Ronny hyräili itsekseen erästä Tokio Hotellin kappaletta, kun asetteli samalla viimeisiä hiussuortuviaan kuosiin. Hänellä oli yllään mustat pyjaman housut, jotka oli kiristetty tiukimmilleen jalkaan. Muuten kun ne tippuisivat hoikan pojan päältä alta aika yksikön. Pyjaman yläosaa ei kuitenkaan päälle oltu laitettu. Se oli ruma, joten musta tiukka t-paita sai kelvata.
"Okei... Tää on ihan siisti." Emo puheli itsekseen ja vilkaisi vielä viimeisen kerran ovelta omaa
huonettaan. Se oli tavalliseen tapaan todella siisti. Ainut sotkuinen asia oli seinät, jotka oli tapetoitu pääosin Tokio Hotellin julistein. (Mukana komeili myös muutamia My Chemical Romancen ja From First To Lastin julisteita.) Ovi painettiin kiinni ja portaat asteltiin alas.
Poika asteli suoraan
olohuoneeseen ja nappasi sieltä pienen punaisen
Cockerspanielinpennun syliinsä.
"Anteeksi Mindy, mutta Sugi on hieman allerginen sinulle. Joudun sulkemaan sinut toiseen huoneeseen." Ronny pahoitteli ja kantoi varovasti lemmikkinsä äidin ja isän makuuhuoneeseen ja sulki oven. Siellä pennulla olisi hyvä olla. Oli oma peti, ruokaa ja vettä. Radiokin oli jätetty hiljaiselle, jotta koira tuntisi olonsa hieman turvallisemmaksi. Monkey kun epäili, että heistä lähtisi varmasti aika kova meteli jossain vaiheessa.
Emon katse ajautui seinällä olevaan kelloon. Se oli kymmentä vaille seitsemän. Luulisi että ensimmäiset alkaisivat kohta puoliin valua paikalle. Ainakin Sugita. Tuo kun oli aina niin täsmällinen, että hävetti.
//Ja talo on sitten vielä tämännäköinen. Sori sekava teksti >< Ekat on aina tämmöstä sekasortoo xD//Tänne odottelin kahta muuta tyyppiä pelaamaan, mutta eipä ole kuulunut. =) Eli heippa vaan itsenikin osalta xD