A song that no one sings

(Kuka tahansa mukaan, Tom kaipaa tuttavuuksia. :D)

Komea nuorimies kiiruhti pihan poikki koulukirjoja käsissään, pysähtyi yhden pihalla sijaitsevan, hieman syrjäisemmän pöydän luokse. Kirjat lensivät kovalla vauhdilla pöydälle ja muutama liukui maahan.
"Helvetti!" nuorukainen puuskahti, istui yhdelle pöydän tuoleista, laski kätensä pöydälle ja nojasi kasvonsa käsiinsä.
Tomin teki mieli itkeä, mutta hän ei kyennyt. Edellispäivänä hän oli satuttanut jalkansa liukastuessaan uima-altaalla, eilen hän onnistui hukkaamaan huolella kirjoitetun esseen joka oli sitten pakko kirjoittaa uudelleen kauhealla vaivalla. Tänään hän sitten totesi ettei välttämättä voisi urheilla ollenkaan muutamaan päivään, koska pari päivää sitten loukkaantunut jalka vihoitteli yhä enemmän. Mihin hän sitten purkaisi itseään jos ei liikuntaan? Ilmeisesti hänen oli aloitettava taas kirjoittamaan jotain, ihan kuin kaapissa ei olisi jo tarpeeksi tyhjänpäiväisiä kirjoitelmia joita ei kenellekään kehdannut esitellä.
Tommy nousi ylös, keräsi maahan tippuneet kirjat siistiksi pinoksi pöydälle, hieman kuin suojaksi ettei kukaan huomaisi hänen kirjoittavan. Sinivalkoraitainen kirjoituslehtiö odotti jo pinon päälimmäisenä, olihan tietysti paljon miellyttävämpää kirjoittaa tietokoneella, mutta läppäri sattui olemaan kotona joten oli tyytyminen paperiin ja kynään.
Huonon tapansa mukaan Tom aloitti pohdiskelun pureskelemalla kynäänsä ja tutki samalla vaivihkaa ohitse kulkevia ihmisiä, blondi huutosakkilainen karjumassa toiselle blondille, kuherteleva pariskunta, muutama nörtti rillit vinossa kiirehtimässä johonkin... Normaalia.

Tom ei tajunnutkaan kuinka kauan oli siinä istunut kirjoittamassa, kun hän viimein havahtui puhelimensa pirinään.
"Joo?" hän vastasi äreämmin kuin olikaan tarkoitus.
"Hhm, piti vaan kysymäni että heitätkö mut tänään Alexin luo?", Tomin juuri murrosikään ehtineen pikkuveljen Kylen kitisevä ääni kiekui puhelimesta.
"Kyllä mä voin", Tommy huokaisi ja kuunteli sen jälkeen pelkkää tuuttausta luurista, Kylellä ei ollut tapana lopettaa puhelua mitenkään miellyttävällä tavalla.
Tom laittoi puhelimen takaisin taskuunsa, sujautti kirjoituslehtiönsä nopeasti kirjojen väliin ja jäi hiljakselleen seuraamaan pihan elämää.

(Minäpä tulen Judin kanssa jutustelemaan :'D)

Judith käveli koulun käytävällä ja suuntasi ulko-ovelle ja ulos. Hän oli kyllästynyt iniseviin huutosakkilaisiin joiden takia hän oli joutunut rehtorin puhutteluun kun oli tapellut noiden kanssa. Ei hän sille mitään mahtanut kun ne olivat niin ärsyttäviä.. Haastoivat riitaa joka välissä ja opettajille esittivät niin kilttiä tyttöä. Tyttö huomasi puristavansa oikeaa kättään nyrkkiin ja kipeät rystyset antoivat vastalauseita.
Hän piti muutamaa kirjaa sylissään ja käveli laiskasti koulun pihalla kymmen senttisissä korkokengissä. Hän veti henkeä sisään ja puhalsi ne hetken päästä ulos. Punapää katseli koulun pihalla olevia ihmisiä. Hän näki aika paljon ihmisiä ja sitten hänen katseensa kääntyi kauimmaiseen pöytään jossaistui nuori mies kirjojensa kanssa. Hän käveli toisen selän taakse ja tarkkaili tuota koko ajan.

Kikkarapää pyähtyi yhden puun eteen ja katsoi tuota urheilijaa. Tuo puhui välillä puhelimessa ja jossain vaiheessa tuo näytti kirjoittavan jotain, ja yritti piilotella sitä että kirjoitti. 'Mikä noita miehiä oikein vaivaa..?' Hän ajatteli ja meni lähemmäksi tuota nuorukaista. Tuo piilotti vihkon kirjojen alle jotka olivat pöydällä.
Judith käveli tuon taakse.
"Saako tähän istua?" Hän kysyi ja katsoi poikaa. Kun hän oli saanut vastauksen hän istuutui yhdelle penkeistä.

(tökstöks.. :'D)

Tom suunnitteli menevänsä kentälle puhumaan ystäviensä kanssa siitä ettei välttämättä voisi pariin päivään osallistua harjoituksiin jalkavammansa vuoksi, mutta ennen kuin nuorukainen ehti liikahtaakaan noustakseen penkiltä ja suunnatakseen kentälle, hän kuuli lähestyviä askelia takaansa.
Tom yllättyi nähdessään punahiuksisen tyttösen tulevan luokseen, tyttö kysyi saisiko hän istua seuraksi, Tom nyökkäsi vastaukseksi punapäälle.

Tommy katseli tyttöä hieman yllättyneenä, tokihan tyttöset tulivat hänen luokseen juttelemaan silloin tällöin, mutta harvemmin silloin kun hän piileskeli jossain yksinään.
Nuorukainen ei oikein osannut sanoa mitään tytölle joka oli istuutunut häntä vastapäätä, Tom ei tuntenut tyttöä entuudestaan. Varmasti hän oli tullut joskus käytävällä vastaan tai ollut katsomassa matsia, mutta suuressa ihmisvilinässä kaikki ihmiset eivät voineet jäädä mieleen. Tomin aivoissa kävi surina - hän oli varma että tyttö kuuli sen - kun poika mietti tytön henkilöllisyyttä.
Kun Tom oli käynyt useita ihmisiä nopeasti mielessään läpi hänellä lopulta välähti, tämä tyttöhän ajeli sillä komealla harmaalla Nissanilla jota urheilija oli useampaan otteeseen tarkkaillut parkkipaikalla. Tytön nimeä nuorukainen ei kuitenkaan kyennyt muistamaan, joten hän päätti ottaa asiasta selvyyttä.
"Moi, mä olen Tom", Tom sanoi hiljaa hymyillen pienesti niin että vasen suupieli hieman kohosi.

Jud istui penkillä poikaa vastapäätä ja huomasi kun toinen yritti miettiä mikä hänen nimensä oli. Hän oli hymyillyt pienesti toiselle kun oli istuutunut penkille. Hän laski kirjansa pöydälle ja otti äidinkielen kirjan pinosta eteensä. Kohta toinen esittäytyikin ja kertoi nimekseen Tom.

"Judith!" Hän vastasi ja hymyili pienesti toiselle. Punapää etsi kirjasta sivut joita he olivat käsitelleet tunnilla. Tosin se ei kiinnostanut häntä pätkän vertaa, mutta yritti nyt lukea että pääsisi pois koulusta joskus. Hänen ajatuksensa katkaisi kauhea huuto. Hän kääntyi katsomaan paria tyttöä jotka tappelivat ja yllätys yllätys ne olivat huutosakkilaisia joita hän vihasi suunnattomasti. Hän pyöräytti silmiään ja katsoi nopeasti edessään istuvaa poikaa. Judith luki pari lausetta ja huokaisi. Hän hautasi kasvonsa käsiin ja kiljui päänsä sisällä.

Punapää lösähti kirjansa päälle ja katsoi tappelevia tyttöjä ja sitten nosti katseensa pöydässä istuvaan Tommyyn. Hän muisti että tuo oli kirjoittanut jotain, tai ainakin yrittänyt aloittaa sitä, nii mietti että pitäisikö se ottaa aiheeksi vai oliko se jotenkin arka asia tuolle kun noin oli piiloitellut asiaa. Loppujen lopuksi hän päätti ottaa asian puheeksi koska hän eienää malttaisi olla hiljaa.
"Mä näin sun kirjottavan jotain, tai en mä tiiä kirjotitko sä vai, mut onko se niin kauheeta jos joku näkee?" Hän kysyi ja jatkoi hetken päästä. "Koska musta tuntu et sä piilottelit sitä.." Kikkarapää katsoi poikaa edessään ja mietti olisiko pitänyt olla hiljaa, mutta hän oli jo asian sanonut niin sitä ei voinut muuttaa mitenkään niin.. Se nyt oli vaan voi voi.

Tom nyökkäsi hyväksyvästi tytön esittäydyttyä hänelle. Judithin alettua lukea, Tom kaivoi esiin psykologian kirjan, psykologia oli äidinkielen ja liikunnan ohella ainoa aine joka nuorukaista kiinnosti.
Lukemisen keskeyttivät kiljuvat cheerleaderit, Tomia huvitti Judithin ilme tämän huomattua tappelupukarit. Poika ei kuitenkaan sanonut mitään vaan laski katseensa takaisin kirjaan uppoutuakseen Freudin teorioihin.

Teorioihin uppoutuminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa, sivusilmällään Tommy huomasi miten Judith tuskaili oman lukemisensa kanssa. Pieni hymynkare leijaili pojan kasvoilla, mutta edelleen hän pysyi hiljaa.
Tyttö lönötti kirjojensa päällä Tomin yrittäessä jatkaa lukemistaan, pojan yllätykseksi Judith alkoi puhua hänelle. Tytön aloitettua puheensa Tommy nosti katseensa Judithiin, mutta kun tyttö oli saanut puheensa päätökseen, Tomin kasvoilla oli hyvin ärsyyntynyt ilme, siitä huolimatta punapää jatkoi edelleen puhumista.
"No jaa, kyllähän mä kirjotan aina välillä. Mutta sellaista kamaa jota en muiden halua lukevan", Tom tokaisi ja vilkaisi nopeasti vihkoaan aivan kuin varmistaakseen että se oli ja pysyi pinon paksuimman kirjan välissä.
"Ajatukset menee paperille helpommin ku tulee ilmaistua sanallisesti", nuorukainen jatkoi sulkien samalla psykologian kirjan.
Tom hivutti kirjoituslehtiönsä sisältävän paksun opuksen lähemmäs itseään ja pisti psykologian kirjan pinon päälimmäiseksi. Hän päätti polttavansa tekstit kotiin päästyään.

Judith katsoi pojan ilmettä kun hän oli lopettanut. Joo, ei olisi ehkä kannattanut ottaa tuota puheen aiheeksi, mutta minkäs sille nyt enää voi. Tom vastasi hänelle ja siitä kyllä huomasi ettei tuo halunnut ottaa sitä puheeksi. 'No, anteeks jos otin sen puheeks..' Tyttö ajatteli ja katsoi toisen kirjapinoa jota tuo itsekin katsoi. Pojat olivat joskus niin omituisia.

"Mitä hävettävää siinä on jos kirjottaa?" Punapää kysyi ja kohotti kulmiaan. 'Ja miks ihmeessä se ei halua et muut lukee sen kirjotuksia..?' Tyttö ajatteli ja nojautui pöydän varaan. Hän katsoi poikaa tarkasti ja tutkiskeli tuota. Tuo oli aivan varmasti joku urheilija tai jotain. Toisen vartalo kieli asiasta. Jud alkoi katsoa poikaa tarkemmin. Tuo oli itse asiassa ihan hyvän näköinen. Hän käänsi katseensa kinasteleviin tyttöihin joiden väliin oli tullut pari poikaa. Tapelkoot minkä lystää.. Omatpahan olivat naamansa. Tyttöjä nosteltiin kauemmaksi toisistaan ja nuo vain huusivat ja kiljuivat. Jud hymähti pienesti ja vilkaisi Tommya. Hän katsoi kirjojaan, mutta ei alkanut lukea, kun ei yksinkertaisesti huvittanut.

(Sorry, tuli vähän lyhyt..)

Tom katsoi punapäätä joka vilkuili hänen kirjapinoaan, poika ei liikahtanutkaan pitäen edelleen käsiään vihkonsa päällä.
"Tiedäthän, mun kuuluis tehä jotain ihan muuta kuin kirjottaa. Mut loukkasin jalkani jonkin aikaa sitten enkä oikein voi nyt pelata", Tommy sanoi hiljaa, hieman pettyneenä.
"En mä sinänsä häpeä kirjoittamista, vaan lähinnä sitä mitä mä kirjoitan", poika jatkoi ja toivoi samassa ettei olisi sanonut kyseistä lausetta, sehän vain innostaisi tyttöä tietämään mistä Tom oli kirjoittanut.
Pahus vieköön... Ehkä minun pitäisi lähteä seuraamaan muiden harjoittelua kentällä, he varmasti ihmettelevät jo missä oikein luuraan... Tom miettiskeli hieman vaivaantuneena.

Punapää seurasi edelleen kinastelevia tyttöjä joita parhaillaan yritettiin estää nirhaamasta toisiaan. Toivotonta hommaa, Tom totesi mielessään ja hymähti sitten ääneen, hänen pitäisi vaihtaa puheenaihetta ennen kuin hän kiusaantuisi liikaa.
"Jos mä nyt osaan yhdistää oikein tytön ja kulkuvälineen niin sulla on aika komea menopeli", poika sanoi yrittäen kuulostaa huolettomalta, hän oli loppujen lopuksi aika surkea keskustelija, varsinkin jos hänen tuli keskustella tytön kanssa.

Judith katsoi pöydän toisella puolella istuvaa nuorukaista, kun tuo selitti hänen kysymykseensä vastausta. Häntä alkoi entistä enemmän kiinnostaa mitä toinen kirjoitti. Hän katsoi pojan käden alla olevaa vihkoa ja Tommya vuorotellen.
"Nii, mitä sä kirjotat?" Punapää kysyi ja hymyili pienesti. Hän halusi tietää, koska toinen oli sen puheeksi ottanut.

Kikkarapää vilkuili ympärilleen ja pojan käden alla "polttelevaa" vihkoa. Tyttö vajosi taas omiin ajatuksiinsa, miettiessään mitä Tom mahtoi kirjoittaa. "Jos mä nyt osaan yhdistää oikein tytön ja kulkuvälineen niin sulla on aika komea menopeli" toinen sanoi ja herätti hänet ajatuksistaan.
"Nii.. Onhan se aika kiva.." Jud vastasi latteasti ja tajusi vasta sitten että toinen yritti vaihtaa puheen aihetta.

"Saanko mä lukee?" Hän kysyi nopeasti ja osoitti nuorukaisen vihkoa. Hän väläytti tuolle aurinkoisen hymynsä ja ojensi kättään pöydän yli. "Jooko? En mä kerro kenellekään!" Hän kysyi vielä ja katsoi poikaa ruskeilla silmillään.

Tom huokaisi tytön tiedustellessa edelleen nuorukaisen kirjoitelmista. Hän ei todellakaan halunnut kenenkään lukevan niitä.
"No mä olen kirjoittanut dekkareita ja omia aivoituksiani, pohdiskeluja yleensäkin elämästä, ihmisistä, asioiden tarkoituksesta ja semmosta", poika sanoi kasvoillaan hyvin neutraali ilme, hän yritti peittää kiusaantumistaan niin hyvin kuin kykeni.

Tom pettyi kun yritys vaihtaa puhe autoihin meni puihin. Poika pälyili hetken aikaa ympärilleen entistä kiusaantuneempana, tämä ei nyt ihan mennyt niin kuin piti.
Nuorukainen säpsähti tytön kysyttyä josko hän saisi lukea Tomin kirjoitelmia. Punapää alkoi hymyillä aurinkoisesti ja kurotti kättään Tommya kohti.
"Ei käy!" Tom kivahti ärsyyntyneesti ja kiskaisi vihkonsa pöydältä rintaansa vasten. Samassa kun hän oli tehnyt tämän, nuorukainen huomasi miten lapselliselta se varmasti näytti ja hän purskahti hysteeriseen nauruun.
"Sori. Voidaanko me jättää tää aihe?" poika sanoi kun oli rauhoittunut naurukohtauksestaan.
Puhutaan mieluummin vaikka autoista tai jalkapallosta tai valinnaisaineista tai ihan mistä vain! Tommy ajatteli hermostunut virne kasvoillaan, ei hän halunnut loukata tyttöä, mutta vihkosessa oleva aihe oli hänelle erittäin arka.

Punapää katsoi Tommya isot ruskeat silmät pyöreinä. Tuota hän ei ollut odottanut. Jud ei ollut odottanut tuollaista tuollaiselta urheilialla. Hän laski kätensä pöydälle, mutta pamahti nauruun samaan vähän toisen jälkeen. Poika pyysi häneltä anteeksi ja pyysi että he jättäisivät tuon aiheen sikseen. Tyttö naureskeli vielä ja nyökkäsi toiselle hymyillen. Hän oli hetken hiljaa ja katsoi käsiään ja nyt hiljentyneitä tyttöjä.

"Nii, sä oot siis katellu mun autoa!" Kikkarapää enemmänkin sanoi kun kysyi. Jud katsoi poikaa pöydän toisella puolella.
"Onko sulla autoo tai jotain?" Hän kysyi ja rupesi miettimään mihin oli autonsa avaimet laittanut. Hänellä oli pikku laukku mukana ja alkoi kaivella sieltä avaimiaan. Ne eivät olleet isossa taskussa ja pikkutasku.. Oli jumissa. Hän alkoi vetää vetoketjua.
"Ei hemmetti.." Judith mumisi ja alkoi repiä vetoketjua kovemmin auki. 'Eikä.. Miks just nyt!? Paska koko laukku..' Punapää kirosi mielessän.

Tom toivoi ettei ollut loukannut tyttöä, punapään käytöksestä päätellen hän ei ollut loukkaantunut, mutta Tom ei silti ollut varma.
"Joo oon katsellut, se on oikein hieno", nuorukainen sanoi tytölle pidellen edelleen vihkoa sylissään.
"On joo mullakin auto, Isuzu Trooper. Sen lisäks mulla on moottoripyöräkin, Ducati 749", Tom sanoi hymyillen. Poika oli tullut kouluun tänään autollaan, vaikka yleensä ajeli enemmän moottoripyörällään. Tarkoituksena oli heittää pikkuveli koulun jälkeen ystävänsä luokse, Tom tiesi jo aamulla että Kyle kysyisi varmasti häntä kyyditsemään sillä Rachel ei varmasti olisi suostunut hommaan, isä oli pitkään töissä eikä äidillä ollut ajokorttia. Moottoripyörän kanssa velmuveljeä oli hieman hankala kuljettaa.

Tom vilkuili äskettäisiä tappelupukareita jotka olivat rauhoittuneet. Tulivat sentään järkiinsä, poika totesi mielessään ja huomasi samalla Judithin tappelevan laukkunsa kanssa.
"Ongelmia?" poika tiedusteli tytöltä joka tempoi laukkunsa vetoketjua auki vimmastuneesti.

Judith katsoi toista kun tämä selitti mitä ajoneuvoja tuolla oli. Hän sentään tiesi millaisia oli Isuzu Trooper ja Ducati 749. Useammat (esim. huutosakkilaiset) tytöt eivät tienneet auton merkkejä.
"Mä oon aina halunnu ajaa isommalla autolla, mut ei kellään ikinä oo sellasta.. ja jos jollain on nii ne ei anna mun ajaa.." Hän sanoi ja hymyili pienesti. Se varmaan johtui siitä että hän oli aikamoinen hurjapää.

Judilla meni hermot laukun kanssa heti alkuun. Kohta Tom kysyi oliko ongelmia. Punapää nosti katseensa laukustaan.
"Juu.. Laukun pikku taskun vetoketju ei aukee.." Hän sanoi ja nosti laukkunsa pöydälle. Hän ei enää koskenutkaan laukkuunsa, koska jos hän vetoketjua vielä yrittäisi väkivallalla avata kangas repeäisi. Pikku taskussa oli auton avaimet ja koti avaimet joita hän todellakin tarvitsi että pääsisi kotiin.

(Sorry, lyhyyt..)

Tom ilahtui kun huomasi ettei tyttö ensimmäisenä kysellyt että millaisia ne ovat, tämä tapaus siis tiesi jotakin autoista. Tosin hänen maasturinsa taisi olla melkein ainoa lajiaan, suurimmalla osalla nuorista oli urheiluautoja tai moottoripyöriä.
"Isoissa autoissa on viehätyksensä, moottorin jylinä on upea ääni. Tolla liikkuu myös maastossa ketterästi", Tommy sanoi iloisesti unohtaen hetkeksi kiusaantuneisuutensa kirjotelmistaan. Poika rakasti maastossa liikkumista, metsikköön ei oikein törmännyt San Diegon kaltaisessa kaupungissa, mutta Tom kävi aina lomillaan Kanadassa, synnyinseuduillaan. Kanadassa ollessaan hän harrasti metsästystä ja auto oli oiva apuväline siinä hommassa.

Tom katseli kun tyttö nosti laukkunsa pöydälle, hän oli kyllästynyt tempomaan vetoketjua auki. Tom katseli jumiutunutta laukkua hetkisen, tyttö ei olisi niin kiivastunut laukun jumiutumisesta ellei siellä olisi jotakin tärkeää.
"Voinko mä auttaa?" Tom tiedusteli punapäältä.

Judith hymyili toiselle pienesti, kun tuo selitteli jotain isoista autoista. Häntä alkoi ärsyttää kun vetoketju oli mennyt jumiin. Tom kysyi saisiko hän auttaa.
"No todellakin!" Punapää sanoi ja nosti laukkunsa pojan eteen. "Mut älä riko sitä!" Hän vielä lisäsi ja katsoi toista hetken totisesti, mutta hymyili sen jälkeen.

Kikkarapää muisti että hänen pitäisi lukea läksyjään, mutta kun ne eivät tahtoneet kiinnostaa häntä yhtään. Hän sulki kirjan pöydällä ja nosti sen omaan kirja kasaansa. Jud katsoi toista kun tuo räpelsi hänen laukkuaan ja toivottavasti saisi sen auki.
"Sä sanoit et oot satuttanu jalkas etkä pysty nyt urheilemaan, nii mitä sä niin ku harrastat?" Tyttö kysyi vain koska ei muuta keksinyt eikä osannut sanoa muutakaan.

(anteeksi näistä lyhyistä rooleista..)

"En riko", Tom hymyili ja nappasi kassin käteensä kokeillakseen josko vetoketju aukenisi. Hän hivuutti hiljakselleen kangasta pois vetoketjun välistä ja kohta vetoketju aukeni kevyesti.
"Siinä, nyt se on auki", poika sanoi ja ojensi tyytyväisenä laukun tytölle.

Punapää tiedusteli Tomilta mitä poika harrasti. Tom nosti hieman kulmiaan ihmetyksestä, hän luuli että jokainen koulun amerikkaisen jalkapallojoukkueen pelaaja olisi oppilaiden tiedossa. Ilmeisesti ei kuitenkaan ollut, eiväthän kaikki kuitenkaan urheilua seuranneet.
"Oon jalkapallojoukkueessa, pelaan sentterinä. Elämäni ja intohimoni", Tom sanoi leikkisästi ja vilautti tytölle pienen hymyn. Elämä ja intohimo - nimenomaan, Tom ei välittänyt mistään muusta niin paljon kuin urheilusta. Amerikkalaisen jalkapallon lisäksi poika harrasti myös muutakin urheilua, mutta palloilu oli hänen 'leipälajinsa'.
"Mitä sä harrastat?", poika tiedusteli punapäältä.

(ei se mitään, en itsekään kirjoita niin kauhean pitkiä vuoroja :D)

Judith katsoi Tommya kun tuo korjasi hänen laukkuaan. Pojan kädet näyttivät niin isoilta laukun vetoketjun kanssa. Kohta tuo olikin jo saanut vetoketjun auki. 'En kai vaan ole tarpeeksi kärsivällinen avaamaan vetoketju ongelmia..' Hän ajatteli kun sai laukkunsa takaisin.
"Kiitti! Mun pitää ettii sut aina käsiini jos tulee ongelmia vetoketjujen kanssa!" Tyttö sanoi ja hymyili Tomille. Kikkarapää huomasi kysymyksensä jälkeen että toinen ihmetteli sitä miksi hän ei tiennyt. Häntä alkoi vähän hävettää, mutta minkäs sille voi kun urheilua ei seuraa.

"Se sentteri ei mulle sanonu mitään, mutta ihan sama.." Jud sanoi ja hymyili hieman nolostuneena. Tom kysyi mitä hän harrasti. Hän alkoi miettiä mitä hän harrasti.
"Nooh.. Mä harrastan valokuvausta ja mä rakastan kilpa-ajoo ja driftausta.. Jos niitä nyt voi harrastuksiksi sanoa.." Punapää sanoi ja naurahti pienesti. Kyllä hän itse piti niitä harrastuksinaan, vaikka luvattomilla alueilla ajelikin.

"Haha, okei", Tom naurahti toisen aikoessa hakea hänet käsiinsä aina vetoketjupulmiin. Tom oli ihan kätevä käsistään, vaikka pojan käsiä katsomalla ei asiaa ehkä heti uskoisi.

"Sentteri on hyökkäyksen linjan keskimmäinen pelaaja. Oisin alunperin mielinyt puolustajan paikkaa, mutta oon suht lyhyt pelaajaksi, joten sentteriksi sitten päädyin. Ihan tyytyväinen oon kyllä tähänkin", Tom virnisti, hän rakasti sitä kun sai puhua jollekin lempilajistaan.

"Valokuvausta? Mitä sä kuvaat?" nuorukainen tiedusteli punapäältä ihan aidosti kiinnostuneena aiheesta.
"Ja autoja kans? Mäkin puuhailen paljon autojen parissa, lähinnä niitä korjaillen, lujaa ajaminenkin on ihan jees, mutta se ei oo ihan se mun lempparihommani", Tom naurahti muistellen vuoden takaista kolariaan. Kukaan ei loukkaantunut mutta poika pelästyi ihan tarpeeksi lopettaakseen hurjastelunsa.

Judith kuunteli kun toinen selitti hänelle mikä sentteri oli ja miksi tuo oli sille paikalle joutunut.
"Okei.. Ehkä mä tuun joskus kattoo teidän pelejä!" Hän sanoi ja hymyili aurinkoisesti. Tom esitti hänelle kysymyksiä hänen valokuvaus harrastuksestaan.

"Vähän kaikkee. Luonnosta, eläimistä, ihmisistä ja muusta sellasesta" Punapää selitti. "Joskus, kun olin Japanissa sain kokeilla muoti kuvausta!" Hän innostui entistä enemmän. Poika selitteli omista auto "harrastuksistaan" ja tietenkin tyttö kuunteli mielellään, kun itsekin oli asiasta kiinostunut. Lujaa ajaminen toi hänelle mieleen sen pikku kolarin jonka hän oli ajanut.
"Mä en tiedä mitä tekisin jos mulla ei ois tota autoo, koska en malta olla paikoillaan tai vaan kotona istumassa. Mua opetettiin sillon Japanissa ajamaan ja driftaamaan. Oon mä kerran ajanu kolarin josta sain tän!" Jud selitteli ja näytti toiselle oikeassa kyljessä olevaa 30 cm pituista arpea jonka oli joskus saanut. "Mun vanhemmat ja veljet sai melkein hysteerisen kohtuksen ku kouduin sairaalaan!" Hän jatkoi ja naurahti pienesti. Tuossa se puhelias puoli hänestä taas nähtiin.
"Sori, mä puhun taas ihan sikana!" Kikkarapää sanoi ja punastui pienesti.

"Tuu vaan! Oon varma että pidät pelin seuraamisesta", Tom sanoi hymyillen, oli aina mukavaa saada lisää katsojia heidän pelilleen. Tom ei voinut olla uhraamatta hetkeä ajatukselle että pelaisi joskus NFL:n upeimmassa joukkueessa, Pittsburgh Steelersissä. Kyllähän joku hieman vähemmän menestynyt joukkue kuten San Diego Chargers kävisi myös, mutta hänen unelmansa olisi päästä pelaamaan Pittsburghin joukkueeseen.

Tyttö höpötti hänelle valokuvaamisharrastuksestaan, Tom ei ollut perehtynyt koskaan valokuvaamiseen, joten hän kuunteli tyttöä mutta jätti asian sikseen.
"Ai ootko säkin ajanut kolarin? Mäkin ajoin, vuosi sitten. Oli aika lähellä käydä köpelösti, mutta selvisin sentään pelkillä mustelmilla", Tom sanoi muistellen sitä surua mikä hänelle koitui ensimmäisen autonsa menettämisestä.
"Auto kyllä meni ihan ryttyyn, tuli sitä ikävä", Tom hymähti, hän oli todella pitänyt kuplastaan.
"Ei se mitään, puhele vain niin paljon kuin huvittaa", Tom sanoi ystävällisesti tytölle joka pahoitteli pölötystään.

Judith hymyili pojalle ja nojasi pöytää vasten. Toinen kertoi että tuo itsekin oli joutunut kolariin.
"Mä ajoin sillon kaverini autoa ja se oli kyllä ihan kiitettävässä kasassa.. Mun kaveri sai pahemmat haavat kun mä, mut mun pikku veli oli niin outo kun ne tuli käymään ekaa kertaa sairaalassa" Tyttö selitteli taas. Tomia ei näyttänyt haittaavan kun hän puhui koko ajan. Hän ei ollut ikinä nähnyt tai tavannut tuollaista jalkapalloiliaa joka olisi hänelle ystävällinen. Hän oli törmännyt vain niihin vittuilijoihin, jotka vain aukoivat päätään.
"Millon sä pääset pelaamaan?" Hän päätti kysyä ja siirtyä siihen edelliseen aiheeseen, jalkapalloon. "Mä voisin tulla seuraamaan teidän harkkoja! Jos vaikka siitä sitten ymmärtäs vähän enemmän!" Punapää naurahti.

Judin puhelin pirahti soimaan. Hän alkoi kaivella puhelintaan laukustaan.
"Haloo?" Hän vastasi. Soittaja oli hänen rakas pikku veljensä joka soitti että tarvitsi kyydin jonnekin ja sanoi myös samaan hengen vetoon että kaupassa piti käydä.
"Joo voin mä viedä ja joo käyn kaupassa kun pääsen koulusta!" Tyttö vastaili. "Moikka!" Kikkarapää sulki puhelimen ja laittoi sen takaisin laukkuunsa.

"Rakas veljeni soitti ja kysyi 'voitko viiä mut sinne ja sinne..? Ja kaupassa pitää käydä' jne. jen." Tyttö selitti ja matki veljensä "ääntä".

"Pahempi juttu", Tom hymähti toisen kertoessa kolaroineensa kaverinsa auton. Onneksi Tom ei ollut vahingoittanut muiden omaisuutta tai vielä pahempaa, toista ihmistä. Hän oli ajaa täräyttänyt päin omaa pihapuuta, joka tosin oli katkennut hajoittaen Rachel -siskon polkupyörän, mutta siitä Tom ei osannut olla pahoillaan.
"En tie, varmasti ihan parin päivän sisään... Vaikka koipeen sattuisi vielä ylihuomenna niin varmasti meen pelaamaan, en kestä kauaa ilman!" Tom vavahti elämästä ilman urheilua, sehän olisi ihan kuin koira ilman häntää.
"Mikä ettei, uskon ettei pojilla oo mitään sitä vastaan", nuorukainen myöntyi toisen ehdotukseen tulla katsomaan harkkoja.

Tom kuuli toisen puhelimen soivan, poika käytti tilanteen hyväkseen ja kaivoi oman kännykkänsä esille taskustaan ja tarkasti kellon siitä. Se ei onneksi ollut vielä liikaa, Tomilla ei ollut vielä kiire.
Kun punapää lopetti puhelunsa ja kertoi kuka oli soittanut ja miksi, Tom nyökkäsi pieni virne kasvoillaan.
"Pikkuveljet, Kyle soitti mulle vähän ennen kuin liityit seuraan, hänkin halusi kyydin, lupasin raahata mokoman ystävänsä luokse", nuorukainen sanoi.
"Kuinka vanha veljesi on?" hän jatkoi ja odotti punapään vastausta.

Judith nyökkäsi toiselle hymyillen kun tuo kertoi milloin ehkä pääsisi pelaamaan ja vastasi hänen ehdotukseensa. Kun puhelu päättyi ja hän oli kerennyt selittää kuka soittaja oli ja mita asiaa tuolla oli. Tom kertoi oman veljensä soitosta. Tuo kysyi vielä minkä ikäinen tytön veli oli.

"Jake on 16 ja mulla on kaksois veli Jakob, nii me ollaan 18!" Punapää selitti ja hymyili toiselle. "Sulla on siis pikkuveli" Hän enemmänkin totesi kuin kysyi. Jud alkoi miettiä minne hänen pitäisi Jake viedä ja pitäisikö hänen hakeakin tuo pois sieltä minne tuo piti viedä.

(Anteeks, anteeks, anteeks! tää on ihan sika lyhyt!)

"Okei, mulla on pikkuveli joo. Ja kaksoissisko", Tom naurahti, hänellä ja tällä tytöllähän oli jotain yhteistä.
"Kyle on 13, varsinainen kauhukakara. Niin on kyllä Rachelkin, hän käy toista lukiota täällä San Diegossa, ei kuulemma kehdannut olla kanssani samassa koulussa, mokoma", poika marmatti punapäälle.

Poika asettui paremmin istumaan ja nojasi kyynerpäänsä pöytään. Hän vilkaisi vastapäätä istuskelevaa tyttöä ja yritti keksiä jotain puhuttavaa.
"No, mitä sä täällä koulussa teet? Onko sulla valinnaisia? Mihin aattelit mennä kun koulusta pääset?" poika lateli kysymyksiä saadakseen hieman keskustelua aikaiseksi.
Tomilla olisi toki ollut muutakin puuhaa, muttei hän jaksanut enää vaivautua lähtemään mihinkään pöydän ääreltä, oli paljon mukavampaa kökkiä siinä mukavan päiväauringon alla kuin lähteä sisälle kouluun homehtumaan.

(ei se mitään, tämäkin on lyhyt. :D)

Judith hymyili toiselle kun tuo kertoi että hänellä oli kaksoissisko. Kun Tom kertoi tuon siskon syyn miksi tuo ei halunnut tulla samaan kouluun, Jud alkoi nauraa. Hän peitti suunsa kädellään ja yritti tukahduttaa nauruaan. Jonkin ajan päästä Tom esitti hänelle pari kysymystä.

"No yritän oppia asioita jotka ei vaan jää millään mieleen.. Mulla on valinnaisena draama, enkä todellakaan tiedä mitä teen tän jälkeen!" Punapää sanoi ja jatkoi. "Onks sulla mitä valinnaisia? Tiedätkö jo mitä teet sit tän jälkeen?" Hän vilkaisi kännykästään nopeasti kelloa ja laittoi sen takaisin laukkuunsa. Hänellä ei llut vielä mikään kiire, kunhan kerkeäisi parille viimeiselle tunnille niin kaikki oli hyvin.

Tom hymähti toisen nauraessa ja kuunteli kun punapää vastasi pojan kysymyksiin.
"Mulla on valinnaisena psykologia ja luonnollisestikin liikunta", Tom hymyili tytölle ja jatkoi sitten puhettaan.
"En mä tiedä ihan tarkkaan mitä haluaisin tehdä jatkossa, mutta toivon että saisin urheilustipendin johonkin hyvään collegeen... Voisin myös ehkä haluta opiskella lakia", Tom sanoi alkaen samalla pohdiskella tulevaisuuttaan.
Poika halusi saada itselleen kunnon ammatin, asianajaja kuulosti houkuttelevalta, mikäettei psykiatrikin. Hän halusi toki pelata jonkin aikaa ammatikseen, mutta jokainenhan vanhenee eikä poika halunnut peliuransa päätyttyä vain kökötellä jossakin.

"Onko sulla kiire johokin?" Tom tiedusteli huomatessaan tytön vilkuilevan kelloa kännykästään.
Samassa Tomin oma puhelin kilahti muutaman kerran merkiksi viestistä. Poika luki viestin nopeasti ja alkoi sitten haalia tavaroitaan kasaan.
"Sori, mun täytyy mennä! Mut jutellaan joskus toisten lisää jos törmäillään", Tom sanoi hymyillen hieman. Nuorukainen nosti tarvikkeensa syliinsä, nyökkäsi tytölle ja lähti kävelemään kohti urheilukenttää.

//vetäydyin nyt pelistä kun vastauksen kanssa on kestänyt niin kauan. sain kuitenkin tän näyttämään ihan kunnon lopetukselta. ; )