Lumen alle

Robert hymähti huvittuneen ja leveä virne koristi hänen kasvojaan.
"Eiks prinsessat oo yleensä blondeja", miehenalku totesi huterasti, mutta sillä nyt ei ollut juurikaan väliä. Niin Jelena oli kuitenkin sanonut ja se oli kuulostanut Robista hurjan suloiselta. Jelena kun katseli paljon disneyn prinsessa -elokuvia ja oli muutenkin itse sellainen pikkuprinsessa.
Robin virne muutti muotoaan pieneksi, ihastuneeksi hymyksi, kun tummansiniset silmät keskittyivät hetkeksi aikaa tarkkailemaan tytön kasvonpiirteitä.
"Mustaki sä oot prinsessa.." poika kuiskasi sitten ja sipaisi sormellaan Harleyn hiuksia kevyesti. Okei, Robert ei yleensä puhunut pehmoisia, joten tämä teko hämmensi myös poikaparan itsensä.

"Milloin?" oli Robertin ainoa kysymys, jonka hän esitti Harleylly, kun tyttö oli kertonut haluavansa tavata pojan vanhemmat. Miehenalku hymyili leveästi ja silmistä pystyi huomaamaan sen, miten tämä puheenaihe ilahduttikaan häntä.
"Mutta varotan jo etukäteen mun äidistä. Se on yrittänyt parittaa mua vuosien ajan ja nyt, kun mä esittelen sut sille, se luultavasti sekoaa", poika puheli, kuin asiassa ei olisi mitään outoa. Robert virnisti sitten niin, että valkeat hampaat vilahtivat sekunnin ajan esillä.

"Ihan koska sä haluut", Harley vastasi hymyillen ja kohottautui istumaan. Hän katseli edelleen Robertin kasvoja keskittyneen näköisenä, vaikka suupielet taittuivat vinoon hymyyn pienen naurahduksen karatessa ulos.
"Sekoaako sun äiti hyvällä vai huonolla tavalla?", tyttö kysyi huvittuneena ja hipaisi kevyesti miehenalun poskea kädellään. Tietenkin ajatus toisen vanhempien tapaamisesta jännitti, ainahan sellaiset tilanteet aiheuttivat paineita kun ainoa mielessä pyörivä asia oli mahdollisimman hyvän ensivaikutelman antaminen.
Ehkä Harley vain olisi oma itsensä, käyttäytyisi normaalisti eikä olisi liian pirteä tai jakelisi liikaa kohteliaisuuksia, siihen kaikki tuntuivat sortuvan.

Vaaleaverikkö kumartui Robertin puoleen ja painoi aiottua pidemmän suudelman tuon huulille. Hän ei haluaisi nyt puhua mistään tulevasta, vaan elää siinä hetkessä joka oli meneillään.
Toinen suudelma painettiin miehenalun poskelle ja kolmas kaulalle, Harley siirtyi lähemmäs toista ja sormet upposivat toisen hiusten sekaan.

--- laatu 10, ainakin saatiin kulkeen ees hiukan eteenpäin:---D

// 8---)

Robert mietti sopivaa päivää vanhempien tapaamiselle. Toki se voisi olla yllätyskäynti, jotta äiti ei valmistelisi jotain kunnon juhlia tämän asian kunniaksi.
"Käviskö vaikka tuleva viikonloppu?" poika kysyi sitten hetken miettimistuokion jälkeen ja katsahti Harleyhin vinosti hymyillen.
"Äidin tapa seota ei kyllä ole järin terveellistä, joten mä luokittelisin sen huonoks tavaks", nuori herra vastasi ja naurahti hiljaa. Se tästä kyllä puuttuisi, jos äiti Harleyn tavattuaan alkaisi paasata pojalleen siitä, miten naista tulisi käsitellä ja miten naista hemmoteltaisiin.
Rob todellakin piti siitä, kun vaaleaverikkö koski häneen. Toisen kosketus oli kuin lämpöinen aalto, joka lävisti kehoa.
"Mutta isä on tosi rento, se pitää kaikenlaisista ihmisistä ja tulee kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeenki. Kyllä mun täytyy silti varoittaa sua; se saattaa ihan hyvin myös ihastua suhun", miehenalku varoitti kepeään ääneen ja virnuili.
"Ei siis ihastua samalla tavalla kuin mä oon suhun", Robert sitten korjaili sanomisiaan ja paransi hitusen asentoaa.

Harley kumartui suutelemaan ja suudelma otettiin ilomielin vastaan. Robin kädet asettuivat tytön kyljille pojan yrittäessä samalla vetää toista yhä vain lähemmäksi itseään. Tyttö suukotti vielä poskea ja kaulaa, jolloin Robert naurahti.
"Nainen, sä teet mut hulluksi", Robert mutisi huvittuneeseen sävyyn ja veti toisen kasvot takaisin omien kasvojensa luo. Miehenalku veti tytön uuteen suudelmaan, jota tällä kertaa Rob johdatteli. Nuorukaisen kädet hyväilivät edelleen Harleyn kylkiä ja pikkuhiljaa ne alkoivat edetä tytön selälle.

//Mulla ei oo enää mitään käsitystä, minkälaisessä asennossa nää kaks on, mutta... XDDDDDDDDDDDDDDD

--- no jos ne nyt vaikka istuu jotenkin, koska mullakaan ei oo kyllä havainnon palaa :-----------D

Harley naurahti Robertin tokaisulle ja pudisteli päätään, käsi valui toisen niskalle uuteen suudelmaan vastattiin lähes ahnehtien. Tyttö hengähti syvään ja antoi kätensä levätä pojan niskalla, samaan aikaan kun toinen seikkaili edelleen tuon hiusten seassa.
Miehenalun kylkiä ja selkää pitkin seilaavat kädet saivat muutamat vilunväreet kulkemaan vaaleaverikön kropan läpi, ne olivat sellaisia vilunväreitä jotka saivat tytön haluamaan vain lisää ja lisää toisen kosketusta.
Harley jatkoi suudelmaa ahneemmin ja ahneemmin, muutamaan kertaan hän näykkäisi Robertin alahuulta kokeilevasti ja siirtyi sentti sentiltä lähemmäs toista.
Sormet takertuivat pojan hiuksiin jopa hiukan vaativasti, ja vartaloa painettiin enemmän poikaa vasten, tai sen verran minkä siinä asennossa ahtaalla sohvalla pystyi.

Niskalla levännyt käsi liukui Robertin rintakehää pitkin tuon vatsalle ja sormet takertuivat paidanhelmaan kiskoen sitä hieman ylös päin, jotta Harley sai salakavalasti ujutettua kätensä tuon paidan alle.
Tyttö kumartui jälleen painelemaan muutaman suudelman toisen kaulalle, käden hivellessä tuon vatsaa ja toisen puolestaan seikkaillessa edelleen miehenalun hiusten seassa.

//Haha, hyvin toimii ;--DD

Robert vähät välitti siitä pienestä kivusta jalassaan. Nyt pojalla oli muutakin tekemistä, kuin ajatella särkevää jalkaansa. Sillä nyt hänen huomionsa oli tarkennuttu vain ja ainoastaan Harleyhin, tuohon vaaleaverikköön, joka oli onnistunut ryöstämään Robertin huulet itselleen.
Nuori herra nautti tästä, oikeasti nautti. Hän ei ollut pitkään aikaan ollut tällaisessä kontaktissa naisväen kanssa (ja yleensä sekin tehtiin silloin, kun kurkusta oli kumottu alas parisen drinkkiä.) Rob tunsi rohkaistuvansa koko ajan enemmän ja enemmän. Ja enemmän ja enemmän hän alkoi olla varma siitä, ettei Harley menisi rikki niin helposti.

Nuorukaisen kädet seilailivat Harleyn selällä ja tunnustelivat tytön selkärankaa hetken aikaa. Siitä käsiä taas liikuteltiin tytön niskalle, jonne toinen käsistä jäi. Toinen käsi liukui nyt vaaleaverikön olalle ja siitä kaulallen tunnustellan tytön paljasta ihoa kaulalla. Silloin Harleyn käsi tunnettiin vatsalla. Robert värähti hiukan toisen kosketuksesta, mutta siihen ei reagoitu sen enempää. Harleyn käsi oli lämmin ja tytön sormet tuntuivat sileiltä ja pehmeiltä. Robert tunsi itsensä vain yhä enemmän rohkeammaksi, joten käsi, joka hetki sitten oli hyväillyt Harleyn kaulaa, laskettiin tytön solisluun päälle. Siitä kättä siirrettiin hitaasti, kuin varoitellen, tytön vasemman rinnan päälle.
Rob ei tahtonut missään nimessä aiheuttaa tytöllä epämukavaa olotilaan, vaan päinvastoin. Pojalle tuli suunnaton tarve antaa Harleylle niin paljon mielihyvää, kuin vain oli mahdollista. Hän ei vielä tiennyt, minkälaisista kosketuksista, suudelmista tai eleistä Harley piti, mutta se olisi siis Robertin seuraava tehtävä. Ottaa selvää, mistä Harley saisi mielihyvää.

//Lallatilaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.
:-----)

Harley hengitti syvään ja antoi sormiensa tarttua Robertin paitaan ja kiskoa sitä sentti sentiltä peittämästä toisen ihoa, samalla kun huulet suutelivat edelleen miehenalun kaulaa.
Robert kyllä osaisi varmasti sanoa, jos tilanne tuntuisi epämiellyttävältä. Tähän mennessä tilanne oli Harleyn mielestä ollut kaikkea muuta kuin epämiellyttävä, häntä rohkaisi se että Robert oli omalla tavallaan rohkaistunut itsekkin.

Vaaleaverikkö erkaantui toisen kaulalta, ja törkeästi kidnappasi miehenalun huulet uuteen suudelmaan. Kaikki tämä vaikutti sillä hetkellä niin luontevalta, että tyttö halusi vain heittäytyä virran vietäväksi ja katsoa, miten tilanne tulisi etenemään. Ja mihin se päättyisi.

--- laalaa tääläkin :----D toivottavasti vei nyt hiuka eteenpäi.

Nuori herra keskittyi hetkeksi aikaa hyväilemään hellästi vaaleaverikön vasenta rintaa samalla, kun antoi huuliensa olla Harleyn huulien vietävänä. Rob ujutti sitten mukaan myös kielensä toivoen, ettei ollut liian päällekäyvä. Niin, poikaparka oli edelleen hyvin varovainen naisväen kanssa, vaikka Harley oli kyllä jo tarpeeksi osoittanut hänelle sitä, että turhan varovainen ei tarvinnut olla. Varovaisuus kuitenkin kuului Robertin luonteeseen, ja se oli juuri se varovaisuus, joka piti hänen eleensä ja tekonsa hellinä ja rauhallisina.
Harley selvästi tahtoi päästä eroon nuorukaisen paidasta, ainakin niin miehenalku oli ymmärtänyt. Mikäs siinä, olihan tässä touhussa hieman kuuma tullut, kun syke oli kiihtynyt ja vartalo oli muutenkin alkanut sykkiä oudosta tunteesta, josta Robert tajusi pitävän.

Rob erkaantui suudelmasta ja virnisti vain hyväntahtoisesti. Sitten hän vetäisi yltään mustan t-paitansa. Paidan alta paljastui ylävartalo, joka ei jättänyt kenellekään epäselväksi sitä, etteikö poika harrastaisi urheilua. Tosin nyt vartalolla oli edelleen pari mustelmaa ja outoja arpia siitä onnettomuudesta, johon Rob oli joutunut. Mutta muuten hän oli kunnossa, lihaksikkaat käsivarret tosin saattoivat kerätä enemmän huomiota, sillä niitä Robert harjoitti ehkä eniten. Olihan hän nyrkkeilijä ja nyrkkeilijä tarvitsi käsivarsiaan. Vatsalihaksia löytyi myös, totta kai.
Robert asetti kätensä Harleyn takaraivolle ja painoi tytön takaisin tiiviiseen suudelmaan. Nyt ei enää ollut niin kuuma kuin aikaisemmin, mutta mitäköhän Harley mahtoi tilanteesta ajatella.
Suudelma jäi siis lyhyeksi ja Robert hukutti silmänsä Harleyn sinisiin silmiin.
"Tota.." poika aloitti hiljaa, epävarmasti.
"Haittaaks sua, jos mä oon.. Näin?" Rob kysyi ja hymyili hitusen huvittuneena typerälle kysymykselleen. Hänen kätensä sipaisi kevyesti Harleyn kasvoille valahtaneita hiuksia pois kasvojen edestä.

//Haha <3

---- sori kun taas kestänyt näin kauan:---( nyt kyllä syytän tätä toistuvaa sairastelua, joka vie musta kaikki mehut

Harley ei voinut millään vastustaa ihailevan hymyn kohoamista suupieleensä, kun Robert ujutti paitansa pois yltään.
Ja kuten tytön ilmeestä kykeni päättelemään, hän oli mielissään näkemästään. Onnettomuudesta saadut arvet eivät häirinneet häntä yhtään, oikeastaan Harley ei edes kiinnittänyt niihin huomiota.
Hymy ei kadonnut huulilta edes silloin, kun Robert veti tytön uuteen suudelmaa. Hän antoi käsiensä hivellä miehenalun paljasta selkää, harteita ja käsivarsia, sormenpäät tunnustelivat toisen pehmeää ihoa.
Jos Harleyn toistuva tapa oli "mitä tehdään?"-kysymyksen esittäminen, niin Robertilla oli puolestaan tapana tehdä ajoittaisia tilannekatsauksia. Kysymys oli jopa Harleyn mielestä hieman typerä, miksi ihmeessä häntä haittaisi toisen paidattomuus?

"No kyllä mua häiritsee ihan kamalasti... Kun mä en millään malttais katsoa sua silmiin, tiedät varmasti miksi", tyttö naurahti ja antoi katseensa levätä Robertin silmissä.
"Sä oot melkein yhtä paha kyselemään kun minä", Harley kommentoi ja nappasi miehenalun käden omaansa tuon sipaistua tytön kasvoille valuneet hiussuortuvat pois edestä. Kieltämättä hänellekin oli siinä toiminnan lomassa tullut hieman kuuma, sydän tuntui pomppaavan kurkusta ulos, mutta sydämen rytmihäiriön suurin syy sattui olemaan aivan tytön vieressä.
"Kun sä sanoit aikasemmin että mä teen sut hulluksi, niin mä voin sanoo että sä aiheutat mulle sydänkohtauksen", suupieleen kohosi vino ja melkein huomaamaton hymy.
Edes sydänkohtaus ei olisi pilannut Harleyn sen hetkistä mielialaa, vaikka olisihan se ollut aika traaginen päätös tälle illalle. "Mä pidän susta, ja paljon", hän lausui melkein äänettömästi, mutta niin, että Robert varmasti sen kuulisi. Käsi piti edelleen toisen kättä otteessaan ja sormet hivelivät kevyesti miehenalun kämmenselkää.
Pellavapää kohottautui muutaman sentin verran Robertia kohti, jotta ylettyi painamaan kevyen suudelman tuon poskelle.

Robert päätyi kallistamaan päätään ja hymähtämään myöntävästi, kun Harley moitti häntä leikillään. No okei, tuon Rob oli valmis myöntämään, sillä hän teki sitä usein. Kyseli, oliko se ja tämä okei ja niin edelleen.
"Joo, mä myönnän sen. Mutten oo pahoillani", poika vastasi hitusen huvittuneena ja katseli tyttöä silmiin.
"Koska mä vaan tahdon, ettet tunne oloas mitenkään pahaks", Robert selitti, näytti hetken aikaa totiselta, mutta piankos pieni virne kipusi koristamaan kasvoja.
"Mä oon tainnu jo mainita, etten oo kovin hyvää seuraa naisseurassa", poika sanoi hiljaisen naurunsa seasta ja katseli yhä Harleyn kasvoja.

Harleyn puhuessa sydänkohtauksen saamisesta poika kohottautui istumaan hieman paremmin ja veti tytön lähemmäs itseään.
"Anteeksi, jos mulla on sellanen vaikutus", Rob sanoi vakavalla naamalla, mutta hymy paljasti pojan vain leikittelevän sanoillaan.
"Mä en kyllä tahdo, että saisit sydänkohtauksen... Koska ketä mä sitten voisin ihastella, jos sut vietäis multa?" Robert supisi hiljaa tytön kasvojen lähellä. Nyt hän ei hymyillyt, vaan oli paneutunut täysin katselemaan tytön kasvoja. Rob vielä totutteli tällaiseen tilanteeseen, mutta se vaikutti sujuvan jo yllättävän hyvin.

Harleyn seuraavat sanat saivat pienen onnellisen hymyn kipuamaan huulille, ja pojan tuntiessa Harleyn huulet poskellaan Robertin huulien välistä pääsi pieni henkäys. Rob kietoi kätensä Harleyn ympärille ja veti tämän aivan kiinni itseensä. Pojan huulet olivat lähellä Harleyn toista korvaa.
"Ei sustakaan voi olla pitämättä", miehenalku kuiskasi tytön korvaan ja painoi pehmeän suukon tytön korvalle. Urheilija päästi Harleyn otteestaan, mutta käsi kohottautui jälleen tytön hiuksien sekaan.

Harley naurahti kevyesti Robertin vitsailulle.
"Mä en osaa vastata tuohon mitään", hän hykerteli hymyn kirvoitellessa suupieliä ylöspäin. Toinen käsi siirtyi hivelemään miehenalun paljasta hartiaa, tyttö katseli tuon kasvoja kuin hypnotisoituna. Siltä hänestä ainakin tuntui, Robert oli kuvainnollisesti hypnotisoinut hänet ja pahemman kerran olikin.
Jälleen tuli yksi sellainen hetki, jona Harley ei saanut yhtäkään sanaa suustaan ulos, mutta tällä kertaa hän ei edes pitänyt puhumista tarpeellisena. Jos hän ei olisi ihan väärässä, Robert kyllä ymmärtäisi tekojen merkityksen mikä puolestaan teki sanat tarpeettomiksi.


"Mua kyllä vähän väsyttäis", Harley mumisi hieman nolostuneena ja käänsi katseensa pois nuorenmiehen kasvoista.
Huomena odottaisi jälleen kerran iltavuoro ja työt loppuisivat sen verran myöhään, että hän tosiaan toivoi saavansa kunnon yöunet ja mahdollisimman myöhäisen herätyksen ennen vuoron alkamista.

Robert otti kaiken irti tuosta hiljaisuudesta, mikä laskeutui hetkeksi aikaa heidän ylleen. Harley katseli häntä ja Robert katseli tyttöä. Jotenkin pelkkä katseleminen tuntui hyvin rauhoittavalta ja rentouttavalta. Kun ei tarvinnut huolehtia mistään tai tehdä mitään. Piti ainoastaan olla läsnä, mikä riitti Robille vallan mainiosti.

Nuori herra kohotti hyväntahtoisesti kulmiaan Harleyn muminalle. Sitten hänen huulilleen syntyi pieni lempeä hymy, kun poika suukotti Harleyta nopeasti otsalle. Poika siirsi Harleyta sen verran pois päältään, että pystyi itse nousemaan seisomaan. Hän kääntyi noustuaan Harleyn suuntaan ja nosti tytön vailla huolen häivää käsivarsilleen. Nyt miehenalun huulille oli syttynyt leikkisä virne.
"Mä alan nyt leikkii tällästä leikkiä kuin 'etsi makuuhuone ja sänky' -nimistä leikkiä. Mennään nukkumaan", Robert sanoi naurunsa seasta ja lähti Harley käsivarsillaan tutkimaan tytön asuntoa. Ei toisen makuuhuonetta tosin vaikea ollut löytää, sillä asunnossa ei montaa huonetta ollut.

//Joo, tää loppu nyt sitten tähän :,D
THE END