I wanna see you, again and again

//aimeemuru feat Chadmuru<3

Punaisiin bikineihin asustautunut tyttö istui uima-altaan reunalla ja antoi jalkojensa olla vedenpinnan alla. Välillä tyttö nosteli jalkojaan vedestä, mutta laski ne aina sinne takaisin. Tytön vihertävänsiniset silmät katselivat kirkasta vettä tarkkaillen, kuin odottaen, että vedenpinan alta hyppäisi pian jokin kala.
Penelope Ravens odotteli Chad Wheeleria saapuvaksi. He olivat sopineet tapaavansa, kun koulupäivä päättyisi. Pepellä oli ollut viimeinen tunti liikuntaa, uintia, joten he olivat sopineet näkevänsä sitten koulun uima-altailla.

Uimahalli oli hiljainen. Viimeisimmätkin kikattavat teinitytöt olivat lähteneet noin kymmenisen minuuttia sitten, ja siitä Pepe oli todella kiitollinen. Hän oli edelleen parin tytön silmätikkuna siitä Mary-Annen lähettämästä juorusta, mutta punapää ei siitä enää sen pahemmin välittänyt. Se oli jo sen verran vanha asia, että suurin osa oppilaista oli sen jo unohtanut. Vain he, jotka rakastivat juoruja yli kaiken, muistivat sen juorun.
Tyttö huokaisi hiljaa kallistaen samalla päätään. Hän nosti toisen jalkansa vedestä ja suoristi sen vedenpinnalle. Hän kosketti varovaisesti varpaallaan vedenpintaa ja leikitteli vedellä varpaidensa kanssa.

Chadin päästyä pois sairaalasta he eivät olleet paljoa ehtineet nähdä. Chad ei ollut tervetullut Ravenseille silloin, kun äiti oli paikalla. Ja äiti oli kotona melkein aina. Chadinkaan luona tyttö ei ollut ehtinyt käydä, sillä äiti keksi vaikka mitä tekosyitä sille, että tytär jäisi kotiin. Esimerkiksi äiti oli kerran sanonut, että heille tulisi putkimies korjaamaan keittiön viemärin ja Pepen olisi odotettava putkimiestä kotona sillä välin, kun Michelle kävisi kaupassa. Tyttö oli odottanut ja odottanut, mutta ketään ei ollut tullut. Äiti sanoi sitten muka erehtyneensä päivästä, mutta kuka nyt sitä olisi uskonut. Miksi äiti ei voinut vain hyväksyä tosiasioita, että Chad ei koskaan tekisi mitään pahaa Penelopelle tai veisi tyttöä surman suuhun? Äiti oli typerä ja omien mielipiteidensä takana seisova henkilö, jonka päätä tuntui olevan mahdotonta kääntää.
Joten Pepe ja Chad tapasivat koulussa. Tosin välitunnit eivät olleet kovin pitkiä ja ruokatauollakaan aikaa ei tuntunut olevan tarpeeksi. Tänään Pepe oli sulkenut kännykkänsä, jotta äiti ei voisi soitella hänen peräänsä.

Pepe avasi nutturalla olleet hiuksensa ja solmi ne uudestaan tiukemmalle nutturalle. Muistikohan Chad, että heidän piti tavata uima-altailla?

// here we murut tullaan, yhtinä pullina tosin molemmat (ainakin minä!)

Chad säntäsi historian luokasta ulos tökäten mennessään jotakin mustahiuksista tyttöä, joka tuijotti kimpaantuneena hänen peräänsä ja näytti kansainvälistä käsimerkkiä. Vaaleahiuksinen nuorukainen heilautti kättään anteeksipyytäväilme kasvoillaan, juosten tyhjän käytävän läpi kohti uima-allasta, jossa hän oli sopinut tapaavansa Penelopen. Hän näki tyttöä kovin harvakseltaan, sillä Michelle ei tainnut oikein pitää hänestä ja Chad oli uhrannutkin jokaisen yksinäisen vapaahetkensä suunnittelemalla jotakin sotasuunnitelmaa, jolla kiemurtelisi edes puoliksi Michellen suosioon, niin että hän voisi vierailla Ravenseilla. Tähän mennessä yhtään toimivaa ideaa ei ollut tullut mieleen.

Ja kaiken lisäksi hän oli myöhässä, sillä he olivat sopineet tapaavansa koulu päivän päätteeksi, ja se oli päättynyt sekä hänen että tytön osalta hieman alle puoli tuntia sitten. Historian opettaja oli saanut päähänsä pitää luokalle laajemman luokan pistokokeen ja kun poika oli saanut sen valmiiksi, ennätysajassa syystä tai toisesta, olisi hän sen palauttanut, mutta opettaja oli sitä mieltä, että kaikki istuvat paikoillaan tunnin loppuun. Chad oli jo valmiiksi tavallista ärtyneemmällä päällä ja hän oli ladellut muutaman valitun sanan opettajalle, joka oli kimmastunut ja jättänyt hänet kuuraamaan koko hemmetin luokan puhtaaksi.

Itsekseen halveksuvasti tuhisten nuorukainen juoksi koulupihan poikki poikien pukuhuoneisiin, jossa heitti käsivarrella roikkuneen mustan repun ja valkean hupparin penkille, heittäen kenkänsä jalastaan. Nopeasti yltä pujotettiin vaalean turkoosi Paul Frankin t-paita sekä mustat farkut ja tilalle vedettiin mustat, yksinkertaiset uimashortsit, ennen kuin tuo loikkasi pystyyn ja käveli rivakasti allaspuolelle.

Liiankin rivakasti, sillä juuri kun suklaasilmät paikansivat altaan reunalla istuvan punapään ja huulet raottuivat huikkaamaan tervehdyksen, jätkä lensi rähmälleen liukkaan kaakelilattian ansiosta, kiroten äänekkäästi kömpiessään vaivalloisemman puoleisesti pystyyn.

Muistaisikohan Chad edes sitä, että heidän oli määrä tavata heti koulun päätyttyä?
Äh, mitä tyttö nyt ajatteli. Totta kai Chad tulisi, ennemmin tai myöhemmin. Ehkä Pepe voisi pulahtaa uudemman kerran uima-altaaseen ja uida, jotta saisi ajatuksensa pois epäilevistä ajatuksista.

Ja silloin läheltä kuului töminää ja äänekästä kiroamista, mikä herätti Penelopen huomion ja tyttö käänsi päätään nähdäkseen, mitä oli oikein tapahtunut.
Pepe nousi ylös altaan reunalta ja sipsutti varovaisesti liukastuneen Chadin luokse avustaen tätä pystyyn.
"Eikö sinulle koskaan sanottu, että kaakelilattioilla ei saa juosta?" Pepe tiukkasi leikkisästi, asetti kätensä Chadin niskalle, naurahti hennosti ja painoi nopean suukon toisen huulille samalla painautuen hieman enemmän nuorukaisen vartaloa vasten.
"Oletko kunnossa?" tyttö kysyi sitten hiukan huolestuneemmalla äänensävyllä. Niin, eihän siitä ollut kuin viikko tai pari, kun Chad oli vasta sairaalasta päässyt.

Chad könysi pystyyn Penelopen avustuksella, hymähtäen epämääräisesti punapään sanoille. Niin tosiaan, kaakelilattiat ja kloorivesi yhdistettynä kiireeseen ja paljaisiin jalkoihin ei tietänyt mitään hyvää. Onneksi hän ei ollut lyönyt itseään pahemmin, se nyt olisi vielä puuttunutkin, että hän olisi joutunut uudestaan sairaalaan heti sieltä päästyään. Ei olisi ollut ollenkaan kiva ja hän olisi varmaan tehnyt lakanoista köyden ja karannut. Vähintäänkin.

Kädet kiertyivät neitokaisen vartalon ympärille, vetäen tuon lähelleen, pojan samalla vastatessa pehmeästi toisen suudelmaan. Hetken kuluttua poika irrottautui, tarkastellen hellästi käsivarsiensa suojassa olevaa Pepeä, ennen kuin painoi uuden, omistavan suudelman toisen huulille.
"Olen minä, nyt kun sinä olet siinä", poika totesi leikkisästi naurahtaen, ilmeen vakavoituessa hetken kuluttua.
"Onko äitisi laskenut sotalippua?" kysyttiin sitten toisen käden siirtäessä muutaman hiussuortuvan punapään korvan taakse, sormien sipaistessa tytön leukaa.

Tyttö hymisi onnesta, kun Chad painoi uuden suukon Pepen huulille. Tyttö antoi sormiensa lähteä tutkailemaan pojan hiuksia.
"Taidankin olla sinun... Reseptilääke?" Penelope sanoi huvittuneella äänensävyllä katsoessaan toista silmiin. Miten tyttö rakastikaan toisen suklaanruskeita silmiä.
Chadin kysyessä sotalipun laskemisesta tytön kasvoilla ollut onnellinen hymy hieman haihtui ja Pepe laski katseensa hetkeksi kaakelilattialle.
"... Ei..." tyttö supisi pettyneenä ja nosti katseensa varovaisesti takaisin pojan silmiin.
"Ja minusta tuntuu, että ei aio laskea sitä vielä pitkään aikaan", Pepe lisäsi ja näytti murheellista naamaa. Niin, olihan se hieman murheellista, kun äiti ei voinut hyväksyä Pepen ja Chadin suhdetta. Koko syy tuntui aivan naurettavalta, Chad muka pistäisi Pepen vaaraan? Pah, ainoa, joka asetti Pepen vaaraan, oli äiti itse, kun suostui Paulin kosintaan.

Seuraavaksi tyttö alkoi hennosti kiskoa poikaa uima-altaille päin pienen hymyn kivutessa takaisin ruusunpunaisille huulille.
"Uidaanko?" tyttö kysyi viattomasti.

Chad naurahti hyväntuulisesti, mutta ollen samalla hieman vaivaantunut, hieraisten pikaisella liikkeellä niskaansa.
"Niinhän sinä olet", todettiin sitten huulille levitessä uusi, lämpimän sävyn omistava hymy.
Nuorukaisen esittämä kysymys sai Penelopen hymyn kuolemaan ja katseen laskeutumaan. Chadin olisi tehnyt mieli kolauttaa itseään, miksi hän oli kysynyt? Vaikka vastaus olikin yksinkertainen: hänen piti tietää, oliko rouva Ravens yhtään tyyntynyt, ilmeisesti ei. Ja hän ei halunnut odottaa siihen saakka, kunnes Pepe muuttaa kotoaan, että he voisivat olla enemmän yhdessä. Turhauttavaa.

"Okei", Chad sanoi kohauttaen olkapäitään, hymähtäen sitten.
"Minä olen tässä kehitellyt jotakin sotasuunnitelmaa asian tiimoilta, katotaan keksikö koskaan mitään yrittämisen arvoista", heitettiin sitten kepeään sävyyn, pojan painaessa pikaisen suukon punapään huulille.

Jätkä käveli Pepen perässä tuon raahatessa häntä uima-altaalle päin.
"No mennään", todettiin huvittuneena. Chad hypähti reunalta pää edellä veteen, viileän veden ympäröidessä hänet poika kauhoi itsensä takaisin pinnalle, siirtäen vaaleat hiukset pois silmiensä edestä, polkien vettä paikallaan.
"Tuletko?" kysyttiin hymyn kera.

Penelope naurahti huvittuneena Chadin kertoessa kehitelleensä jonkinlaista sotasuunnitelmaa. Tyttö katsoi Chadia nyt 'oletko tosissasi' -katseella huvittunut hymy huulillaan. ((... Nyt just tulee Lauri Tähkän Suudellaan kappale Voicelta XDDD ))
"Höpsö", Pepe tuhahti leikkisästi ja lämmin aalto lävisti taas vaihteeksi punapään, kun Chad suuteli tyttöä. Pepe ei varmasti koskaan kyllästyisi tähän, suutelemiseen Chadin kanssa.

Vihertävänsiniset silmät katsoivat tarkasti Chadin hyppyä uima-altaaseen. Pian Chadin kysymyksen jälkeen Pepekin hyppäsi altaaseen pää edellä ja tuli pinnalle kauempana Chadista pyyhkäisten kasvoiltaan valuvaa vettä pois. Lempeä Pepemainen hymy kipuili tyttösen huulille samalla, kun hento puna kohosi hänen poskenpäilleen.
"Harmi, että.. Emme ole nähneet useammin.." Penelope mutisi sitten ja sulkelsi saadakseen punan katoamaan poskilta. Oli edelleen jotenkin hämmentävää puhua tällaisistä asioista Chadin kanssa. Tunteiden kertominen ääneen sellaisella henkilölle, joka oli hyvin tärkeä, oli ehkä vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Pepe kun oli niin avoin ja rehellinen hän ei voinut pitää sellaisia ajatuksia sisällään, jotka koskivat myös toista eli tässä tapauksessa Chadia.

Suklaasilmät seurasivat tarkkaavaisina toisen hyppyä altaaseen, tyttö oli ilmestynyt suoraan kuin Pieni Merenneito sadusta punaisine hiuksineen ja vihreine silmineen. Hienoinen, tuskin näkyvä hymy häilyi nuorukaisen huulilla tuon polkiessa edelleen vettä paikallaan, antaen altaan klooriveden hyväillä kylkiään. Se tuntui viileältä ja pehmeältä, paljon miellyttävämmältä mitä nihkeä historian luokan ilma, josta hän oli vielä hetki sitten saanut nauttia.

Poika kyllä rekisteröi toisen mutistut sanat, muttei kommentoinut mitään - vielä - sillä Penelope sukelsi. Nuorukainen jäi pohtimaan ideoitaan, mitä hän voisi tehdä, jotta Michelle ei haraisi niin paljon vastaan? Eikö tuo voinut jo ymmärtää, että Chad ei ainakaan lopettaisi tapaamasta tyttöä, ainakaan ennen kuin tuon äiti uhkaisi häntä aseen kanssa ja hankkisi lähestymiskiellon... Kaipa hän sitten oli jollain tasolla riippuvainen Pepen seurasta tai jotakin.

"Johtuuko äitisi käytös Gabriellasta?" Chad kysyi hetken kuluttua toisen noustua pintaan. Niin, hän oli nukkunut kun äiti oli puhunut jotain. Ja hänellä ei ollut aavistustakaan, mistä nuo olivat keskenään puhuneet, eikä hän ollut ollenkaan varma tahtoiko tietää ollenkaan. Gabriella osasi olla... no, hyvin päällekäyvä sille päälle sattuessaan.

Penelope nousi veden pinnalle ja kuuli Chadin esittävän kysymyksen. Tyttö katseli hetken aikaa Chadia mietteliäänä, sillä se ilta, jolloin hänen ja pojan äidit olivat tavanneet, oli jäänyt muistiin hieman epäselväksi. Katse laskeutui veden pintaan.
"Kai siitäkin.." punapää vastasi viimein empien ja nosti katseensa Chadin silmiin. Neidin silmissä välähti pieni epävarmuus seuraavien sanojen takia.
"Äiti pitää koko tilannetta sinun syynäsi... Ja äitini ei oikein tullut toimeen äitisi kanssa.." tyttö myönsi häpeissään ja ui altaan reunalle nostaen kätensä kyynärpäiden kohdalta altaan reunalle pitämään tyttöä tukevasti pinnan yläpuolella. Pepen kasvot olivat muuttuneet murheellisimmiksi tytön muistellessa sitä sairaalareissua, hänen äitinsä sanomisia. Sanomisia siitä, että Chad oli vaarallinen ja sitä, että se oli Pepen vika, että Peter joutui pyörätuoliin. Ei ollut tosiaankaan järin mukava ilta.

"Chad.." Pepe lausui hitaasti ja kääntyi nojaamaan selällään altaan reunaan. Tyttö huokaisi raskaasti ja laski silmänsä hetkeksi veden pinnalle.
"Vaadinko liikaa, jos vain haluan... Olla kanssasi?" punapää kysyi hivenen toivottoman kuuloisena ja katseli poikaa valppain silmin. Niin, oliko se liikaa vaadittu, että Pepe halusi viettää aikaansa Chadin kanssa? Vaikka Michelle ei pitäisikään asiasta, ei äidillä voisi olla siihen mitään sanomista. Tyttö päätti omista asioistaan, kiitos vain.
"Tämä vain on niin... Turhauttavaa..." tyttö mutisi vielä, tarkoittaen sanoillaan nyt äitinsä käyttäytymistä. Miksi ihmeessä Penelopella täytyi olla juuri kaikista itsekeskeisin äiti, joka ajatteli vain pintapuolisesti asioita?

// sry tässä on varmaasti ihan älyttömästi kaikkee ylimäärästä parsaa ja typoja enemmän kun muille jakaa ja kaikkee muuta....

Suklaanruskeat silmät seurasivat tytön liikkeitä tuon noustessa pintaan, näyttäessä murheelliselta ja niin haavoittuvalta. Chad jäi paikoilleen, katsellen punapäätä joka ui altaan reunalle, uiden lopulta hetken kuluttua tuon perässä, asettuen tuon viereen. Kyynärpäät kannattelivat vartaloa veden pinnan yläpuolella, silmien tutkiessa tiiviisti vieressä.
Nuorukainen huokaisi raskaasti, irrottaen silmänsä Pepestä, tuijottaen kattoa. Olisihan se pitänyt arvata.
"Niin... Minä vähän arvelinkin", poika mutisi sitten, haroen märkiä hiuksiaan. Hänen pitäisi tivata äidiltään kaikki, mitä tuo oli sanonut Michellelle. Joskus Gabriella saisi pitää suuren suunsa supussa, tai ainakin pitää ajatuksensa omana tietonaan. Ja hänen pitäisi varmaan pyytää Michelleltä anteeksi... Mutta mitä hän voisi tehdä, jos nainen pitäisi koko tapausta hänen syynään? Ei mitään.
Koko juttuhan oli hänen syytään.

Hetken Chad oli vain hiljaa, ja mietti. Kyllä kai se sitten oli liikaa vaadittu. Poika kumartui Pepen puoleen ja painoi tuon huulille kevyen suukon.
"Kai se sitten on...." todettiin hiljaa pojan perääntyessä vähän kauemmas, katsoen toisen vihertävänsinisiin silmiin surumielisesti.

//Hyvä se oli <3

Penelope siirsi katseensa viereen tulleeseen Chadiin ja katseli tätä vihertävänsinillä silmillään hivenen haikeasti. Pepen teki mieli vain painautua kiinni toisen vartaloon ja olla siinä ilman mitään aikarajaa. Kuitenkin... Niin, taas vaihteeksi tilanne alkoi tuntua siltä, että tästä ei tulisi mitään. Aivan kuin joku olisi koko ajan yrittämässä erottaa heitä toisistaan. Miksi? Miksi he eivät saaneet olla yhdessä rauhassa ja ilman muiden arvostelua tai väliin tunkemista?
Hemmetti, miksi tämä tuntui olevan kaikin puolin niin epäreilua?

Tytön silmiin oli ehtinyt kirvota kyyneleet Penelopen ajatellessa synkkiä ajatuksia, mutta Chadin antama kevyt suukko sai tytön ajatukset hieman myönteisemmälle tuulelle. Punapää katseli nuorukaista tiiviisti silmiin ja nosti hetken kuluttua kätensä vedestä toisen poskelle. Tyttö eksyi hetkeksi aikaa syvlle toisen suklaasilmiin, kunnes sai itsensä vedettyä sieltä pois. Pepen katse harhautui hetkesi alas pojan silmistä, mutta palasi takaisin hetken päästä. Samalla hänen kätensä, jonka tyttö oli asettanut toisen poskelle, valui hitaasti toisen rintakehälle.
"Ei", Penelope totesi sitten vahvalla äänellä ja katsoi poikaa uhmakkaasti.
"Minä en anna kenenkään pilata elämääni. En edes äitini", tyttö puhui hieman kuiskaavammalla äänellä. Sitten Pepe kääntyi kokonaan Chadin puoleen ja asetti kätensä tämän niskan taakse katsoen poikaa silmiin. Pieni, ihastunut hymy kipuili hiljalleen Penelopen ruusunpunaisille huulille.
"Tästä lähtien minä elän hetkessä, enkä jaksa välittää muiden mielipiteistä. Haluan vain olla kanssasi, piste", Pepe sanoi paljon iloisemmalla äänellä ja naurahti hiljaa.
"Niin tosiaan, voisihan sitä sinunkin mielipidettä kysyä, että haluatko sinä olla edelleen minun kanssani?" tyttö kysyi hivenen huvittuneena ja sipaisi sormellaan toisen hiussortuvia pois Chadin kasvoilta.

// kirjota lyhempiä vuoroja ettei mulle tuu alemmuuskomplekseja :--(

Chad seurasi ensin hivenen huolestuneena Penelopen kasvon liikkeitä, tuo näytti niin murheelliselta, että nuorukaisen teki vain mieli sulkea tuo syliinsä ja tuudittaa pois tästä epäoikeuden mukaisesta maailmasta, joka oli täynnä paskaa. Mutta sitä mukaa kun punapään ilme muuttui pirteämmäksi, muuttui Chadkin, ja loppujen lopuksi tuo hymyili huvittuneen hellästi tyttöystävälleen.

Tytön sanat häneltä kysymisestä kirvoittivat matalan naurahduksen pojan huulilta, joka kiiri ympäri muuten tyhjää uimahallia. Suklaasilmät katselivat tytön vihertävänsinisiä, sormien siirtäessä toisen märkiä hiussuortuvia korvan taakse, ennen kuin se liukui leuan alle ja kohotti sitä sen verran ylemmäs, että Chad kykeni painamaan huulensa tytön huulille taittamatta samalla niskojaan.

Pitkän, mutta kuitenkin lyhyeltä tuntuneen hetken kuluttua oli suklaasilmän pakko etääntyä ottamaan happea, jotenkin Pepeä suudellessa hän unohti hengittää, vaikka se olisi kyllä mahdollista ollut...
"Riittikö vastaukseksi?" naurahdettiin lähellä tytön kasvoja pojan suukottaessa toisen huulia vielä uudemman kerran.

//Mulla inspaa Pepe, joten mä kirjotan niin pitkiä vuoroja kuin haluan XDDDDD

Penelopen huulilla säilyi pieni lempeä hymy, kun Chadin sormet koskettivat hänen kasvojaan pojan siirrellessä tytön hiussortuvia kasvojen tieltä. Kun toisen sormet sitten liukuivat leualle ja kohottivat tytön leukaa ylemmäs, tiesi punapää mitä odottaa ja sulki silmänsä jo valmiiksi.
Ai mitäkö Pepe tunsi sillä hetkellä? Sitä oli varmaan turha kertoa, mutta kerrotaan silti. Hän oli niin iloinen, ei, vaan onnellinen. Hän olisi nyt voinut vain itkeä onnesta. Hänellä oli niin hyvä olla Chadin lähellä, ihanan Chadin lähellä...

Heidän huulensa joutuivat erkanemaan toisistaan, sillä hapensaanti oli välttämätöntä. Penelope naurahti hivenen hengästyneenä Chadin sanoille ja tytön huulille kipusi pieni huvittunut virne.
"Hmm.." tyttö mutisi pohdiskellen ja kohotti hitusen toista kulmaansa.
"Taisi jäädä vielä hieman epäselväksi.." Penelope kuiskasi kiusoittelevasti ja hänen huulilleen syntyi mitä hurmaavin hymy tytön sipaistessa omalla nenällään Chadin nenää kevyesti.
"Haluaisitko vielä toistaa tuon äsköisen?" punapää kysyi viattomasti ja katseli toista ihastuneilla silmillään, jotka hehkuivat enemmän sinisyyttä sinisen klooriveden takia, joka heijastui tyttösen silmiin.

// ...........

Poika ei kyennyt kuin naurahtamaan tytön sanoille, mutta tottelevaisena poikana (ja pah, ihan kuin ei muutenkin olisi syönyt tuota punapäätä elävältä) Chad kiersi kätensä paremmin Penelopen ympärille, taiteillen itsensä jotenkin niin, että tyttö jäi hänen ja uima-altaan reunan väliin.

Hitaasti, kiusoitteleva hymy huulillaan nuorukainen kumartui lähemmäs, hipaisten kevyesti tytön poskea huulillaan, laskien seuraavan suudelman korvan juureen, liu'uttaen huuliaan leukapieltä pitkin huulille, jotka olikin jo nopeasti vanginnut omillaan. Eikä häntä olisi huvittanut päästää niitä koskaan vapaaksi, mutta joku typerys oli mennyt keksimään sellaisen ikävän asian, nimeltä happi. Mutta ei hän antanut sen häiritä, haukkasi vain nopeasti ilmaa keuhkoihinsa, ennen kuin suuteli toista jo uudestaan.

Ja tulihan siinä sellainenkin asia mieleen, että punapää ei välttämättä ehtinyt ottaa henkeä, joten Chad irrottautui ja jäi katselemaan käsivarsiensa välissä olevaa neitokaista hellästi.
"Tiedätkö mitä?" todettiin hetken kuluttua hiljaisella äänellä, pojan hymyillessä rakastavasti, mutta samalla jollain tapaa vaivaantuneesti.
"Rakastan sinua."

//.... kuolin oikeasti <3<3<3<3<3<33<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Chadin naurahtaessa tytön ehdotuksille Pepe hymyili huvittuneena. Oli ihana kuulla toisen nauravan, Chadin nauru lämmitti sydäntä mukavasti. Pojan seuraavat tekoset yllättivät punapään hitusen, kun Chad painoi tytön kiinni uima-altaan reunaan ja painautui itse kiinni tyttöön. Mutta pahakseen hän ei sitä pistänyt, ei todellakaan. Hänestä tuollainen 'yllättäminen' oli mukavaa, piristävää. Chadin suudelmat kasvoilla saivat tytön huokaisemaan rentoutuneena ja sulkemaan taas vaihteeksi silmänsä. Pojan huulien painautuessa taas kiinni Penelopen huulille tyttö vastasi takaisin nuorukaisen suudelmiin ja antoi omien käsiensä olla yhä toisen niskan taakse kierrettyinä. Hänen sormensa silittelivät hennosti toisen niskaa ja hyväilivät välillä hiusrajaakin.

Pieni hengitystauko ja uusi suudelma. Miten suutelemiseen pystyi ikinä kyllästymään? Ei varmaan mitenkään, sillä Penelope olisi voinut jatkaa tätä ikuisuuksiin, jos hänellä olisi ollut loputtomiin happea. Happea ei riittänyt loputtomiin ja niin Pepe ja Chad erosivat taas suudelmasta.
Vihertävänsiniset silmät katsoivat Chadia uteliaina ja viattomina, kun poika aloitti pitkän hiljaisuuden jälkeen puhumisen. Toisen huulille syntynyt hymy oli saada Penelopen hullaantumaan, sillä tuo hymy oli varmasti kaikista kaunein ja ihanin, jonka Chad oli koskaan Pepelle suonut. Punapää ei osannut ollenkaan aavistella toisen seuraavia sanoja, ja sen todellakin näki ilmeestä.

Penelope tuijotti toista ilmeettömästi, hän tuskin räpäytti silmiään. Katse laskeutui sitten tuijottamaan pojan rintakehää, tosin ei tarkoituksella. Oikeasti tyttö ei nähnyt mitään, sillä hän oli aivan sekaisin. Hänen sydämensä jyskytti kuuluvasti ja nopeasti rinnassa ja kaikki tuntui oikeasti sumentuvan. Mikään ei tuntunut enää olevan totta. Tämän oli varmasti oltava unta, sillä tämä oli liian hyvää ollakseen totta. Kuka nyt olisi Penelope Ravensille tunnustanut rakkautensa? Ajatuskin siitä tuntui niin mahdottomalta, että tyttö ei ollut koskaan uskaltanut toivoa sitä ääneen.
Mutta tämä oli totta, eikö vain? Ainakin vesi tuntui viileältä ja Chadin vartalo kuumottavalta Pepen vartaloa vasten...

Tytön posket lehahtivat nopeasti heleän punaisiksi ja hänen sydämensä tuntui jättävän lyöntejä väliin. Penelope unohti jopa hengittää, ja kun hän muisti hengittää, hänen hengityksensä oli kovaäänistä ja tiheää.
Katse nostettiin viimein takaisin pojan suklaasilmiin ja tyttö katsoi niitä eksyneenä. Pian hänen silmänsä täyttyivät kyynelillä ja Pepe puristi silmänsä tiukasti yhteen. Hän ei aikoisi nolata itseään itkemällä tällä hetkellä! Hetkellä, joka tulisi olemaan hänen onnellisin päivä koko elämässään!
"..." tytön huulet aloittivat ennen ääntä.
"... Minäkin r-rakastan sinua.." Penelope sai viimein henkäistyä ja avasi vihertävänsiniset silmänsä. Ne olivat edelleen täynnä kyyneliä, jotka Pepe pyyhkäisi nopeasti sormellaan pois. Tytön huulille kohosi hymy, sellainen hymy, jota kukaan ei vielä ollut nähnyt koskaan aikaisemmin. Punapää naurahti hiljaa ja nosti kätensä kasvoilleen peittäen samalla silmänsä niiden taakse.
"O-onhan tämä totta..?" tyttö kysyi varmistellen ja alkoi pudistella päätään tiedostamattomasti. Pään pudistus oli yleensä merkki siitä, että jokin asia ei voinut millään pitää paikkansa.

// j mo hyvä vuoro ja sillee.

Suklaanruskeat silmät katsoivat käsiensä välissä olevaa punapäätä huolestuneina että säikähtäneinä: oliko hän sanonut jotakin väärin? Katsekontakti rikkoutui ja tytön vihertävänsiniset silmät näyttivät kiinnittyneen jonnekin hänen rintakehänsä tienoille. Nuorukainen odotti vaiteliaana toisen avaavan suunsa. Oliko hän tehnyt jotain väärin? Sanonut väärin? Eikö Penelope rakastanut häntä? Tai eikö tyttö tuntenut samoin?

Piinaavan ja hirvittävän pitkältä tuntuneen hetken jälkeen toisen huulet raottuivat, päästämättä pihaustakaan. Siinä vaiheessa Chadia alkoi jo toden teolla huolestuttaa, menettikö se nyt jo äänensäkin?
Seuraavat sanat kuitenkin pysäyttivät kaikki nuorukaisen päässä surranneet kysymykset ja ajatukset, eikä tuo voinut kuin hymyillä onnellisena, luultavasti mitä typerimmän näköisesti. Mutta eihän sen nyt ollut mitään väliä, vai oliko muka? Tuskin, tai ei ainakaan pojan itsensä mielestä.

Vaaleahiuksinen laittoi merkille tytön hymyn, jollaista hän ei ollut koskaan ennen nähnyt. Ja hetki hetkeltä hän tunsi itsensä varmemmaksi siitä, että oli toden totta ensimmäistä kertaa elämässään möläyttänyt todelliset tunteensa jollekin naispuoliselle, ja oikealle sellaisella, joka ne ansaitsi. Ja vieläpä saanut vastakaikua!

Poika kumartui hitaasti punapään korvan viereen.
"On tämä", kuiskattiin siihen karhean kuuloisesti, huulien etsiessä tytön huulet omilleen. Suudelma oli lyhyt, mutta sitäkin rakastavampi, käsien pujottautuessa tytön selän ja uimahallin kaakeliseinämän väliin, sivellen Penelopen selkää kevyesti.

// Oho oho, olit vastannu !

Chadin kuiskatessa tämän olevan totta Penelope naurahti hiljaa ja laski kätensä pois kasvoiltaan. Pojan huulet hakeutuivat punapään huulille ja tyttö vastasi suudelmaan tunteidensa vallitessa. Tytön kädet asettuivat pojan niskalle ja Pepe piteli itseään lähellä Chadia, kun he erosivat nopeasti suudelmasta. Penelope katseli hetken aikaa nuorukaista suoraan silmiin ja hetken kuluttua hänen huulilleen kipuili rakastunut hymy, jota kaunisti punoittavat posket.
"En ikinä.. En olisi ikinä uskonut kuulevani noita sanoja.." tyttö kuiskasi hiljaa Chadille hymyn pysyessä yhä huulilla.
"Enkä olisi koskaan uskonut, että sen sanominen saisi olon tuntumaan näin ihanalta", Penelope lisäsi hiljaisen naurun seasta ja toi toisen kätensä hyväilemään Chadin poskea antaen pehmeiden sormenpäidensä silittää hellästi toisen ihoa.
"Voisitko... Voisitko sanoa sen uudestaan..? Ihan varmuuden vuoksi, etten minä nyt vain kuvitellut koko tätä tilannetta omassa pienessä päässäni", punapää kysyi anovasti ja katseli Chadia yhä silmiin. Herttainen ja viaton hymy kaareili yhä tyttösen punaisilla huulilla, eikä tuo hymy luultavasti ollut vielä pitkään aikaan siitä katoamassa.

//Mulki tosi hyvä vuoro ja sillee

// oliko se nyt niin suuri ihme…. :---(

Chad erosi suudelmasta, jähmettyen sitten yllättyneenä ja hämmästyneenä tuijottamaan toisen kasvonpiirteitä ja kauniita silmiä.
"... Mikset uskonut?" kysyttiin sitten hiljaa, äänestä kuultaessa selkeästi erotettava hämmästyneisyys. Tarkoittiko tyttö noin yleensäkin, vai hänen suustaan? Chad tunsi olonsa jotenkin typeräksi ja aivottomaksi. Hän ei vain tajunnut. Hän oli tyhmä.
Tai naiset monimutkaisia, uskottava vaihtoehto sekin.

Nuorukainen hymyili huvittuneesti tytön epäuskoisuudelle.
"Onko se nyt niin vaikeaa uskoa, että minä rakastan sinua?" kysyttiin sitten, samalla antaen tytölle mitä tuo halusi: toistaa äskeiset sanat. Chadin kasvoilla kareili edelleen hymy, se tuntui jumittuneen kasvoille, mutta ei hän sitä pahakseen pannut. Olihan se vain mukavaa hymyillä, eikä siltä yksinkertaisesti voinut Penelopen seurassa välttyä, vaikka olisi yrittänyt.

// ei XD

"No kun.. Tämä on vain ollut suuri unelmani, tiedätkös.. Tai siis.." Penelope aloitti selittämään Chadille, miksi hän ei voinut kunnolla uskoa tämän olevan totta. Niin, Pepe oli jo pitkään haaveillut tällaisesta onnesta. Hänhän rakasti prinsessaelokuvia ja.. No, ne tartuttivat tyttöön tietenkin sitä toivoa suuresta rakkaudesta ynnä muusta sellaisesta.
"Ja jos totta puhutaan, niin... Ajattelin sinun jossain vaiheessa kyllästyvän minuun ja.. Jättävän minut yksin.. En koskaan uskonut, että joku voisi oikeasti rakastua minuun... Pelkäsin vähän, että sinäkään et rakastaisi minua samalla tavalla kuin.. Minä sinua..." tyttö puhui hiljaa ja veti syvään henkeä. Tällaisiin sanoihin vaadittiin oikeasti rohkeutta ja kylmäpääsyittä. Sekä todella paljon voimia.
"Mutta sinä olet siinä", Penelope lisäsi nopeasti omien sanojensa perään ja naurahti hiljaisesti.
"Sinä todellakin olet yhä siinä..." punapää toisti hiljaisemmin lauseitaan ja katsoi Chadia lumoutuneena.

Chad toisti rakkaudentunnustuksensa ja sai siihen vastaukseksi heleän naurun punapään suusta.
"Okei okei... Minä uskon sinua. Parempi?" Penelope puhui naurunsa seasta ja painoi toisen huulille hellän suudelman antaen samalla käsiensä eksyä Chadin hiusten sekaan.
"Hmm.." tyttö hymisi hiljaa katsellessaan poikaa silmiin.
"Tästä päivästä tuli varmaan yksi parhaimmista päivistäni.." Penelope kuiskasi hennolla äänellään.

// ilmeisesti oli :---( no okei oli se aika ihmeellistä. nyt sä sitten varmaan tipuit tuolilta tai jotain...

Chad kuunteli hämmentyneenä toisen vuodatusta, eikä ymmärtänyt sanaakaan. Tai ymmärsi toki, muttei ymmärtänyt varsinaisesti niiden merkitystä.
"Miksi? Miksi kukaan ei muka voisi olla rakastanut sinuun?" kysyttiin sitten ymmärtämättömään sinuun.
"Sinähän olet mukava. Olet hauska. Älykäs. Kaunis. Olet, tai ainakin pyrit olemaan kaikille ystävällinen. Olet avoimin ihminen jonka tiedän."
Chad lopetti palopuheensa kuin seinään, tuijottaen toista kiivaasti silmiin.
"Sinä olet rakastettava." Kädet sivelivät edelleen toisen selkää pehmeästi, liukuen ylös ja selkärankaa pitkin alas, aloittaen taas alusta.
"Sinä olet sinä."

Nuorukainen nyökäytti päätään lyhyesti, silmien pysyessä edelleen tiiviisti punapäässä, painaen tuon jokaisen kasvonpiirteen muistiin, tallentaen ne silmien verkkokalvolle.
Huulet vastasivat kuin automaattisesti neitokaisen antamaan hellään suukkoon, käsien jatkaessa liikettään tuon selällä.
"Niin minunkin", vastattiin aavistuksen karhean omaisella äänellä, huulien painautuessa vasten tytön omia, käsien lopettaessa selän siveleminen. Kädet vetivät punapään tiukemmin pojan rintaa vasten, tuon painaessa kasvonsa punaisiin, kosteisiin hiuksiin.

//Tuolilla pysyin ! ;D

Oli todella ihana kuunnella Chadin seuraavia sanoja ja ne saivat punapään sydämen läähättämään ihastuksissaan. Tyttö osasi tuijottaa toista ihastuneesti ja olla hiljaa. Ainakin hetken aikaa.
".. Olenko oikeasti avoimin ihminen, jonka tiedät?" Penelope kysyi sitten hiljaa vakavan oloisena, mutta purskahti hiljaiseen nauruun sen sanoessaan. Tuon hän myönsi itsekin, hän oli liiankin avoin ja siitä saattoi joskus koitua hieman ongelmia.

Penelope painautui kiinni toisen rintakehälle ja huokaisi pitkästi. Hänen olonsa oli rento ja kevyt, mikä oli todella mukava asia. Viime aikoina olo oli tuntunut painavalta ja ahdistavalta. Mistä/kenestä se johtui - Paulista. Mies oli melkein joka päivä Pepen kotona, kun tyttö oli koulusta kotiin. Aina mies oli tervehtimässä häntä ensimmäisenä, kun tyttö astui kotiin. Suihkussa tapahtuneen välikohtauksen jälkeen Pepen oli aina ollut pakko varmistaa ainakin kolmeen kertaan, että oli varmasti lukinnut ovet sekä sen, että Paul ei olisi kylpyhuoneessa jo valmiina odottamassa.
Miten tyttö taas päätyikään tätä pohtimaan? Äkkiä se pois mielestä!

"Äiti pitää viikonloppuna grillijuhlat..." Penelope aloitti hiljaa, ollen yhä painautuneena toisen lämpöiseen rintakehään.
"Voinko karata luoksesi?" tyttö kysyi vilpittömästi ja vetäytyi sen verran toisen rintakehästä, jotta saattoi kohdata pojan silmät.
"En millään haluaisi olla kännisten aikuisten ihmisten ympäröimänä", Pepe selitti syyn ja hymyili hitusen.

// MIRACLE!

Lyhyt ja hiljainen, mutta yhtäkaikki selkeästi huvittunut naurahdus kumpusi nuorukaisen kurkusta neitokaisen sanojen johdosta.
"Todellakin olet", vahvistettiin vielä pikaisen nyökkäyksen kera Chadin hymyillessä Penelopen nauramiselle: toinen taisi tajuta itsekin asian ytimen.

Kasvot kohotettiin toisen hiuksista ja kalastettiin toisen silmät omiinsa, pojan katsoessa toista epäilevästi. Jos Michelle aikoi pitää grillijuhlat, tuo oletettavasti haluaisi ja myöskin olettaisi tyttärensä olevan siellä. Ja mikäli tuo karkaisi, saattaisi se johtaa siihen, ettei naisen luottamus häntä itseään kohtaan ainakaan kasvaisi piirun vertaa. Mutta toisaalta pojan sydäntä raastoi kieltäytyä, koska hän saattoi hyvin aavistaa mitä punapää ajatteli – mitä luultavimmin Paulia, joka olisi myös näissä nimenomaisissa grillijuhlissa läsnä.

"Minä... Minä en oikein tiedä", vastattiin sitten pahoittelevasti, epäröivästi, mutta silti totuuden mukaisesti. Nimenomaan hänhän ei todellakaan tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Hän ei halunnut jättää tyttöä todellakaan minnekään aikuisten kännipirskeisiin, varsinkin, jos Paul olisi läsnä, ja mieskin joisi, ja Chad saattoi vain arvailla mitä tuo tekisi, ja se ei ainakaan hänen mieltään lämmittäisi. Ei todellakaan. Ja kaiken lisäksi häntä pelotti, mitä hän itse tekisi, jos saisi tietää sen likaisen miehen kähmineen Pepeä.

"Äitisi.. Ei varmaan pitäisi siitä", aloitettiin sitten varovasti, "tai siis… Se ei ainakaan nostaisi minun pisteitäni.." jatkettiin edelleenkin hitaasti, miettien samalla, miten hän voisi selittää tämän kyllin selkeästi ja ymmärrettävästi.
"Entä jo olisit siellä hetken, ja voisin sitten tulla hakemaan sinut meille?" Okei, ei välttämättä hyvä. Michelle voisi syyttää häntä kidnappauksesta.
"Tai..." aloitettiin mutta lause jätettiin kesken, roikkumaan ilmaan ilman loppua. Mitä järkevää hän muka voisi sanoa?

Chad esitti epäröintinsä grillijuhlista karkaamiselle ja Penelope huokaisi tällä kertaa raskaasti.
"No.. Joo... Onhan tuo totta.." punapää mutisi ja mutristi hivenen huuliaan pojan sanoille, että Michelle ei varmaan pitäisi siitä. Ei pitäisikään, mutta ei hän voinut tytärtään pakottaa olemaan paikalla. Tai no, niin. Michelle oli keksinyt uusia uhkailukeinoja, uhannut esimerkiksi kaupungista pois muuttamisella, jos Penelope ei parantaisi käytöstään. Täytyisi siis keksiä vilpittömämpi syy jättäytyä pois grillijuhlista.

"Minähän voisin vaikka tekeytyä kipeäksi", Penelope supisi ajatuksensa ääneen.
"Lukkiutuisin huoneeseeni loppuillaksi", tyttö jatkoi ideansa paljastamista, mutta sitten huulille kipuili pirteämpi hymy.
"Salakuljettaudu luokseni", punapää pyysi huvittuneena ja nosti kätensä pojan olkapäille.
"Voisimme olla kahdestaan omassa huoneessani, rauhassa kännisiltä aikuisilta", Pepe puheli innostunena ja toivoi Chadin suostuvan nerokkaaseen suunnitelmaansa.
"Voit jäädä yöksi, jos tahdot", tyttö lisäsi vielä hieman vaimealla äänellä ja hymyili niin kauniisti kuin osasi.

Nuorukainen katsoi hymyillen tyttöystäväänsä. Kaikeksi onneksi tuo ymmärsi jutun jujun, eikä hänen tarvinnut uhrata kahta tuntia sen selittämiseen. Siitäkään ei luultavasti olisi päästy mihinkään, sillä hänen ajatuksensa eivät kulkeneet ihan tasaisesti raiteillaan kuten normaalisti ja niissä pyrähteli kaikkea ylimääräistä, mikä vähän vaikeutti yhteen asiaan keskittymistä. Siis mikäli se asia ei ollut hänen käsivarsiensa välissä oleva punapää, tuohon ilmestykseen oli nimittäin oikein helppoa keskittyä, ja toisinaan olisi voinut tehdä vain ihan hyvää, että keskittyminen olisi heikompaa.

Tuo naurahti äänekkäämmin, äänen muuttuessa kumeaksi sen kimpoillessa muuten tyhjän uimahallin tiloissa. Se ei kuulostanut enää kovinkaan miellyttävältä, lähinnä ahdistavalta, kun ääni kaikui ja tuntui tulevan jostakin yläpuolelta, ja täyttävän koko tilan.
"Ai hyppäisin ikkunasta sisään?" kysyttiin sitten vakavalla naamalla, vaikka silmissä pilkahtikin uteliaisuutta ja huvittuneisuutta.
"Hyvä idea muuten, mutta miten salakuljetan itseni sisään? 'Penelopelle, varokaa, käsiteltävä varoen!' teippi päälle ja hyppään pahvilaatikkoon, vai?" kysyttiin Chadin virnistäessä hienoisesti.

Penelope purskahti nauramaan Chadin sanoille ja alkoi nyökyttää päätään.
"Joo, tuo kuulostaa oikein hyvältä idealta. Siihen pitäisi vielä lisätä 'särkyvää tavaraa', ihan varmuuden vuoksi", punapää tokaisi huvittuneena ja hymyili suuresti.
"Grillijuhlat pidetään yleensä takapihalla, ellei äiti ole sitten saanut ideaa pitää niitä etupihalla autojen seassa. Niin voit ihan hyvin livahtaa sisään etuoven kautta", Pepe puhui ja hymyili yhä huvittuneesti.
"En toki kiellä sinua tulemasta ikkunasta. Kunhan vain muistat ottaa köyden", tyttö lisäsi leikkisästi ja väläytti vaaleita hampaitaa hymyillessään. Neitokaisen kädet laskeutuivat sitten hyväilemään pojan lihaksikasta rintakehää, mutta katse pysyi yhä tiukasti Chadin silmissä.
"Tuletko pelastamaan prinsessan tylsän loppuillan?" punapää kysyi viattomasti, mutristi hivenen huuliaan ja katsoi Chadia avuttoman oloisesti. Tietenkin nämä eleet olivat vain vitsiä, mutta tyttö piti huumorista ja se tuntui sopivan tähän vallan mainiosti.