Welcome to the Ravens! (Ei heikkohermoisille)

Chad huomasi kauhun kuvastuvan punapään silmistä tuon kääntyessä katsomaan häneen, istuutuen sitten nuorukaisen onneksi aloilleen. Tai siis, olisihan se voinut olla ihan hyvä, jos tyttö olisi juossut karkuun, niin hänkin olisi päässyt pois hivenen... vaivaannuttavasta seurasta.

Michellen kaataessa lasit täyteen viiniä poika tuijotti sitä hetken, luoden sivusilmällään katseen Pepen suuntaan, ennen kuin kohotti lasin pikaisesti tytön äidin sanojen jälkeen, siemaisten puolet juomastaan kerralla alas.

Kun hän seuraavan kerran katsoi vieressään istuvaan Penelopeen, hän kohtasi tytön vihertävät silmät, jotka näyttivät niin ahdistuneilta ja pelokkailta, että Chadin teki mieli sulkea tyttö käsivarsiensa suojaan ja kuljettaa ulos pahasta maailmasta. Valitettavasti hän ei kuitenkaan omistanut supervoimia joilla hypättiin ulottuvuudesta toiseen, joten nuorukainen tyytyi katsomaan tyttöä mahdollisimman rauhoittavasti. Kun Pepen käsi tarttui hänen omaansa, poika puristi sitä hellästi, katsoen edelleen Penelopeen.

Nähdessään Chadin silmissä sen rauhallisuuden ja tuntiessaan toisen tarttuvan kiinni tytön käsiin, helpottui punapään olo huomattavasti. Tyttö raotti hivenen huuliaan ja veti ilmaa sisäänsä, katse edelleen pojassa. Sitten katse liu'utettiin takaisin ruokapöytään ja tyttö tarttui omaan viinilasiinsa.
Kuka tahansa olisi luullut, että tyttö olisi juonut siitä. Väärin.

Viini lensi kauniissa kaaressa pöydän yli, suoraan Michellen ja Paulin päälle. Pepen äidin valkoinen mekko oli pilalla ja Paulin sininen kauluspaita myös. Michelle alkoi kiljua, Paul alkoi nopeasti pyyhkiä viiniä paidaltaan ja Peter purskahti nauramaan. Penelopen huulille kohosi pieni ilahtunut hymy, kun hän kuuli veljensä nauravan ensimmäistä kertaa sen illan aikana.Tyttö käänsi taas vihertävänsiniset silmänsä Chadiin ja nousi ylös tuoliltaan pidellen yhä kiinni Chadin turvallisesta ja lämpöisestä kädestä.
"Lähdetään pois täältä", tyttö vain sanoi. Äidin kuullessa tuo lause äiti vinkaisi kuuluvasti ja nousi äänekkäästi ylös tuoliltaan.
"PENELOPE RAVENS! Olet arestissa ja Chad saa luvan lähteä! Te ette lähde minnekään!" äiti kiljui vain, mutta Pepe ei ottanut äidin sanoja kuuleville korvilleen.

Ruskeat silmät tuijottivat vähintäänkin äimistyneinä, kun Penelope nakkasi viinit pöydän yli äitinsä ja tämän kihlatun päälle. Peterin nauraessa pieni virneen poikanen pyrki nuorukaisen suupieleen, mutta Chad onnistui nielaisemaan sen alas Michellen kiljuessa täyttä kurkkua niin, että häntä itseään alkoi jo pelottaa, että talon seinät kaatuisivat.

"Jospa rauhoitumme kaikki ?" Chad kysäisi rauhallisesti, luoden silmäyksen ensin Pepeen, sitten Michelleen, Pauliin ja Peteriin.
"Jos rouva Ravens ei laita pahakseen, veisin Penelopen... tuota, rauhoittumaan", hän jatkoi yhtä rauhallisesti, nyökäten sitten Pepen äidille.
"Kiitos illallisesta, se oli oikein maukasta", kiittää hymyillen pikaisesti, ennen kuin lähtee taluttamaan Penelopea ulos keittiöstä, toivoen, ettei hänen niskaansa sataisi valkosipuliperunoita tai jotakin muuta vastaavaa.

"Tuo oli aika... yllättävä veto", toteaa kuljetettuaan punapään Ravensien eteiseen, päästäen irti tytön kädestä. Nuorukainen pujotti kengät jalkaansa, kohottaen sitten silmänsä Penelopeen.
"Käydäänkö ajelulla?" kysyy hymyillen hienoisesti. Hänestä tuntui, että tyttö lähtisi vaikka Kuubaan tältä seisomalta, kuin jäisi tänne… Ja Chad ymmärsi hyvin, miksi.

Kukaan Ravensin perheenjäsenistä ei tainnut ottaa kuuleviin korviinsa Chadin rauhoittelua, vaan Michelle kiljui yhä jotain epämääräisyyksiä tyttärelleen, joka vain mulkoili äitiään sanaakaan sanomatta. Tyttö avasi korvansa vasta siinä vaiheessa, kun Chad sanoi vievänsä tytön jonnekin rauhoittumaan ja katse siirrettiin tuijottamaan Chadia hivenen pöllämystyneenä, mutta ei sanottu sanaakaan vastaan.
Todellakin. Penelope lähtisi vaikka sinne Kuubaan, kunhan vain pääsisi pois kodistaan.

Tyttö poistui keittiöstä Chadin kanssa, mutta äiti seurasi tiiviisti perässä.
"Jos sinä nyt lähdet, minä... Minä lukitsen ovet, etkä pääse sisään!" äiti kiljui närkästyneenä, kun Pepe laittoi jalkaansa keltaiset crocsit jalkaansa (ei oikein sopinut tytön tyyliin sillä hetkellä, mutta sillä asialla ei ollut nyt mitään väliä).
Pepe nyökkäsi Chadille, kun toinen ehdotti ajelua. Hienoa, saisi ajatukset ehkä jonnekin muualle kuin kamalaan äitiinsä ja hänen kamalaan miesystäväänsä.

"Penelope!" äiti vielä huudahti, kun Pepe astui Chadin kanssa ulos kodistaan ja paiskasi oven perässään kiinni. Tyttö veti raitista ulkoilmaa keuhkoihinsa ja henkäisi ne tärivästi ulos.
Kahdestaan Chadin kanssa.
Tytön vihertävänsiniset silmät siirtyivät katsomaan Chadia, murheellisen ja ihastuneen katseen sekoituksena.
"Et tiedäkään, kuinka kiitollinen olen sinulle tällä hetkellä", kuului huojentunut kuiskaus tytön suusta ja tyttö laski katseensa maahan.

Chad yritti tukkia korvansa tahdonvoimalla, hänestä tuntui, että mikäli Michellen kiljunnan desibelivoimakkuus kasvaisi pykälänkin, hänen tärykalvonsa räjähtäisivät. Nuorukaisen oli vastoin luonnettaan tehnyt mieli tokaista jotakin epämiellyttävää Michelelle, mutta tyytyi pitämään mölyt mahassaan – siitä ei ollut vielä tähän mennessä seurannut mitään hyvää, että hän oli sanonut asioita, joita oli tehnyt mieli sanoa.

Ulko-oven sulkeutuessa Chad huokaisi, helpotuksesta, siitä, että pääsi pois talon sisältä. Kuullessaan punapään kuiskauksen ruskeat silmät kääntyivät tyttöön, pojan hymyillessä. Jos tarkkaan katsoi, saattoi erottaa silmien takana vellovan tunnemyrskyn, mutta muuten Chad näytti luultavasti yhtä tyyneltä kuin äsken keittiössä, yrittäessään rauhoitella tuohtunutta Michelle Ravensia, siinä onnistumatta.

"Älä suotta", poika vastasi hiljaa, viitaten kadun toisella puolella odottavaan lotus eliseen.
"Autoni", selitettiin vielä pojan lähtiessä astelemaan kohti ajoneuvoaan. Hän ei ollut varma, oliko punapää koskaan nähnyt autoaan – tai autojaan – muistaakseen ei.
Vähän matkan päässä autosta lukot napsahtivat auki, Chadin istahtaessa kuskin paikalle. Tuo kumartui toiselle puolelle, pukaten pelkääjän paikan oven auki Penelopea varten.

Kun molemmat olivat sisällä autossa, ovet olivat kiinni ja turvavyöt laitettu Chad käynnisti auton. Ajoneuvon pehmeä kehräys kuulosti jostakin syystä hyvin rauhoittavalta. Nuorukainen käänsi autoradion soimaan erittäin hiljaiselle, ennen kuin painoi kaasua ja ohjasi auton kauemmas Ravensien talosta, kohti kaupunkia.

Siitä oli nyt viikko, kun Pepen äiti oli paljastanut kihlauksensa Paulin kanssa. Chad makasi edelleen sairaalassa, joten ei voinut auttaa tyttöä sillä hetkellä. Oikeastaan, Penelope oli taas (vahingossa) salannut pelkojaan Chadilta. Chadin luona vieraillessaan tyttö oli kuin mitään ei olisi kotona tapahtunut, hän oli oikein iloinen ja kannustava, mutta kotiin päästyään… Noh, tunnetila muuttui välittämästi ja juuri päinvastaiseksi. Sillä yleensä kotona oli äiti Paulin kanssa.

Michelle oli sen sairaalareissun jälkeen ryypännyt itsensä siihen kuntoon, että tuskin muisti seuraavana aamuna mitään. Penelopen tultua seuraavana iltana kotiin äiti oli kuitenkin mulkaissut tytärtään pahasti. Se onneksi jäi siihen. Äiti kyllä muisti pilaantuneen mekkonsa, minkä Pepe oli pilannut heittämällä siihen viinit. Siitä äiti oli raivannut, mutta osti uuden samanlaisen.

Pepe vietti aikaansa veljensä kanssa silloin, kun hän ei ollut Chadin seurana sairaalassa. Hän vei veljeään kävelylle (tai siis, Pepe työnsi veljeään pyörätuolissa) ja vei kaupungille. Se oli ainoa keino päästä pois kotoa silloin, kun Paul oli heillä. Äiti oli todella iloinen, kun Penelope oli viemässä Peteriä ulos, joten se oli erittäin hyvä suunnitelma Pepeltä.

----------

Punapää katsoi portaikon yläpäästä, kun äiti, Peter ja Paul olivat tekemässä lähtöä ulos. Pepe ei kysellyt sen enempää, minne he olivat lähtemässä, vaan painui kylpyhuoneeseen takanaan. Hän aikoi ottaa pitkän ja lämpöisen suihkun, sillä se rauhoitti kiristyneitä hermoja mukavasti.
Vesi hyväili alastonta, hyvin hoidettua vartaloa hellivästi ja Pepe oli sulkenut silmänsä nauttiakseen tästä hyvästä olosta täysin. Nuori neito seisoi suihkussa liikkumatta, kasvot suunnattuna suihkua kohti. Hänen päässään vilisi liian monta ajatusta samaan aikaan, ja tyttö oli aikeissa mennä aivan sekaisin. Penelopen mielessä kävi esimerkiksi se, kun tyttö oli erään kerran herännyt Chadin sängystä alusvaatteisillaan. Totta kai se nyt oli pistänyt miettimään, ja mietitytti vielä pitkän aikaakin! Mitä oli tapahtunut? … Ja mitä Chad ajatteli tilanteesta? Mitä mieltä toinen oli ollut tytön vartalosta? Entä miten Chad reagoisi nähdessään tytön alastoman vartalon?
Penelope pudisteli päätään ja laskiessaan sitä alemmas hän avasi silmänsä. Miksi ihmeessä hän oli mennyt ajattelemaan moisia? Mitä mieltä Chad olisi?

Tyttö tunsi poskiansa kuumottavan ja sydämen hakkaavan äänekkäämmin rinnassa. Pepe nosti kätensä kasvoilleen ja hieroi niitä hellästi. Hän tunsi tulevansa hulluksi tästä tunteesta. Hänen teki mieli vain sulkeutua jääkaappiin viilentämään kuumentuneita ajatuksiaan. Ja kuumentunutta vartaloaan.
Mutta… Eikö tämä ollut ihan normaalia ihastuneelta teinitytöltä? Ajatella juuri tuollaisia, päättömiä asioita?
Penelope henkäisi raskaasti ja sulki suihkun. Miksi hänen pitikään mennä ajattelemaan moisia? Ne ajatukset tuntuivat olevan… Jotenkin kiellettyjä, mutta silti niin houkuttelevia. Mistä se oikein johtui? Ehkä siitä, koska punapää oli itse vielä koskematon, puhdas.
Niin… Siitä sen täytyi johtua.

Neiti veti suihkuverhon sivuun ja astui ulos suihkutilasta hakeakseen pyyhkeensä. Kuitenkin, kaikki ei ollut kunnossa. Sivusilmällä katsoessa jokin tumma näkyi näkökentässä.
Pepe siirsi salaman nopeasti katseensa ovelle ja huomasi kauhukseen Paulin seisovan kylpyhuoneessa tuijottamassa punapäätä ahnaasti, himoitsevasti. Penelopen silmät suurenivat järkytyksestä ja tyttö vetäytyi piiloon suihkuverhon taakse.
”Paul! Kulta, minne sinä nyt jäit? Tule jo, minä odotan!” kuului Michellen huuto vaimeasti kylpyhuoneeseen ja neito kuuli kylpyhuoneen oven avautuvan ja pian sulkeutuvan.

Tyttö tajusi, että ei ollut hengittänyt varmaan minuuttiin ja veti äänekkäästi ilmaa keuhkoihinsa. Lisäksi hän tajusi istuvansa kaakelilattialla suihkuverho alas revittynä otteessaan, vartalonsa suojana. Pepe tärisi kauttaaltaan ja ei kyennyt liikkumaan. Hänen silmänsä tuijottivat yhä kauhistuneina kylpyhuoneen oven suuntaan, jonka tyttö oli unohtanut lukita sinne tullessaan. Kaikki johtui vain oven lukitsemisesta. Jos tyttö olisi lukinnut oven, Paul ei olisi saanut nähdä alastonta tyttöä.

Kerättyään itseään kasaan tyttö huomasi itkevänsä äänekkäästi. Hän tunsi olonsa jotenkin… Tahratuksi. Vaikka Paul olikin vain nähnyt alastoman Penelopen, eikä onneksi ollut tehnyt mitään muuta kuin tuijottanut, olo tuntui hirveältä. Kuin olisi menettänyt jotain, mutta mitä?
Pepe nosti kätensä tuskaiseksi vääntyneille kasvoilleen ja painoi päätään koukistettuja polviaan vasten.

Miten ihmeessä hän kestäisi? Miten ihmeessä hän kestäisi elää tuon miehen kanssa saman katon alla?
Ei mitenkään. Ei, hän ei voisi elää sen miehen kanssa saman katon alla päivääkään.
Elämä on epäreilua. Miksi Pepe pistettiin kärsimään tällä tavalla?

Lauantai.

Aurinko paistoi kuumasti taivaalla, jossa ei ollut pilvenhattaraakaan. Oli siis turha toivoa, että aurinko menisi jossain vaiheessa varjoon. Mutta se oli mitä mainioin päivä pitää grillijuhlia, joista varmasti koko San Diego oli Michelle Ravensin suuren suun takia kuullut. Sinne kuitenkin oli kutsuttu vain harvat ja valitut, kuten esimerkiksi Michelle Ravensin vanhoja näyttelijäkollegoita, San Diegon vaikutusvaltaisempia ihmisiä... Kaikki kutsutut olivat jollakin tapaa merkittäviä ihmisiä, joiden avulla Michelle Ravens yritti päästä takaisin mukaan sisäpiireihin, yrittihän hän pyrkiä takaisin mukaan elokuva-alalle.

Siitä ei kuitenkaan ollut toivoakaan.

Penelope Ravens oli jo pidemmän ajan seurannut äitinsä säälittäviä yrityksiä päästä takaisin valokeilaan, eikä mikään niistä ollut tähän päivään asti onnistunut. Sai nähdä, miten nämä äidin järjestämät grillijuhlat oikein sujuisivat. Olisiko tämä se oikea naru, josta kannatti vetää, jos halusi päästä takaisin sisäpiireihin.

Punapää huokaisi raskaasti katsellessaan parvekkeelta takapihalle. Takapiha kuhisi ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet ykkösiinsä. He kaikki olivat siellä kuin sillit purkissa. Päivänvarjot melkein täyttivät koko takapihan ja vettä sekä alkoholijuomia oli runsaasti tarjolla. Jotenkin Pepestä alkoi tuntua siltä, että näitä ei voitaisi kutsua grillijuhliksi, vaan ryyppyjuhliksi, joissa vaivihkaa allekirjoitettiin nimiä joihinkin sopimuksiin. Aivan varmana äidillä oli jokin salajuoni, sellainen, joka takaisi hänen menestymisensä jälleen elokuvateollisuudessa.

”Voi äiti, olet niin typerä…” tyttö tuhahti hiljaa itsekseen, kun sai tarpeekseen tuntemattomien naamojen tuijottelemisesta. Penelopella oli yllään vihertävänsininen mekko, joka sopi hyvin yhteen tyttösen silmien värin kanssa. Hiukset hän oli kihartanut suuriksi kiharoiksi ja pistänyt jopa pienen valkoisen rusetin hiusten sekaan, joka taas sopi yhteen tytön valkoisten avokkaiden kanssa. Meikkinä tytöllä oli kirkkaanpunaista huulipunaa ja mustaa ripsiväriä.

Niin, vaikka Penelope oli äidilleen selkeästi ilmaissut, että ei aikoisi osallistua grillijuhliin, oli äiti pakottanut tyttärensä pukeutumaan asianmukaisesti, jotta ei vain nolaisi häntä. Niinpä niin, äiti ajatteli vain itseään. Voi Peter parkaa, kun joutui olemaan siellä vanhempien keskellä. No, onneksi siellä oli pari Peterin ikäistä lasta Peterin seurassa (joo, ei mitään ajatusvirheitä alkuperäisessä viestissä, ei, ei suinkaan 8-)))) ). Nuoria, Penelopen ikäisiä ei ollut ollenkaan.

”Penelope!” kuului huikkaus oven takaa ja pian huoneeseen astui Pepen äiti.
”Mitä?” tyttö kysyi kurtistaen hieman kulmiaan. Äidillä oli jotain mielessä, sen näki ilmeestä.
”Tule esittäytymään vierailleni. He haluavat kuollakseen tutustua sinuun”, Michelle kehotti sitten ja viittoi käsillään tyttöä tulemaan luokseen. Penelope huokaisi raskaasti, mutta tiesi, että tämän jälkeen äiti ei häntä enää häiritsisi. Chadin pitäisi kyllä tulla minä hetkenä hyvänsä, mutta…
”Tulehan jo”, äiti jatkoi viittoilemista, jolloin Pepe sitten lähti äitinsä matkaan alakertaan.

Se meni aivan niin kuin punapää oli uumoillut. Päästyään takapihalle äitinsä kanssa hän joutui kättelemään kaikkia vieraita ja hymyilemään heille kaikille yhtä hurmaavasti. Hän joutui jopa jäämään juttelemaan parin henkilön kanssa, mutta aina sopivan ajan tullessa hän aina ujuttautui varovaisesti pois. Pelkästään tässä meni se puoli tuntia!

”Kivat näkymät…” kuului hiljainen kuiskaus, kun tyttö oli ottamassa itselleen boolia. Lasi oli melkein heti nurin, kun tyttö tunnisti ääneen ja otti heti pari nopeaa askelta kauemmas äänen suunnasta. Paul hymyili Penelopelle yhtä lipevästi kuin aina ja otti itsekin boolia. Pepe katseli miestä halveksivasti ja tajuamattaan oli puristanut mekkonsa yläosaa yhteen, jotta Paul ei vain keksisi mitään uutta sanottavaa.
”Mekkosi väri sopii hyvin yhteen silmiesi kanssa”, mies puheli ystävälliseen sävyyn ja nosti omaa lasiaan tyttöä kohti. Pepe ei tehnyt elettäkään nostaakseen omaa lasiaan, vaan katosi nopeasti paikalta. Ennen huoneeseensa pakenemista tyttö pysähtyi kuitenkin erään toisen boolikulhon luokse ja kaatoi toiseen lasiin boolia. Chadia varten totta kai.

Ja vielä ennen huoneeseensa piiloutumista Penelope avasi eteisen oven. Tyttö aikoi hetkeksi jäädä etupihalle odottelemaan pojan tuloa. Etupihalla oli pari tuntematonta ihmistä, mutta heistä ei luultavasti ollut mitään haittaa. He tuskin kertoisivat mitään Michellelle. Punapää istahti ulko-oven edessä olevalle kivikynnykselle boolilasit käsissään ja katseli taivaalle. Häntä oli alkanut ahdistaa Paulin läsnäolo. No ketäpä ei sitten olisi ahdistanut, jos kerran tuollaisia kommentteja laukoi kuin tervehdyksiä! Miten ihmeessä Penelope tulisi kestämään tällaista, jos tällainen jatkuisi vielä monia kuukausia, ehkä pahimmassa tapauksessa jopa vuosia?
Punapää huokaisi taas raskaasti ja sulki silmänsä. Hän yritti rauhoittua edes hieman.

//aimeeeeeee <3

Hunajanvaaleat hiukset omistava poika seisoi peilin edessä ja pörrötti villiä hiuspehkoaan. Silmät haravoivat vaatetuksen varpaista päähän ja takaisin, vaaleat farkut ja yksinkertainen musta kauluspaita, jonka ylimmät napit oli jätetty rennosti auki. Jalassa mustat Lacosten kengät, Gabriellan ostamat, kuinkas muutenkaan. Ei kai hän ollut liian laitettu? Tai vastaavasti liian rennosti pukeutunut? Mutta eihän hän itse niihin juhliin ottaisi osaa, vaan olisi vain Penelopen huoneessa, ainakin niin oli ollut puhetta. Hienoinen hymyn kare käväisi pojan suupielessä, mieleen palautuivat uima-altaalla käydyt keskustelut lakanaköysistä ja sen sellaisista.

Suklaasilmät loivat nopean vilkaisun peiliin, kaipa hän kelpaisi. Puhelin tiputettiin farkkujen taskuun auton avainten seuraksi, eteisen lattialla lojunut reppu nostettiin ylös.
"Mä lähden nyt, nähdään huomenna", kuuluivat sanat jätkän huulien välistä, vaikka hän tiesi, ettei kukaan kuullut. Micke oli tietokoneella, huudatti jotakin kappaletta niin kovalla, että välillä Chad epäili talon seinien kaatuvan. Ehkei nyt sentään ihan niin kovalla, sillä Gabriella ei ollut vielä vaivautunut tulla laittamaan nuorempaa veljeä ruotuun, äiti luultavasti istui työhuoneessaan ja puhui puhelimessa, selvitteli yrityksensä tilastoja ja teki muita paperihommia, kuten tavallista.

Ulko-ovi sulkeutui nuorukaisen oven perässä tuon astellessa ulos kuumalta tuntuvaan auringon paisteeseen. Askeleet kuljettivat tuon mustan Porschen luo, Chad ei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että Michelle tunnistaisi hänen keltaisen Lotus Elisensä muiden autojen joukosta. Musta sulautuisi paremmin joukkoon, ei siihen kukaan kiinnittäisi erikoisemmin huomiota. Tai niin hän ainakin toivoi, ja syvästi toivoikin, sillä hän vain saattoi kuvitella miten Penelopen äiti pimahtaisi. Ehkei tuo viitsisi, jos vieraita oli paljon – ja kuten olettaa saattoi, niitä oli paljon, sanan todellisessa merkityksessä – mutta Chad ei halunnut ottaa sitä riskiä.

Niinpä Porschen ovet napsautettiin auki ja reppu heitettiin pelkääjän paikalle, nuorukaisen istuessa auringossa kuumuneeseen autoonsa. Avainta käännettiin virtalukossa ja ilmastointi käännettiin päälle, samoin kun radio, musiikin täyttäessä auton. Ehkä hänen pitäisi perua sanansa Mickestä ja siitä, että tuo soitti musiikkia kovalla, ei voinut sanoa, että hänenkään autossaan volyymi ja bassot mitenkään pienellä olisivat olleet.

Auto peruutettiin Wheelereiden talon pihasta ja käännettiin tielle kohti Ravensien taloa. Chad hyräili tutun biisin mukana, naputteli sormillaan rattia.
Pian tuo pysäköikin jo Ravensien talon eteen, pihatie oli täyttynyt jos jonkin näköisistä autoista. Porukkaa näytti olevan paljon. Erittäin paljon. Chad tuijotteli hetken pihapiiriä ennen kuin sammutti radion ja auton, vetäisi repun mukaansa ja astui autostaan ulos.

Talon portailla istuikin jo odottelemassa tuttu punapää, toivottavasti Penelope ei ollut odottanut kovin kauaa. Huulille kipusi automaattisesti hymy, se oli nykyään ikään kuin refleksi, aina kun hän näki toisen, häntä alkoi hymyilyttää. Väistämättä, sitä ei edes liiemmin tiedostettu enää.
"Hei", tervehdettiin pojan astellessa lopulta toisen eteen.

Penelopen silmät olivat edelleen suljettuina. Hän mietti, miten tämä ilta voisi edetä. Chad saapuisi ja he piiloutuisivat loppuillaksi punapään huoneeseen. Pepe kävisi ehkä pihistämässä pari lautasellista grilliruokaa takapihalta tai sitten he päätyisivät tilaamaan yksinkertaisesti pizzan. Pepe leikkaisi hitusen Chadin kasvaneita etuhiuksia, jonka jälkeen poika näkisi taas enemmän maailmaan - nyt Pepen huulille kohosi huvittunut hymy, kun hän alkoi ajatella moista. Sitten he varmaan vain lojuisivat tytön huoneessa katsomassa elokuvaa tai tekemässä jotain muuta, jotta saisivat ajan kulumaan.
Kuullessaan tervehdyksen läheltään tytön ajatukset törmäsivät kuin seinään ja vihertävänsiniset silmät aukaistiin nopeasti. Huulille ilmestyi nopeasti ihastunut hymy ja tyttö olikin jo Chadin edessä seisomassa. Hetken aikaa tyttö vain tuijotti toista hymyillen.
"Hei", Penelope vastasi pehmeästi pojan tervehdykseen, ojensi Chadille toisen boolilasin ja sen jälkeen, kun oli saanut toisen kätensä vapaaksi, punapään käsi tarttui hennosti toisen kädestä.
"Mennään, ennen kuin meidät nähdään", punapää kuiskasi huvittuneena ja alkoi johdattaa Chadia sisälle yläkertaan omaan huoneeseensa.

Kun he olivat turvallisesti ja toivottavasti huomaamatta päässeet Penelopen huoneeseen ja kun ovi oli saatu kiinni, painautui Pepe aivan kiinni Chadiin kiertäen samalla kätensä toisen niskan taakse (boolilasi yhä toisessa kädessään, mutta tyttö varoi läikyttämästä sitä toisen niskaan) ja painoi aluksi nopean suukon pojan huulille.
"Mmm.. Ehdinkin jo ikävöidä sinua", Penelope kuiskasi, hymähti hiljaa huvittuneesti ja pyyhkäisi vapaan käden sormellaan pari hiussortuvaa pois pojan silmien edestä, jonka jälkeen tyttö siveli kevyesti pojan poskea.
"Näytät komealta", punapää puhui taas ja hymyili tällä kertaa niin, että hänen valkoiset hampaansakin näkyivät.

Hymy vain syveni kun punapää kohotti katseensa ja soi hänelle yhden niistä lukemattomista hymyistään, joita Chad oli huomannut rakastavansa. Penelope näytti yksinkertaisesti uskomattoman hurmaavalta hymyillessään, ei sillä, etteikö olisi muuten näyttänyt, mutta hymyillessään tuo oli silti parhaimmillaan.
Boolilasi otettiin vastaan ja toisella kädellä kohennettiin nopeasti olkapäällä roikkuvan repun asentoa, ennen kuin tartuttiin tytön lämpimään käteen ja annettiin tuon johdatella hänet huoneeseensa.

Heidän päästyään Penelopen huoneeseen saakka reppu tipautettiin lattialle pois käsistä, juuri parahiksi ennen kuin punapää painautui nuorukaisen vartaloa vasten tiivisti antaen nopean suukon huulille, johon Chad ei kyllä ikäväkseen ehtinyt vastata, kun toinen jo karkasi kauemmas. Boolilasista vapaana oleva käsi kiertyi tytön lantiolle vetäen tuon tiukemmin itseään vasten, pojan katsoessa syvälle toisen vihertävänsinisiin silmiin kuolemattoman hymyn kareillessa edelleen tuon huulilla.

"Itse näytät helvetin upealta", todettiin vaivautumatta kaunistelemaan kieltä Chadin painaessa huulensa omistavasti toisen huulia vasten, pojan liu'uttaessa ne alemmas kaulalle, näykkäisten pienesti tytön kaulaa aivan korvan läheltä. Lyhyt virnistys käväisi Chadin kasvoilla, ennen kuin hän kohottautui pystympään ja siemaisi nopeasti booliaan.

Penelope naurahti äänettömästi Chadin kaunistelemattomalle kehulle ja otti mielellään toisen huulet vastaan. Chadin omistavan oloinen suudelma sai tytön huokaisemaan rentoutuneisuudesta ja ihastuneisuudesta. Miten tyttö rakastikaan Chadin huulia, miten hän rakastikaan Chadin kosketusta, miten hän rakastikaan Chadia niin kovasti, että parin päivän ero tuntui nyt aivan hirvittävältä ajatukselta.
Punapää hengähti hitusen kovaäänisemmin, kun tunsi pojan näykkäisyn kaulallaan. Se sai aikaiseksi pienen virneen tyttösen huulille, mutta virne muuttui nopeasti lempeäksi hymyksi, kun Chad erottautui hitusen tytöstä ja siemaisi juomaansa. Penelopekin päätti tehdä samoin.
"Hmm... Tämä on varmaankin jotain omena- ja päärynäsiiderin sekoitusta, plus jotain aika väkevää likööriä", Penelope analysoi ja hänen kasvoilleen kohosi ilme, joka viesti sitä, että tämä alkoholi oli aikamoisen väkevää ainakin tälle punapäälle.

Taas cheerleader painautui nuorukaista vasten ja kiersi kätensä tällä kertaa toisen kainaloiden alapuolelle. Pää painautui kiinni toisen rintakehään ja tyttö sulki hetkeksi aikaa silmänsä. Tuntui hyvältä vain olla siinä äänettä ja liikkumatta. Ei ollut mitään pelättävää tai huolehdittavaa. Kaikki oli hyvin, täydellisesti. Kunhan tyttö vain sai pitää Chadin lähellään.
"Arvaa kuka täällä äidin grillijuhlissa on", Penelope aloitti hiljaisuuden jälkeen ja nosti päätään niin, että kykeni näkemään toisen kasvot.
"Pormestari Jerry Sanders. Hänen mukanaan tuli pari toimittajaa", punapää paljasti ja näytti hetken aikaa epävarmalta.
"En oikein pidä ajatuksesta, että jotkut toimittajat ovat tulleet kotiini", tyttö myönsi hiljaa, mutta keskittyi katselemaan Chadia hetken aikaa.
"Nyt meidän pitää olla todella varovaisia siitä, ettet paljastu äidilleni. En tosin usko, että hän voisi täällä vieraiden läsnäollessa kilahtaa, mutta... No, jos me nyt kuitenkin ollaan varovaisia", Penelope päätyi sanomaan, naurahti typerille sanomisilleen ja huokaisi.

Nuorukainen maisteli boolia suussaan mietteliäs ilme kasvoillaan. Päärynää, omenaa, likööriä..
"Mä sanoisin, että enemmän päärynää. Ja joo, jotain vahvaa likööriä", todettiin hetken pohdinnan jälkeen pojan hymyillessä punapäälle pehmeästi.
"Hyvää joka tapauksessa", heitettiin vielä sitten toinen välikommentti, vaikka hän erottikin Penelopen naamasta, ettei tyttö ollut aivan samaa mieltä hänen kanssaan. Chad kilautti nopeasti omaa lasiaan tytön lasia vasten.
"Cheers", sanottiin nopean virnistyksen kera pojan kaataessa lasin pohjalla olleet boolit kurkkuunsa.

Chad ei laittanut vastaan, kun Pepe kiersi kätensä hänen ympärilleen, eikä tehnyt elettäkään työntääkseen toista pois, kun tyttö painautui rintakehää vasten. Boolilasi oli laskettu läheiselle pöydälle, pojan molemmat kädet oli nyt kiedottu punapään ympärille.
Hän kuunteli tarkkaavaisesti toisen sanat, rypisti sitten hienoisesti kulmiaan. Vai toimittajia ja kaikkia, pormestarista lähtien kaikki… Voi hyvä jumala sentään, Michelle ei näyttänyt tyytyvän ihan pieneen mittakaavaan näiden grillijuhlien suhteen.

Käsi silitteli tytön mekon peittämää selkää, ennen kuin nuorukainen suukotti kevyesti tytön huulia.
"Älä pelkää, minä piiloudun kyllä komeroosi tarpeen tullen", naurahdettiin pehmeästi vastaukseksi toisen sanomisille. Siinä oli niin hyvä olla, Penelopen lähellä, että tuntui siltä, että mikään ei voisi mennä vikaan tai mitään epämiellyttävällä tavalla erikoista ei voisi sattua.

Mutta pihalla sattui käyskentelemään eräs henkilö, jota Chad tuskin tunnistaisi, jos tuo nimenomainen henkilö kävelisi kadulla vastaan. Mutta tämä mies kyllä tunnistaisi hänet, jos näkisi, kiitos Gabriellalta saatujen valokuvien.
Mies käyskenteli mustassa puvussa boolilasi kädessään Ravensien takapihalla ja tutki pistävän vihreillä silmillään ympärillä hääriviä ihmisiä. Miksi hän oli edes vaivautunut..
"Paul, mitä kuuluu?" kysyttiin sitten kun viereen sattui tuttu mies, jonka takia Lawrence Cooper edes oli täällä.

// ja tietämättömille lukijoille selvennykseksi, Lawrence Cooper on Chadin (ex-)narkkari-isä.

Tyttö oli todellakin erimieltä siitä, miltä booli maistui, mutta päätti pitää sen omana tietonaa. Tyttö antoi Chadin kilistää omaa lasia vasten ja naurahti hiljaa.
"Cheers", Pepekin mutisi ja joi oman boolinsa myös kerralla alas. Se sai aikaiseksi silmien rutistuksen ja suun vääntymisen mutrulle. Hyi, kun se oli vahvaa.

Penelope naurahti heleästi, kun Chad ilmoitti piiloutuvansa vaikka komeroon. Tyttö kutristi huvittuneena kulmiaan ja vilkaisin nopeasti komeronsa suuntaan.
"Minusta tuntuu, että et taida oikein mahtua sinne vaatteideni ja kenkieni sekaan.." punapää totesi sitten ja katsahti Chadiin huvittuneena. Mutta nopeasti huvittuneisuus laimeni tytön kasvoilta ja Pepe alkoi liikuttaa vapaan kätensä sormea Chadin olkapäällä kevyesti.
"... Ei sinun pitäisi piilotella ketään..." punapää mutisi hiljaa ja tuijotti nyt liikkuvaa sormea, joka teki yhä pientä liikettä pojan olkapäällä.
"Se ei ole reilua sinua kohtaan..." Pepe lisäsi sitten ja nosti varovaiseksi muuttuneen katseensa Chadin silmiin.
"Sinä ansaitset parempaa kohtelua..." Penelope kuiskasi pettyneenä. Hän oli pettynyt itseensä siinä suhteessa, ettei ollut onnistunut vieläkään puhumaan äidilleen siitä, että Chad ei koskaan voisi tehdä hänelle mitään pahaa ja... Että hän rakasti Chadia. Jos hän kertoisi tuon äidilleen, muuttuisiko äidin näkymys Chadista vai keksisikö äiti muuttaa toiselle paikkakunnalle? Sitä ei koskaan tiennyt, mitä äiti oli valmiina tekemään toteuttaakseen omat suunnitelmansa...

---------

Paul oli onnistunut luikahtamaan Michellen otteesta ja käveli nyt yksin takapihalla ihmisjoukon seassa. Paul ei juuri koskaan ollut välittänyt näin isoista juhlista, mutta eihän hän voinut sitä Michellelle kertoa. Sehän olisi tarkoittanut sitä, että Michelle olisi närkästynyt (Kyllä, Paul tunsi jo naisen melko hyvin ja toisen mielenvaihtelut liiankin hyvin).

Mies onnistui löytämään rauhaisan paikan aivan takapihan perältä ja huokaisi helpottuneena. Hän hörppäsi lasistaan boolia suihinsa ja mietti, miten hän pääsisi Michellen tyttären kanssa jonnekin kahdestaan.
Paulin ajatukset kuitenkin keskeytyivät, kun hän kuuli tervehdyksen läheltään. Paul käänsi katseensa viereen tulleeseen mieheen ja vanhemman miehen kasvot muuttuivat närkästyneiltä ilahtuneimmaksi.
"Lawrence! Lawrence, Lawrence, kiitos hyvää kuuluu. Mukava, kun pääsit tulemaan. Nämä juhlat aiheuttavat minulle vain ylimääräistä päänsärkyä", Paul puhui ja hörppäsi juomastaan, jonka jälkeen ojensi kättään miehen suuntaan kätelläkseen tätä. Niin, Michelle oli sanonut Paulille, että hän voisi kutsua pari tuttuaan juhliin, joten mies oli todellakin noudattanut Michellen neuvoja.
"Mitäs sinulle? Oletkos sopeutunut jo tähän elämään kaltereiden ulkopuolella?" Paul kysyi vitsaillen.

Nuorukaisen huulet mutristuivat aavistuksen, katse kääntyi seinästä takaisin käsivarsien suojassa olevaan punapäähän.
"Väitätkö sinä, että minä olen isokokoinen?" murahdettiin teeskennellyn loukkaantuneella äänellä, ehkä hänen olisi pitänyt valita valinnaisaineeksi ilmaisutaito, kun näin mielellään harjoitti näyttelemisen jaloa taitoa.

Suklaasilmät seurasivat Penelopen ilmeen lannistumista, Chad ei pitänyt tilanteesta ollenkaan. Helpompaa olisi vain, jos Michelle olisi pitänyt häntä unelma poikaystävänä, Paul olisi toivotettu kauas kauas helvettiin ja sitä rataa, eikä heidän aina tarvitsisi miettiä tällaisia asioita, kuin että pitääkö nuorukaisen kiipeillä ikkunasta sisään, jotta Michelle ei järjestä kohtausta ja kurista häntä kuoliaaksi.
"Älähän nyt", mumistiin hiljaa toisen hiuksia vasten, pää oli painettu toisen päälakea vasten käsien kietoutuessa suojelevasti toisen ympärille, toisen kohotessa sen verran, että poika ylsi silittämään pehmeästi toisen kiharrettuja hiuksia.



Lawrence siemaili hitaasti juomaansa samalla kun tarkasteli Paulia. Toinen näytti aikalailla samalta, mitä nyt vähän harmaantunut ja saanut ryppyjä, mutta sitä ei kerrottu ääneen. Hehän eivät olleet nähneetkään hetkeen, mukavaa vaihtelua seuraan Paul kuitenkin oli, Lawrence kun oli sattunut viettämään aikaansa lähinnä sata kiloa penkistä nostavien, päästä varpaisiin tatuoitujen murhaajien seurassa. Mukava, että lopultakin täysijärkistä seuraa.

Mies ojensi kätensä ja puristi vanhan kaverinsa kättä jämäkästi, kohottaen boolilasin huulilleen ja kaataen lasin pohjalla olleet juoman loput suuhunsa. Lasi laskettiin läheiselle pöydälle, ennen kuin rintamasuunta ja samalla koko huomio kiinnittyi Pauliin Lawrencen naurahtaessa karheasti.

"Mitäpäs minulle, ei tässä mitään kummempia. Sain myytyä taloni San Franciscosta ja löysin aika nopeasti täältä halvan ja hyvän kerrostaloasunnon, jossa nyt ainakin tilapäisesti majaa pidän…" aloitettiin kertoilemaan tuoreimpia kuulumisia. Itse asiassa se vanha rotisko talo oli mennyt yllättävän helposti ja ihan hyvä hintakin siitä oli saanut, että Lawrencea ihan ihmetytti. Ehkä se naikkonen oli ihastunut "vanhanaikaisuuteen" vai mitenhän se olikaan mennyt.... Pääasia oli joka tapauksessa se, että hän oli päässyt siitä eroon ja saanut hyvän kämpän San Diegosta.
"Sain Gabriellalta aika jäätävän vastaanoton... No, ei kai muuta voinutkaan olettaa", jatkettiin hetken kuluttua ennen kuin Lawrence käänsi Paulille hetkeksi selkänsä kaataen lisää boolia lasiinsa.
"Entäpä sinä, miten sinulla on mennyt? Ihan mukavasti kahisevaa omistavan naikkosen olet ainakin iskenyt, kun tämmöinen kartano nyt on..." tokaistiin miehen luodessa lyhyen vilkaisun Ravensien taloon.
"Millä uhkailit sitä, haulikolla?" lisättiin pirullisen virnistyksen kera.

Chadin vetäessä punapää syleilevämpään halaukseen, Pepen huulille alkoi ilmestyä pieni híenoinen hymy ja tyttö siveli käsillään kevyesti pojan selkää ylös alas liikkein. Ei tyttö halunnut olla murheellinen, ei nyt, kun Chad oli hänen luonaan. Hän halusi nauttia toisen seurasta täysin rinnoin, joten tyttö päätti muuttaa asenettaan tähän tilanteeseen.
"... Olethan sinä aika iso", Penelope kuiskasi sitten lyhyen hiljaisuuden jälkeen, naurahti heleästi ja halasi poikaa tiukasti. Sitten tyttö kuitenkin erkani halauksesta ja tarttui kiinni Chadin käsiin omilla pehmeillä käsillään. Penelopen huulia koristi lempeä hymy, kun tyttö katsoi Chadia silmiin.
"Mitä haluaisit nyt tehdä? Käynkö varastamassa meille ruokaa vai tilataanko pizza? Katsotaanko jokin elokuva vai haluaisitko ensiksi hiustenleikkuun?" Pepe puheli heleällä äänellään ja heilutteli heidän käsiään sivulta toiselle pienin liikkein.

---

Paul nyökytteli päätään tietäväisen oloisena, kun Lawrence kertoi löytäneensä nopeasti San Diegosta asunnon itselleen.
"Aivan, aivan. Tännehän rakennettiin vastikään uusia kerrostaloja. Hyvä, että löysin asunnon", mies puheli ja katsahti toiseen pieni itsevarma hymy huulillaan.
"Itse asun nyt tuolla (lallatilaakadulla). Mukavat merimaisemat, täytyy myöntää. Pirun kallis asunto, mutta hyvästä on maksettava", Paul kertoi ja keskittyi vaihteeksi kuuntelemaan Lawrencen kertomusta entisen vaimonsa jäätävästä vastaanotosta. Paulin kasvoille kohosi 'auts, pahakin vastaanotto?' -ilme.
"Kyllä se ajatukseen tottuu, kun aikaa kuluu. Ja ehkä voisit lahjoa sitä jotenkin, naiset tykkää lahjoista", lahjoista puhuminen toi aina mieleen Michellen, joka melko tiuhaan tahtiin vihjaili, että olisi mukava saada aina se ja se ja sitä ja tätä. Ja Lawrence kysyi sitten Paulin kuulumisia, jolloin mies päästi pienen huokauksen.
"Rahaa kyllä löytyy riittävästi meiltä molemmilta osapuolilta, mutta että se nainen jaksaa paasata omista nuoruusvuosistaan! Välillä oikeasti mietin, että miten minä jaksankaan sitä naista", mies totesi ja pudisteli päätään. Aivan, hän ei ollut täysin tyytyväinen suhteeseensa Michelleen, mutta
ei hän vielä tahtonut poistuakaan Ravensien talosta. Voi ei, eihän Paul ollut saanut vielä kunnolla haluamaansa asiaa.
"Sinullahan oli lapsia, eikös ollutkin? Aitko ottaa heihin yhteyttä?" mies kysyi sitten ja hörppäsi boolilasistaan huikan.

Chad naurahti toisen "olethan sinä jo aika iso" –kommentille, hymyillen toiselle sitä hymyä, joka normaalisti aiheutti naispuolisten kuvainnollisia pyörtymiskohtauksia. Tosin nuorukainen ei itse niitä tietenkään tiedostanut, kun nyt sattui olemaan sellainen taulapää kuin on..
Kädet sulkivat toisen hennoilta tuntuvat kädet sisäänsä, Chadista tuntui, että hänen kätensä olivat valtavat lapiokourat, kun Penelopen kädet tuntuivat niin pieniltä ja hennoilta. Ja nehän olivatkin.

Huulet mutristuivat, poika ei ollut edelleenkään ollenkaan innostunut hiusten lyhennyksestä. Hän piti niistä tällaisinaan, mutta ehkä hän pääsisi helpommalla, jos antaisi Pepen lyhentää niitä vähän.
"Sähän halusit saksia mun armaat hiukset… Niin jos aloitetaan siitä", vastattiin hieman vastahakoisesti Chadin virnistäessä sitten epävarmasti.
"Et sitten lyhennä paljoa", tokaistiin vielä varmistavaan sävyyn, hän ei halunnut, että puolet hiuksista lähtisivät päästä. Jos ihan rehellisiä oltiin, häntä pelotti.
"Osaathan sä varmasti leikata?"



Lawrence nyökytteli lyhyesti toisen tarinoinnille, silmien verkkokalvoille maalautui heti kättelyssä kuva hulpeasta rantahuvilasta meren rannalla kaikkine mahdollisine elektroniikkavempeleineen ja niin edelleen. Mies huokaisi itsekseen, mitä hän antaisikaan siitä hyvästä, että olisi vielä Gabriellan kanssa yhdessä: nainen kun oli hyvin menestyvä ja tienaava ja asui varmasti ihan mukavassa talossa.

"Niin no, pitää katsoa. Gabriellasta ei koskaan tiedä, vaikeaselkoinen nainen", puhahdettiin miehen pudistellessa päätään. Se nyt jos mikä oli totta, Gabriella kun tuntui olevan äärettömän itsepäinen, hankala ja vaikeaselkoinen, eikä tuosta ottanut mitään selvää. Ja hän hieman epäili sitä, että saisi koskaan anteeksi, kun tuo oli puhelimessa selvin sanoin ilmoittanut, ettei tarvitsisi ilmestyä enää koskaan elävänä hänen eteensä ja niin edelleen.

Lyhyt, matala naurahdus karkasi Lawrencen huulilta.
"Naisissa on aina jotain vikaa. Kerro jos löydät jonkun täydellisen", tokaistiin miehen kaataessa boolia alas kurkustaan.
"Ja mitä tulee lapsiin, kyllä, minulla on kaksi poikaa. 17- ja 16-vuotiaat, komeiksi nuoriksi miehiksi molemmat kasvaneet", tokaistiin hieman ylpeilevään sävyyn Lawrencen kaivaessa kännykkänsä esiin ja kääntäen sen Paulin nähtäväksi. Näytöllä oli kuva pojista, Chad ja Micke seisoivat vierekkäin hymyillen leveästi.

"Sinullahan ei ollut lapsia, vai?"

Chadin hymy oli tosiaankin viedä Penelopen jalat alta, miten kukaan voisi ikinä tehdä punapäähän samanlaista vaikutusta kuin Chad oli häneen tehnyt. No, ilmeisesti vastaus oli, että ei kukaan, sillä tyttö ei tulisi luultavasti päästämään elämäänsä montaa miespuolista, jota rakastaisi yli kaiken.

Tyttö hymähti hitusen toruvasti toiselle ja irrotti toisen kätensä Chadin kädestä pörröttääkseen pojan hiuksia kevyesti.
"En edelleenkään aio saksia hiuksiasi kuin vain sen verran, että sinä oikeasti näet niiden alta edes jotain", punapää selvensi tarkoitusperiään ja hymyili pojalle huvittuneena. Chad vaikutti tosiaan olevan hitusen peloissaan siitä, mitä tuleman piti. Tytön teki mieli hieman kiusata tuota poikaparkaa seuraavilla sanoillaan.
"Hiusten leikkuu on varmasti yhtä helppoa kuin tikkarin vieminen lapselta", punapää vitsaili ja naurahti hetken kuluttua sydämellisesti.
"Älä pelkää, oi urhea ritarini, sinun hiustesi ei käy pahasti", tyttö kuiskasi kiusaavasti, kun astui jälleen askeleen lähemmäs poikaa ja antoi nenänsä hipaista kevyesti Chadin nenää.
"Tule", Pepe sitten lausui ja veti poikaa mukanaan omaan kylpyhuoneeseensa, jossa hän istutti pojan kylpyammeen reunalle. Sen tehtyään hän asetti toisen rintakehälle pyyhkeen suojaksi ja kaivoi esiin sakset. Pepe ihan piruttain leikkasi saksilla ilmaa ja odotti Chadin kauhistuvan yhä enemmän. Poika taisi oikeasti välittää hiuksistaan ja Penelope aikoikin tehdä tarkkaa työtä niiden kanssa.
"Kastelen hieman hiuksiasi, ennen kuin alan leikata niitä", Penelope kertoi, kun oli kaivanut esiin suihkepullon, jonka täytti vedellä ja alkoi sen avulla kostuttaa toisen hiuksia. Kyllä, Pepe oli seurannut tarkasti kampaajien tekemisiä.
"Noniin", tyttö sanoi lopettaessaan Chadin hiusten kostuttamisen ja nappasi sakset jälleen käsiinsä. Tyttö kyyristyi kuitenkin aivan aluksi Chadin eteen ja painoi toisen huulille kevyen suukon.
"Silmät kiinni.." tyttö kuiskasi houkuttelevasti Chadin kasvojen edessä ja sulki toisen silmät omilla käsillään.

-----

Mahtoi Lawrencella olla rankka jakso elämässä, ajatteli Paul, kun mies oli kertonut Gabriellasta. Varmasti oli vaikeaa, jos oli istunut vankilassa pari vuotta ja sitten yhtäkkiä pitäisi tottua elämään sitä 'oikeaa' elämää. Paul ei edes osannut kuvitella itseään vankilasta, ja seuraavaksi hänelle tuli mieleen omat tempauksensa viime vuosien aikana nuorten naisten parissa. Ehkä hänen tosiaan täytyisi olla entistä varovaisempi, ettei hän vain jäisi kiinni. Hän ei antaisi Penelope tuhota loistavaa elämäänsä silmänräpäyksessä. Jokaisella oli vikansa, vai mitä?
"Kyllä sinä nyt jotain vaimostas tiedät, jotain, mistä se pitää ja niin edelleen", Paul yritti antaa neuvoja, mutta mikä hän oli niitä antamaan, hänen kaksi avioliittoa olivat epäonnistuneet täysin ja nyt hän oli vain harrastanut deittailuja, kunnes tapasi Michellen, joka sai hänet jotenkin vakiintumaan. Mutta oikea syy vakiintumiseen oli vain Michellen hurmaava tytär.

"Hmm... Täydellinen nainen.. Kuulostaa houkuttelevalta", Paul sanoi mietteissään ja naurahti itsekin. Hän kääntyi paremmin Lawrenceen päin, joka kertoi sitten pojistaan. Chad ja Micke. Paul vei päätään lähemmäs kännykkää, josta Lawrence näytti hänelle poikansa kuvia.
Paulin ilme oli sanoinkuvaamaton, jopa boolilasi oli löytää paikkansa nurmelta.
"No voihan helvetti", yhtäkkiä asiat olivat lutviutuneet yhteen. Paul oli juuri ehtinyt miettiä, miksi Chad nimi kuulostikaan niin tutulta. Nyt se selvisi. Penelopen poikaystävä. Tämä oli paha, todella paha. Tai.. Ei tämä oikeastaan niin paha tilanne ollutkaan, jos vain osasi kääntää tämän eduksi.
"Tiedätkö mitä. Poikasi Chad seurustelee Michellen tyttären Penelopen kanssa", Paul päätyi viimein kertomaan ja taikoi yllättyneille kasvoilleen iloisemman virneen.
"Mikä yhteensattuma, eikö vain!" mies naurahti ja pudisteli päätään hörpätessään juomastaan. Kysymys, oliko Penelope kertonut Chadille miehen kosketteluista, alkoi vaivata. Paul toki toivoi, että Penelope olisi pitänyt sievän suunsa kiinni, mutta kaikkeen oli varauduttava. Jos Penelope oli kertonut Chadille kaiken, niin kusessa oltiin. Miksi Paul ei ollut ajatellut tätä aikaisemmin vakavemmin? Hänen olisi keksittävä jotain, jotain, mikä ei leimaisi häntä pahaksi.
Heidät oli erotettava, Chad ja Penelope. Niin, silloin Paul olisi turvassa.

Nuorukaisen ilme varmaan muuttui sitä mukaa, mitä enemmän Penelope puhui. Helvetti sentään, mihin hän olikaan mennyt lupautumaan... Hänen ja ennen kaikkea hänen hiustensa kävisi vielä huonosti! Hyvin huonosti. Tämä ei ollut hyvä idea, ei sitten ollenkaan.
Hiusten leikkuu yhtä helppoa kuin tikkarin vieminen lapselta? Ei helvetti soikoon, Penelope ei tiennyt yhtään mitä oli tekemässä!
Chadin silmät laajenivat ja huulet puristuivat tiukasti yhteen kun punapää kiskoi hänet perässään kylpyhuoneeseen ja istutti kylpyammeen reunalle.

Ruskeat silmät tuijottivat kauhistuneina saksia, ei helvetin helvetti….
Katse pysyi kiinteästi Penelopessa, seurasi tytön häärätessä hänen ympärillään kostuttamassa hiuksia ja sen sellaista. Kun toinen laskeutui kyykkyyn hänen eteensä nuorukaisen katse muuttui epätoivoisen anovana punapäähän.
"Hei ihan tosi, onko tää pakko tehdä…" mutistiin vastustelevaan sävyyn pojan haroessa hunajanvaaleita hiuksiaan.



Mies jäi miettimään Paulin sanoja, kyllähän hän tiesi kaikenlaista Gabriellasta, siitä mistä tuo piti ja mitä tuo rakasti. Mutta näinkin monessa vuodessa tuon mielipiteet olivat saattaneet muuttua, ne kun olivat muuttuneet ja muuttuivat varmasti vieläkin tuuliviirin lailla: ensin ollaan tätä mieltä ja kahden sekunnin kuluttua tätä mieltä. Sen takia parhaimpinakin aikoina Lawrence oli ollut hieman pihalla vaimonsa tekemisistä ja sanomista, mutta se oli vain tehnyt suhteesta mielenkiintoisemman. Gabriellan kanssa ei ollut ollut koskaan tylsää.

Lawrencen otsa kurtistui, kun Paulin ilme muuttui hetkessä jotenkin kummallisen näköinen, toisen kirotessa miestä alkoi jo huolettaa. Hän oli jo aukaisemassa suunsa ja tivaamassa, mikä helvetti Pauliin oli iskenyt, kun tuo yhtäkkiä totesi, että Chad seurustelee Michellen tyttären Penelopen kanssa.
"... Siis mitä?" puuskahdettiin ääni epäuskoa täynnä. Okei, tämä oli liian hienoa ollakseen totta. Jos Chad seurusteli Penelopen kanssa... Penelope oli Michellen tytär.... Michelle seurusteli Paulin kanssa... Hän oli Paulin kaveri... Lawrence kelasi kuviota mielessään ja naurahti sitten kovaäänisemmin kuin kertaakaan aiemmin sinä iltana.
"Aikamoinen yhteensattuma kyllä..." naurahdettiin vielä miehen pudistellessa epäuskoisena päätään, ennen kuin loputkin boolista löysivät paikkansa miehen mahalaukusta.
"Et kai sitä nyt vain syötä minulle pajunköyttä?"

Oli jotenkin kovin suloista kuulla Chadin vastustelevat sanat ja se anova katsekin oli saada tyttö jo lopettamaan aikeensa, mutta ei. Hän tekisi tämän loppuun asti, aivan niin kuin oli luvannutkin.
"Hyss", tyttö painoi hennosti sormensa pojan huulille, jotta toinen ei enää sanoisi sanaakaan.
"Et sinä kuole", Penelope kuiskasi huvittuneena. Hän muisti liiankin kirkkaasti sen heidän huvipuistoretkenä, joka oli päätynyt... No, aika kehnosti, mutta oli siinä päivässä omat hupinsa olleet, kuten se järkyttävä vuoristorata.

"Tämä on nopeasti ohi, usko vain", Pepe sanoi sitten ja leikkasi saksillaan jo yhden ohuen hiustupon lyhyemmäksi. Ja sitten seuraavan, toisen kolmannen...
Ja niin jatkui seuraavat 15 minuuttia, jotka saattoivat olla Chadille maailman pisimmät minuutit.

Saksien leikkausääni lakkasi viimein ja Penelope asetti sakset takaisin paikalle, josta hän oli ne ottanutkin. Tyttö pörrötti suloisesti hymyillen Chadin hiuksia ja tarkasteli omaa jälkeään tarkasti.
"Mm.. Ekakertalaiseksi olen tyytyväinen itseeni", punapää totesi heleästi ja otti pyyhkeen pois pojan rinnuksilta pudottaen hiukset viemäriin.
"Mitä pidät? Et kai tapa minua?" Penelope sitten kysyi ja astui vaistomaisesti yhden askeleen ovelle päin kuin siltä varalta, että Chad oikeasti tulisi vihaiseksi. Mutta jos Pepestä jälki oli hyvä, niin... Eiköhän se ollut myös pojan mielestä? Toivottavasti.

---


"Ei ei, en minä narraa", Paul vastasi uhmakkaasti ja nosti käsiään sen merkiksi, että hän oli puhunut täyttä totta.
"Poikasi oikeasti seurustelee Penelopen kanssa. Tai sitten pojallasi on kaksoisolento", mies yritti vakuuttaa Lawrencea siitä, että hänen silmänsä eivät valehdelleet. Hän oli nähnyt Chadin Penelopen seurassa, se oli tosiasia se.
"Kysy vaikka Penelopelta, kun hän seuraavan kerran tulee ihmisten ilmoille", Paul kehotti sitten, mutta epäili, että sitä punapäätä ei täällä alhaalla enää näkyisi muuta kuin käskystä.

Mutta nyt Paulilla oli aivan muut asiat mielessä. Hän yritti kiivaasti keksiä mielessään jotain sellaista, mikä voisi erottaa ne kaksi nuorta toisistaan. Täytyisi olla olemassa ihan helppo ja järkevä syy eroon, ei kaiken tarvinnut olla monimutkaista tai vaikeaa, eihän?

Nuorukaisen otsa kurtistui kun hän rekisteröi tyttöystävänsä huvittuneen katseen. Tässä ei ollut hiukkaakaan naurun aihetta, häntä enemmänkin itketti. Eikä hän ymmärtänyt, mikä vika hänen hiuksissaan oli, ihan hyväthän ne olivat näinkin.
"Kuolenpas", intettiin lapsekkaalla äänensävyllä Chadin siristäessä silmiään epäilevästi.
"Sun on parasta osata tehdä tämä tai mä en tiedä mitä mä teen..." nuristiin vielä, ennen kuin silmät painettiin kiinni ensimmäisten saksien napsahdus äänteen kuuluessa ja vahvat käsivarret asettuivat puuskaan. Jätkä ei uskaltanut avata silmiään, sillä hän todella pelkäsi hiustensa puolesta. Onneksi ne olivat uusiutuva luonnonvara, joten hän saisi hunajanvaaleat kutrinsa takaisin, mikäli Penelope tekisi niille jotain... radikaalia.

Saksien äänten loppuessa Chad odotti, piti silmänsä edelleen kiinni, ennen kuin korvat nappasivat ilmasta tytön sanat ja silmät rävähtivät auki tavoittaen nopeasti punapään.
"Ensikertalainen?" toistettiin epäuskoisella äänensävyllä ja käsi kohosi vaistomaisesti kokeilemaan saksittuja hiuksia. Käsi haroi niitä, tuntuivat lyhyiltä... Ehkä siihen tottuisi. Hitaasti suklaasilmät käännettiin peiliin ja nuorukainen jäi tuijottamaan epäilevään sävyyn hiuksiaan, käden yhä haroessa niitä muutamien irtosuortuvien välillä varistessa tummalle kauluspaidalle.

"Itse asiassa…." aloitettiin uhkaavaan sävyyn Chadin noustessa altaan reunalta pystyyn, tavoittaen parilla askeleella tytön, tuon kumartuessa Penelopen kasvojen lähelle.
"... Kyllä mä näiden kanssa voin elää", lopetettiin kasvojen muuttuessa hymyileviksi, huulien painautuessa tytön huulia vasten lyhyeen, mutta paljon kertovaan suudelmaan.
"Hyvät tuli", sanottiin sitten vielä ilkikurisen hymyn kohotessa pojan huulille.



Lawrence tuijotti vieläkin Paulia epäusko silmissään, ennen kuin ilme muuttui hetki hetkeltä levollisemmaksi.
"Hmm... Vai niin", todettiin hajamielisesti vastaukseksi miehen silmien katsellessa päämäärättömästi jonnekin taivaanrannan suuntaan, ajatusten liitäessä sadan kilometrin tuntivauhdilla. Hän halusi todella tutustua poikaansa, ja linkki Penelopen kautta olisi enemmän kuin loistava. Jos hän tutustuisi ensin kaikessa rauhassa Michelleen, ja sitä kautta Penelopeen... Ja oletettavasti tämä Penelope ja Chad olivat paljon yhdessä, joten siinä sivussa hän saisi tilaisuuden myös tutustua poikaansa. Ja ehkä hän voisi jossakin välissä kertoa totuuden, siis paljastaa, että hän oli Chadin isä. Tosin jos Chad oli vähääkään perinyt äitinsä temperamenttia, tuo kiivastuisi ja hän saisi seuraavat vuodet lepytellä tuota, juuri kun oli päässyt vankilasta ja vieläpä näiden onnekkaiden sattumien kautta löytänyt tuon ilman, että oli tarvinnut udella Gabriellalta ja sen sellaista. Se nainen oli kyllä kertakaikkisen hankala, hommaisi varmaan lähestymiskiellon jos kuulisi, että hän olisi ollut Chadin seurassa.

Lyhyt huokaus karkasi Lawrencen huulilta tuon pudistellessa kevyesti päätään, ajatusten palatessa takaisin nykyhetkeen ja katseen kääntyessä Pauliin, joka näytti vähintään yhtä miettivältä kuin hän äsken. Mies kohotti kulmaansa toisen ilmeelle, tuo näytti miettivän niin ankarasti, että Lawrencea pelotti, että tuolta kohta katkeaisi otsasta jonkun sortin verisuoni.

Penelope alkoi hieman katua sanojansa siitä, että oli paljastanut Chadille olevansa ensikertalainen tällaisissa hiustenleikkuu operaatioissa. Tyttö yritti koko ajan tarkastella Chadin kasvoilla olevia ilmeitä kuin haluten varautua tulevaan. Nuorukainen näytti epäilevältä, jolloin punapää painautui selällään vasten kylpyhuoneen suljettua ovea. Voi ei, Chad ei pidä hiuksista. Mitä Pepe nyt tekisi, jotta saisi toisen lepyteltyä?
Kuullessaan pojan uhkaavan äänensävyn Penelope oli jo varautunut kuulemaan toruja. Tyttö rutisti silmänsä kiinni ja odotti pahinta. Mutta kuullessaan, miten Chad jatkoi sanojaan, avasi punapää silmänsä ja tajusi toisen seisovan edessään. Chadin antama suudelma sai taas sen suloisen hymyn kipuamaan Penelopen punaisille huulille ja tyttö nosti nyt omat kätensä toisen hiusten sekaan sekoittaen niitä hieman, jotta viimeisetkin leikatut hiukset putoaisivat pois.
"Minusta siis tulisi hyvä parturikampaaja", Penelope totesi heleästi, naurahti pehmeästi ja painoi nopean suukon toisen huulenpieleen.
"Mutta ehkä en ala parturikampaajaksi", tyttö lisäsi sitten, hymyili hurmaavasti ja tarttui toisen käteen.
"En halua ottaa sitä riskiä, että joskus mokaan ja sitten saan syyt niskoilleni", Pepe sanoi naurunsa seasta ja lähti johdattamaan heitä takaisin huoneeseensa.

"No niin", tyttö totesi, kun istuutui sängylleen ja kaatui makaamaan selälleen pehmeälle sängylle. Vihertävänsiniset silmät katsoivat yllä olevaa kattoa siihen malliin kuin siellä olisi jotain mielenkiintoista.
"Sinä saat päättää, mitä me teemme seuraavaksi", Penelope sanoi sitten, siirsi katseensa katosta Chadiin ja hymyili tälle valloittavasti.
"Ajattele, saat ihan itse päättää", tyttö kiusoitteli kehräävästi, hymyili leikkisästi ja kääntyi kyljelleen alkaen nojata toisen kätensä varaan.

-----

Paul ehti vielä hetken aikaa olla omissa maailmoissaan, kunnes tuttu blondi osui hänen näköpiiriinsä. Paul kohdisti kokonaan katseensa lähestyvään Michelleen ja hiljainen kirosana ehti päästä ihmisten ilmoille. Michelle tästä todellakin puuttui.
"Paul kulta", Michelle aloitti lepertelevästi, asetti kätensä miehen rintakehälle, jonka jälkeen naisen katse eksyi tutkimaan Paulin vieressä olevaa tuntematonta miestä.
"Oh, teitä en tunnekaan. Olen Michelle Ravens, näiden grillijuhlien järjestäjä. Hei, oletko sinä yksi niistä maanomistajista, joiden oli tarkoitus tulla juhliini?" Michelle puhui ojentaessaan kättään miehen suuntaan ja hymyili tälle tuttuun tyyliinsä eli hitusen ylimielisesti.
"Toivottavasti olet viihtynyt juhlissani. Tunnetko sinä, Paul, hänet? Mistä?" Michelle aloitti kyselemisen ja katse kääntyi tästä tuntemattomasta miehestä Pauliin, joka hymyili naiselle siihen malliin, että kaikki oli kunnossa.
"Hän on opiskelukaverini muinaisilta ajoilta", Paul vastasi vain ja oletti, että Lawrence aikoisi itse esittäytyä.

Chad nauroi toisen sanoille, suun sitten asettuessa siihen typerään, umpirakastuneeseen hymyyn, mikä tuntui aina jämähtävän nuoren miehen kasvoille, kun hän oli Penelopen seurassa. Nuorukainen puristi kevyesti punapään kättä ja seurasi tuota kylpyhuoneesta takaisin tytön omaan makuuhuoneeseen.

Tytön käydessä istumaan ja sitä kautta makuulle Chad seurasi sivusta, istahtaen sitten narahduksen päästäneen sängyn reunalla. Nuorukainen virnisti tytölle, käyden sitten makuulle toisen viereen. Penelope vedettiin kevyesti kylkeen kiinni pojan suukottaessa neitokaisen huulia kevyesti.
"Ai ihan itse saan päättää?" toistettiin huvittuneeseen sävyyn pojan haroessa uusia hiuksiaan, jotka tuntuivat käteen vielä kovin lyhyiltä ja ohuilta, mutta paljon kevyemmiltä kuin edelliset. Ehkä hän tulisi sittenkin olemaan vain kiitollinen Penelopelle siitä, että oli lähestulkoon pakottanut hänet hiusten leikkuuseen.

"Hmm... Jos nyt vaan ollaan näin?" todettiin pienen hetken jälkeen pojan painaessa otsansa tytön otsaa vasten, hymyillen tuolle ja suukottaen sitten uudemman kerran huulia. Käsi kiertyi kevyesti Penelopen ympärille ja silitti tuon selkää.
"Ei tässä mitään jännää tarvitse tehdä, tämä on ihan riittävää."



Lawrence palasi takaisin elävien ihmisten maailmoihin vasta, kun Paul kirosi ääneen. Vaalea nainen lähestyi ja alkoi lässyttää Paulille, tämä oli ilmeisesti sitten Michelle…
Niin kuin olikin, mikä kävi ilmi kun nainen ilmestyi. Mies sovitti kasvoilleen kohteliaan hymy, tarttuen naisen käteen ja puristaen sitä napakasti.
"Tuota... En ole maanomistaja", aloitettiin Lawrencen rypistäessä nopeasti kulmaansa. Keksipä siinä sitten joku sopiva peiteammatti.
"Lawrence Cooper. Itse asiassa olen erään osakeyhtiön omistaja..." esittäydyttiin huulilla ollessa edelleen se sama, vanha kohtelias hymy, joka ei kuitenkaan sen enempää kertonut.

"Tosiaan, Paulin kanssa ollaan vanhoja opiskelukavereita", toistettiin toisen sanat Lawrencen luodessa pikaisen silmäyksen kaveriinsa.

Penelope hykerteli hiljaisesta naurusta, kun Chad toisti hänen sanojaan. Punapää pisti merkille, kun Chad haroi hiuksiaan ja vihertävänsiniset silmät yrittivät lukea toisen ajatuksia pojan kasvoilta. Onneksi hätään ei tainnut olla syytä, sillä Chad ei osoittanut ainakaan mitään hätääntymisen aihetta.

"Mmm.." cheerleader hymisi tyytyväisyydestä kuullessaan Chadin ehdotuksen. Tyttö sulki silmänsä ja nautti toisen läheisyydestä niin paljon kuin kykeni. Chadin huuliin takerruttiin onnellisena ja tyttö päästi huuliensa välistä hiljaisen huokauksen, kun heidän huulensa jälleen erosivat.
"Niin... Kyllä tämäkin kelpaa.." punapää kuiskasi onnellisena ja painautui niin tiiviisti kiinni toiseen kuin vain oli mahdollista. Tyttö asetti toisen kätensä Chadin ympärille ja toisella kädellä hän siveli hyvin kevyesti pientä aluetta pojan rintakehällä.

Hiljaisuus laskeutui nuoren parin ylle ja Pepe jatkoi pojan rintakehän sivelemistä toisella kädellään. Aika tuntui pysähtyneen ja se tuntui mitä ihanammalta tunteelta.
"Mitä mietit juuri nyt?" avasi punapää viimein suunsa ja tyttö kohotti päätään niin, että näki Chadin kasvot. Käsi lopetti sivelemisen ja tyttö asetti sen viereleen. Penelopen huulille kipusi ihastunut hymy.
"Minä mietin sitä, miten elämäni muuttuikaan, kun tutustuimme ensimmäisen kerran", Pepe myönsi ja kuumoitusta alkoi taas tuntua poskenpäissä. Eikö hän pääsisi tästä kuumotuksesta ikinä eroon? Entä punoituksesta, pääsisikö hän siitä koskaan eroon toisen lähellä?
"Onhan tässä tapahtunut vaikka mitä, sellaisiakin asioita, jotka eivät ole olleet niin... Miellyttäviä, mutta... Lopputulos on kuitenkin enemmän positiivisemmalla puolella", punapää puheli rauhallisesti ja pehmeästi. Kyllä ehdottomasti Chadiin tutustuminen, ihastuminen ja rakastuminen olivat niin voimakkaita tunteita, että ne jättivät helposti alleen Paulin ahdisteluyritykset.
Pepe hymyili edelleen ja antoi kätensä nousta sivelläkseen Chadin kasvoja hellävaroen.

Tästä hän oli haaveillut, koko lyhyen ikänsä. Hän saisi viettää aikaansa rakastamansa ihmisen kanssa kahdestaan, hänen sängyllään ja aivan kaikessa rauhassa. Elämä tuntui niin ihanalta, ihanammalta kuin koskaan. Tosin se nyt saattoi tuntua siltä, koska Penelope oli korviaan myöten rakastunut. Pepe toivoi hartaasti, että tämä tunne ei koskaan hupenisi.
Niin, punapää oli harmillisen naiivi. Hän ei tahtonut ajatella tulevaisuutta, se olisi liian pelottavaa. Tulevaisuudessa saattaisi tapahtua vaikka mitä, sellaisiakin asioita, jotka eivät ehkä olisi niin mukavia ja ihania. Mutta Penelope toivoi, niin, hän toivoi, että kaikki olisi aina hyvin. Chad olisi aina hänen rinnallaan, eikä mikään pääsisi enää tuhoamaan heidän välejään.

"Rakastan sinua.." kuiskattiin karheasti, hymyiltiin viattomasti ja painettiin kevyt suudelma pojan huulille. Pepe ei ehkä koskaan kyllästyisi sanomaan noita sanoja, ei, ne olivat maailman kauneimmat sanat, ehdottomasti.

---

Michellen kasvoille nousi 'ahaa' -ilme, kun Lawrence Cooperiksi esittäytynyt mies kertoi, ettei ollut yksi niistä maanomistajista. Missäköhän nekin sitten oikein luurasivat, oli vallan epäkohteliasta tulla myöhään.

"Noh, Paulin vanhoja opiskelukavereita ei pidä jättää kylmäksi. Oletko jo syönyt? Minulla on tarjottavana täällä vaikka minkälaisia herkkuja, toivottavasti tiesi eksyy pian ruokapöydän ääreen", Michelle puhui ja hymyili valloittavasti taputtaessaan Paulia käteen.
"Lawrence on tullut kaukaa ja on varmasti nälissään. Jospa me miehet menisimme yhdessä etsimään sen antoisan ja varmasti herkullisen ruokapöydän", Paul puhui sitten ja soi Michellelle hurmaavan hymynsä. Hänen lauseessaan oli ollut vihjaus, jota Michelle ei kaiketi pahaksi huomannut. Michelle vain naurahti ihastuneena ja taputteli Paulia kevyesti mahaan.
"Miehet, aina ruuan kimpussa!" nainen naurahti ja suukotti miesystäväänsä poskelle. Michelle ei kuitenkin liikahtanut vielä, vaan nyt hänen katseensa harhaili väkijoukossa.
"Paul, oletko äskettäin nähnyt Penelopea? Minne se tyttö onnistuu aina katoamaan?" Michelle kyseli ja antoi haukankatseensa seivästää jokaisen pihallaolijan.
"Näin hänen viimeksi karkaavan sisään", Paul kertoi ja Michellen katse kohtasi nopeasti hänen katseensa.
"Se tyttö! Aina piilossa. Voi, mitä minä hänen kanssaan teen! Hänhän erakoituu pian, jos aina piiloutuu vierailta", Michelle voivotteli ylidramaattisesti.
"Michelle, kulta. Haluaisitko hakea Penelopen tänne? Lawrence haluaisi udella tyttäreltäsi hieman Aston Highista. Hän on ajatellut muuttavansa San Diegoon ja haluaisi tietää, onko Aston High sopiva hänen kahdelle pojilleen. Hänen poikansa ovat Penelopen ikäisiä ja ovat olleet mukana elokuvateollisuudessa", Paul kysyi sitten mahdollisimman miellyttävästi kuin vain osasi. Elokuvateollisuus oli se taikasana, joka sai Michellen tekemään mitä vain. Michelle henkäisi ihastuneena ja katsahti Lawrenceen kiitollisuuden hehkuvan silmissään. Lawrencen pojat olisivat taatusti parempaa poikaystäväehdokasta kuin se Penelopen nykyinen, joka ei aiheuttanut muuta kuin harmia heidän perheelleen.
"Mukava kuulla! Toivottavasti asetutte tänne, San Diego on mitä ihaninta seutua! Kyllä, haen Penelopen heti tänne, pieni hetki vain, arvon herrat", Michelle sanoi ja nopeasti vaaleaverikkö oli kadonnut miesten luota.

Paul kääntyi ystävänsä suuntaan varsin kierosti hymyillen.
"Noin, sainpahan järjestettyä sinulle tapaamisen viehättävän Penelopen kanssa. Nyt saat tilaisuuden udella jotain pojastasi", Paul puhui kuin mikäkin ylimys ja nappasi tarjoiljan kuljettamasta tarjottimesta itselleen uuden juoman.

Hiljaisuus oli Chadin mieleen, ei tarvittu sanoja rikkomaan hiljaista ilmapiiriä, joka oli laskeutunut kaksikon ylle. Hän nautti siitä tunteesta, että olivat vain hän ja Penelope, kahdestaan, eikä ketään muuta, joka olisi rikkomassa heidän suhdettaan – ei Mary-Annea, ei Paulia, ei Michelleä. Tällaisissa tilanteissa oli helppo päästää itsensä tilanteeseen, jossa uskoi kaiken kääntyvän hyväksi. Ja sitä Chad todella toivoi, muttei uskaltanut antaa itselleen lupaa luottaa siihen vakaasti – pohjimmiltaan hän kuitenkin oli sen laatuinen ihminen, ettei hän jakanut tunteitaan tai luottanut kaikkeen päätä pahkaa, toisin kuin Penelope, joka oli hyvinkin sinisilmäinen.

Punapään lausuma kysymys kyllä rekisteröitiin, mutta Chad ei vielä vastannut mitään, kuunteli vain tarkkaavaisesti toisen vastauksen omaan kysymykseensä. Käsi siveli tauotta neitokaisen selkää, huulille kohosi pieni, tuskin huomattava hymy, mutta hymy kuitenkin. Onnellinen sellainen, kun Penelope kertoi, miten tuon elämä oli muuttunut. Eihän heidän suhteensa ollut alusta asti täysin putkeen mennyt, ei sinne päinkään – matkalla oli ollut ties mitä, kuin tahallaan pystytettyjä esteitä, jotka olivat johtaneet mitä ihmeellisimpiin tapauksiin, mutta loppujen lopuksi tunnelin päässä alkoi jo näkyä valoa ja kaikki alkoi selkeytyä. Sitä paitsi niin kauan, kuin hänellä olisi Penelope, kaikki olisi hyvin. Yhdessä he kyllä selviäisivät kaikesta siitä, mitä eteen vielä sattuisi tulemaan.

"Jotta en toistaisi liikaa sinua, sanon lyhyesti, että ajatukseni kulkevat jokseenkin samoilla linjoilla, mitä sinun", mutistiin karhealla, hiljaisella äänensävyllä lähelle Penelopen korvaa. Vapaa käsi kohotti punapään leukaa niin, että nuorukainen kykeni antamaan niille syvemmän, tunteita välittämän suudelman. Rakkautta ja välitystä täynnä – Chad oli parempi ilmaisemaan tunteitaan teoin kun sanoin, jätkä kun ei ollut muutenkaan järin hyvä puhumaan, puhumattakaan siitä, että pitäisi puhua tunteista… Eh, se olisi taas niitä hommia, joita ei oltu Chadille luotu.

Viaton hymy ja sanat, jotka tyttö lausui, saivat hunajanvaaleahiuksisen nuorukaisen katseen muuttumaan helläksi, pojan pitäessä toisen lähellään.
"Olet parasta mitä minulle on tapahtunut", kuiskattiin punaisiin hiuksiin Chadin varastaessa tytön huulet takaisin omiaan vasten.



Lawrence asetteli jähmeille kasvoilleen kohteliaan, asiaan kuuluvan ilmeen. Pieni hymy, silmät eivät suurempia välittäneet, katselivat vain neutraalisti Michelleä ja välillä Paulia, tuon seuratessa keskustelua enempi vähempi tarkkaavaisesti.

Mies tyytyi nyökkäämään tuon naurahtaessa Paulin yrittäessä huomaamattomasti hätistää blondia naista muualle. Tuo naikkonen taisi olla umpirakastunut Pauliin – tai johonkin, mitä Paulilla oli, eihän noista petollisista naisista koskaan tiennyt – kun ei tajunnut, yleensähän miehiä väitettiin putkiaivoiksi, nyt Lawrence voisi yhtään häpeilemättä nimittää tätä naista putkiaivoksi.

Paul lasketteli luikuria minkä kerkesi, mutta se ei liiemmin Cooperia häirinnyt. Valheiden verkkoahan tässä oli pakko kutoa jos meinasi miksikään tulla, eihän siitä tulisi mitään, jos hän aina täräyttäisi viettäneensä viimeiset vuotensa vankilassa huumeiden käytön, välittämisen ja kaiken muun takia. Mihin kaikkeen hän olikaan ehtinyt elämänsä aikana sekaantua, itsekään hän ei enää kaikkea muistanut...

Blondi nainen näytti ilahtuvan suunnattomasti siitä, että sai kuulla, että hänellä oli kaksi poikaa, joka olivat muka elokuvateollisuus alalla. Ja salaman tuo olikin kadonnut jonnekin, ilmeisesti etsimään tytärtään, Penelopea siis.
Käsi nappasi itselleen juoman niitä kiikuttavan tarjoilijan tarjottimelta, miehen kääntyessä takaisin vanhan kaverinsa puoleen.
"Siinä on sinulla kyllä nainen", tokaistiin kepeään sävyyn Lawrencen hörpätessä poreilevaa juomaansa. Mitä lie sitten ollut, liian imelää hänen makuunsa... Nyt maistuisi paremmin olut, kuin tällaiset yleensä naisten suosimat sokerilitkut. Aikoihin ei kunnon kaljaa ollut saanut – pitäisikin muistaa kotiin mennessä käväistä kaupassa hakemassa.

"Kiitos vanha kaveri", sanottiin sitten kiitolliseen sävyyn Paulille, eihän hän muuta voinut toivoa, kuin sitä, että saisi udeltua jotakin pojistaan. Tosin hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta, miten hänen kannattaisi puhua, ettei hän säikäyttäisi tyttöä, tai paljastaisi itseään liian aikaisin tai mitään muutakaan vastaavaa.
"Millainen Penelope on?" kysäistiin sitten Lawrencen samalla keskittyessä suunnittelemaan sotasuunnitelmaa, jonka mukaan toimia. Jonkinlainen etukäteistieto voisi olla hyödyksi, joten nyt olisi parasta udella vähän tästä Michellen tyttärestä.

Miten tämä tilanne alkoikaan tuntua mitä enemmän vain unelta. Kuin utuinen sumu olisi vallannut heidät, he näkivät ainoastaan toisensa. Ensirakkautta kuvailtiin suureksi, sitä tämä todellakin oli. Suurta ja mukaansa tempaavaa. Ensirakkaus tuntui niin uskomattomalta, varsinkin kun sitä saatiin takaisin. Penelope ei olisi koskaan uskonut sen olevan jotain tällaista, jotain niin... Hypnoottista ja niin ihanaa.
Ehkä, jos tyttö toivoisi paljon, he saisivat olla yhdessä vielä pitkään. Ilman mitään ongelmia tai esteitä. Voisiko niin toivoa? Ja voisiko se toteutua? Uskalsiko tässä vain sivuuttaa kaikki ongelmat, jotka saattoivat minä hetkenä hyvänsä ponnahtaa heidän väliin?

Chadin suudelma todellakin viestitti Penelopelle paremmin kuin hyvin toisen tarkoittamia asioita. Punapää sulki taas silmänsä ja antoi käsiensä hyväillä nuorukaisen vahvaa vartaloa. Tuntui niin hyvältä olla siinä, toisen lähellä, rakastaman ihmisen syleilyssä.
Ei Chadin tarvinnut kertoa enää mitään, kaikki kertomisen arvoinen oli ollut tuossa suudelmassa, joka oli saanut perhoset lepattamaan vatsan pohjalla. Cheerleader olisi mielellään halunnut lisää tuollaisia suudelmia, mutta ehkä nyt ei saanut olla ahne. Vielä.

Ja taas. Taas Chad teki - tai oikeastaan sanoi jotain sellaista, mikä sai Penelopen posket helahtamaan punaisiksi. Pojan huulet painautuivat taas kiinni tytön huuliin, joka vastasi Chadin suudelmaan hitusen hämmentyneenä.
"Ai parasta..." Pepe säi ähkäistyä viimein suudelman lopussa pojan kasvojen edessä. Lempeä ja ihastunut hymy kipusi taas punapään huulille, kun tyttö nosti kätensä sivelemään toisen kasvonpiirteitä.
"Kiitos", tyttö kuiskasi ja suikautti nopean suukon toisen leukapieleen. Pieni puna koristeli yhä hänen poskenpäitään, eikä se ollut siitä lähtemästä yhtään minnekään. Ainakaan toisen lähettyvillä ollessaan.
"Mikä minussa on parasta?" kysyttiin sitten kevyellä ja leikkisällä äänensävyllä ja hento naurahdus vapautui punaisten huulien välistä.
"Pidätkö sinä eniten.. Silmistäni? Huulistani? Vartalostani? 'Älystäni'? Luonteestani?" Pepe kiusasi ihan tarkoituksella. Tyttö halusi vuorostaan yrittää hämmentää Chadia, sillä Chad sai hänet liian usein hämmentyneeksi.
"Sinun täytyy harkita tarkkaan mitä vastaat, sillä-"
"Penelope?" keskeytti vaimea huhuili Pepen sanomiset ja vihertävänsiniset silmät revähtivät suuriksi. Ei kai se vain ollut äidin ääni? Ei se saanut olla äidin ääni!
Punapää ponnahti istumaan sängylleen ja alkoi hapuilla jotain piilopaikkaa Chadille. Ensimmäinen, mikä nyt tuli mieleen, oli yksinkertainen ja hyvin nopeakin vaihtoehto.
Tyttö kääntyi pahoittelevasti pojan puoleen ja suikautti taas nopean suukon toisen poskelle.
"Piiloutuisitko hetkeksi kylpyhuoneeseen?" Pepe pyysi ja näytti hitusen epätoivoiselta. Äiti pamahtaisi minä hetkenä hyvänsä sisään ja pelko siitä, että äiti näkisi Chadin, kasvoi koko ajan suuremmaksi. Se olisikin kaiken huippu, jos juhliin olisi kutsuttu poliisiylipäällikkö. Äiti varmaan passittaisi Chadin telkien taakse luvattomasta tunkeutumisesta. Tai jotain...

Sen suurempia lupia kyselemättä tyttö jo tarttui toista kädestä, veti Chadin pystyyn ja tuuppasi toisen kylpyhuoneeseen sulkien sen oven kiinni. Juuri silloin äiti avasi tyttärensä oven koputtamatta ja katsoi Penelopea outo kiilto silmissään.
"Penelope, alhaalla on eräs, joka haluaisi jutella kanssasi", Michelle puhui ja punapää nyökkäsi hätäisesti asetellessaan hiuksiaan nätimmin peilin edessä. Michelle asteli tyttärensä vierelle auttamaan tätä, mutta sitten hän nappasi Pepeä hennosti kiinni leuasta ja käänsi Penelopen kasvot itseään päin.
"Miten huulipunasi nyt noin on kulunut?" Michelle kysyi ihmeissään. Pepe punastui eikä ehtinyt sanoa mitään, kun äiti jo oli ottanut esille huulipunan, jolla parhaillaan maalasi tyttärensä huulia parempaan kuntoon.
"Noin, nyt on parempi", Michelle totesi tyytyväisenä tekoonsa ja sipaisi Penelopen punaisia hiussortuvia korvan taakse.
"Tulehan nyt", äiti puhui taas ja alkoi saattaa tytärtään pois Pepen huoneesta. Vihertävänsiniset silmät vilkaisivat vielä ovelta huoneeseen. Tuntui ikävältä jättää Chad noin vain orpona hänen huoneeseensa. Toivottavasti toinen ymmärtäisi. Ei Penelope olisi tätä halunnut, mutta äidillä nyt oli mielenkiintoisia päähänpistoja.


---

"Nainen. Niinpä", Paul totesi päätään pudistellen Lawrencen sanoille. Michelle kyllä osasi olla nainen, välillä liiankin kova sellainen. Michelle takertui aina naisten oikeuksiin ja ties mihin hömpötyksiin, joista Paulilla ei ollut minkäänlaista käsitystä.

Mies hymähti mietteissään toverilleen ja taputti tätä hajamielisesti selkään.
"Mitäpä tuosta, pikku juttu vain.." Paul mutisi ja oli edelleen mietteissään. Vasta, kun Lawrence kysyi, millainen Penelope oli, havahtui Paulkin paremmin hereille oudosta transsitilastaan.
"Helposti juksattavissa", Paul sanoi ensimmäisen asian, mikä tuli Penelopesta mieleen ja naurahti matalasti.
"Hän on sellainen... Tyttö. Nätti, ujomman puoleinen... Hmm..." Paul puheli ja yritti vielä miettiä jotain adjektiiveja, jotka olisivat kuvastaneet Michellen tytärtä.

Tosin aika loppui. Paulin silmät havaitsivat sivulla jotain punaista ja katse käännettiin sivulle. Penelope asteli äitinsä saattelemana heidän luo. Tytön silmiin oli syttynyt pelokas tuike, kun hän tajusi, minne äiti oli häntä johdattamassa. Paulin ja.. Jonkun Paulin tutun luo? Olikohan toinen samanlainen kuin Paul, pedofiili tai jotain samaa? Voi ei, miksi häntä kidutettiin näin!
"Äiti kiltti, miksi sinä-"
"Paulin tuttu haluaa sinun kertovan koulustasi. Hänellä on kaksi sinun ikäistä poikaasi, jotka hän on ajatellut sijoittaa Aston Highiin. Olepas kiltisti ja kerro koulustasi. Ai niin, pojat ovat elokuva-alalla", Michelle suostui viimein paljastamaan.
"Äiti, sinä olet toivoton!" Pepe ärähti vihoissaan.
"Hyss ja hymyile", Michelle keskeytti tyttärensä ärjymisen ja hymyili viehättävästi Paulille ja tämän toverille. Penelope ei hymyillyt, hänen katseensa oli liimautuneena nurmikkoon, joka oli joutunut pahoinpidellyksi ihmisten talloessa sitä.
"Tässä me olemme. Lawrence, tässä on tyttäreni Penelope. Penelope, tässä on Lawrence Cooper", Michelle päätti hoitaa esittelyt heti pois alta.