Welcome to the Ravens! (Ei heikkohermoisille)

// Tervetuloa seuraamaan Pepen perhe-elämää! (Jos ketään kiinnostaa XD
Ja teitä on varoitettu //

Pepe yritti avata niin äänettömästi kuin suinkin kotioveaan, joka oli auki. Hän myös sulki sen vaimeasti perässään ja yritti hiipparoida äänettömästi omaan huoneeseensa vaihtamaan vaatteensa. Sitten hänen suunnitelmansa kertoa, että hän oli kaverilla yötä, onnistuisi paremmin. Hän ei voinut mainita äidilleen olevansa olleen pojan luona yötä. Äiti kilahtaisi siitä aivan varmasti.
Kovaääninen yskäisy pysäytti tytön portaikossa ja Pepe kääntyi varovainen ilme kasvoillaan katsomaan äänen päästänyttä henkilöä, puristaen portaikon kaidetta kovasti. Hänen äitinsä, Michelle mulkoili tytärtään vihaisesti keittiön oven suulla. Hänen vaaleat hiuksensa oli kiharrettu kauniisti ja äiti oli muutenkin kovin kaunis, mutta se vihainen ilme hänen kasvoillaan teki hänestä hyvin pelottavan.
"Penelope Charlotte Ravens! Missäs sitä ollaan oltu?" Michelle kysyi tiukasti ja Pepe yritti hymyillä kauniisti.
"Huomenta?" Pepe sanoi, mutta se ei toiminut.
"Odotan selitystä", Michelle vaati jyrkästi ja risti kätensä. Pepe availi suutaan ilman sanoja.
"Ää.. Öö.. Hmm.. Tuota.." Pepe mutisi pienoisen paniikin vallassa ja yritti keksiä jotain, mikä rauhoittaisi äidin mielen.
"Niin?" Michelle sanoi ja kohotti toista kulmaansa.
"No okei, myönnän. Tuli eilen otettua pari drinkkiä liikaa. Oltiin kaverin kanssa niiden luona ja olin niin uupunut, etten jaksanut lähteä enää kotiin. Kaverini vaatteet olivat liian pieniä minulle, joten hän lainasi ystävällisesti veljensä vaatteita. Joo, niin se meni. Ja nyt sitten olen täällä", Pepe kertoi ja toivoi, että tämä selitys meni läpi ja hymyili niin viattomasti kuin kykeni. Michellen kasvot eivät muuttuneet ollenkaan ja Pepen hymy hyytyi melkein heti. Kuitenkin, äiti katosi keittiöön.
"Tule kohta aamupalalle", kuului äidin ääni keittiöstä, jolloin Pepe riensi omaan huoneeseensa.

Pepen huone oli suuri ja valkoinen. Lisäksi hänellä oli oma parveke, josta pystyi näkemään heidän suuren takapihansa.
Ovelta katsottuna Pepen sänky oli oikealla. Se oli suuri parisänky, jonka päälle oli levitetty päiväpeitto, joka oli väreiltään valkoinen ja siinä oli mustia kukkakoristeita. Oikealla puolella huonetta oli myös peilipöytä. Pöydällä oli tytön meikit ja laatikoissa olivat hänen korujaan sekä koulutarvikkeita kirjoista pyyhekumeihin. Peilin avulla tyttö meikkasi itsensä ja apuna siinä oli hänen vaaleanpunainen pöytälamppunsa.
Vasemmalla puolella huonetta oli kaksi ovea sekä suuri peili. Toinen ovista johti tytön omaan kylpyhuoneeseen, jossa oli kylpyamme, suihku, wc ja lavuaari. Toinen ovista taas johti tytön vaatekomeroon, joka oli täynnä vaatteita. Sen oven vieressä oli peili.

Pepe seisoi nyt keskellä huonetta olevan punaisen karvamaton päällä ja katseli huonettaan mietteissään. Hänen täytyisi alkajaisiksi käydä suihkussa. Tyttö siis marssi suihkuun siistimään itsensä.
Suihkusta tultuaan Pepe otti vaatekomerostaan oranssin topin ja skottiruutuisen hameen. Hän puki ne päälleen ja ryhtyi sen jälkeen laittamaan kasvojaan kuntoon. Hän meikkasi hyvin kevyesti ja pienesti, sillä tänään oli sunnuntai ja tytöllä ei pitänyt olla sen ihmeellisempiä suunnitelmia.

Pepe asteli varovaisin askelin keittiöön. Hänen äitinsä istui ruokapöydässä ja mutusteli leipää ja paistettua kananmunaa. Pepe otti lieden viereltä myös itselleen yhden paistetun kananmunan ja istui pöytään. Hänen ei tehnyt hirveästi mieli syödä juuri mitään, sillä Pepestä tuntui, että eiliset juomat tulisivat muuten ylös kurkusta.
He olivat hetken hiljaa ja keittiöön kantautui Pepen pikkuveljen peliäänet olohuoneesta.
”… Kuka se poika on?” Michelle avasi sitten suunsa ja nosti katseensa aamulehdestä Pepeen. Pepe laski katseensa äidistään pöytään ja tuijotteli sitä.
”Yksi poika koulusta..” Pepe mumisi. Hänen ei tehnyt mieli jutella tästä aiheesta äitinsä kanssa. Michelle tuhahti.
”Katso minuun”, hän käski ja Pepe nosti varovaisen katseensa äitiinsä.
”Olihan teillä kondomi?” Michelle kysyi sitten vakavissaan. Nyt Pepe purskahti kovaääniseen nauruun, joka täytti koko keittiön.
”Miksi sinä naurat?” äiti kysyi vakavana, jolloin Pepe lopetti nauramisen, mutta joutui pidättelemään sitä. Hänen kasvoillaan oli huvittunut ilme.
”Ai sinä luulet, että heti ensimmäisenä yönä harrastetaan seksiä?” Pepe kysyi huvittuneena ja pudisteli päätään. Hän pisti suuhunsa palan kananmunaa.
”Väitätkö sitten, että ette muka tehneet sitä?” äiti kysyi ja oli kohottanut kulmiaan. Pepe nyökkäsi.
”Väitän. Usko tai älä”, Pepe vastasi nopeasti. Silloin hänen äitinsä huokaisi helpottuneena ja alkoi hymyillä.
”Hyvä hyvä”, Michelle totesi itsekseen ja alkoi lukea taas sanomalehteä. Kauaa hänen äitinsä ei kuitenkaan ollut hiljaa.
”Miten vakavaa?” kysyttiin ja Pepe pohti mielessään, pitäisikö hänen kertoa tästä äidilleen. Eihän Pepe oikein tiennyt, missä hän ja Chad olivat menossa.
”… En tiedä”, Pepe vastasi ja otti uuden palan kananmunaa suuhunsa.
”Eli olette vasta alussa?” äiti varmisti ja Pepe tyytyi nyökkäämään. Äiti hihkaisi iloisen kuuloisena, jolloin Pepe nosti epäilevän katseensa häneen.
”Mitä?” Pepe kysyi kummissaan. Hänen äitinsä myhäili tyytyväisen oloisena.
”Tapasin viime viikolla vanhan näyttelijäystäväni Floridassa. Hänellä on poika, joka on sinua pari vuotta vanhempi. Hän on ollut mukana jo monissa kassamagneetti elokuvissa. Ehdotin, että tapaisitte lähipäivinä. Onneksi voit vielä unohtaa sen sinun nykyisen ’poikaystäväsi’”, Michelle puheli ja hymyili jopa kauniisti puheensa loppuun. Pepe katsoi äitiään halveksivasti ja nousi nopeasti pöydästään. Tuoli, jolla hän oli hetki sitten istunut, kaatui maahan.
”Mistä ihmeestä sinä oikein puhut? Yritätkö sinä taas puuttua minun elämääni? Minun rakkauselämääni? Voit unohtaa koko asian saman tien!”Pepe kivahti loukkaantuneena ja katsoi äitiään, jonka kasvoille syntyi kauhistunut ilme.
”Pepe, minä ajattelen vain parastasi. Hän on hyvännäköinen ja hyväkäytöksinen nuorimies vailla ver-”
”EI MINUA KIINNOSTA!” Pepe huusi ja tunsi suuren vihan purkautuvan.
”Enkö minä saa itse valita sitä, kenen kanssa haluan olla? Miksi yrität aina tutustuttaa minua ihmisille, joilla on valtaa ja rahaa vaikka kaikille jakaa? Jos minä en halua, niin asia on niin! Minä en halua kuuluisuutta tai rahaa, tajuatko!” Pepe huusi edelleen loukkaantuneena ja lähti rivakasti kävelemään pois keittiöstä.
”Muistithan, että Paul on tulossa tänään päivälliselle!” äiti huusi Pepen perään ja Pepe lähti ovet paukkuen ulos.

Pepe käveli painavin ja nopein askelin poispäin kodistaan. Nyt hän ei kestänyt äitinsä puheita. Hänen äitinsä halusi edelleen mainetta ja kunniaa. Äiti oli tavannut miehen, Paulin, joka oli jonkin suuren yhtiön pomo. Pepe ei ollut varma minkä yhtiön, mutta varmasti hyvin menestyksekkään yhtiön, sillä mies lahjoitti äidille aina kaikenlaisia koruja sun muita hepeneitä. Äiti oli muka niin rakastunut Pauliin, mutta tosiasiassa hän oli rakastunut koruihin ja rikkauksiin, mitä Paul toi mukanaan. Tänään Pepe ja Peter tapaisivat ensimmäisen kerran tämän uuden ’isäehdokkaan’.
Pepe sähähti itsekseen ja puri hampaitaan yhteen. Miten äiti kehtasi puhua hänelle sillä tavalla? Pepe tiedosti sen, että äiti oli jo monet kerrat yrittänyt hallita Pepen elämää. Äiti halusi, että Pepe nai jonkun rikkaan pohatan, jotta Pepen onnellisuus olisi taattu. Mutta Pepe ei halunnut rahaa, hän voisi olla onnellinen ilman sitäkin! Sen takia Pepe ei suostunut menemään limusiinilla kouluun. Hän ei halunnut ylpeillä perheensä rikkauksilla muille. Hän voisi ihan hyvin olla vaikka köyhä, mutta onnellinen siltikin!

Pepe vietti ulkona kokonaiset kolme tuntia rauhoittuakseen. Hän ei kuitenkaan ollut vieläkään rauhoittunut, kun hän viimein palasi kotiin. Äiti oli yrittänyt puhua hänelle jälleen, mutta Pepe sulkeutui omaan huoneeseensa ja kuunteli rauhoittavaa musiikkia maatessaan sängyllään. Turhautuneet kyyneleet kostuttivat tytön päiväpeiton.

Kello oli 18.30

Pepe ja Peter oli istutettu ruokapöytään, joka oli täynnä kokin loihtimia herkkuja. Peter istui kyllästyneen näköisenä pöydässä ja Pepe taas näytti vihaiselta.
”Nyt! Ei tuollaisia ilmeitä! Paul saapuu ihan pian!” Michelle käski ja loi toruvan katseen lapsiinsa.
PimPom
”Oih, sen on oltava hän! Nouskaa ja tulkaa kättelemään!” Michelle hihkaisi. Pepen äiti oli kuin rakastunut teini ja Pepeä ihmetytti äitinsä moinen käytös. Olihan se mukavaa, kun äitikin oli onnellinen, mutta… No, rakastakoon sitten rikkauksia ja koruja. Pepe ei jaksanut enää välittää.
Pepe nousi ylös tuoliltaan ja auttoi Peterin pyörätuoliin istumaan. Pepellä oli yllään keltainen vartaloa myötäilevä mekko, joka oli takaa hyvin avonainen ja Peterillä oli musta puku, jonka alla oli valkoinen kauluspaita. Michelle avasi oven ja Pepe odotti kiinnostuneena, millainen mies siellä tällä kertaa oli. Yleensä miehet olivat iäkkäitä, jotain yli 60-vuotiaita ja näyttivät sairailta, mutta rikkailta.

Tällä kertaa näkymä oli hieman erilainen.

Ovesta astui sisään mies, joka oli tietenkin paljon vanhempi kuin Michelle. Mies oli iältään noin 60-vuotias, mutta oli hyvin hoitanut itseään ja näytti melko elinvoimaiselta ja hyvännäköiseltä sen ikäisekseen. Mies oli ajanut partansa ja hänellä oli aivan lyhyt musta tukka, jossa oli jo useita harmaita hiuksia.
”Paul”, Michelle henkäisi ihastuneena ja suuteli miestä rakastavasti. Mies irrottautui hetken kuluttua tästä tervetuliaissuudelmasta ja vilkaisi nyt Peteriin ja viimeiseksi Pepeen, johon miehen katse eksyikin pitkäksi aikaa. Pepe tunsi olonsa paljaaksi ja kiusalliseksi ja laski katseensa alas maahan.
”Michelle. Ovatko nämä lapsiasi? Tämä nuoriherra on varmasti Peter. Hyvää iltaa Peter. Onpa hauska tavata viimein”, Paul puheli pehmeällä ja kohteliaalla äänellä kyyristyessään ja kätteli ujoa Peteriä.
”… Moi” vastattiin hyvin ujosti ja Michelle naurahti.
”Peter on vain kovin ujo. Uskon, että teistä tulee vielä hyvät ystävät!”, Michelle hihkaisi ja Pepe pyöräytti silmiään.
”Varmasti”, Paul totesi ja suoristi ryhtinsä. Nyt mies katsoi Pepeä suoraan silmiin ja vaikutti jotenkin… Lumoutuneelta?
”Ja tämä kaunis neito on varmasti Penelope. Äitisi on kertonut sinusta paljon. Olet paljon kauniimpi mitä äitisi antoi minun ymmärtää”, kuului hunajainen ääni miehen suusta ja Pepe ojensi kätensä kätelläkseen ja hymyili väkinäisesti. Mies naurahti.
”En usko, että meidän tarvitsee kätellä! Jospa me halaisimme”, Paul ehdotti ja Pepe jäykistyi, kun suuret kädet kietoutuivat tiukasti hänen ympärilleen ja alkoivat hivellä tytön paljasta selkää karheilla sormillaan. Pepe kuuli, kuinka mies nuuhkaisi hänen hiuksiaan ja sekös teki Pepen olon entistä kiusaantuneemmaksi.
Pepen onneksi mies lopulta irrottautui halauksesta ja hymyili suuresti Pepelle. Pepe ei enää pystynyt hymyilemään edes väkinäisesti, sillä äskeinen tilanne oli muuttanut tytön kuvitelma tästä miehestä täysin. Pepe toivoi hartaasti, että tästä edes mies pysyisi kaukana hänestä, sillä mies vaikutti sellaiselta, jonka kanssa Pepe ei halunnut jäädä kahdestaan.
Toivottavasti hän oli tässä asiassa väärässä ja, että mies oli oikeasti vain kohtelias ja oli oikeasti näin mukavanoloinen herra.

Päivällinen, joka oli muuttunut illalliseksi Paulin myöhäisen saapumisen takia, sujui ihan hyvin. Michelle innostui juomaan viiniä, jota Paul oli tuonut mukanaan ja Pepen äiti laukoi välillä typeriäkin kommentteja. Paul oli koko ajan äänessä ja oli hyvin kiinnostunut lasten elämästä. Pepelle hän osoitti välillä outojakin kysymyksiä, joihin Pepe ei halunnut vastata. Mutta pahin kysymys olikin vasta edessä.
”Mites… Onkos sinulla jo poikaystävä? Varmasti noin kauniilla tyttösellä on ollut jo monia poikia!” Paul totesi ja Michelle nauroi hänen kanssaan.
”Usko tai älä, mutta Pepe on hyvin tarkka poikien suhteen! Häntä on vaikea miellyttää!” Michelle kertoi, jolloin Pepe katsahti äitiään loukkaantuneesti.
”Äiti”, Pepe sanoi vakavasti ja halusi äitinsä lopettaa moiset puhumiset. Michelle kohautti olkiaan ja katsahti Pauliin ihastuneesti.
”Ei siis mikään ihme, että tuo tyttö on yhä neitsyt!” Michelle tokaisi ja nauroi.
”Äiti!” Pepe sähähti ja ajatteli, että pian poistuisi tästä illallisseurueesta. Tämä alkoi jo mennä liialliseksi Pepen elämän paljastamiseksi, mistä Pepe ei pitänyt ollenkaan.
”Noh noh, Michelle. Uskon, että Penelope haluaa säästää itseään sitä oikeaa varten. Eikö vain?” Paul totesi sitten ja siirsi katseensa Michellestä Pepeen. Pepe katsahti miestä nopeasti ja tyytyi nyökkäämään.
”Kiitos ruuasta”, Pepe mumisi ja poistui vähin äänin ruokasalista.
”Minäkin haluan lähteä!” kuului Peterin toivomus portaikkoon asti.

Pepe istui huoneessaan pöytänsä luona ja yritti tehdä kotiläksyjä, mitkä hän oli jättänyt viime tippaan. Sitten oveen koputettiin ja tyttö kääntyi katsomaan tulijaa. Pepe meni heti varuilleen, kun huomasi Paulin astuvan sisälle.
”Olen nyt lähdössä. Halusin tulla hyvästelemään sinut”, Paul sanoi ja Pepe nyökkäsi. Tyttö nousi ylös tuoliltaan ja käveli Paulin luo.
”Oli mukava tavata”, Pepe yritti kuulostaa kohteliaalta ja ojensi kättään. Hän ei halunnut Paulin halaavan häntä, nyt mies saisi tyytyä käden puristukseen.
Paul naurahti kevyesti ja nyt Pepen nenään tulvahti viinin haju. Mies avasi kätensä ja halasi taas Pepeä. Pepe jähmettyi taas hetkeksi ja yritti sitten irrottautua miehen halauksesta.
”Hyvää illanjatkoa”, Pepe toivotti ja toivoi miehen tajuavan vihjaisun. Mies löysensi hieman otettaan ja Pepe ehti jo helpottua, että nyt mies lähtisi. Mutta toisin kävi. Mies toi kasvojansa lähemmäs Pepen kasvoja, jolloin hätäkellot alkoivat soivat tytön päässä. Pepe siirsi kätensä miehen kasvoille ja yritti työntää niitä kauemmas. Käsien ote hänen ympärillään tiukkeni ja Pepe joutui paniikin valtaan.
Mies oli oikeasti yrittänyt iskeä häntä koko tämän illallisen aikana. Siitä ne lukuisat katsekontaktit ja oudot kysymykset johtuivat!
”Mene pois!” Pepe kiljahti ja hän tunsi voimiensa alkavan loppua. Hän ei jaksanut enää käsillään pitää tuota miestä erossa itsestään.
”Paul?” kuului Michellen sammaltava ääni portaiden alapäästä. Se oli pelastus. Paul irrotti vahvan otteensa tytöstä ja katsoi tätä syvälle silmiin. Pepe otti nopeasti pari askelta taaemmas ja katsoi miestä silmät suurina järkytyksestä. Paul poistui Pepen huoneesta ja tyttö riensi sulkemaan sen. Pepe nojautui selällään vasten ovea ja hänen katseensa oli liimautunut kiinni katonrajaan. Pepen sydän jyskytti kauhistuneena rinnassa ja Pepe tärisi kauttaaltaan. Hän lyyhistyi vasten oveaan ja kietoi kätensä ympärilleen kuin suojakseen. Tyttö hengitti raskaasti ja hänen silmänsä alkoivat harhailla pitkin huonetta. Pepe huokaisi tärisevästi ja painoi päänsä käsiensä suojaan.
Pepen olisi pakko kertoa tästä äidilleen. Pepe halusi myös kertoa tästä jollekin muulle, mutta... Miten hän pystyisi, kun ei voinut itselleekään myöntää näin käyneen? Vai olisiko tyttö voinut kuvitella liikoja? Mitä jos Paul olisi vain antanutkin poskisuudelman? Mutta miksi sitten mies tyrkytti huuliaan Pepen huulia päin?
Silloin punapää purskahti vaimeaan itkuun. Voi miten tyttö halusikaan olla nyt Chadin vierellä.

Hän ei halunnut joutua Paulin hyökkäyksen kohteeksi. Ei koskaan.

// Heh heh... Draamaa <3 //

Pepe oli jälleen sulkeutunut huoneeseen. Oli keskiviikko ja kello lähestyi kuutta. Pepe oli jutellut erään Ericin kanssa perhe-elämästään, sillä Chadiin hän ei ollut vielä törmännyt. Eikä tyttö ollut kehdannut pistää toiselle mitään viestiä, kuten ’hei, voitaisiinko nähdä’ –tyyliin. Chad varmaan ajattelisi tytön olevan jo riippuvainen toisen läheisyydestä ja säikähtäisi siitä. Pepe oli sitä oikeasti, riippuvainen läheisyydestä, mutta ei halunnut paljastaa sitä kenellekään. Mutta juuri nyt hän tarvitsisi tukea ihmiseltä, johon hän voisi luottaa…
Pepe istui parvekkeellaan olevalla pehmustetulla penkillä ja värjötteli punaisen viltin alla. Hän katseli eksyneenä taivaanrantaan, jossa Aurinko vielä lämmittävästi paistoi.
Tänään Paul tulisi taas käymään. Niin kuin oli eilenkin käynyt. Onneksi äiti oli roikkunut koko ajan Paulissa kiinni, jotta Paulin huomio ei voinut eksyä Pepeen. Mutta kuitenkin, Paulin katse oli ollut niin vaarallisen oloinen ja Pepe sai kylmiä väreitä vain muistellessaan miehen katsetta mielessään.
Pepe värähti viltin alla ja veti sitä paremmin päälleen. Hänen kasvonsa olivat puoliksi jo viltin alla, vain silmät olivat yhä esillä ja ne katsoivat yhä taivaanrantaan.
PIMPOM
Pepen silmiin nousi nopeasti pelko tytön kuullessa vaimean ovikellon äänen parvekkeelleen asti. Pepe sulki säikähtäneet silmänsä ja hengitti rauhallisesti. Hän selviäisi tästä päivästä, hän selviäsi..

Taas Pepe ja muu perhe kokoontuivat aluksi ruokapöydän ääreen syömään kokin loihtimia herkkuja. Pepe istui koko ajan vaitonaisena ruokapöydässä, kuunnellen äidin ja Paulin lirkutteluja toisilleen. Voi kunpa äiti vain tietäisi totuuden..
”Niin, sinä olet siis cheerleaderi?” esitettiin kysymys ja Pepe havahtui hereille. Hänen katseensa siirtyi hitaasti Pauliin, joka katsoi häneen lempeästi hymyillen. Pepe ei vastannut mitään, jolloin hänen äitinsä naurahti.
”Kyllä hän on. Noh Pepe, äläs ujostele!” Michelle kivahti ja purskahti taas nauramaan. Äiti oli taas ottanut pari lasillista enemmän.
”Minkäslainen puku sinulla on?” Paul kysyi, katse tiukasti kiinni Pepessä. Pepe värähti tuosta kysymyksestä ja tunsi pelon valtaavan mielensä.
”No mutta! Pepehän voi näyttää sen! Pepe kulta, pukisitko asusi päälle, niin Paul näkisi sen”, Michelle keksi ja hymyili tyttärelleen pirteästi. Pepe katsoi äitiään kauhistuneena. Miksi äiti ehdottikaan tuollaista? Pepe ei ikimaailmassa halunnut näyttäytyä tuon miehen edessä cheerleader asunsa kanssa!
”Haluaisin hyvin mielelläni nähdä asusi”, Paul totesi ja hymyili taas lempeästi. Pepe meni entistä enemmän lukkoon. Hänen teki vain mieli huutaa totuus Paulista ja se oli tulossa minä hetkenä hyvänsä suusta.
”Paul sekaantuu nuoriin naisiin!” Pepe parkaisi, ajattelematta sen seurauksia. Tyttö sulki nopeasti suunsa kädellään, kun äidin ja Paulin ilmeet muuttuivat täysin äskeisestä. Michelle katsoi Pepe loukkaantuneena ja Paul katsoi Pepeä sellaisella katseella, mikä kertoi ainakin Pepelle, että tytön olisi syytä olla varovainen siitä mitä puhui.
”Mitä se tarkoittaa?” Peter kysyi uteliaana, jolloin äiti kivahti kovaan ääneen ja nousi ryminällä ylös pöydästä.
”Penelope Raves, yläkertaan, heti!” äiti käski ja lähti kävelemään painavin askelin portaiden luo. Pepe nousi pöydästä rauhallisen oloisena, mutta tytön sydän takoi tuhatta ja sataa. Hän vilkaisi nopeasti Pauliin, joka kohotti kulmaansa varoittavasti. Pepe värähti toisen katseesta ja kiiruhti äitinsä luo.

”Miten ihmeessä sinä kehtaat?!” äiti kivahti ärtyneenä. He olivat menneet Pepen huoneeseen. Pepe tuijotteli lattiaansa, mutta hänen äitinsä asetti kätensä Pepen leualle ja pakotti tytön katsomaan häntä silmiin.
”Miten voit tehdä minulle näin? Juuri kun.. Juuri kun olen löytänyt ihanan miehen, joka voi taata minulle onnellisuuden! Ja sitten sinä menet ja lauot jotain tuollaista!” äiti huusi täyttä kurkkua Pepelle, joka katsoi äitiään vakavin silmin.
”Mutta se on totta! Hän ahdisteli minua, sunnuntaina, kun oli hyvästelemässä minua! Hän aikoi suudella minua!” Pepe parkaisi ja katsoi äitiään katseellaan, jolla toivoi äidin uskovan häntä. Ei, äiti vain pudisteli päätään.
”Olet tuottanut minulle jo monet kerrat pettymyksen…” äiti mumisi ja läimäytti Pepeä avokämmenellä poskelle. Pepe henkäisi kivusta ja loittoni parilla askeleella äidistään. Äiti katsoi häntä pettyneenä.
”Pue cheerleader asusi ja tule pyytämään anteeksi Paulilta. Jos haluat, että saat luottamukseni vielä takaisin, se vaatii työtä. Tuo on jo alku”, Michelle puhui vakavasti ja poistui Pepen huoneesta. Tyttö nosti katseensa kattoon ja pyöri hiljaa ympäri. Tämä ei voinut olla totta, tämä ei voinut olla totta…
Katkerat kyyneleet halusivat valua poskille, mutta Pepe pyyhki ne sitä mukaan pois, mitä ne silmistä tulivat.

Pepe oli lopulta mennyt takaisin ruokasaliin, cheerleader asu päällään. Hän ei puhunut kertaakaan sinä aikana, kun äiti ja Paul kehuivat yhteen ääneen asua. Pepe ei kertaakaan katsonut Pauliin, ei edes silloin, kun pyysi anteeksi. Paul oli sanonut, että ei se haitannut, hän ymmärsi sen ihan hyvin, että Pepe ei hyväksyisi äidin uusia miesystäviä.
Pepe katsoi itseään vessan peilistä. Hetki sitten hän oli melkein murtunut, mutta oli onnistunut pitämään itsensä kasassa. Hän kostutti kasvojaan kylmällä vedellä ja oli valmis menemään hyvästelemään Paulin, sillä äiti oli pakottanut. Nyt äiti, Peter ja Paul olivat olohuoneessa katsomassa yhdessä jotakin elokuvaa.
Pepe avasi kylpyhuoneen oven, eikä huomannut vieressä seisovaa hahmoa.
”Mieti seuraavalla kerralla, mitä oikein sanot”, kuiskattiin matalalla äänellä. Pepe oli juuri kiljaisemassa, mutta iso käsi peitti hänen suunsa ja tyttö kiskaistiin mukaan kylpyhuoneeseen. Tyttö katsoi peloissaan Paulia, joka hymyili hänelle lempeästi. Paulin toinen käsi laskeutui hyväilemään Pepen paljasta reittä.
”Mmm.. Cheerleaderit ovat aina olleet minun makuuni…” mies mumisi ja toi kasvojaan lähemmäs Pepen kasvoja. Mies painoi kasvonsa Pepen hiusten sekaan ja nuuhkaisi niitä oikein pitkään. Pepe sulki silmänsä tiukasti kiinni ja yritti rimpuilla pois miehen otteesta. Sitten Paul asetti huulensa Pepen kaulalle, jolloin tyttö oli purskahtamaisillaan itkuun.
”… Tämä riittänee tältä illalta..” mies mutisi sitten, päästi irti järkyttyneestä tytöstä ja katosi nopeasti kylpyhuoneesta.
”Michelle, kulta, olen nyt lähdössä!” mies huudahti kylpyhuoneen ulkopuolelta.
Pepe lukitsi kylpyhuoneen oven ja lyyhistyi jälleen maahan. Tyttö purskahti hillittömään ja sekaiseen itkuun maatessaan kyljellään kylpyhuoneen viileällä kaakelilattialla.

Miksi äiti ei uskonut häntä? Mitä tyttö voisi tehdä? Missä hän olisi oikein turvassa?

Pepe istui taas kerran parvekkeellaan pehmustetulla penkillä punainen viltti päällään. Hänen silmänsä punoittivat, mikä paljasti tytön olleen hetki sitten itkenyt ja nyt katse tuijotti lasittuneena tyhjyyteen. Penelopen kasvoilla ei ollut minkäänlaista ilmettä, hänen huulensakin olivat hieman raollaan.
Puoli tuntia sitten Pepe oli puhunut yhden cheerleaderkaverin kanssa, jolle oli varoittanut Gemman suurista korvista ja suusta. Hänen kaverinsa oli kertonut nähdeensä Chadin ja Mary-Annen suutelevan melko intohimoisen näköisenä ostoskeskuksen hississä. Tietenkään Pepe ei uskonut sanaakaan, mitä toinen selitti hänelle. Vasta nähtyään kuvan Chadista ja Mary-Annesta käsikädessä saivat epäilyt liikkeelle. Eikä sen jälkeen olo ollut ollenkaan mainio, sillä Chad oli ilmoittanu tulevansa käymään.

Punapää sulki väsyneet silmänsä ja henkäisi tärisevästi. Hän oli niin kyllästynyt draamaan ja itkemiseen. Tuntui, että hän itki ainakin pari kertaa viikossa nykyisin. Eikä hänellä ollut juuri ketään (paitsi Chad) kenelle voisi huoliaan kertoa. Mutta jos asiat koskisivat Chadia, ei tytöllä ollut ketään, kelle hän voisi avautua. Tunteet pakkaantuivat vain päällekkäin, eikä mikään niistä lähtenyt koskaan täysin pois.
Eniten tyttö pelkäsi sydämensä takia. Hän ei ollut varma, oliko se jo särkynyt, sillä olo oli mitä huonoin sillä hetkellä. Pepe muisti liiankin hyvin Chadin ja Mary-Annen suudelman siellä nurmikentällä, vaikka olisi halunnut unohtaa sen ja elää nykyhetkessä. Mutta nyt hänen ajatuksensa vain miettivät, oliko Chad todellakin löytänyt Mary-Annesta kiinnostavamman persoonan kuin Pepestä. Mary-Ann oli kauniimpi kuin Penelope, sen tyttö itsekin tiedosti tavattoman hyvin.

Yksi kyynel vierähti poskelle, kun tyttö aukaisi vihertävänsiniset silmänsä. Pepe pyyhki sen nopeasti pois ja nousi ylös penkiltä. Hänen täytyisi pistää kasvot edustuskuntoon, jotta Chadille ei paljastuisi tytön itkeminen.
Penelope katsoi itseään kokovartalopeilistä. Tytöllä oli päällään ohut ruskea avonainen toppi ja valkoiset minishortsit. Itse Pepe ei nähnyt itseään mitenkään isona, mutta muihin cheerleadereihin verrattuna tällä tytöllä oli enemmän massaa. Ja sekin johtui vain lihasmassasta, kun tyttö treenasi jalkojaan ja vatsaansa.
Pepe oli kuvitellut, että hänelle olisi kertynyt hyvä itsevarmuus. Nyt se kuitenkin tuntui haihtuvan tuhka tuuleen. Tyttö sipaisi punaisia hiuksiaan korvansa taakse ja katseli kasvojaan. Hänellä ei ollut paljoa meikki kasvoilla, mutta meikki oli nyt tarpeen, jotta se peitti itkemisen jäljet.

Saatuaan itsensä jotenkin edustuskuntoon Pepe istahti sängylleen ja tuijotteli eksyneenä eteensä. Hän pelkäsi, että Chad tulisi käymään sen takia, että toinen pistäisi välit poikki. Se ajatus sai Penelopen tärisemään. Mutta myös tyttö pelkäsi sitä, että Chad tulisi itse myöntämään muhinoidensa Mary-Annen kanssa. Pepe ei osannut sanoa, miten siihen reagoisi. Mutta mitä jos poika ei myöntäisikään mitään? Vaan valehtelisi, että mitään ei ollut tapahtunut?
Se sattuisi ehkä eniten.
Taas Pepe sulki silmänsä ja kostutti kuivuneita huuliaan kielellään. Tämä odottaminen tuntui kamalalta, samoin tämä tietämättömyys. Tyttö ei halunnut luopua Chadista, sillä Pepe tunsi toista kohtaan sellaisia tunteita, mitä hän ei ollut koskaan ketään kohtaan tuntenut. Mutta... Mitä Pepe oikeasti pojalle merkitsisi, jos toinen kerta muhinoi toisen kanssa?
Punapään kasvot vääntyivät uudestaan itkuiseen virneeseen, mutta tällä kertaa tyttö taisteli itkuaan vastaan. Hän kestäisi, hän kestäisi...

Chad laahusti hivenen ponnettomasti kohti Ravensien taloa. Yllään tuolla oli vihreä t-paita, vaaleat farkut ja mustat lacosten kengät, t-paidan päälle oli vedetty musta huppari, jonka vetoketju oli auki ja hihat kääritty kyynärpäihin. Kädet oli tungettu syvälle farkkujen taskuihin, toisen käden välillä haroessa jokaiseen ilman suuntaan sojottavaa hiuspehkoa ja kenkien potkiessa pikkukiviä edellään.

Oli tullut harkittua myös valkoisen rauhan lipun ottamista mukaan, sillä häntä jokseenkin pelotti, että Penelope ampuisi häneltä pään irti. Tai ehkä olisi sittenkin pitänyt ostaa viisi pakettia nenäliinoja, nekin voisivat olla tarpeen... Toivottavasti eivät, mutta luultavasti olisivat.

Valheita, paskan puhumista, selittelyä, teeskentelyä, kusettamista, toisen ja oman nahkan pelastamista… Mihin helvetin saippuasarjaan hän oli oikein hypännyt? Ravensien lähestyvä talo ei auttanut ollenkaan asiaa, sillä Chadilla ei ollut aavistustakaan mitä hän sanoisi. Ehkä olisi vain hyvä, jos Penelope räyhäisi hänelle, eikä hänen tarvitsisi sanoa mitään.
... Tosin, miten Pepe edes voisi räyhätä, kun tyttö ei edes vielä tiennyt, miksi pitäisi raivota ja muuttua punaiseksi ja räjähtää? Mikäli joku ei ollut nähnyt jotakin epämääräistä ja vetänyt vähän johtopäätöksiä ja ne olisivat kulkeutuneet Pepen korviin ja..
... Ja jospa nyt et jossittelisi siinä nuori herra Wheeler vaan lampsisit talolle, soittaisit ovikelloa ja selvittäisit koko sotkun.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Chad asteli hivenen rivakammin Ravensien etuovelle, veti syvään henkeä ja painoi ovikelloa.

Pepe hätkähti istuessaan sängyllään kuullessaan ovikellon soivan. Tyttö ponnahti ylös seisomaan ja seisoi hetken aikaa liikkumatta paikoillaan. Hän ei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Pienimuotoinen paniikki oli iskenyt ja tyttö tunsi olevansa aivan hukassa.
Ehkä tytön pitäisi nyt ensiksi kuitenkin mennä avamaan ovi, sillä äiti oli sulkeutunut omaan huoneeseensa tuijottamaan elokuviaan, joissa esiityi ja Peter luultavasti pelaisi huoneessan playstation 3:sta.

Tyttö vilkaisi itseään nopeasti peilistä ja pudisti päätään. Hän näytti pöllämystyneeltä, mutta ihan sama. Sen jälkeen punapää poistui huoneestaan ja asteli portaat alas. Hän tarttui ovenkahvaan epävarmasti ja pienen rauhoitteluhetken jälkeen tyttö avasi oven ja katsoi oven toisella puolella seisovaa Chad Wheeleriä suoraan toisen suklaasilmiin.
Penelopen olisi tehnyt vain mieli purskahtaa itkuun, kun edes ajatteli Chadia Mary-Annen kanssa yhdessä. Miksi hänelle oli luotu tällainen kohtalo, kun kerran sai aina itkeä menetettyjen ihastusten perään?

"Hei.." Pepe tervehti voimattomasti ja siirtyi nojaamaan ovea vasten, jotta Chad pääsisi sisään. Tytön silmät siirtyivät Chadin silmistä tuijottamaan eteisen mattoa.
Miksi hän ei vain voinut teeskennellä, että ei ollut kuullut mitään ja olisi vain voinut hypätä Chadin kaulaan iloisena nähdessään toisen. Se kuitenkin tuntui sillä hetkellä hyvin vaikealta toteuttaa. Miksi tunteiden pitikään olla näin vahvoja aina välillä?

Chad tuijotti Penelopea ovenkynnyksen toiselta puolelta kykenemättä tekemään tai sanomaan mitään. Lopulta tytön tervehtiessä vaisusti ja siirtyessä sivuun nuorukainen havahtui.
"Hei" kuului matala tervehdys nuorukaisen huulien välistä tuon astuessa kynnyksen yli. Chad loi epävarman vilkaisun Pepeen, hänen olisi tehnyt mieli vain suukottaa ja halata tyttöä ja unohtaa vain kaikki, mutta jostain syystä se ei oikein tuntunut onnistuvan. Tai ainakaan tuntunut järin luontevalta, kun tyttö näytti tuolta.

Mustat kengät heitettiin jalasta eteiseen, pojan katsellessa hetken jalkojaan, ennen kuin tuo siirsi silmänsä Penelopeen.
"... Mennäänkö huoneeseesi?" kuului sitten kysymys Chadin pitäessä katseensa Penelopessa. Nyt kun hän alkoi ajatella mitä oli tehnyt, häntä alkoi oksettaa, vaikka hän olikin tehnyt sen Pepen puolesta... Tai jotain.

//Pepen huoneen kuvaus lukee sitten tossa ylimmässä viestissä 8-)

Pepe nyökkäsi vaisusti, kun Chad ehdotti menemistä tytön huoneeseen. Ennen sitä tyttö kuitenkin suikautti nopean suukon pojan poskelle, jonka jälkeen tyttö ei ottanut edes katsekontaktia poikaan, vaan asteli portaat ylös kohti omaa huonettaan.

Punapää istahti omalle sängylleen, jonka päällä valkoinen päiväpeitto ja siinä oli koristeena mustia kukkia. Tyttö katseli huoneensa lattiaa ja puri hieman huultaan.
"... Mitä kuuluu?" tyttö sai sitten kysyttyä ja piti katseensa yhä maassa. Hänen äänensä oli hiljainen ja varovainen. Aikoisikohan Chad kertoa totuuden suoraan vai aikoisiko toinen vain peitellä sitä.

Nallekarhu, jonka tyttö oli huvipuistossa Chadilta saanut, löytyi myös tytön sängyltä. Tyttö oli viimeksi tänään rutistanut sitä sen toivossa, että olo paranisi.
Se ei ollut parantunut ja nyt nallekarhu makasi mahallaan tytön sängyllä.

Tilanne oli paha. Erittäin paha. Sen Chad sai todeta Penelopen suikatessa pikaisen suukon hänen poskelleen, kadoten sitten yläkertaan. Kesti hetken, ennen kuin nuorukainen tajusi seurata perässä, ja lopulta tuo löysikin tiensä Penelopen huoneeseen.
Poika astahti kaksi askelta kynnyksen yli, laittaen oven perässään kiinni, jääden kuitenkin seisomaan. Katse käväisi läpi pikaisesti punapään huoneen, kiinnittäen kuitenkin huomion pikaisesti sängyllä istuvaan tyttöön, välittämättä sen kummemmin sisustuksesta tai muista huoneen yksityiskohdista.

Silmät laskeutuivat lattiaan, käsien yrittäessä kaivautua syvemmälle taskuihin, mikä ei juurikaan enää onnistunut.
"... Huonoa", vastattiin sitten, katseen pysyessä yhä maassa. Chad vetäisi terävästi henkeä, ennen kuin siirsi silmänsä Penelopeen, saamatta kuitenkaan katsekontaktia tytön tuijottaessa lattiaa.
"Vastaanotosta päätellen sä olet kuullut joltakin jotain, joka on vetänyt omia johtopäätöksiään ja jakanut ne sitten kanssasi", poika totesi jääden odottelemaan punapään vastausta. Silmät pistivät merkille nallekarhun, joka näytti siltä, kuin sitä olisi kohdeltu hivenen kehnosti – raukkaparka makasi vatsallaan lattialla. Chad kurtisti kulmiaan, siirtäen hitaasti katseensa takaisin Pepeen.

Kuten Pepe olikin arvellut, hänestä pystyi helposti lukemaan alakuloisuuden. Chadin sanomiset saivat tytön sydämen jättämään pari lyöntiä välistä ja tyttö siirsi katseensa vastahakoisesti Chadin silmiin. Tytön lasittunut katse kertoi jo siinä vaiheessa, että hän tiesi jotain.
"... Mikä on sinun versiosi..?" Penelope kysyi hiljaa ja katsoi Chadia syvälle silmiin.

Tyttö vetäytyi nyt kokonaan sängylleen, että hän nojasi selällään seinäänsä ja veti jalkansa koukkuun. Kädet hän kietoi jalkojensa ympärille ja painoi päänsä polviensa väliin.
"Pitäisikö minun... Varautua kuulemaan jotain ikävää..?" punapää kysyi ääni väristen ja laski katseensa päiväpeittoonsa. Tulisiko se nyt Chadin suusta? Se, että kuulumisiin vastattiin huonoa, oli paha merkki. Aikoisiko Chad nyt pistää välit tytön kanssa poikki ja kertoa olevansa yhdessä Mary-Annen kanssa?
Tytön mielikuvitus laukkasi rivakasti, ettei tyttö ollut itsekään pysyä perässä.
Vai mitä Chad aikoisi seuraavaksi sanoa? Kohtahan se nähtäisiin.

Penelopen olo oli niin huono. Hänen rintaansa kivisti ikävästi ja ahdistus kasvoi koko ajan enemmän. Hän ei halunnut kyynelehtiä Chadin edessä, joten puri nyt kovasti huuliaan estääkseen tunnepurkauksen tulemisen. Hänen punaiset hiuksensa olivat valahtaneet kasvojen eteen.

Hän oli arvannut oikein - joku oli nähnyt, vetänyt johtopäätöksiä ja kertonut ne Pepelle, joka oletettavasti oli taas vetänyt omia johtopäätöksiään… Tässä voisi mennä hetki jos toinenkin.
"Minun versioni?" todettiin pojan hetken vain katsellessa Penelopea, kallistaen hivenen päätään.
"Siitä ikävästä.. Riippuu vähän", toteaa hivenen karheasti, näpräten housujen taskuja edelleen.

"Minä olen... 'vehdannut' Mary-Annen kanssa, MUTTA...", aloittaa vetäen henkeä, käyttäen pikaisesti silmiään kiinni ennen kuin jatkoi:
"... vain säästääkseni sinut mielipahalta... Enää tosin en tiedä, kumpi sitä olisi aiheuttanut enemmän." Viimeinen lause sanottiin hiljaa, lähinnä itselleen, mutta periaatteessa jaettavaksi myös punapään kanssa.

Chad laski lopulta silmänsä Pepestä lattiaan. Viimeinen lause kyllä oli totta – hän ei enää tiennyt, mikä hänen teoistaan oli vahingoittanut tyttöä eniten. Nytkin kehonkieli kertoi siitä, että Pepe oli valmis purskahtamaan itkuun sillä siunaamalla sekunnilla.
Ensimmäistä kerta vähään aikaan toinen käsi tuli pois taskusta, pojan hieraistessa niskaansa, mutta käsi liukui takaisin taskun suojiin.

Sieltä se tuli. Sanat, jotka kostuttivat tytön silmät ja saivat hänet aivan sekaisin.
Pepe ponkaisi nopeasti ylös sängystään ja asteli ripein askelin parvekkeelleen. Tyttö nojautui parveketta vasten molemmilla käsillään ja tuijotti hetken aikaa eksyneenä eteensä.
Säästääkseen mielipahalta? Millaiselta mielipahalta? Tämä tuntui olevan kaikista suurin asia, mikä sai tytön olon todella huonoksi. Mikään ei voinut olla tätä tunnetta pahempi, ei mikään.

Vihertävänsiniset silmät laskettiin tuijottamaan takapihan vihreää nurmikkoa ja tyttö nielaisi vaimeasti. Hänen päässään jyskytti ja se tuntui räjähtävän.
Mitään tyttö ei saanut suustaan. Hän olisi voinut alkaa huutaa Chadille, mutta ei voinut. Se ei ollut Penelopen tapaista. Vaikka poika olikin 'vehdannut' Mary-Annen kanssa, tyttö ei olisi voinut huutaa siitä Chadille. Hän ei halunnut tuottaa toiselle minkäänlaista mielipahaa, vaikka mieli olisikin tehnyt. Hän oli liian kiltti sellaiseen tekoon.

Ehkä tämä oli kuitenkin vain pahaa unta. Ehkä tämä ei ollut totta. Pian hän heräisi onnellisena omasta sängystään ja odottaisi innolla Chadin näkemistä.
Miksei tyttö vain sitten herännyt?

Kädet nousivat hiusten sekaan ja tyttö hieroi sormenpäillään päätään. Pepe pysytteli yhä parvekkeensa reunalla ja tuijotteli tyhjyyteen.

Pepe tunsi taskunsa tärisevän.
Tyttö otti kännykkänsä esille ja huomasi uuden saapuneen viestin. Tyttö avasi sen ja hänen silmänsä revähtivät auki, kun toinen käsi kohosi tytön auenneen suun eteen.
"Mitä", tyttö henkäisi tuskaisesti katsoessaan kuvaviestiä ja sen otsikkoa järkyttyneenä. Pepe nosti katseensa kännykkänsä näytöstä Chadiin. Tytön katse oli niin murtunut, että se saisi kenet tahansa tuntemaan pistoksen omassa sydämessään.
"Mitä vielä? Saanko minä kohta kuulla, että Paul aikoo muuttaa meille?" tyttö parkaisi ääni särkyneenä ja pudisteli päätään nostaessään kätensä kasvoilleensa.
"Penelope Ravens vehtaa urheilijapojujen kanssa tyttöjen pukuhuoneessa"
Penelope oli niin tunteidensa vallassa, että ei enää tajunnut tekojaan. Hän käveli edestakaisin parvekettaan ja puristi silmiään tiukasti yhteen. Se näytti varmasti ulkopuolisin silmin vaaralliselta, mutta ei tuntunut tytöstä ollenkaan siltä.
Tämä oli liikaa. Tämä oli aivan liikaa tälle päivälle. Hänen päänsä ei kestäisi. Tyttö kaipasi sitä kuplaa, jonka sisällä oli asunut ennen, kun oli tavannut Chadin. Silloin kaikki oli muuttunut ja muuttui yhä sellaiseen suuntaan, mitä tyttö ei tosiaankaan halunnut.

// kylläpäs Chadista kuoriutui kostonhimoinen miäs... :---D

Chad seurasi jähmettyneenä paikalleen punapään ponnahtaessa sängystä ylös ja lampsiessa parvekkeelle ja hetken ajan nuorukainen epäili jotakin todella pahaa, mutta kaikeksi onneksi tyttö näytti olevan sen verran järjissään, ettei sentään hypännyt...

Hän oli arvannut tämän, niin arvannut. Että tuottaisi vain enemmän surkeaa mieltä Penelopelle, vaikka kuinka vain yritti säästää toisen siltä.
Hyvinpä onnistuit, pieni ääni pojan pään sisässä totesi ivan tihkuessa äänestä. Chadin toinen käsi nousi pörröttämään vaaleita hiuksia, lasittuneiden silmien tuijottaessa Penelopea.

Samassa nuorukainen havahtui Pepen parkaisuun, tuntien samalla hetkellä kännykän tärisevän. Nopeasti käsi kalasteli puhelimen taskun pohjalta, napsauttaen näytön auki. 'Yksi uusi viesti' näyttö ilmoitti ja Chad alkoi jo pelätä pahinta – ja aiheesta.
Kun hän näki tekstin ja kuvan, raivo kiehahti välittömästi pojan sisällä.
Helvetin Mary-Ann McAllister, nyt olet semmoisessa pulassa ettet toista ole nähnyt. Odotahan vain kun minä keksin sinulle jotakin oikein HAUSKAA, vittu sinä olet niin vainaa..! poika kirosi mielessään napauttaen kännykkänsä näytön kiinni, tuijottaen vain hetken murhaavasti Penelopen huoneen seiniä, ennen kuin asteli parvekkeelle, kietoen kätensä punapään ympärille ja vetäen tuon takaisin sisälle, istuttaen tytön viereensä sängylle.

"... Tältä mielipahalta", Chad totesi hiljaa pitäen tytön lähellään, silläkin uhalla, että toinen läimäyttäisi häntä päin näköä.
"Mary-Ann McAllister, sinä olet niin kuollut..." nuorukainen murisi hiljaa itsekseen, aivojen yrittäessä keksiä jotakin erittäin petollista. Tämä kostettaisiin, se oli varma.

// Hahaha :,D

Penelope ei ehtinyt reagoida pojan käsien kietoutumiseen ympärilleen ollenkaan, sillä ei tuntenut sillä hetkellä mitään. Pepe oli niin turta sillä hetkellä, että toisen kosketus ei tuntunut missään. Vasta sitten, kun hänet istutettiin sängylle ja vedettiin lähelle. Se oli aivan liikaa.
Tyttö pyristeli itsensä irti pojan otteesta ja nousi seisomaan. Hänen katseensa, joka oli muuttunut särkyneeksi ja katkeraksi, tuijotti Chadia suoraan silmiin. Pepe pudisteli päätään huomaamattaan.
"Älä.." tyttö aloitti hiljaa ja silloin pari kyyneltä tulvahti tytön silmistä poskille.
"... Älä koske minuun.." Penelope kuiskasi hiljaa ja laski katseensa lattialle. Tyttö nosti kätensä ylävartalolleen kuin suojaamaan itseään ja vetäytyi kauemmas Chadista.

Punapää ei voinut antaa pojan koskea itseään. Se ei tuntunut hyvältä (siis tuntuihan se oikeasti hyvältä), kun suojautumismekanismi oli mennyt päälle. Hän ei voisi unohtaa pojan tekemisiä noin vain, vaikka toinen olikin muka tehnyt sen säästääkseen tytön mielipahalta.
"... Olisitko kiltti ja.." Pepe nielaisi vaimeasti ja käänsi pojalle selkänsä.
"Ja poistuisit..." tyttö pyysi särkyneellä äänellä sulkien silmänsä. Omien sanojensa jälkeen tuntui, että huoneesta loppuisi happi, vaikka parvekkeen ovet olivat auki. Penelope henkäisi väriseten ja puri huultaan.

Penelope ei läimäyttänyt – mikä sekin olisi ollut parempaa, kuin karkaaminen ja ne karut sanat, mitkä tipahtelivat punapään huulten välistä. Chadin ilme muuttui raivostuneesta katkeraksi, sitä kautta turhautuneeksi ja pettyneeksi, lopulta ainoastaan syvän surulliseksi.
"Miten haluat", kuuli poika itsensä sanovan, noustessaan seisomaan.

Askeleet kuljettivat nuorukaisen Penelopen huoneen ovelle, kahva kääntyi ja ovi aukeni hiljalleen, pojan kääntyessä luomaan surumielisen katseen Pepeen.
"... Olen pahoillani", olivat viimeiset hiljaiset sanat, mitä poika sanoi, ennen kuin katosi ovesta, sulkien sen perässään.

"Idiootti", poika kuiskasi itselleen kiiruhtaessaan portaat sellaisella vauhdilla alas, että oli kaatua matkalla. Kengät löysivät tiensä jalkoihin ja samassa poika katosi talon ulko-ovesta, jättäen jokaisella askeleella Ravensien taloa taakseen.

// ja näin Chad potkittiin ulos. Uutta peliä ? :---D

Chad lähti huoneesta ja Penelopen huoneen täytti syvä hiljaisuus. Hetken siinä paikoillaan ollessaan tyttö sitten musertui täysin ja lysähti lattialle. Kädet nousivat kasvojen eteen ja kostuivat kyynelistä. Tyttö nyyhkytti vaimeasti lattialla ja yritti kasata itseään - tuloksetta.
Se ei ollut kestänyt. Chadin ja Penelopen 'epämääräinen' suhde. Tyttö oli aavistellut jotain tällaista käyvän ja nyt se oli sitten tapahtunut. Ehkä Pepe ei ansainnut läheisyyttä ja vastarakkautta, ehkä hänet oli tuomittu jäämään yksin. Tämä saattoi olla vain varoitus, että tyttö ei kiintyisi Chadiin liikaa. Se olisi sattunut paljon enemmän, jos tyttö olisi rakast-
Pepe purskahti yhä kovempaan itkuun ja pyyhki vimmatusti kyyneleitään käsiinsä. Hän ei edes pystynyt ajattelemaan sitä sanaa, se sai olon tuntumaan yhä vain kauheammalta.

Monia minuutteja tyttö vietti siinä lattialla, kunnes kömpi vaikeannäköisesti ylös. Hän tärisi kauttaaltaan ja kurkussa tuntui todella tukalalta. Kuin jokin tukkisi hengitystien. No, olihan tytön nenä mennyt aivan tukkoon ja punapää niiskutti vaimeasti. Penelope katsahti oveaan, mistä Chad oli poistunut. Tytön kasvot vääntyivät taas tuskastuneeseen virneeseen ja Pepe kaatui mahalleen makaamaan sängylleen. Nallekarhu löysi paikkansa Pepen sylistä ja tyttö rutisti sitä kovasti. Kyyneleet kastelivat sen pään.

Päivät kuluivat masentuneissa merkeissä. Tyttö makoili vain sängyllään rutistaen nallekarhua sylissään. Hän tuskin söi mitään, nukkui vain päivät ja yöt. Pepen äitikin oli alkanut olla huolissaan tyttärensä voinnista, mutta ei osannut auttaa tässä tilanteessa tytärtään ollenkaan. Paulia ei onneksi näkynyt ja Pepe sai olla aivan rauhassa omassa huoneessaan.
Miten hän kestäisi nähdä enää Chadin kasvoja, kun kerran toisen ajatteleminenkin sattui näin paljon? Entä miten tyttö reagoisi nähdessään Mary-Annen? Ei, ei Pepe hyökkäisi toisen kimppuun, alistuisi vain alempaan asemaansa ja olemaan huonompi kuin Mary-Ann. Penelope ei onnistunut ylläpitämään sitä ainoaa suhdettaan vastakkaisen sukupuoleen, kun taas Mary-Ann nappasi jo varattuja poikia ilmasta. Se oli väärin. Se oli oikeaa elämää, jota Pepe inhosi täysin.

Penelope tahtoi vain nukkua. Niin hän pääsisi pois oikeasta maailmasta, maailmaan, jossa kaikki oli hyvin... Paitsi, että suurin osa unista oli painajaisia.

Punapää vetäisi sormillaan etuhiuksensa pois kasvoilta ja katseli haikeasti ulos keittiön ikkunasta. Silmät suljettiin hetkeksi ja samalla päästettiin pitkä huokaus punaisilta huulilta. Tytön kädessä, joka lepäsi rentona vierellään, piteli kännykkää suojissaan, mistä oli hetki sitten lähetetty avunpyyntöviesti eräälle nuorukaiselle, ja Pepe oli pelännyt aluksi saavansa kielteisen vastauksen.

"Hei. Anteeksi, kun vaivaan sinua taas, mutta en tiennyt, kuka muu olisi voinut auttaa minua. Paul on tulossa ja on aikomassa jäädä yöksi. En halua kutsua ketään tyttökavereistani tänne, ymmärrät varmaan miksi... Voisitko vielä tämän kerran auttaa minua tulemalla yöksi luokseni? Lupaan, että tämän jälkeen en enää pyydä sinulta mitään muuta..." ~Pepe

Chad suostui tulemaan yöksi. Se helpotti hieman Penelopen ahdistunutta mielentilaa, mutta samalla sai sydämen ahdistumaan enemmän kuin aikaisemmin. Pepe muisti harmillisen tarkasti heidän viime näkemisensä, joka oli päättynyt siihen, että punapää pinkaisi pakoon yhden suudelman jälkeen.
Tyttö ärähti hiljaa itsekseen ja nosti kätensä otsalleen alkaen pudistella päätään. Tämä oli niin hullua. Pepe halusi Chadin jäävän yöksi ja olikin hyvin iloinen Chadin näkemisestä. Samalla häntä jännitti kohdata Chad ja pelkäsi toisen olevan vihainen tytölle.
"Pepe", kuului tyyni kutsu takaalta ja tyttö kääntyi kohtaamaan äitinsä kasvot keittiön oviaukolla.
"Chad on siis tulossa yöksi?" äiti kysyi varmistellen ja Pepe nyökkäsi vaisusti. Michelle hymähti hieman ja asetti kätensä puuskaan.
"Chad nukkuu sitten sohvapedillä", äiti sanoi siihen sävyyn, että asiasta ei keskusteltaisi enempää. Punapää päätyi kohauttamaan olkiaan vastaukseksi.
"Onko selvä", äiti sanoi vaativasti ja Pepe henkäisi turhautuneena. Michelle katosi sitten oviaukolta ja jätti Pepen yksin keittiöön.
"Mene pukeutumaan. Paul saapuu tunnin päästä", kuului vielä äidin kehoitus ja punapää lähti väsynein askelin yläkertaan kohti omaa huonettaan.


Neitokainen katsoi itseään peilistä ja suoristi harmaan mekkonsa helmaa. Hiuksensa tyttö oli solminut ylös nutturalle, ja nyt hänen kaulansa kaari näkyi kauniisti. Penelope pelkäsi näyttävänsä liian juhlalliselta tällaiseen tavalliseen illalliseen perheensä plus Paulin ja Chadin kanssa. Mutta se ajatus ei kauaa pelotellut tytön päässä. Vaan hänen ajatuksensa eksyivät muualle, kun tyttö kuuli ovikellon soivan. Penelope ryntäsi ulos huoneestaan ja jäi portaiden yläpäähän. Kirkastunut ilme muuttui heti synkäksi, kun äidin avatessa ovi sisään astui Paul punaisen ruusukimpun kera. Vihertävänsiniset silmät tuijottivat miestä paheksuvasti ja tyttö värähti hieman kohdatessaan Paulin ilmeettömän katseen.
"Penelope! Onpa mukava nähdä sinuakin", Paul sanoi ystävällisellä äänellä. Pepe ei sanonut saanaakaan, vaan katosi takaisin omaan huoneeseensa. Tyttö jäi seisomaan ovensa taakse ja nojautui sitä vasten. Tytön silmät kohosivat tuijottamaan huoneensa kattoa ja Pepe toivoi Chadin tulevan pian. Hän ei halunnut olla alakerrassa yksin, ilman turvaa.

Chad vilkaisi kännykkäänsä, joka lepäsi pelkääjän paikan penkillä mustan repun vieressä, johon hän oli tunkenut muut vaatteensa. Hetki sitten hän oli saanut Penelope Ravensilta viestin, jota hän oli kyllä hivenen yllättynyt. Kun sisältö oli paljastunut, nuorukainen tunsi hetken olonsa hivenen katkeraksi – seura kelpasi kyllä tällaisissa tilanteissa, mutta muuten… Lopulta kuitenkin huoli punapäästä vei voiton ja katkerat ja surkeat ajatukset työntyivät taka-alalle pojan aivoissa.

Keltainen Lotus Elise peruutti Wheelerien talon pihasta moottorin kehrätessä miellyttävästi konepellin alla. Vaikka Chad oli yleensä sitä mieltä, että Gabriella oli typerä kun motkotti hänelle, ettei hänen musta Porschensa ollut tarpeeksi hieno ja kaikkea muuta saman suuntaista, että hänen täytyisi ostaa itselleen uusi auto, ei nuorukainen laittanut pahakseen äitinsä hankintaa lapsilleen – auto oli enemmän kuin hieno.

Meni hetki, ennen kuin hän oli ajanut Ravensien talolle. Chad tunsi hienoisen jännityksen kuristavan kurkkuaan Penelopen tapaamisen johdosta – hän muisti vähän liiankin hyvin tytön huulet omillaan… Ja miten se oli päättynyt.
Auto pysähtyi kadun varteen, poika kaappasi puhelimen vaaleiden farkkujensa taskuun. Rintakehää verhosi musta kauluspaita, jonka ylimmät napit oli jätetty rennosti auki ja hihat kääritty kyynärpäihin. Vaaleat hiukset olivat, kuten tavallista, sotkussa, eikä Chad tällä kertaa ollut viitsinyt laittaa tikkua ristiin niiden kuriin saamiseksi – sehän oli mahdottomuus jo itsestään, mission impossible.

Huokaisten poika astahti ulos autostaan, napsauttaen ovet lukkoon. Ensin tuo asteli hitaasti kohti Ravensien taloa, kiihdyttäen sitten askeliaan. Mitä nopeammin hän pääsisi yksinäisistä ajatuksistaan, sitä parempi.
Chad astahti oven eteen, huokaisten toistamiseen syvään, ennen kuin painoi ovikelloa.

Penelope ehti olla paikoillaan vain pari sekuntia, kun ovikello soi uudestaan. Tyttö havahtui heti synkistä ajatuksistaan ja hänen katseensa muuttui toivekkaammaksi astuessaan ulos oman huoneensa turvasta.
Tyttö jäi taas seisomaan portaiden yläpäähän, kun näki äitinsä kävelevän ovelle. Pepe ehti nielaista ja haukkoa henkeään, ennen kuin oven takaa paljastui Chadin kasvot. Kasvoille kohosi tekemättäkin todella helpottunut ja ilahtunut ilme, kun tyttö katsoi poikaa. Punapää tunsi heti olonsa turvallisemmaksi ja iloisemmaksi (vaikka heidän välinsä olivat nyt mitä olivat).

"Hei Chad", Michelle tervehti teennäisesti ja astui syrjemmän oviaukon luota, jotta Chad pääsisi sisälle. Michelle kääntyi katsomaan Pepeä portaiden päästä ja tyttö tajusi kohdatessaan äitinsä kummastuneen katseen, että äiti alkoi epäillä jotain välirikkoa Pepen ja Chadin välillä.
Sitä Penelope ei todellakaan halunnut. Jos äiti saisi kuulla viime aikaisista tapahtumista, hän alkaisi vain tyrkyttää joitakin kosijaehdokkaita tyttärelleen. Ja alkaisi muutenkin naljailemaan tyttärensä huonosta miesmausta.
Ei hyvä.

Pepe olikin sitten jo alhaalla ja seisoi äitinsä vieressä, Chadin edessä. Tytön vihertävänsiniset silmät katselivat hetken aikaa tutkivina pojan kasvoja, minkä jälkeen punapää astui lähemmäs Chadia ja antoi pienen pusun pojan poskelle. Tuo teko sai Pepen hieman tärisemään sekavista tunteistaan, mutta kasvoilleen tyttö yritti loihtia ilahtuneen ilmeen.
"Ihanaa, kun pääsit tulemaan", Penelope kuiskasi ihastuneena, kuitenkin sellaisella voimakkuudella, minkä äitikin saattoi kuulla. Sitten äiti jo katosi keittiön puolelle, jolloin tyttö laski katseensa Chadin kasvoista maahan ja sipaisi etuhiuksiaan korvansa taakse.
Hyvin epämukava tilanne. Pepe alkoi hypistellä mekkonsa helmaa sormillaan.
"Kiitos, kun tulit..." kuiskattiin korvaamaan aikaisempi kommentti ja tyttö nipisti huuliaan hivenen yhteen. Katse harhaili hetken aikaa lattialla, kun se nostettiin varovaisesti Chadin kasvoille. Tytön silmät säihkyivät ja kasvoilla oli huojentunut ilme.
"Tämä merkitsee minulle paljon.." tyttö kuiskasi ja pieni ihaileva hymy kohosi väkisinkin huulille.

"Pepe ja Chad, tulkaa sitten syömään", huikattiin keittiönpuolelta ja Penelope ojensi kättään toiselle.

Chad seisoi hermostuneena oven takana, naputtaen sormillaan reiteensä. Kun ovi viimein avattiin, nuorukainen loihti kasvoilleen tyynen, kohteliaan hymyn.
"Hei", tervehtii Michelleä muuntaen hymyään asteen verran lämpimämmäksi, vaikka Penelopen äidin asenne olikin jotenkin hivenen... luotaan työntävä.

Astahtaa kynnyksen yli suklaanruskeiden silmien tutkiessa Ravensien eteistä, kohdaten yhtäkkiä edessään seisovan punapään vihertävät silmät. Ei kai tarvitse suotta kertoa, että poika yllättyi tytön poskisuukosta? Kyllä – hän yllättyi. Koska kuitenkin neitokainen oli jokseenkin selkeästi teoillaan kertonut, ettei tahtonut häntä yhtään lähemmäs kuin mahdollista, tai ei ainakaan ollut kykeneväinen siihen... Hetken Chad näytti varmaan hämmentyneeltä, kun poika vetäisi naamalleen lämpimän ilmeen silmäillessään Penelopea.

"Ei mitään..." vastattiin hivenen karheasti tytön sanoihin, nuorukaisen tuijotellessa lattiaan, ennen kuin poika heitti kenkänsä eteiseen muiden kenkien seuraksi.
Hetken poika katseli Pepeä, hymyillen sitten hienoisesti.
"Näytät kauniilta", poika kuiskasi tarttuessaan tytön ojennettuun käteen.

Kuullessaan Chadin sanat 'näytät kauniilta' Pepe alkoi tuntea taas samanlaista tunnetta kehossaan kuin silloin ensimmäisinä kertoina Chadin kanssa ollessaan. Poskia tuntui kuumottavan ja sydän jyskytti kovaäänisesti rinnassa.
Kuitekin, murhe levisi kasvoille ja tyttö lähti johdattamaan Chadia heidän keittiöönsä. Pepe ajatteli, että hän ei saanut tuntea enää tuollaisia tunteita Chadia kohtaan. Tyttö oli jo rikkonut sydämensä, eikä se voinut enää parantua.
Vai voisiko?

Nuoret astuivat suureen saliin, jonka keskellä koristeli ruokapöytä täynnä erilaisia herkkuja. Oli kanaa, valkosipuliperunoita, salaattia, leipää, jotain lihaa, kananmunia... Ja jotakin, minkä nimeä Penelope ei edes tiennyt. Miksi ihmeessä äiti oli satsannut näin paljon tähän illalliseen? Vai oliko tämä taas niitä yrityksiä miellyttää Paulia?
Pepen katse kohtasi Paulin haudanvakavan katseen ja tyttö puristi huomaamattaan Chadin kättä hivenen lujempaa.
"Noniin rakastavaiset, istukaa aloillenne, niin voimme aloittaa syömisen", Michelle pyysi terävästi ja Pepe johdatti Chadia lähemmäs ruokapöytää kohti. Tyttö istuutui mahdollisimman kauemmas Paulista, jotta hän ei joutuisi kohtaamaan miehen katsetta. Michelle istui Paulin vieressä ja Peter istui päädyssä, pyörätuoli tuolinsa vierellä. Peter katseli Chadia uteliaasti, sillä poika ei ollut tottunut näkemään Pepen seurassa ketään poikaa.
"Ruokaa lautaselle vain", Michelle naurahti ja kilinä ja kolina ruokapöydän äärellä alkoi. Penelope siirsi ruokapöydästä katseensa Chadiin ja toi kasvojaan pojan korvan lähelle.
"Olen pahoillani jo näin etukäteen.." tyttö kuiskasi Chadin korvaan, ja melkein heti sen jälkeen kuului Michellen hymähdys.
"No, Chad. Me emme tiedä sinusta mitään! Kertoisitko jotain sinusta? Esimerkiksi harrastuksista ja perheestäsi?" Michelle kysyi sitten muka viattomasti ja hymyili Chadille valloittavasti.
Juuri tuosta Penelope oli pahoitellut. Tyttö henkäisi epätoivoisena ja hänen olisi tehnyt mieli karata paikalta. Chad mukanaan.

Punapään astuessa ruokasaliin Chad vierellään, nuorukainen tutki pöytää eikä voinut estää ruokahaluaan kasvamasta. Pikainen tarkastelu seurueeseen sai jonkin katkeruuden ja vihan tapaisen kulkemaan pitkin pojan selkärankaa tuon katsoessa Pauliin, joka näytti tuijottelevan jonnekin muualle. Peterille nuorukainen soi ystävällisen hymyn.

Michellen terävät sanat saivat pojan hengähtämään äänettömästi. Rakastavaiset? Penelope ei ollut tainnut kertoa äidilleen mitään… Ja varmaan ihan hyvä niin. Tai sitten ei. Jos hän joutuisi kuuntelemaan koko illan sanaa rakastavaiset tai jotain muuta vastaavaa, hän varmaan hirttäisi itsensä. Chad tunsi olonsa hyvin typeräksi ja inhottavaksi, ja ajatusten lipuessa edellisiin päiviin pojan teki mieli oksentaa, mutta päättäväisesti tuo taikoi kasvonsa hymyilemään keveästi ja vatsan pitämään ylimääräiset aineet ruokapöydästä pois.

Poika kurtisti kulmiaan tuntiessaan Penelopen hengityksen korvansa lähellä, ja sanat. Mitä tällä kertaa?
Ja sitten Michelle avasi suunsa, ja Chadin teki mieli ottaa jalat alleen. Mennä vaikka pöydän alle piiloon, ihan mitä vain, ettei hänen tarvitsisi puhua itsestään. Hän ei inhonnut mitään muuta yhtä paljon kuin sitä, että hän istui ja jaaritteli omista tekemisistään muiden kuunnellessa. Ja mitä tuli hänen perheeseensä… Siitä Chad kaikkein vähiten puhui.
"Tuota..." hän aloitti hivenen varovasti, ravistellen itseään sisäisesti puhumaan kunnolla. Olisi parasta yrittää tehdä hyvä vaikutus.
"Harrastukset... No, aikani menee lähinnä amerikkalaisen jalkapallon peluussa koulun ohella... Treenejä on aika usein", toteaa kepeän, pikaisen hymyn käväistessä tuon huulilla. Chad oli jo nimittämässä taas äitiään Gabrielleksi, mutta muutti sen viime tipassa äidiksi. Joku voisi kummeksua sitä, tai aika monetkin kummeksuivat, että hän kutsui äitiään etunimellä.
"Äitini johtaa erästä liikeyritystä ja veljeni Michael käy ensimmäistä lukuvuotta Astonissa", tuo kertoi yrittäen sivuuttaa isänsä kokonaan, toivoen sydämestään, ettei kukaan takertuisi siihen, mitä hänen isänsä teki.

Penelope pelkäsi Chadin puolesta, oikeasti. Hän oli aavistellut jotain tällaista, mutta silti! Pepe ei olisi ikimaailmassa halunnut asettaa Chadia tähän tilanteeseen!
No, Chad puhui ihan normaalisti ja ystävällisesti. Pepe tunsi sydämensä taas jyskyttävän häirivän kuuluvasti rinnassa, kun hän kuunteli toisen ääntä. Tyttö kuitenkin nopeasti pudisteli päätään, saadakseen ajatuksensa jonnekin muualle ja nosti katseensa ruokapöydästä edessä istuvaan äitiin, joka kuunteli Chadia hyvin tarkasti.
"Urheilija! Urheilijapoika!! Michelle hihkaisi yhtäkkiä yllättyneesti ja sai Pepen säikähtämään. Mutta sitten tyttöä alkoi hävettää äitinsä käytös niin suunnattomasti, että löi kätensä otsalleen. Michelle innostui selvästi tästä urheilusta ja Chadin onneksi ei kuunnellut pojan kertomusta perheestään.
Michelle asetti kätensä Paulin olalle ja alkoi hieroa sitä.
"Kuulitko? Chad harrastaa amerikkalaista jalkapalloa! Niin kuin sinäkin kerroit harrastaneesi!" Michelle puhua leperteli Paulille, joka suukotti Michelleä kevyesti otsaan.
"Kuulin oikein hyvin", Paul puhui ja katsahti Chadiin ystävällisesti hymyillen. Pepen olisi tehnyt mieli hyökätä Paulin kimppuun kynsin ja hampain.
"Kuinka monta vuotta olet pelannut? Itse aloitin hyvin nuorena ja pelasin yhteensä... Oho, varmaan parikymmentäkin vuotta! Nyt se on tosin hieman jäänyt, välillä sitä kyllä haluisi päästä palloa heittelemään", Paul puheli kuin olisi muka oikeasti ollut kiinnostunut kuulemaan Chadista lisää. Tästä tuli mieleen vain hyvin outo kuva; Paul ja Chad heittelemässä palloa nurmikolla - VÄÄRIN JA POIS SE MIELESTÄ!

Pepe ähkäisi hiljaa, epämukavasti. Hänen äitinsä silmät kiiluivat ihastuksesta.
"Voi Chad, sinähän voisit pelata joskus Paulin kanssa! Hän oikeasti haluaa edelleen pelata, mutta ei kehtaa myöntää sitä. Viettäisitte vähän... Aikaa keskenänne", Äiti totesi sitten parin minuutin päästä, kun hiljaisuus oli laskeutunut ruokapöytään ja kaikki olivat syöneet nälkäisinä ruokiaan.
"No ei helvetissä", kuului yhtäkkiä hyvin jyrkkä tokaisu Penelopen suusta. Michelle, Peter ja Paul käänsivät hämmästyneinä katseensa Penelopeen. Haloo! Jos Paul ja Chad alkaisivat viettää aikaa keskenään, sitä voisi luulla, että Paul kuuluisi jo Ravensin perheeseen!
"Rakas, olen pahoillani Pepen puolesta. Hän ei... Tiedän mitä puhuu", Michelle yritti korjata tilannetta ja katsoi tytärtään vihaisesti. Rakas. Rakas. Rakas?
"Rakas?" tyttö kysäisi hyvin tasapaksulla ja tyytymättömällä äänensävyllä. Äiti alkoi kihertää ja kiehnäsi yhä Paulin olkapäätä vasten.
"Me menimme kihloihin. Eilen. Halusimme kertoa sen tänään teille", äiti kihersi onnesta, jolloin Peter äännähti ensimmäisen kerran sen illallisen aikana.
"Tuleeko Paulista nyt meidän isä?" Peter kysyi ihmeissään, tarkoittaen 'meidän' sanallaan itseään ja Pepeä. Michelle tyytyi vain hymyilemään Peterille suuresti.

Se oli liikaa.
Penelope nousi nopeasti ylös pöydästä ja katsoi vuorotellen äitiään ja Paulia. Hänen hengityksensä oli kiivastunut ja silmissä oli täysin ymmärtämätön ja järkyttynyt katse.
"Penelope, istu alas", kuului jyrkkä käsky Michellen suusta, mutta silloin Pepe naurahti tuskaisesti.
"Vitsailet. Sinä vitsailet", tyttö sai vain sanottua ja hänen katseensa pysähtyi Pauliin, jonka silmistä paistoi voitonriemu. Pepe jäykistyi ja yritti tasata tihentynyttä hengitystään.
Jos äiti ja Paul olivat kerta menneet kihloihin, se tarkoittaisi sitä, että Paul saattaisi... Muuttaa heidän luokseen tai he hänen luokseen.

Ah, hienoa, Michelle innostui amerikkalaisen jalkapallon peluusta, eikä onneksi esittänyt enää lisää perhettä koskevia kysymyksiä. Michellen hihkuessa innoissaan siitä, että Paulkin on kertonut pelanneensa, ja miehen luodessa ystävällisen hymyn hänen suuntaansa Chad meinasi oksentaa. Jos Pepe puhui totta, eikä hän nähnyt syytä, miksi toinen ei olisi puhunut, hän ei tajunnut, miten Paul pystyi olemaan noin… normaalin näköinen.
"Öh tuota... Aloitin harjoittelemisen varmaan joskus... 12-vuotiaana", leikkimielisesti tottakai, mutta kaikkeahan ei tarvinnut paljastaa vai kuinka? Tuijottaa ruokaansa, lappaen muutaman haarukallisen suuhunsa, eipähän ainakaan tarvitsisi puhua.

Seuraavat sanat sen sijaan olivat Chadille liikaa – anteeksi siis että mitä? Että hänen pitäisi pelata Paulin kanssa?!
Ei helvetissä, ajatteli tismalleen samaan aikaan kun kuului samaiset jyrkästi kieltävät sanat Pepen suusta. Suklaasilmät kääntyivät salamana punapäähän, joka näytti jokseenkin tyytymättömältä.

Ja seuraavan pommin jälkeen Chadin teki oikeasti mieli kaapata Pepe mukaansa ja lähteä valkealla ratsulla (tässä tapauksessa keltaisella Lotus Elisellä) jonnekin hyvin hyvin kauas.
Nuorukainen käänsi silmänsä Pepeen, katsoen tuota hivenen anovasti.
"Pepe... Istuisit alas", kuiskaa tytölle hiljaa, katsoen tuota pyytävästi. Hän kyllä ymmärsi paremmin kuin hyvin, että jos Michelle ja Paul olivat kihloissa... Se tietäisi sitä, että Paul saattaisi muuttaa Ravenseille. Tai Ravensit Paulin luo. Mikä tarkoittaisi sitä, että Paul olisi entistä lähempänä Pepeä, ja se taas tarkoittaisi…

Chad jätti ajatuksensa kesken, pudistellen päätään. Häntä alkoi oksettaa.

Penelopen kasvoilla oli musertunut ilme, kun hän katsoi äitiään. Pauliin hän ei voinut enää katsoa, sillä se olisi saanut varmasti aikaiseksi hyvin vaarallisen tunteen aikaiseksi.
Pepe käänsi katseensa hivenen vastahakoisesti Chadiin, kun kuuli toisen pyytävän tyttöä istuutumaan alas. Vihertävänsiniset silmät tuijottivat poikaa kauhusta kankeana. Kuitenkin, tyttö istuutui jäykästi alas tuolilleen ja tuijotti edessä olevaa puoliksi tyhjillään olevaa ruokalautasta.

"Tätä täytyy juhlia!" Michelle hihkaisi sitten ja nousi ylös pöydästä suunnaten viinikaapille. Hän nappasi sieltä pullon parhainta viiniä ja avasi sen. Hän kaatoi kaikille, paitsi Peterille, lasit täyteen ja istuutuessaan takaisin aloilleen kohotti maljaansa.
"Meille ja meidän onnelle!" Michelle sanoi ja kilisteli Paulin kanssa laseja.
Onnelle. Sille tosiaan. Tämä oli niin kaukana onnesta sillä hetkellä.
Penelope istui edelleen jähmettyneenä tuolillaan ja hengitti melko kiivaasti. Ainoa asia, jota hän pystyi ajattelemaan ja toivomaan sillä hetkellä oli, että Paul ei enää koskisi häneen kihlauduttuaan tytön äidin kanssa. Kiinnijäämisen riski olisi melko suuri, jos he asuisivat saman katon alla.
... Paitsi, mitä silloin tapahtuisi, kun Paul ja Penelope olisivat kahdestaan talossa?
Sitä tyttö ei edes halunnut ajatella.

Vihdoin ja viimein tyttö heräsi jäästä ja käänsi katseensa Chadiin. Pepen katse oli täynnä epätoivoa ja pelkoa. Tyttö nosti kättään pöydän alla ja tarttui varovaisesti kiinni pojan kädestä. Hän ei selviäisi tästä yksin, hän tarvitsisi jonkun vierelleen.