It's a day that I can't stand

- lilco ja Temperance, kiitos <; -

Mustat hiukset pörrössä ja kädet syvällä taskuissa katukiveystä tallasi poika kuluneissa Converseissa. Kasvoillaan synkkä ilme ja huulillaan tupakka. Kuinkas muutenkaan, joku joka tuon "Rest In Peace" -pojan tunsi, ei olisi niinkään ihmeissään näystä. Täysin normaalia siis. RIPin silmät oli rajattu paksusti mustalla ja olihan se hieman levinnytkin. Muuten poika oli meikittä liikkeellä. Sekin ihan Rasmusmaista toimintaa. Poika bongasi katseellaan penkin ja valloitti sen. Vasen käsi nousi selkänojan päälle, katse kiersi pihaa suuremmin mitään huomaamatta. Oikea, niittisen nahka kynsikkään verhoama, käsi kuljetti jo huimasti lyhentyneen natsan huulilta ja viskasi kitumaan maahan.

"Kuole paska", Rasmus murahti ja kaivoi nahkatakkinsa taskusta askin ja sieltä uutta röökiä. Näppärät sormet kiskaisivat askin auki, jotta silmät saivat todeta sen kokonaan tyhjäksi. Vitutti, vitutti niin paljon, ettei sille oikee, kuvaavaa sanaa edes löytynyt.

"Vittu saatana", RIP kirosi viskaten tyhjän askin maahan. Nyt molemmat mustakyntiset kädet kopeloivat koko vaatetuksen taskuja tupakka-askin toivossa. Sellaista ei kuitenkaan nuorelle herra Porterille suotu.

"Vittu", RIP murahti ehkä liiankin kovaan ääneen, minkä voi päätellä muutaman ohikulkia säikähteneistä, kummestuneista ja lopulta huvittuneista katseista. Rasmus kun ei ollut niinkään katu uskottavan oloinen. Pelkkä pentu muiden silmissä.

Lyhyeen, mustaan röyhelöhameeseen ja pinkkeihin tennareihin sonnustautunut tummahiuksinen naishenkilö käveli koulun käytäviä hyräillen itsekseen jotain biisiä, joka oli päähän jäänyt. Oikeastaan hän ei kävellyt. Hän hyppeli. Naishenkilö oli Temperance Adams, eikä hän ikinä kävellyt, se oli liian tavallista, normaalia ja rauhallista. Joku olisi tiennyt sanoa, että Temps oli niitä ikiliikkujia jotka heiluivat aina jossain. Itseasiassa tyttö oli tänään vieläpä tavallistakin heiluvampi, sillä hän oli vetänyt heti alkuun pari ylimääräistä espressokupillista. No, pikkuvikoja.

Tyttö sai hiukan oudoksuvia katseita käytävän muilta tallaajilta, mutta sekin oli suhteellisen tavallista. Hän oli toisaalta scenetytöksi suht normaalilta näyttävä (kun vaikka vertasi siihen ranskalaiseen jolla oli turkoosi letti), mutta kyllä silti katseita keräsi. Olkapäällä keikkuva Hello Kitty -laukku esimerkiksi ei ollut ihan tavallisimpia valintoja, mutta sopi tytön tyyliin aika nätisti. Temps pörrötti hiuksiaan nopeasti, kujeileva hymy huulillaan ja suuntasi sitten (edelleen hypellen) aulan ovista ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Hän oikeastaan toivoi sen hiukan rauhoittavan. Mutta kuinka väärässä tyttö voikaan olla...

Pihalla ei tuntunut niin paljon porukkaa olevan. Se oli vähän pettymys. Pari jotain randomia joille ei voisi missään tapauksessa puhua, ja sitten tuolla joku... Rasmus! Eikö se ollutkin se tyyppi, ja miksi sitä nyt taas kutsuttiin? RIP? Kujeileva hymy nousi jälleen Temperancen huulille, ja tyttö lähti hyppimään jätkän penkkiä kohden.

"Moi kulta!" Tempe huudahti liian iloisesti, vaikka ei jätkää edes erityisemmin tuntenut. Laukku tömpsähti ruoholle, ja tyttö istahti penkille, viis veisaamatta siitä että jätkä vaikutti erittäin vittuuntuneelta.

"Mikä sua tänään kyrsii?"

Rasmus oikeastaan jopa säikähti hyppelevän tytön istahtaessa viereensä. Samaan klikkiin se kuului ja taisi saman ikäinenkin olla. Juu, kyllä poika tuon muisti muutamilla tunneilla nähneensä. Sillä oli joku vaikea nimi, jota edes hyvä muistinen RIP ei saanut kunnolla päähänsä... Joku Temp se oli tai siihen suuntaan ainakin.
Tervehdykseen emopoika vastasi vain pienellä päännyökkäyksellä, katse vihreissä silmissä oli niitä, joilla katsottiin mielenvikaisia. Ei säikähtäneenä, vaan jollaintapaa... alaspäin? No, eipä pentu tajunnut, ettei hänellä siihen varaa olisi ollut.

"No vittu, ku helvetin tupakit on saatana taas loppu." Erittäin selvästi ilmaistu, poikaseni. Kyllähän se vähempikin tuppasi vituttamaan, ainakin, jos kyseessä sattu olemaan juuri tämä tietty kakkosen poika.
Päässä risteilivät oudot ajatukset, jostain syystä ne pyörivät tuon tytön ympärillä. Miksi helvetissä se istui hänen seurassaan? Niin no, olihan RIP tietenkin laadukkaampaa seuraa kun monet muut, mutta eiväthän he edes tunteneet toisiaan! No, eipä sitä auttanut pojun mitään valittaa, tuskin tuo hyppelehtivä olento mihinkään menisi, joten miksi edes vaivautua?

"Ei sulla sattus yhtä vitun röökiä heittää?" No, pakko oli ainakin yrittää. Tosin, tyttö näytti siltä, että saattaisi olla hyvinkin tätä "en polta, en juo, enkä vittu koske lihaan"-sakkia. No, yrittänyttähän ei laiteta vai? Ja kyllä laiska poika ei yrittänytkään häätää tyttöä pois juuri röökin toivossa.

Temperance virnisti toisen sanoille. Jotain tälläistä hän oli tästä jätkästä kuullutkin, että joka toinen sana oli vittu ja sellaista. Hankala ottaa todella tosissaan. Tupakkaa, vai niin. Temps ei itse erityisen usein polttanut, mitä nyt joskus joidenkin tiettyjen ihmisten seurassa ja silloin kun vitutti ihan tosissaan. Harvoin Tempeä kyllä vitutti, vittuuntumaan hän oli liian pintapuolinen ja kiireinen.

"On mulla, valitettavasti", tyttö hymähti ja nappasi laukkunsa. Ensin sieltä löytyi kännykkä, sitten ne aivan uskomattoman ihanat leopardikuvioiset aurinkolasit ja sitten vasta punainen, puolitäysi Marlboro-aski. Sitä tyttö heilutteli emojätkän silmien edessä, hiukan epävarmana siitä, kelpasiko tuollainen toiselle. "Jos laatutavara kelpaa herralle?"

"Sulla muuten varmaan on tulta omasta takaa?" Temperance kysyi kun tajusi että hänellä ei tosiaan tuntunut olevan sytkäriä mukana. Aika huono juttu, jos joskus tulisi pakottava tarve saada vetää yksi syöpäkääryle keuhkoihin. Sytkäri pitäisi muistaa hommata jostain...

"Mahtaa vituttaa", Rasmus virnisti ja jäi kärsimättömänä tuijottelemaan tytön laukun kaivamista. Häntä uutinen ei ottanut lainkaan päähän, sai vain virnuilemaan. Tämä oli kai sitä elämän pienistä iloista nauttimista? Tai itsetuhoisuutta, kuolettava, vaikkain hidas itsemurha? Toooodella hidas myrkytys kuolema. Samapa se RIPille oli, he kaikki kuolisivat joskus ja hän tiesi, ettei eläisi paljonkaan kolmeäkymppiä vanhemmaksi. Eikä kyllä edes tahtonut, hän sentään oli kasvanut suurimman osan elämästään työnarkomaanin poliisipäällikön talossa. Sellaiseksi ei tahtonut RIP tulla, mitä Aaron oli.

"Helvetti, kysytki!", RIP virnisti napaten kätösiinsä askin Tempsin tassusta. Mallu kelpasi helvetin hyvin, oikeastaan jopa paremmin kuin hyvin.

"Totta vitussa", Rasmus ilmoitti heitettyään yhden röökeistä huuliensa väliin. Käsi kopeloi taskusta stendarin, johon peukalo iski liekin ja joka lopulta myös sytytti tupakan. Ensimmäiset sauhut olivat tottumuksesta pitkät. Savun poika päästi ulos nenästään.

"Palaako?", poika kysäisi iskien liekin stendariin ja ojentaen kättään kohti tyttöä. Toinen käsi ojensi askia, tupakka pysyi turvallisesti huulien välissä.

Temperance naurahti toisen yhtäkkiselle positiivisyydelle, siltä se nimittäin tosiaan vaikutti kun tuo myönsi jopa kaksi kertaa peräjälkeen. Eikös näiden pitänyt olla pessimistisiä, angstisia ja masentavia?

"No vois vaikka palaakin", Tempe nyökkäsi, nappasi stendarin ja askinsa takaisin. Askista likka onki tupakan, jonka asetti huulien väliin ja sytytti sitten. Aski itse taas lensi takaisin laukkuun, tai oikeastaan laukun päälle. Ei sitä nyt jaksanut miettiä että mihin se lensi, oli tässä nyt kiinnostavampaakin tekemistä.

Hetken sitä polteltiin hiljaisena, stendarin pyöriessä tummahiuksisen tytön käsissä. Sitten tytön kasvoille levisi virne, ja tämä käänsi katseensa siihen jätkään.
"Etkö sä oo se joku RIP tai joku sellanen?" likka varmisti. Tuo varmistus kyllä vaikutti aika typerältä kun otti huomioon sen, miten tuttavallisesti hän oli toista tervehtinyt.

RIP nyökkäsi snaomatta sanaakaan. Olihan hän kuitenkin puhunut jonkin verran jo tuon tytön kanssa, eikä jokaista toteamusta tarvinnut kommentoida. Tai mistäpä Rasmus sitä tiesi, jos tyttö olisikin ollut asiasta täysin erimieltä.

Hetken poika tuijotti haalean vihreillä silmillään tyhjyyttä ja keskittyi siihen tunteeseen, minkä tupakka kehoon levitti. Kai se oli jotain rentoutumista tai siihen suuntaan. Ei RIP osannut jokaista fyysistä tuntemusta sanoa nimeltä. Pointti oli se, että se tuntui.

"Tota jooo." Rasmus venytti joota pitkänä, kuin miettien menikös se ihan niin. Kyllähän hän se Rest In Peace mies oli, niinkin hän oli kuullut kutsuttavat. Hänellä oli monia nimiä, itse hän kutsui itseään RIPinä, porukat Rasmuksena, opettajat milloin minäkin, jotkut sanoivat yksinkertaisesti pikkupaskiaiseksi.

"Vittu, sulla oli joku vaikee nimi. Ja helvetti, mulla pitäs olla muka joku vitun hyvä muisti." Niin, mihinkäs ne pikku wannabe-pahikset puhetavoistaan pääsivät.

Temperance nauroi hyväntuulisesti toisen mielipiteelle tytön nimestä. Kieltämättä, Temperance ei ollut ihan niin tavallinen eikä niin lyhyt ja yksinkertainen kuin vaikka Alice tai Sally. Joskus Temps oli ihan kiitollinen omasta, erikoisesta nimestään, joskus se taas lähinnä rasitti, kun ihmiset kirjoittivat väärin tai kysyivät miljoona kertaa "ai mikäs se nimi taas olikaan?!"
Tällä hetkellä tyttö kuitenkin rakasti nimeään.

"Se mun vitun nimi oli kai helvetti sentään joku vitun Temperance", tyttö sanoi virnistellen ärsyttävästi. "Mut jotkut vitun tyypit sanoo Tempe tai Temps, siis jotain vitun lempinimiä, tiedätkö."
Hän ei vain voinut vastustaa kiusausta ivata pojalle tuon kiroilutavasta. Tuo oli antanut hokuttelevan mahdollisuuden nauramiseen eikä Temps ikinä jättänyt sellaista mahdollisuutta käyttämättä.

"Sä oot vähän hassu."

Jaahas, taas näitä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Rasmukselle auottiin lapsellisesta ja säädyttömästä puhetyylistä. Poika pyöräytti silmiään ja teki parhaansa, jottei kiukustuisi tilanteesta. Ei poika tietenkään kunnolla olisi sehän oli selvä, mutta eipä se varmaan muuta aikaan saanut kuin hyvät naurut. Vituiluahan poika saattaisi hyvinkin harrastaa, mutta paha oli, kun ei osannut. Mutta kertoisiko joku sen Rasmuksellekin? Ei voinut uskaltamisesta kiinni olla, sillä RIP esittelisi vain keskisormeaan ja haistattaisi paskat. Säälittävänä otuksena saattaisi ehkä yrittää käydä päällekin, mutta noin heiveröiseltä pojalta se todellakin jäisi vain ja ainoastaan epäonnistuneeksi yritykseksi.

"Aha", Rasmus vastasi kireähköllä äänellä ja palasi takaisin jurottavaan asenteeseensa. Lapsellinen pentu, ei niinkään mikään wannabe-emo, vaan wannabe-pahis. Säälittävää kaikin puolin.
Ja nyt hän oli vielä hassukin, ihana päivä! Synkähkö katse suunnattiin Temperancen suuntaan, Rasmus tyytyi puhaltamaan savut tytön kasvoja kohti.

"Vitut mikää hassu oo."

Temperancen kasvot hieman venähtivät kun toinen reagoi noin vahvasti. Höh, eihän tyttö ilkeyttään ollut sanonut! Naurahdus oli vähällä karata tytön huulilta kun toinen kielsi olevansa hassu, sillä... toinen oli hassu! Temps ei käsittänyt yhtään miksi toinen käyttäytyi noin jos kerran ei tykännyt että siitä huomauteltiin. Sehän oli hölmöä. Ja hassua. Aivan totaalisen nurinkurista.

"Anteeks, kulta", Tempe sanoi anteeksipyytävästi anteeksipyytävä ilme kasvoillaan. Sanan kulta hän lisäsi ihan vahingossa, noin niinkuin täyttämään lausettaan. Ei se ollut kuitenkaan sarkastinen lisä, vaan aika vilpitön...

"Et sä oo hassu! Vähän vaan ehkä. Mut älä huoli, oothan sä ihan suloinenkin. Jos siis et avais suutasi", tyttö jatkoi eikä tajunnut lopettaa ajoissa. Likka kurtisti kulmiaan. "Siis anteeksi."

Tottahan se oli, että Rasmus lapsellisuuttaan loukkaantuikin todella helposti. RIP ei oikein osannut suhtautua siihen, että Temperance puhutteli häntä kultana. Se oli jotenkin.. outoa? Juu, sitäpä juuri. Ainakin Rasmuksen mielestä, vaikka jonkun muun mielestä se olisi saattanut olla hyvinkin normaalia.

RIP katseli Tempsiä hieman kulmat kurtussa. Mutsista vielä huuliasi, niin näytät ehkä parhaillaan kahdeksan vanhalta, poju. Temperance oli jollaintapaa hieman liian ylipirteä Rasmuksen makuun.

Jostain syystä tytön selitys sai Rasmuksen naurahtamaan hieman epäuskoisena. Se puhui yhteen pötköön pitkästi sekavia ja sitten vielä pahoitteli. Omituinen tyttö kerrassaan.
"Aha", Rasmus tokaisi nyökäten päätään hivenen. Poika veti taas tervaa keukoihinsa. Kai tässä sitten piti pitää suunsa kiinni.. Ei kun hetkinen! Mitä hän oikein ajatteli?!

Temperance tuhahti omapäisesti toisen naamankurtisteluille, antoi toisen mutristella! Sen ongelma jos halusi olla pälli. Temps istuisi tässä välitunnin loppuun asti ja polttaisi vaikka uuden tupakan ja ei kyllä tuolle jätkälle antaisi enää yhtäkään! Niin. Se olisikin ilkeää.

"Älä nyt hiljene!" Tempe huudahti kättään toisen suuntaan heilauttaen. Siinä kädessä näkyi vieläkin olevan se stendari. Hetken tyttö harkitsi sen työntämistä salaa laukkuun, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin. Ei hänkään niin ilkeä ollut, vaikka tuolle emojätkälle olisi hauska tehdä kiusaa. Likka päätti mukavana antaa sen takaisin, mutta eihän hän tietenkään voinut vain ojentaa stendaria takaisin, se olisi ollut liian tylsää. Eip, hän heitti sen toiselle, joskin kevyesti ettei se lentäisi tyypin yli jonkun pihalla olevan päähän.

Ja kun stendarista tyttö oli luopunut, loppuikin häneltä yhtäkkiä tekeminen. Siis olihan hänellä edelleen tupakka toisessa kädessä mutta sepä ei paljon auttanut. Niinpä Tempe kävi keikuttamaan penkkiä, tajuten aivan mainiosti että se olisi varmasti todella ärsyttävää jokaisella joka penkillä istui.

//hittokun en osaa mitään muuta kun tosi huonoa suomea nyt.//

"Koita nyt vittu jooko päättää pitääkö helvetti vie olla hiljaa vai puhua!" Turhauttavaa, tuskastuttavaa ja erittäin ärsyttävää. Temperance sai hänen pasmansa sekaisin ja mielen raivonpartaalle. Rasmuksen tapauksessa se ei ollut mitenkään harvinaista. RIP tunnettiin kiukuttelevana kakarana, joka ei oikein osannut hillitä raivon puuskiaan lainkaan.

RIP nappasi stendarin kaksin käsin, jos hän olisi käyttänyt käsistään vain toista hän ei mitä luultavimmin olisi edes saanut koppia. Ihme kyllä, kaksin käsin se sentään onnistui jotenkuten.
"Kiitti."
Rasmus veti syvät henkoset jälleen kerran natiskellen hetken ennen kuin antoi savun karata.

Tyttö rupesi keinuttamaan penkkiä, mikä oli erittäin ärsyttävää.
"Älä vittu viitti! Lopeta!", RIP suorastaan kiljahti tuohtuneena mulkoillen Tempsiä pahasti.

Temperance katsoi Rasmusta silmät pyöreinä. Olipas tuo kummallisen rasittava, totta tosiaan. Mutta ei ainakaan tylsää seuraa, sen Temps myönsi. Tälläisiä sekopäitä oli ihan hauska ärsyttää.
"Ai lopeta mikä?" tyttö kysyi viattomasti virnistellen ja silmät tuikkien. Penkkiä hän alkoi keikuttamaan - tietysti! - kahta kauheammin. Tuollainen lapsellinen kiljahtelu ei saisi Tempeä lopettamaan missään tapauksessa, häntä pitäisi vetää vähintäänkin turpaan jos haluaisi saada hänet edes hiukan hellittämään.

Hetkeksi Temperance joutui kuitenkin lopettamaan, kun hän kohotti tupakan huulilleen ja veti henkoset, mutta jatkoi keikuttamista kuitenkin heti kun sai molemmilla käsillään taas penkistä kiinni. Rasmusta tyttö killisteli silmillään, virnuillen koko ajan siihen aivan uskomattoman rasittavaan tapaansa.

Tyttö mietti milloinkohan jätkän mitta tulisi täyteen...

Temperancen asenne häntä kohtaan oli raivostuttavan ärsyttävää. Se ei tuntunut ottavan RIPiä lainkaan tosissaan, mikä tosin ei ollut ollenkaan uutta, kun kyseessä sattui olemaan sellainen naurettava pikkupentu kuin Rasmus Porter.
"Jaa vittu mikä? Toi saatanan penkin keikuttaminen ottaa helvetti sentään iha vitusti päähän, että et jumalauta vois kiltisti lopettaa, kiitos?" Rasmus mulkoili ärtyneenä scenetyttöön, eikä tajunnut lainkaan näyttävänsä loukkaantuneelta viisivuotiaalta, joka mökötti äidille, joka tuo ei ollut päästänyt lastaan ulos enää pimeän tultua.

Keikutus loppui ja RIP huokaisi jollain tasolla helpottuneena. Rasmuskeskittyi itsekin tupakkaan ja oli saada halvauksen, kun penkki alkoi jälleen kerran keikkua.
"Älä!", Rasmus parahti suorastaan säälittävästi.

"Voi kultsi, ei kai tää nyt niin kamalaa oikeasti ole?" Temperance kysyi hihitellen samalla epämääräisesti. Tuo jätkä tosiaan oli ihan omaa luokkaansa. "Vai haluaisitko sä että mä tökin sua tai jotain yhtä väkivaltaista?"
Joo, Tempen oli pakko tehdä koko ajan jotain. Ja koska puhuminen oli vähän hankalaa tuon jätkän seurassa kun tuo oli vähän apaattinen eikä oikein vaikuttanut puheliaalta, oli sitten tytön pakko käyttää energiansa johonkin muuhun, kuten penkin keikuttamiseen. Tai ihmisten tökkimiseen.

Penkin keikutus alkoi tosin jo hiukan kyllästyttää, joten Temperance lopetti sen erittäin vastentahtoisesti. Ehkä voisi sittenkin yrittää puhua.
"Miksi sua pitäisi kutsua?" tyttö kysyi kiinnostuneena. "Tai siis, RIP kuulostaa niin tyhmältä ja Rasmus on aika hassu nimi. Eikö sun sukunimesi oo Porter? Jos mä kutsuisin sua Porteriks? Koska monet kutsuu muakin sukunimellä, niille mun etunimi on liian vaikee. Siis mieti, Temperance - liian vaikea! Ja eikö sen yhden muijan nimi oo joku Jamilah-Rosemarie? Sen, josta kaikki pajattaa että se tuli jostain hermolomalta. Mut kai silläkin on jotain lempinimiä, joten miksei muakin voisi vaan kutsu Tempeks tai Tempsiks, en mä tiedä."

Temperance keskeytti hetkeksi; jäi odottamaan jätkän vastausta. Eipä likka tajunnut että oli saattanut loukata tyyppiä sanomalla Rasmusta hassuksi nimeksi ja mainitsemalla että RIP kuulosti tyhmältä... ei, niin empaattiset ajatukset eivät mahtuneet Tempsin päähän.

"Sä oot kamala", RIP totesi viileästi tuijottaen Tempsiä myrkyllisesti. Kokonainen lause ilman ainuttakaan kirosanaa oli suoranainen ihme, oikeastaan hyvinkin huolestuttavaa. "Ooookooo, sä vittu oot joku vitun adhdhihhuli?"
Penkin keikutus loppui jälleen, mutta jostain kumman syystä RIP ei luottanut lainkaan siihen, etteikö toinen taas kohta sitä jatkaisi.

Rasmuksen kulmat kohosivat ja sitten rypistyivät tytön lytätessä hänen nimiään tosta vaan. ja se selitti kaikkea muutakin, hieman omituinen tyyppi. rasmus unohti kokonaan, että olisi varmaan pitänyt loukkaantuakin tai jotain siihen suuntaan.
"Ivory. Vittu ainakaan mikää Porter saatana, se ei vittu ees oo mun nimi." Ei sen puoleen, että poika olisi halunnut mikään Amstrongkaan olla, se oli sen helvetin kusipään, joka oli kohdellut häntä ja hänen äitiään ihan paskasti. Ja nyt äiti oli sen miehen takia vankilassa, äiti oli tappanut sen miehen.
"Ne sanoo sitä pahis nartuksi tai jotain siihen suuntaan. Eikä se helvetti ees ota siitä nokkiinsa", RIP sanoi ja kallisti päätään.
"Ja Temperance on vitun vaikee sanoo."

"Vittu sä oot helvetin sekasi, vedätkö jotai vitu aineita tai jotai?"

Temperancen naama venähti aika pahasti. Tuo jätkähän oli melkein ilkeä! Ilkeä ja ärsyttävä, ja niin mukava kun Temperance yritti toiselle olla. Mutta ei sitten, jos kerran ei mukavuus kelvannut! Tyttö käänsi katseensa toisesta ja mutristi suutaan melkein yhtä lapsellisesti kuin tuo jätkä. Tupakan likka tumppasi, ei enää tehnyt mieli. Se oli tuon paskapään vika, niin. Sai jopa röökin maistumaan pahalta, helkkari soikoon.

"Sä se kamala oot", Tempe tuhahti hetken kuluttua. Tytön katse kääntyi jälleen siihen paskapää-emojätkään, nyt hiukan syyllistävänä. "Mä jopa vippasin sulle yhden tupakan ja noin sä sit mua siitäkin kiität."

"No, tiedänpä ainakin kenen seuraan mä en tulevaisuudessa tunge!" Temperance tokaisi ja hymyili jätkälle suloisesti.

Temperance näytti ottavan Rasmuksen sanoista oikein kunnolla nokkiinsa. Ja RIP kun oli vasta lämpenemässä keskusteluun. No, osaisihan hänkin mököttää, eikä se tulisi olemaan lainkaan hankalaa.

"Ehkä vittu oonki", Rasmus puhalsi savut tytön kasvoille ja virnuili pirullisesti. Eipä pikkupaskiainenkaan voinut olla huomaamatta, että hänellä oli nyt tilaisuus paikasta niskanpäällä.
"Helvetti, sähän oot vittu siedettävä hiljaa. Vituttaa myöntää, et tykkäsin kuitenki enempi ku et ollu noi saatanan hiljane", Rasmus tuhahti keskittyen sitten vetämään henkosia tupakastaan.

"Vittu, yhen tupakan. Ei saatana paljoo paina", Rasmus tyytyi pyöräyttämään silmiään. Yksi tupakka nikotiiniriippuvaiselle ei merkinnyt sitten mitään.

"Helvetin hyvä valinta."

Toinen tykkäsi enemmän kun Temps ei ollut hiljaa? Voi, poikapieni, minkä tekikään itselleen noin myöntämällä... Temperancen kasvot kirkastuivat heti, eikä hän välittänyt yhtään jätkän muista sanoista, vaikka ne vaikuttivatkin hieman negatiiviselta.
"Kuule, jos mä en saa sanoa sua Porteriks", tyttö sanoi virnistäen, "ja Ivory kuulostaa ihan muijan nimeltä, niin jos mä sanoisin sua nalleks? Tiedäkkö, niinku se Rasmus-nalle-juttu!"
Tempe virnisteli nyt jälleen hillittömästi ja keikkui taas, tosin yritti olla heiluttamatta penkkiä ainakaan kovin pahasti.

"Ja voisin vaikka peruu mun sanani siitä että en sun seuraan enää tunge", Temperance jatkoi nyökytellen päätään. "Oot sä varmaan ihan mukava kunhan oppii filtteröimään noi kaikki lapselliset kirosanat välistä ja silleen, tiedätkö, koska tollanen kiroilu on vähän lapsellista, tiedätkö? Eikun anteeks, siis niin, kun mä aina puhun välillä mitä sylki suuhun tuo, sanon kato mitä ajattelen. Että ei varmaan kannata kaikkee ihan vakavasti ottaa, tai niin luulen, tai siis monetkaan ei ota kaikkea mitä mä sanon, niinku vakavasti."

//tarkistin netistä - rasmus-nalle-juttu tiedetään jossain englannissa/jenkeissäkin :---D ja tempe puhuu ehkä vähän liikaa, mut sen siitä saa kun kuuntelee ylipirteetä j-poppia...//

Rasmuksen silmät avautuivat koomisen suuriksi. Niin kuin... Rasmus-nalle?! Temperance oli täysin sekaisin. RIP ei kyennyt ymmärtämään toista lainkaan. Se oli täydellisesti sekaisin päästään. Ja silti sen ylipirteys oli jopa ihaltavaa... Ja mitähän hän taas ajatteli?!
"Nalle?! Vittu sä oot helvetin seko."

Penkin keikutus jatkui jälleen, RIP tyytyi huokaisemaan tuskallisesti. Voi mikä kärsimys. Mihin hän olikaan itsensä onnistunut sotkemaan?! Sekopäisen scenetytön armoille, kaikkea piti varoa. Temperance oli varmasti vaarallinen.
"Aha", muuta poika ei kyennyt sanomaan. Hän oli lievästi ilmaistuna järkyttynyt. Temps oli saatanallinen olento. Rasmus oli vähällä tehdä sormillaan ristinmerkin ja perääntyä penkillä kuunnellessaan tytön sanaryöppyä. Suurimmasta osasta tuon juttuja olisi pitänyt loukkaantua, mutta Rasmus ei tainnut pystyä siihen...

"Vittu, joku kohtuus", RIP tuhahti tytön viimein hiljentyessä. Ei sen tarvinnut kokoajan puhua, mutta ei kyllä olla ihan hiljaakaan... Mihin Rasmus oli jälleen onnistunut itsensä sotkemaan!?

Temperance vain virnisteli. Ei kun pitäisikö puhua? Toinenhan oli äsken sanonut että tykkäsi enemmän kun tyttö puhui, mutta toisaalta tuo nyt pyyteli "jotain kohtuutta". Monimutkainen olento tuo tyyppi. No, ei se mitään, eipähän tullut tylsää kun piti koko ajan miettiä puhuuko vai eikö puhu.

"Nallekulta, ootko menossa niihin tanssiaisiin?" Tempe kysyi virnistelyn lomassa. Ei, hän ei tosiaankaan aikonut pyytää tuota monimutkaista Nalle-olentoa parikseen. Tyttö olisi luultavasti saanut läimiä jätkää laukulla koko ajan, jotta olisi saanut hillittyä tuon kiroilua ja möksötystä.
... laukulla? Eihän Tempellä ollut vielä laukkua! Tyttö lopetti keikkumisen ja jäi tuijottamaan tyhjyyteen, kun tämä hirvittävä tosiasia imeytyi likan tajuntaan. Kamalaa - mistä hän sellaisen juhlalaukun vetäisi? Vai pitäisikö tyytyä johonkin vanhaan, repiä vain hihnat pois tai jotain. Pukukin kun oli jo maksanut niin julmetusti; Temperance oli joutunut työskentelemään vanhempiensa ravintolassa sitä varten.

"... voi kamalaa", Temps pihahti palaten jälleen maan pinnalle. Tytön katse kääntyi Nalle-olentoon. "Mulla ei ole laukkua sinne tanssiaisiin!"

Rasmus oli tippua penkiltä kuullessaan kysymyksen. Mitä ihmettä Temperancen päässä liikkui? Tanssiaiset... Jos RIP menisi hän joutuisi pukemaan puvun. Smokin, jotain todella kamalaa ja epämukavaa. Ilme oli näkemisen arvoinen, katse kääntyi Tempsin suuntaan.
"Öh", Rasmus sai sanotuksi. Eihän se paljoa ollut, mutta kai siitä jotenkin viesti. Ja silti RIP tunsi, ettö olisi pakko sanoa asiansa vieläkin selvemmin.
"En helvetissä", Rasmus totesi. Ja silti hänen olisi varmaan pakko... Niin karu kuin koko ajatus olikin, eikä hänellä edes ollut paria.
Tyttö näytti tippuneen maailman laidalta kun penkin keikutus loppui ja Temperancen ilme muuttui kuin heittäen etäiseksi. Mitä sen päässä nyt liikkui? Ja montako mieltä tuollaisella otuksella oli, jonka mieliala heitti hetkessä?

Laukku-toteamus sai Rasmuksen naurahtamaan epäuskoisesti. "Aha." Poika pörrötti hiukseaan ja tuijotteli hetyken pihan suuntaan, kunnes jälleen katsoi vieressään istuvaa tyttöä
"Onko se vittu ongelma? Vielä on helvetisti aikaa."

"On se vittu ongelma, mulla ei oo minkäänlaista laukkua mitä voisin käyttää sen mekon kanssa", Temperance kivahti. Nalle kehtasi naurahtaa tälläiselle ongelmalle! Ei Temps ollut erityisen pinnallista sorttia sinänsä, mutta hän tykkäsi vaatteista ja siitä, että näytti nätiltä. Laukkujuttu tosin uhkasi nyt pilata nätiltänäyttämisen. Ja kun Temperancen perheellä ei ollut niin kamalasti sitä pääomaa, niin eipä tyttö oikein voinut vain kauppaan mennä ja sanoa että tuon haluan. Mekonkin kanssa piti tyytyä kakkosvaihtoehtoon...

"Tai mitä luulet, voisinko mennä ilman laukkua? Hommaan jostain parin joka kantaa mun tavarat", tyttö sitten kysyi kun oli istunut siinä hetken hiljaa, huulta purren ja miettien. Tytön piilolinssisiniset silmät kääntyivät Rasmus-nallea kohden. "Mitä luulet, onkohan sussa kantojuhdan vikaa?"

Aivan, Temps oli kuitenkin pyytänyt Rasmusta parikseen omalla oudolla tavallaan. Tosin eipä tyttö myöntävää vastausta odottanut, enintään sieltä tulisi ehkä "no ei vitussa ole" tai jotain muuta yhtä naurettavaa.

"No helvetti, anteeks", Rasmus tuhahti pilkallisesti. Mitä se nyt alkoi keuhkoamaan yhdestä laukusta noin saatanasti? Oli varmaan viimeisenpäälle sekaisin päästään. Tosin, sen RIP olikin todennut jo muutamaan otteeseen, niin ääneen kuin mielessäänkin.

"Helvetin sama, vapaasti vaan", Rasmus tuhahti. Mitä se nyt häneltä kyseli mitä voi tehdä ja mitä ei? Omituinen ämmä, RIP ei tainnut osata muuta tänään ajatellakaan. Kysymys sai järkyttyneen ja hämmentyneen ilmeen aikaan emopojassa.
"Eeh..?" Ensin poika olikin vastata, jotain tyyliin ei vitussa, mutta jäi sitten vain tuijottamaan Tempsiä hämmentyneenä.

"Okei sä oot tosi sekasin, eikä mulla oo mitään hajua mitä tohon pitäs sanoo", Rasmus puhui nopeasti putkeen. Seuraavaksi hän sitten saikin hämmentyä siitä, että puhui järjettömän pitkän lauseen ilman yhtäkään voimasanaa. No, Rasmus oli juuri tällä hetkellä vähintään yhtä sekaisin päästään kuin temperancekin. Tiedä sitten oliko se niinkään hyvä vai huono juttu.

Rasmus kohautti olkiaan pudistellen hieman päätään.