Girls are not meant to fight dirty

+ Mimi käyttää sitten aika kaunista kieltä, eli jos joku kokee runsaan kiroilun yms. jotenkin maatakaatavan hirveeks, ni jättääpi lukematta ;>
plus Mimin look meikkiä ja hiuksia myöten <: +

I was dreaming something bad
Hiding body parts
A broken dagger, broken leg
I left it cold, I left it dead

Musiikki jyskytti pienikokoisen nuoren naisen nappikuulokkeista kun tuo asteli ostoskeskuksen käytävän keskellä sijaitseville penkeille joista ainoalle vapaalle istuutui. Sen enempiä ajattelematta tämä anarkistisen näköinen neitokainen kaivoi tupakka-askin käsiinsä joiden sormenpäitä koristi lyhyet, yksinkertaisella mustalla lakatut kynnet, ja hän poimi itselleen yhden savukkeen. Mimosaksi kutsuttu tyttö vangitsi sen huuliensa väliin odottamaan sitä että löytäisi pohjattomalta tuntuvan laukkunsa syövereistä tutun sytkärin jonka kyljessä koreili alastoman naisen kulunut kuva. Sytyttimen hän oli ryövännyt joskus aikoja sitten entiseltä, hmm, hoidoltaan, vai pitäisikö sanoa poikaystävältään? Seksisuhteeksi sitä olisi voinut sanoa. Joka tapauksessa, sytkäri oli tarttunut hänen mukaansa ja toiminut yllättävän pitkään, ja olisi pelkkä ajan kysymys milloin sekin ottaisi lopputilin.
Mimi ei kuullut mitään, eikä juuri nähnytkään sillä keskittyminen oli täysin kohdistettu jo temppuilevan sytkärin liekin saamiseen esiin että ensimmäiset miellyttävät nikotiiniannokset saataisiin savuineen pilaamaan hänen entisestäänkin riittävän huonossa kunnossa olevia keuhkojaan. Terveys ei juurikaan ollut rokkitytön tärkeimpiä mietittäviä, ei hän niin pitkään eläisi että joutuisi kärsimään keuhkosyövästä. Kuolema tulisi todennäköisimmin eteen rattijuoppouden tai muutenvain kaahailun merkeissä, tai ehkäpä joku ampuisi, puukottaisi tai hakkaisi hänet hengiltä. Joka tapauksessa hautakiveen ei hakattaisi mainintaa pitkästä elämästä, eikä se häirinnyt pikkuista kapinallista lainkaan. Vapaus oli sen arvoista.

Neiti Amery oli juuri saanut tupakkansa syttymään, kun hän havaitsi sekunnin murto-osassa kuinka kiiltävät, liian kalliit miestenkengät ja liituraitahousut kävelivät hänen eteensä ja samassa savuke oli kadonnut hänen huuliensa välistä. Vihreillä piilolinsseillä normalisoidut eripariset silmät kohosivat liituraitahousuja pitkin mustaan puvuntakkiin, kädessä roikkuvaan bisnesmiehen laukkuun ja kravattiin ja lopulta korkealla - pikkuruiseen kapinallisneitokaiseen verrattuna - olevaan päähän jota peitti lyhyet, tasaisiksi leikatut tylsänväriset hiukset. Miehen ilme oli tuima ja suu liikkui, jolloin Mimi tajusi että häntä puhuteltiin sillä kuulo ei ollut vahvistanut sitä aikaisemmin. Hän kuuli pelkkää musiikkia.
"Mitä vittua sä teet mun tupakalla?" tyttö avasi suunsa ensimmäisen kerran, selkeästi keskeyttäen saarnan joka laukkumiehen suusta tuli. Rokkari poimi kuulokkeet korvistaan irrottamatta katsettaan hänen rentoutumishetkensä keskeyttäjästä.
"Poltatko sä? Go ahead, mut mun tupakoihin et vittu koske", ääni kuului Mimosan suusta yllättävän rauhallisesti, mutta kasvava kiukku kuului.
"Tupakointi tulee hoitaa ulkopuolella", bisnesmiehen näköinen tyyppi jauhoi ärtyneesti, ja Mimi arveli että oli tekemisissä jonkun ostoskeskuksen isompien herrojen kanssa.
"Joojoo, hoida sä saatana itses vaan hevonvittuun siitä pilkkua nussimasta tai sulla ei kohta ole mitään millä nussia. Siis siinä tapauksessa jos on nytkään, koska mä luulisin että tolla sun keskelle otsaa kasvaneella kyrvällä ei oo paljon vientiä", keesipää vittuili tahtomattaankin, vaikka järki muistutteli että hänen kannattaisi pitää turpansa tukossa. Ja sen vahvisti pukumiehen kasvojen punehtuminen kun tuo mulkoili tyttöä, hän taisi todella suututtaa toista.

Pikkuneiti ei ollut lainkaan tullut ajatelleeksi, että kyseinen pukumies voisi kutsua vartijat paikalle. Mutta siltä alkoi näyttää sillä mies kaivoi puhelimen esiin ja alkoi näppäillä esiin numeroa, jolloin Mimosa tajusi mitä oli tapahtumassa. Äkisti tyttö nousi penkille seisomaan että olisi edes suunnilleen samanpituinen kuin häntä ärsyttänyt mieshenkilö.
"Okei, okei, älä soita vartijoita. Mä pidän kiltisti suuni tukossa susta ja sun, ehm, haarovälistä, ja jätän polttamisen ulkopuolelle. Mulla on vaan ollut tosi huono viikko... tai siis, niisk..." Mimi aloitti tyypilliseen äkäiseen sävyynsä, mutta sanojen loppupuolella hänen äänensä heikkeni ja särkyikin hiukan. Ja piilolinssien sävyttämistä silmistä saattoi löytää kyyneleitä, ja hän katsoi surkeana pukumieheen ja jatkoi. "Tai kun... Mun äiti kuoli maanantaina."
Miehen ilme oli selvästi ällistynyt kun äkäisestä kapinallistytöstä tulikin yhtäkkiä hivenen vapiseva, itkun partaalla oleva tyttönen.
"Kuinka?"
"Ä-äiti... Se teki itsemurhan. Hyppäs yhen ostoskeskuksen katolta, nyyh. Se oli kamalaa, äiti oli vaan verinen kasa suolia ja törröttäviä luita asvaltilla, mä näin", Mimi kertoi hiljaisella, dramaattisella äänellä ja laski kätensä miehen hartialle kuin hakien apua suruunsa. Oli yllättävää kun pukumiehen kasvot lempenivät ja tuo selkeästi uskoi joka sanan. Rokkari meinasi revetä nauruun, mutta sai naurukohtauksen vaivoin pidäteltyä ja silmiin kihonneet naurunkyyneleet vain tehostivat äitinsä menettäneen tytön roolia.

Ostoskeskuksen muut ihmiset olivat jotkut jääneet paikalleen tuijottamaan erikoista kaksikkoa ja seuraamaan miten tilanne etenisi, toiset taas eivät ohi kulkiessaan meinanneet saada silmiään irti tapahtumasta. Onneksi he eivät olleet vielä hirveän suuren yleisön kohteena, vaikka katseita saivatkin.