Well do you wanna dance under the moonlight?

- Minulta ei koskaanikinä saa kieltää tätä siirappisuutta♥ Sitähän sopii sitten arvailla kenet tänne on oikeutettu Oxin seuraan~ Pojken pukeutuminen -

Ilta oli hämärtymään päin, aurinko painumassa alaspäin. Ja Ox odotti auringonnousua, jonka ajatteleminen sai typerän hymyn saksalaispojan huulille. Ei olisi vaatinut paljoakaan, että tuo keesipäinen rokkari olisi mennyt seisoskelemaan tytön ikkunan alle viskomaan pikkukiviä. Hän oli aivan liian romantikko, vaikkei sitä kaiketi tuon ramopunkkarin ulkokuoresta olisikaan uskonut.
Siinä tuo pitkä poika istui, puiston penkillä vanhanmallisissa pillifarkuissa, bootseissa ja nahkatakissa, vasemmassa kädessään yksinäinen punainen ruusu. Irokeesi oli tänään kokonaan musta ja rajaukset silmissä kapeat. Ox oli kovin huolitellun oloinen ja oikeastaan täysin syystäkin. Rakkaudesta seonnut poika, joka odotteli elämänsä aurinkoa piristämään hämärtyvää iltaa. Tänään olisi täysikuu, joka sai ajatuksena typerän hymyn syvenemään. Ja ihan kuin sillä kaupungissa väliä olisi ollut, mitään tuskin suuremmin tulisi näkymään.

Poika korjasi istuma asentoaan. Ihan syystähän häntä jännitti, hänellä oli painavaa asiaa ja… Ox nyt osasi stressata asiasta kuin asiasta. Tai oikeastaan asioista, joilla oli merkitystä. Ja tällä oli. Paljon.
Poika korjasi uudemman kerran jalkojaan, kusnnes risti ne ja nojautui vasten selkänojaa katsellen taivasta. Voi vittu… Hänen teki kovasti mieli polttaa, mutta hän ei halunnut. Ties miksi. Voi helvetti, toivottavasti mikään nyt ei menisi pieleen.

+ abfbaisfbu♥ Dawnin look tänään ja kengät +

Tänään oli taas näitä päiviä, kun Dawn jaksoi laittautua. Itseasiassa, leijonapoikaan tutustumisensa jälkeen näitä päiviä oli ollut yhä useammin, pelkkä ajatuksen häivähdys siitä suloisesta olennosta ja hänen teki mieli mennä peilin eteen ja tehdä itsestään kauniimpi kuin kenestäkään muusta. Se oli outoa, ei hän ollut koskaan oikeastaan tuntenut tarvetta olla kaunis muiden takia, hän vain teki itsestään sen näköisen mikä miellytti omaa silmää. Mutta nytkin kävellessään kohti puistoa kaupungin valojen värittämänä, täysikuun alla, sydän tykytti ylinopeutta ja hänen teki mieli käännähtää ympäri ja juosta äkkiä johonkin kaupan sovituskoppiin tarkastamaan ulkonäkönsä. Hän oli etenkin epävarma mekostaan, jonka oli itse ommellut varastamistaan kankaista ja muista välineistä. Avonaisuus siinä ei haitannut tyttöä lainkaan, hän ei ollut koskaan pelännyt paljasta ihoa, mutta... Ehkä jos se ei sopinut hänelle, tai, jos hän olisi epähuomiossa ommellut sen huonosti.
Olisi pakko olla täydellinen.

"Prinsessa, sä näytät kauniille", punapää kuuli äänen viereltään, ja samassa tajusi vierellään koko ajan kävelleen pitkän pojan vaaleine hiuksineen. Taas yksi Heistä.
"Ssh, mene pois, Ox ei saa nähdä sua", tyttö sihahti ja hahmo katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, ja samoin se hävisi psykoosittaren mielestäkin. Tilalle tuli vain leijonanharjaspoika, ja ajatus sai Dawnin sipaisemaan taidokkaasti, yksityiskohtaisesti laitettuja oranssinpunertavia hiuksiaan, ja hän oli varma siitä että niistä puuttui jotain. Ja sitten viimeinkin, hän oli kävellyt heidän tapaamispaikkaansa kohti jo ikuisuuksilta tuntuneen ajan, kun tuttu hahmo osui silmiin.
"Ox", Dawn lausui hellästi, vaikka tiesi ettei poika varmasti kuulisi. Malttamattomana friikki pyrähti kevyeen juoksuun jonka ansiosta pääsi nopeasti rakkaansa luo. Sydän räpisteli kuin vangittu pikkulintu luisessa häkissään, haluten yhä lähemmäs hänen elämänsä miestä.
"Mun leijonapoika", punaverikkö sanoi ja aikailematta kömpi hajareisin poikaystävänsä syliin, kietoen kädet tuon niskan taa ja suukottaen omistavasti leukaperiä.

"Ethän sä kauaa joutunut odottamaan, komistus?" kapinallinen kysyi tutkaillen Maddoxia syvänsinisten silmiensä tarkalla katseella. Olipa poika laittautunut tänään komeaksi.

Kun Ox havaitsi jumalaisen tyttöystävänsä, muuttui se typerähymy hänen kasvoillaan entistäkin typerämmäksi. änm oli niin rakastunut tuohon kaunottareen. Ja kun tuo mekossaan nousi hajareisin pojan syliin ja suukotteli häntä, huumautui harjapää tuon tuoksustakin. Kuinka kukaan saattoi olla tuollainen jumalatar? Ja vieläpä Oxin… Poika oli niin pilvissa kuin olla ja taitoi. Toinen oli niin kaunis ja… Puvusta näkyi paljon paljasta pintaa.
“Iltaa, kaunotar”, Ox hymähti ja antoi tyttönsä suukottaa leukaperiään. Käsi, oikea ja se vapaa, kiertyi tytön selälle ja keesipäinen rokkari metsästi tytön huulet omilleen.
“En mä kauan odottanut, mutta sulle mulla on aina aikaa… Vaikka odottamiseen”, poika vastasi ojentaen ruusuaan tytölle. Hän ei keksinyt mitään sanoja eleelleen, mutta liian siirappista se kai olisi ollutkin. Mutta Ox oli siirappia rakastava romantikko, joten hänelle ele oli ilman sanoja tyhjän oloinen. “Kai sä tiedät, että mä rakastan sua.” No, kävihän se kai noinkin.

“Sä olet kaunis, Sonne”,poika lausui hymy huulillaan. “Mut on silti vaarallista kulkea tuollaisessa asussa melkein yöllä ja pimeässä.” Jep, Maddox Smith osasi olla mustasukkainen, tuijottajillekin. Sitä paitsi ajatus siitä, että joku kajoaisi pahemminkin hänen Dawninsa oli hirveä.

Dawn ei edes huomannut hymyilevänsä koko ajan Maddoxin läheisyydessä, mutta minkä sille mahtoi että vatsassa kipristeli ja veri kohisi villinä korvissa aina kun hän vietti aikaansa toisen kanssa. Ja leijonaharjaspojan hymyily aiheutti suupielien kohoamisen entisestään, enää hän ei muistanut pienintäkään häivähdystä Heistä tai kurjista kotioloista ja väkivaltaisesta isästä saatikka katkerasta isosiskosta. Oli vain Maddox Smith, vain tuo poika joka oli pyöräyttänyt hänen maailmansa ylösalaisin.
"Itse olet kaunotar, senkin hassu poika", punaverikkö sanoi nauraen hiljaisesti, särkemättä puiston rauhallista tunnelmaa metelöimällä. Hän suuteli pehmeästi poikaystäväänsä, hyväillen tuon niskaa sormenpäillään.

"Mutta mä en haluais odotuttaa sua, mä haluan olla koko ajan sun kanssasi niin sun ei tarvitse odottaa mua koskaan", Dawn sanoi ja syvänsinisissä, intensiivisissä silmissä paloi syvä intohimo ja rakkaus keesipäätä kohtaan.
"Mä voisin kahlita itteni kiinni suhun, niin mä voisin olla ikuisesti sun kanssa. Mä heittäisin avaimen pois", friikkityttö kuiskasi kiihkeällä äänellä Oxin huulia vasten, kiihkeyden lientyessä kun hän sai poikaystävältään ruusun. Kauniin, kirkkaan verenpunaisen ruusun. Dawn nojautui aavistuksen kauemmas rokkarista, painaakseen ruusun kevyesti kasvojaan vasten. Hän sulki silmänsä hetkeksi vetäessään punaisen kukan tuoksua keuhkoihinsa, mutta malttamatta kauaa olla katselematta tummapukeista poikaa.
"Mäkin rakastan sua."

Dawn suukotteli Maddoxin kasvoja ympäriinsä, nauraen sitten helisevällä äänellä kun toinen sanoi että oli vaarallista kulkea tähän aikaan tällaisessa asussa. Huvittunutta, itsevarmaa naurua.
"Mä olen paljon vaarallisempi niille muille kuin ne mulle", kissamainen neitokainen hymähti varmana omasta turvallisuudestaan, ja tavallaan hän oli oikeassakin. Tavallaan. Kyllä Dawn repisi ja purisi henkensä edestä jos joku kävisi kimppuun, mutta ei hän mikään lihaskimppu ollut joten siitä ei välttämättä olisi mitään apua.

Maddox Smith todellakin tiesi nyt miltä tuntui olla tavattoman onnellinen. Viimeksi hän oli ollut tällaisen tunteen kanssa Saksassa vielä kun seurusteli Julianin kanssa. Nyt hän pakahtui rakkauteensa tätä tulitukkaista neitoa kohtaan. Vaikka Dawn Rowena olikin useimpien silmissä friikki, uskomattoman pelottava naistenvihaaja, vaikkakin seksikäs. Olihan tuo viimeksi mainittua todellakin myös harjatukkaisen anorektikon harmaanvihreissä silmissä, mutta myös paljon muuta. Kaunis, ihana, rakastettava, kaunis, suloinen, jumalainen, fiksu, naisellinen ja karismaattinen, huumaava. Tämä keikaismainen punatukka oli poikaystävänsä silmin itse täydellisyys. Aurinko, joka toi valoa Oxin elämään. Sonne.
Ja ennen kaikkea, Maddoxin tavoitettavissa, konkreettinen.
“Mikään ei ole kaunista sun vierellä, rakas. Kaikki maailman kauneus kiteytyy sussa”, poika totesi tarkoittaen siirappisia sanojaan. Hän itse ei nähnyt niitä imelinä, sillä hänelle lausuttu oli todellisinta totta.
Jokainen kosketus oli kuin suoraan enkeliltä, Jumalan lahja tuolle turmellulle luontokappaleelle, jengielämässäkin viihtyneelle kapinalliselle. Itse autuus Oxille, joka ei todellakaan omasta mielestään olisi ansainnut tuota naista. Ja silti hän oli saanut tuon, ensi tapaamisesta asti hän oli alitajuntaisesti tiennyt tahtovansa juuri Dawnin, aurinkonsa.

“Ajatus kuulostaa houkuttelevalle”, poika lausui käheästi koskettaen huulillaan tyttönsä suupieltä. Ja siitä päästiinkin kepeästi asiaan… Joka tosin oli pojan vaikea lausua ääneen, eikä hän pyyntöään saanutkaan äänihuultensa avulla muodostetuksi. Saisi siis odottaa vielä hetken, mutta pakko se oli vielä tänä iltana, tai yönä, saada ulos.
Poika värisi toisen äänelle ja äänellä muodostetuille sanoille. Ox antaisi itsensä milloin tahansa kahlittavaksi Sonneensa. Hän ei lausuisi vastaan, jos toinen heittäisikin avaimen menemään…
Rakkauden tunnustus oli viedä tajun.

“Et sä ole vaarallinen, Sonne. Sä olet kiihkeä ja hekumallinen, mutta itsekkyyttäni mä en tahdo jakaa sua kenenkään muun kanssa”, poika puhui tarkoittaen jälleen mitä lausui.
Kädet koskettelivat hentoisesti tytön vartaloa, jota poika sylissään piteli. Nyt.. Nyt hänen olisi sanottava jotain…

“Dawn”, Ox aloitti matalalla äänellä. Hän ei saisi jänistää. “Rakas, mä… Tota…”, ei kyllä hänen olisi kysyttävä. “Mä en halua olla enää riesaksi mun sedälleni, joten mä ajattelin.. Mä muutan omilleni ja musta olisi tavattoman hienoa, jos sä tahtoisit muuttaa mun kanssa asumaan.”
Nyt se oli sanottu, enää täytyisi vain odottaa jännittyneenä mitä hänelle vastattaisiin. Tavallaan Maddox myös pelkäsi kieltävää vastausta, hän miltei odotti sitä. Kylmä hiki tuntui selkeänä, miten hän muka jaksaisi odottaa edes sekuntia?

- Miks mulle on näin vaikeeta kirjottaa siirappia? XD Vaikka mä rakastan kirjottaa Oxia just siirappisena... -

Maddox kutsui häntä kauniilla nimillä, kauniilla sanoilla. Kohteliaisuuksia, kauniimpia, suloisempia ja vetoavampia kohteliaisuuksia kuin koskaan punahiuksisen nuoren naisen elämässä. Houkuttelevimpia kosketuksia jotka saivat ihon kananlihalle ja hänet värähtämään, houkuttelevempia kuin koskaan. Dawn sulki välillä silmänsä, veti pojan tuoksua keuhkoihinsa painaessaan kasvojaan lähemmäs toista, ja avasi sitten sinisilmänsä vain hämmentyäkseen uudelleen tuosta ihmeellisestä miesolennosta. Hänen oli yhä välillä vaikea uskoa ettei Ox oikeasti ollutkaan hänen mielikuvituksensa tuotetta, yksi Heistä, mutta silmäillessään Maddoxia aina uudelleen, hän varmistui siitä että edes hänen mielikuvituksensa ei voisi luoda mitään noin täydellistä.

"Sä et saisi kehua mua noin paljon", Dawn sanoi hiljaa, hymyillen onnellisena. Hänelle jokainen kehu oli kuin lahja, lahja joka oli toimitettu väärälle ihmiselle, mutta josta hän nautti kuitenkin täydestä sydämestään. Häntä oli haukuttu liikaa, halveksittu ja pahoinpidelty lähinnä oman perheen toimesta, että tyttö ei oikeastaan tiennyt mitä tehdä tai varsinkaan sanoa kun sai kuulla kehuja. Joten useimmiten kun hän kuuli Maddoxilta ihania, romanttisia, ehkä jonkun mielestä siirappisiakin kohteliaisuuksia, Dawn ei osannut sanoa mitään, sillä kiitos tuntui liian tyhjälle ja mitättömälle. Useimmiten punapää vain vastasi muilla hellyydenosoituksilla, osoitti rakkauttaan suudelmilla ja läheisyydellä.
"Ei mua koskaan pystytäkään jakamaan, kukaan ei saa mun sydäntä koska se kulkee sun mukana", friikki sanoi hellästi, vieden jälleen huulensa kapinallisen huulien lähelle, vain muutamien millien päähän. Kissanainen nautiskeli hetken aikaa, ikäänkuin pitäen kumpaakin jännityksessä kunnes laski huulensa suudelmaan.

"Dawn" kuului hänen nimensä seksikkäällä, matalalla äänellä punaverikön rakastaman miehen suusta. Mutta sama seksikäs ääni jatkoi epäröivästi, mikä sai Dawnin etääntymään toisesta että hän saisi tutkailla toisen kasvoja ja ilmeitä. Epäröinti ei kuulunut hänen Maddoxilleen, mutta mikä sai ihmisen epäröimään? Pelko, ehkäpä? Oli lähellä ettei friikki paljastanut vampyyrinhampaitaan ja käynyt murisemaan jollekin näkymättömälle, ikäänkuin pelko olisi eläin jonka voisi pedonhampailla ja sähinällä karkoittaa. Mikään ei saisi vahingoittaa tai uhata hänen leijonapoikaansa, tai saisi Dawnin hampaineen kurkkuunsa, eikä tuo epäröinniksi tai peloksi tai ihan miksi vain kutsuttava asia olisi poikkeus.
Friikin kasvot olivat vakavoituneet, ja hän kuunteli saksalaisen rokkarin sanoja hiljaa, katsoen toista koko ajan silmiin. Kun poika oli saanut sanottavansa sanottua, Dawn nuolaisi mietiskelevänä huuliaan. Katse harhaili ruusuun joka hänellä oli yhä käsissään, ja tyttö antoi ajatusten kulkea samalla kun näperteli ruusun varressa olevia piikkejä. Helpotus oli ensimmäinen tunne poikaystävän sanoihin, hän oli odottanut jotakin pelottavaa. Ja helpotusta siitä, että hän pääsisi pois, hänen ei tarvitsisi katsella kuinka isä joi kaiken aikaa, kuulla kuinka Delilah huusi hänelle. Hänen ei tarvitsisi enää pelätä että häntä hakattaisiin milloin mistäkin syystä, ja kuulla syytöksiä äidin kuolemasta.

Hiljaisuuden jälkeen punapää kohotti katseensa ja hymyili.
"Mä luulin että sä tiedät ettei sun tarvitse edes kysyä tuollasta, tietysti mä tahdon asua sun kanssa!" Dawn sanoi nauraen, rokkarin kysymys oli parantanut neitokaisen päivää entisestään.
"Mut, kai sulle sopii kaks lisäasukastakin jotka tulee mun mukana?" friikki sanoi vuorostaan epäröiden. Hän ei ollut koskaan laskenut Oxia kotiinsa, joten pojalla ei ollut aavistustakaan hänen lemmikeistään. Jos Fluffy ja Hannibal eivät pääsisi Dawnin mukana sinne minne hänkin meni, psykoositar joutuisi valitettavasti jäämään isänsä katon alle, eikä hän tosiaan halunnut sitä.

Ox ei kuulemma saisi kehua rakastettuaan niin kovin, mutta kuinka moinen muka olisi käytännössä mahdollista? Hänen maailmansa tuntui pyörivän tuon käsittämättömän ihanan auringon ympärillä. Miten hän muka kykenisi olla kehumatta elämänsä parasta sattumaa? Hän rakasti Dawnia, tahtoi kertoa sen tuolle, hänestä tyttö oli maailman kauneuden kiteytymä ja hän tahtoi toisen tietävän sen.
Toinen kertoi, ettei tyttöä kukaan voisi Oxin kanssa jakaa, kun tuon sydän kulki harjapään matkassa. Maddox puri huultaan ja katsoi tyttöään silmiin. Ei mitään onnen kyyneleitä nyt, vaikka olo olikin kuin tavattoman korkealle jalustalle nostettuna, pää tähdissä.
“Ja mun sydän sun mukana, Sonne”, Ox vastasi tukahtuneella äänellä. Kuinka oli edes mahdollista, että oli nöin helvetin hyvä olla ja tuntea tyttöystävänsä, rakkaansa ja maailmansa olematon paino sylissään. Ja tuo pienikokoinen tyttö tosiaan oli hänelle miltei kaikki.

Kun se poltteleva kysymys oli laskettu ilmaan leijumaan, tuijotti poika miltei hätääntyneen kärsimättömänä vastausta. Hän toivoi myöntymystä enemmän kuin mitään koskaan… Miten tyhjä hänen uusi asuntonsa saattaisikaan olla ilman Dawnia, mutta taas miten ihanaa se olisi jos toinen voisi kutsua sitä hänen kanssaan kodiksi…
Toinen nauroi, ilmoitti Maddoxin kysymyksen olevan täysin turha, sillä toinen tahtoi sitä. Dawn sanoi, että tietenkin tahtoi asua hänen kanssaan… Ox oli täysin lamautunut, typerä hymy vain nousi kasvoille ja poika oli onnensa huipulla.
“Mä otan sinne vaikka kymmenen alligaattoria, kunhan sä tulet”, Maddox lausui ja suukotti tyttönsä huulia kevyesti, sipaisi tuon poskea ja vain katseli toisen kauneutta. Hänen… Ja pian tyttö myös asuisi hänen kanssaan. Hän oli niin onnellinen… Ja se typerä, onnellinen hymy hänen kasvoillaan kertoi siitä paljon.

Dawn ei voinut millään lopettaa hymyilyään, poskiinkin alkoi jo koskea kaikesta siitä hymyilemisestä, mutta mitä muutakaan hän voisi tehdä kun hänen elämänsä keskipiste rakasti häntä näin paljon. Jonkun ulkopuolisen silmiin he varmasti näyttivät todella idioottimaisilta siinä typerästi hymyillessään kasvot repeämispisteessä.
"No ei mulla ihan kymmentä alligaattoria ole, mutta vähän sinne päin", punapää naurahti. Neitokainen kietoi kätensä tiiviimmin rakkaimpansa niskaan, painaen kasvonsa toisen kaulaa vasten. Hän antoi nenänpäänsä hivellä Maddoxin kaulan ihoa kun itse veti nuorukaisen tuoksua sisäänsä, purren sitten lempeästi hampaansa kaikkine pidennettyine kulmahampaineen ohueen, tuoksuvaan ihoon. Hän varoi satuttamasta tai rikkomasta ihoa, pureminen vain oli niin kivaa, varsinkin näin houkuttelevan ihon kanssa.

Dawn suukotti Oxin kaulaa leukaperien alta, kohdasta jossa pulssikin tuntui, kuljeskellen huulineen siitä alaspäin. Lopuksi suudelmat päättyivät kaulakuoppaan, hyväillen solisluita ohimennen kunnes friikki kohotti päänsä kohdistaen sinisten silmiensä tummuneen katseen poikaystävänsä silmiin. Tietysti Dawn halusi Maddoxia, miksei olisi halunnut? Hän halusi tuota keesipäätä enemmän kuin ketään koskaan, samalla tavoin kun hän rakasti toista eniten koko maailmassa. Hän halusi kokea Oxin ihollaan, varsinkin kun he olivat olleet niin siveellisiä että eivät olleet vielä edes päätyneet makuuhuoneen puolelle.
Mutta eikö tänään olisi varsin hyvä päivä, tai yö, luopua siveellisyydestä?

+ asfpourrtusfäösfnvqaef...... ♥ +

Kieltämättä olihan Ox helpottunut toisen kertoessa, ettei heidän kanssaan asuntoon muuttaisi kymmentä alligaattoria. Se sinne päin kuitenkin hieman epäilytti… No, vaikka sitten muutama alligaattori, kunhan Dawn tulisi. Keesipää hymyili jatkuvasti sitä typerää hymyä, nautti tyttöystävänsä käsistä ja eleistä. Hän oikeasti rakasti tytön nenää, joka hiveli hänen kaulaansa. Ehkä jopa enemmän, kuin niitä hampaita, jotka pureutuivat herkkään nahkaan vaatien verta. Kuitenkaan Dawn ei syönyt poikaa verille, mikä oli ihme. mutta kaiketi ihan hyvä juttu, vaikkei se kyllä olisi poikaa juuri haitannutkaan.
Ox päästi huuliltaan matalaa murinaa, yrittäen kuitenkin purra huultaan hillitäkseen sitä ukutusta ja valitusta mikä olisi saattanut olla luvassa. Oliko sitten edes ihme, kun alahuuli oli pureskeltu verille?
Maddox oli kieltämättä jo unohtanut, että hänen piti udella lisää niistä lemmikeistä. Sekin oli vain sivuseikka, hän oli jo luvannut Dawnille niiden muuttavan tuon mukana. Sitä paitsi tämä oli keskustelemista mukavampaa.

Oxin ei tarvinnut paeta hampaita vetämättä päätään taaemmas, sne hän nimittäin olisi aika pian tehnyt. Dawn kuitenkin kerkisi ensin ja tuijotteli nyt vain pojan silmiä. Maddoxin nenä hipoi hänen tyttöystävänsä nenää. Hän ei ollut tietoinen toisen ajatuksista, ei tietenkään ollut.
Kauaa ei poika kyennyt tyytymään tuijotteluun, sillä hän janosi toista. Huulet painettiin tytön huulille, eikä Ox jaksanut välittää siitä, että tahrasi neidon vereensä. Oli vaikea ajatella, että rikkipurrusta huulesta vuotava verinoro olisi voinut haitata vampyyrinakin tunnettua Dawnia.
Maddox söi neidon huulia, yritti kovasti tarjota kieltään tuon suuhun ja samalla pakahtui siihen pääntäyttämään ajatukseen, että oli ivan taivaallisen rakastunut.