Burn this city to let them know we're here

// pätevä otsikko, pätevä aloitus..... chaos ja mila ;---D

Kello oli reilusti puolen yön, likemmäs aamuyössä, kun San Diegon keskustan suuret kadut täyttyivät erinäköisten autojen moottorien pauhusta. Armotonta kaahausta pitkin katuja, ilman tietoakaan säästellystä kaasujalasta, puhumattakaan nopeusrajoituksia.

Katurallia.

Shawn Keyes nojaili vuoden -67 Ford mustanginsa konepeltiin, tupakan savutessa toisessa suupielessä. Porukkaa oli ihan kunnioitettava määrä, mutta silmään pisti erityisesti ne kirkkaan väriset ja ah-niin-kalliit urheiluautot, jotka eivät todellakaan näyttäneet kuuluvan joukkoon – muutama yläluokan pikkukersa oli päättänyt tulla leikkimään isojen poikien leikkejä… Keyesiä vain huvitti, vielä vapaana oleva suupieli kääntyi halveksuvaan virneeseen. Mikäs siinä, olivathan nuo osa ihan silmää miellyttävän värisiä, siihen hyvät puolet sitten jäivätkin. Jäivät auttamatta jälkeen, jos esimerkiksi hän lähtisi autollaan kisaamaan noita vastaan.

Jäänisiniset silmät kiinnittyivät keskellä katua seisovaan, vähäpukeiseen – ja myönnettäköön, ihan mukiin menevän näköiseen – naiseen, joka heilautti käsiään punaisiksi maalatuilla huulilla keikkuessa seksikäs hymy – Shawn virnisti, voisi kokeilla tuota kisua, kunhan tästä nyt ensin hoitaisi muutamia muita asioita alta pois.

"Hei Easton, minne sä oot jaguaarin jättäny?"
"Autotalliin."
"Hei mä puhuin siitä sun siskostas nyt..."
"Kotiin."

Keyes pyöritteli turhautuneena silmiin, Easton sai joka ikinen kerta kuulla samat kysymykset Robinia koskien, tyttö kun oli tuttu näky katurallikisoissa, vaikka Easton olisi mieluusti lukinnutkin siskonsa kodin seinien sisäpuolelle. Ja jokainen miespuolinen, joka vähänkin oli kiinnostunut naisista, oli kyllä kiinnostunut Robinista...

"Vittu ne jaksaa", kuului epämääräinen tuhahdus Shawnin vierestä, kundi tyytyi vain nyökkäämään vastaukseksi parhaalle kaverilleen. Ilmeisesti edellisen kisakaksikon toinen osanottaja oli ajanut jonnekin katupylvääseen, sillä voittaja oli tullut jo aika päiviä sitten maaliin…. Tai sitten jumboksi jääneellä vain oli toivottoman hidas auto, Shawn veikkasi kuitenkin ensimmäistä. No, show must go on, häntäheikkejä ei joudettu odottelemaan.

Tämä päivä oli ollut kuten muutkin, punatukkainen pahatar oli viihtynyt koulussa muutaman tunnin. Eikä kyse ole nyt aamun kahdeksan ja yhdeksän alkaneista tunneista vaan pikemminkin niistä muutamasta ruokavälitunnin jälkeisestä. Eikä Jamie ollut silti jaksanut viihtyä päivän loppuun asti. Tekemistä oli ollut muutakin, kuten nyt esimerkiksi nukkuminen.
No, aamupäivän neiti oli kyllä viihtynyt sängyssään kämpillään, mutta iltapäivänä punapäällä oli ollut seuranaan naurettavalla ylihinnalla ostettu auto, viimevuoden mallia edustava jaguar. Sen rassaamiseen oli kulutettu aikaa niin Milan kuin Oxinkin taholta. Vakiokoneisto oli pistetty lähemmäs kokonaan uuteen uskoon ja ulkoasuakin oli käsitelty enemmän neidin itsensä mieleen.
Näitä tämäntyylisiä autoja neidolta kyllä löytyi useampikin isukin autotallista, vaikka Mila olikin enemmän moottoripyörien perään. Katurallit olivat silti parasta huvia, eikä sellaisissa saattanut aja uudemman luokan autoilla eikä varsinkaan käsittelemättömillä sellaisilla. Siis näin selkokielellä, Milalla oli kyllä autoja, mutta hän ei omistanut yhtäkään laillista autoa. Sillä jos tälläkin yksilöllä olisi yritetty päästä katsastuksesta läpi olisi se ollut puhtaasti vain haaveilua. Silti, liiallisuuksiin neiti ei mennyt, itsemurha kun ei kuitenkaan ollut se tavoite. Sitä paitsi tuskin oli suotavaa edes ajaa yli viritettyä autoa.
Aikaa oli eniten kulutettu kyllä nimenomaan maalipinnan suunnitteluun. Perusväriltään jaguar oli tietenkin musta, eihän pahatar muuta olisi kelpuuttanutkaan. Konepeltiin oltiin kuvioitu jopeiset liekit, sekä alaston nainen, jonka ympäri oli kieritetty piikki lankaa. Väreinä vain hopeaista metallista sävyä, sekä punaista kuvaamassa sitä, kuinka nainen vuoti kuiviin. Samalla hopea linjalla jatkettiin muutkin kuvioinnin kanssa, Mila oli leikitellyt ovissa tribaalitatuointia muistuttavilla kuvioilla. Muutenkin ulkomuoto oli samanaikaisesti sekä tyylikäs että räiskyvä. Värit hillitsivät kuvitusta huomattavasti.

San Diegon kaduilla oli todellakin tungosta nuorisosta ja miksei vanhemmastakin ikäpolvesta, mentiin jo pikkutunneilla ja tilanne oli päällä. Punahiuksinen nainen hymyili itsevarmaa hymyä, huulet olivat punatut ja meikin kanssa ei muutenkaan oltu säästelty. Huoranarttu-look oli Milan juttu ja se tuskin jäi keneltäkään hänen vähäpukeista vartaloaan ihailevalta mieheltä huomaamatta. Minään ilolintuna tuo nainen ei silti paikalla ollut, vaan hän aikoi leikitellä mukana.
Vaikka eihän tämä mitään leikkiä ollut, kisaa jonka moni otti tosissaan. Mila oli silti paikalla vain pitääkseen hauskaa ja nauttiakseen vauhdista, mitä kuolemaa vakavempaa muka voisi sattua? Niin, silläpä.
Nainen tiputtautui Jaguarinsa konepelliltä istumasta kymmensenttisten korkojensa päälle seisomaan ja siirtyi keinahtelevin askelin ovelle avaten sen ja poimien tupakka-askin pelkääjän paikalta. Suoristauduttuaan kissansilmäinen neito mulkaisi halveksivasti muutamaa jätkää, jotka avoimesti tuijottivat pahisnaisen persettä. No, kai siinä nyt tuijotettavaa olikin, sitä paitsi eihän sitä oltu edes vaivauduttu kummemmin verhoamaan. Milala oli itsevarmuutta ulkonäkönsä suhteen, hän tiesi näyttävänsä hyvältä alasti ja mihin tahansa pukeutuneena, joten mitäpä turhia pukemaan.
Rulla heitettiin huuleen ja strendari kaivettiin muittamutkitta vakipaikaltaan neidon rintaliiveistä. Röökiin iskettiin tuli ja savua vedettiin nautinnollisesti keuhkoihin. Vihreiden kissansilmien katse seuraili tilannetta. Neito piti tunnelmasta, siinä oli teitty yllyttävä sävy, sekä jännistystä. Ja ennen kaikkea vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tupakka sauhusi joutilaana toisessa suupielessä niin kauan, kunnes tuhkat varisteltiin asfaltille, imettiin viimeiset savut ja heitettiin koko tumppi pois, katsomatta niin, minne hän sen heitti, kunhan ei omaan niskaansa tai autonsa päälle, niin kaikki olisi hyvin.

Easton oli hetki sitten jo ottanut jalat alleen, kun oli havainnut kaverinsa poissaolevan olemuksen, mitä sitä turhaan tuolle yrittäisi jutella, kun jätkä ei kuitenkaan kuullut mitään. Tutuksi oli jo tullut tuokin tila, Shawn ei nähnyt eikä kuullut mitään, mitä ei välttämättä halunnut.
Keyes nyökkäsi parille ohikulkevalle tutulle, silmien kiinnittyessä mustaan autoon. Jaguar, näin kaukaa katsottuna, itse maalatut kuvat... Ihan kehuttavan näköinen, harmi, ettei hän itse omistanut niin taiteellista sielua, että olisi saanut jotakin esittäviä kuvia maalattua autoonsa, puhumattakaan Eastonista, jolla mikään ylimääräinen ei pysynyt kädessä... Sorkkarauta kyllä ainakin, kaiken se sai hajalle, vaan ei mitään korjatuksi.

Ja ohimennen mainiten, ei siinä jaguarin kuskissakaan mitään vikaa ollut...

Kundi aukaisi autonsa oven, istahti kuskin paikalle. Avain työnnettiin mustangin virtalukkoon ja väännettiin kaara käyntiin. Moottori jyrähti miellyttävästi käyntiin, ärjyi hetken kaasupolkimen ollessa pohjassa, asettuen sitten kehräämään tasaisesti konepellin alla. Shawnin huulilla koreili tyytyväinen hymy, auto oli varsinainen unelma. Ulkonäöllisesti vielä turhan yksinkertainen ja pliisu, mutta moottori oli kyllä vertaansa vailla, eikä koneistossa muutenkaan mitään valittamisen varaa ollut.

Ovi nykäistiin kiinni ja auto pyöräytettiin ympäri u-käännöksellä pröystäilevästi, Shawnin ajaessa paikalle, josta ajamaan lähdettäisiin. Hän todella toivoi kerrankin kanssa ajajakseen jotakin muuta, kuin niitä yläluokan pentuja, jotka ajelivat mustilla aston martineilla ja jäivät heti kiihdytyksessä kuin nallit kalliolle… Se oli tylsää ja turhauttavaa, Keyes ei päässyt kokeilemaan kaikkia niitä ulottuvuuksia, mitä hänen autonsa voisikaan tarjota, kun vastustajat olivat näin nätisti sanottuja mitä surkeimpia. Hei hei ja tervemenoa, käykää autokoulu ja ottakaa vähän oppia joiltain mekaanikoilta, tulkaa sitten uudestaan, olivat yleensä Shawnin terveiset näille tyypeille, joita oli tuntunut sikiävän jostakin ihan tarpeeksi paljon liian lyhyessä ajassa. Ja kaikki osuivat aina hänen kohdalleen, alkoi pikkuhiljaa ottaa päähän.

Kädet asettuivat rennosti ristiin ratin päälle, jalka lepäsi kaasupolkimen päällä. Jäänsiniset silmät kääntyivät tuijottamaan pelkääjän paikan puoleisesta ikkunasta ulos, hän kuitenkin halusi tietää, ketä vastaan ajoi.

- tulipa tönkköä o.o -

Mila ei vajonnut edes ajatustensa ihmeelliseen maailmaan, tokihan se sanomattakin selvää oli että ajatukset päässä pörräilivät kui parvi herhiläisiä, mutta keskittymiskyky oli ympäristössä. Punapää rekisteröi parhaansa mukaan kaiken mitä tapahtui tupakkaansa tyynellä ilmeellä poltellen. Porukka ei ollut ´kummoisen näköistä, mutta eipä pahatarta ihmisten kasvot ja vartalot tässä kamalasti jaksaneet kiinnostaa. Miksi ihailla omituisenmuotoista ihmistä, kun saisi katsella mitä erilaisempia peltejä ja kokonaisuuksia. Katuajajissa olikin se hyvä puoli, että he pitivät rakkaimmistaan huolta… Monia värejä ja kuviointeja, Jamie oli varsin tyytyväinen huomattuaan erottuvansa edukseen. Liikaa ylihintaisia autoja, tiedä niiden virityksistä, mutta kokemattomalta näytti. Muutamia tylsiä ja yksinkertaisia autoja, ja olihan toki niitä ylisäädetyn näköisiäkin. Pellet… No, pahahan sitä toki oli vielä sanoa, pääasia oli se kuka ajoi parhaiten, tai ainakin nopeiten ja onni matkassaan. No, kaipa se oli pinnallisuus pienimpiä paheita tuon kissanaisen villissä ja vapaassa elämäntyylissä.

Tupakka tuntui palaneen loppuun aivan liian nopeaa, niinhän se toki aina teki. Pieni hymy käväisi kasvoilla, yksin Milalle itselleen omistettu. Kissanainen toivotti itselleen onnea ja voittoa, etenkin vautia ja vaarallisia tilanteita. Helvetti, hän olisi vielä joskus niin ongelmissa mieltymystensä tähden, mutta sekös muka haittasi lainkaan.
Tumppi tippui maahan punaiseksi maalatuin kynsin koristetuista sormista, piikkarin kärki murskasi sen vasten asvalttia. Se kohtasi loppunsa kuten niin monet sen lajitovereista aiemmin, ajatustakaan sille natsalle suomatta nainen kääntyi kannoillaan asettuen kaunokaisensa ratin taa. Ei armoa. Joka ikinen kusipää saisi niellä pölyä Milan jäljessä… No, olisihan se silti ihan mukava saada edes muuta tyyppi mukaan, joilla olisi mahdollisuuksia pistää pahattarelle vastaan. Kilpailuhenki nousi kohisten päähän, vaikka alkuun tarkoitus oli vain ajaa ja pitää hauskaa. Näin kävi varsin usein, mutta eipä se tosin tyttöä lainkaan haitannut.

Avainta käännettiin ja ensimmäisten elonmerkkien sulosointuisista äännähdyksistä nautittiin täysin siemauksin. Tätä se oli, bensiinin ja tupakan tuoksi nenässä, poltettu kumi ja vaarat. Jamien elämä.
Hanaa annettiin ja piikkilankanainen kulki kuin unelma. Milalla olisi ollut varaa kuinka hienoon autoon tahansa, mutta miksi hän olisi halunnut hienon auton, kun oli mahdollisuus saavuttaa jotain tällaista? Niin, Mila Lee ei ollut mikään normaaliluokan hienostoneito, hän oli pahimman luokan rämäpää, kusipää, pahatar ja rääväsuiden kuningatar, jonka elämä oli täydellinen, kun sai tupakkaa, viinaa, seksiä ja ennen kaikkea alleen moottoripyörän tai auton, jolla päästä vielä tuultakin nopeammin.

// joo varmasti niin. :------D mitä tää sitten on?

Shawn odotti, omasta mielestään kyllästymiseen saakka vastakisaajaansa. Kärsivällisyys oli hyve, jota valitettavasti Keyes ei sattunut omistamaan, ei edes pientä määrää. Hyvin harvoin hän jaksoi odottaa mitään tapahtuvan, kaiken piti tapahtua silloin, kun hän halusi, eikä puolen tai tunnin päästä.

Ja kun viereen ajoi lopulta auto, Keyes huokaisi sormien napauttaessa auton rattia pari kertaa.
Auto, jonka kanssa hän tulisi ajamaan kilpaa kun sattui olemaan se samainen jaguar mitä hän hetki sitten oli ihaillut – korjaan, katsellut - kuskeineen. Näin lähietäisyydeltä katsottuna auto oli varsin vaikuttavan näköinen, taiteellinen sielu näyttäisi olleen asialla... Asiallinen kuva konepellissä ainakin. Ja kuski... Kaipa tuon voisi kelpuuttaa yhdeksi yöksi lakanoita lämmittämään, ehkä. Tai sitten ei, mikään ei oikein Keyesin elämässä ollut pysyvää, lukuun ottamatta autoja, tupakkaa, alkoholia, huumeita, naisia. Yleisesti sanottuna, ei yksi nainen, vaan monikossa, hän ei ollut sitoutujatyyppiä. Ei auto yksikössä, vaan monikossa, kunhan hän tarpeeksi kauan odottaisi ja loppujen lopuksi menettäisi hermonsa, hän kävisi pöllimässä itselleen uuden menopelin alleen ja kunnostaisi sitä vähän Eastonin kanssa. Hän ei pitänyt vakaasta elämästä, vaan piti sitä vain tylsänä; hän piti vaaroista, toiminnasta. Aloilleen asettuminen ei kuulunut Shawnin perusluonteeseen.

Auto jyrähti odottavasti, kun Shawn painoi kaasua. Se samainen nainen, jota hän oli hetki sitten katsellut, seisoi kädet ylhäällä keskellä katua, valmiina lähettämään seuraavan kaksikon. Edellinenkin näytti saapuneen maaliin, konepelti vain näytti kärsineen vakavia vaurioita… Keyes hymähti, ei pitänyt haukata liian isoa palaa kerralla.

Shawn odotti kärsimättömänä. Odotti, odotti, odotti...
Naisen ylhäälle kohotetut kädet laskettiin alas.

Moottori jyrähti korvia hivelevästi kun kaasupoljinta painettiin auton kiiihtyessä pitkin suoraa katua nopeasti. Se olikin mustangin paras ominaisuus, kiihtyi nopeasti nollasta sataan.

Mila hallitsi auton käsittelyn taitavasti. Tokihan se olisi ollut hänelle vielä helpompaa, jos hän olisi ajanut autoja yhtä leikiten kuin moottoripyöriäkin. Tosin, tämä neiti rakasti riskejen ottamista, mitä kivaa elämässä olisi ollut jos aina onnistui virheettömästi ensimmäiseltä yrittämältä? Olisi ollut pirun tylsää olla täydellinen, joten räiskyvä punapää oli kaukana täydellisyydestä. Ja siitä oli saanut kärsiä yksi jos toinenkin.
Kissamaiset, terävän vihreät silmät katselivat tyynen rauhallisina vastakilpailijaan. Tavallisen tylsä auto ulkomuodoltaan oli, mutta sillä perustein ei sopinut ketään arvostella. Mutta miinuspisteitä Jamien silmissä silti, katuajot olivat tapahtuma jossa tuppasi näkymään toinen toistaan mauttomammiksi vedettyjä autoja, toinen toistaan näyttävämpiä tuning-autoja. Upeita tehosteita ja taitavaa omankäden oikeutta konepellin sisältöön. Milalta itseltään löytyi molempia edellä mainituista.

Poika, tai ehkä jo mieheksi luettava vaaleaverikkö, antoi moottorinsa jyristä Mila naurahti itsekseen ja antoi huulilleen tatuoitua odottavan hymyn. Hän nautti tunteesta, ilmassa oli vaarallisuutta ja jännitystä, jota hän rakasti. Vihreiden silmien kesytön katse keskitettiin naiseen, joka antaisi heille merkin lähteä. Jamie antoi kuulua kuinka hänen moottorinsa kehräsi, hän tiesi ettei tulisi jäämään ainakaan jälkeen, ei tällä varustuksella.
Naisen kädet laskettiin alas, Mila ei jäänyt odottamaan reaktiota kilpailijaltaan, vaan painoi piikkarin peittämän jalkateränsä painaa kaasun pohjaan. Kiihtyminen oli helppoa suoralla, eikä Jamie jäänyt perään. Hän ei todellakaan aikonut hävitä, ja jos niin tulisi käymään, hän tekisi sen sentään kunniallisesti.

- yhyy, lyhyt .__: -

// errrrrittäin. ps. se oli sarkasmia. ja hittaan, lupa potkimiseen evätty, mutta tökkiä saa.

Musta, viimeiseen asti kuvioitu ja tuunattu jaguar kiihdytti samassa tasossa huomattavasti simppelimmän näköisen mustangin vieressä. Shawn ehti heittää jotakin kunnioituksen suuntaista toiselle, mikä tahansa peli ei pysyisi samassa vauhdissa hänen omansa kanssa, varsinkaan kiihdytyksessä. Mutta saipa nähdä, kuka potin loppujen lopuksi veisi.
Shawn Keyes nimittäin inhosi hävittämistä, eikä hän aikaillut tehdä jotain, mikä edistäisi hänen oman voittonsa tavoittelua.

Autot kaartoivat ensimmäisen kaarteen taakse, jättäen sekä lähtönä että maalina toimivan paikan taakseen. Matka jatkui, yhä tasaisena. Jopa epämiellyttävän tasaisena...
Monesko käännös jo lie ollut, nuori mies ei ollut käynyt niitä laskemaan. Mutta Keyes päätti tehdä ainaiselle rinnakkain kulkemiselle jotain. Ja kuvitellulle sisäradalle ehtinyt Shawn ei jäänyt kaasupolkimen kanssa säästelemään, vaan häikäilemättömästi jyrkemmässä mutkassa kiilasi toisen niin reunaan, että kohta tuo jaguar nuolisi katupylväitä kipinöiden lennellessä.

Eihän se reilua ollut, kaikkea muuta. Mutta oliko katuralli ylipäätään? Ei. Koko kisa oli raakaa alusta loppuun, eikä mitään sääntöjä ollut kirjattu – kaikki oli sallittua. Toki oli muutamia ylös kirjoittamattomia seikkoja, mitä tehdessä arvostus laski: kaikki lapselliset "puhkotaan toisten renkaat" tai muuten vain auton terrorisointi oli jäänyt, kukaan ei aiheuttanut paikallaan seisovalla autolle turhaa vahinkoa. Eikä Shawnkaan toisen autoa halunnut peltipurkkikuntoon pistää, se oli sen verran hieno, että olisi vain ollut hyvän tuhlausta. Ajatus olikin siinä, että toinen joutuisi hidastamaan, kun kiilasi tarpeeksi reunaan, koska Keyes ei yksinkertaista vain suostunut häviämään. Eikä hän yleensä joutunut turvautumaan tällaiseen, koska suurin osa jäi heti alussa sen verran jälkeen, ettei kurvitkin täysillä ajavalla Shawnilla ollut liiemmin mitään ongelmia pysytellä edellä.

Tämä oli siis harvinainen poikkeus tapaus, sinänsä miellyttävä piristys, mutta toisaalta sen verran ärsyttävää, että toinen ajoi jatkuvasti kyljessä kiinni, että asialle oli tehtävä jotain.

- *töktök* haha, neh, mitäs me pienistä~ Varoitus: raivostunut porkkana. Hittiä ttältäkin. -

Mustangia ajava nuorimies sai Milan pinnan kiristymään. Tuo vaikutti kovalta palalta, sinänsä kiva, mutta toisaalta… No, itsestään selväähän se oli, ettei mikään tyystin voinut miellyttää. Sitä paitsi poika ei tahtonut pelata reilusti. Kovin yllättävää tässä lajissa, mutta kieli myös siitä, että vastusta pidettiin uhkana. Jamie ei suinkaan siitä huolimatta antanut imarrelluksi tulemisen nousta hallitsevaksi päässään, väkivaltaisesti ja tylysti se puskettiin syrjään puhtaan raivon ja kiukun tieltä.
Mitä vittua tuo paskiainen kuvitteli tekevänsä jaguarin ¨tuoreelle maalipinnalle? Lienee tyhmä kysymys, mutta tyhmyyttä myös pojan teot, oli hyvinkin uhkarohkeaa suututtaa Mila Lee. Ja itsemurha suututtaa hänet tuhoamalla neido taidetta. Poika olisi niin kuollut, kun minimaalisesti puetti punapää pääsisi koroilleen ratin takaa. Niin. Kuollut. Kuin. Koskaan. Vain. Mahdollista.

Kiilaus oli toki tyylikäs, hallittu ja toimiva, mutta se pisti kissanaisen pasmat totaalisen sekaisin. Poika pääsi maaliin ennemmin kuin Mila, hyvinkin ymmärrettävästä syystä. Mutta kaikki oli otettu irti, hidastusta ei turhaan oltu harrastettu, neiti oli vittumaisuuttaan ajanut jätkän takapuskuriin. Lapsellista ehkä, mutta ainakin varoitus oli tiputettu jo ennen kuin raivoísa narttu pääsi ulos autostaan.
Jaguar pysäköitiin, ovi pamahti auki ja tulistunut neiti kiersi autonsa kylkeä katselemaan kädet puuskassa. Lievä ilmaus oli, että Mila kiehui. Jälkiu oli karsea. Mustangpoika niin kärsisi.
“Voi saatana”, neiti sähähti jäisesti. Kopisevat askelet veivät Milan mustangin luo. Neiti pysähtyi auton eteen ja iski nyrkkinsä vittuuntuneena konepeltiin. Vihreät kissansilmät metsästivät pojan katseen. ilme oli haastava, mielipide tuon voitosta ei voinut jäädä epäselväksi. Itse häviö ei neitiä niinkään ottanut päähän, se oli sivuseikka taiteen tuhoamiseen verrattuna.

Maaliviiva ylittyi, ja mustangi ylitti sen ensimmäisenä. Eikä tarvinnut varmaan kahta kertaa edes miettiä, että Shawn oli tyytyväinen itseensä ja ajokkiinsa, ja huulille oli levinnyt kylmän kalsea, ivallinen hymy, kun käsi oli juuri tarttumassa käsijarruun ja kiepauttamassa ajokin ympäri, kun se äskeinen jaguar kuskeineen ajoi suoraan perään.

Keyes nytkähti eteenpäin, käsien puristaessa rattia rystyset valkeina. Helvetin ämmä, mitä vittua se kuvitteli tekevänsä? Oli ajanut suoraan hänen peräänsä, vaikka maalilinja oli yritetty jo aikaa sitten.
Mustangi pysähtyi niille sijoilleen, Shawnin nojatessa käsillään rattiin. Äskeinen porkkanapää käveli lähemmäs ja iski nyrkkinsä auton konepeltiin, vihreiden silmien lähettäessä salamia, ja hetken Keyes jo mietti, tipahtaisiko tuulilasikin kohta alas tuon vittuuntuneen katseen ansiosta.
Hiljaisuus vallitsi ja muutama näytti kääntäneen kiinnostuneena katseensa kaksikon suuntaan, sillä olihan tuo naikkonen varsin huomiota herättävästi ajanut suoraan hänen peräänsä. Tilanne alkoi pikkuhiljaa huvittaa Shawnia, vaikka sisällä kiehuikin kohoava raivo – jos hänen ajokkinsa olisi ruttaantunut kovinkin pahasti perästä, saattaisi olla, että tuolle porkkanapäälle saattaisi käydä huonosti.

Jäänsiniset silmät tuijottivat kylmästi ratin yli takaisin, ennen kuin mustangin ovi avattiin ja Keyes astui ulos, suoristautuen täyteen päälle 190 sentin mittaansa. Mustat farkut roikkuivat tuttuun tapaan liian alhaalla, yläkroppaa peitti musta college-paita, joka korosti pelottavan näköisesti lihaksikkaita hartioita, ja päätä peitti väärin päin käännetty cappi – musta sekin, vain valkoiset skeittikengät erottuivat pukeutumisesta värin perusteella.
Katse kiersi ympärillä tuijottelevissa ihmisissä, ennen kuin kiinnittyi keulan edessä keikkuvaan naiseen.

"Eikö pää kestä häviötä?"
Sanat tipahtelivat jäätävän ivallisina Shawnin huulten välistä, ja tuo naurahti karheasti sanojensa perään. Hetken jätkä nojaili autonsa avonaiseen oveen, ennen löi sen kiinni, paukahduksen kiiriessä jokseenkin hiljentyneellä alueella. Tyttö oli ajanut väärän henkilön, väärän auton perään ja vääränä hetkenä.

Kun se saatanan hopparin paskiainen nousi autosta kaikki viha kilahti päähän kovalla voimalla. Konepeltiä pahoinpidellyt tyttö nousi koroilleen selkänsä suoristaen ja risti kätensä rinnalleen siirtämättä hetkeksikään katsettaan pojan kasvoista. Hän teurastaisi tuon…
Toinen oli ehkä saatanan pitkä ja lihaksikaskin, mutta ei se porkkanapäätä pelottanut. Pikemminkin se oli kiihottavaa, mutta eipä hän jaksanut ajatella tuota miehenä, vaan…. totaalisen paskamaisena roistona, jota hän tällä hetkellä vihasi eniten kaikista.
“Häviö on mulle yks vitun hailee, kun mun jaguarin kyljessä on tollaset jäljet”, kissanainen sähähti terävästi. “Ei sun aivoissa taida olla edes tarpeeksi tilaa siihen, et sä voisit miettiä kauan mulla saatto mennä ton maalauksen suunnitteluun ja toteutukseen.”

Oli ihme, ettei Mila vielä ollut käynyt pojan päälle kynsineen ja nyrkkeineen. Ja aivan kuin hänellä olisi ollut toista vastaan mitään mahdollisuuksia, toinen oli kaksi kertaa hänen kokoisensa ja sitä paitsi mies.

Osa ympärillä olevista ihmisistä otti muutamia askelia jaguar-mustang kaksikkoa kohti osoittaen pieniä kiinnostumisen merkkejä tilannetta kohtaan. Kyllähän näitä oli nähty, kerran jos toisenkin, mutta kaikki tappeluun viittava oli silti aina yhtä kiinnostavaa ja viihdyttävää.
Shawnin kylmä katse pysyi kuitenkin naulattuna jaguaarista nousseeseen naiseen, joka näytti… noh, vihaiselta. Kaipa se oli oikeutettua, kyllä hänkin varmaan olisi ollut vihainen, jos hänen mustanginsa maalipintaan olisi tullut naarmuja (vaikkei sitä kyllä koskaan tulisi tapahtumaan, mikäli Keyes itse olisi ratissa. Ei hän niin surkea kuski ollut. Toki hänenkin autonsa toisinaan sai naarmun kun hän kiilaili hieman holtittomammin, muttei koskaan mitään oikeasti rumaa jälkeä.)
Oikeastaan toinen näytti helvetin hyvältä sähistessään kuin kissaeläin konsanaan, mutta mitä se tuli valittamaan? Missä tuo oikein kuvitteli olevansa? Ei se hänen ongelmansa ollut jos toinen ei osannut ajaa niin hyvin, että auto oli säästynyt naarmuitta.
"Opi elämään sen kanssa", jätkä vastasi tylysti kohottaen leukaansa haastavasti. Kädet ristittiin punapäätä matkien rinnalle, Shawnin kurkusta kummutessa käheää, halveksuvaa naurua.
"Tää on katurallia, ei mitään sunnuntai-ajelua."

Jäänsiniset silmät lipuivat luomaan silmäyksen naikkosen jaguaarin kylkeen. Noh, olihan se ehkä vähän karun näköinen, mutta näitähän sattui, harva se päivä. Ehkä hieman sääli, ettei toinen ollut ehtinyt ajaa alta pois, mutta edelleen, asiahan ei liikuttanut Shawnin elämää mitenkään eikä kuulunut hänellä. Keyesin puolesta porkkanapää saisi kuluttaa vaikka koko loppuelämänsä korjailemalla autonsa maalipintaa.
Autosta katse siirrettiin takaisin vähäpukeiseen naiseen, kylmässä katseessa pilkehtiessä edelleen jotakin haastavaa.
"Jos ei ollut muuta, niin mulla ois vielä pari roundia voitettavana", Shawn murahti luoden silmäyksen autonsa konepeltiin.
"Ja vielä ykskin vitun lyönti mun autoon, niin saattaa olla, että sussa on pian lommoja."

- >: 3 -

Jamie vihasi näitä miehiä. Hän ei oikeastaan sietänyt tällaisten tyyppien asennetta ollenkaan. Kaiketi ne sitten olivat aivan liian samanlaisia kuin hänen omansa ja hänen naisellisuutensa otti damagea moisesta… Tai sitten ei.
Pitäisi oppia elämään sen kanssa, että hänen jaguarinsa kylki oli helvetillisillä naarmuilla? OPPIA ELMÄÄN SEN KANSSA?! Tarvitsisiko tässä edes harkita, kuristaisiko Mila toisen heti vai saman tien.

”Tää on katurallia, ei mitään sunnuntai-ajelua.”

Paljoa ei enää vaadittaisi, että tyttö olisi toisne kaulassa kiinni ja hakkaisi tuon päätä konepeltiin. Mielikuva oli vallan kiehtova.
Ai ettei olisi muuta? Milahan kiukuttelisi tässä vaikka koko yön, jos tahtoi! Toisen ei tarvinnut voittaa enää yhtään mitään, jätkä kuin oli yhtä kuin kuollut. Pian punatukka olisi rakennekynsineen tuon kaulassa kiinni. Enää muutama sana…
Viimeisimmät sanat saivat kylmänviileän naurun kumpuamaan tytöstä. Voi helvetti sentään, toinenhan oli vallan suloinen.
“Uhkailetsä mua? Kiihottavaa”, Mila sylki suustaan jäisesti ja silkkaa lapsellisuuttaan hyppäsi istumaan toisen auton konepellille. Haastava katse suotiin poikaan, tyttö iski pirullisuuttaan pojalle silmää ja hymyili viileästi.

Muutama sekunnin sadasosa ja Jamien vasemman käden kynnet painettiin konepeltiin. niiden kohtalo oli aivan sama, eivät ne kuitenkaan omat olleet ja kepeästihän tyttö uudet hommaisi. Vinkuna oli oikein mukava, hyvin sadistisessa mielessä.

Jokainen läsnäolija, joka vähänkään tunsi tai edes tiesi Shawn Keyesin, osasi tehdä johtopäätöksiä, jotka eivät olleet välttämättä kovinkaan miellyttäviä tuolle punapäälle, joka parhaillaan rääkkäsi kaikkien korvia raapiessaan räppärin omistaman mustangin konepeltiä. Nuori nainen liikkui harvinaisen vaarallisilla vesillä, ilmeisesti sitä itse mitenkään tiedostamatta.

Jäänsiniset silmät näyttivät ensin vain tavalliseen tapaan kylmiltä ja välinpitämättömän tyyniltä, kunnes muutosta alkoi tapahtua – silmät roihusivat ja sinkoilivat salamoita tuon naisen suuntaan.
Shawn ei ollut uskonut, että porkkanapää menisi noin pitkälle. Näköjään meni. Ja se tarkoitti vain sitä, että tuolle pitäisi opettaa vähän tapoja, ensimmäisenä oppikirjassa kohta yksi: Shawn Keyesin nenälle ei hypitä, eikä tuon varpaille tallota.
Ei tarvinne edes kuvailla, miten raivostunut Shawn alkoi olla. Vaikka yleensä tuon ulkomuoto pysyi kylmän rauhallisena, oli tuo miten vihainen tahansa, niin tällä hetkellä, kun hänen mustangilleen tehtiin tarpeetonta tuhoa, oli Keyes puristanut jo kätensä nyrkkiin, leukaperien kiristyessä uhkaavasti.
Jos porkkanapää ei osaisi lopettaa hyvän sään aikana, tämä ei päättyisi mitenkään miellyttävästi.

Kaksi pitkää harppausta ja Shawn oli autonsa edessä, vasen käsi tarrautuneena konepeltiä raapivaa käteen.
Pitkä nuorukainen kumartui konepellillä istuvan naisen puoleen uhkaavana, jäänsinisten silmien salamoidessa edelleen, hyvin, hyvin vaarallisesti.
"Uhkailen", Keyes sihahti yhteen puristettujen hampaidensa välistä, käden puristaessa tiiviimmin naista.
"Ja mulla on myös tapana toteuttaa uhkaukseni."
Shawn tuijotti vihreitä silmiä katseella, joka olisi saanut kenet tahansa muut lopettamaan tässä vaiheessa. Räppäri ei kuitenkaan uskonut, että tähän naiseen pelkkä katse tehoaisi. Jokin tuon olemuksessa kieli lapsellisesta uhmakkuudesta, ja Keyes päätteli naisen olevan niin typerä, ettei tuo lopettaisi itselleen edulliseen aikaan.
"Suosittelen sua lopettamaan vielä, kun kerkeät juosta karkuun", Keyes jatkoi edelleen, raivoa tihkuvalla äänellä, "mä en ole mikään vitun herrasmies, lyön myös naisia." Ote naisen kädessä tiukentui vielä parin asteen verran, tiedottaen varsin selkein sanoin, että Shawn myös tarkoitti sanojaan. Häntä ei kiinnostanut sukupuolien väliset rajat ja ne herrasmiessäännöt, joiden mukaan mies ei saanut lyödä naista. Ja paskat, Shawn löi juuri ketä halusi, varsinkin silloin, kun tuo oli upottanut likaiset näppinsä hänen mustangiinsa.

Poika taisi tosissaan suuttua. No, eipä se mitään, Mila kuin toisinaan ei tuntenut lainkaan termiä pelko. Tai hän hyvin harvoin koki sitä omakohtaisena tuntemuksena. Ja eipä tuo tyttö sitä nytkään tajunnut tehdä. Hän oli pikemminkin kiinnostunut seurauksista, toisinaan uteliaisuus oli vain pahasta. Kuten vaikkapa nyt.
Poika, tai mies, tuli lähemmäs, nojautui vielä lähemmäs ja tarttui vähemmän hellästi tytön käteen. Mila lopetti, hän tuijotti kasvot ilmeettöminä toista, silmissään katse vailla pelkoa, mutta sitäkin enemmän viileyttä.
Uhkailujen toteuttaminen kuulemma oli tapa. No, tyhjänpuhujat eivät olleet tytön mieleen koskaan olleetkaan. Tosin, eipä ollut tämäkään sankari.
Toisen katse oli tulta ja tappuraa, mutta sillä ei ollut sen suurempaa vaikutusta kissanaiseen. Toinen suositteli lopettamaan ja kehotti karkuun juoksemista, Jamie nauroi pilkallisesti. Näillä koroilla ei juostu yhtään mihinkään ja niitä ei ollut juoksemiseen suunniteltukaan. Jamie kun ei harrastanut moista. Hän oli pilalle lellitty egoistin paskiainen, joka oli tottunut saamaan kaiken minkä tahtoi. Minkä helvetin tähden hän muka juoksisi, vaikka häntä kaksi kertaa kookkaampi korsto niin käskisi hampaitaan kiristellen?

Toinen tiukensi otettaan tytön ranteen ympärillä, Jamie inahti, vaikkakin huulille kuroutui masokistin vallan kieroutunut hymy. Hän mitään herrasmiesmäisyyttä tältä siilipäältä ollut odottanutkaan. Hänen ymmärryksensä ei moiseen hienosteluun edes riittänyt.
“Jos sä yrität herättää mussa mitään pelkoa, niin turha vaiva”, tyttö tuhahti pilkallisesti. “Sä väität, ettet sä ole mikään tyhjänpuhuja. Minkä helvetin tähden sä sitten vaan jauhat paskaa, etkä tee mitään?” Tätä saatettiin ehkä kutsua liekkien ruokkimiseksi bensiinillä…
XS kokoinen Mila ei painaisi raivostuneelle miehelle yhtään mitään. Hänellä ei olisi fyysisessä kamppailussa mitään jakoa ainakin kaksi kertaa kokoistaan vastaan. Hän saattaisi kaiketi vain aukoa päätään, kuten aina.
Sitä paitsi tällä kertaa hänellä ei ollut matkassaan yhtäkään kaapinkokoisista ystävistään. Ehkä tapahtumaa katselevissa oli joku, joka ei arvostanut naistenhakkaajia pätkän vittua. Ehkä, mutta Mila ei jaksanut välittää. Hän ei edes miettinyt mitään sen suuntaista, hänen uteliaisuutensa tätä kusipäätä kohtaan oli herätetty nyt. Hän näki sen palavan raivon toisen silmissä, ja kaikki vain auton tähden.
Yhtälailla oli tyttökin ruvennut tähän kiukutteluun auton tähden.

// olen pahapahapaha ja hittaan.

Porkkanapään huulilta päässyt inahdus tuotti jonkinlaista mielihyvää Shawnissa, mutta sekin kuoli hyvin pian pois, kun toisen kasvoille maalautui kieroutunut hymy. No, jotain tämän suuntaista nuori mies oli olettanutkin, vaikka ehkä olikin toivonut jotain aivan muuta. Hän ei mielellään tuhlaisi aikaansa tällaisiin turhanpäiväisyyksiin, mutta koska tämä nainen tässä oli käynyt ainoaan asiaan, joka Shawnilla tosiaan oli, ja josta hän välitti edes jollain tasolla (itsensä lisäksi tietysti), oli tämä henkilökohtaista ja sellaisia asioita ei jätetty kesken, vaikka parempaakin tekemistä olisi riittänyt yllin kyllin.

Ainakaan porkkanapäätä ei voinut pelkuriksi syyttää, sillä hyvin harva itse asiassa edes uskaltaisi puhua tuohon sävyyn Keyesille, joka oli muun muassa katuralleissa tunnettu äkkipikaisuudestaan ja tietynlaisesta aggressiivisuudestaan ja siitä, ettei tuo säästellyt päälle käydessään mitään.
“Tarjosin mahdollisuutta“, Shawn vastasi jäätävällä äänellä, josta kylläkin tihkui tulenpalava raivo läpi. Sen lisäksi, että häntä hermostutti naisen käytös hänen autoaan kohtaan, otti tuon asennekin vielä niin maan helvetisti päähän.
“Mutta älä huoli, en tarjoa sitä toista kertaa“, räppäri murahti, tuijottaessaan ilkeästi naisen silmiä. Oli jo sinänsä outoa, että hänelle ylipäätään tultiin uhittelemaan näinkin suoraan, mutta vielä oudompaa oli se, että uhittelijana toimi tuollainen kirpun kokoinen porkkana. Eihän tytöstä ollut mihinkään Shawnia vastaa, vaikkei tuo aivan täysin kukkakeppi ja rimpula ollutkaan, mutta silti. Kun vertasi naista kaapinkokoiseen jätkään, jonka hermot olivat lievästi ilmaistuna katkeamispisteessä, on kai turha edes mainita, kenen puolesta katsojat laittaisivat rahansa.

Käsi tarttui toiseenkin käsivarteen ja jokseenkin kevyesti nainen nousi konepelliltä ylös – siinä nyt ei ollut mitään ihmeellistä, Shawn kun oli joskus elämässään käynyt rääkkäämässä itseään salilla ja nostellut sen jälkeen vähän milloin ketäkin ja harjoittanut nyrkkeilyä vähintään joka toinen päivä, yleensä elävään ja liikkuvaan malliin. Siinähän se tähtäys- ja koordinaatiokykykin samalla paranee.
Shawnin käsissä hentoiselta tuntuva keho iskettiin takaisin auton konepeltiin voimalla, jota ei välttämättä heikoksi ja pieneksi menisi ensimmäisenä väittämään. Kuten mainittu, Shawn ei tunne mitään herrasmiessääntöjä, johon olisi kirjattu miesten ja naisten välisestä väkivallasta: naiset saa lyödä miestä, mutta mies ei koskaan takaisin ja niin edes päin.
Keyesille oli se ja sama, oliko henkilö nainen eli mies, mikäli tuo henkilö nosti hänen vitutustasoaan huomattavia määriä ja hänelle tuli äkkinäinen tarve käydä tuon kimppuun, hän kävi.

Se oli kuulemma vain tarjottu mahdollisuus, johon ei sorruttaisi toistamiseen. Asia harvinaisen selvä ja kiinnostikin aivan vitusti. Todellakin, jos sarkasminappula oli sataprosenttisesti pohjassa.
Jamie Lee ottaisi nyt helvetin kovaa turpaansa, olihan se kaikille selvä tosiasia. Tyttö itse vain ei edes ajatellut koko juttua. Hän vain odotti mielenkiinnolla. Mitä sitä etukäteen murehtimaan tai jälkikäteen uikuttamaan, sitten kun tapahtui sai huutaa.
Toinen tarttui toiseenkin punapään käsistä, ote tuntui, mutta ei se mitään. Pahempaa oli vielä luvassa. Ja kyllä Milan kipukynnys oli vuosien mittaa kehittynyt, kaikenlaista kun oli tullut koettua.
Monen monituista kamalaa krapulaa, useita hakatuksi tulemisia ja siihen päälle vielä saatanalliset vieroitusoireet. Tästä tapahtumasta tuskin olisi minkään listan kärkipäähän. Ja aivan kuin mitään listoja konkreettisesti olisi edes ollut olemassa.

Tytön kroppa nousi todella kevyesti ylös ja paiskautui takaisin vasten konepeltiä. Inahdus, kipu tuntui kyllä, vaikkei se ylitsepääsemätöntä ollutkaan. Nytkö jätkä sitten aikoi itse paskoa autonsa?
Jälleen katse kohdistettiin poikaan, uhallaankin tyttö yritti pistää vastaan, vaikka se olikin toivotonta. Kokoisekseen tytöksi neidillä oli kyllä voimaa ja auktoriteettia, mutta aivan kuin se olisi tilanteen tosiasiat huomioon ottaen auttanut yhtään mitään.

Yksi helvetin inahdus ei riittänyt. Shawn halusi, että porkkanapää oppisi varomaan häntä. Pysyttelisi kauempana kuten kaikki muutkin pelkurit ja painaisi pieneen mieleensä, että Shawn Keyesille ei parannut tulla vittuilemaan. Hän halusi kitkeä naisen pullistelevan ja vittumaisen asenteen juurimultineen irti ja iskostaa tilalle jotakin muuta, ehkä kunnioitusta itseään kohtaan ja pelkoa. Shawn nautti siitä, kun muut pelkäsivät häntä – hänellä oli silloin yliote. Hän nautti kunnioituksesta, jota hän sai siitä hyvästä, että hakkasi ihmisiä. Ei se ehkä varsinaista kunnioitusta ollut, pelon sekaista sellaista luultavasti, koska suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan halunnut tulla hakatuksi. Mutta kunnioitusta yhtä lailla, kaikki kelpasi.

Mitä pidempään käsissä oleva nainen katsoi häntä, sitä enemmän häntä ärsytti koko lehmän olemassa olo. Olisi vain pysynyt pienessä autotallissaan, rassaamassa pientä sievää autoaan, ja säästänyt heiltä molemmilta aikaa, vaivaa ja rahaa. Koska tälläkin hetkellä katuralliroundit pyörivät, vaikka suurin osa ihmisistä ei juurikaan sinne enää kiinnittänyt huomiota, vaan Shawnin mustangin välittömässä läheisyydessä tapahtuvaan välikohtaukseen. Tappeluthan olivat parasta viihdettä, mitä alamaailman väki tiesi, joten yhtäkään sellaista ei haluttu missata – vaikkakin tämä näyttäisi menevän niin, että Shawn vain retuuttaisi tyttöä aikansa ja se siitä.

Naisen vartalo kohotettiin epäilyttävänkin kevyesti konepelliltä ja teki kyllä selväksi, että voimaa Shawnilla oli – treenauksen vai steroidien ansiota, mistä sitä koskaan tiesi, mutta joka tapauksessa – ja laskettiin maahan seisomaan omille koroilleen, vaikkakin toinen käsi kyllä tuki varsin vahvasti samalla kun toinen iskettiin päin naisen kasvoja. Keyesiä ei kiinnostanut, vaikka hän murtaisi porkkanapään nenän, aivan saatanan sama. Kunhan hän saisi pyyhittyä sen vittumaisen ilmeen naisen kasvoilta, ja samalla omasta mielestään, ja purettua vihaansa edes johonkin, vaikka sitten ensimmäisenä käsillä olevaan raivostuttavaan kanssakilpailijaan. Joku olisi voinut sanoa sitä raukkamaiseksi, kun hakkasi pienempiään ja oikeastaan melko avutonhan nainen siinä tilanteessa oli, mutta Keyes ei liiemmin välittänyt – ämmä sai syyttä täysin itseään, kun oli ajanut itsensä tällaiseen tilanteeseen.

Miehen alku purki raivoaan tyttöön oikein kunnolla, nostettuaan Jamien koroilleen, läväytti tuo häntä nyrkillä kasvoihin. Maailma heilui, vartalo nytkähti taaksepäin ja kasvot sivulle. Porkkananpunaiset hiukset värjäytyivät verestä, joka valui Jamien kasvoille tytön nenästä. Huulikin oli auennut ja verinen. Tasapainottelu piikkikoroilla tapellessa oli haastavaa, ainakin jos sattui olemaan pahasti alakynnessä, kuten nyt.
Olihan niillä koroilla puolensakin, mutta tässä yhtälössä niistä oli vain haitaksi. Mila ei tulisi pääsemään sen vertaa etulyöntiasemaan, että saisi aiheutetuksi toiselle mitään vahinkoa. Ei, ruumiillisesti hän ei saisi aikaan mitään, mutta pojan auto oli asia erikseen.
Eipä toivoa siinäkään suhteessa, poika kuin sattui pitämään hänestä kiinni yhä toisella kädellään.
Tyttö koetti kädellään kasvojaan, totesi huulen aristavaksi, samoin kuin nenänsä. Päätä heilautettiin taakse ja tyttö riuhtaisi itseään kauemmas. Katse oli yhä samaa jäätä kuin aiemminkin, hymy ei majaillut enää huulilla.

Pelkäsikö hän? Ei, Mila ei pelännyt väkivaltaa. Kukaan ei koskaan saisi aikaan kunnioittavaa reaktiota tytössä hakkaamalla häntä, hän vain halveksi sitä. Pelkoa toinen saisi kaivella hänestä ulos siihen asti kuin tytöllä taju pysyisi, eikä tuo siltikään mitään näyttäisi. Hyvä jos kokisikaan. Tuskin sentään.

Naisen nenä alkoi vuotaa verta, huulikin näytti auenneen. Se sai Shawnin tuntemaan olonsa hyväksi, edes hetken ajan. Mutta ei sekään kauaa kestänyt.
Siinä vaiheessa, kun oli hänen kokoisensa jätkän käsillä hakattavana, silmissä pitäisi välähtää edes yhden sekunnin sadasosan pelkoa. Tai jotain muuta tunnetta, joka kieli siitä, että tuo nainen tunsi edes jotain. Aivan sama mitä, jotain.
Mutta noissa vihreissä silmissä ei näkynyt muuta kuin Mount Everestin kokoinen kasa jäätä, hymy sentään huulilla oli kuollut. Se ei kylläkään Shawnia paljon lohduttanut.

Jätkä olisi kyllä saanut pidettyä naisen kiinni, jos olisi halunnut, muttei hän enää yrittänytkään tarttua toiseen, kun tuo oli itsensä riuhtaissut irti. Tämä oli pelkkää ajanhukkaa, ei yhtään mitään muuta. Tästä Shawn ei koostuisi miksikään.
Nyrkit olivat edelleen puristettuina tiiviisti yhteen, rystyset hohtivat valkoisina ja niissä tuntui pientä pakotusta äskeisen lyönnin takia, muttei se ollut mitään verrattuna siihen, minkälaista kipua Keyes oli joskus elämässään tuntenut. Yhtä hyvin joku olisi voinut käydä kutittelemassa hänen nyrkkiään, se tuntui yhtä paljolta niihin kaikkiin kertoihin verrattuna, kun Shawn oli ottanut oikein olan takaa turpaan. Montaa niitä ei välttämättä ollut, mutta tuntuneet ne olivat sitäkin enemmän, milloin hän oli saanut puukosta ja milloin luodin olkapäähänsä ja milloin melkein murtuman kalloonsa.

Jäänsiniset silmät tuijottivat vihaa täynnä verta vuotavaa porkkanapäätä, räppärin sylkäistessä tuon jalkoihin tavalla, joka kieli niin inhosta kuin vihastakin, halveksunnasta nyt puhumattakaan, vaikkei Keyesillä edes ollut mitään aihetta välttämättä halveksua toista, ainakaan siinä mielessä, että tuo oli tuskin päästänyt äännähdystäkään niiden kahden iskun aikana, ja jätkä ei sentään ollut välttämättä voimiaan liiemmin säästellyt. Se oli jo melkein kunnioittamisen arvoinen suoritus monen mielestä, muttei Shawnin – hänen kunnioituksensa saamiseen tarvittiin paljon, paljon enemmän.
"Kipitä kotiis", Shawn sihahti hiljaa, sitä tuttua uhkaavuutta äänessään, "ja pidä huoli, ettet enää ikinä osu mun silmien eteen."
Jos nuorukaisen paikalla olisi ollut kuka tahansa muu, ei tuo varmasti olisi kääntänyt selkäänsä, sillä mistä sitä tiesi, vaikka nainen olisi kantanut asetta mukanaan, ei se mikään harvinaisuus ollut.
Mutta Shawn Keyesiä ei kiinnostanut, vaan jätkä käänsi kylmästi selkänsä ottaen hitaita askeleita poispäin porkkanapäästä, jaksamatta välittää siitä, että tuo saattaisi hyökätä hänen selkäänsä. Ei naisesta kuitenkaan olisi puolustamaan itseään, luulisi tuon itsekin tajuavan sen.

Jollain ilveellä Jamie oli tosiaan saanut itsensä irti. Johtuiko se sitten raivon antamasta yliluonnollisesta voimasta vai kenties todennäköisemmin siitä, ettei jätkällä ollut enää tarvetta pitää hänestä kiinni, oli tytölle se ja sama. Hän vain tuijotti toista silmille valuvien hiustensa lomasta kasvot veressä.
…Ja sitten se jätkä sylkäisi hänen jalkoihinsa hyvin julkeasti. Kukaan, ei kukaan, ollut oikeutettu moiseen. Tyttö sipaisi hiukset kasvoiltaan ja pudisti päätään. Jäisissä silmissä käväisi raivo, mutta edes hän ei ollut tarpeeksi itsetuhoinen käydäkseen miehen kimppuun.
Nyt pitäisi sitten kipittää kuulemma kotiinsa, pitää huoli, ettei astuisi toisen tielle enää. Tyttö naurahti kolkosti.
“Sun on sitten parempi pitää silmät kiinni”, tyttö tuhahti. Hän ei missään tapauksessa jättäisi katuajaoja yhden idiootin tähden. Hän ei koskaan ollut tehnyt niin, joten miksipä tämä yksi kusipää olisi saanut aikaan poikkeustilanteen?

Toinen käänsi hänelle selkänsä, jota Jamie tuijotti hetken, ristittyään jälleen kädet rinnalleen. Se ei ollut hakannut häntä edes pahaan kuntoon, mikä oli puhtaasti ihme. Tiedä sitten minkä tähden, mutta mitäpä siilipää olisi siitä edes hyötynyt. Aivan sama.
Tämä välikohtaus oli nyt ohi ja tytöllä oli huutava tarve saada tupakka huultensa väliin. Olkoonkin sitten, että ne edellä mainitut huulet olivat veriset ja savu saattaisi kirvellä ikävästi.
Jay kääntyi ja päätti unohtaa koko jätkän olemassa olon, vaikka kiukku jaguarin kylkeen jääneistä jäljistä ei ollut kuollut yhtään mihinkään.

Shawn antoi porkkanapään sanojen lipua kuuroille korville, jätkän astellessa autonsa luo. Ovi aukeni ja se pamautettiin sellaisella voimalla kiinni, ettei kenellekään varmaan jäänyt epäselväksi, että jätkää vitutti. Ja suurin osa tajusi pysyä silloin poissa tieltä.
Mutta ei tuo helvetin porkkanapäinen lehmä. Silmät sirrillään jätkä tuijotti myrkyllisesti porkkanapään selvää mustangin hänen allaan herätessä henkiin, kun virta-avainta käännettiin lukossa. Kädet puristivat rattia, oikea jalka painaisi kaasupoljinta auton moottorin ärjähtäessä. Hän olisi voinut tappaa tuon naisen tuohon paikkaan tältä saatanan seisomalta.

Sitä ei kuitenkaan tehty, kurvattiin vain aivan porkkanapään vierestä ja toivottiin, että tuon jalka olisi jäänyt alle ja tuo joutuisi rullailemaan koko loppuelämänsä pyörätuolissa. Mutta turhaa toivohan se oli, Shawn tiesi sen itsekin.
Jätkä kaahasi kuin mielipuoli lähtöpaikan läheisyyteen, minne häntä juuri parahiksi odoteltiin. Hyvä vain, että hän oli jättänyt sen akan omaan arvoonsa, täällä oli vielä bisneksiä selviteltävänä.

Katse silmissä oli tasaantunut sille jäätävälle tasolle, mutta raivo kuohusi yhä Shawnin sisällä kuin sammumaton tuli. Tämän roundin vastakilpailija tulisi ajamaan satasta päin katutolppaa. Hän kiilaisi tuon äijän niin, että auto ruttaantuisi palloksi.

// jees eiköhän tää tässä ollu ?