moonlight shadow

Dusty's näytti olevan näin iltapäivästä täysi, vaikka olikin viikonloppu. Korpintukkainen siro tyttö ei oikeastaan tiennyt mikä kumma oli hänet kahvilaan johdattanut, sillä tämä paikka oli niin kaukanakin hänen kotoaan. Kumma juttu tosiaan, mutta Hachiko oli löytänyt itsensä istumasta nurkkapöydästä, ikkunan vierestä, teemuki käsissään. Hän ei juonut kahvia, hyi. Se oli ihan hirveää.

Tyttö käänsi tummien, miltei mustien silmiensä katseen ulos ikkunasta ja hymyili itsekseen, kohottaen teemukin varovasti huulilleen. Vaniljamansikkatee maistui yhtä taivaalliselle kuin aina täällä. Dysty's omisti hänen mielestään parasta vaniljamansikkateetä mitä maa päällään kantoi ja Hachi litkikin sitä litroittain. No okei, ei ihan mutta melkein.

Tyttö oli pukeutunut tapansa mukaan hivenen liian isoihin, lököttäviin tummiin, kulutettuihin farkkuihin ja kireähköön, tummanviolettiin huppariin. Hupparin alta näkyi valkoista perus t-paitaa ja päässä oli tällä kertaa valko-tummanvioletti huivi sen tyypillisen lippiksen sijaan. Hiukset olivat avoinna ja valuivat kiiltävänä, korpinmustana putouksena tytön selkää pitkin. Jaloissa oli skeittikenkien sijaan valkoiset tennarit. Hänellä ei ollut ihme kyllä skeittilautaansa mukanaan, mutta musta reppu kylläkin. Hachi menisi tänään jonnekin shoppailemaan uusia vaatteita, vaikka hän ei ollutkaan siihen niin hulluna kuin muut tytöt. Kai hän oli jotekin.. alikehittynyt..

//noraliqueur mukkaan//

// nooralikööri comes hereeee! med Dessykkäinen Hattivattia viihdyttämään n________n~♥ tulee varmaan ihan ylipirteetä tekstiä XDD //

Aurinko paistoi, ihmiset hellevaatteissa kävelivät asioillaan jäätelöt tai limsapullot käsissään. Teinityttöjä ravasi kymmenet kauppakassit käsissään muotiliikkeestä toiseen. Ohikulkijat, turistit etenkin, tuijottivat Desiréä kuin jotakin sirkuseläintä. Olihan hän kieltämättä erikoinen näky; värikäs, räväkkä scenetyttö raikkaan turkoosein hiuksin. Hän oli tänään pukeutunut lyhyeen mustaan, todella erikoiseen mekkoon jossa oli pinkkiä ja violettia ja kaikenlaisia pieniä yksityiskohtia. Asvalttiin kopisivat violetit PVC-kengät, ja silmiä sekä huulia korosti kirkas pinkki meikki.

Tyttö asteli itsevarmana, hilpeän näköisenä käsipuolessaan pienehkö, musta PVC-muovista tehty laukku jossa oli suuri pinkki tähti. Neitokainen oli pyörinyt kaupungilla yksikseen jonkun aikaa, ostaen itselleen uusia meikkejä ja muutamia hygieniavälineitä kuten uuden hammasharjan. Nyt hän suuntasi Dusty'siin joka oli hänen suosikkikahvilansa; hänhän rakasti kaikkea kofeiinipitoista. Dessy astui sisään kahvilan ovesta, suunnaten suoraan tiskille yhä itsevarma, ystävällinen hymy huulillaan.
"Moi! Mulle tulis yks superiso kinuskikahvi kermavaahdolla ja suklaarouheella, ja tollanen suklaamuffinssi", Desiré tilasi hilpeästi, luoden hymyjä jokaiselle jonka katseen tavoitti. Hän odotti hetken tiskin ääressä, jakkaralla istuen, kunnes sai tilauksensa maksettuaan sen.
"Pidä loput", scenetyttö sanoi iloisena, ja otti tarjottimensa johon oli kahvinsa ja muffinssinsa saanut, katsellen sitten ympärilleen.

Dusty's oli tupaten täynnä, jokainen pöytä oli varattu. Sitten hän huomasi yhden ikkunanviereisen nurkkapöydän, jossa istui vain joku poikamaisesti pukeutunut tyttö. Olihan hän hetken saanut katsella ja miettiä, mutta tyttö tuo oli. Liian sirorakenteinen pojaksi, ja pitkät hiuksetkin sanoivat jotakin, vaikka eihän se mikään kriteeri ollut. Des suunnisti pöytään, seisahtuen korkokengillään sen viereen ja loi suklaanruskeiden, vahvasti meikattujen silmiensä katseen kyseiseen henkilöön joka näin lähempää katsottuna todella oli naispuolinen.
"Moi! Saako tähän istua? Täällä on nimittäin vähän täyttä", tyttö sanoi ranskalaisaksentillaan, odottaen kohteliaasti saisiko hän istuutua siihen.

Hachi nuuhki teetään tuijottaen ulos ikkunasta. Hänellä oli pitkästä aikaan ihan normaliolotila päällä. Hän ei ollut onneksi törmäillyt enää vähään aikaan yläosattomiin miehiin taitaitai.. heittänyt ketään pullolla päähän. Takaraivonkin haava oli jo parantunut ja kaikki tuntui olevan hyvin. Mutta mutta, hän ei ollut kuullut Tarzan-miehestä mitään. Tosin, ei hän ollutkaan kehdannut tuolle soittaa tai mitään.. Ehkä se numero olikin ollut feikki.. kun hän olin niin rasittava aina välillä..

Kopskopskops. Tyttö rekisteröi muista äänistä huolimatta korkokenkien kopseen, joka läheni ja sitten tytön äänen, jossa oli kaunis kasentti. Tummien silmien katse kääntyi kauniiseen tyttöön, Hachin jäädessä vähäksi aikaa tuijottamaan toista silmät suurina, huulet hivenen raoillaan.

Sitten hän tajusi mitä teki ja laittoi kuppinsa pöydälle niin lujaa, että kuumaa teetä läikähti tuo käsille.
Korpintukkainen neitokainen älähti ja ravisteli kättään tuskainen irvistys huulillaan.

"Joo, on siin vapaata. Istu vaan"

Desiré huomasi kyllä toisen tuijotuksen, mutta oli niin tottunut siihen että se ei haitannut lainkaan. Hänelle oli aivan normaalia että ihmiset tuijottivat, osoittelivat ja jopa huutelivat hänelle. Olipa hänet muutaman kerran hakattukin ulkonäkönsä takia, joidenkin rajoittuneiden cheerleadereiden tai muiden pissaliisojen toimesta.
Saatuaan luvan käydä istumaan tytön seuraan, hänen täyteläinen suunsa levisi kauniiseen hymyyn, mutta toisen kaataessa kuumaa teetä käsilleen scenetyttö pelästyi hivenen.
"Voi, pyyhi tällä", naisenalku sanoi istuen ja laskien tarjottimensa pöydälle, ojentaen toiselle nopeasti valkoisen servetin jossa oli Dusty'sin logo.

"Miten se nyt tolleen, voin mä tietyst vaihtaa pöytääkin jos sulle tulee jotain vaaratilanteita mun läsnäolosta", Dessy naurahti, ja joi pillillä kahviaan todettuaan että aasialaispiirteitä omaava sievä tyttö jäisi henkiin teensä kaatelusta.
"Mä oon muuten Desiré Deveraux", tyttö esittäytyi, kiinnittäen sitten tarkemmin katseensa toisen kasvoihin.
"Hei! Sähän käyt Astonia, me ollaan samalla journalismin kurssilla!" Dessy hihkaisi hämmästyneenä, sillä ulkonäöltä hän muisti toisen hyvinkin nyt mietittyään, tosin nimeä hän ei saanut päähänsä.

"Kiitos.."
Hachi hymyili toiselle pikaisesti ja sieppasi tuon tytön tarjoaman servetin, pyyhkien sillä kättään. Kuumotus ei lähtynyt mihinkään, mutta se väheni kun neste saatiin pois iholta. Noooh, ei hän luultavasti pientä punoitusta pahempaa siihen saisi, joten ei se mitään. Korpintukkainen rytisti servetin pieneksi palloksi ja asetti sen pöydälle teekuppinsa viereen.

"Hehe, ei se susta johdu. Mä vaan oon aina tällänen tunari.. Viimeks mä onnistuin melkein halkasemaan pääni yhteen kaapin nurkkaan.."
Tyttö sanoi virnistäen omalla, pirteällä tavallaan samalla kun kohotti mukinsa huulilleen ja siemaisi hyväntuoksusta juomaansa. Se myös maistui hyvältä.

"Hachiko Ikumo, sano vaan mua Hachiksi niinku kaikki muutkin. Joo, niin muuten ollaanki! Anteeksi, mun muisti pätkii aina välillä.. Kai se johtuu siitä ku saan niin paljon tärähdyksiä mun päähän, hehe"
Hachi totesi nauraen hivenen.

"Ole hyvä", scenelikka sanoi iloisesti, katsoen kun toinen kuivaili kättään. Hän rypisti hivenen otsaansa.
"Ooks varma ettei sun pidä mennä pitää tota kylmän veden alla?", Desiré kysyi kallistaen päätään niin että turkoosit kiharat heilahtivat. Hän nappasi pillin taas huuliensa väliin, juoden makeaa kinuskikahviaan ja välillä saalisti kermavaahtoa juoman pinnalta. Sitten hän puraisi suurta, kuohkeaa muffinssiaan josta näkyi suklaapaloja. Des rakasti makeaa, ja sai syödä sitä loputtomiin, sillä se ei ainakaan vaikuttaisi hänen vaa'assa näkyvään lukuun mitenkään. Häntä kun oli siunattu geeneillä, ettei hän lihonut juuri mistään.

"Herran jestas, miten se oikein pysty tapahtumaan?" hän kysyi ihmeissään, sillä ei hän ainakaan ollut koskaan meinannut halkaista kalloaan kaapinkulmiin. Olihan hänelle pikkuvahinkoja tietysti sattunut, kaikillehan niitä. Ja sairaalassakin oli oltu, mutta vain sen takia että hänen ulkonäöstään ei aina pidetty ja jotkut ryhtyivät koulimaan häntä oikein omin käsin haluamansa näköiseksi.
Tämä Hachiksi esittäytynyt nuori neito vaikutti ensinäkemältä pirteältä ja mukavalta seuralta hänelle.

"Ai, harrastatko sä paljonkin kallonhalkasuja vai?" Dessy nauroi ja sipaisi hiuksia kasvoiltaan kun maistoi taas ihanaa kahviaan. Hän voisi juoda tuota nimenomaista kinuskikahvia vaikka litroittain, tai siltä hänestä ainakin tuntui.

♣ öök XD ♣

”Eijei tätä tarvii. Kyllä tää käsi tästä tai niin mä ainakin luulen..”
Tyttö totesi virnistäen nätille turkoosihiuksiselle tytölle. Hän kadehti toisen ulkomuotoa, sillä vaikka tuo olikin lyhyt ja kaikkea, oli toinen niin kaunis, että melkein silmiin sattui. No ei ehkä ihan, mutta Hachi huomasi olevansa toiselle kateellinen. Hän itse näytti joltain.. kymmenenvuotiaalta lapselta ihan jo pienuutensa ja vartalonsa vuoksi. Ja kasvotkaan eivät olleet niin kauniit jajaja…

”No siis kun.. Mä menin yhen jutun takia poikien pukkariin ja sitten säikähin ku siellä oli yks kundi yläosattomissa, katoin et se oli alasti, ja sitten kompastuin ja ja.. niin sitten mä löin mun pään johonkin kaapin kulmaan ja olin ihan varma että mun kallo halkes, mutta ei se halennukkaan vaan siihen tuli kiva lommo ja haava!”
Hachi sanoin, selittäen samalla käsillään, mikä saattoi ulkopuolisten silmissä näyttää vain epämääräiseltä huitomiselta. Korpintukkainen neitokainen veti henkeä ja huokasi, hymyillen toiselle tytölle suloista hymyään.

Niin, kallo oli ollut vähällä murskaantua, vaikka Brandon olikin silloin väittänyt toista…

Desiré kuunteli virnistäen, selkeästi kiinnostuneena ja hieman eteen kumartuneena Hachikon tarinaa. Hänen kasvonsa ilmehtivät kertomuksen edetessä; ensin oli hivenen pervo virnistys, sitten naurua, enemmän naurua ja lopuksi hivenen kauhistunut, mutta samalla huvittunut ilme. Loppujen lopuksi hän nauroi vedet silmissä, pidellen vatsaansa.

"Hahaha, oivoi, jos saan kysyä, mitä sä siellä poikien pukuhuoneessa oikein teit?" tyttö kysyi.
"Ei sun olis pitäny säikähtää yhtään sitä, olisit vaan tarkastanu näkymät rohkeesti; mitäs hihhuloi alastomana tai puolialastomana pitkin pukukoppeja. Mitäs se poika sitten, kun sä pöllähdit sinne ja halkomaan päätäs?" Dessy kyseli, ja hänestä huomasi että hän oli vilpittömän kiinnostunut tummahiuksisen tytön kertomuksesta. Turkoosipää hymyili takaisin Hachille, jolla oli varsin kauniit kasvot ja hyvin suloinen hymy. Desiré oli varma että toisella riitti vientiä, olihan toinen niin herttainen pakkaus.

"Sulla on kaunis hymy", Des sanoi, vailla nolostumisen häivääkään. Ei hänestä ollut kummallista tokaista tuntemattomillekin ihmisille joitakin kehuja, sillä mitä ne haittaisivat? Ihmisille tulisi hyvä mieli ja pariisilaisneito näkisi enemmän hymyjä kaupungilla.
"Noh, tulikos tai olikos teillä jotain juttua sen jätkän kanssa? Pelastiko se sut ritarillisesti ja kuskas sairaalaan aivohalkeaman vuoksi?" neitokainen kysyi virnistäen.

Hachi virnisti tytön reaktiolle.
”Nosiis.. kun yks urheilijagorilla kävi mun hermoille niin mä päätin toimittaa pienen kostoretken..”
Tyttö tokaisi, virnistäen.
”..ja ei se mitään oikeen. Autto ja silleen..”
jatkettiin, korpintukkaisen tytön jättäen vastaamatta tuohon näkymien tarkastamiseen. Hän ei ollut ennen nähnyt vierasta miesvartaloa niin läheltä. Saatikka alastonta miestä, mutta jätti nuo seikat sanomatta seurassaan olevalle tytölle. Sehän olisi pitänyt häntä ihan hölmönä jajaja… Sitä paitsi hän oli myös saanut tuolloin ensi suudelmansa ja sen ajatteleminen.. sai Hachin olon oudon huteraksi. Hänen pitäisi nyt ryhdistäytyä..

Tyttö siemaisi juomaansa ennen kuin jatkoi, tytön virnistyksen viipyessä huulilla.
”Ei, kun se on vaan kaverikundi… jos sitäkään.. tai siis mä oon vaan kaverityttö. Se on sitä paitsi kolmannella ja ei sitä kiinnosta tälläset pikkulikat niinku mä olen. Ku oon niin kehittymätön ja kaikkea. Mutta siis kyllä se putsas mun haavan ja autto vähän kaikessa. Mutta ei muuta”
Hachi ei voinut estää pientä katkeruutta kuulumasta äänestään, tiedostamatta tuota pientä vivahdetta kuitenkaan itse. Niin, hän oli vain ja ainoastaan kaverityttö, pikkulikka, jonka Brandon oli pelastanut silloin ja auttanut koston suorittamisessa. Tuskin koskaan mitään muuta kun hän oli niin pikkulikkamainen niin luonteeltaan kuin ruumiiltaankin. Ja se ahdisti häntä.

”Ähem.. kiitos sulle.. Sä oot tosi kaunis ja nätti jajaja…”

Desiré nyökkäili kiinnostuneena kun tyttö kertoi huvittavaa, tapahtumarikasta tarinaansa kostoretkestään ja pojasta jonka oli tavannut silloin. Neito joi kinuskikahvinsa loppuun ja mutusteli muffinsin viimeiset murut.
"Kuule, Hachiko sä olit? Niin, kundeista ei koskaan tiedä, muista se. Jotku saattaa kuolata heti ensimmäiseks kun näkee, toisista ei huomaa mitään. Mut älä menetä toivoas sen suhteen, jos se kiinnostaa sua", scene neuvoi hymyillen, rutistaen muffinssipaperin palloksi.

"Kiitos. Säkin oot kaunis, ja miten niin muka kehittymätön? Mä ajattelin heti ekaks kun näin sut että kaikki jätkät tykkää susta kuin hullu puurosta", Des sanoi hymyillen. Sitten hän vilkaisi kännykkänsä kelloa, ja huomasi että hänen täytyisi lähteä heti.
"Mut hei, oli kiva jutella, otetaan uusiks joku kerta. Mun pitää nimittäin lähteä, yks kaveri odottaa ostarin luona. Nähdään koulussa, moi!" Dessy sanoi heilauttaen kättään, otti laukkunsa ja vei tarjottimen ja roskat pois. Sitten hän käveli korkokengät kopisten ulos kahvilasta, suuntana ostoskeskus.

+ kiitos pelistä <: eli vedän Dessyn tauolle ja luonteenuudistukseen joten katotaan sitten joskus lisää pelejä jos haluat, kun D tulee takas n_n +

//Ok, kiitos pelistä n____n' //