It's a day that I can't stand

Temperancen kasvoille levisi voitonriemuinen hymy; toinen ei ollut kieltäytynyt!
"Mä otan tuon hei myöntymisenä tiedätkö", tyttö virnisti. Jos hän saisi tuon emojätkän sinne raahattua, voisi tulla oikeastaan ihan kiinnostavaakin. Hän pääsisi paitsi todistamaan Rasmusta jossain hienommassa puvussa, mutta myös läimimään tuota jokaisen kirosanan kohdalla. Tosin hänellä ei ollut laukkua, joten pitäisi käyttää bitchsläppejä kuten cheerleaderit ja muut diivat.

"Pääset kantamaan mun kännykkää!" Tempe virnisti jälleen. "Ja sitten pääsen MÄ läimimään sua jos et hillitse tota lapsellista kiroiluas - tosin ethän sä äsken kironnut kertaakaan!"
Tyttö virnisti taas vaihteeksi ja hypähti alas penkiltä, pyörähti ympäri kantapäidensä varassa ja jäi sitten siihen seisomaan, hamettaan asetellen ja Rasmusta tuijotellen. Sitten hän yhtäkkiä töksäytti: "Ja muuten, sä oot se joka on sekaisin."

Rasmus ei saanut aikaan vastalauseita Temperancen selostaessa, kuinka RIP oli nyt myöntynyt toisen pariksi ja joutuisi tekemään sitä sun tätä. Ja sitten toinen lupasi lätkiä häntä ja... Sitten se totesi jotain hänen kiroilustaan.
Ja sitten vielä mainitsi, että Rasmus tässä oli sekaisin eikä Temperance. Aha, ja miksihän tuo ei vakuuttanut Rasmusta lainkaan?
"Vittu sun kanssas", Rasmus tuhahti pyöräyttäen silmiään. Hän oli yhä varma kannastaan, Temps oli sekopää ADHD.

"En helvetissä lähe sun kanssas", RIP ilmoitti, mutta tulikin sitten katumapäälle. Tiedä nyt sitten miksi. "...Ainakaan jos et osta sitä laukkua." Rasmus haroi mustaa emotukkaansa eikä vahingossakaan katsonut scenetytön suuntaan.

Ja mitähän hän nyt meni sanomaan... Ja ääneen.

"Eli sä tosiaan tulet?" Temperance kiljaisi riemuissaan, silmät epäilyttävän innostuneesti kiiluen. Hänellä olikin pari tanssiaisiin! Tosin, pitäisi varmaan napata joku vanha laukku mukaan kun ei tytöllä sattunut käteistä juurikaan tällä hetkellä olemaan, jotta olisi voinut uuden laukun ostaa. Ongelmana vain oli se, että minkä laukun hän ottaisi - ja oliko hänellä edes yhtäkään pinkkiä tai mustaa tai pinkkimustaa..? No, ehkä asiaa voisi pohtia tarkemmin sitten kun tanssiaiset olivat lähempänä. Turha käydä murehtimaan liian aikaiseen.

"Mähän tiesin että oon ihanan vastustamattoman hurmaava, enkö?" Tempe heläytti kiusoittelevalla äänellä, virnistellen kuin mikäkin sekopää.

Tyttö oli psykopaatti. Ja lievästi ilmaistuna innoissaan siitä, että Rasmus oli suostunut. Ja miksi hän oli mennytkään tekemään sellaista..? Nyt todellakin kadutti, Temperancehan teurastaisi hänet tätä menoa.
"Vittu", poika tuhahti kärsivällä äänellä. "Joo." Muuta Rasmuksesta ei irronnut tuo tuijotteli ihan minne tahansa muualle kuin suoraan Temperanceen. Idiootti, vitun idiootti nuori herra Porter, sitä sinä olet etkä tasan mitään muuta. No, olisihan hänelle kai pehemminkin voinut käydä? Oikeastaan, Temps taisi olla parhaasta päästä mihin hän kykeni...

"Aha", Rasmus tuhahti. "Kai."

- lyhyyttäääh x___x -

"Älä nyt ala taas möksöttämään", Tempe totesi ja kumartui taputtamaan poikaa poskelle, kuin mikäkin mummeli pikkulasta häissä. Ainut vain että Temperance ei ollut mummeli. Ja Rasmus ei ollut pikkuinen, joskin toinen käyttäytyi välillä hieman lapsellisesti, kuten vaikka nyt. Mutta silti, luulisi nyt että jätkä olisi iloinen kun sai edes parin! Niin. Ja Temps nyt oli aivan varmasti parempi tyypin pariksi kuin jokin hiljainen hissukka tai sekopää tai angsti.

"Ja sitä paitsi, tiedätkö", tyttö jatkoi hilliten virnistelyään hieman. Nyt hän vain hymyili. "En mä ajatellut pakottaa sua tanssimaan tai mitään, jollet välttämättä halua."
Mielikuva tanssivasta Rasmus Porterista sai tytön kuitenkin naurahtamaan, ja virnistys nousi taas tämän kasvoille. "Etkä sä varmaan halua, vai osaatko muka tanssia?"

"Vitut mitään mökötä", poika tuhahti. Älähdys ja refleksinen perääntyminen seurasivat Tempsin taputtaessa häntä poskelle. Se peruuttaminen oli tietenkin kohtalokas virhe, sillä penkkiä ei mitaltaan riittänyt kauheasti pomppia. Hetken Rasmus horjoi penkin reunalla vaarassa pudota. "Vittu."

RIP katseli vihrein silmin sceneä joka iloisesti julisti, ettei aikonut pakottaa Rasmusta tanssimaan. Hyvä niin, ei poika muutenkaan olisi tanssinut. Edes parinsa, siis tuon tytön, kanssa.
"Osaan", poika ilmoitti katsellen hetken Tempsiä kuin tyhmää. "Mutta helvetissä en kyllä tanssi!"

Poika raapi päätään saaden hiuksensa sojottamaan entistä enemmän. Ehkä yhden tanssin... No ei varmasti! Mitä hän oikein sekoili?!
"Enkä mä mikään vitun paska ole. Osaatko ite muka tanssia?"

Niin, pisti ihan miettimään, että miksi helvetissä Rasmus istui jossain penkillä ylipirteän papupadan kanssa keskustelemassa tanssimisesta? Sitä poika ei todellakaan tiennyt.

Temperance virnuili suorastaan mielipuolisesti kun huomasi jätkän melkein tippuvan penkiltä. Voi poikaparkaa. Haha. Mikä ääliö, käydä nyt peruuttelemaan tuollaisella ohuella penkinpuolikkaalla. Ja sitten se vielä kirosikin lapselliseen tapaansa ja tytön virne vain leveni. Tulisikin kerrassan hauskat ja läimäyttelyrikkat tanssiaiset.

"Tottakai osaan!" Temps huudahti muka-suuttuneena kun Nalle-olento epäili hänen tanssitaitojaan. Tosin epäily oli ihan aiheellista, kun otti huomioon että tyttö ei osannut perinteisiä paritansseja yhtään, mutta eipä kai niitä koulun tanssiaisissa vedetty?

"Tai no en ehkä osaakaan", likka jatkoi hetken asiaa pohdiskeltuaan. Hymy oli hieman lieventynyt, mutta nyt se leveni takaisin entiseen mittaansa Temperancen kumartuessa Rasmuksen puoleen ja iskiessä silmää. "No, hitaat luonnistuu. Saat varata mulle yhden sellaisen, etkös?"

Rasmus hymähti karkeasti Tempsin vakuuttelulle tanssitaitoisuudestaan. Ok, kai se oli ihan hyvä juttu jos kerran osasi tanssia. Sitten menikin jo sormi suuhun ja tyttö kiisti edellisen väitteensä. Rasmus naurahti.
Tyttö oli pelottava. Varsinkin nyt kun kumastui Rasmuksen suuntaan silmäänsä vinkaten. Hitaita? Tahtoiko se tanssia hitaita hänen kanssaan?! Tyttö oli sekaisin.

"Ahaa", poika sanoi fiksusti katse Temperance Adamsiin suunnattuna. "Ok", poika sitten lopulta myöntyi. ei kai yhdet hitaat tuon tytön kanssa voinut niin paha olla. RIP vilkaisi Tempsiin. Tai... Mistä sitä koskaan tiesi tuon kanssa.

"Hah, sähän suostut helposti", Temperance hymähti ja vetäytyi takaisin. "Mä en edes joutunut kiristämään!" tyttö dramatisoi käsiään puhuessaan heilutellen kuin mikäkin espanjalainen. Hän olisi saattanut muksauttaa jotain ohikulkijaa huomaamattaan päin näköä, jos joku olisi uskaltautunut lähemmäs tulemaan.

"Mutta joo", Tempe jatkoi rauhoittuen hieman. Siis hieman. "Mä taidan painua sisälle sua kiusaamasta. Mulla oli joku juttu tehtävänä. Kai. En mä muista tarkasti, mut anyway."

"Tuleeko herra päivänpaiste mukaan vai saanko lähteä tunnontuskitta yksin?"

Rasmus murahti mielenosoituksellisesti Temperancen sanoille. Jaa että oli hän helppo suostutella? No, viimeisimpien hetkien aikana kyllä hän oli ollut. Tempsin ei ollut kauaa tarvinnut kiduttaa, kun poika oppi kerrasta...

"Helvetin hyvä idea", RIP nyökytteli silmät loistaen. Hän pääsis tuosta muijasta eroon! Oikeastaan aivan mahtavaa, mutta sitten se pyysikin Rasmusta mukaansa, poika puisti hieman päätään.

"Vittu ihan vapaasti", poika ilmoitti jääden itse istumaan penkille.

Temperance vähän arvelikin että Rasmus ei mukaan tulisi, joten tyttö ei pettynyt, vaikka tuskin hän olisi muutenkaan loukkaantunut asiasta. Temps vaihteeksi hymyili jätkälle ja nyökkäsi lyhyesti.
"Mä häivyn sitten", likka totesi ja kumartui sullomaan tavaransa takaisin laukkuunsa, jonka nosti sitten olalleen.

"Nähdään, kulta", Temperance huikkasi lähtien porhaltamaan kohti ovia. Pitäisi tosiaankin nähdä! Se tanssiaisjuttu olisi pakko sopia jotenkin tarkemmin, tosin ensin Tempe uumoili, että kannattaisi hankkia laukku jostain...

//ah-niin-pitkää lopetusvuoroa. temperance häipyy siis ->//

Rasmus vain murahti heilauttaen kättään. Sitten toinen vielä kääntyi huikaten jotain, mihin RIP vain irvisti. No, pakko kai se oli myöntää, että mieluummin kulta kuin nalle.... Ei kun mitä hän taas oikein ajatteli?! Tiedä sitä sitten. Poika nojasi taaksepäin roikottaen päätään penkin selkänoja yli. Nyt se oli taas kokonaan hänen penkkinsä...
Poika huokaisi raskaasti, tulipa äkkiä hiljaista. No, hiljaisuudessa oli omat hyvät puolensa... Mutta kaipa oli sitten siinä Temperancen hälinässäkin? Tiedä sitä sitten...

Rasmus naurahti jostain käsittämättömästä syystä ja heittäytyi poikittain selälleen penkille. Keikkuvalla penkilläpä ei olisi voinutkaan maata...

Niin, miksi hän nyt oikeastaan ajatteli Tempsiä...?

- kiitos pelistä!♥ eikä niitten kilometriviestejä tarttekaan olla ::'D -