Fast driving, superstyling, hot women, profiling

// otsikko biisistä Dallas Superstars – Fast Driving hieman muunneltuna versiona... Tänne päin siis Jukkis ft. Jiang.

Syrjäkujalla sijaitsi pieni, hiljainen räkäbaari, jonka baaritiskillä istuskeli hieman enemmän kuin rähjäisen näköinen nuorimies oluttuoppi nenänsä edessä. Hivenen laiskasti tuo kohotti sen huulilleen, kaataen noin neljäsosan sisällöstä kurkkuunsa. Musta printtipaita verhosi ylävartaloa tupakan ja bensan katkuisen nahkatakin kera, jalassa vaaleat, risaiset farkut, vielä valkeana pysyneet uuden karheahkot adidakset, joilla tosin oli jo kävelty jonkin sortin mutalätäköstä, ruskeat hiukset sojottivat sinne tänne.

Baari oli hämyinen ja syrjäinen, ja sen takia Brandon oli sinne lähtenytkin. Jostakin syystä häntä ei nyt huvittanut lähteä mihinkään isomman puoleiseen yökerhoon, jossa pörräisi ihmisiä kuin mehiläisiä kuumana kesäpäivänä imelän mehulasin ympärillä. Tosin seura kelpaisi, oli vähän tylsän puoleista, nuorehko, miespuolinen baarimikkokin näytti hukanneen kielensä teille tietämättömille. Pari uutta kulausta ja tuoppi oli tyhjä, lyhyt käsimerkki ja baarimikko lipui lähemmäs, kaataen lasin uudestaan täyteen. Hiljaa soiva musiikki täytti koko pienen, hieman tyhjänkin tilan. Parissa nurkassa näytti kokoontuvan epämääräisen näköistä porukkaa, kauempana tiskin päässä istui kolme ulkomuodoltaan huomiota herättävää naista, joita Brandon tutkailikin sivusilmällään, samalla kun kittasi lisää alkoholia kurkkuunsa.

Täältä saisi hyvät alkuhiprakat, ennen kuin lähtisi kohti vilkkaampia ja isompia paikkoja... Tosin sitä ennen pitäisi ottaa jotakin vähän vahvempaa. Uusi käsimerkki, tällä kertaa eteen tuotiin pari kossupaukkua.

Baarin ovi työnnettiin auki, aasilaispiirteisen kundin nyökätessä tyynesti baarimikolle, saaden samankaltaisen nyökkäyksen vastaukseksi. Jiang tunnettiin täällä jo, sillä kundi oli käynyt täällä viime aikoina useasti. Tummien silmien katse kävaisi kolmessa naisessa, joista yhden kanssa kundi oli edellisellä viikolla tehnytkin jo tuttavuutta, tuon iskien punapäälle silmäänsä ja virnistäen, saaden tytön punastumaan ja kihertämään pienesti.

"Se tavallinen.."
Prätkähenkiseen nahkatakkiinsa, mustiin housuihin ja mustiin kenkiin somistautunut kundi tokaisi. punaiseen t-paitaan oli rinnan kohdalle kuvattu tribaalimainen iso susi.

Pian tavallinen tuoppi tummaa olutta laskettiin hänen eteensä, Jiangin luoden katseen tuohon tyyppiin katseen, joka istui parin penkin päässä hänestä. Nuorukainen hymähti ja siemaisi oluttaan. Hän tunnisti kyllä toisen kuuluvan samaan klikkiin kuin hän ja käyvän Astonia. Sitä paitsi Hachi-niminen pikku neiti oli ihkuttanut hänelle tuota poikaa viime aikoina aika paljon..

Brandon vilkaisi pikaisesti oven suuntaan sen käydessä, laittaessa merkille tuttavallisen tervehdyksen baarimikon kanssa ja punapään kiherryksen. Kasvot eivät erottuneet hämärässä hänen silmiinsä saakka, joten jätkä tyytyi vain kääntymään juomansa puoleen, kaataen puolet kurkkuunsa, hienoisen värähdyksen ravistellessa kehoa.

Ovesta sisään tullut muukalainen istui alas, parin penkin päähän hänestä. Brandon loi vilkaisun toiseen, kitaten loputkin juomastaan alas kurkustaan. Käsi pyyhkäisi hiuksia, silmät räpsähtivät hitaasti pari kertaa, ennen kuin tuo kääntyi tulijan puoleen.

Nopeasti hän tunnisti toisen yhdeksi Astonin oppilaista – kappas kummaa, tähän ei usein kyllä törmännyt, sillä jotenkin Brandonista tuntui, että sen koulun oppilaat viihtyivät paremminkin juuri niissä isoissa ja vilkkaissa paikoissa, vaan tuopa ei näyttänyt ihan siihen ylimystöön kuuluvan. Kasvot olivat aasialaispiirteiset, sellaisia hän olikin saanut jo muutamaan otteeseen katsella. Brandon pudisteli päätään, nyökäten sitten tervehdyksen toiselle.

Toisen tervehdykseen vastattiin ilkikurisella virneellä, kundin päättäen piruilla tuon toisen kundin kustannuksella. Toivottavasti tuolla olisi edes vähän huumorintajua eikä hän saisi heti nenilleen…
Siispä Jiang siirtyi lähemmäs toista, raahaten juomansa mukanaan.

”Oiihhh! Tarzan-mies! Iiiiih!”
Kundin äänensävy oli tarpeeksi matala ja hiljainen, etteivät muut kuin baarimikko ja itse Brandon sitä kuulleet. Hän matki melko taitavasti yli-innokasta fanityttöä, kihertäen lopuksi kuin pahainen teinityttö. Baarimikon suupieli nytkähti, tuon keskittyen tekemään juomaa yhdelle noista leideistä, mutta muuta elonmerkkiä tuossa ei näkynyt.
”Jiang Price, olen kuullut susta paljon eräältä ystävältäni”
Hän iski silmäänsä ja virnisti, ojentaen kättään kätelläkseen toista.

”En olisi arvannut, että täällä käy tuttuja naamoja…”

Hetki meni, ennen kuin Brandon sisäisti lähemmäs tuoppinsa kanssa raahautuneen jätkän sanat. Siniharmaat silmät kääntyivät salaman toisen puoleen, nuorukaisen tuijottaessa hetken toista kuin vähäjärkistä sekopäätä, lopulta Brandonin purskahtaessa matalaan nauruun. Tovin vain hekotettuaan toinen pyyhkäisi silmäkulmaansa, virnistäen tarttuen Jiangiksi esittäytyneen jätkän käteen.

"Brandon Moore, minkä ilmeisesti jo tiesitkin.." sanoo virneen keikkuessa edelleen tuon naamalla.
"Hachi on tainnut olla asialla...?" kysyy sitten matalasti, tietäen itsekin kysymyksen olevan täysin tarpeeton, koska kukaan muu ei ainakaan vielä tähän asti ollut häntä tarzan-mieheksi kutsunut.. Ja sen verran omintakeinen lempinimi, ettei toista varmaan ihan heti tulisi, jos neiti Ikumo ei saisi viljeltyä sitä myös kaikille muille.

Brandon ravisti toisen kättä ehkä hivenen liian voimakkaasti normipulliaisen mittapuulla, kulauttaen sitten toisenkin lasinsa tyhjäksi, ennen kuin pyörähti jakkaralla takaisin Jiangin puoleen.

Tyytyväinen, toispuoleinen virne kävi kundin huulilla kun tuo seurasi toisen reaktiota. Mahtavaa, tämä tyyppi olikin mielenkiintoinen. Jiang vastasi voimakkaaseen käden puristukseen samalla lailla ja tarkasteli hetken kättään ennen kuin tummien silmien katse nousi siniharmaisiin silmiin.
"Joo, sehän se.. Vähän pakko se on tuntea kun saattuu olemaan parhaan kaverin pikkusisko. Sellainen pieni tirriäinenhän Hachi on, tosin niin on ne kaksi Ikumoiden kuopusta.."

Juomaa siemaistiin, katseen vilkaistessa baarimikkoa, joka jutteli matalalla äänellä niiden nättien tyttöjen kanssa. Jiang hymähti itsekseen.
"Kaikkea sitä muuten koulussa kuuleekin.. Hmmhh.. Aston on pirun paikka..."
Tokaistiin puoliääneen.

"Mutta miksi herra Moore on täällä? Paha elämä?"

Brandon hymähti matalasti toisen sanoille, sellainen Hachi oli. Pieni ja vilkas. Siniharmaat silmät loivat katseen alas, tuijottaen baaritiskillä olevia snapsilaseja, tyhjiä sellaisia. Surkeaa, juomatkin loppuivat.
Käsi heilahti, mutta baarimikossa ei tapahtunut mitään reaktiota, tuo oli liian syventynyt juttelemaan naiskolmikon kanssa. Brandon murahti itsekseen, korottaen sitten ääntään:
"Hyvä herra baarimikko, raahaa perseesi tänne ja anna minulle juotavaa, ennen kuin suuni muuttuu saharaksi", huikattiin ehkä hivenen liian hilpeään sävyyn. Okei, ehkä pitäisi tältä illalta unohtaa minnekään muualle meneminen.

Siniharmaat silmät seurasivat tarkastelevina, kun baarimikkoon oli saatu eloa. Ärtyneen näköinen mies tuli ja jysäytti koko kossupullon baaritiskille.
"Sinä haluat kohta kuitenkin uutta", kuuluivat perustelut tuon luikkiessa takaisin naisten luo, jotka näyttivät naureskelevan jollekin. Varmaan Brandonille, surkeaa.
Jätkän ilme kirkastui hivenen, mutta latistui sitten – eihän pullo ollut edes puoliksi täysi! Pullon suu käväisi kuitenkin huulilla, Brandonin ottaessa pitkän kulauksen. Raakana se jäi vähän polttelemaan kurkkuun ja vatsaan, mutta ei sen nyt niin ollut väliä.

"Mitäs sitä nyt on kuultu?" kysyttiin lopulta silmien kääntyessä takaisin Jiangin puoleen. Astonissahan kuuli kaikenlaista, eikä ikinä voinut tietää mistä tällä kertaa oli kyse.
"Paha on elämä. Elämä on paha. Jotain sellasta", mutisee kohauttaen olkiaan, ottaen uuden hörpyn pullostaan.

Jiang tyytyi juomaan omaa oluttaan, joka alkoi olla jo tyhjä, samalla kun silmäili hänen seurassaan olevan kundin epätoivoista yritystä saada baarimikko luokseen. Toisen kundin sanat kuullessaan, aasialaispiirteinen purskahti nauruun eikä rauhoittunut, ennen kuin Brandon kohotti pullon huulilleen. Sitten tuo pyyhkäisi silmiään, luoden katseen omaan lasiin. Miltei tyhjä. Tummien silmien katse siirtyi baarimikon loittonevaan selkään.

"Hei ukko! Entä minä!"
Ärähdettiin niin, että huuto sai baarimikon kääntymään ja palaamaan hampaitaan kirskutellen kaksikon luo. Sanaakaan sanomatta toinen tuoppi ilmestyi Jiangin eteen ja baarimikko sai jatkaa taas naisten naurattamista.
Jiang sen sijaan virnisti itsekseen selvästi tyytyväisenä, joi loput vanhasta tuopistaan ja tarttui uuteen.

"Hmmh.. Vähän kaikenlaista.. Tosin tiedät jo varmaan mitä kaikkea siellä liikkuu.."

Jiangin sanat saivat nuorukaisen ensin pärskähtämään, tuon siirtäessä pullon kauemmas itsestään. Brandon nauraa räkätti matalasti baarimikon happamalle ilmeelle, pyyhkien otsaansa virnistellessään. Ei helvetti mikä ukko. Ja mainio tapaus tuo Jiang.

Rauhoituttuaan pullon suu oli taas nuorukaisen huulilla, tuon kallistaessa sitä vähän turhan tiuhaan tahtiin, kääntyen sitten toisen jätkän puoleen räpytellen silmäripsiään.
"Niin, minähän kuulun huutosakkiin ja olen pahin juoruilija, tiedän kaikesta kaiken!" lirkuteltiin hiljaisella äänellä nuorukaisen heilauttaessa kättään teatraalisesti ilman halki.

"Mistä minä tiedän mitä kaikkea siellä liikkuu?" kysyttiin sitten normaalilla äänellä, tuon hörpätessä jälleen pullostaan.
"... Tai tiedänhän mä osan mitä siellä liikkuu, mutta mistä mä tiedän mistä jutuista sä puhut... Tai jotain", loppu mumistiin epäselvästi, Brandonista alkoi tuntua, ettei hän itsekään enää tajunnut mitä puhui.

Aasialaispiirteinen kundin virnisteli herra Mooren sanoille ja varsin osuvalle matkimiselle. Ne kaakattavat kanat olivat vetäneet herneen aivoihinsa ja kehittäneet siitä sitten kasvaimen jos olisivat olleet todistamassa pahisten välistä keskustelua. Ja varsinkin toisen kundin imitointia. Olutta kitattiin taas sisään, katseen viivähtäen taas baarimikon seurassa olevissa naisissa, kundin hymähtäen hivenen. Turha tuon äijän oli yrittää, eivät nuo tytöt menisi lankaan.

”Ne sanovat, että olet yhdessä erään varsinaisen pirullisen pienen neitosen kanssa. Tiedä sitten onko se totta vai ei..”
Todettiin varsin välinpitämättömään sävyyn, kundin virnistäessä ohimennen.
”Se nimenomainen pirullinen pieni neitokainen on muuten ollut melko sekaisin viime aikoina. Tämä vanhempi herrasmies alkaa olla siitä vähän huolissaan..”
Sanottiin, äänen käydessä hivenen karheammaksi.

Tämä ei näyttänyt enää ollenkaan hyvältä.

Kaapinkokoinen (tai siltä Jiang ainakin Brandonin alkoholin sumentamissa silmissä näytti) jätkä, jolla saattoi kenties mahdollisesti olla vähän liian suuri suojeluvaisto Hachia kohtaan.
"Ei ole totta ei", aloitettiin ennen kuin pullo kääntyi huulille ja siitä otettiin hörppy, "me ollaan vaan kavereita."

Hetken Brandon mietti. Pitäisikö lisätä jotakin vielä? Ei tiedä mikä Hachilla on? Kyllä tyttö pärjää? Ei tarvitse huolestua?
Jätkän aivot kävivät hieman liian hitaalla moiseen pohtimiseen, joten tuo päätti tarttua yksinkertaisimpaan vaihtoehtoon ja pitää suuren turpansa kiinni, ettei livauttaisi mitään ylimääräistä, tai yleisesti muutenkaan mitään typerää. Koska häntä ei todellakaan huvittanut joutua mihinkään tappeluun ja saada mustaa silmää, tai siltä Jiang alkoi hänen silmissään näyttää. Että saattaisi motata häntä naamaan jos hän tekisi yhdenkin väärän liikkeen tai sanoisi jotakin epäilyttävää.

Hui helvetti, äänensävykin alkoi pelottaa.

Kundi tutki hetken aikaa toista nuorukaista tummilla silmillään. Tuon katseeseen ilmestyi utelias pilke kun tämä, köhköhköh, Tarzaniksi nimetty kundi kiisti kaiken. Kissamaisen vino virnistys kävi huulilla, Jiangin hetken mielijohteesta läimäyttäessä toista poikaa selkään.
”Joo kuules! Hachi on vähän aina sekaisin, en minä tullut tänne hakkaamaan sinua tai vastaavaa, se olisi likan isoveikan tehtävä, vaikka paras kaverini onkin.”
Juomaa siemaistiin, kundin venytellessä rennosti käsivarsiaan, ennen kuin vilkaisi ohimennen baarimikon ja naisten tekemisiä. Mikä ihme pukki tuo oikein kuvitteli olevansa? Nojoo, noilta pimuilta kyllä irtoaisi, olivat ne sellaisia jakorasioita. Tai ainakin tuo yksi oli…

Siemaisu tuopista.
”..ja sitä paitsi, Hachin asiat eivät oikeastaan minulle kuulu, joten siitä vaan. Iske kiinni..”
Todettiin virnistäen.

//Lyhyt! >: O //

// no ei järin lyhyt kyllä ollut. :---D

Brandon taipui aasialaispiirteisen jätkän "kevyen taputuksen" voimasta hieman eteenpäin, siniharmaiden silmien silmäillessä toista yllättyneenä. Ai eikö tiedossa ollutkaan mitään "pysy erossa minun kaverini pikkusiskosta" -höykytystä? Mielessään nuorukainen huokaisi helpotuksesta, kossupulloa kallistettiin sen kunniaksi. Ei tappelua, ei mustia silmiä, vain rauhan omaista... juttelemista. Ja ryyppäämistä, luonnollisesti. Hänellä olisi kuitenkin huomenna krapula, ei siihen enää ylimääräisiä mustelmia tai murtuneita luita tarvittaisi, jos tuo Jiang olisikin päättänyt päälle käydä.

Huomio käväisi nopeasti tuossa hämärässä baarimikossa, joka selvästi yritti vikitellä noita naisia. Huoh, tuon näköinen ukko oli vaaraksi ympäristölle ja erityisesti naisille, ei tuota pitäisi päästää niiden lähelle. Ja sitä paitsi homma näytti vähän enemmän kuin vähän epätoivoiselta.
Pullo putosi kolahduksen kera kädestä baaritiskille, Brandonin siepatessa sen nopeasti takaisin kouraansa. Helvetti, siinä oli mennä hyvät juomat!

Kun pullo oli pelastettu, kääntyivät silmät Jiangiin.
"Yllytätkö sä mua?" kysyttiin Brandonin tuijottaessa vieressä istuvaa nuorukaista epäilevästi kulmiensa alta, tuon ryystäessä samalla viinaa sisuksiinsa. Joku tässä yhtälössä ei nyt oikein natsannut yhteen muiden palojen kanssa, mutta nuorukaisen aivotyön laatu ei hiponut sillä hetkellä taivaita...

//Keskeytän pelit, kiitos pelistä. Toivottavasti nämä tapaa toisensa joskus toistekin n__n'' //