Welcome to the Ravens! (Ei heikkohermoisille)

// no sori jos meni kuukausi ):

Ruskeat silmät tutkailivat käsien välissä olevaa punapäätä nauravina, suunkin kääntyessä näkyvään hymyyn, huulien välistä kummutessa lyhyt naurahdus.
"Olet suloinen, kun punastut", hymähdettiin pehmeästi Penelopelle, pojan suukottaessa tytön poskea, jolle kevyt puna oli levinnyt.

Toisen sanoihin vastattiin vain lyhyellä nyökkäyksellä, hymyn edelleen keinuessa Chadin huulilla, joka kuitenkin katosi jätkän kasvojen muuttuessa vakaviksi, kun tyttö esitti kysymyksen, jota hän ei olisi välttämättä halunnut kuulla. Hän inhosi tällaisia tilanteita – tai ei, tilanteessa ei ollut mitään vikaa, hän sai olla kaikessa rauhassa tyttönsä kanssa – mutta tuollaiset kysymykset… Ne yksinkertaisesti vain saivat Chadin hämilleen ja eikä hän pitänyt siitä tunteesta ollenkaan.

Vaaleahiuksisen ajatukset olivat suuntautuneet Penelopen esittämään kysymykseen, mutta vaimea, kauempaa kuuluva ääni havahdutti silti Chadin, jonka silmät suurenivat asteen tai pari ja leukapielet kiristyivät. Tämäkin vielä.
Chad ei juurikaan ehtinyt muuta tehdä kuin kohottautua osittain pystyyn, kun punapää jo kiskoi hänet perässään kylpyhuoneeseen ja tuuppi sisään. Oliko toisella joku fetissi kylpyhuoneisiin ja suihkuihin, hänhän piileskeli tällaisissa paikoissa jatkuvasti? Ajatus olisi normaalisti luultavasti huvittanut Chadia, nyt se ei huvittanut. Michelle ei varmasti olisi mielissään, jos löytäisi hänet talostaan, ja kutsuisi varmaan poliisit paikalle ja sitten Gabriella saisi hakea hänet kotiin, äiti olisi varmasti mielissään.
Kaikkea muuta.

Nuorukainen asettui seisomaan kylpyhuoneen oven taakse, katse suunnattuna katon rajaa, hänen yrittäessään vain kuunnella sanoja, jotka Penelopen huoneesta kantautuivat.
Michelle se oli, ei epäilystäkään. Joku joka halusi tavata Pepen? Huulipuna kulunutta… Chad kurtisti kulmiaan, kun huoneesta kantautui askeleita, ja ääni, kun ovi kolahti kiinni. Hän oli yksin Penelopen huoneessa – tarkennettuna kylpyhuoneessa – jossa hän ei todellakaan olisi saanut olla, ja Penelope oli ties missä… Ajatus siitä, että hän todellakin seisoskeli punapään kylpyhuoneessa ilman tietoa siitä, missä tyttö oli, ahdisti häntä. Eikä ilahduttava ajatus ollut myöskään se, että hän joutuisi viettämään aikaa yksin, siinä pelossa, että vaikkapa Michelle kaipaisi jotakin Penelopen huoneesta, tai mikä pahempaa, kylpyhuoneesta, ja hän tulisi potkituksi pihalle.. Vähintään, luultavasti jotakin vielä pahempaa.

Jätkä valui istumaan viileille kaakelilattioille, tässä ei toivottavasti menisi kovin kauaa. Kohta Penelope tulisi takaisin, ja sitten he voisivat…. olla. Ilman häiriötekijöitä mielellään, kiitos.
Mitä hän edes oli tehnyt, kun häntä näin rangaistiin.



Helposti juksattavissa, kuulosti hyvältä… Sinisilmäiset tapaukset olisivat aina paljon helpompia paloja, ujo… Parempi varmaan olisi ollut, jos tyttö osaisi itse ottaa asioita puheeksi, ujoilla se tuntui olevan vähän hankalaa. Ja nätti, no siitä ei varmasti ollut epäilystäkään, eihän hänen poikansa rumaa neitokaista itselleen olisi ottanut!

Lawrence tuijotti odottavasti Paulia, joka kuitenkin kadotti kielensä. Mies käänsi katsettaan sinne, minne Paul katsoi, hymähtäen nopeasti. Punahiuksinen tyttö käveli Michellen vieressä, oletettavasti tämä oli sitten Penelope. Cooper katseli hetken arvioivaan sävyyn lähestyvää neitokaista, joka vaikutti kaikkea muuta kuin iloiselta siitä hyvästä, että oli joutunut tulemaan juttelemaan jonkun turhan, vanhan äijän käppänän kanssa. Ajatus huvitti Lawrencea ja tuon huulet olivatkin hienoisessa hymyssä – isältäänhän Chad hymynsä oli perinyt, sen, jota tuskin huomasi, mutta hymy se oli silti.

Vihreissä silmissä oli ystävällinen ja jollain tapaa samalla huvittunut katse, kun punapää tuijotteli nurmikkoa Michellen hoitaessa esittelyt.
"Hei Penelope, hauska tutustua", Lawrence tervehti ominaisella matalalla äänensävyllään, käden ojentautuessa eteenpäin, kättelyhän siinä ideana oli. Ehkä Penelopekin rohkaistuisi nostamaan katseensa, vaikka epäilemättä tuo maankamara ja nurmikko oli erittäin kiinnostavaa katseltavaa, biologia ja maantiede vain eivät oikein koskaan olleet herättäneet kovinkaan suurta kiinnostusta miehessä. Mikäpä häntä olisi suuresti kiinnostanutkaan, koulussa vain rähisi opettajille ja tuli heitetyksi tunnilta, lukion ensimmäisellä sai potkut eikä sen jälkeen ole jaksanut jatkaa opintojaan. Ihan hyvin hän näinkin on tullut toimeen, nyt varmaan pitäisikin hankkia pysyvä työ, jos meinasi tänne asettua asumaan.

Tuntui hyvin ikävältä, kun Chad joutui jäämään yksin Penelopen huoneeseen - tai siis tarkennettuna kylpyhuoneeseen, sinnehän tyttö oli pojan piilottanut. Olikohan olemassa pahempaa paikkaa, jonne poikaystävänsä voisi jättää kuin kylpyhuone?
Chad rukka. Kaikkea toinen joutuikaan kokemaan, kun vietti aikaansa Penelopen kanssa.

Okei, ensiksi… Penelope oli ihan varma, kun hän nosti katseensa nurmikosta mieheen, joka tervehti häntä, että hän näki Chadin hymyilevän tuttuun tyyliinsä. Mutta tarkemmin, ja pidemmän aikaa katsottuna, se ei ollutkaan Chad, vaan joku tuntematon mies, joka oli ojentanut hänelle kätensä. Punapää katsoi kättä hetken aikaa empien, kunnes tarttui siihen varovaisesti.
”Samoin…” tyttö mutisi, nosti katseensa heidän käsistään mieheen ja tarkkaili tuon kasvoja. Ihmeellistä, miten paljon tuossa Lawrence nimisessä miehessä olikaan samannäköisyyttä Chadin kanssa.
”Penelope, Lawrence on vanha opiskelukaverini”, Paul päätti puhua ja Pepe vetäisi keuhkonsa täyteen happea. Jos oli Paulin tuttuja, ei varmasti voinut olla kovin vilpitön…
”Lawrence tahtoisi esittää sinulle kysymyksiä koulustasi, sillä hänen poik-”
”VOI HERRANEN AIKA, PISTÄKÄÄ SE JÄÄHDYKE VARJOON! SEHÄN SULAA AURINGONVALOSSA!” Michelle kiljui järkyttyneenä ja säntäsi pää kolmantena jalkana tarjoilijoiden suuntaan. Punapää luuli kuulonsa viimein kadonneen, äidin kiljumiset eivät tosiaan olleet kovin vähä-äänisiä tapauksia.

Paul yritti keventää laskenutta tunnelmaa naureskelemalla sydämensä kyllyydestä. Väki alkoi jälleen jutella keskenään.
”Tuon naisen täytyisi ryhtyä oopperalaulajaksi. Sen verran kuuluva ääni hä-”
”PAUL! TULE NYT APUUN TAI NÄMÄ KANA-AIVOT PILAAVAT KAIKEN!” Michelle rääkäisi ja taas vieraat hiljenivät. Paul katsahti Lawrenceen pahoitteleva ilme kasvoillaan ja kiiruhti saman tien Michellen luo, jotta nainen ei enää kiljuisi.

Penelope ja Lawrence jäivät kahdestaan seisomaan, hieman kauemmaksi muista. Pepe suoristi turkoosia mekkoaan ja hypisteli oikeassa ranteessa roikkuvaa valkoista helmikorua.
”Niin… Mitä halusitkaan kysyä minulta?” tyttö puhui sitten, pehmeällä ja varovaisella äänellä nostaen vihertävänsiniset silmänsä miehen kasvoille. Punapää tahtoi palata Chadin luokse, ja mahdollisimman nopeasti kiitos.

//... HYVÄÄ JOULUA XD

//Ja tämä peli sai päätöksensä