Big cities and the bright lights, sleep all day, up all nights K18

// Zellie ja Becca tänne :---)

San Diegon perjantai-iltana yöelämä oli vauhdikasta, kun keskustan yökerhoissa pauhaava musiikki kaikui myös kaduille saakka. Ihmisiä tuntui olevan tavallistakin enemmän, mikä saattoi osakseen johtua sen uuden yökerhon avajaisista, jotka sattuivat olemaan samaisena päivänä.

Jared Hawkins oli myös lähtenyt liikkeelle – no totta kai, kun hän oli saanut VIP-passin kyseisen paikan avajaisiin. Paikka sijaitsi aivan San Diegon ydinkeskustassa, se oli suuri, tanssilattia oli valtavan kokoinen ja juomavalikoimakin ihan menevää sorttia, vaikka hinnat sitten olivatkin päätä huimaavat. Eivät onneksi vaikuttaneet Jarediin millään lailla, jätkän lompakko kun oli ihan mukavan paksu.

Jätkä nakkasi muutaman setelin baaritiskille ja sai siitä vastineeksi pullon paikan kalleinta kuohuvaa. Kyllä tässä nyt sai vähän hienommin juoda, kun kerrankin oli jotkut hyvät pirskeet. Tähän asti tosin hieman kuivanlaiset, mutta ilta oli kyllä nousujohteinen.
Jared kilisti vieressään istuvan blondin kanssa laseja, hymyillen neitokaiselle flirttailevasti ja pahoitteli poistumistaan, ennen kuin livahti VIP-passin omistaville tarkoitetusta tilasta varsinaisen yökerhon puolelle uskoteltuaan käyvänsä vessassa. Hawkins huokaisi helpotuksesta päästyään eroon naisesta, sillä tuo oli ruma eikä ollenkaan hänen tasoisensa. Liian vanha ja liian kulahtanut, ja liian halpa. Nuorukainen pudisteli päätään mennessään, kaikkea sitä ihmiset kuvittelivatkin. Hän ei ymmärtänyt, miten tuo naikkonen oli kuvitellut saavansa hänet. Ilmeisesti ottanut liian monta lasia shamppanjaa.

Jared pukeutunut kalliiseen mustaan kauluspaitaan, jonka ylimmät napit oli jätetty huolettomasti auki. Jalassa oli tummansiniset merkkifarkut, joiden hinta ei sekään kovin pieneksi jäänyt. Lisähintaa nuoren miehen asuun toi kello, jonka hän oli saanut joskus syntymäpäivälahjaksi tädiltään. Se alkoi tosin olla jo vähän vanhaa mallia, pitäisi varmaan pyytää uusi...
Hiukset oli sitaistu huolettomasti hieman pystyyn ja päällä oli ollut vielä musta puvuntakki, mutta se oli hylätty VIP-tilojen narikkaan. Jared ei liiemmin viihtynyt liian virallisissa asuissa.
Jätkä kiepsautti itsensä istumaan vapaalle baarijakkaralle ja päätti tilata jotain suunkostuketta, ennen kuin käväisisi vaikka tanssilattialla tai palaisi VIP-tiloihin. Toivon mukaan siihen mennessä se ärsyttävä akka olisi jo lähtenyt toisaalle.

Kullahtavaan, vartavasten yökerhon avajaisia varten teetettyyn olkaimettomaan mekkoon pukeutunut nuori nainen vilautti VIP-passiaan paikan portsarille ja väläytti tälle loisteliaan hymynsä, iskien flirttailevasti silmäänsä, ennen kuin käveli miehen ohitse ja katseli yökerhoa sisältä käsin. Ei mikään hullumpi paikka, Becca mietti, kävellen sitten tiskille. Näppärästi toinen istui baarijakkaralle, luoden yleiskatsauksen tilaan. VIP-tilojen sisäänkäynti löytyi nopeasti, mutta teiniprinsessaa ei sillä hetkellä kiinnostanut sinne meneminen. Hän nauttisi ensin drinkin tai pari, ehkä tanssisi ja siirtyisi kenties sitten vasta sinne, jos siirtyisi ollenkaan. Yleensä siellä oli vain tylsiä pukutyyppejä, joiden seuraa Becca karttoi parhaansa mukaan, vaikka niillä miehillä yleensä olikin lompakossa enemmän täytettä kuin monella muulla.

'' Lasi kuohuvaa '', tyttö huikkasi ja siististi pukeutunut mies ojensi hänelle lasillisen, ottaen naisen rahat vastaan. Becca käski toisen pitää loput, ei hän jaksaisi mitään pikku hiluja ottaa takaisin. Prinsessan olalla oli kultainen laukku, josta selvästi näki, ettei kyseessä ollut mikään köyhä leidi. Neitokainen hymyili parille miehelle, jotka olivat istuneet hänen lähelleen, muttei jaksanut kiinnittää moisiin huomiotaan kovin pitkäksi aikaa, vaan ryhtyi haravoimaan katseellaan yleisesti tilaa.

Tuohan on melkoinen komistus, aivan eri luokkaa suurimman osan kanssa, Becca ajatteli katseensa osuessa vähän matkan päässä istuvaan miekkoseen, jonka kello puhui puolestaan, naisen arvioidessa milainen henkilö kyseessä olikaan. Becca katseli miesä vielä hetken tutkivasti, kohottaen shamppanjalasinsa huulilleen ja siemaistessaan kuohuvaa asialliseen tyyliin. Samalla säteilevät ja tiukat silmät siirtyivät miehestä tanssilattialle, jossa väkeä riitti.

Musiikki pauhasi melkoisen kovalla, mutta siihen Becca oli yökerhoissa käydesään tottunut. Prinsessa kohottautui seisaalleen ja käveli mallimaisin liikkein korkokenkineen lähemmäs miestä. '' Saako seuraan liittyä, muru? '' leidi kysäisi mieheltä, luoden tähän flirttailevat silmänsä. Vastausta odottamatta neiti Mills kuitenkin istahti miehen viereiselle baarijakkaralle, siemaisten shamppanjaansa kiinnittämättä kundiin enää sen suurempaa huomiota. Vaikkakin silmäkulmastaan seurasi miehen liikkeitä, tuollaista komistusta hän ei päästäisi noin vain menemään.

Jared oli tilannut nuorehkolta baarimikolta itselleen Vodka Tonicin. Saatuaan sen eteensä ennätysajassa Jared hymähti hyväksyvästi ja lisäsi ajatuksissaan paikan palvelunopeuden kohdalle pari pistettä. Yleensä tällaisessa ruuhkassa juomiaan sai odotella, mutta tämä jätkä tosissaan taisi osata hommansa, sen verran kunnioitettavalla vauhdilla tuo drinkkejä teki.
Nuorukainen siemaisi drinkkiään, kääntyen penkillään sen verran sivuttain, että kykeni katselemaan yökerhon menoa. Jared nojasi rennosti valkeaan baaritiskiin, kohottaen aina välillä lasin huulilleen ja ottaen lyhyen hörpyn. Silmät haravoivat ihmismassaa ja pysähtyivät aina välillä johonkin nättiin tyttöön, jolle hymyiltiin flirttailevasti, mutta koskaan omaa persettä ei nostettu penkiltä ja lähdetty tekemään lähempää tuttavuutta. Kukaan ei näyttänyt ulkoisesti tarpeeksi tasokkaalta, minne ne kaikki kauneimmat naiset oikein oli piilotettu? Baaritiskin alle?

Otettuaan viimeisen kulauksen juomastaan ja laskettuaan tyhjennetyn lasin baaritiskille, Jaredin pistävän siniset silmät pysähtyivät lähestyvään naiseen, joka näytti ensimmäisellä silmäykseltä varsin hyvältä. Katse tarkasti nopeasti toisen päästä varpaisiin, ennen kuin silmät pysähtyivät kaunottaren kasvoihin. Vino, naisilta-jalat-alta hymy kohosi Jaredin toiseen suupieleen – ei hullumpi, ei ollenkaan...
Naisen sanat kuullessaan Jared kohotti kulmiaan, vastaten toisen flirttailevaan katseeseen samalla mitalla takaisin.
"Toki", Jared vastasi hymyillen toisen sanoihin, vaikka vastaus olikin oikeastaan turha – neitokainen oli jo laskenut sievän takamuksensa viereiselle penkille.

Enempää nainen ei sanonut, eikä sanonut sen puoleen Hawkinskaan, mutta silmäkulmastaan tuo kyllä laittoi merkille toisen vilkuilun suuntaansa.
Baarimikon lipuessa paikalle kutsun saatuaan, Jared käänsi rintamasuuntaansa paremmin tyttöön päin.
"Toinen Vodka Tonic", Jared lausui tilauksensa, vilkaisten baarimikkoa, ennen kuin käänsi huomionsa ja katseensa takaisin vieressä istuvaan prinsessaan.
"Saanko tarjota jotain?" nuori mies kysyi kohottaen toista kulmaansa, väläyttäen tytölle nopean, valkean hammasrivistön paljastavan hymyn.

Leidi käänsi katseensa takaisin mieheen, tämän kysyessä saisiko tuo tarjota jotain. Sen suuremmin vastaustaan harkitsematta neiti Mills nyökkäsi ja loi komistukseen pisteliäät ja samalla niin säteilevät silmänsä. '' Gin tonic voisi maistua '', tyttö vastasi sitten miehelle, mutta pysyi muuten vaiti. Pari drinkkiä tässä ja sitten katsottaisiin miten ilta etenee. Tarjoilija otti ytön sanat ilmeisesti jo tilaukseen mukaan, sillä hän lähti nyökäten valmistamaan juomia.

Naisen silmät ryhtyivät kahlaamaan ihmismassaa läpi, mutta kukaan joukosta ei oikein erottunut, joten hän ei jaksanut noihin huomiotaan enää kiinnittää. Mikä turha vaiva siinäkin taas nähtäisiin, jos ruvettaisiin tylsiä ihmisiä tarkkailemaan. Ei täällä ollut ketään, josta olisi koulussa voinut levittää kivan juorun tai mitään muutakaan, joten neiti päätti pysytellä nyt tämän komistuksen seurassa. Becca käänsi profiilinsa nyt miehen suuntaan ja hymähti vaimeasti. '' Yksin iltaa viettämässä, vai? '' hän kysyi sitten harkitusti. Tässä ei nyt kannattaisi edetä hätiköidysti vaan hoitaa homma kotiin, niin kuin Beccalla oli toisinaan tapana kehuskella.

Nainen silmäili vaivihkaa toisen läpi. Mikään väärään paikkaan eksynyt miekkonen ei noin ulkoisesti näyttänyt olevan, vaan varsin tasokas herra taisi olla kyseessä. Ja se, jos mikä, oli Beccalle mieleen. Prinsessa Beatrice hymyili viettelevään tapaansa miehelle ja vilkaisi samassa tarjoilijaan, joka toi heille juomat. Becca ei jaksanut sen kummemmin tarjoilijaa kiittää, nyökkäsi vain nopeasti ja otti sitten juomansa, katsoen sitä hieman arvioivasti. Ihan tasokkaalta juoma vaikutti, eikä aiemmin nautittu kuohuvakaan ollut mitään halpakauppatavaraa.

Beccaa ei yleensä kiinnostanut udella miesten nimiä, mutta koska ilmassa saattoi jo nyt havaita säpinää, hän halusi kuulla myös seurassaan istuvan miehen niemen, jos sitä vaikka illan myötä tarvittaisiin. '' Saakos nimeä udella? '' hän kysyi, vaikka olisikin periaatteessa voinut vain tylysti tokaista jotain. Yökerhoissa oli kuitenkin pysyttävä maltillisena eikä heti istua vieraan miehen syliin, vaikka sekin saattoi houkuttaa. Mitään jakorasian mainetta Becca ei kuitenkaan sillä hetkellä halunnut itseensä liitettävän, joten oli edettävä tyynesti. Tie vaikka joku Astonista olisi lähetetty vakoilemaan ja juoruamaan sitten kanoille kaikki illan tapahtumat.

Siniset silmät edelleen naulittuina vieressä istuvaan naiseen Jared nyökäytti päätään toisen sanoille maireasti hymyillen. Katsetta käännettiin hieman baarimikon suuntaan, mutta tuo oli jo viilettänyt tiehensä. Palvelu oli todellakin varsin nopeaa ja tehokasta, mutta eipä tämän kaltainen paikka voinut antaa odotuttaa, asiakkaathan lähtisivät samoin tein pois. Tämän tasoisen paikan oli pakko pitää kaikki täydellisenä, sillä asiakkaat olivat rikkaita ja täydellisyyttä vaativia, joten parikin suurempaa virhettä ja joku muu klubi on jo polkenut nämä jalkoihinsa.

"Toistaiseksi", nuorukainen vastasi hetken harkittuaan, hymyillen toispuoleisesti naiselle. Käsi kävi haromassa tummanpuhuvia hiuksia, Jaredin käydessä nojaamaan baaritiskiin toisella kyynärpäällään.
"Ilmeisesti niin sinäkin?" Kaipa se olisi hyvä varmistaa, ettei kaunokaisella ollut seuralaista – naisistahan ei koskaan tiennyt, vaikka heillä oli seuralainen ja vaikka he olisivatkin varattuja, he saattoivat flirttailla ’viattomassa mielessä’ ja ties mitä muuta paskaa. Jared huomasi toivomansa, että tämä tyttö liikkuisi vapailla markkinoilla.

Poika kohotti hienoisesti kulmiaan toisen viettelevälle hymylle, kääntäen kuitenkin hetkeksi huomionsa baarimikkoon, joka kiikutti juomat paikalle. Jared kiitti neitokaisen tapaan lyhyellä nyökkäyksellä ja käski pistää piikkiinsä. Hänestä oli paljon mukavampaa hoitaa koko lasku kerralla lähdettäessä kuin se, että olisi koko ajan syytämässä seteleitä tiskille, siinä kestäisi kauemmin ja se olisi paljon vaivalloisempaa.

Ensimmäinen siemaus otettiin eteen kiikutetusta Vodka Tonicista – se oli aivan yhtä hyvä kuin edellinenkin – ennen kuin tyttö aukaisi jälleen suunsa. Jared kääntyi nyt paremmin toisen puoleen.
"Jared", poika esittäytyi hymyillen valloittavasti, kohottaen sitten kysyvään sävyyn kulmaansa.
"Entäs kaunottaren nimi sitten?"
Vastakysymys esitettiin, osiksi kohteliaisuussyistä, osaksi sen takia, että Jaredia jollain tasolla kiinnosti. Toinen vaikutti etäisesti tutulta, eikä nuorukainen nyt saanut ajatuslangan päästä kiinni, mistä hän tytön tiesi. Vai tiesikö mistään, sekin oli aivan mahdollista, että hän vain kuvitteli kaiken. Mutta tuskinpa.

Ihmisiä kulki tiuhaan ohi, mutta niihin taatelintallaajin ei prinsessamme suostunut huomiotaan kiinnittämään, vaikka varmasti osa hieman rikkaampiakin oli. Aivan sama, hänellähän oli jo mahdollisesti illaksi seuraa, joten mitäpä muita enää katselemaan. Toisen vastauksen nuori nainen kuunteli tarkasti ja nyökkäsi sitten, katsoen toisen vielä päästä varpaisiin. Hei, sanoiko se Jared? tyttö mietti ja oli samalla tunnistavinaan pojan Astonilaiseksi. Ohimennen hän oli tainnut nuorukaisen joskus nähdä, mutta suuremmin ei ollut tähän huomiotaan kiinnittänyt.

'' Niinhän minä taidan olla '', itserakas neitokainen vastasi pojalle ja iski tälle aavistuksen vihjailevasti silmäänsä, vaikkakaan sillä ei enää tainnut olla suurtakaan merkitystä. Eiköhän tuosta miehestä saisi mukavan seuralaisen illaksi. Ainakin siihen puuhaan mitä Becca jo kaipasi, hän kun oli jo hieman pidellyt taukoa, niin alkoivat halut olla suuret.


'' Beatrice '', prinsessa vastasi miekkoselle ja kohotti gini tonic -lasinsa huulilleen, siemaisten alkoholipitoista muutaman kerran, kunnes laski lasin tiskille, tosin pitäen huolen siitä ettei tarjoilija kävisi lasia hakemassa. '' Mutta mieluusti Becca '', neiti Mills vielä lisäsi luoden merkitsevän katseen seurassaan istuvaan komistukseen. Hän ei kovin mielellään käyttänyt oikeata nimeään ja useimmat sillä nimellä häntä kusuvat saivat katua nimen lausumista vielä pitkään. Opettajillekin neiti oli joskus pisteliäästi kommentoinut nimensä sanomisesta ja osalle jopa maksanut, että häntä siitä eteenpäin oltiin kutsuttu Beccaksi.

Nuori nainen kohotti aavistuksen leukaansa, siihen omahyväiseen tapaansa, kuitenkin silmäillen tarkasti seuralaisensa elkeitä. Musiikki pauhasi yhä, mutta Becca oli sulkenut sen kuuloalueensa ulkopuolelle jo jonkin aikaa sitten, eikä enää jaksanut tärykalvoja polttelevasta musiikista välittää. Nainen ei tosiaankaan ollut mikään musiikin ylin ystävä, eikä varsinaisesti piitannut muustakaan musiikkiin liittyvästä.

Beatrice Mills korjasi hieman asentoaan ja kohotti lasin tiskiltä vielä kerran, minkä jälkeen se oli vapaa kulkeutumaan tarjoilijan mukana minne sitten kulkikin. Nainen hymyili itsekseen ja kohotti kätensä kaulalleen, kietoen sormensa kaulassaan olevan riipuksen ympärille. Sekin oli teetetty, eikä mikään halppiskoru ollenkaan. '' Luulisi tuollaisella miehellä vientiä riittävän '', Becca sanoi flirttiä äänessään ja katseessaan, vihjaillen samalla, että jos miestä kiinnosti, ei kannattaisi aikailla sen näyttämisessä. Becca ei nimittäin ollut niitä naisia, jotka odottivat vuositolkulla, oli kyseessä miten komea uros tahansa.

Ah, vapaa siis. Turhaa varmaan edes mainita, että asia sopi Jaredille paremmin kuin hyvin? Nyt kun tarkemmin ajatteli, neitokainen oli oikein kaunis, eikä suinkaan köyhä – ainakin mitä nyt saattoi vaatetuksen laadusta ja elkeistä päätellä – joten mikäs sen parempi seuralainen illaksi? Vei ainakin sitä halpaa blondia sata nolla.

Tytön esitellessä itsensä Beatriceksi, tummatukka kohotti ohikiitäväksi hetkeksi kulmaansa aivojen raksuttaessa. Kun Beatrice vielä lisäsi tulevansa mieluummin kutsutuksi Beccana ja heitti vielä merkitsevän katseen perään – jonka Jared ainakin tulkitsi niin, että olisi parempi vain kutsua Beccaksi – nuorukainen lopultakin hoksasi, miksi toinen oli vaikuttanut niin tutulta. Beatrice, tai siis Becca Mills, kuului Astonin cheerleadereihin, muttei Jared ollut koskaan tehnyt tuon kanssa lähempää tuttavuutta, eikä hän edes muistanut mitään juttuja, minkä takia tyttöä ei kannattaisi yrittää. Sitä paitsi, se olisi joka tapauksessa vain yksi yö, eikä mitään sen enempää.
"Becca siis", Jared toisti hymyillen, kohottaessaan Vodka Tonicin huulilleen, ottaen pitkän siemauksen jäisestä juomastaan.

Siniset silmät katselivat hetken kädessä olevaa lasia, ennen kuin juoma kumottiin kokonaan kurkkuun ja tyhjä lasi jätettiin baaritiskille. Hawkins käänsi katseensa takaisin Beccaan, suoden tuolle hurmaavan ja samalla flirttailevan hymyn, kun tuo sanoi, että luulisi hänenlaisellaan miehellä vientiä riittävän. Sen paremmin neitokainen ei olisi naulan kantaan enää voinut osua, kyse kun oli siitä, että Jared itse oli toisinaan hyvinkin nirso seuransa suhteen, eikä hän kelpuuttanut ketä tahansa seuralaisekseen, vaikka kyseessä sitten olisikin vain yksi yö. Ääneen ei kuitenkaan lausuttu yhtäkään näistä itserakkaista kommenteista joita päässä pyöri, siniset silmät vain luotiin intensiivisinä Beccaan, Jaredin kohauttaessa olkapäitään huolettomasti.
"Samaa voisi sanoa sinulle", nuorukainen heitti takaisin virnistäen rennosti. Katse hapuili tiensä tanssilattialle, ja Jared nyökkäsikin diskovaloista välkehtivää tanssilattiaa kohti.
"Tykkäätkö tanssia?"
Kai esitetyn kysymyksen saattoi käsittää myös kutsuna, jota se toki toisaalta olikin – jos Beccan vastaus olisi myönteinen, Jared ilman muuta lähtisi tuon näköisen naisen kanssa tanssimaan. Siinäpähän jätkä pääsisi myös ottamaan ehkä hieman... hmh, lähempää tuntumaa tyttöön, ja miettiä sitten, oliko tuo edes vaivan arvoinen. Tässä vaiheessa tosin ainakin vaikutti siltä, ettei Beccalle olisi tarvinnut muuta kuin iskeä silmää ja kysyä 'meille vai teille' ja neitokainen olisi jo hakemassa heille taksia.

Neitokainen oli tyytyväinen toisen tajutessa kutsua häntä Beccaksi. Jotkut torvelot kun pakkasivat joskus testaamaan mitä käy jos varoituksesta huolimatta kutsuu häntä Beatriceksi. Ja voin vakuuttaa, ettei niille onnettomille ole käynyt kovinkaan hyvin, sillä Becca ei missään nimessä hyväksy itsensä aliarvioimista missään suhteessa. Lättyyn tulee jos tarve vaatii, vaikka yleensä tyttö käyttääkin mieluummin urhoollisia uroksia itseään suojaamassa. Se ei kuitenkaan ole oikein tytön arvoon sopivaa, joten hän mieluusti yrittää vältellä tilanteita joissa sellainen käytös saattaisi nopeastikin ilmetä.

Hitto, tanssia? Mitä mä nyt muka vastaan? tytön päässä raksutti, mutta ulkoisia merkkejä tästä mietinnästä ei kuitenkaan näytetty. Ei, epäröinti suljettiin aina pois, sillä silloinhan hän antaisi itsestään ujon ja epävarman kuvan, mikä ei todellakaan sopinut imagoon. Kevyesti toinen heilautti päätään, jopa aavistuksen teatraalisesti, antaen hiustensa huojahtaa nopeasti. '' Voisihan sitä vaikka tanssiakin '', tyttö sanahti sitten kevyesti ja hymyili päälle. Tyttö kyllä osasi tanssia, vaikkei se hänen mielipuuhaansa ollutkaan - tanssihan liittyy olennaisesti musiikkiin.

Olisi ollut hätiköityä nousta seisomaan, joten prinsessamme tyytyi rennosti istumaan paikallaan ja hymyilemään komistukselle, joka oli esitellyt itsensä aiemmin Jarediksi. Tyttö sormeili riipusta kaulallaan ja antoi katseensa vaihteen vuoksi lipua tanssimassa oleviin ihmisiin. Harvinaisen surkean tasoista.. tyttö ajatteli, mutta päätti pitää asian omana tietonaan, sillä moinen olisi saattanut antaa Jaredille mielikuvan siitä että tyttö olisi kateellinen tai jotain muuta. Ei, hän ei vain pystynyt ymmärtämään ihmisiä, jotka tanssivat hänen mielestään kovinkin huonosti. Eihän noissa tanssijoissa toki vikaa ollut, paitsi että leidi olisi halunnut tyrkätä muutaman sivuun heidän tieltään.

Ajatuksilleen virnistäen prinsessa käänsi katseensa takaisin Jarediin ja katsoi tätä kysyvästi. Halusiko poika tanssimaan vai ei?

Vastaus ei ehkä ollut ihan sitä mitä Jared oli odottanut – hän oli odottanut jotakin 'totta kai' suuntaista erittäin innostuneen ilmeen kera. Sellaisia naiset yleensä häntä kohtaan olivat: nuolemassa vaikka maata jalkojen alla, jos jätkä vain käskisi. Oikeastaan sellaiset mielistelijät olivat pidemmän päälle tylsistyttäviä ja aika meni hyvin pitkäveteiseksi, joten vaihtelu oli enemmän kuin tervetullutta.

Jared hymyili toispuoleisesti sinisten silmien pysähtyessä hetkeksi tanssilattialle – kovinkaan tasokkaan näköistä touhu ei ollut, johtuiko se sitten surkeista tanssitaidoista vai liian monesta lasillisesta alkoholia, sitä nuori mies ei tiennyt, eikä hän oikeastaan halunnutkaan. Ainoa asia, joka hänelle merkitsi jotain, oli se, että hän itse osasi tanssia. Ja peräti hyvin vielä, sillä sen lisäksi, että hän oli nuorempana joutunut ikään kuin pakotuksen alla käymään tanssikurssin jos toisenkin, Jared myös viihtyi tanssilattialla. Mikäs sen mukavampaa katsottavaa, kuin kauniit hyvä kroppaiset nuoret naiset ympärillä tanssimassa? Ehkä kauniit hyvä kroppaiset nuoret naiset ilman vaatteita hänen sängyllään... ja noh, joka tapauksessa.

Pistävän siniset silmät suunnattiin Beccaan Jaredin noustessa seisomaan, tönäisten toisella jalallaan baarijakkaraa hieman taaksepäin.
"No, saanko luvan?" Jared kysyi väläyttäen neitokaiselle flirttiä sisältävän hymyn, pojan ojentaessa toista kättään neitokaisen suuntaan. Silmät pysyivät tiiviisti toisen kasvoissa, vaikka ehkä mieli tekikin laskea niitä hieman alemmas, mutta ne mieliteot unohdettiin – ainakin toistaiseksi. Sen sijaan nuori mies laittoi merkille, että Beccalla oli kauniit kasvot, ja Jared lisäsi yhden plussan lisää tytön analyysiin.

Beatrice Mills ei todellakaan ollut sitä tyypillisintä tyttöjoukkiota, jotka retkahtivat noin vain miehien kaulaan ja vaikka pyyhkivät pölyt miehen jalkojen alta saadakseen edes sen vilkaisun itseensä. Ei, neiti Mills ei alentuisi sellaiseen. Miehen ojentaessa kätensä kutsuvasti häntä kohti, nainen laski kuitenkin epäröimättä kätensä toisen käden päälle ja nousi ylös, vetäen mekkonsa helmaa aavistuksen alemmaksi, se kun oli päässyt hieman nousemaan hänen istuessaan. Kevyt flirtti hymyssään ja arvioiva pilke silmissään nainen käveli miehen rinnalla tanssilattiaa kohti.

Katse siirtyi miehen kasvoista muihin tanssijoihin, mutta vain hetkiseksi. Hän huokaisi tuskin huomattavasti ja katseli sitten miestä jopa aavistuksen kysyvään sävyyn. Eivätkös miehet yleensä tehneet aloitteen? Nainen sipaisi ohimennen hiuksiaan, antaen parin suortuvan pudota sormiensa lomitse. Viettelevä katse nauliutui mieheen vaativana ja pää kallistui asteen verran, kunnes palasi jälleen pystyyn. Aivan, mikään päänsä keikuttelija ei kyseessä ollut. Suloiseksi ei yritetty tekeytyä, vaan arvonsa tunnettiin hyvinkin tarkasti ja asemasta todellakin pidettiin kiinni.

Nainen liikahti aavistuksen, ehkä tavoitellen lähempää kontaktia toisen kanssa. Vielä oli mahdollista päättää, etenisikö hän miehen kanssa loppuun asti, ainakin jos kyse oli Beatrice Millsistä. Hänhän ei kömpelöiden miesten kanssa tekisi mitään, mutta tämä mies ei kai aikoisi tuottaa pettymystä? Oli jo hieman aikaa siitä, kun Becca oli viimeksi tehnyt lähempää tuttavuutta kenenkään kanssa, joten hän selvästi janosi halujensa tyydyttämistä ja nautinnon saamista.

Jaredin kasvoille kohosi viekas hymy, kun Becca laski kätensä hänen kädelleen. Nuorukainen kohotti toisen kättä, antaen huuliensa hipaista kuin ohimennen toisen kämmenselkää, sinisten silmien katseen pysyessä koko ajan kaunottaren kasvoissa, ennen kuin Jared johdatteli tytön baaritiskin ympärillä hääräävien ihmisten ohi eri värien kirjomalle tanssilattialle.

Hetken kaksikko vain seisoi, Jaredin katsoessa tyttöä ehkä hieman huvitusta silmissään, kun tuon ilme näytti niin kysyvältä – ilmeisesti odottaen hänen tekevän aloitteen, tai sitten Becca oli muuten vain hukassa. Ei näistä diivoista aina osannut sanoa, mitä he todella halusivat, mutta onneksi Hawkinsille oli vuosien saatossa kehkeytynyt ihan mukavasti taitoa lukea niitä hankalampiakin tapauksia.
Tummia hiuksia pörrötettiin aavistuksen parempaan kuosiin, ennen kuin kädet laskeutuivat kevyesti Beccan vyötärölle, niiden vetäessä neitokaisen vartaloa lähemmäs pojan omaa. Vartalo alkoi liikkua luontevasti yökerhon kaiuttimista pauhaavan musiikin tahdissa, tämä ei ollut todellakaan mikä uusi juttu Jaredille. Kuten sanottu, hän tykkää tanssia – ainakin kauniiden naisten kanssa. Ja sellaisten, jotka osaavat tanssia, jätkä inhosi varpaiden päälle tallomista. Sitä paitsi, hänen kallisarvoiset teetetyt kenkänsä saattaisivat mennä pilalle, jos joku idiootti hempukka talloisi niiden päällä jollakin piikkikoroilla.

Nuori mies oli naulinnut silmänsä tytön silmiin, intensiiviseen katseeseen oli ilmestynyt nyt niin selkeää flirttiä, että täytyi olla vähintään sokea, jos sitä ei huomaisi. Yleensä Jared suosi alkuun jotain hieman hienovaraisempaa tapaa, mutta kun Beccacin heitti niin flirttailevia silmäyksiä, ei poika kokenut mitään tarvetta kierrellä. Hän ei ehkä ollut tuntenut tyttöä kauaa, mutta Jared kyllä osasi erottaa jo lyhyessäkin hetkessä, milloin nainen oli yrittämisen arvoinen, ja hän oli siihen tulokseen tullut, että tämän iltansa hän viettäisi Beatrice Millsin kanssa – toivottavasti tätäkin läheisimmissä merkeissä.

Toisen kädet vyötäröllä. Veto lähemmäs. Tyttö oli nyt luontevasti vedetty pojan lähelle, joten hänen ei itse tarvinnut korjailla sitä, miten lähellä toista oli. Tämä oli juuri hyvin. Beatrice Mills, koulun kermaan kuuluva neitokainen keinautti pari kertaa lantiotaan kuin testaten miltä toisen kädet silloin hänen vyötäröllään tuntuivat. Amm. Täydellisiltä, ainakin melkein. Prinsessamme alkoi myötäillä musiikkia liikkeissään ja hyvinhän se sujui - selvästi näki, että tätähän oltiin joskus lapsuudessa harjoiteltu.. Ja myöhemminkin toki tanssittu, vaikkakaan se ei enää ollut kovin lähellä sydäntä.
Tyttö mumahti vaimeasti, raottaen huuliaan. Jalat hakivat paikkaansa lattialta aina uudelleen ja uudelleen, väistäen tarkoin pojan jalat. Nekin liukuivat osaavasti lattialla, kundi ei ollut mikään amatööri tanssimisen suhteen.

Nuori nainen ujutti kätensä miehen harteille, antaen toisen käden sormiensa kulkea pitkin miehen vahvaa käsivartta. Katse pysyi nyt ainoastaan miehessä ja kaikki muut ihmiset suljettiin ulkopuolelle - tämä ilta olisi hänen, yhdessä juuri tuon miehen kanssa, eikä kenenkään muun.
Vartalo liikkui sulavasti miehen käsien huomassa ja samalla Becca päätti ottaa hieman lähempää kosketusta Jaredin kanssa, ujuttautuessaan hieman lähemmäs, varoen kuitenkin nojailemasta tai estämästä musiikin tahtiin liikkumista, aivan suoraan toimintaan ei voinut näin heti siirtyä, ensin olisi kuitenkin hyvä vielä kokeilla tätä lähikontaktia näinkin, mutta myöhemmin toivottavasti voitaisiin olla hieman vapaammin ja intiimimmin, ilman kiinnostuneita katseita.

Becca puri varoen alahuultaan, tuskin huomattavasti ja työnsi päätään sulavasti lähemmäs miehen kasvoja, hengitellen hieman niitä vasten. Prinsessa tiesi varsin hyvin ettei hänen hengityksessään ollut mitään vikaa, minkä vuoksi hän halusikin hieman testatakin miestä. Miten tämä suhtautuisi lähempään tunnelmaan?

'' Osaat tanssia '', Beatrice virnisti pysytellen miehen kasvojen lähellä, samalla jatkaen soljuvia ja osaavia liikkeitään.

Kaksikon liikkeet sulautuivat hyvin yhteen, Jaredin laittaessa hyvillään merkille, ettei Beccacaan ensimmäistä kertaa tanssilattialla ollut, sen huomasi liikkeistä. Parivaljakko veti suvereenisti tahdin mukana ja hävyttömän hyvin vieläpä kun vertasi pariin muuhun pariin, joilla ei joko ollut laisinkaan rytmitajua, tai jotka olivat nauttineet liikaa alkoholia. Hawkins veikkasi silti, että molempia. Pienoinen hymy kareili Jaredin huulilla, kun tanssiminen sujui kepeästi ja täysin vaivatta, Becca oli ihan hyvä tanssija ja tuo ei sentään tallonut hänen kallisarvoisille kengilleen, kuten joskus vuosien saatossa muutaman tyypit olivat tehneet.

Beccan kädet tunnettiin hartioilla, toisen laskeutuessa hieman alemmas käsivartta pitkin. Jaredin kädet pysyttelivät vielä hetken vyötäröllä, ennen kuin ne laskeutuivat hitaasti alemmas, lähemmäs toisen keinuvaa lannetta. Tytön katse ei enää harhaillut, eikä sen puoleen Jaredinkaan – syvän siniset silmät pysyttelivät Beccassa, eivätkä ne irronneet neitokaisen kasvoista edes silloin, kun jonkun idiootin selkä törmäsi Jarediin. Nuorukainen vai murahti päänsä sisällä happamasti ja voivotteli sitä, miten jotkut eivät vain yksinkertaisesti osanneet liikkua sulavasti törmäilemättä. Kaikille ei valitettavasti oltu suotu samanlaisia lahjoja kuin hänelle itselleen.

Jared ei laittanut alkuunkaan pahakseen toisen tullessa entistäkin lähemmäs, päinvastoin. Beccan kasvot tulivat lähemmäs, urheilijan laskiessa silmänsä hetkeksi vihjailevina toisen huuliin, ennen kuin omilla huulilla ollut hymy syventyi parin asteen verran.
Melkein 190 senttinen koripalloilija käänsi päätään hieman sivuun, mutta vain laskeakseen sitä alemmas, lähemmäs neitokaisen kaulaa. Lämpimän hengityksen annettiin kutittaa toisen pehmeän näköistä ihoa, Jaredin naurahtaessa matalasti.
"Varastat kaikki repliikkini", nuorukainen totesi lähellä kaunottaren korvaa, "olin juuri sanomassa sinulle samaa."

Kappale vaihtui vaivattomasti toiseen ja tanssi jatkui. Pari keräsi pari kateellista katsetta – muutamat naiset katsoivat kadehtien Beccaa, vastaavasti taas miehet riisuivat silmillään Jaredin käsillä keinuvaa tyttöä.
Kolmas kappale pyörähti käyntiin, joskin tahti hidastui myös biisin hidastumisen myötä. Jared liikkui vielä sen kappaleen viimeiset rytmit, ennen kuin iskosti katseensa Beccan silmiin.
"Tahdotko juotavaa?" jätkä kysyi, odottamatta sen kummempaa vastausta, lähtien vain kuljettamaan Beccaa pois tanssilattialta, vahva käsi kiedottuna tiiviisti tytön lantion tuntumaan.

Prinsessa nautti läheisyydestä ja soi pienen virnistyksen miehelle, tämän mainitessa jotakin repliikkien varastamisesta. Eikös se ollut hänen elämän tapansa, ennakoida ja toteuttaa toisten mieliteot, tosin hyötyen aina itse jollakin kummallisella tavalla. Viimeiset hitaat soljuvat liikkeet saivat Beccan tuntemaan suurempaa halua päästä lähempään kosketukseen miehen kanssa. Kateelliset katseet eivät saaneet hänen halujaan täytettyä, ne voisi täyttää vain Jared Hawkins, tänä iltana.

Neitokainen ei pannut pahakseen Jaredin kuljettaessa hänet pois tanssilattialta. '' Voiko tuosta kieltäytyäkään? '' nainen kysyi sitten viettelevään sävyyn ja nautti ihmisten kateuden täyttämistä katseista. Alkoholia liika nauttineiden miesten katseet hän syrjäytti tylysti, antaen huomionsa vain miehelle seurassaan. Toiset naiset saivat kohdata pilkallisen ja ivallisenkin katseen, joka huokui tyytyväisyyttä ja kiihkoa.

'' Gin tonic kelpaisi '', neiti Mills kuiskasi toiselle ja katseli tuon voimakkaita piirteitä. Yksi juoma ja sen jälkeen voitaisiin jo harkita yksityisiin tiloihin siirtymistä? Tyttö virnisti päänsä sisällä ajatuksilleen ja painoi kiusoittelevasti päätään lähemmäs Hawkinsinsa kasvoja, henkäisten niitä vastaan. Hän oli aiemmin pistänyt merkille toisen vihjailevan katseen huulillaan ja nyt hän halusi testata miltä mies todella tuntui. Nainen istui baarijakkaralle, antamatta toisen poistua läheltään. Hitaasti neiti kallisti päätään, painaen täyteläiset huulensa lopulta toisen pehmeille huulille, maistellen niitä hetken aikaa, päästäen sitten irti. Ei kai tässä olisi soveliasta mitään esitystä toisille ihmisille näyttää? Beccan esitykset tänään näkisi vain Jared.

'' Haluatko juoda vai.. syödä jotain? '' toinen kysyi sitten vihjailevasti ja nosti aavistuksen leukaansa, paljastaen paremmin kaulansa.

Jared johdatti kaksikon baaritiskille ja melko tylystikin tuuppi humalaiset ihmiset edestään tyhjentäen hänelle ja seuralaiselleen kaksi baarijakkaraa. Nuorukainen antoi nyt kätensä valua pois toisen lantiolta, joskin hieman vastentahtoisesti, istahtaen alas jakkaralle. Siniset silmät suunnattiin flirttailevina Beccaan, suun kääntyessä hymyyn. Toinen taisi olla Gin Tonicin ystävä.
Silmät harhailivat tiskin takana etsien baarimikkoa, jolla näytti olevan kädet täynnä töitä ihmisten toiveiden toteuttamisen suhteen, sillä tuo oli vielä saanut kaverikseen toisenkin baarimikon, naisen tosin tällä kertaa. Jos Jared olisi ollut yksin, hän olisi saattanut katsellakin tuota ihan sievää vaaleaverikköä, mutta koska vieressä sattui istumaan jotain parempaa, hän ei suonut tuolle ajatustakaan.
Kun katse käännettiin seuraavaksi Beccaan, tuon kasvot olivat lähempänä, kuin mitä ne olivat viimeksi olleet. Jaredin siniset silmät pysyivät koko ajan tiiviisti tytön silmissä tuon tuodessa kasvojaan entistäkin lähemmäs, kunnes pehmeät huulet painautuivat hänen omiaan vasten.
Suudelma oli ehkä lyhyt, mutta se kertoi kyllä kaiken oleellisen.

Jared soi Beccalle hymyn, ennen kuin heilautti kättään saaden baarimikon huomion itselleen.
"Gin Tonic neidille ja Vodka Tonic", Jared tilasi ja baarimikko osasi jo laittaa piikkiin, vaikkei Jared edes kovin montaa juomaa ollut ehtinyt ottaa.
Kun tilaus oli saatu baarimikolle, huomio kääntyi takaisin täydellisesti Beccaan, jonka vihjailevat sanat saivat Jaredin naurahtamaan huvittuneena, kulman kohotessa viekkaasti ylemmäs. Tummatukka hymyili syvästi nojautuen hieman lähemmäs toista, pysäyttäen liikkeen sitten aivan Beccan korvan viereen. Käsi sipaisi toisen hiuksia tuon korvan taakse.
"Molempia. Ehdottomasti", Jared kuiskasi matalasti toisen korvaan painaen huulensa kevyesti neitokaisen tarjoamalle kaulalle. Urheilija ei ollut merkkien ystävä, hän ei halunnut niitä itselleen eikä hän halunnut jättää niitä toisiinkaan, joten hän oli oppinut välttelemään niitä. Pari suudelmaa laskettiin toisen kaulalle toisen käden pidellessä tuon kasvoja, mutta hyvin pian Jared kallistui taaksepäin väläyttäen Beccalle valkean hammasrivistön paljastavan hymyn.

Nuorukainen istuutui paremmin omalle jakkaralleen, nojaten rennosti toisella kädellään baaritiskiin, toisen levätessä farkkujen peittämän reiden päällä. Kun baarimikko laski juomat kaksikon eteen, Jared nappasi Vodka Tonicinsa, kohotti lasia nopealla liikkeellä Beccan suuntaan, heittäen tuolle flirttailevan, pienen virneen, ennen kuin nuorukainen otti pitkän kulauksen juomastaan.
"Näiden juomien jälkeen... Haluaisitko kenties, hmh, siirtyä jonnekin muualle?" Jared esitti kysymyksen neitokaiselle kohottaen vasenta kulmaansa. Kysymys oli sinänsä turha, kun Becca ainakin vaikutti haluavan lähteä jonnekin kenties hieman yksityisempään paikkaan, mutta eihän naisista koskaan tiennyt. Jaredkin oli törmännyt pariin tapaukseen, jotka olivat kyllä antaneet olettaa vaikka ja mitä, ja mitä hän loppujen lopuksi oli saanut? Ei yhtään mitään. Noh, se ei onneksi ollut Jared Hawkinsin menetys, vaan aivan naisten itsensä.

Huulet tytön kaulalla irtautuivat jopa turhan nopeasti, mutta onneksi kundi sentään tajusi olla jättämättä merkkejä, sillä niistä Becca ei välittänyt. Kevyesti toinen sipaisi hiuksiaan ja katseli sitten koko hammasrivistöllään hymyilevää Jaredia. Tuo oli jollain lailla aivan erilainen kuin kaikki muut miehet, mutta kai niissä kaikissa oli kuitenkin jotain samaakin, siellä sisällä vallitsivat useimmiten aina samanlaiset piirteet ja toisinaan ajatuksetkin.

Pienesti prinsessamme hymyili toisen flirtille ja tarttui sitten soveliaasti omaan lasiinsa, painaen sen huulilleen. Gin Tonic oli todellakin tyttöse suosikkeja, Vodka Tonicia hän maisteli kyllä toisinaan.. Mutta se ei ollut niin paljon hänen mieleensä. Kevyesti toinen otti kulauksia lasistaan ja laski sen sitten hetkiseksi tiskille, korjaten mekkonsa asentoa aavistuksen, vaikka mahtoiko siinä olla loppupeleissä paljoakaan korjailtavaa?

Toisen ehdotus oli Beatrice Millsille mieluisaa kuultavaa. Hän sormeili hetkisen lasiaan tiskillä, kunnes nosti sen jälleen huulilleen ja tyytyi mumahtamaan kevyesti päälle. '' Se käy paremmin kuin hyvin.. '', neiti virnisti ja joi viimeisen kulauksen juomastaan, ennen kuin siirsi katseensa hetkiseksi muihin ihmisiin. Tuntui kuin he olisivat Jaredin kanssa aivan väärässä paikassa, sillä kaikki muut olivat jotain alempaa luokaa, sellaisia joita ei tällaisissa paikoissa kaivattu. Ehkä sieltä olisi saattanut joku kavaljeeri illaksi löytyä, mutta voisi olla ettei se olisi edennyt lainkana näin.. Tai sitten Becca olisi antanut miekkoselle pakit ovensa edessä, niin kuin hän muutamaan otteeseen oli tehnyt. Niiden miesten ilmeet olivat olleet näkemisen arvoiset. Mutta tällä kertaa hän aikoi viedä homman loppuun asti, jos se vain hänestä itsestään oli kiinni.
'' Mitä paikkaa ajattelit jatkoja varten? '' prinsessa kysäisi sitten aavistuksen verran kulmaansa kohottaen ja suoden tutkivan ja samalla piikikkään katseensa Hawkinsiin.

Jaredin huulille ilmestyi itsetyytyväinen hymy, kun tyttö ei vastannut kieltävästi hänen kutsuunsa. Vaikka alkuillasta olikin näyttänyt hieman kuivahkolta ja VIP-tilojen rumat akat olivat saaneet hänet vain pahalla tuulelle, nyt ilta oli kirkastanut huomattavasti ja Hawkins alkoi olla tyytyväinen. Vaikka täydellisen tyytyväinen hän varmaan olisi vasta sitten, kun he olisivat Beccan kanssa jossakin muualla, ilman mitään ylimääräisi häiriötekijöitä.
Tummatukka otti uuden kulauksen juomastaan, hörppien Vodka Tonicia huomattavasti ronskimmin mitä Becca, joka siemaili juomaansa hitaasti ja naisellisesti Jarediin nähden, joka kumosi aina suuremman huikan kerralla välittämättä sen suuremmin tissutella ollenkaan. Ei hän nyt aivan käytöstavaton ollut, koko juoman kerralla kurkkuun kaataminen oli epätoivoisen näköistä ja usein kieli siitä, että oli kova tarve päästä humalaan. Hawkinsilla sitä tarvetta ei juurikaan ollut.

Neitokaisen esittäessä kysymyksen paikasta, Jaredin suu kääntyi ovelaan virnistykseen.
"Miltä kuulostaisi San Diegon keskustassa sijaitsevan pilvenpiirtäjän kattohuoneisto?" nuorukainen heitti huvittuneeseen sävyyn. Tällaisina hetkinä Jared oli kiitollinen siitä, että hänen äitinsä oli ostanut hänelle oman asunnon (tosiaan kattohuoneiston eräästä keskustan pilvenpiirtäjästä), selittänyt jotakin itsenäistymisestä ja blaa blaa blaa... Jared piti majaa siellä asunnossa silloin tällöin, varsinkin baari-iltojen jälkeen ja viettäessään öitä jonkun tytön kanssa. Hän ei koskaan vienyt ketään tytöistä Hawkinsien merenranta taloon, sillä se olisi saattanut vaikuttaa jotenkin... viralliselta. Ja Jared Hawkinshan ei sitoutuisi, ei kenenkään. Tällainen elämäntyyli sopi hänelle paremmin kuin hyvin, eikä hän kaivannut vakituista suhdetta yhtään kenenkään kanssa. Pojalle oli se ja sama, vaikka tytöt kuvittelivat aina kaikenlaista, ajattelivat, että juuri hän olisi se, joka kääntäisi Jared Hawkinsin veneen suunnan aivan uusille tuulille. Ja paskan marjat. Jared tiesi usein jo valmiiksi, ettei hän seurustelisi jonkun tietyn tytön kanssa kahta viikkoa pidempää, että jossakin vaiheessa hän joka tapauksessa sanoisi hei hei, laittaisi oven kiinni selkänsä takana eikä enää koskaan palaisi.

Beatrice Millsin huulille kohosi tyytyväinen hymy, hänen kuullessaan pojan vastauksen. Pilven piirtäjän kattohuoneisto ei kuulostanut leidin mielestä ollenkaan pahalta, joten hän ei missään nimessä aikonut enää kääntää kelkkaansa nurin. Tämä ilta vietettäisiin Hawkinsin kanssa, sehän oli jo sanomattakin selvää. Kevyesti nuori nainen sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse ja katsoi vielä hetkisen tarjoilijaa, kunnes virnisti pojalle. '' Se ei kuulosta ollenkaan hullummalta '', Becca vastasi ja veti kullahtavaa helmaa hieman alemmas. Pian hän toivottavasti pääsisi irtautumaan vaatepparrestaan ja olemaan paljon vapaammin, se oli ainakin ollut tähtäimessä..

Naikkonen katseli seuralaistaan mielenkiinnolla ja kallisti hieman päätään. Tämän paikan voisi merkitä yökerhojen listalle, mutta aivan huipulle se ei hyvästä palvelustaan huolimatta yltäisi, sillä Becca oli nähnyt upeampiakin, vaikka hän vielä varsin nuori olikin. Tänä iltana hän ei kuitenkaan enää katselisi tämän (eikä minkään muunkaan) yökerhon seiniä, vaan Jaredia ja tämän upeaa kroppaa, mieluiten hieman vähemmän vaatemäärän peittämänä.

Porukkaa lappasi sisään ja ulos, osa oli humalassa ja osa vetänyt mahdollisesti joitakin aineita. Jonkun miehen portsari käännytti ovella. Kello lipui jossakin eteenpäin ja nuori nainen odotti lähtöä hulppeaan kattohuoneistoon jossakin päin San Diegon keskustaa.

Jaredin huulilla oli edelleen tyytyväinen hymy – joskin ajatukset olivat sitä tyytyväistäkin hymyä itseriittoisempia ja –tyytyväisempiä. Jared Hawkins, olet varsinainen pelimies. Naiset eivät voi yksinkertaisesti vastustaa charmiasi. Beatrice Millskin oli jo ensimmäisen hymyn aikana ollut valmis lähtemään koska tahansa ja minne tahansa hänen mukaansa.

"No, eiköhän sitten lähdetä", Jared tokaisi matalan naurahduksen saattelemana, ennen kuin kumosi viimeisetkin pisarat Vodka Tonicistaan kurkkuunsa, laskien sitten tyhjän lasin valkealle baaritiskille.
Tummatukka nousi baarijakkaralta ja tarttui Beccan käteen odottaen, että tuo nousi omalta tuoliltaan ylös, ennen kuin kietaisi kätensä omistavasti toisen lantiolle kertoen näin kaikille paikalla olijoille, ettei kellään ollut enää mitään mahdollisuuksia saada Beatrice Millsiä tänä iltana itselleen. Tyttö oli varattu koko yöksi Jared Hawkinsille.

Nuori mies johdatti seuralaisensa yökerhon läpi, tuijottaen kylmästi joka ikistä humalaista idioottia, joka ei osannut väistää vaan hoiperteli edessä. Jared käväisi pikaisesti Becca kainalossaan VIP-tiloissa noutamassa takkinsa, ennen kuin käveli paikasta ulos. Pian kaksikko seisoi klubin edessä ulkona, yön yhä pimetessä, kaduilla välkkyvien valojen puolestaan kirkastuessa entisestään.
Jared heilautti kättään pysäyttäen ohi kulkevan taksin, avaten takapenkin oven viitaten auton sisään toisella kädellään, vapauttaen neitokaisen otteestaan.
"Naiset ensin", Jared tokaisi herrasmiesmäiseen tyyliinsä, väläyttäen nopean hymyn neitokaiselle, ennen kuin astui tuon perässä auton sisään.

Nuori mies ilmoitti osoitteensa ja taksikuski lähti ajamaan kohti päämäärää, joka ei varsinaisesti kovin kaukana ollut, kun uusi yökerho sijaitsi käytännöllisesti katsoen melkein ydinkeskustassa, samoin kuin Jaredin asunto, mutta Jared Hawkins ei kävelisi edes sellaista rahaa, matkanteko kun ei ollut rahasta kiinni. Varsinkaan, kun hänellä oli jo kiire päästä asuntoonsa.

Nainen työntyi miehen kanssa sisälle Hawkinsin pysäyttämään taksiin. Neiti Mills kuunteli seuralaisensa antaman osoitteen ja painoi sen mieleensä, vaikka hän ei halunnut tästä mitään vakavampaa. Mistä sitä kuitenkaan tietäisi jos osoitetta joskus tultaisiin tarvitsemaan - kaikki oli mahdollista. Neitokainen virnisti Jaredille ja nojautui taksissa kevyesti miestä vasten. Onneksi he olisivat kotvan kuluttua perillä, sillä leidiämme ei todellakaan huvittanut enää tuhlailla aikaansa istuen taksin kyydissä märehtimässä. Pienoinen herttainen hymy kohosi tytön huulille, mikä oli jopa outoa. Saattoiko tuollainen hymy edes sopia kermalaiselle, joka oli niin julmetun täynnä itseään, että harva pystyi samaan ja joka halusi hyötyä jopa parhaasta ystävästään...

Taksi jumittui epäkäytännöllisiin liikennevaloihin ja prinsessamme mutristi tyytymättömästi huuliaan. Miksi liikennevalot eivät koskaan voineet toimia niin kuin haluttiin? Autoja liikkui yhä melkoiste määrät, vaikka olisikin voinut kuvitella toista. Mutta San Diegossa elämä ei pysähtynyt edes öisin, päinvastoin se tuntui vain puhkeavan entistä loisteliaampaan elämäänsä. Yöllä kaikki oli aivan erilaista kuin päivin, ja Beatrcie Mills rakasti San Diegon öitä.

Lopulta taksi pääsi jatkamaan kulkuaan ja muutaman korttelin päässä se jo pysähtyi tienvarteen, pilvenpiirtäjän viereen. Olisi mokoma kuski saanut ajaa hieman lähemmäs, mutta minkäs tuo kiireisille aikatauluilleen ja säännöille mahtoi. Becca mutristi huuliaan ja katsahti sitten pilvenpiirtäjää, jota näin läheltä oli kyllä melkoisen hankala hahmottaa.. Tosin hän ei korkokengissään kävelisi mitään pitkiä matkoja, joten tämä kelpasi oikein hyvin.. Vielä lähemmäskin olisi ollut parempi, mutta tällä kertaa oli kai tyydyttävä huonoon palveluun. Beatrice ei ainakaan jaksanut näin myöhään alkaa sänkätä taksikuskin kanssa, vaan katsoi hetkisen Hawkinsia, odottaen miehen maksavan laskun mink jälkeen he pääsivät nousemaan taksista. Luontonsa mukaan Millsin olisi kai pitänyt kinata vähintään kaksikymmentä minuuttia, mutta nyt moinen ei kiinnostanut tipan tippaa.

Beccan painautuessa kevyesti Jaredia vasten nuorukainen kiersi toisen kätensä tuon hartioille ja veti ruskeahiuksista tyttö entistäkin tiiviimmin itseensä kiinni. Huulet kävivät sipaisemassa Beccan pehmeää ihoa kaulalta.
Kun taksi jumittui liikennevaloihin, Jaredin teki mieli ensin raivota hidastuksesta, mutta loppujen lopuksi nuorukainen hyödynsi hetken mieluummin niin, että käänsi Beccan pään itseään kohden ja painoi huulensa tuon pehmeille huulille jokseenkin ahnaasti ja odottavasti, pyyhkien neitokaisen tyytymättömän mutristuksen olemattomiin. Kun valo vaihtui punaisesta keltaisen kautta vihreään Jared vapautti toisen huulet pistävän sinisten silmien välkehtiessä vastaan tulevien autojen valoissa. Ei makeaa mahan täydeltä ennen varsinaista päämäärää.

Taksi pysähtyi tien varteen ja normaali oloissa Jared olisi pitänyt viisi minuuttisen valituspuheen siitä, miksei kuski ajanut aivan talon eteen, siitähän hän maksoi – että pääsi juuri sinne minne halusi, eikä kymmenen metrin päähän siitä. Nyt nuorukaisella ei ollut aikaa moiseen, joten hän vain nakkasi tarvittavan rahamäärän ja aika reilusti ylikin, käski pitää loput (koska ei jaksanut odotella vaihtorahoja ja koska hän ei kaivannut mitään hiluja lompakkonsa pohjalle pyörimään) ja astui ulos autosta auttaen samalla Beccan takaisin yöilmaan.

Jared vilkaisi ylöspäin, kohti jumalattoman korkeaa pilvenpiirtäjän huippua ja hymyili tyytyväisenä. Hänen asuntonsa oli loistavalla paikalla, sieltä oli loistava näköala, siellä oli kaikki mitä tarvitsi ja lyhyesti ilmaistuna se oli yhtä loistokkuutta aina vessanhanoista baarikaapissa oleviin juomiin ja sängynpylväisiin. Jokainen pienikin yksityiskohta oli tarkasti mietitty ja huolellisesti suunniteltu ja se oli maksanut maltaita.
Hawkins ohjasi Beccan pilvenpiirtäjän alaovista sisään, ja sitä kautta hissiin. Jared vilkaisi ohimennen itseään hissin peiliseinistä, hymyillen itsekseen – hän näytti hyvältä, ja hän tiesi, että hän näytti hyvältä myös Beccan silmissä.

Ylimmän kerroksen nappia painettiin ja hissi alkoi liikkua ylöspäin nopeasti. Pilvenpiirtäjä oli melkoisen uusi ja hissikin liikkui sen mukaisesti – nopeasti. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun kuului lyhyt kilahdus merkiksi siitä, että hissi oli saapunut ylimpään kerrokseen. Ovet liukuivat tieltä ja Jared ohjasi Beccan lyhyen käytävän päässä olevalle ovelle. Ylimmässä kerroksessa oli tasan kaksi asuntoa – Jared Hawkinsin, ja jonkun hieman vanhemman naisen, joka taisi olla joku entisaikojen kuuluisuus, joka asui siellä jonkun vaaleanpunaiseen haalariin puetun chihuahuan kanssa, joskaan naikkonen ei lähes koskaan ollut paikalla, vaan vietti suurimman osan ajastaan jossakin Karibian meren rannalla, näin Jared oli äidiltään kuullut. Se sopi Jaredille paremmin kuin hyvin, sillä näin ollen ylin kerros oli käytännöllisesti katsoen hänen private-aluettaan.

"Tervetuloa matalaan majaani", nuorukainen totesi klisesti, virnistäen Beccalle, kun työnsi asuntonsa oven auki.
Se matala maja oli kaikkea muuta kuin matala. Eteinenkin oli jo niin valtava, että se vastasi keskivertoperheen olohuonetta ja keittiötä yhteensä. Sisempänä oli keittiö baaritiskeineen ja olohuone, jossa oli valtava plasma TV sekä uusimmat uutuudet stereoista, kotiteattereista ja kaikesta mahdollisesti. Parveke avautui olohuoneesta, sekään ei ollut mikään pieni ja kuten sanottu, näköala oli hieno, varsinkin näin öisin. Mielenkiintoisin yksityiskohta oli luultavasti olohuoneen katossa oleva ympyränmuotoinen kattoikkuna, josta näki San Diegon yllä levittyvän taivaan.
Asunnosta löytyi tietysti myös valtavan kokoinen kylpyhuone, josta löytyi suihkun lisäksi myös poreamme. Makuuhuonekaan ei jäänyt kooltaan kovin pieneksi, sänkykin oli valtava.
Sisustus oli melko yksinkertaista, simppeleitä värejä, kuten mustaa, valkeaa, harmaata ja siellä täällä tummaa sinistä, mutta siitä myös näki, ettei mikään tässä asunnossa ollut halpaa.

Tätä asuntoa kelpasi esitellä, kenelle tahansa. Joku voisi miettiä, miksi kaiken piti olla niin suurta ja prameaa, mutta sellaisia Hawkinsit ovat. Kaiken täytyy olla hienoa, eikä vain hienoa, vaan upeaa, loisteliasta ja mahtavaa. Ja Jared Hawkinsin kattohuoneisto oli luksusta parhaimmillaan.

Becca virnisti kevyesti toisen toivottaessa hänet tervetulleeksi kotiinsa. '' Varsin matala maja, täytyy myöntää '', tyttö vastasi naurahtaen epämääräisesti, sillä omalaatuisella prinsessanaurullaan, joka kuitenkin viesti arvokkuudesta eikä ollut hervoton naurunpyrähdys. Olihan toinen tällaiseen rikkauteen elämässään ehtinyt tottua, mutta tällä hetkellä hänellä ei kuitenkaan ollut näin suurta ja prameaa asuntoa, vaan sellainen normikokoinen. Hänhän ei saanut vanhemmiltaan enää rahaa, mutta muut sukulaiset lahjoittivat toisinaan mukavia summia joilla tyttönen elätti itsensä leikiten. Ja olihan hänellä jo ennestään säässä sievoisia. Toinen sipaisi kevyesti hiussuortuvan korvansa taakse ja hymyili sitten päälle, antaen katseensa kiertää huoneita, jotka tästä kohtaa näkyivät. Ei hassumpaa, ei ollenkaan hassumpaa, Beatrice Mills ajatteli itserakkaassa päänupissaan ja astui sitten lähemmäs miestä. Tänne ei oltu tultu ihailemaan luksusasuntoa vaan tekemään jotain aivan muuta, muistathan Hawkins?

Prinsessan oikean käden sormet liukuivat miehen niskan taakse, oven sulkeutuessa heidän perässään. Nuori nainen iski nopeasti silmää toiselle ja kallisti hieman päätään. Kannattaisiko aikaa enää tuhlailla? Juomat oli juotu yökerhossa ja nyt oli jälkiruoan vuoro. Tyttö henkäisi pienesti vasten pojan kasvoja, antaen sormiensa sivellä pojan niskaa. Toinen ei halunnut hätiköidä liikaa tai antaa itsestään liian päälle käyvää kuvaa. Hän ei halunnut näyttää helpolta saaliilta, vaan olla jotain joka ansaittiin. Jared Hawkins oli vain saanut hänet janoamaan jotain, mitä hän jo kaipasi.. Sopiva mies oli tullut vastaan ja hän todella halusi harrastaa seksiä, johan siitä oli jokunen kuukausi kun hän oli viimeksi nainut kenenkään kanssa.

Tyttönen raotti aavistuksen huuliaan ja painoi sitten huulensa pikaisesti toisen huulille, kuin leikkien. Ei makeaa mahan täydeltä vieläkään.. Taksissa toinen oli saanut maistella hänen huuliaan pidempään, mutta nyt olisi hyvä siirtyä eteenpäin. Tyttö kallisti päätään kerran ja katsahti sitten arvioivasti miehen kasvoja, peittäen arvioimisensa kuitenkin tarkoin. Sellaista ei näytettäisi noin vain. Tyttö hymyili pojalle ja veti tuon sitten lähelleen, painautuessaan itse seinää vasten. '' Eiköhän me vielä eksytä muuallekin tästä eteisestä '', Becca virnisti ja veti pojan huulet sitten vasten omiaan, suudellen niitä kiihkeästi.

No, Jared Hawkinsin maja oli kaikkea muuta kuin matala, ja sen poika tiesi itsekin, ei sitä hänelle erikseen tarvinnut ilmoittaa. Sitä paitsi, tässä oli käsillä vähän parempaakin tekemistä kuin talon ihailu, sitä hän saattoi tehdä koska tahansa huvitti, ja tämäkin kämppä alkoi olla niin nähty... Pitäisi varmaan keksiä jotakin uutta ja jännää, kun asunto alkoi menettää hohtoaan. Muuttaa ehkä uuteen asuntoon, kuka tietää? Toisaalta, ei Jared ollut tästä valmis luopumaan, kun sijainti oli niin hyvä. Ehkä uudelleen kalustaminen olisi paikallaan.

Sen enempää ajatuksia ei Jared kalusteille eikä sen puoleen millekään muullekaan uhrannut. Ovi sulkeutui kaksikon perässä, eikä urheilijalla ollut mitään sitä vastaan, että toinen tuli lähemmäs – hyvä vain, jos ei olisi tullut, hän olisi joutunut itse liikkumaan.
Suudelma oli lyhyt, leikkivä, eikä se riittänyt mihinkään. Jared ei kuitenkaan käynyt kärsimättömäksi: tämä oli vasta ensimakua. Ne suudelmat baarissa, se suudelma taksissa, tämä... Pelkkää esimakua. Eihän koko kakkua syöty yhdellä haukkauksella yhtään maistelematta?

Nuorukaisen toinen käsi vaelsi hivelemään kevyesti Beccan selkää, kun nainen veti hänet entistäkin lähemmäs itseään, painaen oman selkänsä eteisen seinää vasten. Lähes mustahiuksinen Jared vastasi toisen kiihkeämmäksi käyneeseen suudelmaan suurella halulla, toisen käden kohottaessa Beccan kauniita kasvoja niin, että nuori miehen ei tarvinnut kumartua niin paljoa pystyäkseen suutelemaan toista. Huulet käväisivät sileällä kaulalla käden sivellessä samaan aikaan lantionseutua, alaselkää, uusien suudelmien painautuessa tytön huulille.
"Voi kyllä me eksytään", Jared vastasi virnistäen pikaisesti, ennen kuin kahlitsi Beccan huulet takaisin omilleen. Suudelma kesti, huulet hamusivat kiihkeämmin tytön huulia, ennen kuin Jared irrottautui heittääkseen mustan nahkatakkinsa jonnekin eteisen kaappiin. Henkarissa se ei ollut, todellakaan, mutta mitä sillä oli väliä? Kengät potkittiin samalla jalasta, nuorukaisen vetäessä kaunottaren takaisin omaa treenattua vartaloaan vasten.
"No, joko sait tarpeeksesi eteisestä?" jätkä mutisi toisen korvan lähellä, tuon näykätessä ihoa hienoisesti korvan vierestä.
"Kenties haluat siirtyä eteenpäin?"

Kiihkeästi neitokainen vastasi toisen suudelmiin. Jaredin huulet tuntuivat hyviltä hänen huulillaan ja merkit lupailivat hyvää jatkoa illalle. Becca tunsi toisen kädet alaselällään, eikä niissäkään ollut valittamista. Toisen vihjaileva kysymys oli kuin musiikkia nuoren naisen korville ja tämä vastasi kysymykseen ahnaalla suudelmalla, pujottautuen pojan lähellä sellaiseen asentoon, että kulkeminen olisi helpompaa.

Korkokengät pysyivät toistaiseksi jalassa. Beatrice Mills suuteli seuralaisensa huulia entistä kiihkeämmin ja intohimoisemmin, hivuttautuen samalla kohti makuuhuonetta, jonka hän oli äkännyt katsellessaan taloa. Tyttö keskeytti suudelman hetkeksi, mutta jatkoi sitä pian, heidän lähestyessään uhkaavasti päämääräänsä. Pienoinen virne käväisi tytön huulilla, tämän painaessa kätensä vasten oven karmia, ennen kuin uppoutui jälleen suudelmaan toisen kanssa. Varoen hän astui ovesta huoneeseen ja kiersi kätensä miehen niskan taakse.
Nainen keskeytti suudelman, luoden mieheen pisteliään katseensa, ennen kuin painoi huulensa hetkiseksi tämän omille. Suudelma oli jälleen kiusoitteleva, sellainen kuin eteisessä. Nyt se kuitenkin ilmensi myös haastetta, jonka tyttö ujutti pojalle - tarkoituksetta vai tarkoituksella, se oli kuitenkin asia jota ei sovi paljastaa.

Becca päästi epämääräisen mumahduksen huuliltaan, valuttaessaan toisen kätensä miehen hartialle ja siitä rintakehälle. Toisen treenattu kroppa tuntui hyvältä käsissä, mutta entistä paremmalta se tuntuisi varmasti muin keinoin. Nainen virnisti ja avasi mieheltä paidan nappeja näppärin sormin. Harjaantuneisuus oli havaittavissa, vaikka neitokainen ei taidoillaan ylpeillytkään.

Oli todellakin aika siirtyä eteenpäin, eikä Beatrice ollut tarvinnut sanoja sen ilmaisemiseen.

Tumma nuorukainen seurasi enemmän kuin mielellään Beccaa, joka oli ilmeisesti ottanut jo suunnakseen hänen makuuhuoneensa. Tyttö ei näyttänyt kaipaavan mitään maisemakierrosta hänen asunnossaan, mutta miksi olisi kaivannutkaan ja tuhlannut aikaa, kun käsillä oli jotakin paljon, paljon parempaa? Sitä paitsi hänen loistokasta taloaan ehtisi nyt tutkailla myöhemminkin, kunhan tärkeimmät asiat olisi ensin hoidettu päiväjärjestyksestä pois.

Huulet vastasivat ahnaasti Beccan antamiin suudelmiin, kun parivaljakko eteni hitaasti, mutta varmasti kohti Jaredin makuuhuonetta. Urheilijan kädet lipuivat pitkin toisen vartaloa, olivat ensin selällä, laskeutuivat aina vain alemmas, käväisivät jossakin takapuolen tuntumassa ennen kuin palasivat takaisin. Poika tunsi Beccan taas kiusoittelevan kanssaan, kun samanlainen suudelma kuin eteisessä laskeutui Jaredin huulille. Jared Hawkins ei pitänyt siitä, että häntä kiusoiteltiin – hän oli se joka kiusasi ja piinasi, hän ei ollut ikinä se kohde. Eikä hän aikonut nytkään antaa Beccan pitää ohjia käsissään.

Kun tyttö alkoi availla mustan pitkähihaisen kauluspaidan nappeja yllättävänkin näppärästä (kokemuksen tuomaa varmuutta, hmh?) Jared vei kätensä toisen vaaleanruskeisiin hiuksiin ja taivutti tuon pään lähemmäs itseään, suudellen toisen huulia kertoen selvästi, ettei tästä tilanteesta ollut enää mitään perääntymisen varaa. Ei sillä, että Hawkins olisi edes uskonut Beccan enää lähtevän mihinkään, niin innokkaasti tuo oli alusta lähtien ollut jutussa mukana.

Jaredin paita tipahti makuuhuoneen matolle, pojan vetäessä Beccan paljasta rintakehäänsä vasten. Kädet hivuttautuivat hitaasti toisen kultaan vivahtavan mekon reunoille, sormien lähtiessä kiusoittelevan hitaasti vetämään sitä ylöspäin, sormien hipoessa vähän väliä toisen reisien ihoa. Siniset silmät katselivat kiusaavasti kaunotarta, mekon hilautuessa sentti sentiltä eteenpäin. Kujeilevassa katseessa oli myös sitä haastavuuden tuntua, mitä Beccan aiemmassa suudelmassa – jaksaisiko tyttö odottaa, vai olisiko tuo niin kärsimätön ja kiireinen tuntemaan Jaredin kädet paljaalla vartalollaan, että tuo suorastaan repisi vaatteensa päältään?