Standing tall, standing proud

// Älkää kysykö otsikosta, mutta Naponen tyttönsä kanssa (:

Oli tavallinen normaali aamupäivä, kun Elijah Thorn ilmestyi kouluun. Saattoi olla, että pojalla oli muutama tunti lintsausta alla, ennen kuin poika näytti naamaansa koulurakennuksessa. Hän ei vain ollut jaksanut nousta aikaisemmin, mikä oli se yleisin syy aamutunneilta poissaolemiseen. Rikas pentu oli laiskimus.

Elijah hämmästyi, kun huomasi jonon kanslian ulkopuolella, johon hän oli heti ensimmäiseksi suunnannut. Hänen piti käydä siellä juuri tänään, ja näköjään monen muunkin. Poika naurahti pienesti huonoa tuuriaan ja asteli jonon hännille, joka meni pitkin seinän vierustaa. Hän ei olisi halunnut seisoskella siinä, mutta oli pakko. Muuten hän ei saisi suoritusta muutamasta matematiikan kurssista, ellei hän saisi lisätehtäviä kansliasta. Ehkä tässä menisi niin pitkään, että saisi hyvän syyn myöhästyä seuraavalta tunnilta. Elijah otti reppunsa olalta ja nojasi seinään, katsellen käytävällä meneviä ihmisiä.

"Kuinkahan kauan tässä oikein kestää", poika tokaisi ääneen, vilkaisten jonon ensimmäisinä oleviin. Kysymystä ei oltu tarkoitettu erityisesti kenellekkään. Samalla kanslian ovi aukesi, ja sieltä tuli yksi ihminen pois, samalla sinne meni yksi ihminen sisään. Mikä ihme sääntö oli se, että kanslian huoneessa sai olla vain kolme ihmistä kerralla?

//And here I am with Cinderella :). Pahoittelen jo etukäteen, oon vähän ruosteessa tässä.

Mustien pitkävartisten saappaiden korot kopisivat lattiaan kun Cindy käveli käytävällä kohti kansliaa.

Jännitys tuntui mahassa, muttei sitä näkynyt päälle päin. Hän oli uusi täällä, ja silti hän käveli pää pystyssä hymyillen aurinkoista hymyään. Nuori nainen katsoi avoimesti ympärilleen. Mitähän tästäkään tulee, Cindy ajatteli. Hän oli kuullut paljon koulusta ja tiedossa oli varmasti jännitystä, kenties ongelmiakin. Ongelmat. Niihin Cindy törmäsi jatkuvasti joka paikassa. Hän ei ymmärtänyt mikä niitä veti hänen ympärilleen. Cindy yrittää kuitenkin suhtautua positiivisesti "jälleen" uuteen alkuun ja nauttii täysin rinnoin uusista piireistä.

Cindy tuli kanslian lähettyville ja huomasi jonon. Syvä huokaus. Ei hän halua jonottaa. Hänhän kävi pari tuntia sitten kansliassa, täyttämässä opiskelupaperit ja opettaja toivotti hänet tervetulleiksi. Mutta hän oli unohtanut yhden paperin, ja sen takia hän nyt joutuisi jonottamaan. Tyttö asteli jonon hännille ja jäi turhautuneena seisomaan.

Muutama askel eteenpäin jonossa, mutta ei sen enempää. Elijah kuuli kuinka ovi avattiin ja laitettiin kiinni. Enää poika ei innostunut katsomaan, kuka tuli ja kuka meni. Poika silmäili lattian ja katon väliä, etsien edes jotain kiinnostavaa tylsyydessään. Ei ollut olemassa nopeita jonoja, ainoastaan niitä missä oli paljon porukkaa ja mitkä liikkuivat etanan vauhtia. Elijah katsahti reppuun joka roikkui käden jatkona, melkein osuen maahan. Nostaessaan taas katseensa, heilautti poika kättään parille ohikulkevalle kaverilleen, mutta muuten tyytyi seisomaan hiljaa ja jääden tuijottamaan lattiaa. Tämä oli selllaista puuhaa, joka seikkailunhaluiselle nuorelle tuntui pakkopullalta.

Elijah vilkaisi taakseen, kuullessaan jonkun liittyen jonoon. Taakse oli saapunut tuntematon punapää, jolle hän hymyili pienesti. Hän ei tiennyt taikka tuntenut tyttöä, aivan uusi kasvo hänelle, joka tunsi paljon koulun oppilaita.
Paitsi tietenkään ei ketään nörttejä tai taviksia. Katse kävi tytön jaloissa ja oli melko arvosteleva. Saappaat eivät vaikuttaneet kovinkaan luuserimaiselta pukeutumiselta, joten ehkä punahiuksinen ei kuulunut siihen kastiin. "Tässä varmaan kestää hiton kauan", sanottiin tytölle ilmaisten hieman turhautumistaan. Pojalla oli päällään tumman siniset farkut ja yläosana valkoinen paita.

Cindy käänsi katseensa kanslian ovesta edessä seisovaan poikaan, joka oli hälle puhunut. Cindy loi poikaan pitkän silmäyksen, eikä ollut lainkaan pettynyt näkemäänsä. Myös poika katseli naista arvostellen, mikä ei haitannut tyttöä yhtään. Näytti siltä että asuvalinta oli ollut oikea, koska poika näytti pitävän näkemästään. Sitä, mihin kastiin poika kuului, Cin ei tiennyt. Pukeutumisesta päätellen siihen parempaan porukkaan.

Cindy väläytti hymyn pojalle. "Nii-i, yhden vaivaisen paperin takia", hän tokaisi ja heilautti pientä lappusta kädessään. "Olen käynyt tämän läpi jo kerran tälle päivälle, ei todellakaan olisi kiinnostusta. Mutta unohdin jättää tämän lapun täytettynä opettajalle, joten tässä ollaan", hän jatkoi pitäen katseen pojassa.
Mukavaa että ensimmäinen hänelle jutellut oli näinkin piristävä tapaus. Ainakin ulkonäöltään.

Tyttö huokaisi syvään ja otti paremman asennon seisten jonossa kasvot poikaan päin. Hän vilkaisi poikaa pari kertaa tutkien ja siirsi katseensa kanslian ovelle. Vielä oli matkaa sinne. Stressitaso alkoi nousta, niinkuin Cindyllä aina tämän turhautuessa. Miten ihanaa olisi silputa lappu ja jatkaa matkoihinsa. Mutta, uusi koulu olisi hyvä edes alussa hoitaa kunnolla.

//Voi kamala kun meinaa tökkiä. EI saa keskittyä kunnolla kun tuossa riehuu porukka ympärillä.
Täytyy yrittää vaan kovasti. ^^

"Aijaa", Elijah vastasi naurahtaen, tytön kertoessa miksi oli jonottamassa. Melkoisen ärsyttävää varmasti yhden lapun vuoksi. Jos hän olisi ollut punapää, olisi hän jättänyt asian myöhemmäksi. "Mun taas pitäis hakee sieltä muutama paperi, eikä kiinnosta järjin muakaan" poika pyöritti päätänsä. Vaikka ne olivatkin tärkeitä, ne tarkoittivat työtä, eikä sen takia olisi halunnut niitä. Ja heti kuin hän saisi ne käteensä, tulisi Elijahin olkapäille 10kg lisäpainoa. Tavallaan poika toivoi ettei jono etenisi ollenkaan. "Ja toivon todellakin, et sillä ois ne paperit, koska jos oonki oottanu turhaan, niin.." hän ei oikeastaan edes tiennyt mistä olisi kyseisiä lappuja metsästänyt ja kanslisti oli kuulostanut parhaimmalta vaihtoehdolta. Elijah ei ollut käynyt huoneessa kovinkaan monta kertaa, hyvä että muisti millä käytävällä se sijaitsi.

"Mut hei, mä oon Elijah" hän päätti esittäytyä. Saattoihan toinen tietää hänet nimeltä, mutta näin se olisi ainakin paras tapa varmistaa. "Ja sä olet?" rikas pentu kysyi, arvioiden mihin klikkiin tuo kuului. Pojan katseessa oli selvää kiinnostusta, kuka tyttö oli. Vapaan kätensä poika työnsi farkkujen taskuun.

// (:

Cinde kuunteli pojan puhetta ja samalla tarkkaili tätä. Rikas pentu, tyttö ajatteli, koska tunnisti kyllä kaltaisensa. Mutta koska hän ei tätä varmaksi tiennyt, Cinde pani kaikkensa peliin näyttääkseen että itse kuuluu parhaimistoon. Hän katsoi terävästi miestä silmiin ja kätteli tätä tomerasti, mutta kuitenkin naisellisesti. Katse huokui itsevarmuutta hänen lausuessaan nimensä. "Cinderella Adams" Hän sanoi ja tarkkaili pojan reaktiota nimestä. Cinde oli kuullut monesti pienenä nimestään, ja siksi hän harvoin sanoi koko nimensä, paitsi tietenkin tälläisessä tilanteessa, jossa sinuttelunimen sanominen heti tuntui oudolta.
Cindy katsoi Elijahia. Poika vaikutti mukavalta. Ja vaikka hän rikkaan pennun vaikutelman ehkä ulkoisesti antoikin, oli mies kuitenkin esittäytynyt vaan etunimellään, joka voisi kieliä jotain ystävällisyydestä. Cinde hymyili katsellessaan miestä. Elijah näytti hyvältä, ja tuntui itsekin tietävän sen. Ne miehet ovat ongelmallisia. Luulevat olevansa maailman napa ja saavansa kenet tahtoo. No, niinhän ne saavat, ne epätoivoiset jotka tekevät mitä vaan kuuluakseen tuollaiselle miehelle, vaikka edes hetken ajan.
Miehen ulkonäkö teki naiseen vaikutuksen, vaikkei tämä mies toki ollut ensimmäinen komistus kehen hän on törmännyt elämänsä aikana. Tosin edellisestä kiinnostavasta tuttavuudesta on aikaa. Cinde alkoi katseensa levätä miehen kropassa, välimättä siitä huomasi mies naisen tuijotuksen vai ei. Miltä tuntuisikaan maata tuon kropan alla ja tuntea miten nuo kädet repivät vaatteet yltä, hän ajatteli virnistäen pienesti. Cinde tiesi aina mitä tahtoi, ja meni vaikka läpi harmaan kiven saadakseen sen. Nyt tyttö tahtoi ottaa selvää tästä mielenkiintoisesta miehestä joten hänen oli aika käyttäytyä sen mukaisesti.
"Voit kutsua minua Cindyksi", tyttö hymyili Elijahille.

// Anteeksi muuten kun kirjoitan välillä Cindy ja välillä Cinde, mutta molemmat olkoon naiseni kutsumanimiä.

Nimi sanoi yhtä vähän kun nuo kauniit kasvot, joita Elijah katseli edessään. Tai oikeastaan takanaan, mutta hän oli kääntynyt tyttöön päin. Elijah hymyili toisen nimelle pienesti, Cinderella? "Tulitko kurpitsavaunuilla kenties kouluun?" tokaistiin, ajattelematta kuinka monta kertaaa toinen oli saanut kuulla nimestään. Poika oli nähnyt tai kuullut kyseisen sadun ehkä kerran, eikä muistanut siitä paljoakaan. Tuollaiset prinsessatarinat olivat vain naispuolisille, eikä heillä ollut koskaan ollut mitään prinsessavideoita tai leluja. Kiitos kahden isoveljen. Joku Elijahin serkku, tyttöpuolinen, oli pakottanut katsomaan sen hänen kanssaan. Jos rikas pentu oikein muisti, se oli ollut kidutusta.

Elijah oli tyytyväinen nimeensä, joka liittyi raamattuun, mutta siitä ei ollut enempää yhteyksiä mihinkään. Ja parasta siinä oli, ettei siitä voitu vääntää mitään idiootteja lempinimiä. Niitä hän inhosi, etenkin tekotaiteellisia sellaisia. Yritettiin olla jotain, vaikka ei tasan tarkkaan oltu mitään. Cinderellan ilmoittaessa omastaan, nyökättiin kohteliaasti. "Okei Cindy" poika sanoi painaen nimen, kasvot sekä vartalon mieleensä. "Kenen kanssa yleensä pyörit koulussa?" Elijah kysyi antaen sen kuulostaa tavalliselta kysymykseltä. Oli hyvä tarkistaa kenet tuo tunsi. Oliko Tuhkimo tutustumisen arvoinen. Jonossa edettiin, mutta Elijah ei huomannut sitä, olleessaan kääntyneenä tyttöön päin.

Vai kurpitsavaunuilla! Cindy ajatteli ja katsoi miestä tuimasti. Joko poika oli tosiaan niin ajattelematon että päästi sammakoita suustaan, tai herra kävi heti suinapäinä vittuilemaan tytölle. Cindy oli kyllä kuullut paljon muunnoksia nimestään, ja kurpitsavaunuja kulkuneuvona pitäminen oli myös yleinen. Häntä pöyristytti. Miten tyyppi uskaltaa heittää jotain tuollaista! Jos tyttö olisi yhä se pieni lapsi ala-asteella, olisi hän juossut itkien pois paikalta. Sitähän Cindy ei enää tekisi.
Cindy katsoi tulisesti miestä ja pohti kovasti, mitä tälle sanoisi. Hänen teki mieli ärähtää ja kunnolla, mutta toisaalta. Miksi. Uusi koulu eikä paljoa tuttavuuksia, joten täytyy edetä hieman rauhallisemmin. Cindy päätti olla huomioimatta miehen sanoja. Siinäpähän miettii saiko mies mitään aikaan sivautuksellaan. Jos herra alkaisi epäillä että sai jotenkin osuttua heitollaan, sen Cinde kyllä korjaisi ja pian. Hänen nenilleen ei kukaan hypi, etenkään miehet.

Kuullessaan miehen kysyvän tytöltä, missä seurassa hän liikkuu, virnistys nousi hänen kasvoilleen. Tyttö otti askeleen pari miestä kohti, niin että oli ihan tätä lähellä. Hän kohotti katseensa mieheen ja tuijotti tätä.
"Yritätkö arvioida kelpuutanko minä sinut seuraani?" Neiti sanoi pistävästi suu kuitenkin virneessä. Cindy sanoi sanat hiljaa ja hunajaisella äänellä, mutta tarkoituksella saada mies kyseenalaistamaan itsensä, ei häntä. Nainen kuului parhaimmistoon ja tiesi sen. Uudessa koulussa hänellä ei ollut yhtään ystäviä tai edes tuttuja, mutta sitä mies ei tiennyt. Oli parempi näyttää että tyttö pärjäsi yksinkin, ettei ympärillä olevilla ystävillä ole merkitystä. Hän on silti paikan kuningatar. Oli mies miten korkeassa asemassa koulun hierarkiassa tahansa, Cindy teki selväksi oman paikkansa.
Cinde jäi miehen likelle ja tuijotti tätä haastavasti.

//Joo, jotenkin se, että yritän sihrustaa tekstiä rikkinäisestä läppärin näytöstä vaikuttaa mielialaani, ja se vaikuttaa taas hieman negatiivisesti kirjoittamiseeni. Yritä kestää.

Mistä tuo ilme oli ilmaantunut? Elijah katseli Cindyn hieman vakavammaksi muuttunutta naamaa. Ei kai toinen pienestä vitsistä ollut pahastanut? Liian vakavat ihmiset saivat Elijahin menettämään mielenkiintonsa hetkessä. Ja tämä uusi tapaus antoi hetkeksi sellaisen vaikutuksen. Mitään ei toisen puolelta ilmaistu ääneen, vaikka sellaista hän odotti. Naiset paloivat halusta väittää vastaan ja korjata 'pieleen' menneet lauset. Eikö niin? Oliko pahempaa kuin vaiennut nainen? Ehkä huutava nainen kiilasi juuri ja juuri ohi. Elijah ei pitänyt kummastakaan muodosta.

Elijahin kasvoille ilmestys virnistys. Voi pientä ja poloista Cinderellaa ja tämän oivalluksia."Ei nyt ihan niinkään sillä..." poika aloitti, "Haluaisin tietää kelpaatko sinä minun seuraani", Elijah oikaisi Cinden arvailun oikeaan. Lähellä oleville kasvoille annettiin pieni hymy, hän ei vielä tiennyt vastausta mietteisiinsä. Mutta näin päin hän kysymyksen oli tarkoittanut. Miten punapää edes oli voinut olettaa, että Elijah ei olisi toisen seuran arvoinen?

Käännähdettyään hieman taaksepäin, huomasi poika jonon lyhentyneen. Rikas pentu astui taaksepäin pois tytön lähettyviltä. "Mutta oikeastaan kysyin vain kiinnostuksesta, koska en oo nähny sua koskaan", tokaistiin totuuden mukaisesti.

Cinde hymyili miehelle ja tuli tätä lähemmäs toisen mennessä jonon mukana muutaman askeleen. Mies oli asetellut kysymyksen juuri niin kuin Cindy ajattelikin, että kelpaisiko hän miehen seuraan. Kyseessä oli siis suosittujen klikkiin kuuluva mies. Ja näkihän sen jo naamasta ja vaatetuksesta että on sillä varmaan rahaa millä pelata. Cinde tunsi pienen kuumuuden sisällään katsellessaan miestä.
"Luulen että molemmat kelpaavat molempien seuraksi" rikas pentu sanoi ja pyyhkäisi hiussuortuvan kasvoiltaan. Cindy katsoi miehen ohi jonon päätä ja huokaisi sitten syvään. Hän ei tätä enää jaksanut, odotella ja odotella että saa annettua yhden lappusen. Cindy mietti lähtisikö mies hänen mukaansa, toiseen olisi mukava tutustua vaikka alku heillä saattoi hieman tökkiä.

"Haluutko lähtee menee?" Tyttö kysyi pilke silmäkulmassa ja katsoi miestä ehkä jopa hieman, haastavasti. Mikä tytöllä oli että aina kaikesta piti tulla peliä. Sinä et uskalla juoda tätä, sinä et uskalla tulla mukaani, ja kaikkea sellaista. Ei tyttö epäillyt hetkeäkään ettei pojalla olisi uskallusta. Mutta pojan haluista hän ei ollut niin varma.
Olisi mukava saada miehestä seuraa ainakin hetkeksi eteenpäin, tiedä miten hyvin he tulisivatkaan juttuun.

"Luuletko niin?" Elijah virnisti. Oli varmasti sellaisia jotka luulivat, että Elijah ei kelpuuttanut moniakaan ihmisiä seurakseen. Olihan se osittain paikkaansapitävä väite, mutta oli veteen piirretty viiva kenen seurassa hänen kelpasi olla. Ja mitä siitä jos ei kelvannut? Silloinhan saattoi olla hieman jännempää. Ja jos muuten tultiin hyvin toimeen, ei ollut väliä oliko seura kelpuutettavaa. Poika vaihtoi jalkansa painoa ja katsahti hetkeksi pois päin tyttösestä.

Cindy keikutti lautaa mukavasti. Toisessa päässä olivat tärkeät paperit ja toisessa tyttö, joka oli lyhyen ajan sisällä ollut monivivahteinen. Paperit hän saisi ehkä myöhemminkin päivällä jos vain enää edes muistaisi asiaa. Mutta varmasti hän tapaisi punapään joskus muulloin. Jonottaminen ei ollut Elijahille tarpeeksi viihdyttävää ja Cindyn ehdotus kuulosti melko vetävältä. "Voisin mä ehkä lähteä", Elijah vastasi. "Riippuu kyllä siitä mitä sulla on mielessä?" kysyttiin ja odotettiin jotain päätähuimaavaa suunnitelmaa.