Wanna help me ?

// Unsku sekä Vicky tänne, kiitos~ .3 otsikko liittyy taas asiaan :'DD

Jo kolmas kirja lensi Aidenin kädestä lattialle. Poika oli asettunut hiljaiseen nurkkaa, jonne kirjastonhoitaja ei nähnyt, tuo ei siis tiennyt kuinka katalasti Aiden kuritti tylsiä oppikirjoja. Hyppytunneilla olisi pitänyt olla parepaakin tekemistä kuin lukea kirjoja ja etsiä niistä tietoja bilsan esitelmää varten. Brunette otti jälleen uiuden kirjan ja selasi pari sivua. Hän ei saanut siitä hepreasta mitään selvää joten jätti leikin sikseen ja tällä kertaa laski kirjan ihan asiallisesti pöydälle. Poika nosti katseensa, kirjastom oli miltein tyhjä, pari oppilasta istui syrjempänä kuuntelemassa musiikkia ja lukemassa - jotain muuta kuin oppikirjoja. Aiden huokaisi tylsistyneesti ja nousi, keräten kiltisti kirjat pöydälle. Ei yhtään Aidenin tapaista. Poika vilkaisi laukkuaan. Sen vieressä komeili uusi skeittilauta, jonka poika oli juuri hankkinut. Teki niin mieli lähteä ulos kokeilemaan uutta lautaa. Ongelmia oli vain kaksi. Ulkona oli märkä, loskainen ilma. Skeittaaminen tuskin olisi hauskaa siinä säässä. Toiseksi ongelmaksin muodostui se esitelmä. Ohjeet oli annettu kaksi kuukautta sitten, esitelmä pitäisi palauttaa huomenna, Aiden oli kirjoittanut vasta oman nimensä paperille. Yhtä tuskaa..

Aiden tiesi olevansa varmasti ainoa joka ei ollut tehnyt sitä typerää esitelmää. Nelosta hän ei siitä kuitenkaan ollut ajatellut napata, joten poika istui taas pöydän ääreen ja pöyritti kynää sormiensä välissä, lukien sitä hepreaa. ei tästä tule mitään... poika joutui ajattelemaan heti parin minuutin jälkeen, tekstistä ei tosiaankaan irronnut yhtään. Poika vilkuili taas lautaansa. Ärähdys, brunettea ärsytti. Mitä jos hän laittaisi pikkuveljen tekemään sen esitelmän.. Tosin Aiden ei tiennyt olisiko Damon yhtään veljeään parempi bilsassa. Aiden oli jo ottaa laukun ja lähteä, mutta nelonen ei tulisi kuuloonkaan. Täti sekoaisi niin pahasti että Aiden lentäisi heti seuraavalla koneella takaisin äitinsä luokse. Ajatus puistatti, poika värähti ja nosti kirjaa paremmin ja luki. Ei siinä mikään muu auttanut..

Blondit hiukset vilahtelivat kirjaston hyllyjen välissä, kun pienikokoinen neito viilettii joka väliin hakemaan jotakin kirjaa. Sylissään neidillä oli jo suuri kasa, mutta kirjanälkä ei näyttänyt laantuvan, ja sen kirjamäärän näkevät jäivät hetkeksi tuijottamaan ihmeissään. Kyllä, oppikirjoja kaikki. Neidon nimi oli Vicky, lähemmin Vega, ja vielä kyllä, hän oli nörtti, vaikkei ehkä siltä näyttänyt hienoine korkokenkineen, joista näin ohimennen mainitusti kuuli missä neiti kulki.
Lyhyenläntä neito asettui viimein istumaan mahdollisimman kauas harvoista ihmisistä kirjastossa, ja jakoi kirjat muutamaan pinoon, napaten päälimmäisin keskimmäisestä pinosta, se oli kirja liittyen kemiaan, kemiallisia yhtälöitä, aineita ja kaikkea muuta muiden mielestä ei todellakaan niin mielenkiintoista, mutta tytön silmät näyttivät poukkoilevan innokaasti sivuilla, lukien ja ymmärtäen kaiken lukemansa. Tätä hän harrasti melko usein jos ei muutakan tekemistä löytynyt, ylimääräistä opiskelua.
Tyttö laski kirjan pöydän lukulampun alle pöydälle, otti ranteestaan ponnarin ja luki samalla, kun veti hiuksensa rennolle ponnarille. Blondit haituvat näyttivät asettuvan kiltisti paikoilleen, tai sitten Vega ei vain jaksanut alkaa taistella niiden kanssa paremmasta kampauksesta.

Vegan koulupäivä oli tältä erin loppu, eikä tytöllä ollut syytä mennä kotiinkaan, eihän siellä odottanut mikään muukaan, kuin pikkuveljen auttaminen läksyissä, ja toisen, isoveljen kuritus äärimmäisestä ja tahallisesta ärsyttämisestä. Neidin ajatellessa normaalia päiväänsä kotona, sai hymyn tuon kasvoille, voi veljet.
Neidin katse ei irronnut kirjasta, samalla kun toinen käsi nosti laukun tuon syliin. Vasta sitten katse siirtyi laukkuun, kun sieltä kaivettiin tyhjää, ruudullista paperia ja penaali. Laukku laskettiin takaisin nojaamaan tuolin jalkaa vasten, ja katse alkoi kiertämään kirjastossa. Neidin katse kiersi ja kiersi, joka kulman ja nurkkauksen, ei ollut uutta että kirjasto ammotti tyhjyyttään. Katse osui kaikesta tyhjyydestä huolimatta nurkkaan haukeutuneeseen nuorukaiseen, joka näytti olevan yllättävän turhautunut opiskelemaan, ainakin kaltoin kohdeltujen kirjojen asennosta päätellen. Vega katseli hetken poikaa, kunnes nappasi kynän penaalistaan ja kirjoitti muutaman yhtälön ja niiden tarkoituksen ja aineet ylös, tekstiä riitti ja sitä tuli vielä lisääkin. Blondi istui melko lähellä nuorukaista, näköjään kummatkin olivat yrittäneet hakeutua mahdollisimman hiljaiseen paikkaan, ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Neiti nappasi toisenkin kemian kirjan auki ja etsi jotakin sivua, sukaisten otsahaituvansa korvan taakse.

Aiden urahti hiljaa, se oli niin tylsää, mitä hän millään biologialla teki. Ei hän aikonut valita tulevaa ammattiaan biologian avulla. Poika tuhahti jälleen ja kirjoitti yhden lauseen suoraan kirjasta, siitäkös jos mistä opettaja pillastuisi. Poika otti kumin ja kumitti lauseen pois. Ei voinut olla niin vaikeaa. Pari hassua sivullista aiheesta solu ja perinnöllisyys. Mutta niin, Aiden ei tiennyt aiheesta mitään. "mikä se solukin nyt on..." poika ärähti ja nappasi erään kirjan, lukien jälleen vain osia lauseista. Ei sanaakaan solusta. Kirja lensi taas kauniissa kaaressa aivan jonnekkin muualle kuin minne olisi pitänyt - nimittäin lattialle. "ei tästä tuu mitää." brunette ärähti ja alkoi keillua tuolilla tylsyyttään. Hän katseli ympärilleen, hän oli havainnut jonkun ihmisen tulevan, muttei ollut silloin jaksanut välittää. Poika keikuskeli tuolilla ja katse nousi Vickyyn. Toisen blondit hiukset oli laitettu hauskasti, Aiden virnisti pienesti, mutta pian sekin tuijottelu loppui sillä tuoli päätti kaatua, ja niin Aiden lensi lattialle selälleen, kuten kirjat olivat aikaisemmin saaneet sinne lentää. Aiden ynähti ja nousi istumaan, pörröttäen hiuksiaan. Selässä tuntui kipua, vihlontaa, mutta Aiden ei siitä välittänyt vaan nousi seisomaan ja nosti tuolikin samalla.

// anteeksi lyhyys, kiire D:

Hiljainen kopsahdus, murahdus jostakin solusta ja lopuksi kova tömähdys. Viimeinen herätti blondin mielenkiinnon, ja tuon katse kääntyi taas nuorukaisen puoleen, joka nousi seisomaan kellahdettuaan tuoliltaan maahan, tuolirääkkääjät, Vega joskus sanoi mielessään huvittuneena. Katse kääntyi takaisin paperin puoleen ja käsi rustasi lauseen loppuun. Vaaleansiniset silmät kääntyivät jälleen ylös kompuroineeseen brunetteen ja herttainen naapurintyttö-hymy valtasi kasvot.
" Sattuiko? " Tyttö kysäisi reippaasti ja istui omalla tuolillaan kaikki neljä jalkaa tukevasti maassa. Itseasiassa pienikokoinen neito mahtui istumaan tuolille niin että tilaa riitti liikaakin. Rento asento vasten tuolin selkänojaa sai tytön näyttämään entistäkin pienemmältä.

Se kuitenkin siitä pienessä tilassa istumisesta, ja neito laski jalkansa maahan, korjaten asentoaan, ja asetti kyynärpäänsä pöydälle laskien toisen kätensä reidelleen. Kiinteä katse brunetteen ei herpaantunut kuin sekunniksi, kun tyttö huomasi kääntää sivua, jotta pääsisi jatkamaan infon kirjoittamista.
" En ole koskaan nähnyt kenenkään kohtelevan kirjaston kirjoja noin, ainakaan aukiolo-aikana.. " Vega ei voinut olla sanomatta ja hetkeksi hiipunut hymy palasi taas paikoilleen ja tyttö sukaisi tottelemattomat otsahaituvansa taas korvan taa. Ympärillä ei ollut muita lähimailla, joten kukaan muu tuskin oli huomannut kirjojen kaltoinkohtelua, kuin Vicky, jota se ei hirveästi kaikesta nörttiydestään ja kirjarakkaudestaan huolimatta haitannut. Muutama niista harvoista ihmisistä kirjastossa oli jo kaikonnut, hakemassa toista kirjaa, tai sitten lähtenyt lampsimaan tiehensä, outoa porukkaa. Vicky nojasi päätään pöydällä lepäävään käteen ja laski katseensa hetkeksi pojasta kirjoihin ja tuon tavaroihin, vau skeittilauta..

Aiden hieroi hetken alaselkäänsä ja istui takaisin tuolille. Poika vilkaisi ympärilleen, kaikki tuijottivat häntä. Yleensä Aiden oli mielissään kun häntä katsottiin, mutta nyt se tuntui lievästi ahdistavalta. Hän kuuli kysymyksen, joka tuli ilmeisesti hänelle. Pojan katse nousi Vickyn kasvoihin. "eipä juuri." poika valehteli, saattoi kyllä jo äänestä kuulla että selkään sattui. Brunette katseli toisen kirjapinoa, mitä hittoa, kuka noin paljon jaksaisi lukea ? Poika ei kuitenkaan jaksanut kiinnittää siihen huomiota vaan kääntyi katsomaan omaa paperiaan. Tyttö puhui taas, tällä kertaa siitä kuinka huonosti Aiden kirjoja kohteli. "En ole ikinä pitänyt lukemisesta." Poika puolusteli itseään. "ja minkä minä sille voin ettei näistä löydy mitään tietoa." poika ärisi suurimmaksi osaksi itsekseen. Olihan kirjoissa tietoa vaikka mistä, eri asia oli, osasiko etsiä. Aidenin kärsivällisyys ei näissä asioissa ollut mestari luokkaa. Aiden luki kirjaa puoli ääneen. Hän nosti katseensa taas toiseen, toinen silmäili hänen tavaroitaan. Poikaa huvitti hiukan ja hän naurahti hiljaa. "Mitä katsot ?" Pojan oli pakko kysyä ja hän vilkaisi skeidaansa.

"Olen muuten Aiden." Poika esittäytyi, kun tajusi ettei sitä ollut tehnyt vielä. Brunette otti taas kirjan jostain kasan keskeltä ja avasi sen jostain kohdasta. Harmikseen hän huomasi, ettei kirja kertonut yhtään siitä mistä hänen piti tehdä esitelmä. "hei kuule.. ootko sä hyvä bilsassa ?" Brunette ei ajatellut mitään, sanat vain tuli hänen suustaan vaikkei hän itse tahtonutkaan. Poika kuitenkin veti mahdollisimman avuttoman hymyn kasvoille. Apu ei olisi pahitteeksi, ja sitä paitsi tuo blondi oli ainakin ulkonäöltä Aidenin mieleen.

Kieltävä vastaus kysymykseen ja tytön ilme muuttui huvittuneen epäileväksi, niin varmaan ei sattunut. Neidon huomautukseen taas vastattiin puolustelevasti, eikä Vega voinut olla hymyilemättä avuttomalle puolustelemiselle, jos neito olisi vähääkään ilkeä tai itsekäs, hän kutsuisi kirjastonhoitajan oikopäätä ajamaan pojankoltiaisen ulos, mutta sitä hän ei ollut, ja sitäpaitsi brunette vaikutti ihan mukavalta, ja puhui sitäpaitsi Vegalle. Sitä ei usea tehnyt, jos tiesi hänestä vähääkään, olihan hän kerman silmissä nörtti ja saattaisi olla kova kolaus arvolle koulun hierarkiassa jos puhuisi tai edes istuisi nörtin vieressä.
" Kyllä kirjoista löytää miltein kaiken tarvittavan tiedon, asia vain on se, että osaa käyttää niitä oikein. " Neito hymyili huvittuneena, kävihköhän poika Astonia, niinkuin hän, vai oliko tuo vain joku randomi jätkä kaupungissa. Vega nosti lyijytäytekynänsä pöydältä ja tökkäsi siitä lyijyä lisää esiin, ja kirjoitti kirjan nimen ja sivunumeron paperille ja sulki sen.

Vega katsahti vielä toisen skeittilautaa ja nosti sitten katseensa pojan silmiin.
" Vain tuota siistiä lautaasi. " Vega sanoi ja osoitti sormellaan tuolin toisella puolella lattialla lepäävää lautaa, makaaminen lattialla näytti jotenkin vievän laudan uutukaisuuden ja kaiken mielenkiinnon pois, senhän kuului liukua kaduilla taitavan skeittaajan alla.
" Aika hieno. " Neito lisäsi vielä ja laski katseensa lautaan ja sitten taas poikaan.
" Olen Vicky. " Tyttö muisti itsekkin esittäytyä, samalla kun painoi bruneten nimen mieleensä, Aiden.
Neito suoristi jalkojaan samalla kun kuuli toisen kysyvän hänen bilsantaitojaan. Jaaha, joko toinen oli kovassa pinteessä, mitä tuo avuttomuus selvästi heijasti, tai sitten hän oli vain laiska kermaperse.
" Miten sen nyt ottaa, jos 10 on hyvä numero mielestäsi, kyllä. " Vicky sanoi, mutta ei hymyillyt, hän katsoi poikaan neutraalisti, jopa kysyvästi, hän ei ollut koskaan suostunut tekemään kenenkään suositumman puolesta mitään, eikä suostuisi nytkään jos toinen sitä kysyisi, apua sai aina kysyä ja Vicky auttaisi oikein mielellään sitä tarvitsevaa. Neito antoi katseensa paljastaa ajatuksensa.

Aiden naurahti toiselle, eipä tainnut olla eka kerta kun joku tuijotteli bruneten skeittilautaa. Toinen vielä kehui sitä hienoksi. "thanks." poika naurahti ja tuijotteli hetken omaa lautaansa, olihan se hieno. Vicky. Kaunis nimi. "hmm. kaunis nimi." poika sanoi ajatuksensa ääneen ja hymyili perään oikein prinssi uljas hymyä. Pian bruneten suu kuitenkin loksahti auki, mitä, kymppi bilsasta ? Toinen varmasti luulisi että Aiden maanittelisi toisen tekemään esitelmänsä, poika tajusi heti ettei sellainen toimisi, ehkä hän voisi vain nätisti pyytää apua ? Aiden kuitenkin oli hiljaa, nappasi kirjan ja selasi sitä. Kun viiden minuutin päästä hän ei tajunnut lukemaansa yhtään, hän laski kirjan ja nosti katseensa Vickyyn.
"hei kuule. mä oon vähän pulassa tän esitelmän kanssa." Hän aloitti, nosti pienen hymyn huulillee, hymyn joka pyysi apua.
"mä en nyt tarkota että sun pitäs tehdä tää esitelmä mulle.." Aiden jatkoi ja hymy nousi hiukan. "mutta mietin jos... haluaisit vähän auttaa ? mä en ymmärrä mitään mitä oon lukenu ja esitelmä pitäs palauttaa huomenna." Brunette huokaisi jotenkin alistuneesti.

"mä en halua saada bilsasta nelosta. pyydän vain hiukan apua, en koko esitelmän tekoa." Poika vielä sanoi, äänestä ja ilmeestä varmasti näki että poika viattomasti pyysi vain tuon blondin kaunokaisen apua. Jos tuo kerta oli hyvä bilsassa, miksei tuo voisi auttaa avutonta idioottia joka tuskin tajusi esitelmänsä aihetta.

Pojan suusta tulevat anelevat sanat saivat Vickyn sisäisesti naureskelemaan, brunette oli selvästi pahassa liemessä esitelmänsä kanssa.
" Autan sua, jos lopetat ton selittelyn. " Vicky naurahti ja hymyili perään. Sinisilmä keräsi kirjansa pinoon pöydälle ja otti laukkunsa nousten seisomaan pino sylissään.
Pienikorkoiset talvikengät kolahtivat joka askeleella kirjaston lattiaan, samalla kun tyttö kantoi pinon Aidenin viereiselle pöydälle, sytyttäen pöytälampun ja laskien laukun maahan.

" Kerroppa, Aiden, mikä esitelmäsi aihe on? " Vega kysäisi, samalla kun alkoi korjailla poninhäntäänsä irrottaen ponnarin ja kiristäen ne siistimmin kiinni. Blondi vetäisi tuolin kauemmas pöydästä ja istui siihen, katsellen kirjoja mitä lojui vielä skeittilauta pojan pöydällä eikä lattialla.
Tyttö ei voinut vastustaa kiusausta ja ojentui nappaamaan yhden kirjan aivan pöydän reunalta ja avasi sen luettelosta.
" Bilsahan on lukuaine, etkö ole lukenut ollenkaan, vai oletko muuten vain laiskanpuoleinen? " Vicky sanoi ja katsoi kiusoittelevasti sivusilmällä poikaa, mutta jatkoi kirjan luettelon selaamista. Kirja laskettiin pöydälle ja kädet asetettiin ristiin vatsan päälle ja sinisilmä vilkaisi Aidenia.
" Okeii.. Onko sulla maikan antaman ohjeet mukana? "

// eäh. anteeksi lyhyys mut parempi teksti katos kun sekoilin D;