when it's a sunny day outside

// Kristiina Wheelerin kappaletta lainaten, mutta aimee tänne jonkun "orjansa" kanssa. :DD //


Päivä oli ollut paikallisiiskin olosuhteisiin nähden kuuma, eikä vettä ollut tullut muutamaan päivään. Kaikki oli kuivaa, ja tulipalovaara oli suuri, siksi ulkogrillaus ja tupakointi pyrittiin pitämään hyvin pienenä. Päivä oli kääntymässä iltapäivään ja pahimmasta helteestä oli jo selvitty, mutta UV-vaara oli vieläkin suuri.

Valkoinen avo-Mustang kurvasi rannan lähellä sijaitsevalle parkkialueelle, kuskin paikalla lierihattuinen nainen, Didi. Koko päivän Didi oli odottanut rannalle pääsyä, ja keskipäivän jälkeen sinne oli jo hyvä mennä, suurin osa auringonottajista olivat jo lähteneet, vaikka vieläkin saisi hyvän rusketuksen. Didi heitti rantakassinsa olalle, suoristi hattuaan ja lukitsi autonsa. Valon välähdys ja Didi saattoi jättää autonsa huoletta parkkipaikalle.

Suuri kaislamatto oli levitetty melko lähelle merta, sillä Didi halusi ehdottomasti päästä uimaan. Kassi toimi tyynynä Didin lukiessa ranskaksi kirjoitettua Enkelit ja demonit -kirjaa, ja hattu varjosti sopivasti kirjan sivuja jottei lukeminen olisi ollut tuskallista. Veteen Didi ei ollut vielä uskaltanut, eikä ollut siksi nakannut tunikaansa pois.

Didi oli kuitenkin kyllästynyt kirjaansa, ja päätti kuitenkin uhmata veden lämpötilaa ja mennä uimaan. Didi nuosi, mutta sattumalta oikukas pikku tuulenvire otti tytön hattuun ja lähti lennättämään sitä rannan toiseen päähän. Didi ponkaisi ylös: "Ei, ei, eeeiii!" Didi lähti juoksemaan, vaikka hiekka polttikin jalkoja ikävästi, mutta muu ei auttanut, sillä hattu oli "pelastettava".


// jotain tooosi sekoa, mutta aloitus kai tämäkin? //

// haha pitäiskö ihan piruuttaan tunkee Brandon tännekin :----------------D
No okei, ehkä mä yritän saada Lucasillekin pelejä, latinopoika astuu siis takavasemmalta mukaan.
Niin ja tahdon kyllä joskus myös Brandon x Didi pelin... :3

Suuret, valkeareunaiset aurinkolasit varjostivat jo luonnostaankin hieman tavallista tummaihoisemman, mutta auringossa vieläkin ruskeammaksi kärynneen nuorukaisen kasvoja. Jokaiseen ilman suuntaan sojottavissa hiuksissa kimalteli muutamia vesipisaroita, samoin kuin paljaalla yläkropalla. Jalkoja verhosivat vain valkeat uimashortsit, joiden oikean jalan puolella oli epämääräinen oranssi tribaalikuvio.

Lucas Romero käveli hivenen laiskemman puoleisesti Pacific Beachin vesirajassa. Kuuma päivä oli houkutellut pojan uimaan, nyt se oli suoritettu – mutta toiminnanjanoinen toinen oli yhä, mitähän hän vielä keksisi... Kauempaa kuuluvat huudahdukset saivat Lucasin havahtumaan ajatuksistaan, tuon kohottaessa tummat silmänsä äänen suuntaan. Sievä tyttö juoksi rannalla… olkihatun perässä? Hatun, joka tarkemmin sanottuna lensi suoraan päin häntä.

Päähine leijaili hiljakseen maahan, pojan kumartuessa poimimaan sen kuumalta hiekalta. Hivenen reipastuneet askeleet kiidättivät Lucasin kohti neitokaista, ojentaen hattua tytön suuntaan, kuitenkin vain sen verran, että mikäli se ei olisikaan tuon (mikä oli epätodennäköistä) sen saattaisi tulkita vain päähineen näyttämiseksi. "Sinun?" kysyttiin sitten leveän hymyn kera, silmien tuikkiessa ilkikurisesti.

// otetaan vaan joskus brandon x didi peli. :DD //

Didi väisteli parhaansa mukaan aurinkoa ottavia ihmisiä, vanhempiensa luokse juoksevia lapsia, komeita, mutta ärsyttäviä surffaripojuja ja mummeleita, jotka olivat valinneet juuri sen hetken sauvakävelylle! Didiä kummastutti ajatus sauvakävelystä rannalla, mutta sekin oli tietysti joku mummovillitys, niin Didi ainakin ajatteli.

Mutta sillä hetkellä Didin mielessä oli vain saada hattu kiinni, ennen kuin joku muu ottaisi sen itselleen. Hiekan seassa olevat kivet ja simpukan reunat pistelivät ikävästi jalkapohjia, mutta Didi ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Hattu siinsi näköpiirissä, ja oli törmäyskurssilla jonkun pojan, itse asiassa melko söpön pojan, kanssa. Ei hattu poikaan törmännyt, mutta Didi huomasi hatun leijailleen maahan, jolloin pieni huudaudus pääsi tämän huulita, onneksi huudahdus ei ollut kova, muuten koko ranta olisi tuijottanut häntä. Didi hidasti hieman juoksuaan, mutta liikkui silti hyvin ripeästi poikaa ja hattuaan kohti.

Didi tuli vastakkain pojan kanssa, pojan jolla oli kädessään tytön hattu. "Minun se tosiaan on", Didi sanoi, ehkä hivenen liian arvokkaasti, mutta soi pojalle sitten suloisen hymyn. "Kiitos, ihan oikeesti", Didi jatkoi sitten.

Lucas katsoi hivenen hölmistyneenä tyttöön, joka ilmoitti hatun olevan hänen, kuten hän oli olettanutkin. Mutta vasta seuraavat sanat saivat hänet hämmästymään – kiitos "oikeasti"? Leikistikö sitä yleensä täälläpäin kiitettiin? San Diego osasi ihmisineen yllättää hänet aina vain uudestaan, vaikkei hän täällä vielä kovin kauaa ollutkaan viettänyt...
Pojan käsi ojensi hattua pidemmälle, katsoen hivenen pää kallellaan neitokaiseen.

Tummanruskeiden silmien katse käväisi tytön paljaissa jaloissa, nousten sitten hitaasti takaisin tuon kasvoihin. Toinen näytti melko perinteiseltä San Diegolaiselta tytöltä, joita Lucas oli tänään rannalta bongannut useampiakin, rusketusta varmaan kaikki hakemassa. Tytön sanoista tosin kuultanut jonkinlainen arvokkuus ja valta, olikohan se sitten niitä ylimystön neitejä, mitä Losissakin näki välillä, vai niitä, jotka luulivat itsestään vähän liikoja...? Sievä hymy toisella ainakin oli, sen hän laittoi merkille.

Pojan vapaa käsi kävi pörröttämässä kosteita hiuksia, ennen kuin laskeutui takaisin kyljen viereen. "Mä oon muuten Lucas", esittäytyy sitten hetken hienoisen epäröinnin jälkeen, mutta se poistui nopeasti tuon kasvoilta, tilalle astuessa pojalle ominainen, hivenen leikkisän sävyn omaava virne.

Didi nappasi hattunsa pojan kädestä. Aivan ensiksi Didi tarkasti hatun ulkomuodon, ja onneksi se ei ollut litistynyt/revennyt. Muutama roska hatusta löytyi, ja Didi puhalsi se sirosti pois, ennen kuin asetti hatun tyylikkäästi päähänsä. "Onhan tää varmasti hyvin?" Didi kysäisi pojalta, sillä jos hattu olisi huonosti, eikä tyttö tietäisi siitä, se olisi katastrofi!

Didi huomasi pojan tutkiskelevan itseään, mutta ei ruvennut hysteeriseksi; monet katsoivat häntä, olihan hän "syötävän suloinen" kuten hänelle usein sanottiin. Didi katseli vaivihkaa hatunpelastaja-poikaa, toinen oli hyvin ruskea, joten poika oli joko ollut kauan rannalla tai hänen ihopigmenttinsä oli tummempaa kuin "normaalisti". Pojan tukka oli hieman kostean oloinen, mitä silmämääräisesti pystyi erottamaan, ja se oli kauniin värinen. Jalat olivat kiinteän lihaksikkaat, ja sikspäkki oli kohdallaan.

Poika esitteli itsensä, mikä oli Didistä hivenen outoa, mutta olihan jo se outoa, ettei Didi ollut heti hatun saatuaan kääntynyt kannoillaan ja lähtenyt. "Mä oon Didi", tyttö sanoi sitten. Didi ei pitänyt pojan suulle tulleesta virneestä, mutta koetti olla välittämättä siitä.

// hähää hittasin Didin märäksi ! ... jos se haittaa niin mä voin muuttaa sen. :---D

Hieman kummastunut ilme siirtyi virneen tilalle, pojan katsoessa tyttö kummisaan. "Öh joo, on se hyvin", toteaa sitten, ja oli vielä lisäämässä, että hän ei ymmärtänyt naisten hattujen ja niiden niin sanottujen eri asentojen päälle yhtään mitään, mutta piti sivistyneesti suunsa kiinni. Hänen täytyisi harjoittaa suutaan, ettei laukoisi kaikenlaista typerää uusille ihmisille, eihän hän saisi ikinä kavereita niin.. "Käytkö sä Astonia?" kysyttiin sitten, kun poika oli päässyt yli hämmästyksestään onko hattu hyvin -kysymystä kohtaan.

Nuorukaisen odotellessa vastausta tuo katseli pää kallistuneena neitokaisen olan yli rannalla kirmailevia pikkulapsia, joista noin viitisen poikaa, jotka pelasivat vesisotaa. Ja sopivasti tämän yhden maalitaulu sattui olemaan juuri Didin selän takana... ja loput voikin varmaan arvata. Lucas yllättyi, että tuon vesipyssyn sisältö ylsi niinkin kauas, mutta näköjään ylsi. Poika itse sai osansa pisaroista, tosin vain pisaroista, toisin kuin Didi, joka... no, näytti kastuvan jotakuinkin kokonaan. Ikävää, tuolla kun ei sattunut edes olemaan uimapuku kuten hänellä, vaan vaatteet..

// ei haittaa :)) //

Didi väläytti pojalle hymynsä, kun toinen sanoi hatun olevan hyvin. Ja kun muutama poika katsoi hyvin piiitkään Didiä, tyttö tiesi sen todella olevan hyvin. Kun poika mainitsi opinahjonsa, Didi terästi muistiaan. Poika tosiaan vaikutti tutummalta kuin oli aluksi vaikuttanut, ja Didi yhdisti pojan jotakin kautta Cassidyynkin. "Siis, joo, Astonia käyn", Didi vastasi "miettimistaukonsa" jälkeen. Koulu ei kyllä kuulunut Didin lempiaiheisiin, joten Didi toivoi, ettei poika puhuisi koulusta enempää.

Didi kuuli takanaan leikkivät lapset, jotka olivat arvatenkin poikia, sillä hyvin kasvatetut tytöt tuskin pitäisivät tuollaista ääntä. Mutta olihan Didi itsekin ollut kovaääninen pienenä, ettei sen puoleen. Didi ei ehtinyt väistämään mitenkään, kun jo huomasi tulleensa kastelluksi. Didin sisällä kiehahti, ja tyttö kääntyi, mutta pojat näyttivät hieman säikähtäneiltä, joten Didi leppyi. Tyttö kuitenkin huomasi pojilla olevat vesipyssyt, otti muutaman askeleen eteenpäin ja kysyi: "Saisinko mä koettaa?" Rohkein poika, joka vaikutti kouluikäiseltä, nyökkäsi hiljaa ja sopersi pienen anteeksipyynnön. "Ei se mitään, mä olin kuitenkin menossa uimaan. Mutta sovitaanko, että opettelette tähtäämään kunnolla?" Didi sanoi. Pojat katsoivat tyttöä silmät tuikkien ja poika, joka oli puhunut, antoi Didille vesipyssynsä. Didi kiitti, ja kuinka ollakaan kohteeksi joutui Lucas. "Lucas, vesivaara!" Didi kiljaisi ja päästi veden lentämään suoraan kohti poikaa.

Toisen vahvistaessa käyvänsä Astonia tuo nyökkäsi vain lyhyesti vastaukseksi. Hän ei pitänyt koulusta yhtään, eikä siis mielellään puhunutkaan siitä. Miksi puhua siitä kidutuskammiosta, kun voi puhua paljon mukavammistakin asioista? Ei miksikään, tai ainakin siihen tulokseen Lucas tuli. Tosin jotkut hikipingot varmaan keskustelivat yöt myöhät siitä, miten piin neliöjuuri lasketaan, jos sitä nyt ylipäätään pystyi laskemaan.. Kuinka kiehtovaa.

Lucas seurasi hieman hämmästyneenä tapahtumaa, jossa Didiksi itsensä esitellyt tyttö pyysi lupaa lainata tuota vesipyssyä ja... Ampui häntä sillä? Hieman huolestunut ajatus teon vertauskuvallisuudesta käväisi nuorukaisen päässä, tuon kuitenkin unohtaessa sen pikaisesti. Vesi olisi voinut tuntua näin kuumana päivänä mukavalta, mutta pikkupojat olivat ladanneet pyssynsä täyteen jääkylmää vettä, mikä sai Lucasin ihon kananlihalle. "Et viitsis!" älähtää naurunsa seasta hölkäten taaksepäin pyssyn kantaman ulkopuolelle. "Huijausta, mä en voi puolustautua", huikattiin sitten vielä pojan näyttäessä teennäisesti surkeaa naamaa. Tiesi nuo naiset, aina käyttämässä heikot kohdat puolustuksessa hyväkseen. Katalaa, mutta toimivaa. Lucas hymyili leveästi itsekseen: ehkei Didi ollutkaan niin tärkeilevä miltä aluksi oli vaikuttanut.

Didi oli hyvillään kun koulua ei enää otettu puheeksi, sillä maailmassa oli tuhat kertaa mielenkiintoisempia puheenaiheita kuin koulu. Didi siirsi hattuaan hieman, sillä aurinko oli alkanut taas paistamaan, tai oikeammin se oli tullut esiin pilven takaa. Didi ei halunnut kärventää kasvojaan, sillä tyttö ei ollut vielä lätrännyt aurinkorasvansa kanssa, joka oli rantakassissa. "Ootko sä käynyt uimassa?" Didi kysäisi sitten, hän halusi lähinnä tietää oliko vesi niin kylmää kuin se tuntui aluksi olevan.


Didistä oli hauskaa yrittää osua Lucakseen, mutta antoi toisaalta tytöstä hieman oudon kuvan. "Kyllä mä vaan viittin!" Didi huudahti sitten. Mutta palautti kiitoksen kera vesipyssyn omistajalleen. Pojat lähtivät sitten takaisin leikkimään ja Didi kohdisti huomionsa Lucakseen. "Sori, toivottavasti ei ihan hirveesti haittaa toi mun hyökkäykseni?" Didi kysäisi sitten yrittäen pitää naamansa mahdollisimman katuvaisen oloisena, vaikka tyttö tosiasiassa nautti tilanteesta.

Aurinko lämmitti pikaisesti pojan jääkylmän suihkun saaneen ihon, ja Didin luovuttaessa aseensa takaisin pikkupojalle asteli Lucas hiljalleen lähemmäksi. "Joo, oon", vastaa neitokaisen kysymykseen uimisesta, hymyillen pikaisesti. Uimaranta olikin yllättänyt hänet positiivisesti, väkeä oli paljon, muttei niin paljon, että häntä olisi alkanut ahdistaa kuten Losissa, jossa uimarannat olivat aurinkoisina päivinä täynnä, sanan todellisessa merkityksessä. Lucas alkoi oikeastaan jo viihtyä uudessa kotikaupungissaan, vaikka kavereita olikin ikävä.

Lucas virnisti, ennen kuin vastasi Didille: "Eikä mitään, viilensi vaan mukavasti!" Ehkä vähän liikaakin, mutta eihän tuon välttämättä tarvinnut sitä tietää, ja aurinko lämmitti kyllä hetkessä. Nuorukainen katsoi tytön kasvoja, tajuten sitten, ettei hän tiennyt, oliko tuolla seuralainen jossain. "Tuota... Ootko sä yksin?" kysyttiin sitten pienen hymyn kera, silmien pysyessä edelleen Didin kasvoissa.

"Voiko se oikeesti olla lämmintä?" Didi kysyi vielä: "Mä en oo ite vielä uskaltautunut uimaan, mutta jos se on vesipyssyvettä lämpimämpää niin pitäis yrittää veteen vielä tänään päästä." Didi oli hyvin laiska menemään uimaan, vedessä tyttö saattoi reisiin asti seistä vaikka koko päivän, mutta siitä oli aina hankala lähte uimaan. Mutta kun Didi sitten lopulta pääsi veteen, hän olisi voinut olla siellä päiväkausia.

Didi oli hyvillään, ettei ollut totaalisesti suututtanut poikaa. Eihän se sillä tavalla mitään vaikuttanut, mutta Didi pelkäsi riidasta mahdollisesti leviäviä juoruja, ja ne olivat tuhat kertaa pahempia kuin riita. "No oli se vesi melko kylmää", Didi tokaisi vielä. Tyttö huomasi Lucasin olevan hieman muissa maailmoissa, mutta poika palasi melko nopasta takaisin melko "normaalin" kysymyksen kera. "Joo, yksin olen liikkeellä", tyttö sanoi sitten, vaikka toiselle ei kyllä asia kuulunut.

Lucas kohotti huvittuneena kulmaansa, vasten sitten:
"Kyllä se vaan voi. Ja mitä tulee siihen vesipyssyveteen, niin toi vesi on tuhat kertaa lämpimämpää" sanottiin viitaten samalla mereen, joka loi hiljalleen laineillaan rantaan. Tänään ei tuullut onneksi kovinkaan kovasti, mutta Lucas oli hivenen pettynyt - häntä kiinnosti nähdä millaiset aallot San Diegossa oli, hän nimittäin piti skeittauksen ohella surffauksesta ja LA:ssa hän olikin harrastanut sitä melko ahkeraan, samoin kuin Espanjassa. Pitäisi varmaan ottaa selvää, mistä täältä sai vuokrattua lautoja.

Didi totesi olevansa yksinliikkeellä, Lucas vastasi vain nyökkäyksen kera. Hiljalleen poikaan hiipi hivenen idioottimainen olo, hän vain seisoi keskellä rantaa uimashortseissa puolituntemattoman tytön kanssa, joka oli juuri kastellut hänet vesipyssyllä. Tilanteen koomisuus avautui hitaasti Lucasin päässä, tuon naamalle kohonneen hymyn leventyessä sitä mukaa mitä enemmän hän tapahtumia ajatteli.

"Selvä. Kai mun pitää sitten mennä uimaan, kun uimaan tänne on tultukin", Didi sanoi. Meri näytti kauniilta ja tasaiselta rannasta katsottuna, vaikka laineet löivätkin rantaan, onneksi ne eivät olleet suuria aaltoja, tosin surffareita aaltojen pienuus varmasti harmitti. Didi huomasi kuitenkin muutaman surffaripojan ulapalla, siellä oli ehkä jonkin kokoisia aaltoja, mutta sen verran Didikin ymmärsi, ettei tällä säällä pystytty kunnolla surffaamaan. "Tuolla näyttäis olevan surffareita", Didi sanoi osoittaen muutamaa lautailijaa meren selällä. "Mutta eivätkö ne ymmärrä, ettei nyt kannata surffailla kun aallotkin ovat niin pieniä", Didi kummasteli ääneen.

Didi huomasi virneen pojan kasvoilla. Oliko tytön hattu huonosti vai mikä oli, kun toinen yht'äkkiä sai tuollaisen virneen kasvoilleen. Tokihan tilanne oli Didistäkin outo, mutta ei tyttö keksinyt syytä pojan hymylle, joka alkoi raivostuttamaan Didiä. "Täällä on vieläkin hirveen kuuma, vaikka paras rusketuksen saanti aika onkin jo mennyt", Didi sanoi rikkoen hiljaisuuden. Didillä oli muutama virvoitusjuoma laukussaan, joten Didi päätti kysäistä pojalta haluaisiko tämä juotavaa. "Haluatko juotavaa? Mulla on muutama limsa laukussani, enkä mä juo varmaan kuin sen yhden ja lämmin limsa on pahaa", Didi sanoi.

Lucas vilkaisi merelle päin Didin puhuessa surffareista. Hetken siristeltyään silmiään poika huomasi, että siellä toden totta näytti olevan pari jätkää köyhillä aalloilla, yrittäen "surffata".. Romeroista nuorimmainen tuijotti näkyä hetken, ennen kuin virnisti ja kääntyi sitten Didiin päin.
"Eivätpä taida ymmärtää", toteaa sitten huvittuneena, luoden vielä sivusilmällä vilkaisun ulapalle.
"Aika kehno sää kyllä surffata", jatkaa vielä, pörröttäen toisella kädellään tummanruskeita hiuksiaan.

Ilma kyllä oli kuuma, mutta mikä oli paras rusketuksen saanti aika? Sitä Lucas ei tiennyt, eikä kyllä viitsinyt kysyäkään, sillä hän varmaan tuntisi olonsa hivenen typeräksi ja vajaa älyiseksi. Ja varmaan Didikin pitäisi häntä sellaisena, mikä ei olisi lainkaan huvittavaa, vaikka häntä muuten huvittikin.
"Juoma kelpaisi kyllä", vastaa hymyillen pienesti. Vasta nyt hän huomasi kurkkuaan kuivavan ja huuletkin tuntuivat enempi vähempi kuivakoilta. Hän itse oli taas ollut niin fiksu, että oli varannut mukaan juotavaa ja sen sellaista...

"Musta olis kiva oppia surffaamaan, mutta kyllä uinti vielä näillä näkymin mulle riittää", Didi sanoi hieman haaveillen. Tyttö oli joskus yrittänyt opetella skeittaamaan, mutta oli muutaman epäonnisen yrityksen jälkeen lopettanut, eikä siksi ollut kehdannut opetella surffaamaankaan epäonnistumisia peläten. "Ootko sä muuten surffannu?" Didi kysäisi sitten. Didiä nyt asia sattui kiinnostamaan, sillä todella moni paikallinen poika joko surffasi tai pelasi amerikkalaista jalkapalloa tai korista, joista Didi ymmärsi vielä vähemmän kuin surffauksesta.

Didi oli jo lähdössä juoksemaan kohti "linnoitustaan", mutta kysäisi sitten: "Tuutko sä mukaan vai haenko mä ne limsat tänne?" Jos poika halusi tulla mukaan, se sopi, ja jos taas ei, niin sekin oli ok. Mutta sen Didi tiesi, että limsa olisi kylmempää jos sitä ei tarvitsisi kuljettaa liikaa, ja se oli jo nyt varmasti lämpimämpää kuin mitä se oli ollut kotoa lähdettäessä.

Lucas naurahti keveästi tytön haaveksivalle äänensävylle. Surffaus oli kyllä hienoa, se oli jotenkin mahtava tunne, kun sai ratsastaa aallon harjalla... Tosin skeittaus oli silti hänen mieleensä enemmän, mutta kyllä hän merelläkin viihtyi hyvin.
"Joo, oon", vastattiin sitten hymyn kera.
"... Oikeastaan aika paljonkin", jatkettiin sitten vielä, käden kurottuessa haromaan epämääräisesti hiuspehkoa.
"Espanjassa oli aika hyvät aallot, ja Losissa kans. San Diegon aaltoja en oo vielä ehtiny testaamaan", selittää sitten hyväntuulisesti. Hän saattoi käyttäytyä jonkun makuun turhan tuttavallisesti, mutta sellainen hän oli: puhui toisinaan liikaa ja oli heti kaveri, ei kyllä ystävä vielä pitkänkään ajan päästä, mutta kaveri. Vähintäänkin tuttu.

Didi ei pojasta paljoa tiennyt, mutta "paljastukset" hämmästyttivät tyttöä. Tai siis jotenkin Didi oli arvellut Lucasin olevan uusi, toki hän tiesi yhteyksistä Cassidyyn, mutta että poika oli asunut Losissa ja Espanjassa! Ei Didi kade ollut, mutta jotenkin poika ei vaikuttanut reissaajalta, tai sitten Didi oli aina kuvitellut reissaajat erilaisiksi, vaikka tyttö itsekin oli pienenä asunut vaikka missä.

"Sä oot sitten aika kokenut surffari, sillä Espanjassa ja Losissa on huippuhyvät aallot!" Didi sanoi: "Mutta niissä on hankala uida, joten oon aina suosista jättänyt aallot surffareille." Didi oli muutamaan otteeseen lomaillut Espanjassa, ja Losissa käytiin hyvin useasti, eli Los oli Nykin ohella kuin toinen, itse asiassa kolmas, kotikaupunki Didille, ja paikalliset rannat! Didi hymyili jo muistellessaankin niitä.

Sitten tyttö palasi maan pinnalle ja muisti: "Ai niin! Ne limsat, tuutko sä mun mukaan vai tuonko mä ne tänne?"

// AINII NE LIMSAT :---------------D aattelinki, että varmasti unohdin jotain.

Lucas nyökkäsi mietteliäänä, naurahtaen sitten hiljaa.
"Emmä siitä kokeneesta tiedä", todettiin tuon vaatimattomaan tapaan, eikä hän kyllä kokenut ollutkaan… Kai.
"Joo, uinti on vähän hankalaa, tuntuu välillä, että ne aallot yrittää hukuttaa... " myöntelee sitten, tottahan se oli – aallot kun tahtoivat äityä niin suuriksi, että ne todella nielaisivat uimarit.
Hivenen uteliaasta katsahtaan Didiin, siirtäen sitten silmänsä takaisin rantahiekkaan.
"Matkusteletko paljon?" kysyy sitten, oletettavasti matkusti, tai ainakin hän oletti niin. Losissa nyt varmaan joka ikinen jenkki käynyt, sehän oli melkein yhtä pakollista kuin käydä NY:ssä, jossa Lucas ei tosin ollut käynyt... Pitäisi muistaa puhua vanhempien kanssa, että seuraava perheloma sijoitettaisiin sinne päin.

"Ai niin! Joo, tuun vaikka mukaan", vastaa sitten hivenen myöhässä. Hän oli innostunut selittämään omiaan ja unohtanut kokonaan Didin kysymyksen…Eh, toivottavasti toinen ei pitäisi häntä itsekeskeisenä tai jotain, kun selitti vain omiaan.

// ei haittaa. :DD //

"Äh, kyl sä nyt kokeneempi oot ku noi surffarit tuolla merellä", Didi sanoi varmana asiastaan. Hän uskoi pojan olevan hyvä surffari, ainakin jos tyttöön itseensä vertasi, mutta silloin kaikki olisivat hyviä, vaikka eivät oikeasti olleetkaan. "Mutta niissä kunnon aalloissa on aivan hirvee uida, vaikka oliskin todella hyvä uimari. Mutta eihän kilpauintia voi tietenkään verrata meressä uintiin, kun altaassa vesi on aina "tasasempaa"", Didi jatkoi puhumistaan.
Kun poika kysyi matkustelusta, Didi joutui hieman hämilleen, sillä hän ei halunnut kertoa aivan kaikkea, mutta jotain silti. "No kyllä mä oon aika paljon matkustellut, muutamaan otteeseen oon Euroopassakin käynyt", Didi vastasi sitten: "mutta kyllä mä USA:ssakin tykkään matkustella."

"Selvä, mun kamat ovat tuolla vähän matkan päässä", Didi vastasi viitaten samalla sinne mistä oli hatun perään lähtenyt.

Nuorukainen naurahti hivenen vaivaantuneena tytön sanoista, hieraisten pikaisesti niskaansa.
"Vaikka sitten niin", todettiin lopulta vinon hymyn kera. Ei hän nyt välttämättä kokeneempi ollut kuin nuo, mutta ainakin viisaampi – kukaan idiootti ei lähtisi tällä säällä surffaamaan. Pitäisi tuulla enemmän.
Didi vastasi jokseenkin välttelevästi Lucasin matkailukysymykseen, joten poika tyytyi vain nyökkäämään hymy huulillaan pienesti, jättäen asian sitten sikseen.

"Mä tuun perässä", naurahdettiin pojan lähtiessä kävelemään lyhyen matkan päässä Didistä tytön perässä tuon tavaroiden luo. Kuuma hiekka ei enää poltellut, kuten silloin kun hän oli noussut vedestä, nyt se oli enää mukavan lämpimän tuntuista.

// hittasin nämä liikkeelle :----D

// mä hittaan nää sinne didin kamojen luo :)) //

Didi oli otettu Lucasin hymystä, mutta oli luullut poikien aina kehuskelevan omilla taidoillaan, ja kun Lucas lähestulkoon vähätteli omia surffaustaitojaan, Didi oli hieman yllättynyt. Lucas oli piristävä poikkeus, sillä liian samanlaiset ihmiset käyvät pitkällä tähtäimellä tylsiksi.

Ranta tuntui olevan vieläkin hyvin täynnä, vaikka Didi oli luullut sen tyhjenevän iltapäiväksi. Mutta kaikkea ei voi etukäteen tietää, kuten Didille oli pienenä sanottu. Didi oli iloinen päästessään liikkeelle, Lucasin seuratessa perässä. Muutamien väistelyiden jälkeen parivaljakko saapui Didin tavaroiden luo. Didi kaivoi laukusta lupaamansa limsat ja heitti toisen niistä pojalle. "Ole hyvä", Didi sanoi. Tyttö oli päättänyt mennä uimaan, joten tunika sai kyytiä ja alta paljastui timmissä kunnossa oleva kroppa ja bikinit. Didi nappasi limsansa ja otti muutaman kulauksen.

Lucas pujotteli Didin perässä yrittäen varoa tallomasta ketään alleen. Tytön pysähtyessä mitä ilmeisimmin tavaroidensa luo, poika kiersi tuon viereen, ottaen limsatölkin kätevästi kiinni. Juoma aukesi sihahtaen, kuohahti hieman, mutta Lucas pelasti tilanteen hörppäämällä ylitse kuohahtaneet juomat. Virvoke virkisti mukavasti valuessaan viileänä kurkkuun, vaikka juomat olivatkin varmaan lämpimämpiä, kuin alun perin olivat olleet neitokaisen lähtiessä tuon kotoa.
Muistipa poika käytöstavatkin, heittäen Didille kiitollisen hymyn ja sanoen perään: "Kiitti."

Vaikka Lucas yrittikin hivenen hillitä katsettaan, tummat silmät silti vetivät väkisinkin neitokaisen kropan puoleen, joka oli kiistatta hyvä. Poika kaatoi lisää juomaa kurkkuunsa, yrittäen välttää tuijottelemasta epäsovinnaisen pitkään neitokaisen vartaloa.
"Uimaanko meinasit?" kuulee sitten itsensä kysyvän. Ainakin niin saattoi päätellä Didin vähentäessä vaatetustaan.

Lucas oli, se Didin täytyi myöntää, tosi mukava. Useimmat pojat olisivat joko käyneet suoraan kiinni tai häipyneet paikalta kun puhe siirtyi urheilusta johonkin muuhun, ja Lucakselta löytyi tapojakin! Didi oli positiivisesti yllättynyt kun poika oli kiittänyt limsasta. "Ei mitään, kiva et maistuu", Didi oli sitten sanonut.

Limsa teki tehtävänsä ja jo muutaman kulauksen jälkeen Didi tunsi olonsa virkeämmäksi, mutta uinti parantaisi vielä paremmin asiaa. Lucaksen katselu sai Didin nauramaan. "Ei sun tartte vilkuilla mua salaa. Jätkät tekee sitä niin usein, ettei mua enää edes kummemmin haittaa", Didi sanoi ja tottahan se oli. Tytöstä oli päinvastoin mukava saada poikien katseet puoleensa.

"Jep, uimaan olis tarkotus uskaltaa. Tuutko mukaan vai haluutko jäädä vahtiin mun kamoja?" Didi vastasi kysymyksellä kysymykseen.

Lucas näytti hetken avoimen hämmästyneeltä. Jenkit olivat kovin erilaisia kuin espanjalaiset, useimmat olisivat pojan varsinaisessa kotimaassa antaneet tuolle pitkin korvia, jos hän olisi antanut katseensa viipyä liian kauan noiden vartaloissa. Toki mukaan mahtui niitäkin, jotka nauttivat muiden tuijotuksesta ja tuntuivat suorastaan huutavan niitä itselleen, mutta Lucas ei silti ollut oikein tottunut siihen, että ihmiset eivät välittäneet pahemmin, että heitä tuijotettiin. No, täälläpäin oli erilaiset tavat... Ja suoraan sanottuna hän kyllä ymmärsi, miksi Didi oli jo tottunut katseisiin – kelpaisihan tuon näköistä nyt katsella.

"Ai", tokaisee sitten, naamalle levitessä hetken päästä hymy. Tummanruskeat silmät uskalsivat pikaisesti katsoa Didiä paremmin, eikä hän voinut kiistää, etteikö olisi pitänyt näkemästään.
"Te jenkit olette kovin erilaisia mitä espanjalaiset", todettiin sitten, pojan antaessa viileän limpparin valua huultensa välistä.

Hetken hän näytti mietteliäältä, puristaen vain toisessa kädessään limsatölkkiä, hymyillen sitten.
"Tuskinpa sun kamoja kukaan varastaa, vaikka mä tulisinkin uimaan..." todetaan sitten hyväntuulisesti.

Didi nappasi laukustaan ponihännän ja vetäisi hiukset nutturalle päänsä päälle, hän ei halunnut hiustensa kastuvan kovinkaan paljoa, mutta kotiin päästyänsä hänene olisi silti pestävä hiuksensa. Didi oli hieman ajatuksissaan, mutta palasi pian takaisin Lucaksen vastaustokaisun myötä.

"Ehkä me ollaan hieman erilaisia kuin espanjalaiset, varmaan suurin ero on se, ettei me olla välttämättä niin äkkipikaisia", Didi sanoi sitten. "Mutta en mä tiiä, vähän hankala mun on toisaalta sanoa, kun en espanjalaisia ihmisiä tunne", tyttö jatkoi vielä. Myös Didi joi limsaansa, ja harmikseen tyttö huomasi sen jo loppuneen. Didi laittoi pullon kassiinsa, ja etsisi roskiksen myöhemmin.

"Niin, täällä nyt on muutama uimavalvojakin, ja varmaan noi lähellä olevat ihmiset vähän kattoo yksistään olevien kamojen perään", Didi vastasi pojalle. "Mut tuutko sä uimaan?" Didi kysyi vielä, sillä poika oli antanut melko epämääräisen vastauksen.