All I wanna do

// Lumene tänne med tyttönsä : ))

William oli ehtinyt kotiin ja siellä hän ensimmäiseksi oli hieman järjestellyt huonettaan. Eihän sitä sopisi ihan miten tahansa esitellä kotiaan. Vaikka aktiviteetti olikin suunniteltu rannalle, mutta koskaan ei voinut tietää. Ei siis sillä, että nuorukaisella olisi mitään taka-ajatuksia, mutta silti. William varmaan veisi tytön ensiksi kyllä surfaamaan suoraan takapihan portaiden kautta ja siinä tyttö näkisi vähän heidä takapihaansa, jossa oli kyllä mahtava viettää aikaa ystävien kesken. Olihan takapihalla uima-allasta, poreallasta ja sohvallinen nuotiopaikka, jossa illan tullen oli mukava lämmitellä ja paistella vaikka vaahtokarkkeja. Hmm.. jos Charlotte viihtyisi pidempään, niin voisi harkita tuotakin vaihtoehtoa. Mutta William yritti nyt olla ajattelematta liian pitkälle asioita. Antoi virran viedä mukanaan. Eihän poika edes osannut sanoa vieläkään oliko nämä treffit, vai vain uusien ystävysten tapaaminen? Tavallaan nuorukainen toivoi ensimmäistä.

Päälleen herran oli suoraan pukenut uimashortsit, sillä veteenhän he olivat pian menossa. Päälle oli kuitenkin vielä vedetty musta painijantoppi, joka myötäili pojan sopivasti lihaksikasta kroppaa ja antoi herran täydellisen rusketuksen näkyä. Muuten hän olikin jo valmis. Ainiin vielä surffilaudan valitseminen. Nuorukainen oli päätynyt kokoelmastaan siihen lautaan, jolla oli aikoinaan aloitellut. Valkoinen lauta, jossa oli mustia koukeroisia tribaaleita. Sillä oli hyvä Lottienkin aloitella surffausuraansa Williamin johdolla.

Sitten nuorukainen oli saapunut keittiöön, jossa hän oli pakannut koriin pari pulloa limsaa. Sillä ilta-auringossa tuli kuuma ja surffatessa jano. Samoiten koriin oli pakattu pientä evästä, jos heille tulisi nälkä. Korin päällä oli pojan suuri rantapyyhe ja otsalle nostettiin vielä aurinkolasit, jos niitä nyt tarvittaisiinkaan, ainakaan surffatessa niitä ei voitu käyttää. Nyt kaikki oli valmista ja William meni olohuoneeseen odottamaan Lottien tuloa. Nuorukaista kieltämättä vähän jännitti ja muutenkin hän oli hämillään tästä kaikesta. Mutta tärkeintä tänään oli olla oma itsensä ja ehkä.. ehkä yrittää hurmata Lottie.

//We're here~ Lottien asukokonaisuus (ilman turhia helyjä totta kai) :-))

"Äiti..! Äiti! ..... ÄITI!" huusi Lottie kurkku suorana talon toisessa päässä sijaitsevalle äidilleen, joka yritti paraikaa tehdä kaavoja uudelle luomukselleen. Tyttären huuto kuitenkin oli asia, joka tuli huomoida, joten hiljaa huokaisten Arina huusi takaisin tyttärelleen kysyäkseen, mitä asiaa tällä oli.
Ja kumpikaan ei voinut mennä toisen luokse? Ei tietystikään!
"Missä mun se uusi, valkoinen hellepaita oikein on?" brunette tyttö huusi kysymyksen äidilleen, joka vastasi, ettei tiedä, mikä sai neidon vain kurtistamaan kulmiaan ja älähtämään. Ei auttanut muu kuin repiä kaikki paidat alas hyllyltä niin eiköhän silloin löytyisi jo hänen jonkin aikaa kadoksissa ollut paitansa.
Paidat revittiin nopeasti alas hyllyltä ja pienen kaivelun jälkeen sieltä löytyikin paita, jota oltiin kaivattu. Lottie vetäisi sen ylleen peittäen bikineidensä yläosan, jonka alaosa oli vielä piilottamatta. Huoneensa tuolilta tyttö kuitenkin nappaisi farkkushortsit, jotka vetäisi jalkaan ja singahti sitten alakertaan laittamaan punaisia kiilakorkokenkiään, joilla oli helppo ajaa pyörällä.
Kyllä, hän menisi Williamin luokse pyörällä, sillä Google Mapsin avulla paikansi tämän kodin sijainnin, mikä ei ollut kovinkaan kaukana ja Lottie oli kerran ajanut siitä ohitse. Varmuudeksi hän oli kuitenkin tulostanut kartan ja laittanut sen rantakassiin pyyhkeen, avainten ja puhelimen seuraksi.
Vielä nopea vilkaisu suotiin eteisessä olevaan peiliin ja letin pysyvyys varmistettiin kiristämällä hiuslenksua.

"Mä meen nyt!" brunette huikkasi äidilleen ja lähti ulos kotiovesta kipittäen polkupyöränsä luokse, jonka tarakalle laittoi laukkunsa ja lähti sitten polkemaan päämääräänsä kohti.

Viidentoista minuutin kuluttua 'tuttu' talo osui näköpiiriin. Lottie pysähtyi vielä varmuuden vuoksi ja tarkisti tulostamastaan kartasta, että oli varmasti tullut oikeaan osoitteeseen, ja toden totta olikin. Pyörä talutettiin etupihalle samalla kun suuta yritettiin pitää kiinni, sillä se meinasi koko ajan loksahtaa auki hämmästyksestä. Williamin kotitalo kun oli ehkä HIVENEN hienompi kuin hänen ja paljon, paljon kalliimpi. Tuskin hän oli koskaan nähnyt moista näin läheltä!
Lottie laittoi pyörän nojaamaan mahdollisimman turvalliseen paikkaan, missä se ei kuitenkaan ollut kenenkään tiellä, otti tarakalta laukun olalleen ja kapusi pari askelmaa, jonka jälkeen pimpotti ovikelloa.

William oli ehtiny levottomana jo pyöriä olohuoneen ympäri pariin kertaan ja lopulta nuorukainen taas lösähti sohvalle puoliksi makaamaan. Odottavan aika oli tosiaankin pitkä, kuten vanha sanonta sanoi. Lopulta ovikello kuitenkin soi ja William oli melkein liiankin nopeasti ovella. Mutta nuorukainen ei halunnut antaa liian innokasta kuvaa kuitenkaan itsestään ja odotti ovella pienen tovin, kuitenkin hetken päästä vääntäen kahvaa alaspäin ja nähden edessään hemaisevan näyn. Lottie oli erittäin kauniina siinä nuoren Williamin edessä ja nuorukaisen suu oli loksahtaa nyt auki. Hyvin miehenalku kuitenkin vältti sen ja ojensi kättään osoittaakseen toisen astuvan sisään.
"Tervetuloa matalaan majaamme", Will naurahti sitten tervehdykseksi ja veti oven perässä sitten kiinni. Will vilkaisi vaivihkaa tytön päästä varpaisiin ja kyllä kerrassaan piti näkemästään. Kukapa nuori mies ei olisi, pienet farkkushortsit, jotka paljastivat täydelliset sääret. Mihin ihmeeseen tämä nuorukainen oli itsensä juuri ajanut.

"Löysit tänne näköjään hyvin, vai eksyitkö monesti matkalla?", miehen alku vitsaili sitten rennosti ja ohjasi tyttöä hetkeksi kohden olohuonetta, joka oli aulan vieressä.
"Lähetäänkö heti testaamaan sun taitoja laudan päällä?", poika kysyi nyt vielä perään ja katseli hymyillen Lottieta silmiin. Olihan se pakko myöntää, ettei tämä herra juuri nyt malttanut olla näkemättä tuota neitokaista bikineissä. Eikö nyt kuka tahansa miespuolinen olisi tuota ajatusta toivonut? Ihan varmasti. Nuori mies naurahti sitten pienesti itsekseen ja katseli hieman hämillään ympärilleen.
"Voidaan sit joskus tehdä taloesittely, jos haluut, mutta nyt on hyvä aika surffata kun aallot on vielä hyviä. Illaks ne tuppaa vähän laantumaan tai vastaavasti tulee liian isoiks. Ja nyt on vielä lämminkin, niin ei jäädytä", Will jatkoi sitten puheluaan.

Kauaa ei mantelisilmä joutunutkaan odottelemaan, kun ovi tultiin avaamaan ja pieneksi helpotukseksi avaaja oli William. Jos se ei olisi ollut William, hän olisi aivan varmasti luullut kaikesta huolimatta tulleensa väärään osoitteeseen, eikä tietystikään saisi kysytyksi, että asuuko täällä kenties William -niminen komistus, vaan kipittäisi karkuun eikä enää koskaan palaisi takaisin.
Hymy suotiin herralle, joka kutsui hänet astumaan sisään ja totta kai hän teki työtä käskettyä.
Nyt vasta hän todellakin tajusi, kuinka tajuttoman iso talo todellisuudessa olikaan. Ulkoapäin se ei ollut vielä näyttänyt niin kamalan suurelta, mutta heti kun pääsi sisään, huomasi olleensa täysin väärässä. Aivan pakosta Lottien suu loksahti pienesti auki, kun antoi katseensa kiertää upean näyttävää taloa.

"Löysin. Polkupyörä ja Google Maps on kivoja kavereita", neito vastasi samalla, kun häntä ohjailtiin olohuoneen puolelle. Ja totta kai olohuonekin oli kerrassaan niin kadehdittavan upea, ettei hän enää pystyisi ajattelemaan heidän kotiaan isoksi, saati sitten yhtä hienoksi, kuin tämä.
"Vaikka, sitähän varten mä tänne tulin", pieni virnistys käväisi huulilla ja vaivihkaa tarrattiin hieman kovemmin kiinni olalla roikkuvaan laukkuun. Ei hän pelännyt, että joku tulisi ja ottaisi sen, vaan häntä yksinkertaisesti jännitti koko tilanne. Mutta ketäpä ei?
"Eli mitä me tässä vielä odotellaan? Aallot kutsuu."

"Google mapsiin voi aina luottaa, toinen on navigaattori jos sellaista jaksaa kuunnella", Will naurahti tytön vastaukselle. Vaikka oli myönnettävä, ettei poika olisi ensimmäisenä uskonut toisen tulleen pyörällä. Ilmeisesti toinen asui suhteellisen lähellä, sillä tuskimpa toiselta puolelta San Diegoa kukaan lähtisi pyöräilemään. Ei ainakaan tämä herra viitsisi ja jaksaisi. Nuorukainen hymyili rentoutuneesti vieraalleen ja nyökkäsi sitten Lottielle.
"Joo, mennään heti", Will naurahti sitten ja otti sohvan vierestä korin, jossa oli evästä ja pyyhe sun muuta. Surffilauta oli takaoven vieressä. Nuorukainen ohjasti parin takaovelle ja avasi oven Charlottelle.
"Naiset ensin", tämä virnisti ystävällisesti ja asteli sitten perässä ulos.
"Meen surffaa nyt! Moro!", miehenalku hihkaisi sisaruksilleen, jotka olivat huoneissaan yläkerrassa. Äiti oli töissä, koska hänellä oli tänään taas sinfoniaorkesterin konsertti ja se veisi koko illan. Lisäksi porukka kuulema oli menossa vielä illalliselle, joten Williamin vastuulle ja sisaruksista huolehtiminen. Onneksi ne olivat sen verran isoja, että pärjäsivät hyvin kyllä kotona kahdestaan kun nuorukainen vietti laatuaikaa Lottien kanssa.

William nappasi surffilaudan kainaloonsa ja laittoi jalkaansa mustat flipflop sandaalit. Sitten poika osoitti rappusia kohden, jonne heidän piti nyt suunnata.
"Elikkä alas vaan, jos vielä uskallat", Will virnisti taas Lottielle ja lähti kävelemään portaita kohden. "Jos tulee kylmä, niin voidaan tulla lämmittelee tohon nuotiolle tai porealtaaseen", nuorukainen jatkoi vielä rennosti ja samalla hieman esitellen omaa ylpeyttään eli talon takapihaa. Aluetta, jossa kaikki viihtyivät varmasti ja aluetta joka oli nuorukaisen lemppari sitten oman yksityisrannan.
"Nii sä et oo koskaan ees kokeillut surffausta?", Liam kysyi sitten katsahtaen kauniiseen neitokaiseen kysyvästi.

"Niin ja jos sellasen omistaa", tyttö lisäsi. Navigaattori olisi kyllä kätevä, mutta hän oli aivan onneton kaiken vähänkään hienon elektroniikan kanssa, jopa onnettomampi kuin äitinsä. Ja se oli ikävä kyllä tullut koettua. Mutta kukapa voi sille mitään, että haluaa kokeilla, mitä mikäkin nappi tekee ja käyttöohje nyt vain ei satu olemaan siinä käden ulottuvilla?
Lottie naurahti hyväntahtoisesti Williamin avatessa oven hänelle.
"En tajua, että miten 'naiset ensin' -repliikkiä pidetään kohteliaisuutena kun silloin sota-aikoina naiset pistettiin astumaan ensimmäiseksi ulos ovista, jotta miehet eivät saaneet kuulaa kalloonsa." annettiin pieni, viaton ajatus julki, mutta hiljennyttiin sitten nopeasti kun näkökenttään osui kaunis meri, joka oli niin epätodellisen lähellä. Kun hän oli astunut sisään taloon, oli hän jostain syystä kuvitellut, että rantaan olisi hieman pidempi matka, kuin mitä todellisuudessa, joten olihan se pieni yllätys. Vesi näytti hyvin kutsuvalta ja hänen olisi tehnyt mieli ottaa ja juosta pää kolmantena jalkana vaatteet päällä mereen, mutta brunette hillitsi itsensä.
"Meri on teillä niin epäreilun lähellä..."

Silmät siristyivät hitusen ja suu vetäytyi täydelliseksi viivaksi, kun komistus esitteli takapihaansa.
Okei, nyt hän myönsi, että oli täydellisen kateellinen Williamille. Suuri, kaunis piha ja poreallas, johon mahtui ainakin kuusi henkeä yhtäaikaa! Ja heillä vain oli yläkerran pesuhuoneessa poreamme, johon juuri ja juuri mahtui kaksi henkeä. Niiiin epäreilua! Hän halusi kaiken, mitä Williamilla oli.
Ja seuraava kysymys kuuluikin, mitä tällä ei olisi?
"En. Jo pelkkä ajatus liukkaan laudan päällä seisomisesta tuntuu pelottavalta, saati sitten sen kanssa ratsastaminen aalloilla, niin... JOO", Charlotte vastasi hieraisten nopeasti poskeaan, jonka jälkeen loihti pienen hymyn huulilleen, jolla peitti tuskan, jota paraikaa tunsi jaloissaan. Kiilakorot ja pienetkin portaat eivät olleet kiva juttu, varsinkaan silloin, kun ei ollut vähään aikaan käyttänyt sellaisia.

//Sorge kesto. Koetan parantaa tapani : ))

William naurahti toisen tiedonjyväselle, joka ilmoille annettiin. Olihan se totta, että ennen asiat olivat noin. Mutta nykyään ei tainnut ainakaan San Diegossa olla sitä vaaraa, että sai kuulan kalloonsa. Will nyökkäsi kuitenkin hyväksyvästi toisen sanoille.
"No mutta onneks mä en pistäis sua ulos ekana, jos siellä olis joku vaara", miehen alku sanoi sitten rennosti omaan tapaansa Lottielle. Kun toinen mietti ääneen meren olevan lähellä, sai se pienen hymyn taas kohoamaan Williamin kasvoille. Ilmeisesti Lottiekin piti merestä, ainakin semmoisen käsityksen nuorukainen sai nyt. Heillä oli siis taas jotakin yhteistä.
"Jep, oon kuullut ton aika monesti muidenki suusta, mut mä en vois elää ilman meren läheisyyttä", Will sanoi sitten, vaikka tyttö ei ollutkaan hänelle puhunut.

"No ei se nyt niin pelottavaa oo, vaikkakin lupaan että kastut kyllä useasti vielä", Liam naurahti sitten ja kun he olivat pääseet portailta hiekalle, naurahti nuorukainen
"Kumpi eka vedessä?", William aloitti sitten ja laski puolessa välissä matkaa korin maahan ja potki sandaaleja pois jaloistaan. Pitihän sitä ensiksi vähän uida, ettei sais sydäriä kun laudalta veteen putoaisi. Se kun oli suuri todennäköisyys ellei jopa välttämättömyys. Nimittäin vaikka William oli hyvä surffari ja osasi asiansa, niin hänkin kyllä välillä tippui laudalta veteen. Ja kerta Lottie ei ollut aiemmin surffannut, niin todennäköisyys kasvoi muutamalla sadalla prosentilla.

Nuorukainen juoksi suoraan veteen ja heittäytyi pian mahalteen veteen. Vesi kieltämättä tuntui jo hieman viileältä, koska ilta-aurinko ei niinkään lämmittänyt enää vettä. Vaikka siis eihän täällä vesi koskaan kylmää ollut, mutta se tuntui vain iltaisin hieman viileämmältä.

//Ei mitään, pääasia että vastaat ja en mäkään nyt kauheen aktiivisesti ole vastaillut :-))

"Hei!" ehti Lottie vain huudahtaa, kun toinen jo juoksi täyttä häkää veteen. Hän ei halunnut jäädä jälkeen, joten ryhtyi nopeasti avaamaan sandaaleitaan ja ne avattuaan riisui turhat vaatteet pois, jotka viskaisi korin päälle. Sitten hänkin juoksi intoa puhkuen veteen, mikä ei aluksi tuntunut kovinkaan mukavalta, vesi nimittäin tuntui ehkä turhankin viileältä hänen ihollaan.
"Hyihyihyi!" oli bruneten aivan pakko manata ja lopulta hän päätyi tekemään pienen sukellusreissun pohjaan totuttaakseen koko vartalonsa veden viileyteen, joka ei tuntunut enää läheskään niin häiritsevältä kuin äskettäin. Aivan kuin hän olisi muuttunut tasalämpöisestä ihmisestä vaihtolämpöiseksi eläimeksi.

Tyttö ponkaisi sitten takaisin pintaan, jossa täytti keuhkonsa hyväntuoksuisella, puhtaalla ilmalla. Hymy karkaili väkisinkin hänen huulilleen, kun hän katseli suurta merta ja Williamia. Pienen miettimishetken jälkeen hänelle tuli aivan suunnaton himo tökkäistä toista kylkeen, jonka toteutti parin sekunnin kuluttua tajuttuaan ajatuksensa.
"Nyt surffaamaan?" Lottie kysyi hymyn ulotuttua ainakin korviin asti. Hän tosiaankin halusi päästä kokeilemaan laineilla ratsastamista, vaikka tiesi, että siitä ei tulisi aivan helppoa. Edes kaikki kokeneemmat eivät välttämättä pysyneet pystyssä yllättävien aaltojen tullessa. Onneksi hän oli oppinut pari vuotta sitten pidättään hengitystään ilman, että tarvitsi pitää nenästä kiinni. Tässä tilanteessa se nimittäin osoittautuisi ikäväksi asiaksi, sillä tuskinpa hän tajuaisi ottaa nenästään kiinni kuin vasta sitten, kun on jo uponnut veteen.

Tuuli oli hieman voimistunut siitä kun he olivat ulos astuneet, muttei vielä niin pahasti, ettäkö aallot olisivat kasvaneet. William kuitenkin kokeneena surffarina huomasi pienenkin eron tuulessa. Siihen piti opetella, sillä liian kovalla tuulella ei enää ollut turvallista surffailla. Miehenalku naurahti itsekseen, kun kuuli tytön manailevan veden viileyttä. Äkkiä onneksi siihen tottui ja nuorukainenkin otti muutaman uintivedon vedessä, ennen kuin nousi seisomaan. Vesi ylettyi poikaa juuri ja juuri lantiolle.

Pian hän tunsi tökkäyksen kyljessään ja katsoi huvittuneena Lottieta ja tökkäisi toista varovasti takaisin. "Samalla mitalla takaisin", nuorukainen virnisti ja nyökkäsi sitten toisen kysymykseen surffaamisesta. Laudan kanssa hän oli jo veteen tullut, joten vieläkin se siinä vieressä oli.
"Mennään vähän tohon matalammalle vielä", Will totesi sitten ja käveli muutaman askeleen rantaa kohden, olisi vaikea opettaa toista, jos heti olisi syvällä vedessä. Oikeastihan siis harjoittelu yleensä aloitettiin ihan rannalta, mutta tämmöinen leikkimielinen opetus nyt oli asia erikseen. Eihän tässä kenestäkään oltu mestaria luomassa vaan lähinnä kokeilemassa miltä lainelautailu tuntui. William loikkasi sitten mahalleen laudan päälle ja kauhoi malliksi vettä, mutta kääntyi pian takaisin Lottien luokse.
"Eli käytännössä sä eka opettelet kuinka tällä liikutaan suurimman osan aikaa. Tää vielä on helppoa, makaat laudalla ja kauhot käsillä itteäs eteenpäin", Will selitti sitten ja nousi pois laudalta osottaen, että nyt olisi Charlotten vuoro.
"Eiku makaamaan vaan, mä pidän laudan paikoillaan, et pääset siihen kunnolla", miehenalku naurahti ystävällisesti ja jäi odottamaan toista.

Samalla nuorukainen seuraili automaattisesti ilmaa, sillä se ei ihan normaalilta iltasäältä tuntunut. Muttei vielä kuitenkaan mitään ihmeempää ollut säässä tapahtunut.

"Okei", tyttö vastasi ja kahlasi hieman matalempaan veteen. Ruskeat nappisilmät katsoivat tarkkaavaisesti, kun toinen selitti hänelle, kuinka aluksi tulisi opetella liikkumaan laudalla, jonka jälkeen William näyttikin mallia. Näytti helpolta vain mennä makoilemaan laudan päälle ja kauhoa vettä, jotta pääsisi eteenpäin laudalla, mutta olisiko sekään todellisuudessa aivan helppoa? No, ei auta muuta kuin kokeilla!
Kulmat kurtistuivat hivenen, kun Lottie katsoi hivenen epäileväisenä lautaa. Mitä jos hän kuitenkin tipahtaisi heti veteen? Se ei olisi kivaa, eihän. Noooo, kokeillaan nyt. Ja niin tyttö tarttui kiinni laudasta ja sai heti ensiyrittämällä itsensä laudan päälle makoilemaan vatsalleen. Pieni huokaus karkasi hänen huuliltaan, helpottunut sellainen.
Ainakin ensimmäinen tehtävä oli suoritettu kunnialla.
Hän laittoi jalkansa niin kuin oli komistuksen nähnyt laittavan ja veti itseään hieman ylemmäs laudan päällä, jonka jälkeen tiputti kätensä veteen.
"Ja nyt vain kauhon tuonne ja takaisin?" hän vielä varmisti, että oli ymmärtänyt kaiken oikein, vaikka eihän tässä asiassa oikein voinutkaan ymmärtää väärin.

Aalto pyyhkäisi sitten lautaa kohden ja aivan refleksinä tyttö kietoi kätensä niin paljon laudan ympärille kuin vain sai, sillä pelkäsi tippuvansa kyydistä. Baletissa tasapainoa ylläpitivät jalat, ei vatsa, jolla hän paraikaa oli.
"Vo-vou.." hän ähkäisi kun toinenkin aalto tuli häiritsemään häntä.

William katsoi nauravaisesti toisen ilmeitä ja piti lautaa todellakin paikoillaan sen aikaa, että tyttö pääsi makaamaan siihen. Tähän asti kaikki oli sujunut oikein mallikkaasti. Tosin eipä se paljon vaatinut päästä surffilaudalle makaamaan.
"Joo ihan itte saat päättää kuinka paljon haluut harjotella tätä perusliikkumista", Will vastasi toisen kysymykseen ja nyökkäsi vielä samalla. Aaltoja oli alkanut tulla hieman tiheämpään tahtiin, mutta ne eivät vielä olleet hälyttävän isoja edes. Joten kyllä tässä vielä voisi harjoitella. Mutta jos sää tästä vielä pahenisi, pitäisi varmaan surffiharjoittelu jättää toiseen kertaan. Ekakertalaista kun ei viitsinyt hirveään tuuleen ja tuiskuun laittaa laudan kanssa.

"Sun ei kannata halata sitä lautaa, jos haluat pysyä tasapainossa. Vaan tasapainota käsillä ja vaikka toisella jalalla, jos tuntuu. Muuten kellahdat laudan kanssa vaan ympäri", Will ohjeisti sitten aallon pyyhkäistessä lautaa kohden. Nuorukainen hymyili rohkaisevasti. Tosin samalla hän huomasi, että taivaalle oli alkanut kerääntyä enemmän pilviä ja jotkut niistä näyttivät melko tummiltakin.
"Toivottavasti ei ala sataa nyt, muuten joudutaan jättää harjottelu ens kertaan", William totesi sitten hieman huolestuvasti ja katseli hetken taivasta ja merta.
"Sano vaan jos haluut lopettaa tältä päivältä, vaikka kyllä täs vielä pystyy reenailee, ku aallot ei oo niin pahoja", miehenalku jatkoi sitten puheluaan ja katsoi Lottieen ja odotti tämän mielipidettä asiaan.

"Eiei, kyllä me voidaan jatkaa", Lottie vastasi ja päästi irti laudasta siirtäen kädet sivuilleen ja ilmoitti vielä, että nyt lähtisi liikkeelle. Niinpä kädet alkoivat kauhoa vettä rauhallisesti, vaikkakin vähän epävarmasti. Hän ikään kuin tunnusteli tasapainoaan, sillä jos menisi yhtään kovempaa, voisi hän hyvällä lykyllä kuitenkin kellahtaa ympäri vaikka lauta tuntuikin melko turvalliselta.
Pieni matka tuli kauhottua, ennen kuin brunette päätti kääntyä ja silloin vasta ongelmatkin alkoivat. Miten ihmeessä hän kääntäisi itsensä sekä laudan, kun koko ajan aallot löivät häntä rannempaan. Pari kertaa hän meinasi tipahtaa kyydistä ja kun hän oli saanut käännettyä laudan, tuli aalto, joka kaatoi hänet kumoon.

Tytön ilmeestä huomasi, ettei hän ollut varaunut siihen, kun nousi pintaan hieroen silmiään, jotka hetken kuluttua avasi. Ensimmäiseksi Lottie etsi käsiinsä laudan, jonka päälle pääsi ihme kyllä nousemaan ilman minkäänlaista apua. Tosin sen sijaan, että hän olisi mennyt makoilemaan sen päälle, hän jäikin istumaan sen päälle ja ei tarvinnut kuin pieni, hieman viileän tuulen puhaltaa niin tyttö jo hytisi.
Ei tämä ollut kivaa. Vielä hetki sitten oli ollut niin lämmintä ja nyt jo tuulikin alkoi olla hyytävä. Eikä hän haluaisi tulla kipeäksi. Niinpä hän asettui jälleen vatsalleen laudan päälle ja kauhoi Williamin luokse.
"Täällä on aika viileetä..." hän sanoi hivenen harmistuneena tiputtautuen laudan päältä veteen. Hänestä olisi mukava jatkaa harjoittelua, mutta ei kuitenkaan haluaisi vaarantaa terveyttään missään määrin.
Typerä ilma. Miksi sen piti muuttua niin yhtäkkiä?

William nyökkäsi hyväksyvästi Lottien sanoille ja hymyili tälle. Kyllä hänelle rannalla oleskelu ja toisen opettaminen kelpaisi. Nyt nuorukainen jäi tarkkaavaisesti katselemaan, kun Charlotte lähti kauhomaan. Hyvältä se näytti, niin siis ihan teknisesti kuin.. no ulkonäöllisesti. Kyllähän Lottieta katseli ihan mielellään, eikä tätä nuorukaista ollut sitä kiistämään. Näitä ajatuksia vaan ei kohtelias nuori mies tuonut tietenkään julki ilmoille. Kuitenkin kääntyminen tuotti tytöllekin ongelmia ja pian toinen oli kellahtanut veteen.

"Hyvin se meni!", William huusi sitten toisen päästyä pintaan ja näytti peukkua tytölle. Hetken tyttö istui laudan päällä, mutta ilmeisesti ilma tosiaan oli jo viileä. Sen nimittäin nuorukainenkin oli huomannut, sillä hän seisoi puoliksi keho vedessä ja puoliksi ilmassa. Iho oli jo kananlihallakin, kun Lottie oli saanut kauhottua pojan luokse.
"Älä muuta sano, jos jatketaan joskus toisten? Paremmalla säällä?", Will totesi sitten ja meni kyykkyyn veteen hetkeksi, jotta lämpenisi.
"Jos mennään sisälle lämmittelee, niin sitten pääset hyvän sään aikana vielä kotiinkin?", nuorukainen jatkoi ja katsoi taivaalle uudemman kerran. Mistä ihmeestä nuo kaikki tummahkot pilvet olivat ehtineet ilmestyä? Aika uhkaavalta alkoi sää todenteolla jo näyttää.

"Mennääs, ennen ku tullaan kipeiks", miehenalku naurahti sitten ja nappasi laudan kainaloonsa suunnaten kohti rantaa. Rannalla hän nappasi maasta korin ja heitti pyyhkeen hartioilleen. Jalat tungettiin sandaaleihin ja nuorukainen jäi odottamaan, että Lottiekin olisi valmis kipittämään sisälle lämpöiseen.

Charlotte nyökkäili hyväksyvästi toiselle ja vilkaisi nyt itsekin taivasta, joka näytti siltä kuin alkaisi minä hetkenä hyvänsä itkeä. Ja oikeastaan itkun lisäksi taisi olla tulossa pienoinen tunnemyräkkä. Ainakin niin brunette päätteli katsellessaan tavallistakin tummempia pilviä. Toivottavasti ei ala ukkostaa, hän inhoaa sitä. Sen ääni on niin karmiva ja vaarallinen, ettei hän uskaltaisi liikkua yhtään minnekään sen raivotessa taivaalla. Onneksi iPod oli keksitty, hän pystyisi rauhoittamaan hermojaan kuuntelemalla Tchaikovskyn musiikkia.

Tyttö seurasi perässä Williamia viilenneelle hiekalle ja nappasi ensimmäiseksi pyyhkeen hiekalta, jota pudisteli pienesti ja kuivasi sitten itseään siihen. Hän kumartui laittamaan sandaalit jalkaansa, joiden narut sitoi nopeasti, huolimattomasti jalkojensa ympäri. Sitten hän nosti vaatteensa hiekalta, pudistellen niitäkin, samalla kun seurasi miehenalkua takaisin portaisiin ja sieltä ovelle.
Portaat olivat jälleen kerran pieni haaste, mutta hän selviytyi siitä kunnialla, kunhan vain katsoi tarkasti, mihin astui. Vaikka hän olikin balettitanssija, ei hän kuitenkaan ollut koskaan tanssinut korkokengillä, joten hänen tasapainonsa ei ollut yhtään sen parempi kuin muidenkaan. Balettiahan tanssittiin varpailla, ei koko jalkapohjalla.

Kun nuoret olivat päässeet ulko-ovelle, Lottie seisahtui paikoilleen ja laittoi vaatteet kainaloonsa, jonka jälkeen alkoi ottaa sandaaleita pois jalastaan.
"Mä kuivaan vähän jalkoja ja putsaan sandaaleita, ettei teille tule kauheita hiekkakasoja mun takia." hän selitti kuivatessaan jalkaansa pyyhkellä, selkä seinää vasten.

"Noo meillä on kyllä totuttu hiekkaan sisällä, mut ehkä se on ihan hyvä, ainakin jotain yrittää pudistella pois", Will naurahti ja siisti itseäänkin hieman. Mutta kerta rannalla asui, niin huonoja puolia tosiaan oli hiekan kulkeutuminen sisään. Onneksi sentään ihan suoraan ei rantahietikon edessä takapiha ollut, vaan sinne sai kulkea rappuset. Ettei nyt sentään tuuli hiekkaa heti sisälle puskenut. Puhdistettuaan itsensä miehenalku avasi takaoven ja asteli sisään ensimmäisenä tällä kertaa. Vettäkin alkoi selkeästi jo taivaalta ripotella ja ilma oli todellakin synkkä. Nuorukainen nappasi valot päälle lähimmästä katkaisijasta ja kävi pikaisesti viemässä korin keittiöön. Sitten hän palasi takaoven läheisyyteen olohuoneeseen.

"Tota mennään vaikka mun huoneeseen eka, niin voit käydä suihkussa. Että saa pestyä meriveden ja hiekat ja muut liat pois. Et kuitenkaan varmaan ihan heti ulos oo pääsemässä, ellet halua kastua ja vilustua", William totesi sitten samalla kuin katsoi ulos ikkunasta. Taivaalta tuli nyt solkenaan vettä ja se ei tosiaan tainnut heti olla loppumassa. Ja juuri kun poika oli ohjaamassa paria kohti rappusia, välähti taivaalla salama. Jyrinä tosin ei tullut ihan heti perään, joten ei se vielä päällä ollut. Jossain merellä varmaan.

Pääsyään huoneeseensa William avasi oman kylpyhuoneensa oven ja näytti sitä Lottielle.
"Eli ihan rauhassa vaan, nytku tässä ei oo mitään kiirettäkään..", miehenalku naurahti ja istahti itse sitten sängylleen istumaan. Hänkin kävisi peseytymässä, mutta tietenkin herrasmiehenä vasta naisten jälkeen.

Kun nappisilmä vihdoin ja viimein sai putsattua jalkansa siihen kuntoon, että uskaltaisi kävellä niillä sisällä, suoristi hän ryhtinsä ja astui sitten sisään sulkien oven perässään. William katosi jonnekin ja hetken brunette mietti, minne uskaltaisi laittaa kenkänsä. Hän voisi jättää ne tähän takaoven luokse, mutta.. Jos se ei olisikaan niin hyvä idea? Tuntui ehkä vähän hassulta jättää ne tähän, mutta vielä hölmömmältä tuntui niiden mukana kantaminen…
Ja niinpä tyttö kaikesta huolimatta päätti jättää kengät oven viereen.

Lottie nyökkäsi hymyillen toisen ehdotukselle ja lähti oitis seuraamaan tätä. Ei hän tohtinut sanoa ei, vaikka vieraiden luona suihkussa käyminen oli kuitenkin pelottava ajatus. Jopa ystävien luona tuntui olevan vaikeaa käydä. Silloin hän tunsi itsensä niin avuttomaksi, kun joutui koko ajan kyselemään, saiko käyttää shampoota jne. Mutta se oli pakollista! Pakkohan hänen oli kysyä lupa, ennen kuin käytti yhtään mitään. Ties vaikka sitä ei sitten olisikaan saanut käyttää.
Salaman välähtäessä huulia painettiin tiukasti yhteen. Ja kuten arvata saattaa, Charlotte ei pitänyt ukkosesta, ei todellakaan. Hänen teki aina silloin mieli juosta äidin luokse ja nukkua tämän vieressä. Tosin nyt hän ei voisi tehdä sitä. Ainakaan vielä. Sitten kun päästäisi kotiin, niin sitten.

Tyttö katseli hiljaa ympärilleen, komistuksen huone oli siisti ja ennen kaikkea niin hieno, että hän pelkäsi likaavansa kalliin parkettilattian likaisilla jaloillaan. Pesuhuone oli tilava, mutta sen pelkkä katsominen sai neidon hermostuneeksi ja hänen oli aivan pakko järsiä huultaan hetken aikaa.
”Saanko käyttää uutta pyyhettä..? Kun mun oma pyyhe on jo vähän… hiekkanen..” kysyttiin ujosti, eikä oikein saatu katsottua tummaverikön kasvoja. ”Ja onko jotain naisten shampoota, jolla voisin pestä hiukset? Niin ja mihin uskallan laittaa bikinit kuivumaan?”
Häntä nolotti. Hän oli samaan aikaan vaativa, että myös aivan avuton. Ei kivaa, ei sitten yhtään..
”…. Anteeksi…”

// Anteeksi tauko, mutta nyt on inspis palannut. Toivottavasti vielä näiden tyyppien suhde voi jatkua ; )

William katseli Lottieta, joka hämmästeli nuorukaisen huonetta. Kuka tahansa uudessa paikassa aina katseli paikat läpi, jotta tietää missä sitä oikeasti oli. Kun tyttö kysyi pyyhettä ja muita asioita, nousi WIll ylös sängyltä istumasta ja naurahti pehmeästi. Toinen oli niin suloinen ujoillessaan ja nuorukainen yritti helpottaa toisen jännitystä olemalla oma rento itsensä.
"Joo, tottakai saat puhtaan pyyhkeen. Siellä kylppärissä on yhdellä hyllyllä pyyheitä, niin ota niistä joku, ne on puhtaita", miehenalku aloitti ja osoitti kylpyhuoneen nurkkaan kohden.
"Ja mä käyn kattoo äidin shampoot, siellä ei oo mitään muuta ku miesten tuoksusii ja semmosta tuskin tosiaan haluut, uikkaris voit jättää sinne kylppäriin roikkumaan. Siel on lattialämmitys niin pitäis nopeesti kuivua", Will jatkoi rennosti selittäen ja käveli kohti huoneensa ovea.
"Hei, älä turhaan pyytele anteeks", huikkasi hymyillen William Lottielle ja lähti etsimään jotakin shampoota ja pesuainetta.

Käytyään varkaisilla äitinsä kylpyhuoneessa saapui nuorukainen takaisin huoneeseensa. Willy ojensi aineet kohti Charlottea ja hymyili tälle valkoista hymyään.
"Tässä, eiköhän noilla pärjää? Kai? En mä tiedä noista teidän naisten aineista yhtään, otin vaan semmoset mitkä näytti jotenki normaaleilta", miehen alku naurahti itsekseen ja käveli sitten takaisin sängylleen istumaan. Poika heittäytyi selälleen makaamaan ja nosti kätensä ilmaan.
"Älä turhaan pidä kiirettä, toi sade näyttää jatkuvan vielä ainakin tovin jos toisenki", Will jatkoi ja katsoi ikkunaa pää alas päin. Pilvet tosiaan olivat tummia ja salamat välähtelivät taivaalla tiuhaa tahtia. Kunnon ukonilma tosiaan oli saapunut San Diegon päälle.

//Ei se mittee. Ja totta kai :-)))

Tyttö tuntui rentoutuvansa. Ainakin hitusen verran. Williamin asenne oli toden totta yllättävän rento, joka sai myös hänenkin jäykät lihaksensa hölläämään. Toiselle hymyiltiin nolosti ja märkää lettiä hiplattiin hermostuneesti katseen hakeutuessa lattiaan, ikään kuin pientä turvaa hakien. Häntä vain yksinkertaisesti nolotti niin paljon ja ennen kaikkea ujostutti. William oli niin pahuksen ystävällinen, ettei Lottie oikein tiennyt, miten päin sitä olisi. Harvat olivat olleet hänelle näin ystävällisiä. Varsinkaan silloin, kun sitä tavattiin täysin uusi ihminen. Tai siis.. Kuinka moni juuri toisen tavannut suostui opettamaan surffausta? Ja kuinka moni otti tarjouksen vastaan?
Niin, miksi hän oli edes ottanut sen vastaan? Totta kai sen vuoksi, että oppisi surffaamaan. Ainahan oli hienoa oppia uudenlaisia lajeja. Ja ei, siihen ei ollut mitään muuta syytä... Eihän? Siitä edes Charlotte itse ei voinut olla varma.
Ja Williamin lähdettyä huoneesta, aloitti brunette kampauksensa avaamisen. Joissain kohdin tuli pieniä vaikeuksia, sillä hiukset olivat jo päässeet avaamisoperaation aikana takkuuntumaan toisiinsa. Lopulta se kuitenkin saatiin auki ja kikkaroita, märkiä hiuksia irroteltiin toisistaan sormilla kammaten.

"... Kiitos", Lottie sai sanottua kun miehenalku ojensi hänelle äidiltä metsästetyt shampoopullot. Sitten tyttö katosikin pesuhuoneeseen, josta otti itselleen puhtaan pyyhkeen, laittoi bikinit kuivumaan, heitti kainalossa olevat vaatteet lattialle ja pujahti lämpimään suihkuun peseytymään. Viittä minuuttia pidempää hän ei kuitenkaan viitsinyt lorvailla, hän tunsi edelleen itsensä kiusaantuneeksi, muiden luona peseytymiseen olisi kuitenkin korkea aika totuttautua. Sivuun laitetulla pyyhkellä kuivattiin pitkiä hiuksia, joiden latvat alkoivatkin melkein heti vääntymään.
Mitä ihmettä hän pukisi ylleen? Alusvaatteet eivät sattuneesta syystä olleet päätyneet mukaan ja paita paljasti aivan liikaa. Toistaiseksi oli tyydyttävä kietaisemaan pyyhe ympärille. Kunhan bikinit kuivuisivat, ei olisi sen suurempaa hätää.
"Mä en ottanut alusvaatteita mukaan, joten.... on vähän.... hankalaa laittaa vaatetta ylle..." sanottiin kun astuttiin pyyhe ympärillä ja vaatteet rintakehää vasten painettuina pesuhuoneesta. "Yläosasta näkyy ehkä turhankin paljon läpi", joka mumistiin hiljaa.

William ei kauaa ehtinyt makoilla sängyllään myrskyistä taivasta tuijotellen ja miettien omiaan. Nuorukaisen ajatukset eksyivät lähes joka kohdassa tyttöön, joka tällä hetkellä oli hänen suihkussaan. Will myönsi itselleen, että Lottie oli mukava tyttö ja hauskaa seuraa, muttei vielä voinut myöntää sitä, että oli hieman enemmänkin kiinnostunut toisesta, vaikka se olikin jo ihan ilmiselvää. William ei vain ollut pitkään aikaan ollut ihastunut kehenkään ja olihan poika seurustellut vain kerran, tosin se suhde oli kestänyt vuoden, ettei mikään pikasuhde ollut. Mutta Charlotte oli kyllä aivan eri maata kuin Sophie (ex-tyttöystävä), nykyään Will ei edes juurikaan ollut yhteydessä Sophieen, sillä tyttö kävi eri koulua kun Will. Mutta exänsä tuntien Will tiesi, että jos Soph saisi jostain tietää pojan tapailevan jotakin tyttöä, olisi mustasukkaisuusdraamaa silti, vaikkei he väleissä enää niin ollutkaan. Soph oli nimittäin yksi mustasukkaisimmista tytöistä, mitä Will nyt tiesi. Tosin nuorukainen ei itse edes tiennyt exänsä siviilisäätyä tällä hetkellä.

Tosiaan kauaa kuitenkaan nuorukainen ei ehtinyt miettiä, kun Lottie jo suihkusta saapui. Nuorukainen nousi istumaan sängyn laidalle ja hymyili tytölle.
"Sähä olit nopee", Will naurahti rennosti hiuksiaan sukien ja naurahti toistamiseen toisen sanoille. "No jos haluut jotain muuta kun pyyhkeen päälle, niin voit lainata jotain mun paitaa. Ne on varmaan tarpeeks peittäviä sun pienelle kropalle", William totesi ystävällisesti ja käveli vaatehuoneeseensa. Sieltä hän kaivoi puhtaan pidemmän mallisen mustan kauluspaidan. Sitten nuorukainen palasi tytön luokse ja ojensi paidan hänelle.
"Ja voin viedä sun märät vaatteet kuivumaan kuivauskaappiin, niin ne ei kuiva kauaa, ok?", Willy sanoi ja haki sitten tytön bikinit ja otti märät vaatteet syliinsä ja lähti viemään niitä kodinhoitohuoneen kuivauskaappiin. Kauaa tässä ei aikaa kulunut ja miehen alku oli pian takaisin huoneessaan.

"Mut jos mä nyt kävisin nyt suihkussa, oo ku kotonas, jos on nälkä niin käy keittiössä. Ihan miten haluut", Will totesi hymyillen ja katosi sitten suihkuun. Nuorukainen riisui uimahousut päältään ja meni kuuman suihkun alle. Höyry kohosi pitkin kylpyhuonetta ja hetken suihkuteltuaan ja itsensä pestyään tämä kietoi tummansinisen pyyhkeen naulakosta peittämään vartalon lantiosta alaspäin. Sitten poika katsoi itseään peilistä ja hymyili kuvalleen. Mikäs tässä oli ollessa, hänellähän oli vieraanaan kovin suloinen ja mukava tyttö.

Lottie nyökkäsi vaitonaisen puoleisesti herran toteamukselle hänen suihkussa käynnistään. Niin, vieraiden luona oli muutenkin vaikeaa käydä suihkussa ja luonnollisesti silloin käytettiin mahdollisimman vähän aikaa suihkun alla ollessa. Kotona hän sen sijaan uitti itseään vaahtokylvyssä, samalla nauttien jäätelöä. Se oli mukavaa. Ja ajatukset pystyivät eksymään mitä erikoisimpiin ja mielenkiintoisiin aiheisiin, joita oli sitten mukavaa pohtia kaikessa hiljaisuudessa.
Brunette meinasi jo kieltäytyä ottamasta vastaan toisen tarjoamaa paitaa. Se vain... tuntui niin oudolta. Hän pitämässä jonkun miespuolisen henkilön paitaa yllään.. Äiti saisi sydänkohtauksen, jos kuulisi. Tyttö kuitenkin otti pienen hymyn saattelemana Williamin tarjoaman paidan vastaan ja antoi katseensa seurata tämän loittonevaa selkää, joka katosi hetkeksi pesuhuoneeseen. Herra kuitenkin tuli takaisin kourassaan hänen bikininsä, joka sai Lottien puristamaan pienesti huuliaan enemmän yhteen. Ne näyttivät harmillisen mitättömiltä. Ehkä pitäisi harkita sellaisten massateinien bikineitä, jotka olivat leopardin kuvioituja. Mutta hän ei pitänyt niistä. Ne olivat liian.. uskaliaita hänen kaltaiselleen ujolle tytölle, joka muutenkin halusi näytellä vartaloaan vain ballerinan asussa.
"Ok", tyttö sanoi toisen ottaessa hänen märän puoleiset vaatteensa ja katosi huoneesta. Hetken ruskeat silmät katselivat mustaa kauluspaitaa, joka lopulta puettiin ylle. Sängylle istahdettiin ja pyyhe aseteltiin syliin. Hänellä oli jo tarpeeksi alaston olo ilman bikineitään.

"Kiitos", kiitteli Lottie ja nyökkäsi sitten Williamille, joka jo menikin käyttämään oman suihkuvuoronsa. Vinosilmä huokaisi hiljaa ja asetti painoaan enemmän käsilleen kallistaen päätä taaksepäin, katseen osuessa kattoon. Kun kattoa oltiin jonkin aikaa tuijoteltu ajatusten järjestelemisen aikana, siirrettiin katse huoneen kokonaislookiin. Hyvin siisti ja huonekalut sopivat saumattomasti huoneen väriin. Huomattavasti hillitympi värimaailma, kuin hänen huoneessaan, mutta eikös se ollut aika normaalia, että miehillä oli hillitymmin käytetty värejä, kuin naisilla?
Oikea käsi eksyi hapuilemaan kaulalle koruja, jotka sai nopeasti otteeseensa ja aloitti niiden hiplailun. Se ei kuitenkaan kertonut Lottien hermostuneisuudesta, ehei, vaan pikemminkin hänen syventyessä pohtimaan asiaa, joka hänen mielestään tarvitsi enemmän tilaa pääkopan sisällä.
Toivottavasti bikinit kuivuisivat nopeasti. Oli kuitenkin hämmentävää, että William jaksoi olla niin ystävällinen häntä kohtaan. Ja se myös pisti hänen tulevan filosofian tohtorin aivoja sekaisin. Pieni hymykin pääsi ilmestymään kasvoille, kun tyttö ajatteli Williamia.