The Park

// Chaos & Molly. : P sry et lyhyt ja tökstöksittää.♥//

Robin Buddy käveli vilkkaan väkijoukon virrassa ja pysähteli välillä ihastelemaan rakennusten koristeellisia yksityiskohtia. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmitti mukavasti. Hän heittäytyi mukaan Balboa Parkin eloisaan ja kiehtovaan menoon, mikä inspiroi todella paljon häntä. Robin kävi usein puistossa virkistäytymässä koulun jälkeen. Vaikka hän oli käynyt siellä monen monta kertaa, aina oli jotain uutta nähtävää. Balboa Park repäisi arjen irti ja siellä pystyi näkemään monien eri kulttuurien vaikutuksia. Ympärillä kuului musiikkia, naurua, monia eri kieliä, kuten espanjaa, ranskaa, italiaa ja heikko tuulenvireen kohina joka sai puut huojumaan. Oli paljon nähtävää, kuultavaa ja kaikkea mitä nyt aisteilla pystyikään tekemään. Robinin selässä roikkui musta kitarakotelo. Hän oli päättänyt harjoitella hieman soittamista, taas kerran. Tässä ympäristössä hän rentoutui ja soittaminen sujui kuin itsestään. Rob suuntasi läheisen suihkulähteen luokse, istui sen reunalle ja otti kitaran kotelosta. Hän oli ostanut sen viime viikolla sähkökitaransa kaveriksi. Robin näppäili pari sointua ja rupesi soittamaan sitten Uriah Heepin ”The Park”-kappaletta. ”Let me walk a while alone, among the sacred rocks and stones. Let me look in vain belief, upon the beauty of each leaf”, Robin lauloi samalla ja sai joidenkin ihmisten huomion laulullaan ja soitollaan. Kappaleen loputtua, hän katsoi suihkulähteen kirkkaaseen veteen ja näki peilikuvansa. Samassa hän huomasi takanaan jonkun. Robin vilkaisi olkansa taakse ja tajusi tuijottavansa erääseen Aston High Schoolin oppilaaseen.

Mollya sisätilat olivat alkaneet ahdistaa. Hän tahtoi jotain muuta tekemistä juuri nyt kun tuon äidinkielen tutkielmat! Ei sillä, etteikö tekstin syytäminen olisi sujunut neidolta kuin vettä vaan, mutta... Kuka muka oikeasti kirjoitti vapaaehtoisesti äidinkielen tutkielmaansa tällä säällä? Ja vieläpä sisällä? Sitä Molly ei jäänyt miettimään, vaan nappasi mukaansa hyllyltä kameran. Hän tahtoi kuvat jotain, Balboa park voisikin inspiroida juuri nyt...

Neito ei vaivautunut ottamaan takkia tai mitään mukaansa, hän pärjäisi ihan hyvin pelkällä punaisella topilla, jonka kaulusta, hihansuita ja helmaa koristi musta pitsi, takana mustalla silkkinauhalla kurottu korsetti. Hame oli tylliä ja musta, ulottui nuorta naista puoleen reittä. Jalassa olivat polvikorkuiset tolppakorkokengät. Tyttö huikkasi isälleen nopeasti mihin oli menossa. Catia ei tarvinnut siitä informoida, tyttö kun viiletti täysin omilla teillään.
Molly avasi Jaguarinsa lukot ja istui ratin taa antaen moottorin käynnistyä kehräyksen saattelemana.

Autonsa tyttö jätti parkkipaikalle, kameraansa hän ei sinne unohtanut vahingossakaan. Sen takiahan hän tänne oli tullut. Kuvata oli hieman paha ilman kameraa. Nopeasti goottityttö sutaisi hiuksensa taakse kiinni, jotta sai antaa sataprosenttisen keskittymisensä kuvaamiselle. Muutama testi räpsy rakennuksista ja tyttö sääti kameran oikeille asetuksille. Nyt hän tarvitsi vain mallin...

Bingo, tuo poika kitaroineen suihkulähteellä. Molly harppoi tuon luo.
"Anteeksi, mutta saanko kuvata sua?", tyttö kysäisi suloisimman hymynsä saattelemana. Irvistää pojalle ei kannattanut, sillä se tuskin antoi kovinkaan hyvää kuvaa. Ja silloin toinen olisi varmasti kieltäytynyt.

"Mä olen muuten Molly, eikä mitään henkilökohtaista!" Molly hymyili yhä. "Paitsi tuo jumalainen olemus ja skitta", mutta sitähän ei tuolle ääneen sanottu. Rupeaisi vielä diivailemaan.

Robin tuijotti edelleen takanaan seisovaan henkilöön, tai pikemminkin tyttöön. Kyllä, tämä oli selvästi Aston High Schoolin oppilaita. Tytöllä oli yllään joukosta erottuva asu, erikoinen ja omaperäinen. Ja tämä oli gootti. Rob tajusi tuijottaneensa tätä koko sen ajan mitä hän oli miettinyt, ja käänsi nolostuneena katseensa suihkulähteeseen. Hän katsoi tyttöä vaistomaisesti kuitenkin tämän ruvettua puhumaan. Robin katsoi tätä hieman ällistyneenä tytön kysyessä voisiko tämä kuvata häntä. Pitkä hiljaisuus. Pilailiko tyttö hänen kustannuksellaan? Vai oliko tämä tosissaan? Oikeasti, kuvata häntä? Robinin katse kirkastui ja hän virnisti. "Sopiihan se", hän hymähti ja hymyili. Pakko tilaisuuteen oli tarttua, hyvällä tuurilla tämä ei ehkä olisikaan pelkkää vitsiä. Tyttö kyllä näytti olevan tosissaan asian suhteen, kaipa hänen oli sitten pakko uskoa tyttöä.

'Vai että Molly', Robin tuumi ja yritti saada mieleensä missä oli kuullut nimen ennenkin. Toki hänen koulussaan oli varmasti monta Mollya, mutta hän yritti muistaa juuri erityisen Mollyn, tämän, joka seisoi hänen edessään. Hän muisti erään goottitytön, jonka nimi oli Molly. Taisi olla juuri tämä tässä. Molly Joku... Sukunimi taisi alkaa W-kirjaimella. Molly Wilson, Molly.. Williams! Molly Williams. Sehän se oli. "Sinähän olet Molly Williams?" hän kysyi varmistaakseen asian. Tyttö oli siis kolmannella. Vuoden häntä vanhempi. Jaahas. "Molly on nätti nimi", hän totesi ja hymyili. Eikä hän nyt flirttaillut. Tätä hän ei sanonut joka ikiselle tytölle. "Minä olen Robin Buddy", hän esittäytyi ja kääntyi Mollyn puoleen. Hän laski katseensa hitaasti tyton kasvoista tämän kameraan. "Hieno kamera", Robin sanoi ja kohotti katseensa Mollyn silmiin. "Oletko harrastanut valokuvaamista kauankin?" Rob uteli ja hymyili. Olisi mukava tutustua Mollyyn kunnolla.

Tyttö siirsi ponnaristaan purkautuneen hiussuortuvan korvan taa. Hän hymyili yhä yrittämättä sitä suuremmin, se oli jotenkin ihan luontaista hänelle juuri nyt. Poika ei alkuun näyttänyt lainkaan innostuneelta asiasta, tai niin hän tuon ilmeen tulkitsi. Harmi, hän olisi mielellään kuvannut juuri tuota poikaa.
Mollyn onneksi toinen kuitenkin suostui ehdotukseen, neitokaisen kasvot säteilivät hetken aikaa innostuksesta. Mitähän kaikkea hän keksisikään hyväksi käyttääkseen tuota kroppaa kuvissaan...?
"Cool", goottityttö lausui ja nappasi hetkenmielijohteesta kuvan pojun hymystä. No, eihän se mikään suuri taideteos ollut, kun räpsäisy oli tapahtunut suuremmin mallia neuvomatta tai suunnittelematta muutenkaan.

Hieman hämillisenä siitä, että poika tiesi hänen kokonimensä tytön kulma kohosi hieman. Jaa, oliko hänellä sitten salainen ihailija? Tuskin, kai toinen vain jotenkin osasi yhdistää hänet Catherineen tai jotain. Siskon maineelle olisi kuitenkin ehkä parempi, ettei toinen olisi onnistunut siinä...
"Joo, Williams. Mistä sä sen tiesit? Tai siis, en mä ainakaan sun nimeäs muista!", tyttö naurahti. Kai toisella vain oli lähteensä, joista Mol itse ei tiennyt mitään. "Ai, kiitos."

Goottineito nyökkäsi toisen esittäytymiselle. Robin Buddy? Kas kun ei Hood... No jaa, ehkä se olisi ollut jo mielipuolista.
"Okei Robin, ei sun tartte mielistellä mua koko ajan!", Molly nauroi. Poika oli oikeastaan hauska, ensin se kehui nimeä ja sitten kameraa... Mitkä olivat tarkoitusperät? Ja halusiko Molly oikeasti tietää niitä?

"Useampia vuosia, että perustaito pitäis olla ihan hallinnassa." Molly sääti kameraansa vielä hieman valaistukseen sopivammaksi.
"Voisitko sä soittaa sitä skittaa siinä suihkulähteen laidalla ja näyttää siltä, et keskityt vain siihen?" Molly hymyili ja valmistautui nappaamaan Robinista muutaman kuvan.

Robin katseli tytön innostunutta katsetta. Kyllä se taisi tosissaan olla. Tämän tohkeisuus tarttui häneen, mutta ei kuitenkaan liikaa. Ennen kuin hän oli tajunnutkaan mitään, tyttö oli jo näpsäissyt hänestä kuvan. Voi surkeus. Hän näytti siinä varmaan todella typerältä. Toisaalta monet kehuivat hänen hymyään, joten kaipa se ei niin paha ollut. Kuullessaan tytön sanat hän hymähti. "Olen nähnyt sut pari kertaa koulussa. Mulla on hyvä kasvomuisti", hän totesi ja vino hymy levisi taas hänen kasvoilleen. Hän naurahti Mollyn nauraessa sille, että hän ei saisi mielistellä tätä. Mielistellä? Eihän hän mitään ollut tehnyt, kehaissut vain pari kertaa. Tämä sai hänet naurahtamaan taas kerran. "Jaaha", Rob sanoi ja katseli kuinka tyttö sääti kameraa.
Robin nyökkäsi Mollyn sanoille ja otti kitaran syliinsä. "Soitan vaikka uudestaan sen äskeisen kappaleen, se kun menee ihan itsestään enkä mokaa sitten ainakaan", hän nauroi ja näppäili parit soinnun alkuun. Sitten hän sulki silmänsä ja kuljetti sormiansa kieleltä toiselle, soittaen niitä ja saaden aikaan biisin soinnut. "There is green in every blade, the tree tops lean providing shade. Maypoles spin in happy sound, all natures strength around", hän lauloi hiljaisella, miellyttävällä äänellä ja soitti kitaraansa. Taas kerran joidenkin harvojen ihmisten katseet kääntyivät katsomaan häntä. Oli oikeastaan mahdotonta herättää huomiota soitolla ja laululla, joten hän vain joutui tuntemaan katseet selässään.

"Ai, okei. Olispa mullakin", Molly naurahti. Hän itse muisti kyllä kasvot, mutta nimet olivatkin sitten jo ihan eri juttu.

"Joo, soita toki." Molly etsi itselleen sopivaa kuvakulmaa Robbien alkaessa soittaa. Helvetin hyvin se soittikin, ja lauloi. Molly hymyili biisille, toisti sen sanat äänettömästi omilla huulillaan. Tuttu biisihän se oli, totta kai.
Sopivasta kulmasta tyttö räpsäisi muutaman kuvan vaihtaen paikkaa ja toistaen edellisen.
Molly aisti kyllä, kuinka Robinia tuijotettiin. Miksei olisikaan tuijotettu? Poika oli hyvännäköinen, soitti hyvin ja vielä lauloikin ihan kehuttavasti!

Kun biisi loppui Molly hylkäsi kameransa roikkumaan hihnassa kaulastaan ja löi kätensä muutamaan otteeseen yhteen.
"wow, Robbie, sä oikeesti osaat soittaa!", Molly virnisti. Hän käytti lempinimeä pojasta ihan huomaamattaan. Se vain jotenkin sopi suuhun paremmin kuin Robin. Neitokainen oikoi toppiaan hieman parempaan asentoon.

Pahemmin kyselemättä goottityttö ustuutu suihkulähteen reunalle Robinin viereen, inhimillisen välimatkan päähän tietenkin.
"Oletsä kauankin soittanut skittaa?", tyttö kysäisi kepeästi katsellen poikaa silmiin kääntyneenä istumaan hieman viistosti tuon suuntaan.

Rob kuunteli soittoaan ja lauluaan. Hän avasi silmänsä ja katseli kuinka Molly näpsi kuvia eri kuvakulmista. Tytön kasvoilla oli keskittynyt ilme, samoin hänelle. Robinista tuntui että heillä oli paljon yhteistä. Molly nautti valokuvaamisesta, Robin soittamisesta. Molemmat olivat yhtä keskittyneitä siihen. Molemmat olivat hyviä siinä. Robin sulki silmänsä uudestaan ja keskittyi soittamiseen.
Kappaleen loputtua hän avasi hiljaa silmänsä kohotti katseensa Mollyyn. Hän naurahti tytön kehuessa häntä. "Äläs nyt", hän nauroi ja nojasi kitarallaan taaksepäin. Ennen kuin hän oli tajunnutkaan, Molly oli istunut hänen viereensä. Robin käänsi katseensa tähän ja hymyili. Kuullessaan tämän kysymyksen, hän laski hymyillen katseensa kitaraansa. "En oikeastaan kauan", hän totesi ja huokaisi. "Ostin sähkökitaran neljä vuotta sitten. En soitellut sillä pahemmin, mutta vuoden päästä kavereiden kanssa perustettiin bändi ja aloitin soittaa siinä sitten sillä. Sitten kun tulin Aston High Schooliin, se vain jäi siihen, kun erottiin toisistamme", hän selitti muistellen sitä aikaa. "Tämän ostin vasta viime viikolla", hän naurahti ja taputti kitaraansa kuin se olisi elävä olento.

// lyhyttä pukkaa. +_0 //

"Kylläpäs nyt", Molly naurahti pojalle. Kyllä sen pitäisi tietää osaavansa soittaa, ei se muuten soittaisi julkisilla paikoilla. Molly ei todellakaan valittanut, tuosta nätistä soittaja pojasta hän oli saanut napattua hyviäkin kuvia. Robin oli kuin taideteos, vielä kun pääsisi siirtämään kuvat koneelle ja käsittelemään ne valmiiksi... Josta tulikin mieleen, että hänen piti kysyä pojalta tuon sähköpostia tai meseä, jotta saisi otokset lähetettyä tuolle itselleenkin.
"Surullista, oletko sä aatellut uuden bändin perustamista? Tai koulussahan ei juuri tällä hetkellä ole niinkään mitään vähänkään kuuluisaa bändiä, kun Déjà vun pojat karkasivat Nykiin..."

"Hieno se on, ja uudelta näyttääkin. Mä olisin jo varmaan maalannut sen täyteen koukeroita ja muita kuvia!", Molly naurahti. Hänellä todellakin oli tapana tuunata juttuihinsa kaikkea omaa. Niistä tili sillätapaa paljon oman näköisempiä kuin normaalit, kuvittamattomat yksilöt.

"Mun kamera on uskollinen kaveri, ollut jo kohta vuoden. Onhan mulla toki uudempiakin, mutta tätä on hyvä käyttää, kun tarkotuksena ei ole saada mitään ihan huippuluokan otoksia. Tää on enemmänkin omaksi huviksi, kun mainoksiin, nettiin tai koulunlehteen."

Robin naurahti tytön sanoille. Oliko bändin hajoaminen surullista? Hän ei oikeastaan tiennyt sitä. Olihan se ollut hieman masentavaa. "Ei musta varmaan olisi uutta bändiä perustamaan", hän mutisi hymyillen ja hieraisi niskaansa. "Mutta ehkä joskus olisi kiva taas soitella bändissä." Robin kohautti hartioitaan ja katsahti Mollyyn. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen tyttö, joka oli kiinnostunut hänestä. Tai siis, usein tytöt olivat vain kiinnostuneet hänen ulkomuodostaan, eivät sisäisestä hänestä.

Robin hymähti virnistäen. "Vähältä piti, etten niin tehnytkään", hän nauroi ja kuljetti sormiaan kielien päällä, sivellen niitä. "Näkisitpä sähkökitarani", Rob virnisti yhä leveämmin ja lukitsi katseensa Mollyyn. "Tuunasin sen heti ensimmäisenä päivänä."

"Kaveria ei jätetä", hän mumisi hiljaa hymyillen ja katseli Mollyn kameraa. Hän kohotti katseensa Mollyyn kuullessaan tämän sanat. "Ai, sä taidatkin olla ihan ammattelija", hän totesi naurahtaen. Ainakin siltä vaikutti, kun tytön kuvia lehdissä, mainoksissa ja netissä oli. Jos Robinille olisi antanut kameran, hän ei olisi varmaankin rikkonut sen hetkessä. Poikaparka kun oli enemmänkin musikaalista kuin taiteellista lajia.

"Joo, kyllä astonissakin varmasti on monia musikaalisia oppilaita, joista olisi kiva soitella kokoonpanossa. Siitä vaan rohkeasti iskemään rokkareiden kimppuun!", Molly nauroi. Hän voi niin elävästi kuvitella, kuinkan Robin väijyisi rokkareita ja hevareita suuren perhoshaavin kanssa. Pitäisi ehkä hieman hillitä villiä mielikuvitustaan. Molly tirskahti sille kuvalle.
"Anteeksi."

Molly nauroi, hän taisi viihtyäkin Robbien seurassa, tuoss apojassa oli tyyliä. Siis ihan sisältöäkin ulkokuoren lisäksi...
"Vau, mä todellakin tahtoisin nähdä sen! Mä en oikeestaan pysty pitämään tavaroita ominani, jos niissä ei ole omaa käden jälkeä..."
Ja kuin tehosteena sanoilleen tyttö vilautti kameransa kuvitusta. Suljetut, räväkästi meikatut silmät, muutama nuotti ja kultainen tähti, jonka sisässä olivat nimikirjaimet "MW" tai aalloltahan se näytti, äm josta tuplavee jatkui samantien.

"Ei todellakaan jätetä, tän käyttöön on niin tottunut jo..." Tyttö hymyili nätisti. Seuraavalle lauseelle tyttö vain nauroi.
"En mä mikään ammattilainen ole, kunhan huvikseni kuvaan. Netissä omille sivuille tehostamaan runoja ja novelleja. Ja koulunlehteenkin vaan sen takia, että mä osaan ja opiskelen astonissa. Tosin siihenkin vaan niitä hillityimpiä... Musta on kivaa, kun mulla on alaston malleja, vaikkei äidinkielenopettaja siitä ehkä tykkäisikään!"

Robin nauroi Mollyn sanoille. "Tuskin ne bändiin liittyisivät, jos hyppäisin nurkan takaa niin että ne saisivat sydänkohtauksen", hän totesi virnistäen ja haroi tummia hiuksiaan. Hän naurahti kun tyttö pyysi anteeksi. "Ei mitään, olen vain iloinen jos jokin minussa sai sut nauramaan", hän sanoi leveän hymyn saattelemana.
"Se on sellainen tunne, että jokin asia ei ole oma, jos siinä ei näy omaa jälkeä", Robin mutisi nauraen. Hän kiinnitti huomionsa Mollyn kameraan. "Tuossa ainakin näkyy oma jälkesi", hän totesi hymähtäen ja naurahti. "Eikä se sähkökitara ole niin ihmeellinen."
Rob katseli edelleen tytön kameraa hymyillen. "Sama juttu mulla. Huvikseni soitan", hän nauroi ja kohotti katseensa Mollyyn. "Niinkö? Olisi kiva nähdä niitä joskus", Robin sanoi vilpittömästi. Leveä virnistys kaartui hänen huulilleen. "Haluaisitko että mä olisin joskus sulle mallina?" Kepeä nauru seurasi heti perässä. Rob otti mustan kotelon ja laittoi kitaran sinne. Hän napsautit kotelon kannet kiinni ja asetti sen sitten viereensä. Katse harhaili ensin ympärillä, kunnes eksyi taas Mollyn silmiin. "Sulla on kauniit silmät", hän sanoi hiljaisella äänellä ja tuijotti tytön silmiä.

"En usko, ne joita oikeasti kiinnostaa soittaa bändissä eivät kieltäysy siksi, että kitaristi on hieman sekaisin." Molly hymähti ja avasi hiuksensa vienon tuulen vapaaseen riepotteluun. Ja sitä se kyllä tekikin, musta silkki punaisen sävyisine lisäkkeineen oli pian täysin sekaisin. Kuka tahansa pinnallisempi olisi varmaan jo vääntänyt itkua, Molly vain nauroi hyväntuulisesti.

"Juu, kyllä sä olet uskomattoman huvittava jätkä, Robbie. Saanko mä sanoa Robbie, se sopii jotenkin paremmin suuhun?", tyttö virnisti. Hän ei turhaan kainostellut, se ei sopinut hänelle oikeastaan lainkaan. Ujoksi Molly Williamsia oli toden totta turha haukkua.

"Totta! Ja joo, tässä näkyy mun jälki..." Molly hymyili yhä, se oli niin helppoa Robinin seurassa. Gootin hymyssä ei juuri nyt ollut yhtään mitään teennäisen oloista.

"Robin Buddy! Sä et edes tiedä mitä melkein lupasit juuri!", Molly nauroi. Silmissä välähti jotain pirullista.
"Koska sulla olis aikaa tulla mun luo kylään?" Ääni oli erittäin hunajainen, Molly ei jättänyt taka-ajatuksia pelkän arvailun varaan.

"Niinkö?" hän kysyi nauraen. "Kai sinua sitten pitää uskoa. Tosin, olisitko sinä muka samassa bändissä kanssani?" Robin uteli ja virnisti. Hän katseli kuinka Molly avasi hiuksensa ja tuuli tarttui niihin. Tytön hiukset liehuivat tuulessa, peittäen tämän iloiset kasvot. Hän kuunteli tytön naurua ja hymähti hymyillen. Molly oli aivan erilainen kuin muut tytöt. Vaikka hänellä nyt olikin ollut paljon naisia elämässään, kukaan niistä ei ollut samanlainen kuin hän. Tytössä oli jotain erikoista, joka sai lämpimän tunteen aikaan Robinissa.
Robin nauroi tytön sanoille ja virnisti. "Kutsu miksi haluat", hän totesi ja naurahti. "Ja selvästi tuo on sinun, kun siinä on sun kosketuksesi", hän sanoi ja nyökkäsi tytön kameraa kohti. Hän katseli kameraa hetken aikaa hymyillen, kunnes nosti katseensa Mollyn kasvoihin. Hän jäi tuijottamaan tämän silmiin hymyillen.
Rob havahtui ajatuksistaan kuullessaan Mollyn sanat. "En vai?" hän kysyi virnistäen. Virne kuitenkin hyytyi Mollyn jatkaessa puhettaan. "Otitko sen ihan tosissaan?" Robin kysyi hieman hämmästyneenä, mutta kasvot sulivat sitten vinoon hymyyn. "Sä taidat juonia jotain. Mitäs sen epäilyttävämpää kuin alaston mies ja nainen", hän totesi ja nauroi. Robin ei tiennyt oliko hän tarkoittanut sanansa vitsiksi, vai tarkoittiko tuota. Tyttö selvästi suunnitteli jotain, mistä hän ei pitänyt. Vai pitikö?

// omg >8'D Molly aikoo kumminkin raiskata Robinin >8D Eikä mun viaton poikaparkani aavista mitään.. voivoi X') //

"Totta kai, jos vaan osaisin soittaa yhtään mitään!", Molly naurahti. "Paitsi tietenkin suutani, mutta sitä ei lasketa." Tilanne oli jollain tapaa outo, mutta ei siinä mitään valittamista ollut. Robin oli hauskaa seuraa, sitä tyttö ei todellakaan voinut kieltää.
Poika antoi luvan kutsua miksi hän vain tahtoi, Molly hymähti.

Robbien silmiin oli niin helppo upota, ja sen Molly kyllä tekikin. Mitähän tästäkin vielä syntyisi...
"En tietenkään, höpsö", Molly naurahti ja puristi Robinia poskesta kuin pikkulasta. "Menitpäs halpaan." Tyttö kiskoi hiuksiaan kasvojensa edestä ja virnuili yhä.
"Pervo, siinä ei ole mitään epäilyttävää! Se on vain kaunista. Ja voin mä kyllä pitää vaatteet päälläkin niin sä saat olla ihan pelotta alasti", Molly virnisti.

"Mutta jos välttämättä tahdot kuvattavaksi, niin tule ihmeessä kylään. Kyllä tuon näköisenä kelpaa mallata vaikka sitten ilman vaatteitakin..." Molly kaiveli taskustaan jonkun vanhan karkkipaperin ja kajalkynän, jolle rustasi numeronsa ja taittoi kahtia. Täytyi vain toivoa, että siitä saisi jotain selvää tai ettei se kuluisi kokonaan pois.

"Soittele, Robbie", Molly virnisti nousten ylös ja näykäten poikaa nenästä. Neito lähti koroillaan keikkuen takaisin autolleen. Aika veikeä tapaus tuo Robin Buddy, mutta sehän oli vain positiivista...

- sen saa kiinni jos tahtoo, muussa tapauskessa kiitos erittäin hauskasta pelistä x> Jatkoa tälle kans...

"Ainahan mä voin opettaa", Robin hymähti hymyillen. Ympärillä kulkevat ihmiset eivät kiinnittäneet huomiota heihin, vaikka hetki sitten hän oli tuntenut katseet selässään. Varmaan se johtui soitosta ja laulusta. Tytön hymähtäessä hän vilkaisi tätä ja naurahti.
"Ei saa", hän vinkaisi tytön puristaessa häntä poskesta. Poika virnisti Mollylle ja haroi tämän hiuksia, jotka menivät aivan sekaisin. "Hupsu tyttö."
"Ei vai? Kaunista?", hän kysyi ivalliseen äänensävyyn. "Höh, mä ajattelin jo että voitaisiin nakuilla yhdessä."
Robin tuhahti Mollyn sanoille hymyillen. "Mä uskon että esiinnyn alastomana ihan eri olosuhteissa", hän totesi nauraen. Rob katsoi tytön touhuja, ja ennen kuin huomasikaan, tyttö antoi hänelle numeronsa ja näykkäsi häntä nenästä. Robin virnisti ja katseli kuinka Molly katosi ihmisten sekaan. Hän tuijotti hetken tämän perään hymyillen, kunnes naurahti itsekseen, laittoi karkkipaperin taskuunsa ja lähti astelemaan kotiin päin, hyräillen samalla sitä laulua, joka sai heidät tapaamaan toisensa. "Above, the sky, devoid of cloud, thinks not to cast a thunder shroud. Upon this place so full of joy, a field of gold of loves employ."

// kiitos pelistä & peliseurasta!♥ 8> //