Is not a way that's meant for me

Matt norkoili tyhjässä miesten vessassa ja poltteli marisätkäänsä. Koko koulupäivä oli ollut perseestä ja vielä pitäisi pari viheliäistä tuntia jaksaa. Kaiken lisäksi kyseessä olisi kemian tunnit. Hän vihasi kaikkia matikkaperäisiä aineita. Punkkari vihasi laskemista, numeroita ja tietenkin itse opettajaa. Mutta eipä rouva itsekään Mattistä pitänyt, joten tasapeli se oli. Yleensä kesken tunnin joko rouva tai Matt astelu ulos luokasta. Erona oli vain se, että nainen lähti joko itkien tai kiljuen. Matt taas lähti metelillä kiroten tai tyylillä hiljaisesti. Ehkä nyt pitäisi yrittää sitten käyttäytyä pitkästä aikaa. Jos opettaja käytäytyisi, niin hänkin käyttäytyisi.

Poika imi myrkkyä keuhkoihinsa ja puhalsi ulos nenänsä kautta. Suurimmalla osalla oppilaista oli nyt tunti menossa. Joillakin saattoi olla hyppytunti. No, jos joku eksyisi tähän hänen tupakkahuoneeseensa, niin so what. Tuskinpa hänelle kukaan pikkupoika kehtaisi mitään huomauttaa. Tämä vessa ei ollut yleensä urheilijoiden suosiossa. Nuo pojat saattaisivat jotain maristakin ja pahimmassa tapauksessa käydä päälle. Typerät futarit omistivat julmetut lihakset. Osasihan Matt tapella, mutta kyllä sellaisesta massasta oli etua lähitaistelussa.

Judahilla oli hyppytunti, hän oli edelliseltäkin tunnilta päässyt parisenkymmentä minuuttia etuajassa, koska sai suoritettua kokeensa aikaisemmin kuin muut. Poika oli päntännyt seuraavaa tuntia varten aikansa käytävällä, matemaattisten yhtälöiden parissa, mutta kyllästynyt koko touhuun epäonnistuttuaan muutamassa tehtävässä. Nyt hän laahusti katse lattiaan naulittuna kohti vessoja, toivoen että ne edes tämän kerran ammottaisivat tyhjyyttään ja Judah saisi olla rauhassa ilman jatkuvaa ylemmän kastin naljailua. Mielessään hän kävi läpi iltapäivän ohjelmaa, koulusta päästyään hän menisi kotiin syömään, tekisi läksynsä ja ulkoiluttaisi nuorempia sisaruksiaan hetken aikaa, sitten hän lähtisi iltatöihin keskustassa sijaitsevaan elektroniikkaliikkeeseen. Työvuoro loppuisi vasta kymmenen pintaan, joten tiedossa olisi normaalia myöhempään venyvä päivä, seuraavana aamuna herääminen tuottaisi varmasti vaikeuksia.

Käytävän lattiaa edelleen tutkaillen juutalaispoika johdatteli itseään vessojen suuntaan, päivä oli ollut muutenkin jo yksi raskaimmista pitkään aikaan, paineita kasasivat tulevat kokeet ja pari vapaaehtoista projektityötä jotka Judah oli luvannut toteuttaa. Mustahiuksinen tönäisi vessan oven auki varovaisesti, kuin peläten että se saattaisi irrota saranoiltaan, katse kiersi nurkasta nurkkaan ja huokaus karkasi huulien välistä. Paikalla oli muitakin, tai joku muu. Ja se muu poltti... Vessassa. Judah silmäili nopesti toisen olemusta hiustensa takaa ja jäi norkoilemaan pesualtaan luokse avaten hanan ja odotti aikansa, kunnes valuva vesi oli jääkylmää. Poika laski kätensä altaaseen ja sai kaapattua vettä kämmeniinsä sen verran, että kykeni huuhtelemaan kasvojaan.

Matt heräsi ajatuksistaan, kun vessoihin asteli poika. Tuo oli hieman... No, masentavan ja eksyneen näköinen. Ainakin punkkarin mielestä. Lähinnä kai sen tunnelman antoi katse maassa kulkeminen. Joskus sellaiset selkärangattoman ihmiset ärsyttivät ihan suunnattomasti Mattia, mutta nyt hän oli sen verran pilvessä, ettei se jaksanut pahemmin painaa mieltä. Eikä hän jaksaisi nyt nyrkkejään vereenkään sotkea. Poika vaikutti juuri sellaiselta näkymättömältä hiipparilta.

Poika imi sätkäänsä ja tuijotti vain poikaa, joka huuhteli kasvojaan.
"Eiks sunlaisen pitäs olla tunnilla tai jotain?" Matt huomautti hieman ivallisena ja kohotti kysyvänä kulmaansa. Ei hän muistanut koskaan nähneensä tuota poikaa. Mutta eipä se ollut ihme. Jos et ollut värikäs persoona tai muuten vain mieleenpainuva, ei tilaa jäänyt pahiksen päänuppiin. Tosin, harvemmin sinne pääsivät edes erottuvat yksilöt.

Pahiksen lausahdus keskeytti Judahin yritykset virkistäytyä seuraavaa tuntia varten, "Miten niin munlaiset?", hän kysyi selkeä painotus äänessään ja katseli toista peilin kautta. Kai hän saisi käydä vessassa silloin kuin halusi, mikä toinen oli määräilemään? Poika oli huojentunut siitä, että vaikka hän ei uskaltanutkaan sanoa ääneen mitään vähääkään vastustavaa, niin ainakin hän pystyi ajatuksissaan haistattamaan tuolle kannabiksenpolttelijalle pitkät paskat.

"Jos sua kiinnostaa oikeasti noin paljon, niin mulla on hyppytunti", Judah lausui rauhallisesti ja värittömästi tälläkertaa vältellen katsekontaktia poikaan. Hän ei saanut nimeä päähänsä mutta toinen oli kuitenkin kasvoiltaan tuttu, jokaisen hänen koulukaverinsa kauhu. Judah oli porukastaan varmasti ainoa joka ei ollut vielä päätynyt tuon mukiloitavaksi, omaksi onnekseen.

Matt naurahti ivallisesti ja imi lisää myrkkyä.
"Niin. Sinunlaiset. Hiljaiset hissukat, jotka kuvittelevat olevansa vain varjoja?" Hän huomautti ja ryhdistäytyi jättäen seinään nojaamisen jollekin toiselle. Hieman hän ehkä yllättyi, että tämä poika kertoikin miksi ei ollut tunnilla. Samat syyt siis mitkä pahiksen omat olivat.
"Jaa-Jaa.." Matt totesi hiljaa ja imaisi vielä kerran, ennen kuin tumppasi sätkän lavuaarin reunaan. Toinen ei vaikuttanut miltään valoisalta seuralta. Äänikin oli yhtä väritön kuin ulkomuoto. Sille ajatukselle punkkari naurahti ääneen.

"Eikö sinua yhtään ahdista oma olemukses? Huomaako sua ees kukaan?" Matt jatkoi hieman ivallisena, mutta oli tavallaan oikeasti kiinnostunut tuollaisen tyypin elämästä. Kävelisivätkö ihmiset oikeasti tuollaisten yli? Jos ei, niin Matt voisi ruveta tekemään sellaista. Vaikka ihan vain huvikseen.

Judah kohautti alistuneena harteitaan nauliten katseensa lavuaariin, hänen olisi aivan turha ruveta vänkäämään vastaan. Tappeluhan siitä syntyisi, eikä hän halunnut sellaisen keskelle, ei missään nimessä. "... Mua ei häiritse vaikka kukaan ei edes tietäis mun olemassaolosta täällä", mustahiuksinen mumisi ja sulki kraanan ravistellen liikoja vesiä kädestään. "Mun ei tarvitse tehdä itsestäni niin isoa numeroa, niin kuin jotkut tekevät", hän lipsautti ja katui lähes välittömästi sanojaan, noniin, nyt hän saisi varmasti turpaansa. Juutalaispojan koko olemus jännittyi ja jälleen hän vilkaisi punkkaripoikaan peilin kautta ennen kuin ryhtyi repimään käsipapereita telineestä ja kuivasi käsiään huolimattomasti ainoana ajatuksenaan se että hän pääsisi helvetin äkkiä ulos koko vessasta.

"Pidä hauskaa", mustatukkainen mumisi suupielestään ja kääntyi ovea kohti.

Matt kohotti kulmiaan hieman ihmeissään.
"Vihjaaks sä jotain?" Tuo kysyi kurtistaen sitten kulmiaan. Ilmeisesti tuon ei ollut tarkoitus ilmaista asioitaan aivan niin. Sen verran paniisikka varjopoika kuivasi kätensä ja oli pian jo ovella.
"Aivan miten vaan...." Matt vain tuhahti vastaukseksi hauskuudesta. Miten ihmeessä tuollaiset jaksoivat itseään? Pahis olisi ainakin ampunut itsensä jo aikapäiviä sitten jos sattuisi olemaan tuollainen. Poika kohautti harteitaan ja nousi sitten istumaan tiskialtaan vierelle. Näppärästi uusi sätkä kiepattiin ja laitettiin tulille. Samapa se olisi nyt vähän enemmän poltella. Jaksaisipa päivän paremmin eteenpäin.

//Tuo vaan seuraava hahmos >< //

Judah pudisteli päätään ja avasi vessan oven ripeästi, loikaten yhdellä pitkällä askeleella takaisin käytävän puolelle. "Sekopää...", poika mumisi suupielestään vaitonaisena ja tunsi olonsa hetkessä paskemmaksi, minkälainen ihmisen piti olla että olisi saanut olla rauhassa? Näkymättömiä sorsittiin, liian näkyvillä oli taas omat ongelmat egonsa ja imagonsa kanssa... Miksi Judah ei vain saanut elää omaa elämäänsä ilman, että hänen niin sanotusta mitättömyydestään ei oltaisi kokoajan huomauttelemassa korvan vieressä.

Samaan aikaan kohti vessoja suunnisti kakkosluokkalainen Jerome Delroy, lippa vinossa ja housut puolitangossa, niinkuin normaalisti. Tämä päivä ei tehnyt käytöksenkään suhteen poikkeusta, räppäri vihelteli huomionriistävien mimmien suuntaan ja näytteli rivoja käsimerkkejä. Lökäpöksy kiskoi vessan oven aggressiivisesti auki, ja eittämättä yllättyi kasvoille pöllähtäneestä kannabiksentuoksuisesta savupilvestä. "Mitä vittua...", Jerome kivahti ääni oktaavissa ja sulki oven nopeasti perässään, katse tutkaili punkkaria epäilevästi ja pojan kasvoille levisi virne.

Matt hätkähti, kun vessan ovi vedettiin uudelleen auki. Kyllähän jo sen avaustyylistä osattiin sanoa, ettei se äskeinen poika ollut tullut takaisin. No, samantien hän näkikin jo tummaihoisen räppärin. Tuo vaikutti yllättyneeltä ja sulki oven virnuillen. Matt nousi henkisesti varpailleen ja oli varautunut. Hän ei ollut tavannut vielä yhtään mukavaa tummaihoista saati sitten räppäriä. Noihin ei pahemmin ollut tappelutilanteessa luottamista. Aina nuo kaivoivat aseen jostain ja alkoivat räiskimään, kun punkkarit taas olivat valmiina nyrkein. Kerran oli Mattkin saanut luodista, onneksi se oli vain hipaissut.

Punkkari imaisi jälleen savut ja puhalsi ne ulos nenän kautta. Hän ei kommentoinut vielä mitään toiselle. Hämärä muistikuva toisesta oli. Piti selvästi naisista. Sellainen kuva hänelle tuli mieleen. Mutta muutapa hän ei muistanut. Ei hänellä ollut tapana muistella koulun oppilaita. Ei kuulunut hänen tyyliinsää.
"Jos kuvittelet saavas tästä, niin elät kaukana unelmissas." Pahis huomautti sitten kulmiaan kurtistaen ja sätkää imien.

Punkkari vaikutti heti ensikättelyssä liikoja stressaavalta, luuliko tuo tosiaan että Jerome olisi halunnut poltella tuon kamat taivaan tuuliin, ehei, hänellä riitti poltettavaa ihan omastakin takaa. "Heyyy bro! En haluu sun shittiä kamaas", Jerome murahti ja pyöritteli dramaattisesti silmiään, kädet eksyivät monta kokoa liian ison hupparin taskuun ja esiin vedettiin aimo annos kulmien parasta kannabista pakattuna minigrip-pussiin. Sätkäkamat löytyi toisesta
taskusta ja parin minuutin kuluttua räppärillä oli käsissään hänen mielestään täydellinen jointti poltettavaksi. "Mä en vaan tiennyt etten oo ainut joka käy sauhuttelemassa täällä", Jerome jatkoi murisemistaan ja sytytti sätkänsä koristeellisella zipolla.

Savut vedettiin henkeen ja vesi tuntui puskevan silmistä ulos, sisätiloissa oli vittumaista polttaa. "Kuka se myyrä oli joka tuli vessoista hetki sitten ulos? Joku sun hoitos vai?", poika puhisi huvittuneeseen sävyyn ja puhalteli savuja ulos suupielestään.

Matt kohotti hieman kulmiaan, mutta ei sanonut mitään. No, punkkarille ei niinkään ollut väliä oliko kama hyvää vai paskaa. Sitä vedettiin sen verran että tuntui. Hän katseli miten poika kaivoi omat tarpeet ja selittikin yllättyneensä polttamisesta. Pahis kohautti vain harteitaan. Pojan kysymykselle naurahdettiin sitten hieman turhautuneena.
"En harrasta hoitoja, vaan panoja ja miehiin en sekaannu, niin kuin en eläimiinkään." Hän vastasi hieman ivallisesti, mutta virnisti kaupan päälle.
"Ei kun en minä tiedä kuka se oli. Joku nulikka." Matt huomautti perään. Ei passaisi olla liian ivallinen tai ärsyttävä.

Poika naksautti pari sormeaan ja imaisi viimeiset sätkästään ja tumppasi sen vessan seinään. Paikalta ei kuitenkaan lähdettäisi ihan pian. Hän ei jaksaisi tenttiä savusta luokassa tai käytävällä jos opettaja sattuisi vastaan tulemaan. Se oli ihan vitun ärsyttävää ja loppupeleissä Matt kilahtaisi ja törröttäisi taas rehtorin kansliassa. Sinne ei passaisi nyt joutua. tuon autoa kun maksettiin edelleen.

Oli Jeromelta hyvin epätavallista viettää aikaa samassa tilassa Mattin kaltaisen ihmisen kanssa, heillä oli kuitenkin ihan erilaiset käsitykset maailmasta ja erilaiset mielipiteet ja elämänasenteet. Mutta siinä sitä nyt oltiin, ihan rauhan merkeissä, ihme kyllä.
"Aha, muuten vaan että se näytti sua vanhemmalta...", räppäri mumisi pääasiassa itselleen ja imaisi jälleen sätkäänsä. Oli typerää polttaa koulun sisäpuolella, ulkona sen vielä ymmärtäisikin, mutta ilmeisesti Jerome ja Matt halusivat edistää tulevaisuuttaan syrjäytyneinä ja epäonnistuneina ihmisinä, joten... Taas oltiin askel lähempänä helvetin liekkejä.

Cappia liikautettiin nopealla käden liikkeellä parempaan asentoon, tai oikeastaan kulmaan, suupielestä puhallettiin paksu savupilvi ulos muutaman savurenkaan kera. "Ootko sä nähnyt Jayceeta?", Jerome kysyi hieman aihetta epäillen ja vilkaisi pahikseen sivusilmällä, ei häntä kyllä kiinnostanut vittuakaan vaikka Matt ei pitäisikään aiheesta. Jeromella oli oikeus kysellä,
kyllä hän muutenkin tiesi ex-pariskunnan väleistä paljonkin, tunsihan hän sentään Jayceen ihan henkilökohtaisesti.

Matt Kohautti harteitaan. Ei häntä kiinnostanut vaikka toinen olisi ollut häntä 20 vuotta vanhempi. Mutta olihan poika asian mutissut, eli siitä asiasta ei tarvinnut jatkaa. Sitten räppäri kysyi eräästä, kenestä hän ei ollut odottanut kuulevansa.
"Vittuako sinä sitä minulta kysyt?" Matt älähti äkäisenä. Miksi tuon näköinen kysyi Jayceestä? Tunsivatko nuo? Miksi tyttö tuntisi räppärin? Olivatko nuö läheisiäkin? Panneet? Mitä vittua?!?!

Punkkarin päässä vilisi parissa sekunnissa useita kysymyksiä, mutta mitään niistä ei suusta ulos päästetty. Huulta puraisiin hieman ja hiuksia pörrötettiin. Ei saisi suuttua. Edelleenkin, toinen oli hieman... No, Matt ei uskaltanut suututtaa räppäreitä. Ainakaan näin selvänä.
"Miks kysyt?" Hän toisti sitten hieman rennommin, tosin edelleen tiukkana.

Jerome ei voinut olla naurahtamatta paskaisesti Mattin reaktiolle, tälläistä hän olikin osannut odottaa.
Ei ilmeisesti ollut vieläkään mikään kovin mukava aihe, mutta paskaako räppäriä kiinnosti se, mistä pahis saattaisi ottaa nokkiinsa. Jerome kuitenkin tunsi Jayceen, ja hyvin tunsikin. Hän oli pannut merkille seuran, jossa pahistyttö nykyään liikkui eikä siitä seuraisi mitään hyvää. Ilmeisesti Mattin ja Jayceen välit olivat sen verran tulehtuneet ettei Matt ollut edes yrittänyt puhua entistään siitä porukasta pihalle.

Miksi Matt edes kysyi sellaista? Oikeastaan Jerome rupesi jo hiukan ärsyyntymään, mutta tuskin tajusi sitä siinä tilassa itse. "Koska mä olen huolissani siit ja se on mun frendi, hiffasitsä?", räppäri lausahti ja puhalsi savut suupielestään, käden tumpatessa sätkää lavuaarin valkeaa pintaa vasten. "Sä et voi sanoo mulle, etteikö sua vähän epäilyttäis ne sen uudet kuviot, niinkuin se asian ilmasee", miehenalku jatkoi ja lemppasi tumpin lattian tienoille.

Matt kurtisti kulmiaan.
"Mitä se sunlaisten kaa pyörii..." Tuo mumisi epäselvästi itsekseen. Tuskinpa toinen siitä mitään selvää sai. Hyvä vain. Punkkari ei katsonut räppäriä ensin yhtään, mutta kun toinen alkoi puhua Jayceen kuvioista, Mattin katse kääntyi salamana tummaanpoikaan.
"Mitkä kuviot? En mä tiiä mitään sen kuvioista?" Poika totesi näpäkästi. Pieni huoli oli paistanut pojan äänestä tahattomasti.

Poika ei tahtonut ajatella mihin ongelmiin hänen exänsä oli joutunut. Eihän asiat enää hänelle edes kuuluneet, mutta...Jaycee oli kuitenkin hänen lapsensa äiti, vaikka lapsesta ei ollutkaan mitään tietoa.
"Jos kuvittelet et mä puhusin sille tai jotain, nii se ei oo iha niin yksinkertasta." Matt huomautti sitten perään. Ei hän tiennyt miten hyviä ystäviä Jaycee ja tuo poika sitten olivat. Tai tarkemmin sanottuna, mitä toinen tiesi heidän väleistään.

"Kaikki ne sen jengisähläykset sun muut, kyllä sä näät kenen kanssa se istuu ruokalassa... Helvetti mä en edes uskalla sanoo sen henkilön nimee ääneen, ettei se tupsahda jostain nurkan takaa ja tunge tota lavuaaria mun perseeseen", Jerome tuhahti ja nojasi seinään ottaen hieman rennomman asennon.
"Mutta ei siitä sen enempää", hän totesi lyhyesti ja värittömästi, asia oli sillä loppuun käsitelty. Matt voisi hajoilla pienen päänsä ja pienen maailmansa keskellä, räppäriä ei kiinnostanut yhtään. Oikeastaan häntä ärsytti koko jätkä, ärsytti niin paljon että hän olisi voinut huutaa tuolle vaikka minkälaisia kehotuksia ja solvauksia. Toisen vihamielisyys, tai sellaiseksi Jerome sen tulkitsi, oli jotain niin käsittämätöntä. Ei sillä, että herra itse olisi ollut rauhan ystävä ja se, joka sovitteli muiden välejä.
Varsinkaan sellaisien, jotka eivät olleet hänen kavereitaan, ja Matt ei ollut hänen kaverinsa. Mutta sehän ei ollut taas Jeromen vika, hänhän koitti olla mukava, mutta sai palkaksi vittujen haistatteluja. Lakupekka-osastoon toisen ei paranisi sekaantua, sellaisten solvauksien alkaessa Jerome oli valmis vaikka istumaan paljaalla perseellään toisen naamalle, jos tuo ei muuten hiljenisi.

"Ostatko ruohoo? Nyt lähtee halvalla, mä tarvin rahaa, pitäs viedä yks pimu elokuviin ja mä saan tätä puoli-ilmatteeks. Hyvää shittii, ettenkö sanois", räppäri ryhtyi kaupittelemaan salamyhkäisesti povitaskuaan osoitellen.

Matt kurtisi kulmiaan ja oli aloittamassa sanomaan jotain, mutta poika ilmoitti ettei asiasta puhuttaisi enempää. Olkia kohautettiin. Ei kai siitä sitten. Eihän hän voinut juosta Jayceen perässä koko loppu elämäänsä vahtimassa. Vaikka tyttö olikin tullut takaisin lähelle hänen kuvioitaan. Se tosin selittäisi hieman asioita... Se että Jayllä oli uudet piirit. Tuota kun ei ollut näkynyt vanhoissa yhtään. Niissä piireissä, missä he olivat yhdessä olo aikanaan viihtyneet. Niissä, mistä Matt ei ollut päässyt mihinkään.

Keskustelu vaihtui pilveen ja punkkaripahiksen huulille nousi vino hymy.
"Joo ja tiiä vaikka myrkytät mut." Hän huomautti ja suoristi hieman mustaa farkkutakkiaan.
"Sori. Mut mä en osta räppäreiltä. Ei mitään henkilökohtasta, mutta pysyn omissa piireissäni jopa kaman oston suhteen." Hän lisäsi ja vilkaisi hieman itseään peilistä. Mustat meikit olivat (yllätysyllätys) levinneet täysin, mutta näyttivät silti olevan kuin tarkoituksella sotkuiset. Ehkä hänen pitäisi alkaa raahautumaan tunnille takaisin.

Ai Matt ei ostanut häneltä ruohoa, koska Jerome sattui olemaan räppäri? Tällä hetkellä Jerome halusi väkisin vääntää asian ongelmaksi, ihonväriin vetoaminen olisi ollut hyvä keino saada asia paisumaan todellista suuremmaksi.
"Johtuuko se siitä, että mä olen musta?", räppäri kysyi uhkaavaan sävyyn ja paranteli ryhtiään näyttääkseen entistäkin isokokoisemmalta. Tai oikeastaan, Jerome näytti siltä, että hän olisi kantanut appelsiineja kainaloissaan. Eikä voida sanoa, etteikö hän olisi näyttänyt koomiselta ja vähintäänkin idiootilta. "Sulla ei ole kyllä kovin pitkään noin täydellistä hammasrivistöä!", Jerome korotti ääntään ja puristi kämmenensä nyrkkiin. Jos poika olisi oikeasti suuttunut, hänen kasvonsa olisivat jotakuinkin vääntyneet irvistykseen, mutta nyt vain kulmat olivat kurtistuneet alemmas, saaden hänet näyttämään murjottavalta ja vihaiselta.

"Niin mitä, kalkkinaama? Johtuuko se mun väristä, häh?", Jerome uhitteli ja kukkoili, hän kyllä taatusti näyttäisi tuolle rimppakintulle taivaan merkit.

Matt kurtisti kulmiaan, kun toinen äkämystyi hänelle sanoista.
"Vitut sun värillä oo mitään tekemistä, vaan sillä että et osaa käyttää oikeen kokosia housuja." Punkkari huomautti ja nosti rähjäisen, mustan reppunsa maasta.
"Ja mitä mun hampaisiin tulee, ne ei ole täydelliset, ku puolet niist o muovia." Hän naurahti. Ei hän tappelemaan tahtonut ja toinen näyttikin parhaillaan niin koomiselta.

Todennäköisesti hän saisi nyt turpaansa, ellei toinen osaisi ottaa hänen sanomisiaan läpällä. Mattia ei todellakaan huvittanut nyt ruveta tappelemaan. Ei niin yhtään, mutta kyllähän sitä puolustaa pitäisi, jos joku kimppuun hyökkäisi. Se oli varma.

Vai että oli Jeromen housuissa vikaa? Se oli loukkaus koko räppäreiden klikkiä kohtaan, että tuollainen hippi rupesi pomppimaan silmille.
Jerome nappaisi ärhäkästi Mattia paidankauluksesta kiinni ja kohotti nyrkkinsä uhkaavasti ilmaan, "No ei ole niitäkään, jos sä et pidä tota luukkuas ummessa", poika ärähti ja päästi toisesta irti yrittäen tönäistä punkkaria kauemmas.

"Tyhmä", kommentoitiin selvästi loukkaantuneena. Räppäri aikoi ehtiä vessasta ulos ennen Mattia, ja suoraan sanoen rynni toisen ohi ovesta ulos käytävän puolelle. "Homo!", huudettiin vielä raollaan olevasta ovesta sisään toiselle, ennenkuin jätkä lähti ottamaan kiivaita askeleita luokkaansa kohti.


// kiitooos pelistä<3

MAtt vain virnuili toiselle, joka oli tarrannut häntä rinnuksista. Jos toinen löisi, niin kyllä hän vastaisi, ei siinä mitään. Räppäri kuitenkin tönäisi häntä jo kauemmas ja pienen heilahduksen jälkeen punkkari sai kyllä kerättyä tasapainonsa. Ilmeisesti tummapoikakaan ei jaksanut alkaa tappelemaan. Nopeasti tuo oli nimittäin ovesta vilahtanut.
"Ihan miten haluat." Matt tuhahti itsekseen vain toisen homokommenttiin ja työnsi kädet taskuihinsa. Hetken hän odotteli, kunnes asteli hitain askelin itsekin ulos vessasta. Turha sinne olisi jäädä enää norkoilemaan, nyt kun pilveäkin oli polteltu tarpeeksi.

>Kiitos< ;D