Take me to my beach~

//Nova ja Pogue mukkaan~ Hähähähää, mikä aloitus :'D //

Kuuma päivä oli jäänyt jo taakse ja ilma oli viilennyt asteella tai parilla. Viikonloppu oli vihdoin tullut ja se oli ajanut monet nuoret hämyiselle rannalle, jonne joku oli sytyttänyt pienen kokon. Musiikki soi kovalla ja tuntui osittain sekoittuvan puheensorinaan, johon sekoittui myös naurua ja muita ääniä. Näin lähellä tuota väkijoukkoa rantaan kiirehtiviä aaltoja ei kuullut. Ranta tuntui keräävän yhä enemmän ihmisiä ja noita saapuikin tasaisin väliajoin. Paikalla oli lähes kaikkiin klikkeihin kuuluvia henkilöitä, nuorempi Kovacin kaksosista sai todeta silmäillessään ympärilleen hajamielisen näköisenä, alkoholin vaikutuksen tuntuessa jo kauniissa kehossa.
Eräs tuttu kundi yritti saada silmälasipäisen neitokaisen mukaansa pelaamaan lentopalloa. Birdie naurahti ja kieltäytyi. Oli hullua pelata moista kännissä ja vielä pimeällä. Toki se olisikin voinut onnistua, mutta neitokaisella oli asiasta omat epäilynsä. Tyttö istui sileällä hiekalla ja virnisti itsekseen muutamalle blondille, jotka eivät kestäneet enää pystyssä. Tyttö tunnisti nuo kuuluvaksi cheerleadereihin ja pudistikin päätään kaksikon naureskelulle kun tytöt kellahtivat nurin hiekalle. Muutama lähes samassa tilassa oleva kundi, luultavasti urheilijoita, tuli nostamaan tyttöjä pystyyn, mutta meno näytti menevän niin villiksi, että Bird päätti kääntää katseensa muualle.

Vasta tuolloin neitokainen huomasi seuralaistensa häipyneen ja mutristaen huuliaan Birdie nousi seisomaan, tosin huojahtaen pahan näköisesti. Tuo joi loput kaljastaan ja päätti hakea lisää. Hän oli kavereidensa kanssa piilottanut oman kylmälaukkunsa vähän sivummalla olevaan autoon, jotta muut eivät ottaisi niitä. Siispä minishortseihin ja punaiseen bikinien yläosaan somistautunut blondi lähti astelemaan hivenen huterin askelin kohti autoa. Tuo ei kuitenkaan laittanut merkille, että viereisestä porukasta erkani muuan kundi, joka oli katsellut pitkää tyttöä yhteisen yön toivossa jo jonkin aikaa. Ja nyt kun tyttö näytti olevan pienessä maistissa, niin se saattaisi jopa onnistua.

Sirot askeleet veivät pitkäjalkaisen nuoren naisen autolle, tuon avatessa auton ovet ja ottaessa kaksi olutta yhden sijaan. Birdie pamautti auton oven kiinni, lukitsi ovet avainten löytäessä oman paikkansa shortsien taskusta. Hän oli juuri kääntymässä ympäri kun joku lukitsi tytön auton ja itsensä väliin. Hetken ajan vihreäsilmäinen nainen oli paniikissa ja pudotti siinä samalla toisen tölkin hietikolle, mutta kuullessaan humalaisen mutinaa korvansa juuresta ja märän kielen kaulallaan tuohon tuli liikettä. Käsi saatiin kahden kehon väliin, neitokaisen yrittäessä työntää äkillistä hyökkääjää pois itsestään, mutta toinen tuntui liian vahvalta. Tyttö väisti huulille suunnatun suudelman kääntämällä päätään sivulle ja yrittäen mahdollisimman kauas tuosta humalaisesta kundista. Alkoholi oli kuitenkin sumentanut neitokaisen päätä sen verran, etteivät voimat riittäneet toisen tyrkkäämiseen pois tytön läheltä. Kundin kädet tutkivat ehkä liiankin innokkaasti kaunista vartaloa, Birdien tuntiessa paniikintunteen nousevan sisällään.
”Hei! Nyt oikeasti mene kauemmas!”

//nannaa, täältä tullaan~

Mikäs sen hienompi ilma kuin käymään lenkillä rannalla? Hän saisi hökätä samalla kun aurinko laski punertavana meren taane, Pogue Griffits kiskoi eteisessä lenkkitossuja jalkoihinsa, hänellä oli päällään vain siniset shortsit, ei enempää tarvittukkaan San Diegon lämpimässä ilmastossa. Urheilija kiskoi vielä huivin otsaansa puolipitkien hiustensa tähden, olisi rasittavaa siirtää hiuksia kasvoilta häiritsemästä.

Kun hän oli varmistanut asunnon avainten olevan hänen vetoketjullisissa taskuissaan, poika suuntasi kohti hissejä, hän kun asui suuren kattohuoneiston ylimmässä kerroksessa, niin siinä olisi sitten koko päivän lenkki jos vetäisi rappuset alas ja sitten takaisin ylös. Hississä hänen seurassaan oli joku hienoksi pynttäytynyt vanha rouvashenkilö joka suki tyytyväisen näköisenä minkkipuuhkaansa nähdessään hänen lihaksensa, poika huomasi toisen ilmeen ja koitti olla nauramatta, vaikka olihan siinä hiukan kiusallista olla jonkun vanhan harpun silmänruokana, paljon mielummin joku seksikäs nainen. Mutta kohteliaasti tervehdittiin ikärouvaa nyökäyttämällä kerran päätään, siinä sitten piti seisoa pari minuuttia ja kuului kilahdus, joka kieli heidän saapuneen aula-kerrokseen.

Siellä seisoi ovimikko ryhdikkäänä kuten aina ja avasi hänelle oven ''Miellyttävää juoksu-tuokiota herra Griffits'' toivotettiin samalla, hän oli jo tuttu näky näissä tamineissa. Suunnaten rantaa kohden Pogue lähti kevyeeseen hölkkään.
Kaupunkia oli turha ihailla samalla, sillä se oli nähty jo niin monet kerrat, että muutamat tyypit olivat aina tähän aikaan istumassa siinä samassa paikassa, autoja liikkui jokainen hetki yömyöhäiseen saakka. Maisemat olivat tutut, niissäkään ei mitään katseltavaa.

Poguen saapuessa rannalle, hänen ei tarvinnut kauaa juosta vesirajaa seuraten kun hän näki jo kaukaa nuorten pystyttämän kokon. Hänen mielenkiintonsa leimahti sillä hetkellä pilviin ja poika lähti kohti musiikkia ja nuorten hauskanpitoa, tämä riisui huivin päästään sitoen sen ranteeseensa, hiuksia pörrötettiin hiukan. Nämä eivät ainakaan olleet mitkään tiettyjen tyyppien järjestämän yksityisbileet kun kerran sinne pääsi niin helpolla, Po kierteli ihmisten lomitse ja jossain välissä mukaan tarttui kaljapullokin.

Siinä ihmisten keskellä kävellessään hän sattui sivusilmällään huomaavan jonkun tytön ahdistettuna auton väliin, se olisi voinut olla rakastavaisten nuoleskeluhetki, mutta hän sattui kuulemaan miten kaunis neitokainen kiljahti kundille, että irti, vaikka toinen vain jatkoi painostusta. Eikä kukaan mennyt auttamaan? Voi helvetin perse kanssa, kun kukaan ei enää voi koskaan auttaa ketään itselleen vierasta ihmistä.
''Hei, jätkä, jätäs neiti rauhaan, kun häntä ei kiinnosta..'' Sanoi matala miesääni uhkaavaan sävyyn Birdietä ahdistavalle kundille, joka oli kotoisin Poguen suusta, hän laski kätensä toisen olkapään kohdalle ja puristi sitä kevyesti, ensin voisi koittaa josko toinen lähtisi hyvällä, mutta jollei, niin sitten olisi pakko antaa nyrkkien puhua puolesta.

Kundi tunki päälle, välittämättä Birdien sanoista. Tyttö pudotti toisenkin tölkin käsistään ja tönäisi häntä pidempää kundia taaksepäin. toinen hievahti, mutta Bird ei saanut hetken hengähdys taukoa kun tuo oli jo kiinni iholla. Vihreät silmät alkoivat etsiä tuttuja tai tuntemattomia, jotka olisivat lähistöllä. Katse haravoi nuorten massaa epätoivoisesti samalla kun tyttö koitti pitää edes pienen välimatkan tuohon hyökkääjäänsä.

Kaikki tuntuivat olevan kuin eivät huomasi tai sitten nuo eivät kuulleet tytön ahdinkoa saatikka nähneet. Kenties toisen olivat vain liian humalassa. Birdie hakkasi kundin rintakehää saadakseen tuon edes sentin enemmän taaksepäin, mutta moinen ei tuota näyttänyt hetkauttavan. Naurahti vain ja puski päälle yhä kovemmin. Hetken näytti jo siltä, ettei hän pääsisi tuosta takiaisen tavoin itsensä kimpussa olevasta kundista eroon kun neitokainen kuuli hyvin tutunkuuloisen äänen pitkän nuorukaisen takaa. Toivon kipinä syttyi silmälasipäisen blondin sisimmässä ja katse yritti tavoittaa paikalle niin äkisti saapuneen kundin. Ääni oli tuttu jostakin, mutta humalaisen olotilansa vuoksi Birdie ei osannut yhdistää ääntä kasvoihin.

Kundi sen sijaan tuntui jähmettyvän hetkeksi ja kohdisti epäuskoisen katseensa ahdistelemansa nuoren naisen kasvoihin. Tuo selvästi yritti pohtia pitäisikö olla välittämättä toisen nuorukaisen sanoista ja jatkaa siitä tilanteesta missä oli vaiko kääntyä ja ladata nyrkkinsä vasten toisen kundin kasvoja. Vaaleatukkainen nuorukainen päätyi selvästi jälkimmäiseen, sillä tuo päästi irti neitokaisesta, kääntyi äkisti ympäri niin, että horjahti. Ennen kuin tasapaino oltiin edes saatu kunnolla tasaantumaan, tuo syöksähti kohti Pogueta, lyöden kuitenkin reilusti ohitse. Nuorukainen kompuroin omiin jalkoihinsa ja mätkähti naamalleen hiekkaan. Kuului joukko ei-niin-kauniita kirosanoja kundin yrittäessä heikoin tuloksin kompuroida takaisin jaloilleen.

Nyt kun este oli poissa, Birdie loi katseen pelastajaansa. Vahvasti meikatut silmät laajenivat aavistuksen kun neitokainen äkkäsi kuka hänen pelastajansa oli. Lähes vaistomaisesti kapeat sormet siirsivät vaaleita, alta tummia hiuksia parempaan ojennukseen. Tyttö ei hymyillyt vaan pysyi vakavana, katseen siirtyessä nyt äsken häntä ahdistelleeseen kundiin, joka oli kuin olikin päässyt jaloilleen. Tuo horjahteli ja loi vihaisen katseen paikalle saapuneeseen kundiin. Birdie pisti merkille, että kyseinen kundihan kuului urheilijoihin.
”Mee shä vaan poihs.. Me jatketaan shiita mihin jäätiin…”
Vaalean kundin suusta kuului tuon liikahtaessa uhkaavasti kohti tummatukkaista kundia.

Tummatukkainen jätkä katsoi toista arvioivasti ja päätyi sen suurempia miettimättä siihen tulokseen, että toinen oli voitettavista helpostii, varsinkin kun tämä oli aivan umpihumalassa. Poguen ei tarvinnut kuin rauhallisesti kääntyä sivuttain toisen tieltä ja mutisi ääneen miten säälittävä yritys tuo oikein oli. Tämä urheilija katseli säälittävän näköistä miestä jalkojensa juurella jonka suunnalta kuului pahoja kirosanoja sekoittuneena humalaiseen örveltämiseen.
Tuolla menisi ylös ja tolkkuihinsa pääsemiseen vielä hetken aikaa joten hänellä olisi nyt hyvä paikka katsahtaa oliko tyttö kunnossa jota hän oli tullut pelastamaan.
Tyttö katsoi häntä vakavana eikä liikkunut minnekään, elikkä varmaan hiukkasen pelästynyt, mutta sehän oli aivan ymmärrettävää.

Hänen huomionsa herpaantui neidosta nyt kun tämä humalainen vaaleatukka nousi ylös ja yritti höpöttää jotain, että Poguen pitäisi lähteä pois jotta he voisivat jatkaa siitä mihin jäätiin. ''Valitan, mutta tää neiti tässä ei ollu kauheen innostuneen näkönen joten en mä kyllä oo menossa minnekään vaan päinvastoin, sä oot. Joko hyvällä tai pahalla, saat ite päättää otatko turpaan.'' Hän sanoi ja osoitteli toista etusormella.

Mutta kun tämä kyseinen jätkä ei ottanut uskoakseen niin hän ei voinut muuta kuin tehdä jotain radikaalimpaa. Pogue kohotti nyrkkiään taaksepäin ja iski sillä tuota blondia kasvoille joka ei enempää vaatinut vaan veti oitis lukua hiekkaan, tämä urheilija katseli hetken aikaa tuota tainnutettua törkimystä ja todettuaan kevyellä potkulla, että jätä oli ja pysyi maassa hän kohautti olkiaan ja kääntyi sitten Birdien puoleen. ''ootko sä kunnossa?''
Poika hymyili toiselle lempeästi.

''Ehkä kannattais lähtee tästä, ennen kuin toi juopunut molopää herää, se varmaan pullauttaa kaikki päivän juomingit kerralla suustaan'' hän sanoi ja viittasi kädellään Birdietä lähtemään kanssaan muualle pojan luota.
''Oon muuten Pogue Griffits..'' poika esittäytyi kohteliaasti.

Jo ensivilkaisulla Birdie oli tullut siihen tulokseen, ettei tässä kävisi hyvin - nimittäin tuon hänen kimpussaan olleen nuorukaisen kannalta. Neitokainen kuunteli hiljaisena kaksikon välistä lyhyttä keskustelua. Joku muu tyttö olisi voinut hihkua innosta kun tuon pelastaja paljastuisikin tytön ihastukseksi ja ehkä vähän kannustaakin, mutta ei Birdie. Silmälasipäinen tyttö seisoi aloillaan, katsettaan irrottamatta noista kahdesta. Kevyt irvistys kävi tuon huulilla kun hänen kimpussaan ollut poika sai nyrkistä suoraan kasvoihin ja vajosi toistamiseen hiekalla – tällä kertaa tosin tuon voimakkaan iskun tuloksena.

Vaalea tyttö käänsi katseensa hiekalla makaavasta kuolaavasta ja kuorsaamaan alkaneesta tyypistä tähän nuorukaiseen, joka oli saapunut ritarin tavoin pelastamaan neitokaisen pulasta. Toisessa ei näyttänyt olevan taisteluvammoja tai muuta vastaavaa ja pian pitkä kundi kysyikin hänen vointiaan. Huulet kaartuivat kauniiseen hymyyn:
”Voin ihan hyvin, kiitos kysymästä. Sullakaan ei taida olla hätää..?”
Sanottiin, tytön vilkaistessa taas maassa makaavaa kundia. Tuosta ei voinut sanoa oikein samaa..

Toisen sanoille nyökättiin vaisusti ja neitokainen kyyristyi poimimaan hiekalle pudottamansa oluttölkit.. Piru vie, hän ei saanut hermostua kuin joku pahainen pikkutyttö kun hänen mielestään varsin puoleensavetävä kundi puhui hänelle. Ei nuorempi kaksosista käyttäytynyt niin kun oli iskenyt silmänsä johonkin kaksilahkeiseen. Joku muu olisi kyllä kaiketi voinut, mutta ei Birdie. Hän erosi paljonkin niistä kerman bimboista, jotka suorastaan pyörtyivät riemusta kun joku kundi erehtyi vilkaisemaankaan noita päin.
Siispä saadessaan itsensä suhteellisen rauhalliseksi katse kohotettiin taas kundiin.
”Niin… Ja muutenkaan en tahdon olla tuon lähellä yhtään sen enempää kuin on tarvis..”
Neitokainen totesi selvästi inhoten hiekalla lukua ottavaa poikaa. Eikä se ollut oikeastaan ihme sen jälkeen, mitä tuo oli oikein yrittänyt. Birdie ei edes tahtonut tietää, mitä tuon ääliön mielessä oli oikein liikkunut.

”Joo, tiedän.. ”
Lipsautettiin kun kundi esitteli itsensä. Huomatessaan lipsautuksensa tyttö kiirehti korjaamaan lausettaan:
”… kuka nyt ei koulun joukkueeseen kuuluvia tietäisi..?”
Vaaleatukkainen tyttö kohotti oikeaa kulmakarvaansa ja asteli sirosti lähemmäs. Tuo astahti aavistuksen ohitse urheilijapojusta ennen kuin katse kääntyi taas kundiin.
”Birdie Kovac.. Ota tämä olut vaikka kiitokseksi siitä, että saavuit auttamaan mua. Mulla on kuitenkin autossa näitä vielä.”

Olihan se aivan selvää kumman voitoksi tämä kääntyisi, toinen oli liian lyhyt, hävisi kepeästi Poguelle lihasmassassa ja oli vielä kaikenkukkuraksi kännissä kuin käki. Hänen ei olisi välttämättä tarvinnut edes iskeä tätä naamavärkkiin vaan pelkästään kamoata kun toinen olisi ollut jo kanttuvei.
Pudisteltuaan päätään Po käänsi katsensa tähän silmälasipäiseen tyttöön joka ei reagoinut sen kummemmin hänen väliintuloonsa kuin vasta hänen kysyttyään tytön vointia, silloin tämän huulille kohosi kaunis, viehättävä hymy. Kunnossa oli, hyvä juttu. Hän totesi itsekin olevansa ihan kunnossa, eikä ollut saanut naarmuakaan äskeisestä tohinasta.
Tokaisipa vielä, että samaa ei voisi sanoa naama hiekassa kurlaavasta jätkästä.

Tyttö kumartui nostamaan kaksi kaljatölkkiä maasta, jotka olivat ilmeisimmin tippuneet tohinassa jonka kanveesiin lyöty mies oli aiheutanut.
Kaikesta huolimatta toinen vaikutti olevan suhteellisen rauhallinen, vaikka olikin joutunut aika inhottavaan tilanteeseen joten hän oli hieman vaikuttunut toisen suhtautumisesta asiaan.
Oli täysin ymmärrettävä ettei toinen halunnut olla enää siinä kohden missä oli joutunut kokemaan epämiellyttävän yllätyksen, joten poika nyökkäsi.

Hm? Tyttö tiesi hänen nimensä? Joten tämä oli samasta koulusta kuin hän.. Tai sitten nähnyt hänet jossain lehdessä vanhempiensa kanssa, eikä minkään juorulehtien kannessa. Griffitsien suku oli skandaali-vapaa klaani, johtuen suurimmaksi osaksi tiukoista säännöistä.
Tämä kuitenkin korjasi nopeasti, että kukapa ei tuntisi koulun urheilujoukkuetta, no se kyllä oli totta joten ei kai sitä pitäisi sen suuremmin ihmetellä ja olihan hän kuitenkin molempien joukkueidensa kärkipelaajia.

Birdie Kovac oli siis kauniin tyttösen nimi, Pogue hymyili hieman toisen erikoiselle nimelle mutta se kyllä sopi solakkaalle neitokaiselle varsin hyvin.
''No, mukava tavata Birdie vaikkakin vähän erikoisemmissa merkeissä, kiitos juomasta.'' poika ojensi kätensä ja nappasi tölkin itselleen. Avetusta tölkistä otettiin kulaus kurkun kostukkeeksi ja katse kiinnitettiin taas neitoon hänen edessään.
Olisi harmi vain ottaa ja lähteä nyt kun toisella oli taas kaikki kunnossa ja jättää tutustuminen uuteen ihmiseen välistä, joten Pogue otti ja ehdotti, että lähtisivätkö he vaikka jonnekin muualle, missä oli raikkaampi ilma, viitaten tietenkin mieheen heidän jalkojensa juuressa, joka oli jo onnistunut oksentamaan alleen.
Phyh.
Kaikesta huolimatta ei hyväluontoinen Po toista hennonnut jättää siihen tukehtumaan omaan oksennukseensa, joten Pogue nosti jätkää hartoista istuttaen tämän lähimmän puun runkoa vasten nojaamaan.

Tyttö nyökkäsi vaisusti toisen kiittäessä juomastaan. Hän ei tosissaan tiennyt miten päin pitäisi olla nyt, kun hän oli ihan vain sattuman kautta kasvokkain Astonin parhaimman näköisen kundin kanssa. Näin siis ainakin Birdien mielestä. Tuo sipaisikin vaistomaisesti vaaleita hiuksiaan ojennukseen. Neitokainen ei pitänyt tunteesta, jonka Pogue sai nuoressa naisessa aikaan. Samaan aikaan hän oli iloinen, että oli ajautunut toisen seuraa, mutta toisaalta taas toisen läsnäolo sai olemuksen veteläksi. Tuntui etteivät jalat enää kantaneet. Siksi neito tahtoikin istumaan mahdollisimman nopeasti, mutta ei tänne, kun tuo hirvityskin oli yhä paikalla.

”Samoin sinut..”
Vastattiin pehmeästi toisen hauska tavata sinut-puheluun. Mutta niinhän se olikin hauska tavata nuorukainen, jota nuorempi Kovacin tytöistä oli vain kaihoisasti katsellut kaukaa.

Silmälasipäisen tytön huomio kääntyi tuohon kundiin, joka oli häntä äsken ahdistellut, neitokaisen nyrpistäessä aavistuksen nenäänsä tuosta lähtevälle oksennuksen löyhkälle. Kuka nyt olisi moisesta hajusta ihastunut? Birdien katse seurasi, kuinka Pogue herrasmiehenä kantoi moisen hirvityksen kauemmas nojaamaan puuhun ja kevyt hymy kävi nopeasti huulilla. Pogue miellytti häntä yhä enemmän, vaikka hän ei uskonutkaan olevan toiselle sen enempää kuin uusi tuttavuus, tyttö muiden joukossa.

Neitokainen paransi bikiniensä yläosaa odottaessaan, että toinen tulisi hänen luokseen taasen.
”niin muuten. Mulla on tuossa vähän lähempänä tulta sellainen kiva viltti, niin ei tarvitsisi hiekalla istuksia. ”
Todettiin toiselle.
”..siis jos vaan tahdot näyttäytyä mun seurassa. Täällä on aika paljon paikalla oppilaita Astonista. Eikä kaikki ole niitä, jotka osaa pitää suunsa kiinni…”
Todettiin varovasti. Birdie itse ei pitänyt kiinni klikkisysteemeistä, hän teki mitä halusi, Mutta tämä kundi tässä kuului urheilijoihin, joten tuo oli automaattisesti koulun kermaa. Eikä vain klikkinsä vuoksi. Birdie sen sijaan oli klikitetty rokkareihin ja oli alempiarvoinen. Joten vaikka hän itse ei välittänytkään klikeistä, tarjosi tyttö silti kohteliaisuuttaan toiselle mahdollisuuden olla ”tahraamatta” mainettaan. Neitokainen piti toisesta liikaa..

''Se on mukava kuulla''
Poika hymyili komeaa hymyään kuultuaan, että Linnunluisesta tytöstä oli myöskin mukava tavata hänet, mutta sitä ei poika tiennyt, että toinen tunsikin hänet jo entuudestaan ja vielä piti hänestä.

Humalikko öriskeli jotain epämääräistä oksennus suupielistä valuen Poguen asetellessa hänet istumaan puuta vasten, tämän käsi heilahti epämääräisesti, ilmeisesti koitti ottaa urheilijasta kiinni, mutta hänen ei edes tarvinnut läpsäistä siotä pois kun käsi taas valahti hiekalle. No, sai jäädä nyt siihen oman onnensa nojaan kiittäkööt onneaan, että San Diegossa oli lämpimät yötkin joten vaikka tämä jäisi siihen nukkumaan niin ei mokoma kuolisi hypotermiaan.
Hän suoristi selkänsä täyteen mittaansa ja käveli muutamalla harppauksella takaisin Kovacien kuopuksen vierelle.

Birdie ilmoitti pehmeän miellyttävällä äänellään, että hänellä olisi mukava viltti tuossa vähän matkan päässä, ajatus oli varsin houkutteleva ja takuulla parempi kuin hiekka,
tyttö tosin lisäsi siihen vielä hiukan ujompaan sävyyn, että mikäli Pogue tahtoi tulla hänen kanssaan viitaten, että siitä saattaisi syntyä juoruja.
Birdie ei selkeästikään tiennyt, että Pogue Griffits oli juoruja suurempi, näin mahtavan suvun vesana joutui käsittelemään huhupuheita jokainen päivä, hän hymyili tytölle ''Eipähän mua kiinnosta mitä jotkut juorulehmät aikansa kuluksi puhuvat, liikun ja olen niiden kanssa kuin haluan.'' Tämä vastasi itsevarmaan sävyyn rokkaritytölle ja vielä hymyili hiukan vinoon.
Se, että tyttö tosiaan ajatteli häntä näinkin ja oli valmis antamaan olla vain jotta pojan maine ei menisi sai pojan hyvilleen ja pitämään Birdien ajattelevuudesta. ''Eiköhän mennä'' tokaistiin ja hän pyysi lintuneitoa ohjaamaan hänet viltilleen.

''Joten, kenen perheestä olet Birdie?'' Kaipa sitä keskustelu jotenkin piti avata ja olisihan se hyvä saada tietää paremmin tästä vaaleahiuksisesta neitokaisesta jonka illanviettoon oli sekaantunut.
Poika istui rennosti viltillä jonne he olivat kävelleen ja katseli rokkaria vierellään hörpäten vähän väliä kaljatölkistään.

--inspiraatio ollut nollissa ja nyt pakotin itseni vastaamaan joten teksti ei oo kauheen hyvää, anteeksi:<

Helpottunut hymy kohosi huulille, nuorukaisen kertoessa, ettei tuo välittänyt klikkisysteemistä. Toinen oli siis tuossa asiassa samoilla linjoilla Birdien kanssa, hän myös hengasi kenen kanssa vain tahtoi. Tytön teki laukaista jotakin lisää näistä ”juorulehmistä”, mutta tuo päätti pitää suunsa kiinni..
Siispä neitokainen ohjasi kundin viltilleen ja istuutui sirosti alas. Hiukset sipaistiin pois kasvoilta ja olutta siemaistiin vähän. Vihreiden silmien utuinen katse pysyi mietteliäänä toisella.

Hiljaisuutta kaksikon välille ei ehtinyt syntyä, sillä kermaan kuuluva nuorukainen kysyikin nuoremmalta kaksoselta ensimmäisen kysymyksensä. Jonkun toisen suusta kuultuna se olisi voinut olla tulkittavissa muistutukseksi, että toinen oli ylempänä kuin hän, mutta jotenkin nuorukaisen äskeinen mielipide klikeistä ei viitannut siihen suuntaan.
Siispä kundiin luotiin pitkä katse silmäripsien lomasta ennen kuin Birdie vastasi, arvoituksellisen hymyn käydessä huulilla.
”Kovacien.. ”
Neitokainen piti pienen tauon, mutta jatkoi sitten:
”Isäni Cyril omistaa moottoripyöräkorjaamon, kun taas äitini toimii tatuoijana. Kaksoissiskoni Phinxin saatat tietääkin, sen maine koulussa ei ole mitenkään puhtoinen..”
Tyttö jätti kertomatta isukkinsa vaarallisesta maineesta, mutta siskon nimen mainitseminen kyllä kertoisi kundille kuka hänen isänsä todella oli. Cyril Kovacin maine ei ollut puhtoinen ja suurin osa koulusta tiesikin tuon kuuluvan väkivaltaiseen ja kuuluisaan moottoripyöräjengiin, jonka keulahahmona tuo oli aikanaan toiminut. Olihan jengi niittänyt mainetta jo kahdenkymmenen vuoden ajan San Diegossa ja sen väkivaltaisuudet muiden alueen jengien kanssa oli kuulutettu mm. uutisissa ja lehdissä. Nyt tuntui kuitenkin olevan vähän rauhallisempi kausi siltä osalta.
Vihreät silmät tarkastelivat toisen reaktiota kuin odottaen näkevänsä edes häivähdyksen pelkoa..

Pogue maisteli toisen sukunimeä mielessään muttei kyllä saanut sitä ensin yhdistettyä mihinkään tai kehenkään, ennen kuin mainittiin Birdien isän nimi, pari kertaa uutisissa oli taidettu mainita tämä. Nyt kun tarkemmin ajateltiin niin myös Phinx oli tuttu nimi, lintuneito oli itse ilmeisesti vähän rauhallisempi tapaus kun hän ei ollut kuullut tästä mitään.

Kovasti Birdie häntä katseli, ilmeisimmin odotellen hänen reagtiotaan joka ei kyllä ollut kummoinenkaan ''Sulla onkin sitten aika vauhdikas perhe?'' Pogue ei ollut reagoinut tietoon millainen toisen perhe olikaan, sen suuremmin kun se ei poikaa haitannut sen suuremmin, ei perhettään voinut valita.
Ja jokaisessa perheessä on omat ongelmansa, niistä ei pääse eroon, eikä 'idylli-perhettä' ole olemassakaan.
Poika istuskeli rennosti viltillä ja katseli vähän väliä miten humalaiset nuoret juoksentelivat ympäri hiekalle tehtyä kokkoa, osalla tuli autoista tai patterikäyttöisistä radioista musiikkia ja kaikkialta kuului korvia huumaavaa möykkää.

Kaljatölkki tyhjentyi pikkuhiljaa samalla kun tummatukkainen urheilija puheli Birdien kanssa, samalla hän mietti, että jos kerran toinen tiesi jo entuudestaan kuka hän oli, niin mahtoikohan linnunluinen tyttö tietää hänen perheestään, nyt kun suku-linjalla oltiin.
Muttei se olisi mikään ihme vaikka tietäisikin, sillä olivathan Griffitsit todella vaikutusvaltaista verta. Hehän omistivat koko USAn toiseksi suurimman yksityisesti omistetun firman, niin rahaa oli todellakin, kirjaimellisesti poltettavaksi asti.

Hetkisen oli taas hiljaista, Birdie vaikutti hiukan hiljaiselta ja mietiskelevältä persoonalta, näytti siltä, että Poguen pitäisi hoitaa keskustelun aloitukset ainakin näin ensialkuun. Hän oli seurallinen ja lämmin ihminen joten se ei tuottanut vaikeuksia pojan suunnalta.
Kunhan keksisi jonkun hyvän keskustelun aiheen niin olisi vallan mainio homma.

Tällä hetkellä ei tullut mieleen mitään nerokasta puheenaihetta joten piti vissiin jatkaa tutustumislinjaa, että tietäisi vähän paremmin ''No, Birdie, kerro jotain itsestäsi'' aika epäsulavaa, mutta minkäs teet, näin tällä kertaa.
Pogue hymyili lämpimästi toiselle ja laski tyhjäksi huvenneen kaljatölkkinsä viltille, odotellen vastausta.

--Anteeksi kesto ja tökkiminen, kuten yksärillä mainitsinkin inspis hukassa:/

Birdie ei osannut sanoa oliko hän pettynyt vai helpottunut kun isokokoisen urheilijan katse pysyi vakaana, jos ajateltiin noin sarkastiselta kannalta. Kundin pisteet vaaleatukkaisen nuoren naisen silmissä kohosivat voimakkaasti ylöspäin kuin tuo ei saanutkaan itkupotkuraivari kohtausta kuullessaan Birdien perheestä. tosin ei neiti olisi sellaista Poguesta oikeastaan uskonutkaan.

Vihreät silmät tutkivat toista vielä aavistuksen ennen kuin neitokainen käänsi katseensa hymähtäen pois ja siemaisi omasta oluestaan. Tyttö ravisti tölkkiään kokeilevasti, se tuntui olevan vielä puolillaan.
”Hmm… kai sitä niinkin voi sanoa. Riippuu mihin on tottunut. Määrittele vauhdikas mulle?”
Tyttö totesi virnistäen pehmoisesti.

Hiljalleen neitokainen tunsi rentoutuvansa kundin seurassa, osaksi johtuen alkoholin rentouttavasta vaikutuksesta, eikä tuo enää tuntunut niin pois luontaan työntävältä tai etäiseltä kuin äsken. Kundikaan ei vaikuttanut sellaista pöyhkeältä kuin mitä rikkaat olivat yleensä. Enemmänkin toinen oli ihan normaali nuori mies.

Vihreät silmät siirtyivät taas toiseen, Birdien miettiessä hetken ennen kuin vastasi tuon kysymykseen.
”…. ei minussa ole oikein mitään ihmeellistä..”
Sanottiin, tytön sitten kääntäessä katseensa hetkeksi muihin nuoriin, joita kaksikon ympärillä tungeksi. Tuo veti pitkät, sirot jalkansa lähemmäs hoikkaa vartaloaan ja kietoi kätensä polviensa ympärille. Ehkä oli epäkohteliasta jättää itsestään kertomatta mitään, joten tyttö päätti sanoa edes jotakin itsestään.

”Mitäpä kertoisin. Tykkään kovasti musiikista ja soitankin koskettimia, tosin nykyisin vain omaksi ilokseni. Sen lisäksi harrastan lentopalloa, vaikka en pelaakaan sitä koulun joukkueessa, vaan ihan tavallisessa joukkueessa. Ja kaiketi on luonnollista, että pidän myös moottoripyöristä, kun isäni sellaisen omistaa ja olen ollut niiden kanssa tekemisissä lapsuudestani lähtien. Haluatkos tietää jotain muuta?”
tyttö kysyi loihtien kasvoilleen aavistuksen vinon hymyn.

Omasta perheestään Pogue ei viitsinyt mainita mitään, sillä no.. kun kuului niinkin tunnettuun sukuun kuin hän niin ihmiset alkoivat usein mielistellä tai inhota häntä. Pojan perhe omisti USAn toiseksi suurimman, yksityisesti omistetun firman joten rahaa oli kuin roskaa ja valtaa sitäkin enemmän, se miten paljon Birdie oikein hänestä tiesi oli yksi kysymysmerkki..

Hänen piti määritellä vauhdikas ja Pogue jäikin sitten hetkeksi miettimään miten oikein pukisi sanansa, päästäen pienen 'hmm..''-äännähdyksen huuliltaan, vienosti hymyilevät kasvot katselivat Birdietä. ''No, päättelin vain, siitä mitä olen kuullut.. ja siskostasi nähnyt'' hän ei viitsinyt sanoa, että oli uutisista nähnyt juttuja lintutytön isän tempauksista ja oli Pogue ihan perillä Phinxistä. ''Mutta sun äitis on tatuoija? Onko hän hyväkin siinä? Siinä mielessä, että aion hankkia tatuoinnin tässä lähiaikoina.'' Sulava hymy koreili edelleen huulilla, kunnes alkoi poskia särkemään ja perusilme otti vallan, poika siemaisi kulauksen alkoholijuomastaan joka alkoi hiljalleen loppua.

Toisen seurassa oli mukava olla ja Pogue viihtyi vallan hyvin tässä, viltillä Birdien kanssa ja keskustellen ihan niitä näitä. Vähän väliä urheilija silmäili Birdietä joka oli hänen mielestään viehättävä nuori nainen.

Tummia kulmia kohotettiin, kun Birdie koitti väittää hänelle, ettei tytössäö muka ollut mitään ihmeellistä, sitä hän ei oikein tahtonut uskoa. ''No ei se mitään, kerro nyt jotain vain.. en mäkään mitenkään kauhean ihmeellinen ole, ihan normaali.'' Ainakin omasta mielestään Pogue oli täysin normaali, eikä siinä olossa ollut mitään vikaa. Vihertävän ruskeat silmät katselivat rokkarityttöä odottavasti, että toinen kertoisi edes jotain itsestään, vaikkei se sitten olisikaan mitään, niinsanotusti ihmeellistä.
''Bensaa suonissa..'' vitsailtiin leikkimielisesti, virne huulilla.

''Hm.. eipä tule ainakaan nyt mieleen, mutta jos keksin jotain lisää niin kysäisen sitten..'' Sanottiin ja loput oluesta juotiin, kun tölkki oli tyhjä, Pogue puristi tyhjän tölkin, yhdellä ködellä ryttyyn ja etsi roskista, muttei kyennyt sellaista näkemään ainakaan näin lähimailla, joten lytätty tölkki laskettiin kropan viereen. ''Ootkos sitten hyvä siinä lentopallossa? Että jos vaikka haastaisin sinut..'' tokaistiin hiukan haastavasti.

-- anteeksi kesto ja laatu :--)