welcome to my sunny day

# ansq & africa, ei muita.

Aurinko paistoi taas kirkkaalta taivaalta, vaikka eilen oli satanut ja oli tuntunut että koko paikka oli sinkoutunut keskelle synkkää lokakuuta. Gabriel asteli rennosti ruohikon poikki, sillä tuolla oli hyppytunti ja muutenkin oli vapaata aikaa. Poika ei ollut tänään jaksanut lähteä Dustysiin tai muualle syömään, vaan oli mieluummin mennyt heittelemään koreja. Ja sitä paitsi tämä oli hyvä tapa törmätä Eddieen tai Africaan. Tällä hetkellä kylläkin helpommin pikkusiskoon, koska Ed oli onnistunut saamaan itsensä taas ongelmiin ja oli lähtenyt kesken kaiken koulusta pois. Oli kuulemma ollut tärkeitä juttuja. Gabby huokasi avatessaan koripallokentän oven vahtimestarilta lainaamillaan avaimilla. Eddie vielä tappaisi itsensä tuolla menolla.

Kasvojaan pyyhkäisten, samalla kuin veljensäkin mielestään pyyhkäisten koripalloilija hölkkäsi pukuhuoneen luo, viskaten laukkunsa rakennuksen vierellä olevalle penkille. Avaimet kaulassa kilisten poika juoksi pari kierrosta lämmitelläkseen, ennen kuin nappasi maasta koripallon. Pari pomputusta ja Gabby lähti juoksemaan kohti koria. Hyppy ja heitto! Pallo sujahti korista sukkana sisään. Virnistäen koripalloilija juoksi pallon luo ja heitti vielä pari koria, kunnes harjoitteli kuljettamista ja joukkueen uutta kenttäsuunnitelmaa. Väistöjä, pomppuja, syöttöjä. No, onneksi Gabriel oli hyvä tiimipelaaja.

Gabby hölkkäsi viidentoista minuutin jälkeen laukulleen ja nappasi juomapullonsa. Tuo ruiskutti vettä naamalleen ja samalla joi ahnaasti. Kuumalla ilmalla nestehukka yllätti nopeasti, eikä poikaa kutkutellut ajatus lämpöhalvauksesta. Gabriel istahti penkille laukkunsa viereen ja laski pullon viereensä. Tuolla oli päällään valkea tanktop, mustat polveen yltävät ”pitkähköt shortsit” ja valkeat Niken kengät.

Africa käveli urheilukentällä yksinään. Hänellä oli yllään siniset, kuluneet mikrofarkut, oranssi printtipaita ja punaiset tennarit. Cheerjoukkueella oli ollut hetki sitten harjoitukset ja hän suuntasi nyt kohti koulurakennusta. Africa oli päättänyt oikaista tästä, vaikka hänellä ei kyllä ollutkaan mikään kiire. Seuraava tunti alkaisi vasta noin tunnin päästä. Hän hyräili itsekseen Amerien Blow-biisiä ja napsutteli samalla sormiaan. ”One day Im gonna blow! Don't know when 'ima make it but I can guarantee that.. One day im gonna blow! A million was to make a million bet I can guarantee.. One day im gonna blow! I know im gonna make it and I can guarantee that one day im gonna blow! 'Cus Im one in a billion bet I can guarantee one day im gonna blow!”
Kesken laulamisen hän yhtäkkiä näki liikettä koripallokentällä. Joku poika heitteli siellä koreja. Africa tähysti kentän suuntaan ja tajusi pojan olevan Gabriel, hänen vanhempi isoveljensä. Hän virnisti ja käänsi suuntansa kenttää kohti. Siinä kävellessään kentän luokse, hän piti katseensa tiukasti Gabbyssa ja mietti oliko tämä huomannut jo hänen tulonsa. Gabriel ei kuitenkaan edes katsonut sinnepäin, joten poika taisi olla tietämätön siitä että hän seisoi katselemassa kentän reunalla. African teki mieli taputtaa isoveljelleen tämän tehdessä korin, mutta hän päätti antaa Gabrielin itse huomata hänen läsnäolonsa. Tämä oli niin keskittynyt pallon heittelemiseen, ettei edes nähnyt häntä. Hän tosiaan nauttii koripallon pelaamisesta, Africa ajatteli ja hymyili. Oli mukava nähdä Gabby onnellisena. Useimmiten tämä oli aika kivikasvo, mutta aina pelatessaan hän hymyili. Koripallo taisi merkitä hänelle todella paljon. Se oli hänen rakas harrastuksensa, eikä Gabrielia saanut luopumaan siitä mistään hinnasta, sen kyllä Africa tiesi. Gabbylla oli sydän pelissä, kuten aina.

Hetken kuluttua Gabriel istui penkille hikisenä. Mikä ihme siinä olikaan, moisessa paahteessa tulisi hikiseksi kuka tahansa, ainakin jos oli tuolla tavalla heitellyt mielettömiä määriä koreja. Africa astui esiin ja virnisti tälle. Hän hölkkäsi pojan luokse ja istui tämän viereen. ”Ei kannattaisi rasittaa itseään tässä helteessä”, hän totesi ja kaivoi laukustaan pyyhkeen. Hän pyyhkäisi sillä Gabrielin otsaa ja laittoi sen sitten tämän käteen. ”Missä Eddie on?” Africa kysyi ohimennen. Hän ei ollut nähnyt tätä koulussa, eikä Ed ollut vastannut hänen viesteihinsä.

// sry tuli piitkä : / ja pienet hittaamiset :'D

# eihaittaayhtään ! :’ D

Gabby kuuli jo kaukaa hölkkäysaskeleet ja nosti katseensa maasta, nähden siskonsa. Hymy nousi pojan kasvoille ja tuo heilautti kättään. Africaa oli aina mukava nähdä. Tyttö oli oikea päivänsäde Eddien rinnalla. Rican istuessa poika siirsi oitis katseensa tuohon ja oli alkaa puhua, mutta päivänsäde ehtikin ensi.
”En minä itseäni rasita. Minä harjoittelin, kyllä sä sen tiedät.”, koripalloilija totesi ja virnisti. Pian pikkusisko kuivasi pojan otsaa ja heitti pyyhkeen tuon käteen. Aina huolehtimassa. Vähän niin kuin Gabrielkin huolehti ja oli aina kuset sukassa pikkusisarustensa sekoillessa tai joutuessa vaikeuksiin. Poika pyyhkäisi naamansa kunnolla kuivaksi ja nyökäytti päätään.
”Kiitti pyyhkeestä.”, tuo sanoi ja kuoputti African päätä rystysillään, viskaten samalla pyyhkeen tuon syliin. Sellaista sisarellista telmimistä se aina oli. Gabbyn virne katosi kuitenkin, kun sisko kysyi Eddiestä. Toisaalta tuo oli odottanutkin tätä kysymystä, muttei ollut silti varautunut.

Gabriel siirsi katseensa kentälle ja nojautui hieman eteenpäin.
”Nii, Ed – se joutu taas vaikeuksiin. Tai niin mä ainakin luulen.”, tuo sanoi vakavasti ja katsahti Africaa. Kirottu Eddie. Se poika kuolisi oikeasti nuorena tuolla menolla, eikä se miellyttänyt yhtään Gabrielia. Jos joku ensin tästä sisaruskatraasta kuolisi, olisi se poika itse. Olihan Gabby vanhin ja kaikkea.
”Se älykääpiö saa itsensä kokoajan vaikeuksiin.”, koripalloilija lisäsi ja puri hampaitaan yhteen, samalla puristaen käsiään nyrkkiin. Rystyset valkoisina Gabby oli hetken hiljaa, kunnes pakotti itsensä naurahtamaan ja siirsi katseensa siskoonsa.

”No, sisko, mitä sä olet tänään duunannut?”, tuo kysyi ja toi toisen käsivarsistaan tytön olkapäiden ympärille. Gabby – aina huolehtimassa.

Africa huokaisi. Niinpä tietenkin. Gabriel saisi huolehtia enemmän itsestään kuin hänestä. "Varo silti", hän tokaisi. "Näin kuumana päivänä voit saada auringonpistoksen." Pieni virne kaartui hänen huulilleen ja hän tökkäsi Gabbya otsaan. Vaikka turha hänen oli sanoa tälle tuollaisia, kyllä Gabby sen tiesi että tässä kuumuudessa ei kannattaisi liikkua liikaa. Africa sujautti pyyhkeen takaisin reppuun ja kaivoi juomapullonsa esille. Hän siemaisi siitä jääkylmää vettä ja pyyhkäisi perään huuliaan. Hän laittoi pullon viereensä ja siirsi katseensa Gabrieliin. Tämän kiusatessa häntä leikillisesti Africa tönäisi tätä kyynärpäällään ja naurahti. "Jätä härnäämiset Eddielle."

Hänen hymynsä hyytyi Gabbyn kertoessa mitä Edille oli tapahtunut. "Taas", hän kivahti ja laski katseensa maahan. Africa puristi kätensä nyrkkiin. Miksi tämän piti aina olla niin hankala? Hän tiesi, että itsekin aina välillä saattoi joutua vaaraan, muttei ainakaan yhtä paljon kuin Ed. Opettelisi olemaan erossa vaikeuksista. Eddie kärsi vain pulaan joutuessaan, joten miksi tämä vain suorastaan etsi niitä lisää? Halusiko tämä kuolla tai jotain? Africa nyökkäsi Gabbyn sanoille. Gabriel oli oikeassa. Eddie veti harmeja puoleensa kuin magneetti. Hän vilkaisi ihmeissään poikaa tämän nauraessa ja katsoessa häntä.

Africa hämmästyi Gabrielin muuttuessa samassa rennoksi. Ehkä hän ei vain halunnut murehtia Eddietä. Tai ajatella tätä. Africa naurahti hiljaa pojan laittaessa käsivarren hänen olkapäilleen. "En oikeastaan paljonkaan mitään. Tulin juuri harjoituksista", hän kertoi ja nyökkäsi sinne suuntaan mistä oli tullut. "Onko sinulla hyppytunti?" hän kysyi Gabbylta ja kohotti katseensa tähän. Oli oikeastaan helpompi olla huolehtimasta liikaa Eddietä. African päätä särki, kun hän vain ajatteli Eddietä. Olo parani heti Gabrielin pidellessä häntä.

// tulee aina pientä hittiä ja kirjotan aika hitaasti, hoho :'D

Gabriel naurahti ja irvistikin jopa. Tuo vilkaisi aurinkoa ja sitten kuuli Rican varoituksen.
”Kyllä kyllä, Mama Africa.”, poika virnisti ja puristi siskonsa olkapäätä, kuitenkin perään hymyillen.
”No ei, en mä nyt halua mun lempisiskoa kiusata.” Okei, ainoaa siskoa. Gabby ei välittänyt kyynärpään tökkäisystä. Sellaista härnäämistä ja kiusoittelua se oli. Olisi ollut varmaan enemmänkin jos Eddie olisi voinut pitää ruman naamansa pois vaikeuksista. Okei, tuokin oli ollut melko julmaa.

African selittäessä treeneistään poika nyökytti ja katsoi suuntaan, mihin sisko oli osoittanut.
”No, oliko rankatkin treenit?”, tuo kysyi ja katsahti siskonsa nopeasti läpi. Oranssi printtipaita näytti hieman isolta, mutta ei kuitenkaan teltalta. Kulmiaan kohottaen koripalloilija katsoi Ricaa.
”Ei kai tuo ole kuumapään paita?”, tuo kysyi tarkoittaen ”kuumapäällä” Eddietä. Ed ja Rica tuntuivat aina taistelevan ensimmäisenä mainitun vaatteista. Eddie kun ei pitänyt siitä, kuinka pikkusisko jemmasi tuon vaatteita ja kulki niissä kadulla. Gabby ravisti päätään taas karistaakseen ajatuksensa ja nyökäytti päätään.
”Jep, hyppytunti. En lähtenyt tänään jätkien kanssa Dustysiin. Kotonakaan en jaksanut käydä, joten jäin pelaamaan.”, tuo selitti ja virnisti.

”Mikäs tunti sinulla on seuraavaksi? Niin ja mietin, että koulun jälkeen voitas mennä Dustysiin pirtelölle? Mä maksan.”, Gabby ”lahjoi” ja rummutti sormillaan siskonsa olkapäätä. Pirtelöllä oli mukavaa käydä kesäisin. Tai jäätelöllä. Poika itse otti aina vadelmapirtelön ja Eddie suklaa. Eddie luikersi taas tuon mieleen. Tosin mitäpä Gabriel ylisuojelevalle luonteelleen mitään voisi.

Africa nauroi ja virnisti Gabrielille. "Papa Gabriel", hän tokaisi ja väläytti hymyn perään. Hän hymyili vielä enemmän tämän sanoessa häntä lempisiskoksi. Gabriel oli taas African lempiveli. Eddie ei ollut ikinä hänen suosiossaan - eikä kyllä koskaan ollutkaan tulemaan, jos mokoma jatkoi vaarallista elämää. Ja pah, Gabriel tulisi aina olemaan hänen suosikkinsa. Eddie ei voisi koskaan ottaa tämän paikkaa. Ja syy siihen oli se, että hän ei ollut Gabriel. Hän oli pelkkä Eddie. Africa pörrötti Gabbyn hiuksia ja naurahti. Tämä oli aivan erilainen kuin Eddie, ehkä sekin oli syy miksi hän piti tästä niin paljon.

African kasvoille levisi vino hymy, joka paljasti hänen täydelliset valkoiset hampaansa. "Kuten aina", hän sanoi lyhyesti. "Pitää harjoitella koreografiaa vielä tänään, mokaan aina yhdessä kohdassa."
Hän hieman hätkähti Gabrielin kysyessä oliko hänen yllään oleva printtipaita kuumapään. Eli siis Eddien. "Joo", hän sanoi ja nyökkäsi pienesti. "Muut paidat oli pesussa, enkä mä pelkillä rintaliiveillä voinut kouluun mennä", hän puolustautui ja pieni hihitys pääsi karkaamaan hänen huuliltaan. Ajatus hänestä ilman paitaa koulussa oli todella naurettava. Hän nosti katseensa Gabrieliin ja nyökkäsi uudestaan. "Okei", hän sanoi ja vilkaisi ympärilleen. Koripallo nökötti kentän takana, siinä minne Gabby sen oli jättänytkin. Aurinko paistoi suoraan siihen kohtaan missä he istuivat ja lämmitti mukavasti.

"Bilsaa", hän sanoi ja huokaisi. Hän inhosi biologiaa ja teki mieli jopa pinnata tunnilta. Gabrielin seurassa hän ei tietenkään voinut tehdä niin, joten tyttö luopui suunnitelmistaan. Hän hymyili yhä enemmän Gabrielin ehdottaessa pirtelölle menoa. "Kyllä me nytkin voidaan mennä, mulla on reilusti aikaa ennen tuntia", hän totesi ja vilkaisi rannekelloaan. Totta, tässä oli mennyt vasta pari minuuttia. Oli vielä paljon aikaa mitä tappaa. Mieluiten hän pirtelölle meni Gabbyn kanssa kuin kulutti aikansa muulla tavalla. Hän nousi ja juoksi koripallon luokse. "Katso tätä", hän huusi Gabrielille ja pompotti palloa hetken aikaa maassa. Sitten hän otti pari harppausta, hyppäsi ja heitti pallon koria kohti. Sitten hän jäi katselemaan sen lentoa, ja piti peukut pystyssä. Lentäisikö pallo koriin? Vai ei?

// Muutan tota aikaa millon African piti mennä tunnille : D Puoles tunnis ne tuskin ehtis mennä pirtelölle :' ) Voit muute mainita et menikö se koripallo korista vai menikö ohi >:'D

Papa Gabriel. Oikeastaan Gabriel olikin sisarustensa toinen isä. Tuo halusi auttaa mahdollisimman paljon isäänsä ja äitiään, joten oli tottunut hoitamaan pikkusisaruksiaan. Ja isä sekä äiti olivat aina ylpeitä lapsistaan, varsinkin vanhimmasta pojastaan. Gabby myhähti ja siirsi katseensa siskoonsa.
”Eh, ei olisi tarvinnut mainita kaikkea.”, poika virnisti African puhuessa jotain rintaliiveistään ja ilman paitaa tulosta kouluun.
”Ja en minä noita paitoja kiellä, mutta en pidä siitä kuinka riitelette aina Eddien kanssa.”, tuo sanoi ja kohotti kulmaansa. Tyttö kyllä tiesi jo ennestäänkin kuinka monta kertaa ”isoveikka” oli rynnännyt tappelevan kaksikon väliin ja kuinka paljon tuo vihasi noiden rähinöitä.

Gabriel naurahti African kertoessa, että tuolla oli bilsaa. Tyttö näytti ”nauttivan” aineesta todella paljon. Mutta pääasia oli, että sisko ehtisi pirtelölle.
”No hyvä.”, tuo nyökäytti päätään ja nousi, heittäen laukun olalleen. African juostessa pallon luo ja käskiessä veljeään katsomaan, koripalloilija toki seurasi katseellaan siskoa. Heitto ja pallo osui korin reunaan, jääden pyörimään siihen. Lopulta pallo putosi sukkana korista.
”Hyvä, sussa on selvästi koripalloilijan ainesta!”, tuo kehui ja taputti.

Gabby odotti, että Rica pääsi matkaan ja sitten asteli siskonsa kera ulos koripallokentältä. Oven tuo lukitsi avaimillaan ja heitti ne matkalla vahtimestarille. Pyöräparkissa poika otti pyöränsä ja hyppäsi satulaan.
”Rica, tuu kyytiin niin kyytsään sua niin kuin pienenä.”, tuo kehotti ja virnuili.

#hittasinhiemaneivarmaanhaittaa.

"Jee!" Africa hihkaisi koripallon mennessä koriin. "Tiesin että mun taidot ei oo ihan ruostuneet", hän sanoi hieman omahyväisesti ja virnisti. Ei tyttö itserakas ollut tai mitään, mutta hän tiesi olevansa ihan hyvä koripallossa, ja sen kieltäminen olisi ollut vale. Africa poimi hänen luokseen kierineen koripallon ja kääntyi Gabrielin puoleen. "Kiitti", hän sanoi ja hymyili. Hän heitti koripallon Gabrielille ja asteli sitten tämän eteen. Africa naurahti Gabbyn sanoista. Tämä taisi olla hieman nolostunut hänen ruvetessa puhumaan rintaliiveistään. Gabriel oli tainnut ajatella samaa asiaa, ainakin tämän kasvoille oli noussut heikko puna.
Hän hymähti Gabbyn mainitessa sen, ettei pitänyt siitä että hän hieman lainasi Eddieltä vaatteita. "Ei me edes riideltäisi siitä jos se epeli antaisi mulle lainaan vähän vaatteita eikä rupeaisi omimaan niitä", hän sanoi ja risti käsivartensa hieman uhmakkaasti. Tosin Africa ei aikonut ruveta kiukuttelemaan nyt siitä, ei ainakaan Gabrielille.

Gabrielin naurahtaessa ja myöntyessä hänen ilmeensä kirkastui. "Odota hetki", hän sanoi nopeasti ja poimi penkin vierestä laukkunsa. Africa viskasi juomapullon nopeasti laukkuun ja juoksi Gabrielin perään. He lähtivät yhdessä kulkemaan pyörien luokse, matkalla Gabriel heitti avaimet vahtimestarille, ja suuntasivat sitten tämän pyörän luokse. Africa hymyili suloisesti ja hihitti Gabbyn sanoista ja istui varovaisesti pyörän tarakalle. "Et sitten aja liian kovaa tai tipun kyydistä", Africa varoitti ja virnisti. "Etkä liian hitaasti koska silloin me ei ikinä päästä perille."

// ei mitään, sry munkin hittaukset : D

”Okei, ei liian kovaa eikä liian hitaasti.”, Gabby virnisti ja polkaisi pyörän vauhtiin. Poika pyöräili rauhallisesti ja välillä rupatteli niitä näitä Rican kanssa. Tuo muisti kaikki pyöräretket, kun Gabby oli ollut kymmenen, Eddie yhdeksän ja Africa kahdeksan. Poika oli joutunut aina kuskaamaan kaksikkoa ja nuo olivat vähän väliä tapelleet siitä, kumpi saisi istua kyydissä. Lopulta Rica oli istunut tarakalla ja Eddie pyörän edessä tai toisin päin.
Hymynkaarre naamallaan poika kaarsi pois koulun pihasta ja alkoi pyöräillä ihmisiä vilistävällä kadulla. Muutama salkkumies väisti ”hurjaa kaksikkoa”. Tosin Gabriel ei ajanut kovinkaan kovaa, muttei kyllä etanavauhtiakaan. Välillä, huvikseen poika soitti kelloa ja sai ihmisiä väistymään edestään. Niin matka jatkui rattoisasti Dustysiin saakka.

# lyhyt. :’ D sinun ei kannata enää vastata tänne, vaan voisitko tehdä uuden töpön Dustysiin?