Guiding light

Koulu oli päättynyt parisen tuntia sitten ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta lämpöisesti. Oli keskiviikko ja päivä oli hyvin lämmin ja kaunis. Niin kuin San Diegon päivät yleensäkin olivat, lämpimiä ja kauniita. Yleensä keskiviikkona nuorilla oli harrastuksia ja muita menoja, mitkä pitivät nuoria kiireisinä.
Rannalla oli myös menoa ja vilskettä. Rannalle tulivat aikaansa viettämään ne, joilla ei ollut sen erityisempää menoa sinä päivänä. Nuorisoporukkaa löytyi ja samalla myös pari perhettä nuorien lapsiensa kanssa.

Penelope Ravens löytyi myös rannalta istumasta. Punapää ei tosin ollut sellaisella paikalla, missä oli paljon ihmisiä. Hän oli valinnut paikakseen pienen kallionkielekkeen, joka oli sopivan hiljainen ja sopivan rauhallinen. Unohtamatta sitä, että näkymä merelle oli hyvin kaunis.
Cheerleader istui kielekkeellä polvet syliin vedettyinä ja leuka polviin painettuna. Silmät olivat puoliksi auki ja hiukset hulmusivat vapaasti tuulen mukana. Vaatteina tytöllä oli minifarkkushortsit ja keltainen vartaloa myötäilevä toppi. Jaloista löytyivät yksinkertaiset tummansiniset tennarit, jotka tyttö oli kylläkin riisunut jaloistaan ja asettanut ne vierelleen. Varpailla oli kiva kosketella kielekkeen pintaa.

Tyttö ei liiemmin ajatellut mitään. Hän pyrki siihen, että antoi ajatuksiensa vain käydä mielessä. Hän ei tahtonut puida mielessään mitään, sillä hän tiesi sen liiankin hyvin, että ajatukset vain lopulta harhautuisivat siihen erääseen henkilöön, jota tyttö ei tahtonut kovin mielellään muistella. Tai kyllä hän tahtoi, mutta hän ei tahtonut kokea taas kerran sitä mielipahaa, mikä yleensä täytti hänen mielensä. Silloin hänestä tuli aikaansaamaton ja uupunut. Hän ei tahtonut tänään olla uupunut, sillä päivä oli niin kaunis, että olisi väärin olla uupunut juuri tänään.

Edelleen tyttö oli särkynyt sisältä päin, vaikka se ei ehkä ulkoisesti niin paljoa näkynyt. Pepe oli kyllä tietoinen siitä, että koulussa ainakin kaikki cheerleaderit tiesivät hänen ja Chadin erosta. Pari cheerleaderia oli tullut esittämään pahoittelunsa, mutta ei heitä kiinnostanut lohduttaa. He vain teeskentelivät, niin kuin kaikki muutkin. Moni oli uskonut Mary-Ann McAllisterin takia, että Penelopen ja Chadin suhde ei tulisi kestämään kauaa. Ei se kauaa ehtinytkään kestää ja sen takia tyttöä kohdeltiin niin kuin mitään sen suurempaa eio olisi tapahtunut. Kyllä oli tapahtunut, Penelope oli kokenut suuren tunnemyrskyn ja suuren muutoksen. Häntä näki viikonloppuisin yökerhoissa vetämässä päänsä täyteen alkoholia, mikä olisi ollut neljä kuukautta sitten hyvin epätodennäköistä. Punapää ei paljoa hymyillyt, mutta hän oli oppinut teeskentelemään ihmistä, jolla oli kaikki jotenkin ihan hyvin. Teeskentely ei ollut lainkaan mukavaa, mutta Penelope ei tahtonut enää saada piikitteleviä kommentteja niskaansa.

//Lallatilaa 8---) Otsikko on Musen yksi kappale

Maliana ”Sammie” Tifft

Suuri, turkoosin sininen aalto ptyönsi vauhtia Sammien surffilaudalle. Cheerleader nautti siitä tunteesta täysin, kun sai antaa veden vain viedä ja itse yritti vain pysytellä mukana. Muutamat tutut näkyivät tulevan perässä, yksi oli jäänyt aallon alle ja kirosi nauraen. Sammie virnisti tuolle ja päästyään lähemmäs rantaa, aallon jo kuollessa pikku hiljaa, tuo hyppäsi pois laudaltaan, otti sen kainaloonsa ja jäi odottelemaan muita. Siinä samalla tumman ruskat silmät tarkkailivat ympäristöä, rantaa ja sen ihmisiä.
Jotkut viettivät keskiviikkoaan useinkin rannalla, juuri niin kuin cheerleader itsekin teki. Pienet lapset rakensivat itsensä kokoisia hiekkalinnoja. Katse ajautui kalliolle, ja ruskeat silmät jumittuivat katsomaan tuttua punapäätä, jota ei voinut olla tunnistamatta näinkään kauas. Se oli Pepe.

Sammie ei ollut juurikaan ehtinyt tavata uutta ystäväänsä sitten viime kerran, koulu oli vienyt aika paljon aikaa. Toki cheerleadereiden treeneissä tuli juteltua ja vaihdettua kuulumisia. Koskaan ennen Sammie ei ollut kuitenkaan nähnyt Pepeä täällä rannalla, kai, ei ollut ainakaan havainnollistanut sitä itse.
Viielän meriveden heitto cheerleaderin kasvoille, ja nauru perään, saivat tytön heräämään ajatuksistaan ja tuo kääntyi virnistäen kavereidensa puoleen, jotka kampesivat merestä lähemmäs rantaa ja heittivät nyt huvittuneina Sammien päälle vettä. Muutaman kerran tyttö viskoi käsiensä täydeltä vettä takaisin, mutta lopetti sen melko nopeaan ja lähti kahlaamaan rantaan. Muut huutelivat perään.
”Menen moikkaamaan Pepeä”, Sammie huudahti takaisin ja nyökkäsi yksinäistä kalliota kohden, jolla punatukka istuskeli yksinään.

Sammie käveli ripakasti paikalle, jossä hänen pyyhkeensä ja muut tavarat olivat. Surffilauta sai jäädä siihen hiekalle kuivumaan, ja tyttö sujautti varvastossut jalkoihinsa, otti pyyhkeen olalleen ja lähti astelemaan kohti kalliota. Samalla tuo kuivaili hiuksiaan pyyhkeeseen, ja toivoi että myös bikinit kuivuisivat nyt mahdollisimman pian, aurinko kuitenkin paistoi kovaa ja korkealta.
Jotkin kivistä olivat liukkaita ja Sammie sai muutaman kerran huokaista helpotuksesta, kun ei liukastunut ja näin ollen kaatunut terävien kivien joukkoon. Miten ihmeessä Pepe oli tällaisen paikan istuskelemiseen valinnut? Se selvisi aika pian, sillä Sammien päästessä vihdoin sen kallion päälle, näkymät olivat upeat. Hymy kohosi cheerleaderin huulille.

”Moi Pepe!” tyttö moikkasi ystävälleen iloisesti ja istuutui tuon viereen, ottaen myös omat tossuna pois jaloistaan ja laittaen ne siihen Pepen tennareiden viereen. Sitten Sammie käänsi katseensa toiseen vierellään ja hymyili. ”Mitä kuuluu, ja miten sä täällä yksiksesi istuskelet?”

Penelope hätkähti pienoisest säikähdyksestä, kun joku huusi hänen nimensä. Vihertävänsiniset silmät siirrettiin häkeltyneinä äänen suuntaan ja huutajaksi paljastuikin Maliana Tifft, jota kutsuttiin Sammieksi. Siitä olikin jo vierähtänyt jonkinmoinen tovi, kun nämä kaksi tyttöä olivat kunnolla jutelleet. Ei sillä, että Pepe ei olisi tahtonut jutella toisen kanssa, mutta... Niin, jutteleminen ei nykyään kuulunut tämän tytön päiväohjelmaan.
"Hei, Sammie", Penelope tervehti hiljaisemmin kuin Sammie ja katsoi, kun toinen asettui aloilleen hänen viereensä. Punapää sipaisi hiuksiaan korvansa taakse ja käänsi katseensa takaisin merelle, kun cheerleader kyseli kuulumisia.
"Mitäs tässä... Eipä oikein mitään erikoisempaa", oli Penelopen ensimmäinen vastaus ja katse siirrettiin sitten kielekkeen pinnalle.
"Tää on musta kaunis paikka. Eikö olekin?" punapää esitti vuorostaan kysymyksen Sammielle ja päätyi hymähtämään hiljaa huvittuneesti. Ehkä toinen tajuaisi katsellessaan ympärilleen, että tämä oli paikka, jossa sai olla kaikessa rauhassa ja antaa ajan kulua.

Cheerleader vapautti polvensa käsivarsien lukosta ja jalat suoristautuivat hieman, jääden kuitekin jonkin verran koukkuun. Pepen kädet löysivät nyt paikan polvitaipeiden alta.
"Entä sulle? Mitä sulle kuuluu?" tyttö kysyi sitten hetken hiljaisuuden jälkeen ja siirsi hitaasti katseensa vieressä istuvaan Sammieen. Toinen näytti niin iloiselta ja huolettomalta, ja Penelope kadehti sitä. Kunpa hänkin voisi olla yhtä iloinen kuin Sammie näytti olevan sillä hetkellä.

Maliana ”Sammie” Tifft

Pepe näytti hätkähtävän, kun kuuli Sammien äänen. Eikä se ollutkaan mikään ihme, olisihan Sammie itsekin säikähtänyt kun joku yhtäkkiä tulee häiritsemään hiljaisuutta. Punatukka kuitenkin tervehti Sammien asettuessa istumaan toisen viereen. Kun Pepe oli juuri kääntänyt katseensa muualle, Sammie puoletaan käänsi omansa tyttöön päin. Sammie ei ollut varma, että kuvitteliko vai ei, mutta vastaus tuli erilaisella äänellä ja vaatimattomampana kuin Sammie oli tottunut ystävänsä suusta kuulemaan. Tyttö ei kuitenkaan ehtinyt reagoida siihen sen pahemmin, kun kuuli jos ystävänsä kysymyksen ja huvittuneen hymähdyksen. Sammien huulille nousi pienoinen hymy.
”On. Outoa, etten mä ole tullut tänne aikaisemmin vaikka ranta on mulle kuin toinen koti”, cheerleader sanoi ja katsoi kauemmas merelle, ulapalle päin.

Tovin hiljaisuuden kuluttua Pepe kysyi Sammien kuulumisia. Ensin cheerleader vain kohautti olkiaan.
”Jaa, eipä elämää ihmeellisempää”, Sammie sitten naurahti ja vilkaisi ystäväänsä, ”karkasin surffaamaan, vaikka pitäisi vahtia kotona Mailaa ja Mauita, kun vanhemmat lähti omille lomilleen”, tyttö jatkoi ja tuhahti. Hän olisi mielellään itsekin lähtenyt vähän kauemmas kuin läheisimmälle hiekkarannalle, kuten esimerkiksi juuri Espanjan Barceloonaan, jonne tytön vanhemmat olivat viikoksi lähteneet.
”Pistin kuitenkin Mauin vain tuijottamaan piirrettyä ja käskin Mailan vähän katsoa veikan perään”, Sammie kuitenkin naurahti vielä.
Sammien mieleen tuli hänen ja Pepen juttelukerta ruokalassa, kun tuo oli kertonut pikkuveljestään joka oli pyörätuolissa. Sammie oli ollut pahoillaan asiasta, mutta toivoi että saisi joskus tavata Pepen pikkuvejen. Cheerleader ei nimittäin pitänyt pyörätuolissa istuva yhtään sen huonompina ihmisinä kuin muitakaan.
”Mitä Peterille kuuluu?”

Hiljaisuus laskeutui parivaljakon välille, ja Sammie vain katseli kuinka aallot rikkoutuivat kiviä vasten. Aurinko paistoi kuumastí, ja cheerleaderin uikkarit kuivuivat ennätysvauhtia, samoin hiukset ja pyyhe. Tyttö käänsi katseensa ystäväänsä.
”Me ei olla kunnolla nähtykään viime aikoina”, tuo huomautti, ”koulu on kyllä vienyt ihan tosi paljon aikaa, onko sullakin ollut jotain?” cheerleader kysäisi sitten ystävältään.

/leikisti Sammie nyt sitte tietää jo Pepen veikan nimen :')/

//Ai, eiks se sitte jo tienny XD

Penelope hymyili pienesti kuullessaan Sammien ihmettelevän ääneen sitä, miksei ollut aikaisemmin tänne paikkaan tullut. Totuushan oli se, että vasta tänään punapääkin oli kyseisen paikan löytänyt, kun oli rannalla ollut kävelyllä. Paikka oli nähty kauempaa ja sitä oltiin sitten lähdetty tarkemmin tutkimaan. Ja tässä sitä sitten oltiin, istumassa ja viettämässä jälleen yhtä mitään saamatonta päivää.

Cheerleader kuunteli Sammien sanomisia ja välillä hymähteli hiljaa osoittaakseen sen, että hän oikeasti kuunteli. Lopulta Penelope naurahti hiljaa, tosin naurahdus saattoi kuulostaa melko teennäiseltä ja vaikealta. Jälkimmäistä se kuitenkin oli enemmän ollut kuin ensimmäistä. Nykyään Penelopella oli vaikeuksia nauraa enää millekään, mutta parhaansa hän silti yritti.
"Peter voi hyvin, kiitos kysymästä. Hän on alkanut harrastaa shakin pelaamista ja saanut sitä kautta lisää uusia kavereita", punapää kertoi ja käänsi hetkellisesti katseensa vieressä istuvaan cheerleaderiin. Shakissa kun ei tarvittu jalkoja, ja pikkuveli oli muutenkin kyseissä pelissä hyvä, joten mikäs siinä. Peter oli joka keskiviikko ja torstai aivan intona lähtemässä pelaamaan shakkia erääseen sille tarkoitetulle talolle.

Ja taas lyhyemmän puoleinen hiljaisuus laskeutui kaksikon ympärille. Penelopen silmät kävivät kiinni jonkin aikaa, ja silmät avattiin, kun Sammie totesi, etteivät he olleet pitkiin aikoihin nähneet. Sammie sanoi koulun vievän aikaa, mikä sai Penelopen pienen hymyn huulilla hyytymään. Voi miten hän toivoisikin, että juuri koulu olisi ollut se, joka hänen aikaansa vei.
"Onhan tässä ollut... Vaikka mitä ajateltavaa.." punapää vastasi vaisuna ja haluttomana. Hän ei tahtonut jatkaa aiheesta sen enempääm mutta jokin tytön päässä sanoi, että oli ihan okei jakaa tämä Sammien kanssa. Sammieen voisi luottaa, niin päässä oleva ääni sanoi. Kyllä Penelope luottikin, mutta... Kertominen tässä se vaikein puoli oli, ei toisen luotettavuus.
"En ole oikein kunnolla kouluun viime aikoina keskittynyt.." Penelope sanoi sitten ja nielaisi hiljaa. Tytön sydän alkoi lyödä selvästi tiheämmin ja olo alkoi tuntua kovin epämiellyttävältä. Ensiksi tyttö oli jo kääntämässä keskustelun toiseen suuntaan, sillä hän ajatteli, ettei voisi mitenkään kertoa Sammielle tilanteestaan. Mutta jokin sai hänet kuitenkin yrittämään, yrittämään kertomaan, mikä oli saanut tytön pois tolaltaan.

Pepe puraisi ensiksi alahuultaan ja nosti katseensa sylistään taivaalle. Silmät olivat alkaneet kostua, mutta tyttö päätti silti pitää kiinni suunnitelmastaan.
"... Olet varmaankin tietoinen siitä, mitä... Tai siis... Siitä, että..." Penelope aloitti vahvalla äänellä, joka kuitenkin muuttui loppua myöten pelkäksi araksi kuiskaukseksi. Katse pidettiin yhä tiukasti taivaassa.
"Minun ja C-Chadin suhde ei o-oikein k-kestänyt..."

Miten vaikeaa se olikaan ollut! Kertoa jollekulle tästä, aiheesta, joka kosketti Penelope todella paljon. Sanojensa jälkeen punapää vetäisi hätäisesti happea keuhkoihinsa ja yritti pitää ajatuksensa kasassa. Hän ei aikonut enää itkeä, mutta vaikeaa se oli kuitenki kyyneleitä pidätellä.

/meneepä nyt ristiriitaiseksi tää mun pelaaminen :----D noissa aiemmissa vuoroissa Sammie ei muka tajunnut tota Pepen ja Chadin eroa mutta tässä se tajuaa. mun aivot on arvoitus/

Maliana ”Sammie” Tifft

Vaikka Sammie ei ollutkaan tuntenut vieressään istuvaa Penelopea kovinkaan kauaan, tuo saattoi jo nähdä otsallaankin, ettei tytöllä ollut kaikki hyvin. Tuo ei ollut se sama Pepe, jonka Sammie oli tavannut cheerleadereiden treeneissä nurmikentällä kuollettavan kuumana päivänä, ja jonka kanssa oli vaihdettu ajatuksia ruokalassa ja syöty yhdessä. Sammie oli kuitenkin melko varma, mistä tiesi Pepen alakuloisuuden johtuvan, muttei uskaltanut ottaa sitä puheeksi itse. Sen sijaan cheerleader yritti käyttäytyä normaalisti ainakin toistaiseksi ja kuunteli nyökkäillen toisen puhetta.

Hetken ajan Sammie vain katseli ja tutkaili toisen eleitä, jotka eivät olleet sieltä vakuttavimmasta päästä, ja pian Pepen sanat vahvistivat kaikki Sammien luulot. Katseellaan cheerleader yritti kannustaa toista jatkamaan, mutta punatukan katse oli naulautunut tiiviisti taivaaseen, jota Sammiekin vilkaisi nopeasti, ennen kuin jäi taas katsomaan ja kuuntelemaan ystäväänsä tarkasti. Penelopen ääni laskeutui nopeasti vahvasta kuiskaukseksi. Sammie oli arvannut oikein.
Totta kai cheerleader oli kuullut ystävänsä ja Chadin erosta, kuka siitä ei olisi kuullut huiskanheiluttajaporukassa? Sammie oli kuitenkin yksi niistä, joka ei mennyt heti ensimmäisenä utelemaan tilanteesta, vaan antoi mieluummin pölyn laskeutua ja antaa toiselle tilaisuuden kertoa sitten kun parhaaksi näkisi. Ja ilmeisesti Penelope näki tilanteen sopivaksi nyt.

Penelope näytti siltä kuin olisi voinut valuttaa kyyneleitä toisensa perään hetkenä minä hyvänsä. Sammie ei halunnnut nähdä aina niin iloisen ystävänsä itkevän, olevan edes surullinen. Se ei ollut osa Pepeä. Sammie vaihtoi asentoaan; istui sen pienen matkan lähemmäs Pepeä, kietoi kätensä tuon ympärille, painoi päänsä toisen päätä vasten.
”Mä kuulin”, tyttö sitten sanoi hiljaa, ja antoi sitten hiljaisuuden laskeutua hetkeksi heidän ylleen. Sammie ei yleensä ollut niitä, jotka osasivat sanoillaan lohduttaa. Sen sijaan tyttö osasi olla lohduttava olkapää, ja kuuntelija. Joskus piristyskin tepsi mainiosti, mutta tällä hetkellä Sammiella ei ollut mitään ässää hihassaan.
”Mitä tapahtui?” tyttö sitten uskaltautui kysymään, kohotti hiukan päätään ja katsettaan toiseen. Samalla tuon kädet pysyivät Pepen ympärille, toivat turvaa ja lohtua. Niin Sammietakin aina lohdutettiin; äiti oli monta kertaa hellinyt syleilyssään ja silittänyt hiuksia.

Sammien ele tuntui ensiksi hämmentävältä ja ahdistavalta, mutta nopeasti toisen ele kuitenkin muuttui turvalliseksi ja ystävällisesti. Penelope pelkäsi purskahtavan itkuun minä hetkenä hyvänsä, sillä hän ei ollut tottunut siihen, että joku tosiaan osoitti hänelle empatiaa. Vaikka äiti olikin yrittänyt osoittaa kiinnostuksensa tyttärensä asioita kohtaan, oli tämä kuitenkin eri asia. Sammie oli ystävä toisin kuin äiti.

Toinen kertoi kuulleensa asiasta, jolloin Pepe henkäisi hiljaa. Tietenkin Sammie oli kuullut, kuka muka ei olisi kuullut tästä. Mutta kukaan ei juurikaan tullut puhumaan asiasta punapään kanssa, joka oli jo pidemmän aikaa lohduttajaa tarvinnut. Hän oli jo pidemmän aikaa tarvinnut jotakuta, joka vetäisi hänet ylös tästä kuopasta.
Sammie kysyi sitten, mitä tapahtui. Silloin punapää huokaisi nopeasti ja hätäisesti. Eihän hän itsekään tiennyt, mitä heille oli tapahtunut. Kaikki vain oli hetkessä ohi, päättynyt epäoikeudenmukaisella tavalla.
"En minä... En osaa sanoa.." tyttö mutisi ensimmäisenä vastauksena ja nielaisi kerätäkseen hetken aikaa kasatakseen ajatuksiaan.
"M-me emme vain... Sopineetkaan yhteen niin hyvin k-kuin luulimme.." Penelope päätyi antamaan lopullisen vastauksensa, jonka jälkeen olo tuntui samanlaiselta kuin silloin ensimmäisinä päivinä, kun he olivat Chadin kanssa eronneet. Mutta samalla olo tuntui ihmeellisen kevyeltä ja... Huojentuneelta. Huojentuneisuutta tyttö ei ollutkaan pitkiin aikoihin tuntenut.

Hetken aikaa punapää epäröi, pystyisikö hän kertomaan Sammielle tuntemuksistaan, mutta kun kerta tässä oltiin, niin Penelope päätti puhua enemmän.
"O-olen ollut aivan hukassa..." Pepe aloitti hiljaa ja aralla äänellä.
"En osannut edes aavistaa, että t-tämä tuntuisi näin hirveältä.."

Maliana ”Sammie” Tifft

Sammie antoi Penelopen kerätä rauhassa ajatuksiaan, ei kiirehtinyt sanomaan väliin mitään vaan antoi toisen puhua niin hitaasti ja tavalla, miten tahtoi. Cheerleader vain keskittyi olemaan siinä toisen lähellä, tekemään selväksi että todellakin halusi kuunnella ja olla siinä tukena, vaikka ilman sanoja. Välillä Sammie vilkaisi ystäväänsä, välillä taas nojasi päätään toisen päähän.
Sammielle taisi tulla itselleenkin yllätyksenä, niin kuin varmaan Pepellekin että syy hänen ja Chadin eroon oli yhteensopimattomuus. Kaikkihan olivat nimenomaan puhuneet siitä, miten nuo kaksi olivat sopineet toisilleen. Sammie oli itsekin henkiläkohtaisesti nähnyt sen jopa otsallaankin. Nyt hän ei kuitenkaan halunnut kertoa ajatuksiaan ääneen, koska oli varma että ne sanat eivät lohduttaisi Pepeä, ehkäpä jopa päin vastoin.

Sammie nyökkäsi.
”Mmm-m, me ollaan kaikki taidettu huomata, ettet ole ollut oma itsesi pitkään aikaan”, tyttö sitten sanoi ystävälleen ja vilkaisi tätä nopeasti. Sammie toivoi, että se vanha Pepe tulisi takaisin mahdollisimman pian.
”Mä tiedän miltä susta tuntuu”, cheerleader sitten lisäsi katsellessaan jonnekin kauas ulapalle. Niin, olihan Sammie seurustellut vakavasti pari kertaa. Ne suhteet olivat kestäneet pitkäänkin, mutta kun vaan tiet erosivat, oli aika päästää toisesta irti. Sammie tiesi tasantarkkaan, mitä Pepe kävi läpi, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan, miten piristää ystävää jotenkin. Kukaan ei ollut koskaan lohduttanut Sammieta eronhetkillä, sillä tyttö oli sulkent kaiken sisäänsä eikä ollut halunnut puhua siitä.
Cheerleader kuitenkin tiesi, että hänen ystävänsä tarvitsi lohdutusta, ja nopeasti.

”Sun pitää kuitenkin muistaa, että ihmisiä tulee ja menee elämässä. Nyt koko tilanne tuntuu mahdottomalta ja sellaiselta ettei siitä pääse koskaan yli, mutta usko mua...” Sammie sanoi hiljaa ja käänsi katseensa punatukkaiseen ystäväänsä päin, pieni hymy huulillaan, ”teidän yhteiset kivat muistot auttaa sua jaksamaan, oikeasti, ne ovat sellaisia aarteita joita ei pidä koskaan heittää pois. Vaikka te olettekin nyt eronneet, Chad tulee aina olemaan sun sydämessä ja lyön vaikka vetoa, että se on siellä mieluummin iloisena kuin surullisena.”
Oli vaikea löytää oikeita sanoja, jotka olisivat pukeneet Sammien ajatukset lauseiksi. Hän kuitenkin toivoi, että Pepe ymmärsi ajatuksen ja viestin, jonka Sammie yritti hänelle kertoa.

Penelope keskitti kaikki voimansa itkun pidättelemiseen. Hän oli väsynyt itkemiseen, hän ei enää tahtonut itkeä. Silmät kostuivat yhä uudestaan, kun ne oli juuri saatu kutakuinkin kuiviksi. Puhuminen Sammien kanssa aiheutti tämän tunteen, se oli 100%:sen varmaa. Mutta puhuminen puhdisti, niin se meni. Kun tästä olisi saatu Sammien kanssa puhuttua, toisen ihmisen kanssa tämän saman keskustelun läpikäyminen olisi jo paljon helpompaa.
Ainakin toivottavasti.

Sammie sanoi tietävänsä, miltä Pepestä tuntui. Oikeasti? Tiesikö toinen, miltä punapäästä oli tuntunut viimeisen parin kuukauden aikana? Penelope epäili asiaa hetken aikaa, mutta torui sitten itseään. Sammie oli kaunis ja lempeä tyttö, totta kai tällä oli ollut seurustelukumppaneita. Nyt Sammie ei tainnut seurustella, ainakin niin Penelope oletti. Hänen teki mieli kysyä toiselta, kauanko toisen suhteet olivat kestäneet, mutta... Mmm, ei se ollut aivan niin helppoa.

Tyttö alkoi puhua ja tämän sanojen jälkeen punapäällä oli entistä vaikeampaa hillitä kyyneltulvaa. Penelope katsoi tiukasti taivasta ja yritti olla räpyttämättä silmiään. Hän hädin tuskin hengitti, sillä hän pelkäsi pienemmänkin liikkeen aiheuttavan murtumisen. "... M-mutta kun Chad... H-hän vei sydämeni mukanaan.." tyttö sopersi itkuisesti ja kuivasi silmiään käsiinsä. Siltä hänestä tuntui; Chad oli vienyt tytön sydämen mukanaan. Jotenkin sen vain nyt tajusi, ei tytön sydän ollut sirpaleita. Vaan se tuntui olevan kokonaan viety. Varastettu. Penelope tahtoi sen takaisin, mutta... Miksi se ei vain suostunut palaamaan takaisin hänen luokseensa?

Cheerleader kasasi itseään hetken aikaa kasaan, kunnes päästi pitkän ja raskaan huokauksen huuliensa välistä. Tyttö pyyhkäisi jälleen kostuneita silmiään käsiinsä ja niiskautti hiljaa. Hän oli puhunut Sammielle tunteistaan. Eli olon pitäisi olla... Parempi? Valitettavasti olo ei kuitenkaan tuntunut sen paremmalta kuin tyttö oli kuvitellut. Ehkä tämä meni sitten ohi vain ajan kanssa.
"Äh, o-olen pahoillani.. Olen ollut viime aikoina niin itsekäs..." Penelope mutisi ja sipaisi hiuksiaan takaisin korviensa taakse. "Kiitos", tyttö kiitti sydämensä pohjasta kääntäen katseensa sitten viimein vieressä istuvaan tyttöön. Pieni hymynkare nousi toiselle huulenpielelle.
"Kiitos, kun kuuntelit.."

/mun oli pakko hiukan hittailla :----)/

Maliana "Sammie" Tifft

Sammie antoi Penelopen puhua vieressään, antoi tuon kyyneleiden valua, antoi olkapäänsä jota vasen nojata. Se oli kaikki, minkä cheerleader saattoi ystävälleen antaa, sillä niin kuin oli todettu aikaisemminkin, Sammie ei ollut paras puhuja, hän kuunteli mieluummin, jakoi taakan toisen kanssa ja oli sanattomana apuna. Samalla kun Penelope puhui, Sammie suoristautui hiukan, laski omilla käsillään punapään kädet tuon syliin ja pyyhkäisi sitten hellästi puhtaan pyyhkeensä reunaan toisen poskia.
Penelopen raskaan huokauksen jälkeen Sammie vaihtoi istuma-asentoaan sen verran, että kömpi itsensä punatukan eteen. Siinä tuo oli polvillaan ja piti ystävänsä käsistä kiinni.
”Jos se yhtään lohduttaa... niin mä olen ainakin aina tässä ja sun kanssasi”, brunette sanoi hiljaa hymyillen, ja pyyhkäisi peukalollaan hellästi vielä viimeisen kyyneleen Pepen poskelta.

”Hei, sähän olet ollut kaikkea muut kuin itsekäs”, Sammie sanoi kulmat koholla, sillä ei ollut uskoa Pepen sanoja. ”Me muut, mä, ollaan oltu itsepäisiä... Mun olisi pitänyt puhua sun kanssasi paljon aikaisemmin”, brunette sitten hymähti ja vilkaisi rannalle päin. Penelopen kiittelyyn tyttö vain vastasi hymyllä, vaikka tiesikin että toisella ei ollut mitään syytä kiittää, koska ei Sammie ollut ystävänsä tukena saadakseen kiitoksiaan. Hän oli tukipylväänä siksi, että ystävyys on yksi yhteinen sielu kahdessa ruumiissa.

”Tule, mennään”, Sammie sitten hymyili hetken kuluttua kun oli tiiraillut voin hiekkarannalle päin. Tuo nousi ylös, tarttui sitten Pepeä kädestä ja auttoi tuota nousemaan. Rohkaiseva hymy säilyi koko ajan bruneten huulilla, se oli se mitä Penelope eniten tarvitsi; hymyä, naurua ja iloa. Asioiden harhauttaminen pois mielestä väliaikaisesti oli hyvä keino saada toinen omaksi itsekseen, vaikkei se aina toiminutkaan. Mutta Sammie halusi kokeilla, yrittää tosissaan. Cheerleader nyökkäsi rannalle vievää polkua kohden ja lähti astelemaan sinne suuntaan, välillä vilkaisten takanaan tulevaa Pepeä.

Aurinkoinen sää ei ollut vaihtunut minnekään, ja turkoosi meri näytti ihan yhtä houkuttelevalta. Sammie asteli veden rajaan ja heitti pyyhkeen olalleen. Jalat veivät kahlaamaan polviin asti olevaan veteen. Penelopella ei ollut minkäänlaista uimapukua yllään, mutta se ei käynyt cheerleaderin mielessä, kun tuo otti ja heitti Pepen päälle viilentävää vettä. Sammien kasvoille nousi nopeasti leveä hymy.

//Eipä tuo mitään haitannut :--)

Penelope ei voinut olla hymähtämättä huojentuneesti, kun Sammie sanoi olevansa hänen kanssaan. Katse nostettiin alhaalta Sammien kasvoille ja tyttö hymyili ystävälleen kiitollisena. Silmät yhä vetistivät, mutta enää ei kyyneleitä norunut kalpeille poskille. "Kiitos.." punapää mutisi kiitollisena ja niiskautti vaimeasti. Jotenkin tuntui niin hyvältä, että Penelopella oli joku ihminen lähellään, joka toi lohtua ja turvaa. Sammieen tutustuminen oli varmasti tarkoitettu, juuri tätä hetkeä varten.

Cheerleader kuunteli, kuinka Sammie kiisti hänen sanomisensa itsekkyydestä. Pepe kuitenkin päätyi pudistelemaan päätään. "Mutta minä tahdoin olla yksin. Tahdoin olla rauhassa... Välttelin sinuakin aivan tarkoitusella", punapää sanoi ja hymyili surumielisesti. Penelope oli todellakin sitä mieltä, että hän oli itse aiheuttanut kaiken tämän mielipahan itselleen. Hän olisi voinut milloin vain hakeutua Sammien seuraan, mutta jotenkin... Jotenkin hän ei vain ollut kyennyt siihen.
"Älä siis uskallakaan kuvitella, että olisi pettynyt sinuun. En ole pettynyt sinuun. Olen iloinen, että minulla on sinun kaltainen ystävä", Penelope sanoi vielä ja hymyili Sammielle, josta viimeistään paljastui tytön rehellisyys ja vilpittömyys.

Sammien sanoihin tyttö reagoi katsomalla tätä ihmeissään, mutta nousi kiltisti ylös, kun toinen kättään tarjosi. "Mitä sinulle on mielessäsi", tyttö sanoi enemmänkin itsekseen kuin toiselle, mutta hänen äänestään kuuli jo selvästi pientä huvittuneisuutta. Penelope seurasi Sammieta aivan tämän kannoillaan miettien koko ajan, minne Sammie aikoi häntä johdattaa.
Heidän matkansa päättyi sitten rannalle ja tyttö katseli Sammien menoa veteen. Hän ei ollut lainkaan varautunut veteen, jonka Sammie sitten hänen kasvoillen roiskasi. Penelope äännähti ensiksi säikähtäneesti, mutta sitten hänen huuliensa välistä karkasi lyhyt naurahdus. Penelope riisui tennarinsa ja sukkansa, jonka jälkeen hän itsekin astui viileään veteen.
Vesi tuntui äärettömän ihanalta jaloissa. Tyttö tahtoi vain kaatua veteen ja antaa sen helliä hänen vartaloaan. Mutta ensiksi täytyi hoitaa eräs asia loppuun, jonka Sammie oli aloittanut.

Pepe vuorostaan asetti kätensä veteen ja roiskautti roimasti vettä toisen cheerleaderin päälle. Huvittunut hymy kipusi tytön punaisille huulille, kun hän leikitteli käsillään vedessä.

Maliana ”Sammie” Tifft

Penelopen sanat koskettivat, oikeasti. Ja vihdoin Sammie näki punatukan hymyilevän sitä aitoa, kaivattua hymyään. Brunette hymähti huvittuneena ja hymyili samoin perään.
Penelopen kysymyksiin ei vastattu, kun tuo tuntui miettivän puoliääneen seuratessaan Sammieta kohti rantaa. Sammien vaikenemisen johdosta tuolle näyttikin tulevan täysin yllätyksenä, mutta niin kuin brunette tiesi odottaa, ei Pepe tietenkään suuttunut. Päin vastoin, tuo naurahti, riisui sukkansa ja tennarinsa ja tuli itsekin kahlaamaan hellivään veteen. Pian sai myös Sammie tuntea meriveden jälleen kastelevan hänet. Ensin se tuntui viileältä, olihan tyttö juuri ehtinyt kuivatella, mutta nopeasti vesi tuntui muuttuvan suloisen lämpimäksi. Hetken ajan nauru kaikui rannalla, ja vesisota oli pystyssä molemmin puolin. Sammien pyyhe oli tippunut jo olalta, ja se kellui poloisena siinä pienien aaltojen vietävänä. Siitäkään ei ehditty välittää.

Tovin kuluttua molemmat tytöt taisivat näyttää siltä kuin olisivat uimasta tulleet. No, Sammieta katsottaessa se ei näyttänytkään kovinkaan erikoiselta, mutta Pepe, jolla sentään oli normaalit vaatteet yllään, saattoi olla aika koominen näky. Ja niin tuo olikin. Sammie naurahti ja hymyili, poimien sitten likomärän pyyhkeensä merestä.
”Nyt kun noilla sun vaatteillasikaan ei ole niinkään väliä, niin haluaisitko sä kokeilla surffaamista?” kysyttiin virnistäen ja vilkaistiin punatukkaa samalla kun pyyhkeestä väännettiin suurimpia vesiä pois. Tosiaan, Sammie olisi mielellään opettanut Pepeä surffaamaan, jos tuo tahtoi. Vaikka ei se puoleen, jos Pepe halusi mennä kuivattelemaan kuteitaan, Sammie olisi varmis tarjoamaan jäätelön siitä hyvästä että oli kastellut toisen.
Sammie oli kumartunut kuivattamaan pyyhettään ja suoristi sitten itsensä, kääntyen toiseen cheerleaderiin päin kysyvä ilme kasvoillaan. Märkä pyyhe heitettiin olalle, ja sitten vilkaistiin avomerelle päin.
”Noi aallotkaan ei näytä ihan kauhean isoilta”, brunette totesi sitten vielä, mikäli siis Pepeä arvelutti lähteä mukaan aaltojen takia.

Sammie ravisteli hiukan hiuksiaan ja heitti ne sitten taaakse, pois silmien ja kasvojen edestä. Sitten ruskeiden silmien katse suunnattiin sinne, missä tytön loput tavarat olivat. Muut olivat näyttäneet jo tekevän lähtöä, mutta se ei Sammieta juurikaan haitannut. Brunette piti kättä otsallaan, jotta olisi auringon häikäisyltä nähnyt kunnolla rannalle, mutta sitten katse käännettiin vielä vieressä olevaan Pepeen.
”Mä voisin ainakin viedä tän pyyhkeen kuivumaan”, brunette totesi ja nyökkäsi rantaa kohti.

Tästä pienestä vesileikistä olikin kehkeytynyt sitten oikein kunnollinen vesisota. Pian mikään osa vaatteista ei ollut enää kuivana, vaan vuotivat vettä ihan kunnolla. Mutta tyttö ei osannut edes odottaa sitä, miten tällainen pieni leikkiminen sai hänen masentavat ajatuksensa katoamaan tyystin. Penelope tunsi hetken aikaa olevansa se sama normaali Penelope, joka osasi nauraa ja iloita huoletta. Häntä eivät maailman tuuletkaan pystyneet helposti kaatamaan. Kaikki tuntui olevan hyvin sen pienen hetken aikaa, kun Sammien kanssa vettä toisten päälle roiskittiin.
Kuitenkin, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin loppui myös se hetkellinen onnellisuus. Mutta silti olo tuntui jo paljon paremmalta kuin äsken siellä kallionkielekkeellä.

Penelope kahlasi sitten takaisin rannalle, kun heidän vesisotansa oli saanut päätöksensä. Pepe vilkaisi toppiaan ja puristi sen alakulmasta ylimääräisiä vesiä pois. Onneksi hän oli pukenut tänään ylleen keltaiset rintaliviit, niin ne eivät paistaneet läpi topista niin paljoa kuin esimerkiksi siniset rintaliivit olisivat paistaneet. Kun tyttö oli parhaillaan kuivaamassa punaisia hiuksiaan, Sammie ehdotti surffaamista. Penelope siirsi katseensa hiekasta ystäväänsä ja katseli tätä hetken aikaa ajatuksissaan. Surffaamista tämä neitokainen ei pahemmin ollutkaan kokeillut. Toki Pepe oli sitä pari kertaa kokeillut, mutta aina oltiin päädytty samanlaiseen lopputulokseen; Penelope putosi laudalta veteen ja nielaisi sellaisen määrän merivettä kurkusta alas, että hänet valtasi heti huono olo. Mutta nyt tytön oikeastaan teki mieli kokeilla jotain hieman erilaista. Ja surffaaminen kuulosti tosiaankin hyvältä punapään korviin. "Kuulostaa hyvältä", Pepe vastasi sitten ja heilautti märät hiuksensa selälleen. "En olekaan kokeillut sitä pariin vuoteen", tyttö lisäsi ja sipaisi märkiä hiussortuviaan korvansa taakse. Vaikka Penelopella ei ollutkaan mukanaan uimapukua, ei sillä ollut väliä. Hän oli jo muutenkin sen verran märkä, että minifarkkushortsit ja keltainen toppi saisivat käydä uimapuvusta.

Cheerleader nyökkäsi toiselle, kun Sammie sanoi vievänsä pyyhkeen kuivumaan. Tässä ehtisi siis hetken aikaa kuivatella ennen surffausta. Tosin oliko kuivattelussa enää lainkaan järkeä, kohtahan sitä taas mentäisiin veden armoille.
Hetken paikoillaan pysyttyään tyttö sitten riensi takaisin veteen ja kahlasi syvemmälle. Kun vesi ylettyi häntä vatsalle asti, sukelsi punapää kirkkaansiniseen veteen. Vesi tuntui niin mukavan virkistävältä ja ihmeellisen rauhoittavalta. Pian tyttö sitten ilmestyi takaisin vedenpinnalle ja veti keuhkot täyteen happea.

Maliana ”Sammie” Tifft

Vesisota näytti vievän Penelopen ajatukset muualle ja Sammie oli siitä tyytyväinen. Pieni hengästyminen hiljensi hetkeksi Sammie ja tuo katsoi virnuillen ystäväänsä joka oli litimärkä. Punapää kuitenkin suostui hetken mietyttyään Sammien ehdotukseen ja cheerleaderin huulille nousi hymy.
”No mä autan sua tietenkin”, brunette totesi lähtiessään rannalle päin. Kääntyessään katsomaan olkansa yli hetken kuluttua Sammie huomasi Pepen kahlaavan takaisin veteen. Tarpeeksi syvälle päästyään tuo heittäytyi mereen ja katosi näkyvistä. Tovin kuluttua punatukka ilmestyi taas pintaan ja veti syvään henkeä. Sammie hymyili itsekseen kun asteli tavaroidensa luo. Pyyhe laitettiin aurinkotuolin selkänojalle kuivumaan, vaikka brunette olikin lähes täysin varma, ettei se kuivuisi enää tämän päivän aikana ainakaan kokonaan. Cheerleader kaappasi maasta surffilautansa.
”Hei, saanko mä lainata tota sun lautaasi?” brunette sitten kysäisi saman varjon alla majailevalta itseään pari vuotta vanhemmalta tytöltä. Tuo nyökkäsi mutta pyysi olla rikkomatta lautaa. Sammie nyökkäsi, kiitti ja otti toisenkin laudan mukaan ja lähti takaisin Pepen luo. Katse pidettiin ulapalla, aaltoja tarkkaillen.

”Niin siis sä olet kokeillut tätä aiemminkin?” Sammie esitti epäsuoran kysymyksen Penelopelle päästessään lähemmäs tuota. Lautoja kannettiin edelleen kainalossa vaikka vettä oli jo polviin asti. Sammie jäi hetkeksi paikoilleen ja tarkkaili edelleen merelle päin. Muita surffaajia oli edelleen jonkin verran. Sammie surffilaudat veteen, liu’utti toisen Pepeä kohti ja hypähti sitten omalleen istumaan. Lauta keinahteli melko heikkojen aaltojen vaikutuksesta. Sammie osoitti muihin surffaajiin päin kädellään.
”Haluatko sä mennä tuonne isommille aalloille vai pysyy sivummalla pienemmissä aalloissa?” kysäistiin sitten Penelopelta ja katsottiin toista hiukan kulmat koholla. Sammielle oli itselleen oikeastaan ihan sama, että menisivätkö he haastamaan isot vai pienet aallot. Pienemmillä oli tosin helpompi neuvoa, mikäli siis Pepe sattui apua tarvitsemaan.
”Mä käyn testaamassa”, Sammie sitten ilmoitti ja nyökkäsi hiukan kauemmas merelle päin. Pepe sai tulla mukaan jos halusi, tai jäädä siihen katsomaan.

Brunette asettui laudalleen makaamaan ja alkoi kauhoa kauemmas rannasta. Koko ajan hiukan suurempia aaltoja tuli vastaan, mutta tyttö suoriutui niistä vanhana tekijänä. Tovin kuluttua Sammie nousi taas istumaan laudalleen ja käänsi sen niin että oli kohti rantaa. Bruneten pää oli tosin kääntynyt niin, että tulevia aaltoja pystyi tarkkailemaan olan yli. Ja sieltä näyttikin tulevan juuri sopiva. Sammie asettui takaisin makuulle laudalleen, lähti kauhomaan nyt puolestaan rantaan päin. Aalto tuntui tarttuvan lautaan ja Sammie nousi varmasti laudalleen seisomaan. Asento pidettiin kuitenkin melko matalana, suorilta jaloiltahan olisi lentänyt päistikkaa takaisin veden vietäväksi. Aalto kuoli hiljaksiin, ja Sammiekin laskeutui melko nopeasti takaisin istumaan. Katse käännettiin Penelopeen päin.
”No, mitäs sanot?”

Penelope siirteli märkiä hiuksiaan pois kasvoiltaan. Harmi, ettei hänellä ollut mitään ponnaria mukanaan. Hiukset pysyisivät paremmin hallinnassa, kun ne olisivat kiinni. Olisikohan Sammiella lainata?
Juuri silloin toinen tulikin takaisin punapään luo surffilaudan kera. Pepe nyökkäsi Sammien kysymykselle, vaikka olisi ollut ehkä turvallisinta sanoa ei. Koska nyt tytöstä tuntui siltä, että siitä oli todellakin liian kauan, kun hän oli viimeksi surffilaudan päällä ollut. "Joo, mutta en todellakaan ole koskaan ollut mikään mestari", tyttö sanoi hivenen huvittuneena, kun otti vastaan Sammien liu'uttaman surffilaudan. Sammie pääsi oman lautansa päälle liian helpon näköisesti, kun tyttö toisen touhuja katseli. Cheerleader yritti sitten nousta oman lautansa päälle, ja hetken päästä punapää jopa onnistui istumaan sen päällä. Jo tästä saavutuksesta Penelope voisi olla ylpeä. "Ehkä minun on turvallisinta kokeilla ensiksi pienillä aalloilla?" Penelope sanoi kysyvästi Sammien katseen kohdatessaan. Pepe naurahti hiljakseen ja nyökkäsi, kun toinen sanoi käyvänsä kokeilemassa surffausta. Vihertävänsiniset silmät katsoivat Sammien menoa ja käsi nostettiin otsalle, jotta aurinko ei häikäisisi.

Sammie oli surffaamisessa todella hyvä, ainakin Penelopen silmissä. Tyttö ei voinut muuta kuin ihailla toisen tasapainotaitoa. Penelope olisi tuossa vaiheessa ollut jo vedessä ja yskimässä vettä keuhkoistaan.
"Vau", Pepe totesi, kun Sammie palasi takaisin hänen luokseen. "Olet todella hyvä", punapää kehui ja hymyili ystävälleen kysyvästi. "Niin, kauanko sinä olitkaan tätä harrastanut?"

/anteeksi kun on kestänyt; koulu ja muu elämä ^^---)/

Maliana ”Sammie” Tifft

Sammie nyökkäsi Pepelle. Ehkä tosiaan pienillä aaloilla kokeilu oli alkuun ihan hyvä idea. Eivätkä nekään pienet aallot, joille Sammie lähti lautailua ensin kokeilemaan, olleet niitä aivan pienimpiä. Oli Sammie nähnyt pienempiäkin. Nämä saivat kuitenkin luvan kelvata, ja brunette oli kyllä varma siitä, että Penelope selviäisi surffauksesta kunnialla. Sitä paitsi, hauskaahan tässä vain lähdettiin pitämään.
Sammie naurahti pienesti ja hymyili Penelopelle samalla kun pyyhki muutamia suortuvia kasvoiltaan.
”Kiitos vain”, sanottiin sitten, hypättiin laudalta alas seisomaan veteen ja jatkettiin hymyilyä. Sammie vilkaisi muualle merelle päin, mutta kääntyi sitten takaisin Pepeen päin punapään esittäessä kysymyksen. Bruneten kasvoille muodostui pohtiva ilme ja sormet laskivat vuosia.
”Viitisen vuotta”, Sammie sitten vastasi tovin kuluttua, ”siitä asti kun me muutettiin tänne San Diegoon pysyvästi”, jatkettiin vielä ja hymyiltiin perään.

Sammie hypähti takaisin laudalleen istumaan, vilkaisi merelle päin ja sitten vierellään olevaa Penelopea. Tuuli heilutteli hiuksia ja yritti kuivattaa niitä parhaansa mukaan.
”No, oletko sä valmis lähtemään aallonharjoille?” brunette sitten kysyi pienesti naurahtaen kohottaen kulmiaan hiukan ystävälleen. Sammie nyökkäsi merelle päin. Pienet jo melkein kuolleet aallot keinuttelivat tyttöä ja surffilautaa. Veri veti jo vesille. Sen enempiä oikeastaan Pepen vastausta odottelematta Sammie asettui jälleen vatsalleen laudalleen ja alkoi kauhoa itseään eteenpäin kohti aallokkoa. Se kävi koko ajan raskaammaksi kun vasta-aallot suurenivat, mutta aina se oli sen arvoista. Muutamaan kertaan brunette kääntyi olkansa yli katsomaan taakseen Pepeä.
”Mä lupaan että tänään sä opit surffaamaan”, punpäälle vielä huudahdettiin hymyillen.

Pian Sammie löysikin itsensä jo melkoisen kaukaa rannasta. Aallot kävivät hankalemmiksi, mutta eivät vaikeiksi. Cheerleader odotteli hetken Pepeä yrittäen pysytellä mahdollisimman hyvin siinä paikoillaan. Sitten oli taas aika antautua veden vietäväksi.

/niin eikös tämä ollut tässä, kun suunnitelma oli että jätetään tytöt surffailemaan? :---) kiitos pelistä!/