we gon' light it up like it's dynamite

Ei ollut vaikeaa arvata, kumman idea kotibileet oli; Taylorin vai Maddisonin. Jälkimmäisenä mainittu käytti häikäilemättömästi hyväkseen vanhempien viikonloppureissua, koko talo olisi sisarusten vallassa ja ajatus bileistä kirvoitti mieltä niin, että se oli loppujen lopuksi pakko toteuttaa. Muutamien järjestelyjen jälkeen paikalle oltiin saatu kunnon äänentoistolaitteet, juotavaa oli tarpeisiin nähden hieman liikaakin ja väkeä kutsuttu Taylorin makuun aivan liikaa.
Maddison oli kuitenkin puskenut (tapansa mukaan) tahtonsa läpi ja järjestänyt asiat parhaaksi näkemällää tavalla, eikä Taylorin vastaväitteillä ollut mitään virkaa.

Musiikki pauhasi lähestulkoon täysillä ja hetken aikaa urheilija pelkäsi naapurirauhan särkyvän lopullisesti, mutta loppujen lopuksi musiikki ei näyttänyt häiritsevään yhtäkään naapuria. Ihmisiä, joista osa oli täysin tuntemattomia, virtasi ympärillä ja puheensorina kuului vaimeana musiikin taustalta. DJ:nä toimi joku Maddisonin kaverin isosiskon kaveri - tai jotakin sellaista, mistä Taylor ei ollut ymmärtänyt yhtään mitään. Nyt hän tyytyi seuraamaan menoa takapihan uima-altaan luona, tumman teräksen värisessä lepotuolissa istuen.
Uima-allas oli vetänyt puoleensa porukkaa ihan lahjakkaasti, menossa oli joku vuosisadan vesisota tai muuta vastaavaa. Monet huutosakkilaiset olivat päätyneet altaaseen vaatteet päällä ja Taylor todellakin aikoisi pistää Maddisonin ja tämän kaverit siivoamaan jokaisen sotkun, jonka bilevieraat aiheuttaisivat. Onneksi yksikään ei ollut vielä oksentanut ja huonovointisille tultaisiin näyttämään kohteliaasti ulko-ovea.
"Maddison ja Jared Hawkins oli aika läheisissä tunnelmissa pari viikonloppua takaperin!"
"Eikä?! Sä valehtelet, ihan oikeasti siis?"
"En valehtele, ne oli kadonnu jonnekkin ja kun ne tuli takasin, kummallakin oli vaatteet märkinä"
"Siis OMG... Mä luulin että Taylor hakkais jokaisen joka siihen koskis"
"Niinpä, mutta eihän se enään ehdi vahtimaan Maddiee kun sillä on Penelope",
Taylor naurahti muutamaan otteeseen ja vilkaisi olkansa yli kovaan ääneen keskustelevaa tyttöporukkaa joka taisi koostua pääasiassa muutamasta rikkaasta pennusta. Tätä varsin maistuvaa yksityiskohaa hän ei ollutkaan saanut tietää, sillä Maddison oli bileitä seuranneena päivänä tyytynyt mumisemaan lyhyitä vastauksia ja tiuskimaan jotakin 'pidä huoli omista asioistas'-tyylisiä lausahduksia. Pikkusiskolla oli silminnähden ollut pientä krapulanpoikasta ja rouva Morris olikin saanut pidellä tyttärensä hiuksia tuon oksentaessa vartin ajan ja itkiessä silmiä päästään huonon olonsa vuoksi. Muutama 'en juo enään ikinä'-lupauksiakin Taylor ainakin muisti kuulleensa.

Kun äänentoistolaitteista pamahti soimaan Stromaen Alors on Danse, porukka nousi silmänräpäyksessä altaasta ylös ja meininki vaihtui yleisestä hauskanpidosta discoksi. No, luvassa oli toinen toistaan omituisempia tanssityylejä ja muutamia näyttäviä kaatumisiakin.
Kello näytti puoli kahdeksaa ja Taylor odotti Penelopea suorastaan tylsistyneenä. Toivottavasti he saisivat viettää edes yönsä rauhassa ilman pelkoa siitä että nuorukaisen huoneeseen yrittäisi ängetä yhtäkään tungettelijaa häiritsemään heidän uniaan.

Samaan aikaan Maddison, talon toisella puolella, keskittyi lähinnä tanssimaan aivan kuin hänen henkensä olisi ollut siitä kiinni. Äskettäin etupihan istutusten takana poltettu kannabissätkä oli tarjonnut mukavan ja vapautuneen olon, alkoholia oli mennyt vasta muutaman siiderin verran ja tekeillä oli vuosisadan kaljabongi.
Mimi ja Beth olivat menossa mukana (niin kuin aina) ja pariin otteeseen Morrisien kuopuksen kaksi luokkatoveria innostuivat vaihtamaan varsin hmm... kiihkeitä suudelmia keskenään. Oli suoranainen ihme, että yksikään kolmesta tytöstä oli pysynyt jo kahden biisin ajan pystyssä, vaikka tanssialustana oli vain ruokasalin mahonkinen ruokapöytä.
We No Speak Americano ei laimentanut menoa ollenkaan - päin vastoin, ympäri taloa saattoi hyvässä lykyssä kuulla innostuneita kiljahduksia ja suurin osa porukasta oli löytänyt sisäisen tanssijansa. Eri asia oli taas se, miten kehuttavat tanssitaidot kullakin oli.

Penelope Ravens katsoi näkyä hivenen huolissaan. Hän ei ollut ollut minkäänlaisissa juhlissa pitkään aikaan ja totta puhuen hän epäröi astua askeltakaan lähemmäs tuota tuttua taloa, jossa selvästikin oli meno jo hurjimmillaan. Pepe nimittäin näki pihalla juoksevan puolialastomia nuoria ja yksi oli jo sammuneena etupihan puskaan (vain jalat ja yksinäinen kaljapullo näkyivät).
"Sinne vain mukaan", kuului Michellen rohkaisevat sanat punapään korviin, joka kääntyi katsomaan äitiään sangen kummastuneena. Milloin äiti oli suorastaan työntänyt tytärtään mukaan juopottelubileisiin, kun äiti sangen hyvin oli tietoinen tyttärensä 'pariin kertaan' karanneista alkoholiseikkailuista?
"Äiti, oletko tosissasi?" Pepe kysyi kulmat kurtussa. Michelle kohautti olkiaan ja taputteli käsiään ratillaan.
"Kyllä minä tiedän, ettet sinä ole enää samanlainen juoppopelle kuin pari kuukautta sitten. Lisäksi sinulla on Taylor henkivartijana, joten eihän minulla ole tässä mitään huolehdittavaa, eikö niin?" Michelle vastasi aivan huolettomasti loihtien huulilleen sitten epätavallisen tyytyväisen virneen. Äiti tuntui näköjään luottavan Tayloriin ehkä liiankin paljon, vaikka äiti kyllä puhui totta; Taylor olisi Penelopen henkivartijana juhlissa. Mitään ei tapahtuisi punapäälle, kun hän olisi Taylorin seurassa.

Cheerleader katsoi tutun auton perään ja pian äidin auto oli jo kadonnut näkyvistä moottoreineen. Nyt Penelope kuuli vain talosta kantautuvaa musiikkia ja huudahduksia. Noh, sinne sekaan vain etsimään Taylor. Missähän urhelija oli, pitäisiköhän Penelopen ihan soittaa tälle?
Nääh, Penelope etsisi Taylorin käsiinsä ilman turhia soittelemisia. Joten tyttö lähti kävelemään kohti taloa, jossa meno ei tosiaankaan ollut hyytymään päin. Ensiksi hän tutkisi talon sisältä ja sen jälkeen menisi takapihalle, jos Tayloria ei sisältä löytyisi.

Penelopella oli yllään musta lyhythihainen paita, joka oli hivenen väljähtävä. Paidan kaulusta koristi musta kuviointi, jota ei nähnyt muuten kuin tarpeeksi lähellä. Lisäksi hänellä oli vaaleansininen farkkuminihame ja mustat avokkaat, joissa ei tosin ollut korkoa kuin parin sentin verran. Tukkaa Pepe oli hitusen kihartanut, mutta muuten jättänyt auki. Ranteita koristi parit valkoiset helmet. Meikki oli melko kevyt ja luonnollinen, mutta sellaisesta tyttö pitikin. Eikä hänen sitäpaitsi tarvinnut saada kenenkään muun huomiota kuin vain Taylorin.

---

"PARTYY!" Mary-Ann McAllister hihkaisi riemuissaan boolimalja kädessään ja nousi itsekin samalle pöydälle Maddison Morrisin seuraksi. Hänen juomansa läikkyi erään jätkän päälle, joka ei tosin tajunnut enää oikein mistään mitään. Vaaleahiuksinen cheerleader keinutti lanteitaan ja takapuoltaan biisin tahtiin, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Hei, missä juhlat, siellä myös Mary-Ann! Se oli asia, joka kaikkien pitäisi muistaa. Juhlathan eivät olleet mitään ilman tätä pikku draamakuningatarta, joka sai juhlat kuin juhlat kuulostamaan seuraavana päivänä vuosisadan tapahtumalta.

Mary-Annella oli yllään violetti mekko ja haalean violetit korkokengät. Hänen asunsa oli erään muotisuunnittelijan uusinta mallistoa ja kengätkin viimeisintä muotia. Näillä jos millä herätettiin kenen tahansa huomio. Ja juuri sitä M.A toivoikin, huomiota ja ihastusta.

Cheerleader oli jo juonut sen verran ilolientä, että hänen päässään pyöri joka kerta, kun hän hiemankin päätään kallisti. Mutta se ei ollut hänen tanssimistaan estämässä, ei lainkaan. Hän oli nyt elämänsä parhaimmassa kunnossa, eikä kukaan voisi latistaa sitä hyvää tunnetta hänestä. Huomenna olisi varmasti todella hyvä olo, mutta sitä ei ajateltu nyt. Nyt vain ajateltiin komeita poikia (vaikka hän seurustelikin Dannyn kanssa) ja alkoholia. Sekä hauskanpitoa, jota ei todellakaan sopinut unohtaa. Nämä olivat Mary-Annen ensimmäiset bileet tytön hakkauksen jälkeen. Onneksi M.A oli tervehtynyt kokonaan, eikä hänestä näkynyt enää lainkaan, että häneen olisi mitenkään edes koskettu.

"Maddi, muru, loistavat bileet!" Mary-Ann kehaisi ääneen ja keinutti lanteitaan nyt Maddisonin puoleen hymyillen tälle valloittavasti. "Saat olla varma, että koko koulu puhuu näistä vielä viikkokausia!" Ja tuo oli myös kehu Mary-Annelta, jos joku toisin epäili.

---

"En usko, että tämä on kovin hyvä idea.."
"Tässä asiassa mä en kuuntelekaan sua."
"Mutta jos ne saa vihiä tästä, niin arvaa mistä ne kirjoittaa seuraavat viikot."
"No ihan vitun sama, minähän menen silti."
"Et tosiaan aio kuunnella minua?"
"En todellakaan."

Ja sen sanottuaan Jake Maxwell astui ulos mustasta limusiinistaan kuljettajan avatessa se häneööe. Christopher Gordon, Jaken agentti, katsoi Jakea vielä anovasti siihen asti, kunnes ovi pamahti tämän silmien edessä kiinni. Jaken huulille kohosi mairea hymy, kun hän asetteli tummansinista takkiaan paremmin yllään. Rachel Mendes, Jaken stylisti, oli valinnut nämä vaatteet Jakelle ja uskoi merkkivaatteiden kiinnittävän kenen tahansa muotia seuraavan ihmisen huomion.

Jake oli saanut kutsun Morrisien juhliin, eikä hän todellakaan ollut aikeissa kieltäytyäkään. Mary-Ann oli nimittäin itsekin sanonut tulevansa juhliin, joten juhlista ei todellakaan voisi huonot tulla edes tekemälläkään. Jake oli yleensä samoissa juhlissa Mary-Annen kanssa, koska tämä tyttö todellakin osasi juhlia. Lisäksi Mary-Ann oli tärkeä juorulähde sekä osasi käsitellä Jakea julkkiksen lailla. Oikeastaan Mary-Ann taisi palvoa häntä, mutta sehän sopi Jakelle oikein hyvin. Se tosin oli epävarmaa, kummalla oli vaikutusta kumpaan, koska he molemmat olivat omalla tavallaan vahvoja persoonia, mutta sillä ei kai nyt ollut oikeastaan mitään väliä. Pääasia oli se, että Jake pysyisi väleissä Mary-Annen kanssa ja päinvastoin. Molemmat hyötyisivät tästä 'suhteesta'.

Nuori herra astui sisään Morrisien taloon ja kun eteisessä olevat juopuneet tytöt olivat tiedostaneet hänen olemassaolonsa, alkoi se hillitön kikatus ja ihastuksesta kertovat katseet osua Jakeen. Jake hymyili vain entistä tyytyväisemmin ja hakeutui sisemmälle taloon. Talo tosiaan oli täynnä juopuneita nuoria, jotka ottivat kaiken irti näistä juhlista. Jake nappasi käteensä boolilasin ja täytti sen boolilla hörpäten ensimmäiset siemaukset nopealla kulauksella alas kurkustaa. Pahaa tai ei, pitäisi äkkiä päästä biletysfiilikseen.

Juotuaan jo toisen boolilasillisen boolia päätti Jake etsiä Mary-Annen. Tyttö löytyikin pöydältä tanssimasta talon juhlien toisen järjestäjän seurasta. Jake virnisti ilkikurisesti katsoessaan tanssivia tyttöjä pöydällä.
"Näköjään juoma on maistunut neitokaisille", totesi rikas pentu ääneen ja vinkkasi tytöille silmäänsä.

//HUHHUH!

Taylor alkoi pikkuhiljaa kyllästymään humalaisten ihmisten tanssimiseen ja mellakointiin, lisäksi hän halusi löytää Penelopen - mikäli huutosakkilainen oli jo tullut paikalle. Tuumasta toimeen, nuorukainen nousi ylös ja suuntasi askeleensa takaovelle ja pääsi sisälle kotitaloonsa vasta kun muutama muu bilekansalainen oli tajunnut väistää hänen tieltään.
Onneksi suurin osa ihmisistä näytti muistavan käytöstavat ja osa antoi suosiolla tilaa illan isännälle, vaikka Taylor ei millekkään ylikireälle Hitler-linjalle lähtenytkään.
Jos musiikki olisi ollut edes paria astetta hiljaisemmalla, puheen olisi saattanut ehkä jopa kuulla. Ilmeisesti ihmiset halusivat tinnituksen riesakseen tai sitten jokaisella kuulo oli huonontunut jo niin paljon, että volyymien oli pakko olla kaakossa saaakka.

Ruokasalissa meno näytti olevan kaksin kerroin roisimpaa, Taylor pysähtyi oviaukkoon ja tutkaili menoa hetken aikaa ruskeilla silmillään. Pöydän päällä tanssiva Maddison näytti kyllä pitävän hauskaa ja... Mary-Ann McAllister? Siis ihan oikeasti, Mary-Ann McAllister sievät korkokengät jalassaan tanssimassa Morrisien ruokasalin pöydällä, Taylorin - hänen - pikkusiskonsa kanssa? You gotta be kidding me?!
Taylor pyöritteli päätään ja nappasi jonkun juhlijan käsistä toistaiseksi lähes täyden ja kylmähkön kaljapullon, nyökäten sitten kiitokseksi. Pullo kohotettiin huulille ja makuhermoja hivelevän kaljan annettiin valua kurkusta alas reilulla kädellä, tippaakaan pihtaamatta. Muutama askel lähemmäs tanssilattiana toimivaa pöytää ja Taylor sai kääntää kasvojaan kattoa kohti, jotta kykeni jahtaamaan pikkusiskonsa kasvot näkökenttäänsä.
"Maddison, sä voisit pikkuhiljaa rauhottua", nuorukainen huudahti ja kohotti pulloa hivenen, ikään kuin tervehdykseksi. Mary-Anniin luotiin pitkä ja tarkkaileva katse, sillä Taylor tiesi, ettei neidin paikallaolosta seurannut lähes koskaan mitään hyvää. Oikeastaan lähes poikkeuksetta tuo onnistui aiheuttamaan turhaa draamaa, väärinkäsityksiä ja riitaa ihmisten välille. Oli kyse sitten niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin herra Brownin lempiväristä.

"Mary-Ann!", Maddison hihkaisi ja kääntyi blondin puoleen tuon kivutessa pöydälle tanssimaan. Beth ja Mimi katsahtivat toisiaan vähintäänkin (siis lievästi ilmaistuna) innostuneina ja ryhtyivät keinuttamaan lanteitaan oikein olan takaa - aivan kuten kunnon bileissä kuuluikin.
Mary-Ann oli tullut hakatuksi (mikä oli ollut Maddisonista väärin ja hyvin harmillista, omasihan hän omantunnon jota sopi käyttää myös silloinkin, kun ei olisi ollut tarvetta) jokunen aikaa sitten ja vasta nyt cheerleader oli kuuleman mukaan täysin toipunut. Siltä myös vaikutti, sillä McAllister oli tapansa mukaan pukeutunut viimeisen päälle ja juhli tuttuun tyyliinsä.
"Kiitos muru, onneks tulit paikalle!", Maddison hihkaisi takaisin ja vastasi toisen huutosakkilaisen hymyyn jatkaen musiikin rytmiin tanssimista. Ei sillä, että Maddisonin tanssitaidoissa olisi ollut kehumista - varsinkin kun hän ei ollut selvinpäin.
Juuri kun fiilis oli nousemassa huippuunsa, tietenkin Taylorin piti tulla pilaamaan kaikki.
"Taylor, mun mielestä SUN pitäisi rauhottua!", Maddison vastasi nauraa räkättäen ja jatkoi tanssimista ikäänkuin unohtaen isoveljensä olemassaolon. Hän pani merkille veljensä pitkän ja ei-niin-ystävällisen katseen Mary-Annin suunntaan, muttei viitsinyt vaivautua kommentoimaan sitä millään tavalla. Penelopen ja Mary-Annin väliset riidat eivät olleet hänen asiansa, saatika ongelmansa.

Jake Maxwell - siis ihan oikeasti Jake Maxwell - tupsahti paikalle ihan yöstä. Olihan Maddison toki kutsunut paikalle Astonin oman julkimon, mutta tuon saapuminen oli ollut epävarmaa. Julkimoillahan oli kiireitä ja edustustehtäviä ja erilaisia VIP-bileitä ja mitä vielä. Kun kyseessä oli Jake Maxwellin tapainen suurluokan tähti, nuo harvemmin vaivautuivat ottamaan osaa ikätovereidensa 'tasottomiin' kotibileisiin.
Mutta kuitenkin, JAKE MAXWELL MADDISON MORRISIN RUOKAILUSALISSA. Siis oikeasti! Näistä todellakin tulisivat sellaiset bileet, joista koko Aston High School puhuisi seuraavat kaksi kuukautta ja näitä muisteltaisiin joskus kahdenkymmenen vuoden päästä luokkakokouksessa.
Maddison käännähti tämän paljon puhutun ja tarpeeksi ihkutetun jätkän suuntaan ja kiljahti silkasta innostuneisuudesta. "Wow, siis säkin tulit tänne!", blondi huudahti ja lopetti hetkeksi tanssimisen. Etenkin Beth ja Mimi tuntuivat olevan taivaissa saakka; ensin Mary-Ann ja nyt Jake! Ja voi, näyttelijänlahjakkuus vinkkasi heille silmää! Maddison käännähti Mary-Annin puoleen ja yritti hakea tuohon jonkinlaista katsekontaktia. "Hei, Mary-Ann, tuutko sä käymään mun kanssa vessassa?", Maddison kysyi ja joutui korottamaan ääntään, jotta hänen äänensä olisi kantanut musiikin pauhun ylitse.

Taylor sai jälleen rasitella niskojaan pyöritellessään päätään ja siirtyessään hiljalleen olohuoneen puolelle, mutta matkalla tuttu näky jäikin ruskeisiin silmiin kiinni ja varasti nuorukaisen huomion kokonaan itselleen; Penelope.
Aikaa säästelemättä urheilija asteli itsevarmasti virnuillen tyttöystävänsä selän taakse ja kietoi kädet tuon vyötärön ympärille, painaen huulensa tytön korvaa vasten. "Moi kulta", Taylor kuiskasi ja piteli Penelopea edelleen otteessaan.

Penelope oli päässyt sisälle Morrisien taloon ja katseli ympärilleen valppaana. Varoitus, liikkeellä oli hyvin paljon juopuneita teinejä, jotka eivät pysyneet enää oikein millään pystyssä ja melkein jokaisen lasista läikkyi juomaa lattialle tai toisten päälle. Pepe ei tahtonut juomien läikkyvän ylleen, joten hän piti turvallisen välimatkan muista. Tai ainakin niistä tapauksista, jotka suorastaan heittivät juomiaan toisten päälle.
Tyttö tunnisti suurimman osan nuorista Aston Highn oppilaiksi, mutta oli siellä joitain sellaisiakin kasvoja, joita punapää ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Joidenkin kavereiden kavereita mahdollisesti. Ainahan juhliin eksyi kaikenmaailman kuokkavieraita ilmaisen viinan perässä.

Yhtäkkiä kädet kietoutuivat Penelopen ympärille ja Pepe oli jo valmiina erkanemaan jonkun tuiki tuntemattoman syleilystä, kunnes tunsi huulet korvallaan ja tutun äänen kantautuvan siihen. Punapää huokaisi helpotuksesta ja kääntyi nopeasti Tayloriin päin katsoessaan tätä toruvasti toinen kulma hitusen koholla.
"Meinasin jo käyttää väkivaltaa, kun tuolla tavalla hiipparoit selkäni taakse", cheerleader sanoi ja sitten hänen kasvoilleen syntyi hurmaava hymy, kun hän jo painoikin huulensa urheilijan huulia vasten. "Hei vain sinullekin", Penelope tervehti sitten kuin muina miehinä ja jäi tuijottamaan Taylorin ruskeita silmiä lumoutuneena.

"Täällä on paljon porukkaa", tyttö totesi ja siirtyi yhä lähemmäs Tayloria, kun joku tuntematon jätkä oli melkein tönäissyt Penelopea. "Täällä on varmasti huomenna melkoinen sotku.." Pepe totesi säälivästi nähdessään, kun yksi sipsikulho kaatui lattialle ja ihmiset astuivat sipsien päälle murustaen lattiaa entisestään.

---

Jake virnisti poikamaiseen tyyliinsä Maddisonille, joka vaikutti selvästi yllättyneeltä miehenalun ilmestymisestä paikalle. "Hei, eihän näin hyvin mainostettuja juhlia nyt voinut väliikään jättää. Eikä varsinkaan, kun järjestäjä sattuu olemaan hyvin hemaiseva vaaleaverikkö", rikas pentu totesi ja nojautui takana olevaan seinämään itsevarmasti hymyillen Maddisonia yhä katsellen. Hänen katseensa harhaili Maddisonin vartalolla, eikä jätkä voinut kieltää sitä tosiasiaa, että tyttö tosiaan omisti ihan kivan vartalon. Jaken ei varmasti paljoakaan tarvitsisi käyttää viehätysvoimaansa viedäkseen Maddisonilta jalat alta, niin juovuspäissään ja helpolta tapaukselta tuo vaaleaverikkö nimittäin näytti.

Mary-Ann huomasi vasta nyt Jaken läsnäolon ja hihkaisi riemusta.
"Jake! Ahh, ihanaa, että säkin tulit tänne!" M.A hihkui innosta ja hymyili sädehtivästi Jakelle, joka oli varmasti tämän talon kuuluisin henkilö. Ja Mary-Ann tunsi olevansa niin arvostettu henkilö sillä hetkellä, kun tunsi Jaken kaltaisen julkimon muita paremmin.
Sitten Maddisonin pyyntö kantautui blondin korviin ja Mary-Ann käänsi katseensa pöydällä olevaan ystäväänsä. Hmmm, yleensä vessaan pyytäminen merkitsi jotain mehevää ja kiinnostavaa kertomista, joten miten Mary-Ann voisi muka kieltäytyä?
"Toki, muru. Mennään jo!" cheerleader kannusti ja viittoi kämmenellään Jakea tulemaan lähemmäs. Jake teki työtä käskettyä ja tuli lähemmäs blondeja pöydän äärelle. Mary-Ann levitti käsiään sen merkiksi, että Jaken tulisi ottaa hänet kiinni ja laskea alas. Eikä Jake voinut kieltäytyä, sillä kieltäytyminen olisi hyvin epäystävällisestä. Ja saisi Mary-Ann McAllisterin varmasti suuttumaan melkoisesti.
Jake kietoi kätensä Mary-Annen lanteille ja nosti kevyen tytön helposti alas pöydältä. Seuraavaksi katse hakeutui Maddisoniin ja Jake levitti käsiään leveästi virnuillen siihen malliin, että hän nostaisi myös Maddisonin alas, jos toinen vain niin tahtoisi.

Taylor vastasi Penelopen suudelmaan huulet pienessä virneessä, joka pyyhkiytyi nopeasti jonkun idiootin melkein tönäistessä punapäätä. Häntä inhotti humalaisten ihmisten väliinpitämättömyys ja sikaimainen käyttäytyminen, sillä muutamat juhlijat tuntuivat sikailevan pelkän sikailun riemun vuoksi. Niin kuin nuorukainen oli aiemmin ajatellut, hän pistäisi Maddisonin kavereineen siivoamaan koko talon lattiasta kattoon - välittämättä siitä kuinka paha krapula yhdelläkään heistä olisi. Taylor kietoi kätensä tiukemmin tyttöystävänsä ympärille ikäänkuin suojellakseen tätä ohi kulkevilta ihmisiltä jotka eivät tuntuneet piittaavan tippaakaan siitä vaikka eteen sattuisi joku; porukka puski läpi vaikka väkisin.

"Etkai sinä rakasta poikaystävääsi pahoinpitelisi?", Taylor kysyi viitaten Penelopen aikaisemmaan kommenttiin ja naurahti. Oikeastaan häntä ei haittaisi vaikka toinen olisi muksauttanut häntä... Tai no, olisihan se hieman haitannut, mutta hän olisi luultavasti vain pitänyt siitä; vaiin siksi että lyöjä olisi ollut Penelope.
"Maddisonilla on huomena luvassa siivousurakka", tokaistiin huvittuneena ruskeiden silmien sahatessa asunnon nurkasta toiseen ja takaisin cheerleaderiin. "Se helvetin McAllister on täällä...", nuorukainen mumisi selvästi asiasta närkästyneenä ja lähti johdattelemaan Penelopea hiljalleen kohti yläkertaan vieviä rappusia. Onneksi Taylor oli teipannut huoneensa oveen lapun, jossa luki selvästi ja isokokoisilla kirjaimilla että huoneeseen tunkeutujan terveys olisi pahasti vaarassa. Tuskin kukaan uskaltaisi sinne moisen uhkauksen jälkeen mennä, sillä Taylor oli tunnettu taipumuksestaan toteuttaa uhkauksensa. Eivätkä hänen lyöntisä olleet yleensä mitään pieniä ja kivuttomia läpsäisyjä. "Haluatko sä jotakin juotavaa, syötävää tai jotakin muuta? Ajattelin kyllä että olisit halunnut viedä sun tavarasi huoneeseeni turvaan", urheilija lausui tarttuen Penelopen kädestä kiinni. Muutenkin hänen huoneessaan olisi huomattavasti hiljaisempaa ja ajatus omasta rauhasta houkutti sillä hetkellä enemmän kuin melussa seisoskelu ja humalaisten ihmisten keskellä pyöriminen.

"Tule", Taylor huudahti musiikin yli ja lähti kävelemään punapään käsi omassaan portaisiin, kuitenkin sen verran rauhallisesti että tyttö pysyisi hänen perässään. Portaikossa istuvat ihmiset tekivät suosiolla tilaa nuorelle parille urheilijan johdatellessa heitä yläkertaa kohti ja hyvä niin, muuten hän olisi joutunut käyttämään väkivaltaa raivatakseen tietä eteenpäin, eikä se ollut mikään mieluisin vaihtoehto. Maddison luultavasti pärjäisi edes puolisen tuntia omillaan sen saamarin McAllisterin kanssa ja osaisi olla aiheuttamatta ylimääräistä häslinkiä.

----


Maddison oli erittäin ylpeä siitä että hän oli saanut sekä Mary-Annen että Jaken siunauksen järjestämilleen kotibileille. Ehkäpä hänestä puhuttaisiin Astonissa muutaman vuoden kuluttua legendana, jonka bileistä puhuttiin vielä monta kuukautta niiden jälkeenkin. Vaikka cheerleader tiesi Mary-Annen taipumuksen draaman järjestämiseen, juonitteluun ja juorujen levittämiseen, oli hän kuitenkin sellaista kaikkien-kaveri-sorttia, joka ei viitsinyt sanoa pahaa sanaa oikeastaan kenestäkään. Maddison tiesi etenkin Taylorin mielipiteen Mary-Annesta, joten yleensä hän vain myötäili veljensä sanomisia tuosta Astonin draamakuningattaresta.

Ja ai niin, Jake Maxwell oli juuri kutsunut häntä hemaisevaksi vaaleaveriköksi. Beth ja Mimi olisivat varmasti kateudesta vihreitä, eikä Maddison edes vaivautunut vilkaisemaan näihin kahteen, jotka kuitenkin kovasti yrittivät tyrkyttää itsejään Astonin oman julkkiksen näköpiiriin. No joo, samaan sortui varmaan jokainen Jaken ympärillä hyörinyt muikkeli...
Mary-Annelle sopi nopea vessakäväisy joten Maddison lopetti tanssimisen ja katseli hetken aikaa blondin näyttävää laskeutumista pöydältä Jaken käsivarsien kautta lattialle.
Sekuntia myöhemmin jätkä tarjosi samaa myös hänelle ja tietenkin Maddison oli mielissään moisesta kohteliaisuudesta (totta kai hän piti sitä kohteliaisuutena ja herrasmiesmäisenä käytöksenä) ja laski kätensä rikkaan pennun olkapäille astuttuaan ensin pöydän reunalle. Lienikö tasapainon menettäminen johtuneen poltetusta kannabissätkästä tai silkasta tanssin huumasta, Maddison rojahti hieman kömpelösti Jaken vartaloa vasten ja kompuroi etsiessään maata jalkojensa alle. Huvittunut naurahdus karkasi tytön huulilta tuon kääntäessä katseensa Mary-Anneen. "Hups", blondi kommentoi kömmähdystään ja vilkaisi Jakeen pahoittelevasti, ennen kuin asteli McAllisterin rinnalle.

"Voidaanko mekin tulla?", Mimi huudahti pöydältä ja Maddison pani merkille myös Bethin varsin kysyvän katseen, kääntäen kasvonsa Mary-Annen suuntaan olettaen, että tuo päättäisi hänen kavereidensa kohtalosta.
Syvällä Maddisonissa asui se pieni, paha Maddison, joka suorastaan toivoi Mary-Annen vastauksen olevan kieltävä.

Penelopen huulilla ollut hymy haihtui sen sileän tien, kun hän kuuli, kuka oli paikalla. Vihertävänsiniset silmät katsoivat Tayloria 'etkai ole tosissani' -katseella, mutta miksi Taylor menisi tässä asiassa punapäälle valehtelemaan. Kaikista eniten hän tahtoikin törmätä nyt Mary-Ann McAllisterin kaltaiseen kärmeeseen, joka kuulemma seurusteli, mutta eihän se ollut estämässä sitä blondia viekottelemasta muiden poikaystäviä..
Cheerleader tajusi lähteä seuraamaan Tayloria kohti portaita, kun urheilija oli ehtinyt parin askeleen verran tytöstä erota. Penelope yritti parhaansa mukaan olla ajattelematta sitä McAllisterin käärmettä, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Mitä jos Mary-Ann yrittäisi taas tuhota Penelopen seurustelusuhteen? Se ei olisi lainkaan yllätys...
"Jos viedään tavarani ensiksi turvaan huoneeseesi ja mietitään siellä, mitä tehdään?" Penelope ehdotti, mutta hänen huulilleen ilmestynyt hymy ei oikein onnistunut vakuuttamaan.
Ehkä Penelope vain yrittäisi pysytellä mahdollisimman kaukana Mary-Annesta. Ja yrittäisi pitää Taylorinkin kaukana siitä käärmeestä. Ei sillä, että Penelope uskoi Taylorin menevän Mary-Annen ansaan, mutta ei hän silti mitään peloilleen voinut.

Taylorin käsi tarttui kiinni Penelopen kädestä ja tytön lävisti nopeasti lämpöinen ja turvallinen tunne. Ehkä tämä ilta ei olisikaan niin paha, jos hän todellakin vain pysyisi yhdessä Taylorin kanssa. Vaikka Mary-Ann McAllister nyt olisikin samassa talossa heidän kanssaan, niin ehkä he onnistuisivat välttelemään blondin seuraa ja viettämään iltansa niin sanotusti rauhassa.
Penelope seurasi Tayloria portaikkoon ja hetken niitä käveltyään he pääsivät yläkertaan. Pepe rutisti nuorukaisen kättä tiukasti ja yritti kieltää itseään kysymästä seuraavaa kysymystä ääneen. Hän tosin epäonnistui aikeissaan.
"Hei.." punapää mumisi hiljaa, kun he pääsivät Taylorin huoneeseen. "Jos Mary-Ann yrittää iskeä sinua tai jotain, niin häivythän nopeasti hänen luotaan..?"
Tyhmä Penelope. Miksi sinun oli pitänyt mennä kysymään tuo ääneen.

---

"Ohhops", Jake totesi myös itsekin, kun Maddison tömähti hänen vartaloaan vasten melko voimakkaasti. Ei se tosin sattunut lainkaan, eikä se ollut edes tullut yllätyksenä. Maddison näytti nimittäin nauttineen aika paljon sitä ilolientä. Hänen otteensa tiukentui tytön vyötäröltä, kun tyttö ei tuntunut löytävän painoa omille jaloilleen. Jake oli todella lähellä tyttöä ja hänen ruskeat silmänsä tarkastelivat Maddisonin kasvoja. Tyttö näytti entistä kauniimmalta läheltä katsottuna ja melkein heti Jake tiesi, että tämän tytön kanssa hän voisikin viettää iltansa. Ellei nyt joku toinen yhtä kaunis ja hemaiseva tyttö osuisi hänen silmiinsä.
"Oothan kunnossa?" rikas pentui kysyi astetta verran hiljaisemmalla äänellä, kun Maddison oli aikeissa perääntyä Jaken luota. Toivottavasti tytöt eivät kauaa viettäisi aikaansa vessassa, sillä Jake tahtoi jo palavasti päästä lepertelemään Maddisonille ja kosketella tytön himoittavaa vartaloa.

Mary-Ann kuuli jonkun ylimääräisen esittävän kysymyksen mukaan tulosta ja tummansiniset silmät hakivat katseeseen kaksi tyttöä, jotka M.A tunnisti... Mimiksi ja Bethiksi? Vaaleaverikkö naurahti pöyristyneesti ja heilautti hiuksiaan välinpitämättömän oloisena selälleen.
"No ette? Enhän mä ees tunne teitä", oli cheerleaderin yksinkertainen vastaus ja hän lähti käsikynkässä Maddisonin kanssa kohti vessoja. Kyllä Mary-Ann Mimin ja Bethin kyllä tunsi, mutta sillä hetkellä nämä kaksi tyttöä olivat melkein tuntemattomia Mary-Annelle. Nämähän olivat Maddisonin juhlat, eivät Mimin ja Bethin. Joten ei noita kahta tarvinnut muistaa.

Yläkertaan päästyään Taylor vilkaisi olkansa yli varmistaakseen että Penelope oli edelleen mukana. Muutaman askeleen jälkeen hän kuuli tytön kysymyksen, joka sai nuorukaisessa aikaan huvittuneen reaktion. Toinen oli niin suloinen kysyessään äskeisen jotekin epäilevällä äänensävyllä eikä Taylor voinut tietenkään loukkaantua moisesta.
"No tietenkin...", hän aloitti ja kääntyi huoneensa ovella kasvot cheerleaderiin päin, sulkien tuon jälleen halaukseensa. "Mä sanon sille että mulla on paljon sitä kauniinpi tyttöystävä enkä kelpuuta sitä edes kiillottamaan mun pelisuojiani", Taylor vannoi painaen huulensa Penelopen päälaelle. Toisella ei olisi huolen häivää tai pienintäkään syytä epäillä hänen uskollisuuttaan, sillä Taylor ei ikimaailmassakaan antaisi jonkun Mary-Annen vietellä itseään. Koko ajatus oli yksinkertaisesti naurettava, eikä hän uskonut sen blondin edes kehtaavan tehdä jotakin sellaista. Tai mistä sen tiesi, mutta mahdottomalta se ainakin tuntui.

"Sä voit luottaa muhun", Taylor totesi sitten vakavempana ja avasi oven, jonka takaa paljastui toistaiseksi siistinä ja koskemattomana pysynyt huone jota nuorukainen asutti. Äiti oli jälleen kerran pelastanut esikoisensa pinteestä ja siivonnut tämän huoneen vielä aamulla ennen lähtöään. Lisäksi nainen oli jättänyt hänelle viestin tietokonepöydälle, jossa kerrottiin viikonloppua varten tarkoitettujen ruokarahojen sijainti ja muistutus siitä mitä pitäisi ja mitä ei saisi tehdä. Tietenkin lopussa luki isolla; VAHDI MADDISONIA.
Taylor vilkuili ympärilleen ja odotti hetken, jotta Penelope pääsi sisälle huoneeseen. Sitten urheilija sulki oven perässään ja asteli sänkynsä luokse, istahtaen sitten sen reunalle. "Jos Jake Maxwell - tai joku muu - yrittää iskeä sua niin lupaathan kertoa mulle että voin kurittaa niitä oikein olan takaa?", Taylor virnisti ja yritti hieman keventää tunnelmaa. Hän tarttui hupparinsa vetoketjuun ja avasi sen, heitti hupparin tietokonetuolinsa selkänojalle ja rojahti sängylleen makaamaan. Pientä laiskurin vikaa. "Saa tulla viereen", nuorukainen vihjasi hienovaraisesti naurahtaen pikkupoikamaisesti tutkaillessaan punapäätä ruskeilla silmillään.

"Me voidaan linnottautua tänne ja kuvitella että meneillään on joku zombie-hyökkäys... Vähän jännitystä elämään", Taylor mumisi enemmänkin itselleen kuin Penelopelle ja risti kädet niskansa taakse tuijotellen kattoa ja sitten vilkaisten jälleen tyttöön.

---

Mary-Ann langetti vastauksensa tavalla, joka olisi saanut poutapilvet mustenemaan sekunnin sadasosassa. Samanlaisen reaktion se aiheutti Mimille ja Bethille, jotka näyttivät siltä, kuin he olisivat juoneet erittäin epämiellyttävän makuista myrkkyä. Maddisonin paha puoli suorastaan nautti blondin cheerleaderin päätöksestä ja koitti peittää riemuaan kääntämällä katseensa toisaalle, vältellen katsomasta pöydällä seisoskeleviin tyttöihin.
"Aha", Mimi tuhahti käännähtäen Bethin puoleen joka näytti siltä, että tuon tunteita olisi loukattu verisesti. Harmi vain, kumpikaan ei kuuna päivänä uskaltaisi kostaa Mary-Annelle äskeistä. Siitä asiasta Maddison olisi voinut lyödä vaikka vetoa.

Joku olisi saattanut helpostikin epäillä McAllisterin ystävällistä käytöstä vilpilliseksi, mutta kuten arvata saattaa - nuorempi Morris oli liian sinisilmäinen edes huomatakseen moista. Hän halusi uskoa jopa Mary-Annen tapaisesta ihmisestä jotakin hyvää, vaikka suurin osa koulusta piti tuota ylimielisenä, vaarallisena ja erittäin diivamaisena. Ehkä asiat olisivat olleet toisin, jos Mary-Ann olisi kohdellut Maddisonia huonosti, mutta tällä hetkellä Maddison ei voinut uskoa niitä ihmisiä jotka puhuivat toisesta vähemmän ystävälliseen sävyyn (kuten esimerkiksi Taylor).
Matka vessaan taittui siis McAllisterin käsikynkästä ja se, joka olisi väittänyt, etteikö kaksikko olisi kääntänyt matkansa varrella katseita, olisi vähintäänkin sokea.

Maddison kulki epäröimättä vessan eteen kertyneen jonon ohi ja kuljetti Mary-Annen perässään vessaan oven avauduttua juuri sopivasti heidän saapuessa paikalle. Alakerran vessa oli tilava, modernisti ja yksinkertaistetusti sisustettu. Yksikään sikailija ei näyttänyt käyneen siellä, sillä vessa oli pysynyt uskomattoman siistinä. Vaaleaverikkö käveli ensitöikseen peilin eteen korjailemaan hiuksiaan ja kaivoi marmoroidusta kaapista hiusharjan, harjaten sillä etuhiuksiaan muutaman vedon verran ja laittaen harjan takaisin paikalleen. Lavuaari oli yhdistetty marmoroitua tyyliä jatkavaan tasoon, jonka päältä Maddison nappasi lakkapullon ja suihki sitä hiuksiinsa.
Katse siirtyi Mary-Anneen ja sinertävät silmät tarkkailivat tuota peilin kautta. "Millainen Jake on?" Maddison kysyi ja kohotti kulmiaan, "Siis niin kun, millanen tyyppi se on?", hän tarkensi kysymystään ja pöyhi hiuksiaan seisoskellen edelleen peilin edessä. "Jotkut on puhunut että se on ihan total idiot ja sen takia mä en oikein aluksi tiennyt että viitsisinkö kutsua sitä", blondi puheli niitä näitä ja alkoi pikkuhiljaa olemaan tyytyväinen hiuksiinsa.
"Eikä Taylor oikein tunnu pitävän siitä... Musta tuntuu että se on vaan mustasukkainen Pepestä", Maddison jatkoi aivan suunsa ohi puhumista eikä oikein edes tajunnut ajatella sanomisiaan. "Ja sitten kun Pepe varmaan luulee että jokainen muija yrittää iskee Tayloria", blaa blaa blaa. Jos Taylor olisi kuullut, mitä pikkusisko lasketteli nuorukaisen veriviholliselle, Maddison olisi ollut ongelmissa. Siis pahoissa ongelmissa, sillä vihainen Taylor oli kaikkea muuta kuin se hellyyttävä ja suloisella tavalla totinen suklaasilmä.

Taylor kääntyi Penelopeen päin tytön kysymyksen jälkeen ja otti punapään halaukseen. Cheerleader hymyili pienesti, kun Taylor vakuutteli, ettei Pepen pitäisi lainkaan murehtia tulevasta illasta. Urheilijan huulet tunnettiin päälaella ja Penelopen olo alkoi kohentua koko ajan. Nyt hän alkoi tuntea itsensä taas entistä tyhmemmäksi, kun oli mennyt sanomaan jotain sellaista epäilevää ääneen.
"Anteeksi, että puhun ihan mitä sattuu.." punapää mutisi pahoittelevasti Taylorin rintakehää vasten ja pian he sitten erkanivat toisistaan ja astuivat sisälle Taylorin siistiin huoneeseen. "Mary-Ann kun ei ole tehnyt elämästäni kovinkaan helppoa", Pepe puolusteli sanojaan, mutta päätti antaa asian nyt olla. Miksi hän edes vaivautui ajattelemaan Mary-Ann McAllisteria tällaisellä hetkellä, kun hän kerta sai olla kahdestaan Taylorin kanssa.

"Kyllä minä luotan sinuun", Pepe vastasi ja hymyili jo astetta verran suloisemmin urheilijalle, joka kävi istumaan sängyn reunalle. Seuraaville Taylorin sanoille cheerleader ei voinut muuta kuin reagoida nauramalla. Siis mitä, joku Jake Maxwellkö muka alkaisi Penelope iskeä? Sen kun näkisi! Ei sillä, että tyttö edes ihaili tätä elokuviensa takia (joita ei kyllä ollut totta puhuen edes nähnyt), mutta Jake ei vain oikein koskaan ollut ollut Penelopen mieleen. Jokin siinä nuorukaisessa oli nimittäin vialla, sen Penelope pystyi kertomaan.
Punapää ei vastannut aivan heti Taylorin sanoihin, vaan teki työtä käskettyä toisen vihjatessa, että viereen sai tulla. Cheerleader asteli sängylle, mutta ehkä vasten Taylorin odotuksia hän asettuikin hajareisin (kyllä se onnistui vilauttamatta alushousuja) Taylorin ylle ja painoi huulensa tiiviisti vasten urheilijan huulia jääden tämän päälle.
"... Jos joku yrittää tulla iskemään minua, niin saat toki tulla rökittämään hänet", Penelope hykerteli naurusta ja keskittyi taas vaihteeksi suutelemaan Tayloria, kun nuorukainen oli yhä hänen allaan kuin valmiina suudeltavissa. "Mutta epäilen, ettei niin tule käymään. Koska kaikki varmasti pelkäävät sinua jo etukäteen niin paljon, etteivät uskalla hipaistakaan minua."

Punaiset hiukset reunustivat tytön hymyileviä kasvoja, kun hän katseli Tayloria allaan irrottautuessaan sitten lopulta suudelmasta.
"Zombeja? Etkö parempaa keksinyt?" Pepe nauroi huvittuneesti ja loihti kasvoilleen mietteliään ilmeen. "Eikö ufot kuulostaisi hieman enemmän jännittävältä? Kuvittele nyt, ufojen hyökkäys. Siitäkös pitäisi vasta peloissaan olla, kun ne yrittäisivät imeä aivosi. Okei, ehkä jätän tämän tarinan keksimisen sinulle", nyt Penelope nimittäin oli purskahtanut todella huvittuneeseen nauruun miettiessään omia sanomisiaan. Selvähän tämä juu. Taylorin seura sai tytön puhumaan aivan mitä sattuu. Seura tekee kaltaisekseen...

---

Mary-Ann pääsi vihdoin ja viimein Maddisonin kanssa vessan rauhaan. Blondi istuutuikin välittömästi vessanpöntön kannelle, kun oli ensiksi sulkenut sen. Hän kaivoi valkoisesta käsilaukustaan esille puuterinsa ja ryhtyi korjailemaan meikkiään Maddisonin harjaillessa hiuksiaan. Cheerleaderin teki niin kovasti mieli udella, mitä asiaa Maddisonilla hänelle oli, mutta hän päätti kuitenkin olla hiljaa ja antaa Maddisonin aloittaa keskustelu. Oli M.A:lla kuitenkin vielä sen verran järkeä päässään, että hän osasi olla painostamatta ihmisiä kysymyksillään, koska silloin hänelle ei ehkä kerrottaisi aivan kaikkea. Oli parasta antaa kalan tarttua syöttiin, eikös se niin mennyt? Tosin tätä tapausta ei kai voinut verrata kalaan ja syöttiin, mutta... No jaa, aivan sama.

Ja sittenkön Maddison avasikin suunsa ja M.A nosti salamana katseensa toiseen puuterinsa peilistä. Jake? Oliko Maddisonin halunnut puhua Mary-Annen kanssa Jake Maxwellistä?
"No hei, se on julkkis, joka on pakko kutsuu jokaisii juhlii, vaikkei sitä ehkä tahtoiskaa vieraaks", M.A vastasi välinpitämättömään tyyliin, vaikka oikeasti häntä kiinnosti heidän puheenaiheensa, kiinnosti vieläpä oikein kovasti. Maddison nimittäin varmaankin haihatteli parhaillaan Jaken perään.
"Monet, varsinkin tytöt, liikkuu Jaken kanssa vaa siks, koska ne kuvittelee sen olevan avain julkisuuteen. Siis onhan se toki sitä, en yhtään kiistä ja Jake on ihan sinut tän ajatuksen kanssa, mut tiiäks... Jake.. Siis se on Jake Maxwell, tajuutko? Sen tarvii olla vaa paikalla ja kaikki on ihan piupau", Mary-Ann selitti käsiään huitomalla. Okei, oliko kukaan juuri saanut selvää, mitä tämä blondi oli mennyt selittämään? Hän itse kyllä kuvitteli puhuvansa vallan fiksuja, vaikka tosiasiassa asia oli täysin päinvastoin. Nyt Mary-Ann hymyili hyvin leveästi ja jokseekin tyytyväisen oloisena keinahdellen sivulta sivulle. "On se Jake kyllä aika lutunen tapaus..." hän päätyi vielä toteamaan, kunnes keskittyi laittamaan meikkejään taas kuntoon. Mary-Ann oli hyvin fiksua seuraa silloin, kun hän oli juovuksissa.

Mary-Ann valpastui taas oitis, kun Maddison alkoi puhua. Blondi vannoi, että oli juuri kuullut Maddisonin puhuvan Pepestä, siis Penelope Ravensista, joka nykyään kuuleman mukaan seurusteli Maddisonin komistusveljen Taylorin kanssa. Oii, Pepe Pepe... Mary-Annen mieleen tulvahti hyviä muistoja.
"Onks Pepe muuten täälllä?" tyttö kysyi epätavallisen pirteästi ja hänen ryhtinsä koheni huomattavasti silmien katsoessa Maddisonia suurina. "Me voitais vähän leikkiä sen kanssa... Ei siis sillee pahalla tavalla tietenkään! Mutta varmasti sekin haluis vähän huomiota joltain muulta kuin Taylorilta."
Ja arvatkaas, kuka pamahti melkein heti Mary-Annen mieleen?
"Suostuiskohan Jake mukaan pieneen leikkiin... No kyllä se varmasti suostuis, jos mä oikein kauniisti pyydän. Sanon sille, että saa leikkiä sun kanssas sitten loppuillasta", Mary-Ann pähkäili ensiksi ääneen ja havahtui taas ajatuksistaan. Hän katseli Maddisonia jälleen leveästi hymyillen.
Oli ihanaa olla kekseliäs ihminen, niin M.A sillä hetkellä itsestään ajatteli.

Penelope puhui aivan totta, mitä tuli McAllisterin tekemisiin. Tuo tuntui ottaneen punapään oikein silmätikukseen ja terrorisoivan tahallaan tämän elämää, eikä Taylor pitänyt siitä ollenkaan. Hän oli myös kuullut siitä, mitä Mary-Ann oli juoninut (ja sittemmin myös juonensa toteuttanut) Penelopen seurustellessa vielä Chadin kanssa. Jos se blondi bimbo yrittäisi samaa toistamiseen, Taylor tekisi tuolle harvinaisen selväksi, ettei ne juonet tehoaisi häneen.

Nuorukainen olisi olettanut Penelopen istuvan hänen viereensä, sillä hän oli jo ehtinyt muodostamaan toisesta sellaisen siveellisen ja jokseenkin ujon tytön kuvan. Mutta mitäpä kävikään? Punapää istui hänen syliinsä ja suuteli Tayloria, jolta kesti hetken aikaa tajuta vastata suudelmaan. Kädet kiedottiin tytön ympärille ja ne jäivät lopuksi tämän kyljille Taylorin kääntäessä katseensa ylöspäin Pepen kasvoihin, "Hyvä", hän vastasi tyytyväisenä suupielien taittuessa hymyyn.
Punapään mielestä ufot olisivat olleet parempi idea zombien sijaan, mutta Taylor oli toista mieltä. "Ufot on ihan so last season, kun zombit on puolestaan kuuminta hottia", ruskeasilmäinen naurahti silitellen toisen kylkiä. "Sitä paitsi, ne on paljon uskottavampiakin, etkä voi kieltää sitä, neiti Ravens", Taylor jatkoi viralliseen äänensävyyn pitäen katseensa edelleen cheerleaderin kyljillä.

Niin, mitä he nyt tekisivät? Katsoisivat leffaa? Menisivät alas juomaan muutaman lasillisen alkoholia, vaikka ehkä olisi parempi jos Penelope pysyisi vesilinjalla koko illan... Toisaalta taas muutamassa ei olisi mitään pahaa, jos juominen myös jäisi siihen ja olihan toisenkin opittava juomaan taas kohtuudella. Siis mikäli punapää haluaisi liittyä juhlijoiden meluisaan sakkiin ja siirtyä alakertaan.
"Mennäänkö käymään alhaalla?", Taylor esitti tyttöystävälleen kysymyksen ja antoi käsiensä valua toisen kyljiltä hiljalleen alaspäin reisille. Ei kai se olisi liian tungettelevaa? No ehkä ei... Tai sitten oli.
"Siis jos sä haluat mennä", nuorukainen tarkensi ja kohotti hivenen kulmiaan. Hänen tekisi mieli mennä ainakin hetkeksi vahtimaan Maddisonia (ja muita juhlijoita), jotta talosta olisi aamulla jäljellä muutakin kuin perustukset.

---

Mary-Ann oli Maddisonin mielestä niiin oikeassa! Miksi hän oli edes ollut niin typerä, että harkitsi pari päivää sitten Jaken kutsumista bileisiin, vaikka sen olisi pitänyt olla täysin selvä asia. Onneksi oli olemassa niin viisaita ihmisiä, kuten esimerkiksi McAllister, joka siisti täydellistä meikkiään kalleilla kosmetiikkatuotteilla.
"Sä olet kyllä tosi oikeassa", Maddison mumisi ja kääntyi kasvokkain toisen blondin kanssa, hypähtäen istumaan lavuaaritasolle, ristien sitten jalkansa sievästi. Onneksi Mary-Ann oli tullut bileisiin, sillä Kaleighille oli tullut jokin este ja sen vuoksi Maddison oli aluksi turvautunut Mimin ja Bethin seuraan (kunnes Mary-Ann oli saapunut paikalle pelastamaan tilanteen).
Hän ei tullut edes ajatelleeksi sitä, että jotkut tytöt käyttivät Jakea ponnahduslautana julkisuuteen - tai ainakin uskoivat tekevänsä niin - ennen kuin McAllister otti asian puheeksi. Höh, se kuulosti ilkeältä eikä cheerleader edes ollut ajatellut asiaa niin. Pidettiinköhän häntä nyt ihan pyrkyrinä? Toivottavasti ei, sillä hän ei tosiaankaan halunnut Maxwellin julkisuudesta osaansa.

"Jake on kyllä söpö", Maddison myötäili Mary-Annen puheita ja näpersi kynsiään keskittyneen näköisenä. Hän haluaisi lisää viinaa, jotta fiilis ei pääsisi hetkeksikään laskemaan. Olo oli suorastaan mahtava ja ihmiset vaikuttivat viihtyvän hyvin, joten olisi ollut typerää jos Maddie itse olisi ollut naama norsunnäkkärillä.
Blondi ei oikein tiennyt, oliko ollut ihan fiksua luritella Penelopen ja Taylorin asioita Mary-Annelle, mutta hän ei pystynyt ottamaan sanojaan takaisin joten jätti asian ajattelemisen sikseen. Mitä sitten? Ihmiset puhuisivat kuitenkin pariskunnasta, eivätkä ne kaksi voisi ikuisuuksia oleskella siellä pilvilinnassaan kuvitellen, ettei heille koskaan tapahtuisi yhtäkään vastoinkäymistä.
"Joo, on se... Ne on kai Taylorin kanssa yläkerrassa", Maddison vastasi kohottaen katseensa edelleen wc-pöntöllä istuskelevaan Mary-Anneen. Hänen ei tarvinnut edes kysyä 'kuinka niin', kun toinen jo selvensikin kysymyksensä pohjimmaisia tarkoitusperiä. Leikkiä Penelopen kanssa, mutta ei pahalla tavalla? Kuulosti jotenkin epäilyttävältä mutta eipä Maddison sitä tajunnut ajatella, vaikka suunnitelma rupesi kuulostamaan mädältä viimeistään siinä vaiheessa kun Mary-Ann totesi uskovansa, että Penelope haluaisi huomiota joltakulta muultakin kuin vain Taylorilta.
"Mä en oikein tiedä...", Maddison aloitti ja tunsi olonsa loppujen lopuksi hieman nurkkaan ahdistetuksi, sillä hän ei olisi halunnut väittää McAllisterille vastaan - toisaalta hän ei olisi halunnut aiheuttaa Penelopelle hankaluuksia.

Eikä blondi tajunnut sitäkään, että Mary-Ann ajatteli ääneen käyttävänsä Maddisonia jonakin kauppatavarana. Jake Maxwell suostuisi toisen ehtoihin ja saisi siitä hyvästä leikkiä Maddisonin kanssa? Jos nuorempi Morris olisi ollut hieman tukevammassa humalassa, hän olisi oletettavasti suostunut saman tien, mutta toisaiseksi hoksottimet pelasivat edes jotenkuten ja harkintakyky oli tallella.
"Toi ei kuulosta kauheen hyvältä", Maddison totesi lopuksi ja katsahti McAllisteriin päätään hieman kallistaen.

".. Älä enää koskaan sano 'last seasonia' ääneen, sillä se saa kenet tahansa miespuolisen kuulostamaan homolta", Penelope totesi ja purskahti soinnukkaaseen nauruun. "Zombitko muka uskottavempia kuin ufot? No, miten vain, herra Morris. Mutta meidän molempien täytyy myöntää se tosiasia, että zombit sekä ufot ovat molemmat hyvin epärealistisia käsitteitä" punapää puhui virallisella äänellä, mutta ei mahtanut mitään sille ilkikuriselle virneelle, joka kohosi hänen huulilleen. Cheerleader laski päätään sen verran, että pystyi suukottamaan Taylorin nenänpäätä.
"Vai oletko näin äkkiseltään päättänyt ryhtyä joksikin lääketieteen professoriksi, joka yrittää keksiä vasta-ainetta syöpään, mutta ihmelääkkeesi aiheuttaakin vain pahoja sivuoireita ja sen käyttäjistä tulee zombeja? Koska jos olet, niin vedätit minua ihan tahallasi, sillä tiesit voittavasi tämän väittelyn."
Okei, jos tämä zombi- ja ufoaihe vaikkapa päättyisi tähän tai muuten he päätyisivät juttelemaan tästä vielä tuntikausia.

Penelope nyökkäsi Taylorin ehdotukselle alhaalla käymisestä, mutta värähti hienoisesti tuntiessaan Taylorin käsien laskeutuvan kyljiltä reisille. Olivatko urheilijan kädet oikeasti tytön reisillä juuri nyt? Hmm.. Pitäisikö tässä olla huolissaan vai iloinen? Siis kyllä Penelope piti Taylorin kosketuksesta, oikeasti piti, mutta... Hän oli kyllä ollut läheisissä tunnelmissa Chadinkin kanssa, joten... Ei siis mitään outoa?
Jostain kumman syystä tyttö kuitenkin tunsi perhosten lentelevän vatsassaan. Ehkä olisi tosiaan ihan hyvä idea mennä käymään siellä alakerrassa.
"Joo, kyllä me voidaan käydä alhaalla. Ei tässä mitään", punapää vastasi Taylorille ja hymyili aurinkoisesti. Hän siirtyi pois urheilijan yltä ja nousi seisomaan. Tosin reisien kohtaa, jossa Taylorin kädet olivat hetki sitten olleet, kuumotti edelleen. "Ei Maddison ole varmasti mitään pahaa tehnyt. Ainakaan toivottavasti", Penelope lausahti kannustavasti. Niin, olihan se nyt melko selvää, että Taylor tahtoi päästä vahtimaan pikkusiskoaan.

---

Mary-Annen kuullessa Maddisonin sanovan Jaken olevan söpö kohosi blondin huulille leveä virnistys. Hän nousi seisomaan ja asteli Maddisonin vierelle peilin eteen. M.A katsoi Maddisonia peilin kautta silmiin.
"Ooks sä iskeny silmäs Jakeen? Mä voin kyllä puhua susta sille, jos haluut", Mary-Ann rohkaisi ja nosti kättään sipaistakseen Maddisonin hiuksia tämän korvan taakse. "Tosin oot varmaan jo kiinnittänyt sen huomion. Se nimittäin tykkää blondeista."
Sen sanottuaan M.A naurahti sydämellisesti ja heilautti omia vaaleita hiuksiaan selälleen. No hei daa, oli Mary-Annkin kokenut Jake hurmion silloin aikoinaan ja kyllä, hänkin oli toisen sänkyyn eräänä iltana päätynyt. Täytyi myöntää, että Jakessa oli oma viehätyksensä, mutta nykyään he olivat vain niin sanottuja kavereita, jotka pitivät toistensa puolia.

Maddison sanoi Penelopen olevan paikalla ja tämän olinpaikka oli luultavasti yläkerrassa sillä hetkellä. Mary-Annen mieli alkoi villiintyä entisestään. Viime kerta oli ollut niin kiduttavan hauskaa, kun Mary-Ann oli saanut seurata vierestä Penelopen ja Chadin suhteen vaikeuksia (jotka oli itse aiheuttanut). Voi mitä M.A antaisikaan, jos saisi taas nähdä Penelopen olevan herkimmillään ja huutaisi ties mitä solvauksia häntä kauniimmalle saman sukupuolen edustajalle (tietenkin Mary-Ann tarkoitti itseään sillä kauniimmalla saman sukupuolen edustajalla). Onnistuisikohan se jälleen? Siis Penelopen suhteen tärveleminen? Täytyi myöntää, että ajatus houkutteli Mary-Annea erittäin paljon. Eikä Taylor mikään pahannäköinen kundi ollut. Tosin nyt Mary-Ann seurusteli itsekin, joten hän ei voisi sallia itselleen sitä houkutusta, että yrittäisi hypätä Taylorin kanssa samojen vällyjen väliin. Damn. Juuri tällaisinä hetkinä seurusteleminen oli pahasta.

"Vooii, Maddie! Mitä sä nyt tollee", Mary-Ann totesi muka kauhusta kankeana, kun oli kuullut Maddisonin epäröivän blondin suunnitelmien mukavuutta. "Ei tässä sentään ketään olla tappamassa!" cheerleader henkäisi ja taputti Maddisonia pirteästi selkään. "Elämään tarvitaan vain välillä vähän actionia, y'know."
Niiden sanojen jälkeen cheerleader vilkaisi itseään vielä nopeasti peilistä ja kohensi hiuksiaan, jonka jälkeen hän avasi vessan oven ja poistui sieltä tyytyväisesti hykerrellen.
Missähän se Jake mahtoi nyt olla, kun toista kaivattiin?

"Mistä sä tiedät, että mä en ole homo?", Taylor nauroi suoranaista räkänaurua. Haha, Penelopen kiusoittelu sai hänet aina hyvälle tuulelle, ei ollut mitään väliä, kuinka pahasti päivä oli mennyt penkin alle.
Urheilija nousi seisomaan, nostaen kevyen cheerleaderin mukanaan. "Sä oot mun prinsessa", hän mumisi punapään korvaan ja painoi lyhyen suudelman tuon poskelle. Oikeasti, tällaisina hetkinä Taylor oli herkimmillään.
Penelopelle sopi alhaalla käyminen - mahtavaa, hän pääsisi vahtimaan Maddieta, ainakin hetkeksi. "Niinpä, toivottavasti. Maddiesta ei kyllä todellakaan tiedä, varsinkin kun McAllister on sen seurassa", Taylor murahti laskien Penelopen takaisin maanpinnalle, tai siis tässä tapauksessa lattialle. Hetken aikaa ruskeat silmät ihailivat niiden omistajan edessä seisovaa tyttöä, miten onnekas Taylor olikaan saadessaan kaikkien tyhjäpäiden joukosta juuri Pepen?
Taylor suorastaan jumaloi tyttöystäväänsä, hänen tämän hetkinen elämäntehtävänsä oli pitää neiti tyytyväisenä - vaati se sitten mitä tahansa.

"Mennäänkö?", urheilija lausahti ja tarttui omistavasti Pepen käteen, johdatellen tuon ulos huoneestaan, sulkien oven huolellisesti perässään. Portaikon yläpäässä käsi siirtyi tytön kädestä tämän olkapäälle, hah, oikeasti Taylor halusi kaikkien tietävän, kuka oli tästä lähtien hänen omaisuuttaan (vaikka suurin piirtein koko Aston tiesi, ketkä lukeutuivat näihin uusiin ja tuoreisiin pariskuntiin). Ihmisiä istuskeli portailla, toiset seisoivat, keskustelivat ja nauroivat. Ainakin porukalla näytti olevan hauskaa.
Ace Hoodin Don't Get Caught Slippin' pauhasi musiikintoistolaitteista ja biisi oli innostanut ihmisiä siirtymään ruokailusalin puolelle tanssimaan. Beth ja Mimi pitivät edelleen suurta ruokailupöytää tanssilattianaan, mikä ärsytti Tayloria suuresti, "Hitto jos noi kanat pilaa tuon pöydän...", hän murisi Penelopen korvaan tuhahtaen.
Matka jatkui keittiön puolelle ja ihmiset tekivät suosiolla tilaa talon isännälle ja tämän silmäterälle. "Haluatko sä jotain juotavaa? Kaikkee löytyy", Taylor kysyi päästäen punapään otteestaan ja kurkatessaan keittiösaarekkeen puoleen. Löyty kirkkaita, mietoja, katkeroita, liköörejä, kahta eri boolia ja laaja valikoima lantrinkeja.

"Mä teen sulle jonkun hyvin miedon paukun", urheilija ehdotti ja nappasi kaksi muovimukia käsiinsä, lorauttaen toiseen vain muutaman senttilitran viinaa, toiseen hieman enemmän. Seuraavaksi sekaan kaadettiin hieman banaanilikööriä, lopuksi muki täytettiin Spritellä.
"Tuossa", Taylor ojensi miedomman paukun Penelopelle ja maistoi samalla omaansa - jestas, hänestähän tulisi vielä hyvässä lykyssä baarimikko.

- - - oo - - - oo - - -

"Älä viitti", Maddison naurahti McAllisterin kertoessa Jaken mieltymyksestä blondeihin. Juurihan hän oli ollut Jaredin kanssa niissä bileissä ja edelleen cheerleader piti kyseisestä koripalloilijasta hyvin paljon, siis myös muussakin, kuin kaverimielessä. Tosin nyt Hawkinsista ei ollut kuulunut pariin päivään melkeimpä mitään, eivätkä he seurustelleet...
"Siis en halua vaikuttaa pyrkyriltä, mutta Jake vaikuttaa ainakin kohteliaalta ja ilmeisen mukavaltakin", Maddie myönsi ja hymähti huvittuneena, katsellen toista huutosakkilaista edelleen peilin kautta.

Okei, Maddison olisi halunnut oikeasti innostua Mary-Annen ideasta, mutta Taylor aiheutti tytössä itsesuojeluvaiston syttymisen. Jos kyseessä olisi joku Penelopea loukkaava juonittelu, hän olisi korviaan myöten ongelmissa.
"Niin mutta kun Taylor... Tiedäthän sä, että se pitää Pepen puolia ihan tosissaan", cheerleader murahti ehkä hivenen halveksuenkin. Kyllähän se oli inhottavaa olla isoveljen käskyvallan alla, eikä Maddie uskaltanut hyppiä Taylorin silmille, eikä enää liiemmin Pepenkään (eikä hän ollut sitä kyllä aiemmin tehnyt).
"Totta. Ehkä se vois olla ihan hyvä juttu saada jotain kunnon elämää", hän lopulta myöntyi. Tiedä sitten, oliko syynä sosiaaliset paineet vaiko Mary-Annen uskomattomat ja yliluonnolliset manipulointikyvyt, mutta joka tapauksessa Maddison uskoi, että toisen suunnitelmat olisivat vain viattomia ja huumorimielessä suunniteltuja. Totuus tulisi olemaan erittäin ruma.

Nuorempi Morris seurasi McAllisteria ulos vessoista, Taylor näytti olevan keittiössä Penelopen kanssa. "Mary-Ann, Pepe ja Taylor on tuolla", vaaleaverikkö huusi metelin ylitse ja osoitti alkoholijuomia sekoittelevaa Tayloria ja tämän vieressä seisoskelevaa tyttöystävää.
Ilmeisesti Mary-Ann etsi kuitenkin Jakea, joten Maddie koitti myöskin hakea näyttelijää katsellaan. Beth ja Mimi porhalsivat muutamaakymmentä sekuntia myöhemmin paikalle ja hihkuivat innostuneina, "Siis OMG, Jake oli tossa just äsken!", tytöt kiljuivat melkein yhteen ääneen ja Beth innostui jopa halaamaan McAllisteria - jopa tyhmäkin olisi pitänyt elettä erittäin epäsoveliaana, Maddison tuhahti.
"Aijaa, missä se nyt on?", hän esitti kysymyksen kulmiaan kohottaen ja tutkiskeli edelleen ympäristöään. Taylor oli äkännyt hänet ihmisporukan keskeltä ja isoveljen ilme oli epäilemättä nyrpeä, niinpä Maddison tuhahti jälleen. "Mitä toi Taylor oikein kyttää tuolla?"

"Oletko sinä?" Penelope kysyi muka kauhuissaan Taylorin puhutessa homoudesta. "Koska sitten olet vain julmasti leikkinyt tunteillani, yhyy." Tyttö mutristi huuliaan liioitellusti ja katsoi Tayloria mitä koiranpentu-silmin. Mutta silloin Taylor kuitenkin nousi ja nosti Penelopenkin ylös. Punapää nauraa hykersi miehenalun lähellä, kun Taylor kutsui häntä prinsessaksi.
"Ja sinä olet prinssini, vaikka se saattaakin kuulostaa imelältä", cheerleader hymisi onnellisena ja katseli urheilijaa suloisesti hymyillen. Taylor laski hänet maahan ja otti puheeksi Mary-Annen. Jo tämän henkilön mainitseminen sai Penelopen nyrpistämään inhosta nenäänsä. Maailma olisi niin paljon parempi, jos erästä lehmää ei olisi olemassa...
"En usko, että Maddison lankeaisi sen hirviön pauloihin. Ei siskosi nyt niin typerä voi olla", Penelope yritti piristää Tayloria ja taputti hennosti urheilijan rintakehää. "Joten huoli pois. Maddison osaa varmasti pitää huolen itsestään." Jälkimmäisesti Penelope ei kuitenkaan ollut niin varma, mutta hän vain tahtoi piristää Tayloria.

Heidän matkansa kohti alakertaa sai alkaa. Pepe hymyili leveästi onnesta, kun Taylor kaappasi hänet kainaloonsa heidän saapuessa portaikon yläpäähän. Kunhan hän vain saisi olla Taylorin kanssa, niin illasta tulisi vielä onnistunut. He pääsivät pian alakertaan ja siirtyivät suoraan keittiöön. Punapää ei ehtinyt edes miettiä, mitä hänen teki mieli, kun Taylor jo tarjoutui tekemään hänelle drinkin. Pepe hymyili valkoiset hampaansa esillä.
"Kiitos", punapää kiitti ja nojautui keittiötasoa vasten Tayloria katsellen. Cheerleader odotti innolla, millaisen seoksen Taylor oikein kykenisi valmistamaan.
"Cheers", Pepe totesi jännittyneesti virnistäen, kun otti vastaan Taylorin valmistaman drinkin ja joi kulauksen siitä. Tyttö maisteli juomaansa tarkasti suussaan ja joutui toteamaan Taylorilla olevan taitoja. "Tämä on oikesti todella hyvää!" Penelope totesi huvittuneesti ja joi uudemman kulauksen juomastaan. "Voisit oikeasti harkita baarimikon uraa."
Cheerleader hymyili hurmaavasti poikaystävälleen ja hörppäsi taas uuden kulauksen Taylorin tekemästä drinkistä.

---

Kun Maddison alkoi myötäillä Mary-Annen sanoja (vihdoin ja viimein), tiedä M.A saaneensa Maddisonin puolelleen. Kyllä, välillä kuvoihin täytyisi saada kunnon elämää, jotta kiinnostavuus pysyisi yllä. Mary-Ann kun oli helposti kyllästyvää tyyppiä. Niin, tietenkin Mary-Ann suunnitteli kaikenlaista vain saadakseen itsensä tyydytettyä. Hänen elämänsä suorastaan vaati sitä, että hän suunnitteli muiden varalle kaikenlaista ilkeää tai katalaa. Giselen syrjäyttäminen tulisi tosiaankin olemaan vuoden puhutuin juttu, aivan varmasti! Mutta se suunnitelma oli vielä aika alkutekijöissä, joten Mary-Ann tarvitsi jotain muuta piristystä elämäänsä.
Ja sitä piristystä hän tulisi luultavasti tämän illan aikana saamaan. Hihhih.
Aivan sama, vaikka Maddison olisikin ihastunut Jakeen. Se oli tosiaankin aivan yksi hailee. Oikeastihan Mary-Ann piti Maddisonia vain typeränä, häntä lojaalisti seuraavana koirana. Hei, ei Jake tosiaankaan hakisi Maddisonista muuta kuin yhden yön juttua! Jos Jaken täytyisi valita hänen ja Maddisonin väliltä, valitsisi Jake tietysti Mary-Annen, koska hänessä oli karismaa ja luonnetta. Kun taas Maddison oli yksi niistä monista blondeista, jotka yrittivät olla jotain muuta (lol, aivan kuin Mary-Ann ei yrittänyt olla jotain muuta kuin todellisuudessa oli...)

Mary-Ann bongasi Taylorin ja Penelopen keittiöstä, kun Maddisonin oli asiasta huomauttanut. Okei, eli Taylor tai Penelope oli saatava keittiöstä pois. He eivät saisi enää olla kahdestaan.
Enempää M.A ei tosin ehtinyt miettiä, kun hän jo tunsi jonkun kädet ympärillään. Beth, joka ei tosiaankaan kuulunut Mary-Annen ystäviin, halasi häntä. M.A tuuppasi tytön kauemmas itsestään ja alkoi suoristella vaatteitaan. Häneenhän ei mitkään känniääliöt koskisi!
"Mustako te puhutte?"
Cheerleader kääntyi Jaken puoleen, joka oli ilmestynyt heidän luokseen kuin tyhjästä. Jake hymyili valloittavaa hymyään.
"Mä lähin ettii teitä, kun teillä kesti niin kauan", Jaken katse eksyi Maddisoniin, jota miehenalku oikein mielissään katseli. M.A virnuili nyt liian pelottavaan sävyyn, että kuka vain pystyi hänestä tietämään, ettei hänellä ollut puhtaat jauhot pussissa.
"Maddison", blondi kiinnitti toisen huomion ja hymyili oikein kauniisti. "Me tarvitaan nyt jonkinlainen show.." Ja showlla Mary-Ann tarkoitti jotain sellaista, mikä saisi Taylorin jättämään Penelopen yksikseen.

Taylor nautti juomastaan ja naurahti Penelopen maininnalle, "No mieti nyt, jos olisin baarimikko, joutuisin olemaan töissä koko ajan... En siksi, että saisin huonoa palkkaa, vaan koska olisin koko Amerikan halutuinta tavaraa", nuorukainen naurahti itsevarmasti ja kietoi vapaan kätensä punapään vyötärölle.
Hän alkoi rentoutumaan pikku hiljaa, eivätkä bileet tuntuneet katastrofilta, vaikka aamuinen sotku hirvittikin alitajunnassa. "Maddison ja Mary-Ann ovat tuolla", Taylor lausahti ja osoitti ruokasalin suuntaan, jossa pikkusisko näytti viihtyvän ilmeisen hyvin. Toivottavasti Mary-Ann ei aivopesisi hänen rakasta pikkusiskoaan ja pilaisi iltaa turhalla draamalla, sillä nuorukainen alkoi nauttia olostaan.
Huomio kiinnitettiin hetkeä myöhemmin Pepeen. Taylor laski juomamukinsa keittiösaarekkeelle ja asetti toisenkin kätensä cheerleaderin vyötärölle, nostaen tytön kevyesti saarekkeen päälle istumaan. "Hei kaunokainen, käytkö sä usein täällä?", jätkä lausahti imelästi ja suuteli Penelopea, poimien mukinsa takaisin käteensä.

Jostain ihmisporukan keskeltä paikalle tupsahti Jonas ja Kevin, Taylorin läheisimmät kaverit heti Liamin jälkeen. "What's up, jätkä?", Kevin naurahti ja suoristi siistiä kauluspaitaansa kävellen moonwalkia Taylorin ja Penelopen luokse Jonas vanavedessään. "Katsos vaan, San Diegon pahin player hännystelijöineen", nuorukainen vitsaili ja taputti Keviniä olkapäälle. "Oletteko viihtyneet? Täällä on ihan sairaasti sellaistakin porukkaa, jota mä en tunne. Esimerkiks tää punapää tässä, iskin sen juuri äsken", Taylor jatkoi ja vinkkasi punapäälle silmää.
"Ooh la laa, mikä bella!", Jonas lähti juttuun mukaan ja asetti hetkeksi kätensä Penelopen harteille. Kevin keskittyi miksailemaan viinaksia omaan mukiinsa ja tiirailemaan ohikulkevien tyttöjen takapuolia. "No missä Maddison on, mä ajattelin saada siitä daamin itselleni", Kevin heitti viinaksien sekoitteluun keskittyneenä vilkaisten Tayloriin sivusilmällä.
"Älä edes vitsaile!", nuorukainen naurahti ja kohotti kulmiaan hivenen varoittavasti, Maddison saisi häikäistä tänään siveydellään... Etenkin sen Hawkins-tapauksen jälkeen.

"Pepe, puhu säkin nyt jotain", Jonas kehoitti ja tyhjensi omaa mukiaan, kiiveten baarijakkaralle istumaan. "Onko Taylor kohdellut sua hyvin vai hyvin huonosti?", jätkä kyseli naureskellen ja sai Taylorinkin naurahtamaan. "Pepe, jos sä et ylistä mua maasta taivaaseen niin silloinhan sä valehtelet", hän huomautti ja katseli punapäätä hetken aikaa. Hehs, hänhän oli maailman paras poikaystävä.

--

Jake oli ilmestynyt paikalle ja Maddison repesi nauramaan jätkän aukaistessa suunsa, "Sulla on jotain meedion kykyjä", hän hykerteli humalaisena ja haroi hajanaisesti hiuksiaan. Lisää juomaa olisi saatava, suuta kuivasi ja muutenkin kuuluihan bileissä ryypiskellä ja olla kännissä!
Mary-Ann mainitsi blondin nimen, joka kuuliaisesti käänsi päänsä neiti McAllisterin suuntaan. Ai, tarvittiin jonkinlainen show? Ja mitäköhän toinen tarkoitti? Maddison kun ei tarkalleen ottaen ymmärtänyt.
"Jaa niin juu!", hän huudahti nyökytellen ja asetti kädet lanteilleen, "No, mitä me tehdään? Mä haluaisin kyllä lisää juotavaa...", Maddison vaihtoi aihetta asiasta appelsiiniin ja katseli ympärilleen. Toivottavasti Mary-Ann ei ajatellut mitään kauhean repäisevää, koska resurssit tuskin tulisivat, noh, riittämään.

Totta puhuen Maddisonilla ei ollut oikeestaan minkäänlaista käsitystä McAllisterin 'suunnitelmasta' tai siitä show'sta - ja miten joku Penelope edes liittyi koko juttuun? Tai Taylor.
Maddison ei kuitenkaan esittänyt epäilyksiään ääneen, vaan tyytyi seisoskelemaan paikallaan ja odottaen tarkennusta.

"Ja sitten et ehtisi huomioida minua ollenkaan. Eihän se käy alkuunkaan. Sinusta ei saa tulla baarimikkoa. Ainakaan kenellekään muulle kuin minulle", cheerleader totesi silmiään räpsytellen, mutta pian hänen huulensa vääntyivät taas siihen huvittuneeseen virneeseen. Punapää alkoi myös rentoutua ja nauttia juhlista. Olihan hän Taylorin kanssa, joka varmasti pitäisi hänen puoliaan koko illan aikana. Eikä mikään voisi iltaa muutenkaan pilata, sillä Taylorin jutut pitivät Penelopen varmasti huvittuneena koko illan ajan.
Taylor huomautti sitten Maddisonista ja Mary-Annesta, jolloin punapään katseeseen tuli heti synkkyyttä. Hän haki kaksikon omiin silmiinsä ja huomasi Mary-Annen naureskelevan pelottavan tyytyväisesti. Tuolla lehmällä ei takuuvarmana olisi mitään viattomia ajatuksia mielessään...
Pepe henkäisi yllättyneenä, kun Taylor yhtäkkiä nostikin hänet istumaan keittiötason päälle. Tyttö kuitenkin puhkesi heleään nauruun, kun Taylor laukoi iskurepliikin hänelle. Nauru kuitenkin hiljeni, kun miehenalku painoi huulensa nauravan Penelopen huulia vasten. Cheerleader vastasi innostuneensa suudelmaan ja jäi sen jälkeen katselemaan Tayloria lumoavasti hymyillen.
"En, mutta voisin harkita asiaa", Pepe vastasi Taylorin iskurepliikkiin ja vinkkasi nopeasti silmäänsä tälle.

Paikalle ilmestyi sitten Taylorin kavereita, jotka Penelope tiesi jotekuten. Tai no, olihan Taylor kavereistaan kertonut kaikenlaista, että kyllä Pepe voisi sanoa tuntevansa nämä jo melko hyvin.
Penelope joutui taas naurahtamaan Taylorin takia, joka kertoi kavereillensa muka iskeneensä tytön vasta hetki sitten. Jonaksen käsi tunnettiin hartialla, eikä tyttö voinut muuta kuin pyöräyttää huvittuneena silmiään.
"Joo, siis enhän minä tätä jätkää tunne, mutta hän hurmasi minut kuluneella iskulauseella", cheerleader heitti takaisin ja virnuili Taylorille leveästi suukottaen tätä nopeasti otsalle.

Kun Jonas pisti Penelopen kertomaan siitä, miten Taylor oli tyttöä kohdellut, oli tytöllä taas vaikeuksia pitää virneensä kurissa. Hän katseli Tayloria arvioivasti ja hymisi mietteissään.
"Hmmm... Mitähän minä osaisin tuohon vastata.." hän mumisi muka vakavissaan, vaikka koko ajan pieni virne yritti kivuta huulille. "Sanotaan vaikka näin, että Taylorin kaltaistan hurmuria ei ole toista maailmassa." Penelopen huulille kohosi nyt hurmaava hymy ja hän veti Taylorin tämän kauluksesta lähemmäs itseään suudellen tätä sitten erittäin halukkaasti. Saihan Penelope oman poikaystävänsä seurasta nauttia näinkin, eikös vain.

---

Jake katseli Maddisonia flirttailevasti hymyillen ja sipaisi tytön vaaleita hiuksia nopeasti paremmin, kun Maddison oli niitä äsken haronut.
"Mä tiedän", Jake vastasi meedioväittämään ja jäi katselemaan tytön kasvoja pidemmäksi aikaa. Nuori herra mietti, miten hän saisi mahdollisimman vähän huomiota kiinnittävästi karata Maddisonin kanssa tämän huoneeseen. Nyt kyllä kelpaisi intiimit suudelmat ja toisen kähmiminen.

"Maddie, heii. Skarppaas nyt", blondi henkäisi ja kiinnitti Maddisonin huomion itseensä. Hemmetin Jake, kun tuolla lailla alkoi flirttailla Maddisonin kanssa, joka oli tärkeä osa Mary-Annen suunnitelmaa. "Jake, menepä hetkeksi pois", M.A komenteli tuttuun tyyliin ja Jake nosti kätensä luovuttamisen merkiksi ylös. Ennen kuin hän jätti kaksikon rauhaan, hänen kätensä kuin vahingossa hipaisi Maddisonin reittä.
"Työnnä vaikka pihakalusteet uima-altaaseen, mitä vain, kunhan Taylor jättää Penelopen hetkeksi yksin", Mary-Ann selvensi suunnitelmiaan ja virnuillen vilkaisi Taylorin ja Penelopen suuntaan keittiöön. "Ei tää oo mitään pahaa, mä vannon. Enhän mä halua sulle mitään pahaa."
Mary-Annen sanojen paikkansapitävyys nyt oli mitä oli. Hän vain oli sen verran taitava manipuloimaan ihmisiä, että monet uskoivat hänen valeitaan totuuksina.

"Siinäs kuulitte", Taylor myötäili Penelopen sanoja naureskellen, vastaten sitten tytön varsin halukkaaseen suudelmaan - vähintäänkin yhtä halukkaasti. Kätensä urheilija kietoi tiukemmin toisen ympärille ja näykkäisi leikkisästi tuon alahuulta erkaantuessaan suudelmasta, "Ohhoh, Penelope!", Taylor moitti tytön innokkuutta huvittuneena ja katseli kultaansa silmiin pitkän aikaa, ennen kuin palasi pilvilinnoistaan jälleen maan kamaralle ja hellitti otettaan toisesta.
"No mutta me jätetään teidät lempimään, tule Kev", Jonas lausahti ja heilautti kättään tervehdykseksi, huudahtaen vielä jotain Maddisonista ja myöhemmin näkemisestä.

Mukinsa Taylor oli tyhjentänyt jo aikaisemmin ja ajatteli jo seuraavan paukun taikomista, mutta toisaalta hän ei ollut mikään alkoholin suurkuluttaja, eikä perskännit olisi edes tulleet hyvään kohtaan - jätkällähän oli koko talo vastuullaan.
"Ei kai sua haittaa, jos mä nyt juon toisen heti perään?", Taylor kysyi, ottaen punapäähän katsekontaktin, kasvoillaan ilme joka kehoitti toista kertomaan rehellisen mielipiteensä.
Taylor ei aikoisi juoda, jos se haittaisi Penelopea. Mitä kaikkea korviaan myöten rakastunut nuoriherra olikaan valmis urhaamaan rakastamansa tytön vuoksi?

--

"Okei... No mä yritän" Maddison painotti ja katsoi hetken aikaa ihmisjoukkoon katoavaa Jakea. Mitä hän keksisi ilman, että Taylorin epäilykset heräisivät? Pikemmittä puheitta cheerleader lähti pujottelemaan tietään keittiötä kohti, edelleen aivot tyhjää raksuttaen. Jotakin uskottavaa? Hmh, joku 'olen pahassa pulassa'-ei todellakaan menisi läpi. Lisäksi Maddie oli niin surkean huono valehtelemaan, että tähän tarvittaisiin todellakin hyvää improvisointitaitoa ja tuuria.
Ihmiset väistivät, toiset koittivat hipelöidä ja muutamat Astonin cheerleaderit tervehtivät äänekkäästi ohitse kulkevaa vaaleaverikköä.

Maddison kaivoi sisäistä näyttelijäänsä ja tasaannutti hermojaan kaljahuikalla, jonka eräs Astonin koripallojoukkueen edustaja hänelle tarjosi. Matkan varrella kohdalle osuivat myös Jonas ja Kevin, Maddison kapsahti ensimmäiseksi mainitun kaulaan ja innostui jopa vaihtamaan muutaman varsin humalaisen ja märän suudelman tämän kanssa. Blondi tiesi, että Jonas olisi täysin hänen käskytettävissään, vain siksi, että jätkä ei voinut vastustaa häntä (ja harvoin Maddison edes myönsi itselleen tällaisia asioita). Mutta Jonaksen kohdalla vain sattui olemaan niin, että kaverin pikkusisko oli niin himoittava, ihana ja hyvännäköinen. Eikä cheerleader löytänyt Jonaksestakaan pahaa sanottavaa, mutta... Toinen oli Taylorin kaveri.
"Hei... Mehän voitaisiin mennä yläkertaan", Maddison mumisi suudelmien lomasta ja vilkaisi Kevinin suuntaan, "Säkin voit tulla. Mulla on teille pieni ehdotus... Tai ei niin pienikään", blondi jatkoi ja astui askeleen kauemmas kaksikosta.
"Menkää sinne edeltä, mä haen lisää juotavaa ja tulen sitten. Taylorin huoneeseen, kun sielä ei ole ketään", Jonas ja Kevin nyökkäsivät, vilkuillen toisiinsa jotakuinkin malttamattoman oloisina, lähtien kohti yläkertaa. Awesome. Hommahan alkoi luistamaan.

Taylor käyskenteli keittiösaarekkeella Penelopen kanssa, eikä pikkusisko voinut olla tuntematta pientä, pistävää mustasukkaisuutta isoveljestään. Totta kai hän oli onnellinen veljensä puolesta, mutta enää Taylorin aika ei riittänyt vain hänen vahtimiseensa - Penelope oli ilmestynyt heidän väliinsä.
Blondi heilautti hiuksensa päälaelleen ja asetti kädet lanteilleen, "Taylor, onko Jonaksella ja Kevinillä lupa mennä sun huoneeseen?", Maddison kysyi pistävästi ja koitti vaikuttaa uskottavalta.
Taylor käännähti pikkusiskonsa suuntaan ja tuntui sillä sekunnilla unohtaneen Penelopen olemassaolon (niin ei tietenkään ollut, mutta ensimmäiseksi jätkä ajatteli Maddien olevan pahoissa ongelmissa).
"Ei, kuinka niin?", Taylor vastasi kulmiaan kohotellen, muttei kuitenkaan epäillyt siskonsa sanojen todenperäisyyttä.
"No mä vaan ajattelin, kun ne sano, että olitte sopineet jostain ja teidän pitäisi keskustella siitä", Maddison jatkoi, näyttäen siltä että häneltä olisi jäänyt väliin jotakin kuulemisen - ja ymmärtämisen - arvoista. Hitto jos tämä ei nyt toimisi!
"Ai... No onko ne siellä vieläkin?", Taylor kysyi ja päätti käydä tarkistamassa tilanteen. Hän ei todellakaan haluaisi, että Jonas tai Kev toteuttaisivat jotain epäeroottisia lemmenleikkejään hänen huoneessaan... HÄNEN SÄNGYSSÄÄN, jossa Taylorin ja Penelopen oli määrä nukkua tulevana yönä.

"No jos mä lähden käymään siellä, niin odotatko tässä kiltisti, Pepe?", Taylor kysyi ja kahmaisi tytön lyhyeen halaukseen. "Tai no totta kai sä odotat, nää on poikien juttuja", hän selitteli potien hieman huonoa omaatuntoa. Pikku hiljaa urheilija lähti kävelemään kohti yläkertaa vieviä portaita, arvuutellen mielessään, mitä Jonaksella ja Kevinillä oli mielessään.

--

Maddison käännähti selin Penelopeen päin ja virnuili erittäin voitonriemuisena, jessus! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli onnistunut oikeasti valehtelemaan Taylorille.

Kun cheerleader oli saanut kasvonsa takaisin peruslukemille, kääntyen takaisin punapään puoleen. "Mitä sulle kuuluu?", Maddison kysyi vilpittömästi kiinnostuneena ja kallisti päätään, hymähdellen humalaisena.
Ai niin. Mary-Ann ei varmaankaan nähnyt Taylorin siirtymistä yläkertaan... "Odotas ihan hetki", blondi lausahti ja kiipesi toisen viereen keittiötasolle, etsien näkökenttäänsä McAllisterin, viittoen tätä sitten paikalle, elehtien ja ilmehtien tyyliin 'Nyt on se hetki, heti tänne!', jne.
Nopeasti - ja kömpelösti - cheerleader laskeutui takaisin lattiatasolle ja ryhtyi muina naisina sekoittelemaan lisää juotavaa itselleen. Toivottavasti Mary-Ann ilahduttaisi häntä paikalle pörhältämisellään mahdollisimman nopeasti.

Taylor tosiaankin vastasi yhtä halukkaana suudelmaan ja Pepe vain hykersi entistä tyytyväisenä. Suudelma kuitenkin loppui ajallaan, jolloin Taylor mukamas moitti tytön innokkuutta ja cheerleader päätyi tuuppaamaan urheilijaa rintakehään.
"Shut up.." punapää nurisi huvittuneena ja sipaisi nopeasti Taylorin kasvoja valloittavasti hymyillen.
Penelopen hymy kuitenkin muuttui entistä huvittuneemmaksi, kun Kevin ja Jonas sanoivat jättävänsä heidät rauhassa lempimään. Hän katseli parivaljakon perään huvittuneena päätään pudistaen. Tyypillisiä sinkkujätkiä, mmm.

"Ei minua haittaa", punapää vastasi ja katseli Tayloria hivenen kummissaan siitä, että toinen oli ylipäätään mennyt kysymään jotain sellaista. "Vaikka minä nyt pari kuukautta sitten joinkin tavallista enemmän, niin en ole kyllä siihen palaamassa, enkä suutu, jos joku haluaa ottaa toisenkin hörpyn", Penelope selvensi ja katseli Tayloria leveästi hymyillen.
"Oikeastaan minäkin voisin ottaa uuden", cheerleader totesi sitten ja joi oman juomansa kerralla loppuun. Ei Pepe ajatellut juoda kuin pari mukillista, sillä hän piti enemmän hiprakasta kuin aamuisesta krapulasta, joka johtui liiallisesta juomisesta.

---

Maddisonin kadotessa näkyvistä ryntäsi Mary-Ann etsimään Jakea, jonka oli vasta hetki sitten ajanut tiehensä. Maddisonin ei nimittäin tarvinnut kuunnella seuraavaa, jota M.A tulisi Jakelle kertomaan.
"Jake! Tänne!" blondi käskytti Jakea kuin omistaja koiraansa, kun oli saanut jätkän silmiinsä. Jake kääntyi Mary-Anneen päin kulmat kurtussa, sillä pikku hiljaa häntä alkoi ottaa päähän tytön jatkuvat mielenmuutokset. Jätkä kuitenkin teki työtä käskettyä ja asteli Mary-Annen lähelle.
"Koita jo päättää, missä sä haluut mun olevan", nuori herra supisi hivenen loukkaantuneena, mutta Mary-Ann ei ottanut kuuleviin korviinsa äänensävyä, jolla Jake oli hänelle puhunut.
"Mitä mieltä sä oot punapäistä?" Mary-Ann kysyi viattomasti ja hymyili oikein kauniisti. Eihän hänen kauniissa hymyssä mitään pahaa ollut, ei lainkaan. Jake pyöräytti silmiään, jonka jälkeen alkoi miettiä tarkemmin ystävättärensä sanoja.
"Yleensä ne on tulisia sängyssä.. Kuinka niin?" Jake antoi ilmi oman mielipiteensä ja haki katseellaan nyt Maddisonia, joka valitettavasti oli kadonnut hänen näköpiiristään.

---

Maddison ilmestyi parin luokse ja kertoi Jonaksen ja Kevinin olevan Taylorin huoneessa. Taylor sanoi käyvänsä siellä ja punapää nyökkäsi miehenalulle suloisesti hymyillen.
"Minä en liikahdakaan", cheerleader vastasi huvittuneena hykertäen ja hörppi toista juomaansa alas kurkustaan. "Mene vain."
Ei Penelopea haitannut lainkaan, vaikka Taylor joutui jättämään hänet hetkeksi yksin. Miksi haittaisi? Kyllä heillä vielä tulisi kahdenkeskistä aikaa riittämään, se oli varmaa. Ja olihan hänellä nyt Maddison seuranaan, joka vilpittömästi kyseli Pepen kuulumisia. Penelope ei tosin ehtinyt vastata, kun Maddison jo pyysi häntä odottamaan. Punapää kohotti kulmiaan ihmetyksestä, mutta keskittyi hetkeksi aikaa tuijottelemaan muualle. Kun tyttö alkoi sekoitella itselleen uutta juotavaa, Penelope ajatteli, että hän voisi viimein vastata toisen kysymykseen.
"Minulle kuuluu hyvää. Taylor on aivan uskomaton, hän tuskin päästää minua silmistään", Penelope vastasi ja alkoi hymyillä onnellisena, kun vain ajattelikin Tayloria. Olipa Penelopelle käynyt hyvä tuuri, että kaikista Astonin jätkistä hän oli tutustunut paremmin juuri Tayloriin, joka olikin osoittautunut varsinaiseksi kultakimpaleeksi.

---

Mary-Ann ei vastannut Jaken kysymykseen aivan heti, sillä tässä välissä hän haeskeli Maddisonia katseeseensa. Tyttö löytyi keittiöstä ja elehteli siihen malliin, että nyt olisi aika toimia. Ah, viimeinkin!
Katse siirrettiin takaisin Jakeen ja tyttö viittoi sormellaan toista tulemaan lähemmäs häntä. Jake kumartui lyhyemmän tytön puoleen ja odotti uteliaana, mitä tällä olisi hänelle kerrottavaa.
"Penelope Ravens on himoinnut sua jo jonkin aikaa.. Tiedäthän, se punapää cheerleader", M.A kuiskaili Jaken korvaan, eikä malttanut olla virnuilematta. Jaken kulmat kohosivat ja hän alkoi hakea Penelopen kasvoja mieleensä. Kyllä hän tämän punapään muisti, eikä toisessa ollut mitään huonoa sanottavaa. Penelope erosi muista tytöistä siinä, että tällä oli hieman enemmän muotoja kuin toisilla. Mutta nyt Jake vasta muistikin, millaisen rintavarustuksen tuo tyttö omasi ja hetikö Jaken mielenkiinto nousi heti huippuunsa. Hän oli nimittäin kuullut, että Penelopen rinnat olivat ihkaa luomua. "Haluut varmaan mennä juttelee sille?"
"Totta hemmetissä haluan!" Jake henkäisi innostuneena ja alkoi vuorostaan hakea Penelope katseeseensa. Mary-Ann virnuili erittäin tyytyväisesti ja kääntyi katsomaan Maddisonia, joka yhä keittiössä hääräili. M.A viittoi Maddisonia lähtemään keittiöstä, jotta Jake pääsisi astumaan kuvioihin.

Maddison kuunteli kiinnostuneena Penelopen tarinointia kuulumisistaan ja Taylorista. Pieni hymy viivähti hänen kasvoillaan, sellainen Taylor oli; ylisuojeleva ja... Mustasukkainen kaikesta sellaisesta, mitä nuorukainen piti omana omaisuutenaan. "No, nyt sä ymmärrät, miltä musta tuntuu kun se vahtii kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa mun tekemisiä", Maddison naurahti huvittuneena ja hörppäsi humalluttavaa juomaansa. Lantrinkia ja viinaa oli juuri sopivassa suhteessa, vaikka mistä sitä tiesi, olisiko nuori neiti Morris maistanut juomassaan pelkän polttelevan alkoholin.
"Ei kai sulla ole tylsää? Taylor tulee varmasti kohta takaisin", Maddison huolehti punapäästä, unohtaen hetkeksi sen, kenen riveissä hän sillä hetkellä sattui seisomaan. Miten tyhmä tyttö hän olikaan, niin huolimaton, sinisilmäinen ja surkea lukemaan asioita rivien välistä tai tulkitsemaan ihmisiä!
Samaan aikaan vaaleaverikkö toimi niin sokeasti Mary-Ann McAllisterin käskyjen mukaan, vaikka toisaalta hänen olisi tehnyt mieli puolustaa Penelopea ja... Niin. No mutta, toisaalta punapää oli vienyt häneltä Taylorin. Maddison ei enää tiennyt, halusiko hän päästää pahan puolensa valloilleen, vai toimia vilpittömästi tunteidensa mukaan.

Katse seilasi ruokailusalin suunnalla, eikä blondi aluksi tajunnut Mary-Annen viittovan häntä pois keittiöstä. Ai nytkö jo? Maddison oletti saaneensa enemmän vastuuta, mutta kuitenkin hän totteli Astonin melkeimpä pelätyintä draamakuningatarta ja vilkaisi Penelopeen. "Mun pitää käydä tuolla... Kaverit o-odottavat", Maddison mumisi ja katseli cheerleaderia säälivästi - ja ennen kaikkea pahoittelevasti. Sitten kaikki merkit mahdollisesta katumuksesta ja omantunnon olemassaolosta pyyhkäistiin pois blondin olemuksesta, kun tuo lähti takaisin ruokailusalin puolelle.
Mitä hän olikaan tekemässä? Itse Maddie ei ajatellut yhtään tekojensa seuraamuksia tai niiden vaikutuksia hänen ja Taylorin, tai Taylorin ja Penelopen väleihin. Eikä hän edes ajatellut sitä, että Mary-Ann käytti häntä kylmästi pelkkänä pelinappulanaan ja havitteli hänen avustuksellaan ilmeisesti jonkinlaista välirikkoa Penelopen ja Taylorin välille.

"Sehän sujui hyvin", Maddison huokaisi huojentuneena palatessaan takaisin Mary-Annen luokse.

Totta puhuen se oli sujunut paremmin kuin hyvin, ellei Penelopen epäilykset heränneet siinä vaiheessa, kun Maddisonin pokka alkoi pettämään aivan viimeisillä sekunneilla. Asiasta ei mainittu McAllisterille sanallakaan, vaan blondi tyytyi virnuilemaan pahaaenteilevästi ja tyytyiväisenä aiempaan suoritukseensa.
"Mitä nyt? Taylor on luultavasti poissa pelistä jonkin aikaa", Maddison ilmoitti toiselle ja hörppäsi juomaansa. Bileet olivat kiihtymässä ja meno parani sitä mukaa, kun porukka onnistui juomaan itseään entistä kovempaan humalaan ja irrottautumaan estoistaan - sikäli mikäli niitä edes oli enää jäljellä.

--

Taylor koputti huoneensa oveen (siis kuka edes joutui koputtamaan oman huoneensa oveen?) ja odotti hetken, ennen kuin astui sisään. Järkytyksekseen sängyllä loikoilivat Jonas ja Kevin - ei se sinällään ollut yllätys, mutta kumpikin olivat täysin paidattomia - ja Taylor sai hetken aikaa keräillä itseään, ennen kuin kykeni edes näyttämään yllättyneeltä.
Jonas ja Kevin säpsähtivät silminnähden nuorukaisen paikalle saapumisesta, "Herranen aika, senhän piti olla Maddie!", Kevin huudahti ja kumartui oitis poimimaan paitaansa lattialta.

Ja kyllä, Kevin meni paljastamaan jotakin sellaista, mikä sai Taylorin järkyttymään entistä enemmän. "Ja mitäköhän Maddison olisi täällä tehnyt?!", nuorukainen ärähti närkästyneenä ja kallisti päätään.
Jonas nousi istumaan ja hieraisi äärimmäisen vaivaantuneena niskaansa. "No... Tota", hän mumisi ja nieleskeli pariin kertaan, miten kertoa kaverille, että pikkusisko olisi halunnut luultavasti vähän kimppakivaaa? "Se käski meidät tänne ja lupasi tulla perässä", Jonas selitti Kevinin nyökytellessä vieressä. "Ja oisit nähnyt, millaisia kielareita Jonas ja Maddie vaihtoi alakerrassa", Kevin paljasti pelkurimaisesti ja sai osakseen Jonaksen murhaavan katseen.
"Niin siis... mitä?", Taylor kysyi jäätävästi ja astui askeleen lähemmäs sängynreunalla istuskelevaa kaksikkoa. Jonas oli siis muhinoinut hänen pikkusiskonsa, Maddisonin, kanssa? Ei ole todellista. Nuorukainen puuskahti äänekkäästi ja asetti kätensä päänsä päälle. "Jonas, mä kysyn vain yhtä asiaa - Miksi?", Taylor kuulosti tilanteeseen nähden yllättävän tyyneltä ja otti arkailevaan kaveriinsa katsekontaktin.

"No totta kai mä haluan saada hyvännäköistä naista, jos se tulee itse mulle itseään tarjoamaan", Jonas puolustautui Kevinin nyökähtäessä jälleen.
"Mistä te tiedätte, että Maddison edes oli tosissaan?", Taylor ei halunnut uskoa äskeistä todeksi, mutta kieltämättä se kuulosti liian todelliselta - varsinkin, kun pantiin merkille Kevinin ja Jonaksen reaktiot.

Penelope tiesi Taylorin olevan ylisuojelevainen, myös pikkusiskonsa kanssa. Eikä Penelopella ollut asiaan mitään sanomista, sillä kyllä hänkin suojelisi pikkuveljeään kaikenlaiselta pahalta. Tosin Pepen pikkuveli oli pyörätuolissa, eikä tyttö halunnut kenenkään ilkkuvan tätä, niin siksi kai Pepestä oli tullut ylisuojelevainen Peteriä kohtaan.
"Ei minulla ole tylsää. Tässähän tämä aika menee", cheerleader vastasi Maddisonille ja hörppäsi jälleen juomastaan kulauksen. Hän katseli hetken aikaa lähellä olevia ihmisiä miettien, mitähän nuokin keksisivät illan aikana, kunnes kuuli Maddisonin olevan aikeissa lähtevän. Vihertävänsiniset silmät käännettiin Maddisoniin, joka vaikutti melko hermostuneelta ja.. Todella pahoittelevalta? Eihän tämä nyt mikään maailmanloppu ollut?
"Joo, kyllä minä ymmärrän", punapää vastasi ymmärtäväisesti ja nyökytteli päätään. Penelopelle ei tullut edes mieleenkään, että Maddisonilla olisi jotain taka-ajatuksia hänen suhteensa. Blondihan oli Taylorin pikkusisko, eivätkä he kaksi olleet edes huonoissa väleissä! Vaan pikemminkin päinvastoin, Pepestä Maddisonin oli mukavaa seuraa.

Voi miten sinisilmäinen Penelope osasikaan olla. Vaikka hän oli saanut vuoden takaa vaikka minkälaista selkäänpuukotusta, ei hän silti uskonut, että sellainen toistuisi.

---

Mary-Annen oli vaikea hillitä riemuaan, kun Maddisonin palasi hänen luoksensa. M.A oli juuri ehtinyt lähettää Jaken 'likaisiin hommiin' ja nyt hän voisi katsella sivusta, kun Penelopen ja Taylorin välit kuumenisivat. Eikä M.A tarkoittanut hyvällä tavalla, vaan huonolla tavalla.
"Asiat hoituvat itsestään.." cheerleader hymisi tyytyväisyydestä ja otti sopivan näköetäisyyden keittiöön. "Onneksi mulla on Jake tällaisia tilanteita varten", M.A mutisi hiljaa itsekseen ja katsoi ilkeästi hymyillen, kun Jake lähestyi keittiötasolla istuvaa punapäätä. Kunhan Taylor olisi vielä parisen minuuttia pois pelistä, niin kaikki sujuisi kuin itsestään. Jos Mary-Annen oli Jakeen luottamista.

---

"Penelope."
Punapään katse nousi mukista häntä kutsuneeseen miehenalkuun, jonka kanssa Penelope ei ollut koskaan aikaisemmin jutellut, mutta tunsi tapauksen kyllä nimeltä. Mitähän ihmettä Jake Maxwell hänestä halusi?
"Hei, Jake", Pepe tervehti hento hymy huulillaan ja katsahti ympärilleen. "Melkoiset juhlat, eikö niin?"
"Totta, mutta paremman niistä tekee sä", Jake lausahti noin vain ja vinkkasi Penelopelle silmää. Penelope kurtisti hetkellisesti kulmiaan ja rykäisi. Oliko Jake Maxwell juuri iskenyt hänelle silmää? Hei, hetkinen. Ei kai toinen ollut tullut häntä iskemään? Wou, aikalisä!
".. Kiva. Taylor tulee varmaan kohta", punapää vihjasi katsellen ympärilleen, mutta Jake ei ottanut Pepen sanoja kuuleviin korviinsa. Jätkä oli nimittäin keskittynyt liian paljon Penelopen rintavarustukseen, jota tuo väljähtävä musta paita peitti aika ikävästi.
"Mutta eihän meillä sitten mitään hätää ole", Jake puhui taas ja Penelope vilkaisi nuorukaista kummissaan. Eikö Jake ollu tajunnut, että Peneloope seurusteli jo toisen kanssa? Eikä punapää kuunaan päivänä kiinnostuisi Jake Maxwellin kaltaisesta flirttipellestä. Tämähän kuuleman mukaan pyöritti naisia minkä kerkesi.
"Jake, minä en ole-" Penelope ei ehtinyt edes lausettaa lopettaa, sillä Jake olikin yhtäkkiä tullut aivan liian lähelle häntä, asettunut Penelopen jalkojen väliin ja painoi huulensa varoittamatta cheerleaderin huulille. Jaken kädet kietoutuivat tiukasti Penelopen ympärille ja hän veti tyttöä vain lähemmäs itseään tunteakseen tytön rintojen painautuvan rintakehäänsä vasten. Pepen pasmat menivät todellakin sekaisin ja hän yritti työntää Jakea kauemmas itsestään, mutta tuloksetta. Kyllä hän onnistui työntämään välillä Jaken kasvot kauemmas omistaan, mutta aina Jake vain työntyi takaisin kasvojensa kanssa lähemmäs.
"Lopeta..!" Penelope ähkäisi Jaken huulia vasten ja hänen kasvoilleen oli ilmestynyt inhosta kielivä irvistys. "Jake..!"
Penelope ei pystynyt edes jaloillaan potkimaan Jakea, sillä olihan se vaikeaa, kun jätkä oli hänen jalkojensa välissä. Mitä helvettiä Jake kuvitteli tekevänsä?!
"Älä vastustele, tykkäät kuitenkin.." Jake liversi suudelman aikana karheasti ja työnsi kielensä voimakkaasti Penelopen suuhun. Pepen kulmat kurtistuivat ja hän yritti yhä ponnekkaammin saada Jaken irti itsestään. Jaken kädet laskeutuivat sitten tytön takamukselle, jolloin Penelope päästi yksipuolisen suudelman aikana kovaäänisen ärähdyksen.

Mary-Annen mainitessa jotakin Jakesta ja siitä, että onneksi jätkä oli olemassa tällaisia tilanteita varten, Maddisonin naurahti. "Hah, mitä sä tarkoitat?", hän kysyi koska hän ei oikeastaan ymmärtänyt, mitä toinen oli oikeastaan koko jutulla tarkoittanut. Miten Jake edes liittyi tähän... Siis Pepeen ja Taylor- Ei kai?
"Hei Mary-Ann, ei kai Jake... Mene siis... Penelopen luokse?", Maddison mongersi ja hörppäsi juomaansa ikään kuin uskoen, että se selvittäisi hänen ajatuksiaan, vaikka oikeastaan vaikutus tulisi olemaan täysin päinvastainen. "Tai no, miten vaan", cheerleader perui äskeisen osittaisen vastalauseensa ja keskittyi kumoamaan lisää humalluttavaa litkua kiduksiinsa. Toisaalta, mitä sitten vaikka Jake menisikin juttelemaan Penelopelle? Eihän se tarkoittaisi, että toinen koittaisi iskeä punapäätä, eihän?

Hetkeä myöhemmin Maddison näki Jonaksen ja Kevinin laskeutuvan rappusia pitkin alakertaan, kaksikko suuntasi oitis kulkunsa Maddisonin luokse, joka hymyili pahoittelevästi urheilijoille.
"Maddie, mitä sä oikein pelleilit?", Jonas kysyi toruva ilme kasvoillaan, kiskoen blondia sivummalle - pois Taylorin näköpiiristä. Maddison näytti edelleen pahoittelevalta, "Sori - oikeesti, Mary-Annella oli mulle tosi tärkeää asiaa, enkä mä voinutkaan tulla ja sitten... Sitten Taylor ehti ensin", hän selitti ja vilkaisi McAllisteriin, toivoen että tuo olisi jutussa mukana. "Mutta eihän se ainakaan tehnyt teille mitään pahaa", Maddison huomautti humalaisesti flirttailen ja kietoi kätensä Jonaksen ympärille. Nuorukainen heltyi hiljalleen ja yllyttäytyi jopa suutelemaan vaaleaverikköä lyhyesti, "Niin, sä oot kyllä oikeessä", tämä myötäili siirtäen kätensä Maddisonin vyötärölle.

Kevin tutkaili parhaillaan McAllisterin runkoa himokas pilke silmäkulmassaan, harmi vain, että hän tulisi tuskin täyttämään Mary-Annen unelmamieskriteereitä. Edes yhden yön ajaksi.
"Sä olet kyllä tipahtanut taivaasta, enkeli", Kevin hykerteli imeliä iskulauseita ja mittaili cheerleaderia edelleen katsellaan, huikkaillen kaljaansa tasaisin väliajoin. "Etkö sä haluaisi, että vien sut takaisin taivaaseen?", nuorukainen kysyi silmäänsä iskien ja kohotti jälleen pullon huulilleen. Yrittänyttähän ei laiteta?

--

Taylor tarkasti huoneensa järjestyksen, ennen kuin astui ovesta ulos ja sulki sen perässään päätään pudistellen. No jopas jotakin, Maddison oli todellakin luopunut estoistaan... Toisaalta Taylor tiesi, että Jonas oli yrittänyt cheerleaderia niin pitkään, kuin hän vain kykeni muistamaan - eikä Maddie oikein tiennyt, miten suhtautua jätkältä saatuihin huomionsoituksiin. Nytpä sitten tiesi, eikä suhtautuminen tuntunut olleen lainkaan negatiivista.

Portaikon päädystä oli suora näkymä keittiöön ja ruokasaliin, jossa Maddison näytti jälleen viihtyvän Jonaksen kanssa. Tällä kertaa Taylor ei jaksanut enää järkyttyä, sillä ainakin hän tunsi Jonaksen läpikotaisin ja osasi lukea tätä kuin avointa kirjaa; jätkä oli oikeasti kusessa hänen pikkusiskoonsa. Tosin likkaa tuntui havittelevan muutama muukin Astonin oppilas, joten Taylorin aika tuskin tulisi riittämään jokaisen kosiskelijan kurmuuttamiseen. Eikä sille olisi tarvetta niin pitkään, kunhan Maddieta ei satutettu tai kohdeltu huonosti.
Katse seilasi ruokasalissa ja siirtyi keittiöön, jossa Penelope odotteli edelleen... Jake Maxwellin kanssa muhinoiden. Tilanne näytti rappusiin siltä, että punapää olisi todellakin nauttinut rikkaan pennun huomiosta, eikä tämän vastustelua ilmaisevat ärähdykset kuuluneet metelin yli nuorukaisen korviin.

Sanaakaan sanomatta, puhdasta raivoa katseessaan Taylor harppoi rappuset alas ja asteli saarekkeen luokse, napaten ensi töikseen Maxwellin nulikkaa niskasta kiinni.
Jätkä repäistiin punapäästä eroon, eikä nuorukainen siinä tilanteessa ja tunnekuohussa kyennyt edes katsomaan tyttöystäväänsä, joka oli hetkeä aikaisemmin ollut kiihkeissä syljenvaihtopuuhissa Jaken kanssa. Ote Jakesta ei hellittänyt, vaan Taylor paiskasi jätkän keittiötä ja ruokailusalia erottavaa väliseinää päiten, nostaen toisen kirjaimellisesti seinille. "Seuraavan kerran, kun mä nään sut Penelopen kimpussa, en helvetissä lupaa olla edes näin hellä", Taylor ärähti kovaäänisesti ja tapaus oli kiinnittänyt muiden juhlioiden huomion - jopa musiikki oli hiljennetty lähes äänettömäksi.
Nuorukainen piteli Jakea edelleen otteessaan ja onnistui vain vaivoin olemaan repimättä toista kappaleiksi, niin raivoissaan hän oli. "Vittu sä olet säälittävä", Taylor ärisi ja kiskaisi rikkaan pennun takaisin lattian tasalle, tönäisten tuon vielä kauemmaksi itsestään, katsoen Jakea silmät täynnä halveksuntaa.

Taylor asteli ripeästi ulko-ovea kohti, eikä vilkaissutkaan Penelopeen. Hän olisi varmasti tehnyt toisin, jos hän olisi tiennyt totuuden aiemmasta muhinoinnista. Tällä hetkellä hän tarvitsisi vain raitista ilmaa ja keinon selkiyttää ajatuksiaan, eikä siihen todellakaan auttaisi yhdenkään ihmisen vilpillinen myötätunto tai selän taputtaminen.

Mary-Ann virnuili entistä leveämmin, kun Maddison alkoi arvailla blondin suunnitelmia. Pian toinen kuitenkin totesi jotain siihen suntaan, ettei tyttöä kiinnostanut se, mitä M.A oli kehitellyt omassa mielessään. Mary-Ann hymisi tyytyväisyydestä ja vilkuili vähän väliä keittöön saadakseen tilanneraportin sieltä mahdollisimman useaan otteeseen.
Kun Jake suorastaan hyökkäsi suutelemaan Penelopen, Mary-Annen huulilla oleva virne kasvoi vain entisestään ja hän hörppi juomaansa liiankin tyytyväiseen sävyyn. Hän ei huomannut kahta nuorta miestä, jotka tulivat rappusia alas Maddisonin luokse. Vasta, kun M.A kuuli jonkun puhuvan hänelle, käänsi blondi katseensa pois keittiöstä kohti hänelle puhutta miehenalkua. Tämä tapaus ei tosiaankaan ylittänyt sitä ulkonäkökriteeriä, joka sai Mary-Annen vastakkaisesta sukupuolesta kiinnostumaan.

"Enkeli, siltä mä ehkä näytän, mutta paholaisen veri virtaa mun suonissa", vaaleaverikkö totesi sähäkästi ja heilautti kättään siihen malliin, että tämä nuori mies saisi jättää hänet rauhaan. "Katoa mun silmistä, ennen kuin mä teen jotain rumaa", Mary-Ann selvensi vielä ajatuksiaan ääneen ja vilkaisi miehenalkua varoittavasti. Hän huomasi Taylorin laskeutuvan portaita alas ja tyttö vilkaisi nopeasti keittiöön. Oih, nyt vasta kunnon draama alkaisi! Toivottavasti Taylor ei kovin paljoa Jakea löylyttäisi.
"Pidä tätä", Mary-Ann tyrkkäsi juoman hänelle puhuneelle (Kevinille) ja kaivoi laukustaan esille rakkaan puhelimensa. Videotoiminta laitettiin pyörimään ja M.A oli valmis kuvaamaan pian tapahtuneen kohtauksen.

---

Penelope ähki jo siihen malliin, että häneltä alkaisivat pian viimeisetkin voimat loppua. Ei tämä voinut olla totta! Ei kukaan ollut aikaisemmin häntä yrittänyt tällä tavoin lähestyä. Ei siis sillä, että Penelope olisi toivonut tämän kaltaista lähestymistapaa. Tämä vain oli niin uskomatonta vääryyttä!
Sitten Jake yhtäkkiä kiskaistiinkin irti Pepestä, joka haukkoi keuhkonsa täyteen henkeä. Hän keskittyi pieneksi hetkeksi pyyhkimään huuliaan käteensä, kunnes tajusi, että Taylor oli ollut se, joka oli vetänyt Jaken pois Penelopen läheltä.

Jake ei osannut odottaa tätä ja hänen kasvoistaan pystyi huomaamaan sen suuren ihmetyksen, kun hänet kiskaistiin väkivaltaisesti irti Penelopesta, jonka kanssa hänellä oli ollut oikein mukavaa. Kun Taylor Morrisin vihainen katse kohdattiin, tajusi Jake tehneensä jotain väärin. Silloin hän sen vasta tajusi; tämä oli ollut Mary-Annen juonia. Hemmetti, se nainen osasi todellakin olla taitava tällaisessa. Mutta kehtasikin käyttää Jakea pelinappulana.
Jätkä ärähti kivusta, kun Taylor työnsi häntä seinää vasten ja piteli häntä ilmassa. Vaikka Jake omistikin lihasmassaa, hän ei kuitenkaan omistanut sitä niin paljon kuin Taylor.
"Hei hei hei, iisisti nyt!" Jake ulisi ja yritti riuhtoa itseään irti Taylorin otteesta. "Helvetti jätkä! En mä tienny, että Penelope oli jo varattua lihaa", Jake puolusteli itseään ja kuunteli Taylorin uhkaukset. Selvä, hän ei tosiaankaan enää yrittäisi hakea seuraa Penelopesta, jos Jake tahtoi pitää kasvonsa kunnossa.
Taylor laski hänet alas ja tuuppasi Jaken kumoon. Jake lensi selälleen maahan ja kuuli naispuolisten juhlijoiden henkäisevän kauhusta.

Penelope katsoi tilannetta vain kauempaa, sillä hän oli yhä jähmettyneenä paikoilleen. Kun hän tiedosti sen, ettei Jake enää pakottanut häntä pysymään paikoillaan ja että Taylor oli sännännyt toiseen suuntaan, punapää hyppäsi alas keittiötasolta lähtien seuraamaan Tayloria. Hän kuuli joiden kuiskuttelut korvaansa. 'Taas tuo pikkuhuora on vauhdissa..' 'Penelope se vaihtaa miestä kuin paitaa..' Että ne sanat tekivät kipeää ja sitä enemmän Penelope vain tahtoi pois tästä talosta. Hänellä oli aavistus, että tämänkin takana olisi eräs käärme, joka tahallaan teki Penelopen elämästä vaikeampaa.

---

"Mary-Ann."
M.A lopetti videoimisen ja kääntyi katsomaan närkästyksissään olevaa Jakea. Mary-Ann hymyili säteilevästi ystävälleen ja taputti tätä kannustavasti olkapäähän.
"Jake... Sä ansaitsisit Oscarin", cheerleader kehaisi, mutta Jake ei näyttänyt lainkaan iloiselta.
"Seuraavan kerran, kun sä aiot käyttää mua sun suunnitelmissas, mä arvostaisin sitä, että kertoisit siitä kans mulle", Jake murahti happamasti ja suoristeli yllään olevia vaatteitaan. "Mä en oo mikään sun tavallinen pelinappula."
"Et sä ookaan mikään tavallinen pelinappula, Jake muru. Sä oot ainutlaatuinen", Mary-Ann yritti lohdutella Jakea ja hymyili tälle lempeästi. "Ilman sun mun elämä on harvinaisen tylsää.. Ja myönnä pois, kyllä säkin tykkäät musta." Mary-Ann vinkkasi Jakelle silmää ja nyt Jake näytti jo leppyvän.
"Gosh, M.A... Sä kyllä osaat ton näyttelemisen niin pirun taitavasti. Sun se pitäis näyttelijä olla", Jake mumisi, mutta virnisti sitten pienesti cheerleaderille. "Sä jäät mulle velkaa."
"Joo joo, sovitaan niin. Me siis ollaan taas sujut? Tosi kiva juttu! Mut mä meen nyt pitämää hauskaa tyttöjen kanssa. Mulla onkin niille jo uutta kerrottavaa", Mary-Ann hykersi tyytyväisesti, antoi nopean suukon Jakelle poskelle ja katosi esittelemään kuvaamaansa videota kertoen samalla, kuinka Penelope Ravens sekoilin taas poikaystäviensä kanssa.

Jake huomasi Maddisonin jonkun toisen kaulassa, mutta se ei estänyt rikasta pentua toimimasta. Hän asetti kätensä Maddisonin selälle hakien tämän huomion itseensä.
"Maddison, haluutko mennä jonnekin rauhaisampaan paikkaan..?"
Mitä? Ei Jake mitään haluilleen mahtanut.

---

"Taylor", Penelope puuskutti, kun oli tavoittanut toisen ulkoa. "Jos edes kehtaat ajatella minusta jotain rumaa, niin minä lähden kävelemään", cheerleader totesi oudon uhmakkaasti ja joutui purkamaan kiukkuaan lyömällä Tayloria avokämmenellä selkään. Ei hänen lyönnissään kuitenkaan juuri voimaa ollut.
"Jos sanon, että Jake Maxwell suuteli minua vasten tahtoani, sinun on parasta uskoa se", punapää henkäisi ääni väristen, sillä hän pelkäsi, mitä tuleman piti.

Kun musiikki hiljentyi ja ihmiset keskustelivat kovaäänisesti käynnissä olevasta tappelusta, Maddison hellitti otettaan Jonaksesta ja käännähti keittiön suuntaan, jossa Taylor ja Jake ottivat kiivaasti yhteen. Tai no, Taylor viskoi Jakea mennen tullen ja sai pikkusiskonsa tuntemaan pienoista ylpeyttä jossakin humalaisessa alitajunnassaan.
Tätä Mary-Ann oli siis tarkoittanut suunnitelmallaan? Joten Maddison oli siis tavallaan ollut oikeassa, ettei siitä seurannut mitään muuta, kuin tällainen suuri riita ja kaaos.
"Taylor!", Maddison huudahti ruokasalin puolelta, vaikka se ei edes kuulunut isoveljen korviin asti. Miksi Mary-Annella oli taipumus (tai jonkinlainen pakkomielle) saada tällaista aikaan? Nyt Taylor varmasti syyttäisi häntä salaliiton juonittelemisesta Jake Maxwellin kanssa ja loppujen lopuksi nuorukainen pitäisi Maddisonia koko jutun syntipukkina. Helvetti sentään! Mary-Ann näytti kuvanneen koko episodin puhelimellaan, joten luultavasti koko Aston tietäisi viikonlopun bileiden tapahtumista maanantaihin mennessä. Mitäköhän Jake pitäisi Mary-Annen ideasta levittää tappeluvideota koko Astonin tietoisuuteen? Jokainen oppilas cheerleadereista nörtteihin saakka tulisivat näkemään sen, tavalla tai toisella.

Asia tuskin ilahduttaisi Tayloria sen enempää, siitä Maddie oli aivan varma. Muutenkin tämä tulisi vaikuttamaan nuorukaisen ja Penelopen väleihin, mikä olisi hyvin, hyvin harmillista. Ja hän itse oli ollut osallisena siinä!
Huono omatunto valtasi cheerleaderin täysin, kun hän katsoi ulos tarpovaa Tayloria ja keittiötasolle jäänyttä Penelopea, joka kuitenkin hetkeä myöhemmin lähti poikaystävänsä perään. Jos Maddison ei olisi hoitanut isoveljeään pois keittöstä, sotkenut Jonasta ja Keviniä juttuun mukaan ja ja... Vielä itseänsäkin, tätä ei olisi tapahtunut!
"Taylor on oikeesti näreissään", Jonas mumisi Kevinille, joka piti McAllisterin juomaa käsissään, niin kuin se olisi ollut suurikin aarre. "Jep, mutta silti Jake pääsi aika vähällä", Kevin kommentoi kaveriinsa vilkaisten ja käänsi katseensa sitten Mary-Annen suuntaan, jonka luokse toinen tappeluun osaaottaneista ilmaantui.

Maddison kaulaili edelleen Jonaksen kanssa, eikä pistänyt merkille Mary-Annen poistumista paikalta sen lyhyeksi jääneen keskustelun jälkeen, jonka tuo oli Jaken kanssa käynyt.
Seuraavaksi blondia häiritsi itse herra Pariskunta-erottaja, joka asetti kätensä häiritsevästi Maddisonin selälle ja kyseli jotakin rauhaisampaan paikkaan menemisestä. Jonas käännähti Jaken suuntaan kulmiaan epäilevästi kohottaen ja päästi otteensa cheerleaderista, että hetikö uutta kierrokseen? Samassa Jonaksen päässä välähti (enemmän tai vähemmän) ja tämä vinkkasi Keviniä puoleensa.
"Maddison, me lähdetään katsomaan, mitä Taylor puuhailee", Jonas lausahti ja viittasi enemmänkin siihen, että hän olisi saanut blondin lähtemään Jaken matkaan ja olisi sitten Kevinin kanssa livahtanut informoimaan asiasta Taylorille, ellei tuo saisi pikkusiskonsa tilannetta selville omin avuin. Lisäksi kaksikko halusi varmistaa, ettei vanhempi Morris ollut suivaantunut Penelopelle siinä määrin, että jätkä olisi mennyt toistamaan parin vuoden takaisen lyömisepisodin. Siis sen, kun Taylor löi sitä erästä tyttöä humalassa ja suutuspäissään - myöhemmin nuorukainen oli saanut tuntea sen nahoissaan ja muutenkaan se ei tehnyt hänen maineelleen tai omalletunnolleen mitään kauhean hyvää.

"Mmm.. Okei", Maddison myhäili ja astui askeleen lähemmäs Jakea, horjataen huolimattomasti tuota päin. Ehkä illan juotavat oltiin jo juotu, tai ainakin tässä välissä olisi enemmän kuin hyvä pitää pientä taukoa, jotta loppuillasta Maddisonin ei tarvitsisi istua vessassa oksentamassa. Sitä paitsi, missä muut juhlijat sitten asioisivat?
"Mennäänkö me?", cheerleader kysyi Jakelta humalaisesti virnuillen ja kietoi kätensä tämän ympärille. Sattuikohan hän enää edes muistamaan äskeistä tappelua? Tai osasiko hän edes epäillä jätkän tarkoitusperiä rauhallisemman paikan suhteen, koska kyseessä tuskin olisi mikään rentouttava juttutuokio. Ihan miten vaan, toiset oppivat asiat vaan ja ainoastaan kantapään kautta.

"Mun huoneessa ois rauhallista", Maddison lausahti ja koitti saada lyhyen katsekontaktin Jakeen, mikä oli kuitenkin hankalaa, sillä neidin silmät eivät totelleet yhtään ja katseen kohdistaminen otti oman aikansa.

--

Taylor töni ihmisiä tieltään, paiskasi kotitalonsa ulko-oven auki ja astui raikkaan viileään yöilmaan. Mitä helvettiä hän tekisi? Sisällä odottaisi se vitun Maxwell ja totta puhuen hän ei olisi voinut uskoa sellaista tekoa Penelopelta... Ei todellakaan. Miten Taylor voisi antaa tytölle jotakin sellaista anteeksi, mikä oli satuttanut häntä niin paljon?
Silmiä poltteli ja nuorukaisella oli vaikeuksia olla purskahtamatta katkeraan itkuun, pelkästään muutama, vihaa tursuava kyynel valui hänen poskelleen. Vitun Penelope.

Matka jatkui kymmenisen metriä Morrisien talolta eteenpäin, kunnes Taylor kuuli tutun äänen takaansa - ja sai avokämmenestä selkäänsä. Hän olisi luultavasti kehottainut Penelopea poistumaan paikalta, mutta lyönti tuntui olevan liikaa ja ylittäneen uorukaisen sietokyvyn.
"PAINU HELVETTIIN!", Taylor ärähti kuulostaen oikeasti vihaiselta, mitä hän myös oli. Vähiten hän kaipasi Penelopea lähellensä nyt, kun tyttö oli satuttanut häntä pahemmin, kuin kukaan muu. Miksi? Miksi? Miksi?
"Mä toivon oikeesti, että sä jätät mut nyt rauhaan", nuorukainen jatkoi ääni täristen, ympäri kääntymättä. Ei hän halunnut näyttää punapäälle sitä heikkoa puoltaan, nyt olisi rakennettava pikapikaa muuri ja astuttava kovanaaman rooliin. Taylor niiskahti vaisusti ja tuijotti asvalttia jalkojensa alla. Penelopen selitys ei kuulostanut siinä tilanteessa lainkaan uskottavalta, eikä se lepyttänyt urheilijaa yhtään - tai saanut häntä tuntemaan minkäänlaista myötätuntoa tyttöystäväänsä kohtaan.

"Luuletko sä oikeasti, että mä uskon tuon?", Taylor sihahti ja koitti pettää äänestään kuultavan surun ja pettymyksen. "Luuletko sä, Penelope, että mä jaksan tuntea myötätuntoa sua kohtaan, kun mua on juuri satutettu niin, että mä en enää edes tiedä, mitä mun pitäisi tehdä?", hän jatkoi ja pyyhki silmäkulmiaan paidanhihaansa. Millainen jätkä oikein itki? Tai siis, Taylor oli se, joka ei koskaan itkenyt. Ja jos itki, hän itki hyvin harvoin ja teki sen niin, että paikalla ei ollut ketään todistamassa. Ja tämä oli sellainen hetki, jolloin hänen olisi kuulunut olla yksin ja itkeä, kuivata kyyneleensä ja palata takaisin ihmisten luokse kivikasvoineen.

Penelope säikähti Taylorin ärähdystä niinkin paljon, että hän hypähti askeleen taaksepäin ja tunsi ihonsa menevän tyystin kananlihalle. Hän ei ollut tottunut huutamiseen, eikä varsinkaan silloin, kun hänelle huudettiin. Vihertävänsiniset silmät katselivat urheilijaa valppaina ja ahdistuneina, sillä muutakaan hän ei osannut sillä hetkellä tehdä. Hänen mielensä vain huusi toistona 'Penelope, tämä ei ole syytäsi', mutta tällä hetkellä se ei auttanut lainkaan. Ei tuonut helpotusta saatika lohdutusta. Kuin tämä kaikki olisi muka oikeastikin punapään syytä, joka oli tietämättään joutunut erään käärmeen ansaan. Taas vaihteeksi.

Kuullessaan hiljaisen niiskautuksen ei Pepe voinut uskoa korviaan. Kun Taylor vieläpä sanoi ääneen sen, että häntä oli satutettu, tiesi Penelope tilanteen karanneen tyystin käsistä. Taylor oikeasti ajatteli, että Penelope oli vapaaehtoisesti suostunut suutelutuokioon Jake Maxwellin kanssa, vaikka Taylor aivan hyvin tiesi sen, että tämä pyöritteli naisia aivan miten tahtoi. Kuinka... Kuinka Taylor pystyi uskomaan Penelopesta jotain sellaista? Eihän tyttö ollut koskaan aikaisemminkaan mitään tämänkaltaista tehnyt! Hän se tässä uhri oli, ei Taylor, vaikka miehenalku niin selvästi kuvitteli. Tämä oli tarkoitettu iskuksi punapäälle, ei Taylorille!
Miksei siis Taylor nähnyt asiaa samalla lailla kuin Penelope.

"Kiitos.." punapää totesi katkerasti itku kurkussa ja tunsi silmiensä kostuvan. "Kiitos, kun kerroit minullekin, millaisena ihmisenä sinä minua oikein pidät. En olisi sinusta uskonut.." cheerleader vuodatti kyyneleet poskillaan ja pyöritteli silmiään saadakseen silmänsä kuivumaan. Eihän se mitään auttanut, vaan pikemminkin vain pahensi.
"Ja minä kun luulin, että sinä näit sisimpääni. Taisin olla väärässä."
Cheerleader peruutti parin askeleen verran ja käänsi sitten selkänsä Taylorille. Punapää pinkaisi takaisin sisälle, suuntana yläkerta Taylorin huone. Pitäisihän hänen hakea tavaransa, jotta hän voisi lähteä täältä hullujenhuoneelta.
"Hei Pepe, jätäs meilleki muutama kolli!" joku huusi ivallisesti nauraen.
"Pikkuhuoraaa! Hahaha!" uusi ääni kuului punapään korviin ja se sai tytön vain entistä enemmän särkyneemmäksi.
"Lyödäänkö vetoa, että se oli Chad, joka halus erota. Pepe varmaan kävi vähän vieraissa.." tämän kuultua Penelope kääntyi silmät viiruina äänen suuntaan, muttei osannut hahmottaa, kuka sen oli sanonut. Cheerleader pyyhki kyyneleitä poskiltaan ja huomasi monen katsovan häntä säälivästi.
Penelope pakeni yläkertaan ja sulki itsensä Taylorin huoneeseen. Sinne päästyään tyttö vasta murtuikin ja oli lyyhistyä maahan. Valheita valheiden perään... Ei kukaan jaksaisi tuollaista! Kaikki, mitä hänestä puhuttii, olivat vain valheita. Ne olivat lähtöisin tilanteista, jotka eivät pitäneet paikkansa. Ihmiset näkivät asiat, kuten he halusivat. Kuten Taylorkin, joka oli kai sitten uskonut, että Penelopella olisi pokkaa vehtailla toisten jätkien kanssa Taylorin poissaollessa. Miten tuon asian tiedostaminen saikaan Pepen haukkomaan särkyneenä henkeä.

---

Maddison näytti olevan heti halukas viettämään laatuaikaa Jaken kanssa, ja sehän kävi miehenalulle paremmin kuin hyvin. Tytön kietoessa kätensä hänen ympärilleen asettuivat Jaken kädet blondin alaselälle, jota Jake käsillään hieroi kutsuvasti.
"Sun huonees kuulostaa just täydelliseltä.." Jake vastasi karheasti Maddisonin korvan lähellä ja painoikin huulensa pehmeästi sitä vasten. "... Onks kukaan sanonu sulle, että sä oot todella kaunis?"
Pitihän sitä nyt naispuolista kehua, jotta tämä olisi vain entisestään sulaa vahaa hänen käsissään. Tosin Maddisonin oli selvästikin nauttinut paljon enemmän alkoholia kuin Jake, ja sen pystyi huomaamaan kuka tahansa. Jakea ei tosin haitannut Maddisonin humaltuineisuus lainkaan. Häntä kiinnosti vain se, että pystyisikö Maddison tänä iltana tyydyttämään hänen halunsa.

"Mennään sun huoneeseen.." Jake johdatteli viettelevästi ja painoi huulensa vihjailevasti Maddisonin kaulalle. Kauaa huulia ei kuitenkaan toisen kaulalla pidetty, sillä Jake ei halunnut pelästyttää toista jo heti kättelyssä.

Penelopen sanat saivat Taylorin surulliseksi. Ne eivät suututtaneet häntä, vaan pikemminkin repivät nuoren miehen kahtia. Toinen puoli hänestä tiesi, että Penelopen sanat olivat totta - se toinen puoli uskoi edelleen, että punapää olisi muhinoinut vapaaehtoisesti Jake Maxwellin kanssa. Mutta sehän ei ollut yhtään Penelopen tapaista! Miten kauan siinä menikään, ennen kuin Taylor oli edes suudellut Penelopea ensimmäistä kertaa? Kauan.
Miksi hän ei sitten voinut pyytää tytöltä anteeksi ja myöntää ylireagointiaan ja sitä, että hän tiesi totuuden koko ajan - mutta sulki silmänsä siltä. Jos rumasti puhuttaisiin, Taylorilla oli suuria vaikeuksia niellä ylpeytensä ja marssia tyttöystävänsä luokse pahoittelemaan käytöstään (vaikka hänen oikeasti teki mieli tehdä niin). Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä. Hän kuuli jokaisen sanan, joka Penelopen perään uudettiin. Vaikka tunneskaala oli sekava ja Taylor ei tiennyt, pitäisikö hänen hakata joku vai itkeä, ne huutelut saivat hänet tuntemaan entistä enemmän suuttumusta ja vihaa. Eikä sillä hetkellä ollut väliä, oliko huutaja tyttö vai poika, nuorukainen viskaisi kaljapullonsa suoraan väkijoukon keskelle, josta huudahtelut olivat kuuluneet.

"Mitä helvettiä?!", joku huudahti, mutta kukaan ei tuntunut uskaltavan vilkaistakaan Taylorin suuntaan. Muutama tyttö supisi keskenään nuorukaiseen vilkuillen, tämän seisoskellessa edelleen keskellä autotietä - viisasta, eikö vain?
"Taylor tuu pois sieltä!", Jonas huudahti ja sai Taylorin naurahtamaan, "Ehkä", hän vastasi Jonaksen kävellessä kasvot vakavana ystävänsä luokse. "Tajuatko sä, että sun mahdollisesti tuleva entinen tyttöystäväs juoksi sun huoneeseen naama sen näkösenä, niin kun se ois itkeny ensimmäistä kertaa elämässään", Jonas murahti tiukasti ja nappasi Tayloria kiinni käsivarresta. Nuorukainen jähmettyi hetkeksi paikalleen ja hieraisi niskaansa. Oli kamalaa kuulla sellaista kaverin suusta, vielä sillä tavalla, kuin mitä Jonas asian kertoi. Hänen täytyisi pyytää Penelopelta anteeksi, ylpeydestä viis - Taylor oli mokannut tällä kertaa pahemmin.

"Sä menet pyytämään siltä anteek-"
"- Niin mä menenkin", Taylor keskeytti, ennen kuin Jonas oli kerennyt lopettamaan lausettaan. Toinen nyökkäsi hyväksyvästi ja taputti nuorukaista selkään, "Hyvä, sun kannattaa pitää siitä likasta kiinni", tämä rohkaisi. Taylor tiesi sen. Penelope oli arvokas tyttö, ainutlaatuinen - ihan joka päivä sellaisia ei kävellyt kadulla vastaan.

--

Huoneensa ovella Taylor empi pitkän aikaa, ennen kuin hän uskalsi painaa ovenkahvan alas ja astua huoneeseensa. "Pepe?", hän aloitti varovasti ja katseli punapäätä vähän matkan päästä, kuunes asteli tytön luokse suljettuaan oven perässään. Penelope oli oikeasti pahoittanut mielensä Taylorin sanoista - vaikka hän ei niitä oikeasti tarkoittanutkaan, Taylorilla oli vain taipumus sanoa suutuspäissään asioita, joita hän joutui lähes aina loppujen lopuksi katumaan.
"Tuu tänne", urheilija lausui hellästi ja veti Penelopen tiukkaan halaukseen, toivottavasti peliä ei olisi vielä menetetty.

"Anna mulle anteeksi", Taylor kuiskasi tytön korvaan ja suukotti tämän päälakea, päästämättä toista otteestaan. "Mä- Sä oot mulle vaan niin tärkeä, enkä mä halua menettää sua", hän jatkoi ääntään hieman korottaen. Se oli totuus, eikä anteeksi pyytäminen loppujen lopuksi edes ollut kamalaa, etenkin, kun Taylor tiesi olleensa väärässä.

--

Jaken lausuma kohteliaisuus sai Maddisonin kikattelemaan, no jopas nyt! Toinenhan oli oikea hurmuri! Oikeastaan Maddison ei olisi uskonut Jakea niin mukavaksi, koska tuosta liikkui vähän kahdenlaisia juttuja - imartelevia ja... Noh, ei niin imartelevia. Koska Mary-Ann ei enää ollut kuvioissa (tosin, eihän Jake tuon omaisuutta ollut), cheerleader saattoi avoimesti nautiskella rikkaan pennun huomionosoituksista.
"Ai, mä olen susta kaunis?", Maddison sammalsi Maxwellin korvaan ja näykkäsi tuon korvalehteä. Hetkeksi blondin kasvoille levisi tyytyväinen ja mairea virne toisen suudellessa hänen kaulaansa - tosin aivan liian lyhen aikaa. Metelin yli oli vaikea keskustella, joten Maddison näki parhaaksi vaihtoehdoksi lähteä johdattelemaan Jakea suoraan kohti toista kerrosta. Tayloria ei näkynyt missään, ei liiemmin Penelopeakaan - Maddison ei oikeasti enää edes muistanut koko tappelujupakkaa.

Cheerleader tarttui näyttelijäpojun käteen, samalla kun hän lähti kulkemaan kohti huonettaan. Portaikossa Maddison huojui ja horjui uhkaavasti puolelta toiselle, mutta onnistui kuitenkin pysymään pystyssä - portaikosta siis selvittiin ilman turhia kaatumisia. Huoneeseensa päästyään Maddison rojahti suureen ja laittoman mukavaan sänkyynsä, turkoosinmustien lakanoidensa päälle ja naureskeli itsekseen, erittäin fiksua. Ja ennenkaikkea normaalia.
"Kai sä suljit oven perässäs?", hän varmisti, kohottautuen käsivarsiensa varaan. Katse seilasi ympäri huonetta jonkin aikaa, kunnes se vihdoin pysähtyi Jakeen. Humala oli turruttanut blondin ajatuksenjuoksun kokonaan, eikä niistä maailmankuuluista estoistakaan olisi jäljellä kuin rippeet.

Penelope oli ehtinyt ottaa laukkunsa käsiinsä ja pyyhkiä kyynelvanojaan poskiltaan, kun kuuli oven käyvän. Punapää kääntyi oven suuntaan vain nähdäkseen Taylorin tulleen sisälle. Cheerleaderin kasvoille kohosi itkuinen ilme, ja hän käänsikin nopeasti katseensa pois Taylorista. Hän ei ehtinyt itseään mitenkään koota, kun tunsi jo Taylorin turvalliset kädet ympärillään ja kuuli toisen pahoittelevan. Jos Penelopen sydän ei olisi ollut koskaan särkynyt, hän olisi antanut Taylorille anteeksi tuosta noin vain. Hän olisi antanut toiselle anteeksi ja pyytänyt, ettei toinen enää koskaan puhuisi hänelle siihen sävyyn. Hän olisi pistänyt Taylorin vakuuttamaan tunteensa häntä kohtaan. Mutta nyt tilanne oli toisin. Penelopen sydän, joka oli hyvin häilyväinen rakkauden suhteen, halusi päästä eroon Taylorista.
Cheerleader puski itsensä irti urheilijan otteesta ja vältti katsomatta tähän. Hänen sydämensä oli vihainen, ja sen teki mieli huutaa kauheuksia Taylorille.
"Noinko sinä luulet tilanteen selviytyvän? Kun ensiksi olet varma siitä, että minä vehtasin Jake Maxwelin kanssa ja nyt olet siinä pahoittelemassa syytöksiäsi?""Penelope, älä. Älä tee tätä. Tämä ei aiheuta kuin vain mielipahaa teille molemmille", Penelopen suu kävi kiivaaseen tahtiin samaan aikaan, kun hänen mielensä yritti rauhoitella punapäätä. Rauhoittumisesta ei kuitenkaan ollut tietoakaan. "Pihalla sinä myönsit sen, mitä ajattelet minusta. Pidät minua aivan samanlaisena kuin muita cheerleadereita, jotka vaihtavat teitä jätkiä kuin paitoja. Sinä et uskonut minua, Taylor! Tiedätkö, että se satutti minua enemmän kuin mikään muu!""Pepe, olet vihainen. Et halua oikeasti ajaa Tayloria pois luotasi. Sinä välität hänestä enemmän kuin kenestäkään muusta", cheerleader jatkoi vuodatustaan ja tunsi kyyneleiden kirpoavan taas silmiin. Penelope pyöräytti silmiään ja pyyhälsi Taylorin ohi kohti tämän huoneen ovea.
"Minä lähden. En voi olla täällä enää hetkeäkään, kun minusta ajatellaan vain pelkkää paskaa", punapää totesi kylmästi ja avasi Taylorin huoneen oven pujahtamalla siitä nopeasti ulos.

Penelope pyrki välttämään tämänkaltaisia tilanteita. Hän yritti aina löytää sopusoinnun, jotta riitelyltä vältyttäisiin. Nyt hän oli käyttäytynyt aivan ihmeellisesti, ettei Pepe ollut itseäkään tunnistaa. Hän tunsi samaan aikaan suunnatonta kiukkua, katkeruutta sekä suurta surua. Mutta tietenkin viha ja katkeruus olivat niin paljon vahvempia tunteita kuin suru, ja siksi ne olivat saaneet tytön käyttäytymään niin kuin hän oli käyttäytynyt. Hän ei voinut uskoa, että Taylor oli oikeasti mennyt kuvittelemaan Penelopesta jotakin niin iljettävää. Aivan kuin Penelopen elämä ei olisi jo muutenkaan tarpeeksi mustamaalattu. Nyt hän vain tahtoi päästä kotiin. Kotona hän saisi olla yksin omassa rauhassaan, eikä hänen tarvitsisi kuunnella muiden ihmisten supattelua siitä, kuinka 'likainen' tyttö hän oikeasti muka olikaan.

---

"Tän talon kirkkain tähti..." Jake jatkoi siirappista livertelyään Maddisonin korviin, kun tyttö toisti hänen sanojaan. "Eihän kukaan täysjärkinen mies voi sua mitenkään vastustaa.." Jos Maddison käyttäytyi näin helposti Jaken kanssa jo nyt, niin eihän toista tarvinnut juurikaan puhua muhinointipuuhiin. Tyttö oli jo valmis, ja niin oli myös Jake.
Joten miehenalku lähti mitä ilomielin Maddisonin johdateltavana kohti yläkertaa, jossa he luultavasti saisivat olla rauhassa. Kahdestaan. Ah, näistä bileistähän tulisi aivan täydelliset! Jake oli jo ehtinyt unohtaa äskeisen episodin, jolloin Taylor oli uhkaillut häntä. Nyt sen tyypin uhkailut tuntuivat aivan turhilta ja mitäänsanomattomilta Jaken korviin. Hän vain tahtoi päästä Maddisonin iholle niin pirun nopeasti, ettei Jake muistanutkaan, milloin hän viimeksi oli tuntenut olonsa näin kiimaiseksi.

Jake sulki oven perässään juuri silloin, kun Maddison ovesta huomautti. Hän katseli pilke silmäkulmassa tyttöä, joka oli löytänyt paikkansa suurelta sängyltä. Rikas pentu kohensi nopeasti hiuksiaan, jonka jälkeen hän käveli sängyn luokse ja asettui Maddisonin ylle. Hän katseli Maddisonia allaan ja siveli pehmeästi tämän poskea.
"Mä lupaan, ettet sä tuu katumaan tätä.." hän kuiskasi tytön kasvoja vasten ja painoi sitten huulensa ahnaasti blondin huulille. Jaken toinen käsi liukui heti Maddisonin toiselle rinnalle ja hän puristi sitä kiusallaan. Hänen toinen kätensä taas teki tuttavuutta tytön muiden muotojen kanssa.
Voi kyllä.. Jake tulisi niin nauttimaan tästä tapauksesta.

Taylor ei osannut yhtään arvata, millaisen reaktion hänen pahoittelunsa aiheuttaisivat Penelopessa. Se oli nuorukaiselle suuri järkytys. Niin suuri, että hän jopa itsekin pelästyi sitä, miten vihaiselta punatukka vaikutti. Penelopella oli oikeus olla Taylorille vihainen, mutta Taylor ei ymmärtänyt sitä - kuka nyt olisi ymmärtänytkään? Eihän ihmiset koskaan ymmärtäneet, miksi heille suututtiin, eikä urheilija ollut poikkeus.
Jokainen tytön lausuma sana viilsi Taylorin sisintä, eikä tuo voinut edes kohottaa katsettaan tyttöystävänsä silmiin. Aikaisempi - nyt jo laantunut - suuttumus tuntui puskevan uudestaan pintaan ja nuorukainen joutui hengähtämään syvään, jotta hän onnistui hillitsemään itsensä. Hän ei halunnut suuttua Pepelle, hän ei halunnut sanoa asioita joita joutuisi katumaan myöhemmin, hän ei halunnut menettää malttiaan.
Refleksinomaisesti Taylor tarttui cheerleaderin ranteista ja koitti saada tämän kiinnittämään huomion itseensä. "PEPE! Pepe... Mä en pidä sua samanlaisena, kuin muita. Sä et ole samanlainen!", hän huusi sydän syrjällään ja katsoi tyttöä syvälle silmiin. Miten pahalta nuorukaisesta tuntuikaan! Ja miten perusteettomilta ja perättömiltä Penelopen syytökset kuulostivat! Taylor ei ollut koskaan ajatellut Penelopesta mitään pahaa. Hän myönsi olevansa mustasukkainen ja mikä voisikaan olla pahempaa ensirakkauttaan rakastavalle nuorukaiselle, kuin nähdä tyttöystävänsä suutelemassa jotakuta muuta poikaa. Vaikka se ei olisikaan sitä, miltä se Taylorin silmissä näytti. Hän oli vain ymmärtänyt väärin, eikä tajunnut raivoltaan ja järkytykseltään asian todellista laitaa.
"Odota... Älä mene", urheilija murahti pikemminkin anelevana, kuin edes pyytävänä. Mutta Penelope oli jo kadonnut huoneesta, jättäen Taylorin hajoamaan tunteidensa kuohuntaan. Hetken aikaa jätkä uskoi olevansa transseksuaalinen, tai ainakin homo. Miten kukaan onnistui aiheuttamaan hänessä niin paljon tunteita, kuten Penelope? Taylor ei halunnut menettää toista, sillä tyttö oli jotakin, mikä oli hiljalleen hionut nuorukaisen sydäntä peittävän kovan kuoren ohuemmaksi ja ohuemmaksi.

Tayloria edes inhotti ajatella sitä näkyä, kun hän näki punapään itkunkirjavat kasvot ja poskille valuneet kyyneleet. Pelkkä ajatus sai nuorukaisen ärähtämään turhautuneena ja paiskaamaan tietokonepöydällä olleen lukulampun maahan. "Helvetti!", hän huudahti, koittaen purkaa pahaa oloaan ulos.
Hän ei voisi antaa Penelopen lähteä. Taylor ei ikinä antaisi anteeksi itselleen, jos toiselle kävisi matkalla jotakin. "Penelope!", nuorukainen kutsui tytön nimeä astuessaan huoneestaan ulos, hän ei tuhlannut aikaa edes oven sulkemiseen. "PEPE!", Taylor toisti uudestaan, tällä kertaa kovempaa. Yläkerrassa aikaansa viettäneet ihmiset katselivat häntä kuin hullua - ensin huoneesta syöksyi itkevä cheerleader ja perässä tämän poikaystävä.

---

Maddison kietoi kätensä Jaken kaulan ympärille, kikatellen humalaisesti. Totta kai tyttö nautti toiselta saamastaan huomiosta, varsinkin kun kyseessä oli Astonin oma julkimo! Ja olihan toinen hyvännäköinen, mukava ja... No, toinen oli Jake Maxwell, asialle ei tarvinnut sen kummoisempia perusteluja.
"Mä uskon sen", Maddison myhäili ja vastasi suudelmaan hieman kömpelösti - kiitos Jaken aikailettoman ja ahnean tyylin. Pian jutun juju selvisi cheerleaderillekin ja tämä vaihtoi kiihkeitä suudelmia rikkaan pennun kanssa, huokaisten nautinnosta toisen tehdessä tarkempaa ja lähempää tuttavuutta hänen varsin vaatimattomaan rintavarustukseensa ja muihin muotoihinsa.

Samalla kun Maddison hamusi Maxwellin huulia, tuon kädet valuivat jätkän vatsaa pitkin housujen vyötärölle. Homma oli menossa kovaa vauhtia sellaiseen suuntaan, että vaatteet tulisivat kohta olemaan vain ja ainoastaan tiellä. Tai ainakin niin tyttö asian ymmärsi, ja totta kai hän halusi viedä asiaa eteenpäin, eikä maata kuin lahna selällään mitään tekemättä.
Sormet hapusivat Jaken vyönsolkea ja avasivat sen pienten alkutaisteluiden jälkeen, mitään muuta cheerleader ei kuitenkaan uskaltautunut mennä tekemään.
Maddison nappasi toisen käden omaansa ja kuljetti sen kännisesti virnuillen reidelleen, pikkuhiljaa ylemmäs ja enemmän reiden sisäpuolelle. "Haluutko sä?", hän kysyi mongertaen - tyttö olisi sietänyt saada 'Vuoden sängyssä möläyttelijä'-diplomin.