And there were alcohol and women

#Samara & Honeypien. Aijai aloitukset ja otsikot 'D#

Perjantai-ilta merkitsi tietysti sitä, että asunnossa huudatettiin musiikkia niin lujalla, että naapurit varmasti kuulisivat, mikäli sattuisivat olemaan kotosalla. Kukaan hullu kuitenkaan tuskin olisi kotona, mikäli joutui sellaista kuuntelemaan. Eipä asunnossa muutenkaan ollut pahemmin kehumista. Koko sen sisustan oli nimittäin valloittanut hyvin suuri kasa lukiolaisia, sitä vanhempia ja sitä nuorempia. Alkoholi virtasi, kuten kunnon bileissä kuuluikin, eikä kukaan edes muistanut siellä olevan pikkunaposteltavia ja alkoholittomia juomia.

Zackiekin oli päättänyt tulla bileisiin ihan vain juomaan. Mitäpä muuta hän toisaalta olisi tehnytkään, kun ei koko partyista tuntenut ketään? Tai no, taisi siellä pari puolituttua olla, mutta kaikki Zackin tuttavat olivat puolituttuja eikä hän heistä jaksanut pahemmin piitata.
Itse asiassa sillä hetkellä blondi ei olisi varsinaisesti jaksanut piitata yhtään mistään. Hän kallisti uudestaan lasiaan ja kulautti kurkkuunsa jotain boolia, joka maistui pahalta, mutta jota oli silti kiva juoda. Hän kallisti uudestaan, mutta juomaa ei tullutkaan enää. Ärtyneenä Zack murahti jotain vitun tapaista vieressään olevalle tyypille, jota ei ollut ikinä nähnyt. Kyseinen tyyppi ei vaikuttanut siitä piittaavan, vaan nauroi hänelle vain ja tarjosi omaa lasiaan. Zack otti sen mielihyvin vastaan.
Hän ei sattunut muistamaan, kenen bileet ne olivat, eikä hän sattunut muistamaan kuinka kauan oli ollut siellä. Näillä asioilla ei kuitenkaan sattunut olemaan väliä, kuten blondi totesi hoippuessaan noutamaan lisää juotavaa tyhjennettyään juuri saamansa lasin.

Saatuaan taas juomaa, Zack päätti viimein yrittää ryhdistäytyä. Hän pysähtyi nojaamaan vasten vapaata seinää. Jumputtava musiikki ja alkoholista saatu loistofilis hieman häiritsivät blondin keskittymistä, eikä hän enää muistanut miksi hänen oli pitänyt ryhdistäytyä. Zack naurahti itselleen kallistaessaan taas lasiaan.
Hänellä oli pitkästä aikaa ihan hyvä olo, mutta sen perällä roikkui kuitenkin fiilis, joka ei kielinyt hyvää. Eihän hän ikinä juonut liikaa, joten eihän se nyt ainakaan sellaisesta voinut johtua. Zack hihitti omille ajatuksilleen, kunnes naurahti tajuttuaan hihittäneensä. Olipas se niin hinttimäistä hihittää, eikä hän sellaista harrastanut. Onneksi kukaan tuskin oli näkemässä, monilla oli niin paljon tekemistä tukahduttaessaan toisiaan kielillään tai puhuessaan muuten vain jostain turhasta.
Ikävä kyllä juoma oli taas valmiina loppumaan, mutta tällä kertaa Zack ei jaksanut lähteä hakemaan lisää. Hän nojasi hieman enemmän seinään ja pudotti vahingossa vielä vähän täyden lasinsa lattialle.
”No voi saatana”, blondi mumisi tutkaillessaan kiintoisaa lammikkoa, joka levisi parketille.

/coming!/

Robyn Lee

Musiikki jumputti taivaallisen kovalla kun autoon oli saatu viritettyä kunnon bassot. Olon teki ihanaksi sekin lämpöinen tunne, joka oli saatu naukusta jos toisestakin. Fiilis olio juuri loistava, ei liian lässähtänyt muttei mennyt överiksikään. Ei ainakaan Robynillä, ei myöskään kuskilla, Destinyllä. Isoveli oli tarkka siitä, ettei ryypännyt kun oli kuskina. Robyn vilkaisi takapenkillä olevia isoveljen kavereita, jotka näyttivät siltä kuin olisivat... todella, todella hyvissä. Pahistytön oli pakko nauraa noiden puheille, joista ei tosin juurikaan saanut selvää. Destinykin katseli huvittuneena peiliin ja virnisteli tovereilleen. Hänhän se juuri oli pistänyt juomat noiden kurkuista alas.

Vaikka fiilis ja olo ja kaikki siellä autossa ja hyvässä seurassa olikin mahtavasti, nuo sattuivat ajamaan omakotitalalueen syövereihin ja mikä muu sieltä löytyikään kuin seuraava mesta, jonka Robyn halusi ehdottomasti tarkistaa, vaikkei tietenkään ollut mitää kutsuja saanut. Kutsuja pahistyttö ei nyt muutenkaan harrastanut. Melko hienon omakotitalon edessä oli jonkin verran autoja ja ihmisiäkin löytyi juttelemasta nurmelta drinkit käsissään. Mustatukka pyysi Destinyä’ pysäyttämään siihen risteykseen ja veljen varmisteluista huolimatta Robyn halusi mennä kurkkaamaan, josko paikalta löytyisi tuttuja tai jotain muuta seuraa. Hän lupasi soittaa veljelleen, mikäli tarvitsisi kyydin kotiin tai muualle, ja sytytti vielä savukkeen ennen kuin nousi autosta.

Autoista päätellen ketään tuttua ei ollut paikalla, mutta tietenkin oli selvää että suurin osa juhlijoista tulisi ilman moottoriajoneuvoa tai yhtään mitään ajoneuvoa, varsinkaan jos itse olivat kuskeina. Ketään pihallaolijoista tervehtimättä Robyn paineli pihatietä pitkin talon ovelle ja sisään. No, musiikki ainakin oli kymmenisen kertaa paskempaa kuin mitä hetki sitten tyttö oli saanut isoveljensä autossa kuulla. Paikka oli täynnä toisiaan nuolevia pareja tai muuten vain hullaantunutta porukkaa. Mustatukka hymähti mutta hymähdys hukkui kaiken muun melun alle. Kukaan ei oikeastaan kiinnittänyt huomiota tytön tuloon, eikä ihme koska pahistyttö huomasi ettei ollut ainoa laatuaan. Löytyihän täältä muutama tuttu, sellaisia joille moikkaili välillä koulun käytävillä.
Mustatukka löysi tuhkakupin yhden lipaston päältä ja tunki natsan sinne, jäämättä katsomaan kuinka se kuoli sinne.

Robyn oli juuri aikomassa painella sinne mistä suurimmalla todennäköisyydellä löytyisi jotain ilmaisia alkoholijuomia, kun jokin parketille leviävä juttu ihan tytön tennareiden vieressä sai tuon pysähtymään. Ruskeat silmät katselivat leviävää lammikkoa ja rikkimennyttä lasia lammikon vieressä. Niistä katse nousi hitaasti siihen blondiin poikaan, joka oli ilmeisesti koko helahoidon saanut siihen lattialle. Pahistyttö virnisti tuolle, poika taisi olla melkoisen hyvissä myös.
”Oteko alkaa jo lipsua?” mustatukka hymähti toiselle huvittuneena. Sai toinen itse päätellä tarkoittiko ote juuri sitä lasista kiinni pitämistä vai otetta siitä, miten paljon mahtoi alkoholia kuluttaa kurkustaan alas.
”Mennäänkö hakemaan uusi ja ehjä?” Robyn hymyili vielä ystävällisesti ja oli melko varma että toinen suostuisi ja näyttäisi samalla tytölle tien juomaparatiisiin.

#Jumitus anteeksi :-------------<<< Vähän ollut kaikkea koulusäätöä ja muuta passskaa. Tuskinpa samanlainen toistumaan tulee. Paahoittelen mahdollista kummallisuutta, yökirjoitus on aina tällaista ’’D#

Juoma levisi yhä vain kauemmas ja kauemmas ja kauemmas ja oho kengätkin siihen ilmestyivät. Zack jäi toljottamaan tennareita, kunnes viimein tajusi kohottaa katseensa. Hänen edessään seisoi joku tuntematon – ainakin varmaan tuntematon, ei hän oikein ollut varma – tyttö, jolla oli mustat hiukset. Tuttu. Tai tuntematon. Olikohan sillä nyt edes väliä? Zack naurahti jotain itsekseen.
Tuntematontuttu virnisti ja lausui hymähtäen kommenttinsa. Zack kohotti toiselle kysyvästi kulmaansa.
”Mulla ei ikinä lipsu”, hän valaisi toista ja heilautti vielä sanojaan korostaakseen kättään, kolauttaen sen seinään huomaamattaan. Nuorukaisen ääni sammalsi hivenen, mutta asiastaan hän oli varma.
”Ei ikinä”, Zack vielä toisti, yrittäen pitää äänensä mahdollisimman vakaana. Mikäpä hänellä olisi lipsunut? Poikiin ei koskettu, sehän tässä nyt ainoa huolenaihe olikin. Juomisiaankin hän osasi hillitä ja näin, siis tietenkin osasi hillitä eikös niin.

Tytön huulilla roikkui hymy, kun tämä kysyi hakisivatko he uuden ja ehjän. Zack yritti kohauttaa olkiaan, mutta seinään nojatessa liike jäi vajavaiseksi. Olisi olankohautus sitä paitsi ollut harvinaisen turha, sillä juomaahan hän tietenkin halusi.
”Joo”, Zackie totesi. Hän suoristi asentonsa, vaikka vähän horjahtikin seinästä saadun tuen kadottua. Blondi kuitenkin aikoi päästä takaisin sinne, missä juomia oli, joten sinnehän hän kanssa menisi. Zack siirsi nyt katseensa tuntemattomastatutusta tytöstä kauemmas, samalla pohtien niin kiivasti kuin sillä hetkellä kykeni, että missäs ne juomat taas olivatkaan olleet. Häntä harmitti, kun hän oli mennyt äsköisen lasinsa pudottamaan. Ei se nyt varsinaisesti ollut hänen tapaistaan jotain laseja pudotella. Ja hyvää juomaa meni hukkaan! Tai no hyvää ja hyvää, naamaan tungettavaa yhtä kaikki.
Lopulta Zack päätti suunnan ja sinne päin hän lähtikin kävelemään. Blondi ei varsinaisesti jäänyt vilkuilemaan tuliko toinen perässä, mutta väkisinkin hänen oli pari kertaa asia tarkistettava. Mennäänkö hakemaan –muoto viittasi siihen, että he molemmat menivät hakemaan, vaikkei Zack tietenkään tarvinnut mitään apua juoman hakemisessa. Mutta kai se silti oli kohteliasta plus asialla tuskin olisi mitään väliä – eiköhän tyttö seuraisi häntä joka tapauksessa, jos itsekin tahtoi jotain litkiä.

Suhteellisen hyvin Zackin onnistuikin selviytyä takaisin sinne missä juomat olivat. Juomien luokse päästyään hän oli kuitenkin taas vaihteeksi ärtynyt.
Uusi lasi kuitenkin varmasti parantaisi fiilistä, joten hän kävi tuumasta toimeen ja nappasikin itselleen uuden lasin, jonka täyttämisestä selviytyi juuri ja juuri. Vähän sai pöytäkin juomaa pintaansa, mutta se oli pikkuseikka.
Zack kulautti juotavaa kurkkuunsa ja vitutuskin alkoi jo häipyä. Hän myös päätyi siihen, että olisi aika ottaa kontaktia tuohon toiseen. Saisipahan samalla selville oliko tämä tarkoitus tuntea vai ei. Niinpä blondi metsästi katseellaan mustahiuksisen tytön ja laukaisi ensimmäisen kysymyksen, mikä mieleen juolahti.
”Pitäisikö meidän tuntea?” Zack kysyi yhä vain jokseenkin sammaltaen, kohottaen lasin huulilleen. ”Sä näytät vähän tutulta.” Se oli itse asiassa totta, nyt kun hän tarkemmin asiaa pohti.

/it’s ok no worries :---)/

Robyn Lee

Vaaleatukkainen jätkä nosti lattiasta katseensa Robyniin ja tyttö vain virnisti tuon kieltävälle kommentille. Kuului ikävänlainen kopsahdus, ja poika oli lyönyt kätensä seinään. Tuo ei näyttänyt reagoivan siihen mitenkään. No, ehkä huomenna mustelma viimeistään kertoisi blondipäälle jotakin. Kun pahistyttö oli hetken katsellut toisen toimintaa, tuo huomasi että toinenhan näyttikin melko tutulta. Ainakin tuo blondi kuului samaan kastiin, siis klikkiin, siitä Robyn oli melkoisen varma. Eikä se ainakaan pahentanut tilannetta ollenkaan.
Robyn vain nyökkäili hymyillen pojan vakuutteluille. Ei lipsunut, ei.

Blondi suostui Robynin ehdotukseen, ja tyttö nyökkäsi tuolle nopeasti ennen kuin alkoi katsella ympärilleen. Poika horjahteli siinä hänen vieressään, mutta hyvin tuo näytti pystyvän ohjaamaan paistyttöäkin juomaparatiisiin. Robyn katseli ympärilleen etsiskellen tuttuja, mutta sellaisia ei juurikaan näkynyt. Muutamat kasvot hän kyllä tunnisti, mutta siihen se jäikin.
Meni tovin verran, että parivaljakko saapui sinne mistä niitä juomiakin sai ottaa. Robyn oli pysynyt varmasti blondin takana, ja katseli nyt kun toinen kaateli alkoholia vähän sinne sun tänne. Varmuuden vuoksi pahistyttö astui puolen askeleen verran loitommalle, ettei saisi juominkeja päälleen, niin kuin hetki sitten oli meinannut käydä. Sitten mustatukka kaatoi itselleenkin yhden lasillisen jotain oudonnäköistä litkua.

Se maistui karvaalta kurkussa, mutta kuten tiedettiin, Robyn ei ollut nirsoimmasta päästä, joten kyllä tuo alas sai lähes kaiken mitä tytön eteen tuotiin. Pahis jäi nojailemaan siihen pöytää vasten ja aina välillä otti ison tai pienen kulauksen juomastaan.
Vieressään olevan blondin kysymykseen Robyn kohotti hiukan kulmiaan. Tuo ei jotenkaan ollut mitenkään vieras tai odottamaton kysymys, ja mustatukka virnisti toiselle pienesti. Oli normaalia, että ihmiset tulivat sanomaan Robynille, että tuo näytti tutulta. Yleensä se johtui siitä, että hänen niin, eh, maineikas isoveljensä, oli aivan samannäköinen kuin Robyn. Tai no, Robyn oli isoveljensä Snaken näköinen. Mutta eipä ollut pahistyttö itsekään tehnyt sellaisia tekoja, että olisi pysynyt ihmisten tiedottomuudessa, varsinkaan koulussa.

”Jaa, ei varmaan pitäisi, mutta kyllä mä sun kasvot tunnistan”, mustatukka sitten naurahti pienesti ja hörppäsi lasistaan taas kurkunkostuttavaa, ”eikä ole mikään yllätys että näytän tutulta”, pahistyttö virnisti. Sitten mustatukka jätti katseensa poikaan vieressään, ja tarkasteli tuon kasvoja otsa hiukan rypyssä.
”En mä sun nimeäsi muista, mutta mä olen Robyn”, tuo sitten lisäsi, "sä käyt Astonia, eikö niin?"

#Lagaus taas, sorgen .__. Ja vielä vakuuttelin ettei sama toistu lol :::: D Nyt oikeasti niskasta kiinni ja ääärh.#

Zack kallisti lasiaan ja yhdellä kulauksella menivät loputkin juomasta, jonka mausta hän ei enää ollut lainkaan varma. Onneksi blondi ei ollut päässyt yhtään mihinkään juomapöydän äärestä, joten hän pääsi taas kaatelemaan lisää juotavaa itselleen. Homma ei ollut sujunut äskenkään, eikä oikein meinannut toimia nytkään – varsinkaan siksi, kun hän keskittyi katselemaan tätä puolituntematonta tyttöä. Tai tuntematonta. Tai tuttua. Zack ei nyt oikein saanut otetta mielikuvistaan.
Mielikuvat kun eivät toimineet, tyytyi hän tuijottamaan toisen pientä kulman kohotusta ja lopettamaan juoman kaatamisen. Käsi oli kastunut, vaikka hän oli varma, että oli tähdännyt lasiin.
Tyttö virnisti, mutta syystä Zack ei ollut aivan varma. Hän ei kuitenkaan virnistänyt takaisin, mitä nyt suupieli vähän nytkähti. Onneksi mustahiuksen virne ei ollut leveä, muutenhan hän olisi saattanut virnistellä Zackielle. Sellainen nyt olisi ollut ihan turhaa.

Blondi nosti taas lasin käteensä. Paljoa sisältöä ei lasissa ollut, mutta hän tuskin edes tajusi sitä. Piti niin kovasti keskittyä toisen sanoihin, jotta ymmärsi sisällön. Ilmeisesti Zackin onneksi tyttö ei ollut kukaan, joka hänen olisi pitänyt valmiiksi tuntea. Ihan hyvä niin, sillä muutenhan blondi olisi vaikuttanut idiootilta.
Hieman Zack oli yllättynyt, että toinen tunnisti hänen naamansa, mutta nuorukainen ei jaksanut siitä pahemmin piitata. Tunnisti tai ei tunnistanut. Tunnistaminen oli kyllä imartelevampaa.
Hän tutkaili lisää mustahiuksista ja päätyi taas siihen, että tutulta tämä näytti. Tyttökin tutkaili häntä ja päätyi siihen ettei muistanut Zackin nimeä. Se nyt ainakin oli ollut odotettavissa. Toinen lisäsi vielä oman nimensä ja kysyi kävikö Zack Astonia. Blondi hörppäsi juomaa lasistaan, ennen kuin vastasi.

”Jep, toista luokkaa”, hän totesi ja laski taas tyhjentyneen lasinsa pöydälle, ottaen samalla myös tukea pöydästä.
”Kai mä sut sitten vaan koulusta tunnen”, Zack jatkoi, olettaen automaattisesti toisen olevan samassa koulussa. Eivät hänen aivonsa pystyneet muutakaan päättelyä suoltamaan sillä hetkellä.
”Mut siis Robyn”, blondi toisti toisen nimen ja ojensi kätensä kättelyeleensä. ”Mä olen Zackie, eikun siis Zack perkele, hauska tutustua.” Zackia ärsytti esittäytymisensä, mutta keskittymiskyky oli taas herpaantunut. Hän tarvitsi ehdottomasti lisää juotavaa ja sitä hän voisi ottaakin, heti kun esittäytymiskättelytilanne oli hoidettu. Jos toinen nyt edes tajuaisi hänen eleensä, sitä kun ei voinut hirveän selväksi haukkua, kun blondi oli juuri ja juuri onnistunut osoittamaan kädellään Robynin suuntaan.