Battle of darkness vs. light?

Otsikko two steps from hellistä:) joten Kingtroll tuo Muzan tänne tappelemaan Erican kanssaxD~

Taas niin paahtavan kuuma päivä, ei juurikaan tuulta näillä main, mutta ilma oli mitä kaunein. Valkea hiekka kimalteli kauniisti kuumana porottavan auringon alla, sininen meri laineili kirkkaana ja taivas oli mitä kaunein. Sen vaalea sini oli täysin rikkoutumaton. Pilviä ei ollut missään.

Kuumalla hiekalla asteli vaaleanruskea hiuksinen tyttö jolla oli tummanruskea-oliivin värinen rantalaukku olallaan. Hänellä oli aika tuskastunut ilme, hiki kiusasi otsaa ja tyttö pyyhkäisi sitä käsivarrellaan. Hänellä oli päällään musta bikinin yläosa ja lyhyet farkkushortsit,joiden alla oli luonnollisesti bikinien alaosa. Katse kiersi rantaa ja koitti arvioida missä oli viilein paikka.
Sellainen löytyikin, luojalle kiitos siitä! Erica käveli rivakoin askelin kohti trooppisen puun alla olevaa varjoa, jonka alla oli jo yksi toinenkin pyyhe ja kori. Pahus viekööt.. ''No,olkoot." Hän ajatteli päässään "Kyllä tähän vallan mainiosti riittää kaksi istumaan" samalla kun levitti oman pyyhkeensa suloisen viileän varjon alle.

Erica avasi farkkujensa vyön jolloin vaatekappale tipahti hänen sääriään pitkin rantahiekalle. Se nostettiin laukun sisälle ja hän oli valmis rientämään veteen. Kunhan saisi uimalasit vielä päähänsä.

// Thuuuullaaan~~
Muza on taas oikein mukava 8’’D//


Muza vihasi näitä päiviä, kun auringolla ei ollut muuta tekemistä kun paahtaa hänet lähes hengiltä. Eikä hänen valkea albiinoihokaan kestänyt tälläistä yhtään. Se vain paloi ja punertava iho ei ollut sitten ollenkaan kaunis näky. Ainkaan Muzan omasta mielestä. Ja välttääkseen auringonsäteilynuhriksi joutumista, hän oli päättänyt pysytellä suojassa puun alla. Varjossa. Joku saattoi jopa ihmetellä, että jos kerran neitokainen vihasi paahtavia päiviä niin paljon, niin miksi hän oli ylipäätään tullut rannalle? No, syy oli niinkin yksinkertainen, että hän ei ollut kestänyt olla kotona kuulemassa isänsä hirveää päätä vihlovaa oopperalaulua. Ja kun äitikin oli innostunut laulamaan isänsä mukana niin huh huh.. Ei niin minkäänlaista rauhaa. Jotenka siis siksi hiekkaranta. Täällä oli rauhallista eikä kukaan häirinnyt. Sai aikaa ajatella ja rauhoittua. Hhmn, mikäs sen parempaa.

Muza makoili kaikessa rauhassa levitetyn pyyhkeensä päällä. Yllään hänellä oli hopeiset bikinit ja jaloissaan mustat korkosandaalit. Jeb, koroista hän ei luopunut edes rannalle mennessä. Neitokaisen rauha rikkoutui kuitenkin hyvin pian, sillä joku muija piipahti hänen reviirilleen noin vain ja näytti asettuvan siihen. Muza nosti suuria aurinkolasejaan silmistään ja kohotti toista kulmaansa katsellen tulokasta arvioivasti päästä jalkoihin.
”Sori nyt vaan, mutta tää paikka on kylläkin varattu”, jääprinsessa töksäytti tylysti katsoessaan toista kuin mitäkin ala-arvoista pummia. Muza suoristi selkäänsä ja vaihtoi pitkien hoikkien jalkojensa asentoa siten, että toinen koukistui ristiin toisen päälle. Tummatukkainen tyttö alkoi riisuutua, joten se kaiketi aikoi mennä veteen. No, ainakin siitä pääsisi siten eroon. Mutta sitten se taas tulisi pian takaisin märkänä ja kastelisi Muzan siinä samalla. Kerrassaan loistavaa.

//catfight~xD

Joku tyttö loikoili siinä puun varjon alla, aika mielenkiintoisen näköinen kun kerran oli ihan albiino, tosi kivat hiukset, mutta miksi hitossa sillä oli korkokengät? Pystyisikö sellaisilla edes kävelemään hiekalla ilman että nilkat nuljahtaisivat alta? No, kukin taplaa tyylillään...
Tämä valkea neito tiuskaisi hänelle jotain johon Erica vaivautui vastaamaan vasta kun sai lasit kouraansa.
"Sori vaan, mutta et sä niin levee oo ettei tähän mahtuisi toista henkilöö viereen ja epäilen että sä tätä paikkaa omistat, joten parempi vain kestää se tai sitten voit väistyä." Erican kylmä katse viilsi Muzaa ja tuijoteltuaan toista kuin halpaa makkaraa hän lähtee kävelemään vesirajaa kohti.

Veden viileys tuntui ihanalta kun hän pääsi sen siunattuun syleilyyn. Niin pitkälle käveltiin kun vain päästiin ja sitten hän sukelsikin jo kohti pohjaa, uiden sitä myöden eteenpäin eikä hän enää ajatellutkan ketään tökeröä albiino-tyttöä joka häntä oli ensin rasittanut.


---

20 minuuttia myöhemmin hän sai tarpeekseen uinnista ja kauhoi kohti rantaa. Meri oli aina meri, se oli kylmä kun tarpeeksi siellä pulikoi joten nyt oli aurinkoannoksen aika. Hietikolla oli muutama suihkupiste jossa kykeni pesemään suolat pois iholta, se kun ei ollut terveellistä jättää sitä kaikkea suolamäärää iholle.
Hän käveli vesi kroppaa valuen puun varjoon ja veti avokämmenin märät hiukset taaksepäin kasvoilta valumasta.
Lauksuta haettiin aurinkorasva pullo josta levitettiin suojakerrointa iholle. Eikä tämä edes noteerannut toista vieressään. Ei pahemmin kiinnostanut kun toinen vaikutti aikamoiselta itseriittoiselta diivalta.

// Oih ihanaa X’D //


Muza jäi tuijottamaan brunettea suu auki. Mitä helvettiä se oikeen luuli olevansa? Ei tietenkään ollut kyse Muzan fyysisestä koosta, vaan siitä henkisestä, egosta, joka tarvitsi omaa tilaa ja rauhaa. Ja nyt joku.. No.. Tuollainen raakalainen tunkeili hänen seudulleen. Jollain hassulla omalla tapaa tuo kumminkin näytti hyvältä.. Ei! Muza ei. Se, oli kapinallinen. Ja kapinnallisten kanssa ei kuulunut tehdä sitten niin minkäänlaista tuttavuutta. Niin. Juurikin niin. Kerman kuului pysyä kaukana tuollaisista.

Muza katsoi nenän varttaan pitkin toisen siirtymistä rannalta veteen. Sitten albiino tuhahti jotain itsekseen ja pyöräytti silmiään. Kaikkea sitä näkikin. Aurinkolasit siirrettiin uudelleen silmille ja otettiin hyvä makuuasento uudelleen. Mmn, rauha.

-----

Aivan kuin Muza jo aiemmin oli päätellyt, brunette saapui pienen hetken päästä takaisin puun alle tietenkin vettä valuen. Ja no tottahan toki tuota vettä roiskui tytön hiuksista ja muusta kehosta Muzan päälle. Kylmiä, pisteleviä pisaroita. Siinä samassa jääprinsessa nappasikin taas lasit silmiltään ja loi ärtyneen katseensa toiseen päin.
”Saanen udella, että mikä ihme sun ongelmas oikein on?”, albiino neiti tivasi kiukuspäissään. Ärrrrsyttävä nainen! Tai tyttö, mikä lienee, ihan sama! Ja se ei ollut moksiskaan. Siinä se vain levitteli ihan muina miehinä aurinkorasvaa ruskettuneelle, täydelliselle iholleen.

Erica käännähti vielä hiukan ennen vilkaisemaan albiinoon vieressään nähdäkseen tämän täyteläiset huulet pyöreinä ja suun ammollaan hämmästyksestä, se näky sai hänet virnistämään jolloin täydellinen,valkea hammasrivistö paljastui huulien alta. Tuo tyttö huvitti häntä juuri sillä hetkellä, olikohan tyttö tajunnut, että oli saattanut tarkoittaa myös sitä ylisuurta egoa joka kyllä paistoi kilometrin päähän.
"Noh? mitäs siinä tuijottelet? Etkö sä tiiä että toisen perseen tuijottaminen on epäkohteliasta vaikka se kuinka haluttava oliskin.." Tyttö tiesi tasan hyvin ettei tuo platinan värinen kaunotar ollut hänen persettään katsellut, oli vain pakko päästä kiusaamaan toista kun se ilmeisesti kävi vallan helposti. Eikä Muza tuohon mitään ehtinyt vastaan sanomaankaan kun Erica oli jo painunut puolijuoksua mereen.

--

"hmm? Eihän mulla mitään ongelmaa ole, ei ollenkaan...mmhh..." Hän huokaisi tohon loppuun tyytyväisyyttä kun nihkeä olo oli tiessään.
"Onko sulla sitten joku ongelma? muuta kuin omistamishalu varjoa kohtaan.." brunette toteaa tälle ja istahtaa kuivalle pyyhkeelle ensin molemmat jalat ristiin, mutta kun saa putelin käteensä tämän toinen jalka nousee suoraa kohti ylös ja levittää siihen aurinkorasvaa. Kaunista päivettynyttä ihoa pitkin valuu muutama vesipisara.

// Btw, onko Erical ny lyhyet vai pitkät hiukset? 83 //


Platinan suu meni yhä enemmän ammolleen kuullessaan bruneten seuraavat sanat. Hänkö muka tuijotti tuon persettä? Mikä ihme sitä riivasi kun se puhui hänelle tuolla tavalla? Hei haloo, eikö se muka tiennyt Muzan kuuluvan niihin arvostettuihin rikkaisiin pentuihin? Tai no köh, köh, arvostettuihin ja arvostettuihin.. Usein heitä kyllä tavattiin vihata. Ainakin näitä kuuluisia Muzan kaltaisia omaa napaansa tuijottavia beatiful rich bitchejä.
”Just joo”, jääprinsessa vielä tuhahteli itsekseen, kun toinen oli jo ehtinyt pulahtaa mereen.

- - -

Jaa. Ai sillä ei muka ollut mitään ongelmaa, ei ollenkaan? Joopa joo. Vastaus sai Muzan taas aavistuksen kohottamaan toista, tarkasti muotoiltua kulmaansa. Ei väkisin. Eipä häntä tuollaisen ongelmat oikeastaan voinut vähempää kiinnostaakaan. Mutta jotain ongelmia sillä kyllä oli. Niin siis jos Muzalta kysyttiin.
”Ai mulla ongelmaa? No eh, sinä..?”, Muza tuijotti toista jäätävästi tyylillä 'daa-a, sehän on itsestään selvyys että sinä se ongelma tässä olet'.
”Joku saattaa vielä luulla, että olen sun kanssasi täällä”, Muza tarkensi brunetelle ja väläytti nyt oikein ilkikurisen, mutta hurmaavan hymynsä. Mikä kaaos siitä nyt tulisi, jos joku nyt sattuisi näkemään hänen tuon kanssa. Hhmn.

Hetken jääprinsessa tuijotti toisen rasvan levittelyä pitkille ja päivettyneille koivilleen. Ei voinut Muza kiistää sitä tosi asiaa, etteikö toiselta olisi ulkonäköä löytynyt. Mutta ei sitä nyt missään nimessä tuolle sanottu. Neitokaisen ilme näytti jopa vähän pehmenevän, kunnes hän taas muisti, että hänen piti vihata tuota tummatukkaa.
”Miksi mä edes puhun sulle..?”, albiino huokaili dramaattisesti enemmänkin itsekseen, venytti hieman hoikkaa, treenattua kroppaansa ja vaihtoi nyt makaamaan vatsalleen.

//tämänhetkinen look on tämä eli lyhyet:3

Vielä kerran hän kääntyi katsomaan tätä valkeaa kaunotarta ja sanoinkuvaamattoman tyytyväinen virne leveni hänen huulillaan kun näki pienen Muzan suun apposen ammollaan ja viileillä kasvoilla järkyttyneen ilmeen. Mission accomplished!
--

Eihän tällä mitään ongelmaa ollut, ei ainakaan omasta mielestään..
Ellei sitten mukaan lasketa vieressään kykkivän platinablondin ininää..? Mutta tuskimpa Muza oli sitä tarkoittanut, päinvastoin..Muza tuntui olevan juurikin sitä sorttia teineistä jotka menivät tyylillä: "Ole tyytyväinen kun suvaitsen sinulle edes katseen, nauti varjostani, palvo minua koska puhun kanssasi, ect."

'Minäkö?' kysyttiin kovin viattoman oloisena, ihan liian viattoman oloisena niin että se varmasti kuullosti selkeältä vittuilulta, ikäänkuin hän ei nyt tietäisi läsnäolonsa kyrsivän tuota platinaista kaunotarta. Häntä vain huvitti toisen pinnallisuus, mutta sekin huvittuneisuus voi vaihtua vielä vihaksi jolloin Muzan valkea iho voi saada kauniin mustan läikän silmäänsä<3 Tosin siitä vasta poru syntyisi, mutta he olivat nyt koulualueen ulkopuolella joten siitä ei voisi seurata muuta kuin ...No poliisiasia hyvässä lykyssä. Tuo Yuki-Onna voisi tehdä hänen elämästään helvettiä, se oli varma. Mutta helvetin hän oli jo käynyt läpi,joten; Bring it on bitch
" Voi,voi...Ikäänkuin mua kiinnostais se, että putootko sä palliltas jos sut nähdään mun seurassa... Se on niin kovin valitettava, että te kermalaiset olette vähän vinksahtaneita..."
Todettiin vain tyynesti ja alettiin suihkuttamaan UV-turvaa toisellekin jäntevälle jalalle joka nousi ilmaan yhtä kevyesti kuin toinenkin. Ekä Erica varmaan ollut edes huomannut Muzan ilkikurista hymyä. Eipä se häntä kiinnostanut kun Brunette oli tullut rannalle uimaan niin hän oli tullut tasan vain uimaan. (Ja ottamaan siinä samassa hiukan aurinkoa)

Kun jalat oli käyti läpi hän laittoi pienen vanan vasempaan käsivarteensa ja levittää sen tasaisesti ympäri ihoa, sama homma tapahtuu myös oikean käden kohdalla, eikä hän sillä hetkellä noteeraa Platinaa ollenkaan, hymähtää hiukan ilkeästi kun toinen miettii ääneen.
"Ehkä siksi kun sua kiinnostaa muutkin kuin vain kermalaiset? Ja mitä väliä sillä on..? Saatteko te ''alempiarvoisista'' kenties jotain bakteereja vai käykö siinä oikein niin, että isukkienne osakkeet laskevat maailmalla kun puhutte jonkun muun kuin yhtäläisen kermaperseen kanssa?" Läimäytti kädet poskilleen suu ammollaan. ''IIH! Kyllä mun nyt täytyy vaihtaa äkkiä paikkaa..." Mairea hymy nousi kasvoille ja osaanottavaisen näköisenä hän nyökytteli päätään, mutta sen sijaan että olisi minnekään mennyt, tyttö vain alkoi sivelemään rasvaa rintakehän alueelle.

// *Hajos*. Oi voi ku Erican on helppo suututtaa Muzaa~~
Ja… Teksti on.. No sanotaampas vaikka näin, että pikkasenkos meinaa painaa väsymys päälle mut jooh 8’D //


Muza ei tahtonut millään hyväksyä sitä tosi asiaa, että hänen rauhallinen ja rentouttava rantamatka oli enää vain pelkkää toiveajattelua. Tuo neito oli murskannut hänen suunnitelmansa täysin. Ja Muzan omasta mielestään hän itse ei ollut tehnyt nyt mitään väärin. Mitä nyt ehkä vähän ollut ilkeä, mutta se kuului hänen luontoonsa. Mutta joka tapauksessa, se oli tuo tyttö joka tunkeutui hänen alueelleen. Niin. Jääräpäisesti platino oli nyt päättänyt, ettei voisi hyväksyä tuollaista.
”No sinä, sinä hani”, albiino neiti vastasi räpytellen pitkiä silmäripsiään samanlaisella yli viattomalla äänensävyllä bruneten kommenttiin. Voi kyllä hänkin kykeni tuohon näytelmään jos vain tahtoi. Se oli nähty ja koettu jo moneen kertaan. Voi niitä raukkoja, jotka hänen uhreiksi joutuivat..

Seuraavaksi tuo brunette jo alkoi sanella tyynesti siitä, että kuinka häntä ei liikuttanut sitten pätkääkään Muzan kermoista tippumien pois ja kuinka hänestä kaikki tuohon kastiin kuuluvat olivat hiukan vinksahtaneita. Jääprinsessan suu raottui taas hivenen ja nypitti kulma kohosi toistamiseen. Tumma neiti oli kyllä oikeastaan osunut aivan oikeaan. Muza oli kyllä vähän kieroutunut, eli siis jollain tapaa vinksahtanut tapaus, mutta myöntäisikö hän sen muka jolle kulle? Ei todellakaan. Tuskin edes tiedosti itsekkään ongelmaansa.
”Vinksahtaneita? Kuulostaa enemmän siltä kuin puhuisit itsestäsi”, todettiin jäätävästi ja suljettiin silmät, kuin tuo muka aikoisi nyt rentoutua, mutta eihän siitä nyt tullut sitten yhtään mitään tässä tilanteessa.

Ja jälleen toinen kaunokainen osui naulan kantaan sanoissaan, mutta oi voi sentään, eihän Muzasta nyt ollut myöntämään moisia väitteitä todeksi. Hänen onnekseen kukaan San Diegossa (lukuun ottamatta hänen perhettään) ei tiennyt hänen taustoistaan. Jeah, hän oli itse ollut ennen hyvinkin kapinallinen. Huumeet ja alkoholiongelmat on Muza käynyt läpi ja kaiken muun pienen kapinoinnin siinä sivussa. Ja se Muza piili yhä sielä jossain neidon sisällä. vaikka sitä ulkoa päin olikin lähes mahdoton huomata.
”No haha, kuolen varmaan nauruun kun oli niin hyvä teoria”, Muza pyöräytteli silmiään ja naurahti julmasti. ”Epäilen, ettei sulla ole sen verran järkeä päässä, et sä oikeasti vaihtaisit paikkaa”, väläytettiin vielä ilkeä, mutta laittoman kaunis hymy posliinikasvoille silmiä raottamatta. Nyt hän ei enää aikonut liikahtaakaan asennostaan, eikä tehdä elettäkään tuon lyhyttukkaisen neidon vuoksi.

//haha,Ericalla on kiva pelata kun se on niin kärkäs suustaan ja sanoo asiat ihan suoraan pokkana ja vittuilee minkä kerkeexD<3 sori kun kesti oon ollu aikas kipee ja teksti voi olla sen mukasta D:

Voi voi tuon kylmäverisen lumikon rantareissu oli mennyt piloille, ainakin tuon ilmeestä päätellen. Eipä se Ericaa haitannut, päivastoin. Hän alkoi nauttia tästä reissusta nyt kun pääsi samalla hiukan purkamaan paineitaan. Muza saisi vittuilla ja haukkua häntä ihan rauhassa, ei siinä mitään ongelmaa olisi, mutta saisi tuo huomata, että Erica antaisi ihan samalla mitalla takaisin. Tyttö saisi olla ihan niin ilkeä kuin oikeasti onkin, Erica arvosti rehellisyyttä oli luonne sitten kuinka paska tahansa sille ei voi mitään, mutta teeskentelijät olivat hänestä paljon inhottavampia ja tosiaan, kuten sanottu.. Ericalta saisi ihan yhtä paljon paskaa niskaan kuin sitä suolsi hänelle.
"Voi, sanoisin että olen kovin pahoillani, mutta kun en ole niin haluatko mielummin valheen vai totuuden?" vino virnistys leveni taas hänen huulillaan ja valkea hammasrivistö välkkyi siinä samassa.

Toisen kauhistunut ilme oli kuin Mona Lisa taidekriitikolle, hän olisi voinut katsoa tätä yuki-onnaa vaikka kuinka kauan, hänestä oli hauskaa kun näki miten ilmeet vaihtuivat Muzan kasvoilla. Hän oli tainnut osua oikeaan? voi voi Muza, varo vain.. Tyttö oli jääräpäisen näköistä sorttia, hän ei varmastikkaan antaisi periksi tälle ja myöntäisi asiaa tai lähtisi siitä lipettiin, karkuun Erican sanoja.
" Hei, en mä sitä oo kieltänykkään että oisin vinksahtanu, mutta mä oon normaali itselleni olin kuinka tahansa vinksahtanut muille, mä oon rehellinen siitä kuka oon ja millaseks oon kasvanu." Toinen pakeni aurinkolasiensa taakse joten tummaverikkö antaisi olla.

Jännite kasvoi näiden kahden välillä huolimatta sanattomuudesta hetkestä tai siitä, että molemmat koittivat olla ihan rauhassa ja nauttia auringosta. Platina päätti ensin jatkaa sanasotaa joka kiristi verkkoa taas yhden vyyhdin verran, Erica naurahti takaisin mutta ihan aidosti tuon sanoille.
"Musta se oli oikeen hyvä teoria varsinkin kun se tuntuu pitävän paikkaansa, ellet sä sitte halua oikasta tätä väärinkäsitystä ja kertoo mulle mikä meissä oikeen pelottaa?"
Toisen silmien muljauttelu ei häneen paljoa vaikuttanut, vittuillakseen uudestaan hän pyöritti silmiään samaan tapaan kuin Muza oli äsken ja jatkoi lausetta:
"Kyllä mulla järkee on, tää on paras paikka koko rannasta niin totta helvetissä mä tähän jään, vaikka tässä onkin miinuspuolena tollanen jääkuningatar, mutta kaipa se ihan hyväkin on, sä viilennät ilmaa entisestään eikä oo enää niin hiostavaa" Hän naurahti. Nyt otettiin oikein mukava asento kun iho oli rasvattu ja hän pääsi ottamaan sitä aurinkoa, vaika eihän se aurinko tähän kohtaan paistanutkaan, mutta lämpö ainakin tuntui hyvälle kylmän merireissun jälkeen.

// Ei ees kestänyt kauaa. Mulla se vastaaminen täs vähä pitkitty 8’’3 //


Tummaverikön seuraava kysymys sai platinan kääntämään katsettaan taas tuon suuntaan. Muza naurahti kuivasti ja tuijotti toista tavalliseen tapaansa jäätävästi. Vai että halusiko Muza kuulla tuolta mieluummin totuuden vai valheen? Aivan niin kuin albiino neitiä olisi hirveästi haitannutkaan se, että pitikö joku kapinallinen tummaverikkö hänestä vai ei ja että oliko tuo pahoillaan vai ei. Ei hänen tarvinnut tuollaista miellyttää. Eipä kyllä tuokaan neito näyttänyt haluavan miellyttää häntä.
"Hui kamala, mä varmaan pelkäänkin kuulla totuuden", todettiin ilmeettömästi ja siirrettiin huomio taas muualle.

Tummaverikkö sen kun vain jatkoi pulisemistaan. Ja kokoajan tuon ääni alkoi vain kuulostaa entistäkin ärsyttävämmältä Muzan korvissa. Tummaverikkö sepusti hyvä ettei koko elämänkaari psykologiansa hänelle. Siitä, kuinka hän oli kasvanut tuollaiseksi ja kuinka hän oli sinut itsensä kanssa. Jääprinsessaa toisen kertomukset jopa hieman huvittivat. Tuo laski aurinkolasejaan ja kissamaiset silmät katsoivat tummatukkaa ivallisesti.
”Sä oletkin ihan ookoo kapinallinen. Myönnät olevasi vinksahtanut. Mutta tiedätkö mitä? Mäkin olen sitä miksikä olen kasvanut, eli oma itseni. Kaikista ei katsos tule sinun kaltaisiasi”, Muza tarinoi ja väläytti vuorostaan oman täydellisen hammasrivistönsä brunetelle. Tässähän voitaisiin jopa alkaa käydä jotain kisaa siitä, että kuka sopisi parhaiten mainostamaan pepsodent- tuotteita! Oli tämä kahden niin erilaisen, mutta silti niin samanlaisen neidon kohtaaminen sitten koominen näky. Samaa mieltä olisi ollut varmasti kuka tahansa ohikulkija, jos hetken edes kuunteli noiden kahden neidon niin järkeviä keskusteluja.

Rauhaisasta rantahetkestä ei ollut sitten niin mitään tietoa. Puheettomia hetkiä tuskin tuli missään vaiheessa. Korkeintaan jotain parin sekunnin taukoja, kun taas jompikumpi neitokainen päätti avata suunsa. Ja nyt se oli taas brunette, joka ylisti kovasti teoriaansa ja että kuinka se niin kovin näytti pitävän paikkaansa. Viimeinen lause sai tytön nauramaan ja tällä kertaa ihan aidosti nauramaan. Ei mitään kuivaa, jäätävää naurahdusta. Tytön nauru oli jollain hassulla tapaa kaunis, jos nyt naurua pystyi ylipäätään sanoa kauniiksi. Mutta se oli pehmeää, kuin opeteltua sävelmällistä musiikkia. Lieneekö sekin piirre peritty sitten laululintu vanhemmilta?
”Pelottavaa? Siis mikä teissä on pelottavaa?”, Muza tiedusteli yhä naurahdellen. ”Et kysynyt ota tosissas?”, neito jatkoi ja puheen sävy alkoi taas pikkuhiljaa muuttua siksi kylmäksi, julmaksi puhetavaksi.
”Anteeksi vaan, mutta en minä sua pelkää. Pahoittelut”, albiino saattoi juttunsa päätökseen ja lasit nostettiin uudelleen silmille. Brunette jatkoi taas pulisemistaan ja tällä kertaa siitä, että kuinka tämä paikka oli rannan parhain ja siksi ei siirtynyt tästä mihinkään. Sitten se luetteli miinuspuoleksi alias Muza jääkunigattaren. Muza pyöräytti mielessään silmiään ja huokaili. Miksi hän kuuli tuosta jatkuvasti? Että hän oli kuin jääkuningatar? Hhmn, kyllä hän tiesi sen itsekin, muttei välittänyt. Se piirre oli samaan aikaan hänen viehätyksensä, mutta myös huonopuolensa. Surullista. Kai. Muttei Muzasta.

//*pyörtyi tekstin pituuteen* herran jumala! D: vähänkö katoin kuinka pitkä toi olixD

Voi ihanaa, taas tuo jääkylmä katse, tyttö mietti päässään, mutta oli kyllä ihan kykenevä katsomaan ihan yhtä kylmästi Muzaan jos joku tilanne sellainen olisi. Erica hymähti hiukan huvittuneeseen sävyyn kun toista ei pelottanut kuulla totuutta, eli ei kiinnostanut. Tuo platinainen lumiprinsessa, jääkuningatar, kissansilmä oli karmasti kovin käärmeissään hänen seurastaa ja siitä kun hän puhui tälle, varsinkaan ilman kunnioitusta ylempää klikkiläistä kohtaan. No,kovinkin valitettavaa kuin se onkin ei tuo tyttö saisi hänen kunnioitustaan, kukaan ei saisi ennen kuin he osaoittaisivat olevansa sen arvoisia. Tosin eipä tuota omahyväistä Venäläiskaunotarta varmaan edes kiinnostanut saada Erican kunnioitusta ja hän oli ihan tyytyväinen kun molemmat saivat pitää tuon oman hajurakonsa.


Toisen ivallinen katse sai hänet hymyilemään hiukan huvittuneesti, itselleen siis.. Hän oli mennyt taas pulisemaan hiukan liikaa, vähän paha tapa, mutta minkäs teet.. Kun ei ole ystäviä joille puhua niin vähemmästäkin mölyt kerääntyvät mahaan, kän käänsi päänsä taas rantaa kohden kiinnittämättä ensin huomiota Muzaan, mutta kun tuo kertoi Erican olevan ihan ok, koska myönsi olevansa vinksahtanut, mutta hän kurtisti kulmiaan kun toinen mainitsi, ettei kaikista tullut hänenlaisiaan. Kevyt naurahdus täytti tilan hetken ajaksi, se oli kaunis ja sointui mukavasti sen ajan kuin kesti. Nyt oli Erican vuoro katsella tuota hopeanävyistä valkovuokkoa omalla ivallisella katseellaan joka oli varmasti Muzan peilikuva.
"Hei, älähän nyt ala väännellä mun sanomisia.. Ikäänkuin kaikista tulis samanlaisia kuin mä, sehän olis tylsää.. Ja sen kyllä näkee.." Hän katseli hetken aikaa Muzaa päästä varpaisiin, tämän meikkiä, olemusta ja arvioi sitä mielessään. Hänestä Muzassa oli jotain erikoista, ei pelkkä ylimielinen pentu vaan ehkä jotain.. Kun sen saisi kielen päälle.. Kapinallista? Ehkä ei juuri se sanavalinta ollut oikea mutta jotain tämäntapaista.. Koska Muzan tämä näkyvä olemus ja käyttäytyminen tuntui kovin väkinäiseltä, kuin se olisi ollut harjoiteltua.
Monet ihmiset heidän lähettyvillään varmasti heitä katsoivatkin ja varmasti myös todella huvittuneina kun ensin molemmat olivat hiljaa ja pian alkoi taas suun soitto ja valkeiden hammasrivien näyttö.


Muzan nauru oli oikein kaunis, se oli sointuva ja kirkas kuin satakielellä, mutta sen tarkoitus vain oli pilkata Ericaa niin se sai hieman myrkyllisen säväyksensä. Tuo tyttö väitti hänelle ettei heidänlaisissaan ollut mitään pelotavaa, ei todellakaan ollut tarkemmin sanottuna. Päätä käännettiin hieman kenoon ja kylmät silmät kohdistettiin Muzan omiin, hän huokaisi hiukan voivottelevaan sävyyn kuin Muza olisi kovinkin tyhmä.
"No mitäs oikein luulet, olinko minä tosissani? Ja sanoinhan, että sä voit oikeaista sen käsityksen mulle kertomalla onko meissä teidän mielestänne jotain bakteereja vai oletteko vain kateellisiä"
Ruskeatukkainen oli hetken aikaa hiljaa, mutta jatkoi sitten, tällä kertaa äänensävy oli jääkylmä niin että se varmaan sai Muzankin kavahtamaan.
"Toisaalta, antaa olla... Ei mua pahemmin kiinnosta.."
Nyt saisi suunsoitto riittää! Hän oli puhunut jo oman kiintiönsä täyteen ja päätti antaa lopulta olla ja nauttia nyt tästä rantareissun viimeisistäkin rippeistä, jos toista kiinnostaisi puhua niin hän voisi harkita suunsa aukaisemista, mutta nyt. Ah, aurinko saisi lämmittää. Niimpä suklaanruskeat silmät suljettiin ja jänteikäs kroppa rentoutui viimeinkin.

// Vielä kerran pahoittelut tästä kestosta! 8< < 3 //


Brunette väitti albiinon väännelleen sanomisiaan, mikä taas aiheutti vain julman virneen väläytyksen Muzan suunnalta. Haha, eihän hän mitään ollut väännellyt. Käytti vain tasan niitä tietoja hyväkseen mitä tummatukka oli pälättänyt menemään. ”Oivoi.. Onneksi tosiaan kaikista ei tule sinun kaltaisiasi”, Muza hymähti ivalliseen sävyyn, eikä tällä kertaa viitsinyt raottaa edes silmäänsä nähdäkseen bruneten reaktiota kommenttiinsa. No, sen nyt melkein pystyi päättelemäänkin. Toinen joko A, mulkkaisi häntä pahasti tai B, alkaisi taas inttää ja väittää uutta, entistäkin loistavampaa teoriaa taas jostain maailman ihmeestä. Kuten esimerkiksi itsestään, millaiseksi oli kasvanut ja/tai vinksahtaneesta Muza jääkuningattaresta.

Hetken jo Muza neiti luuli, että oli jo kuullut kaiken mahdollisen mahdottomuuden bruneten suusta, mutta ehei. Tuo onnistui yllättämään albiinon jälleen. Huvittavasti. Tummaverikkö puheli Muzalle voivottelevaan sävyyn ja kysäisi sitten, että oliko Muzan kaltaisten ihmisten mielestä tuossa kapinallisessa joukossa jotain bakteereja vai olivatko he vain kateellisia. Muza jo meinasi räjähtää hervottomaan, mutta kauniiseen nauruunsa, mutta toinen ehti avata suunsa taas ensin. Tummaverikköä ei kuulemma kiinnostanutkaan kuulla Muzan vastausta. Äänensävy oli tällä kertaa jäätävä, mikä tuntui Muzalta oudolta kun kyseessä oli tuo mölyapina neito. Jaa, albiino posliininukke ei ollutkaan tässä ainut, joka kykeni olemaan julma ja kuulostaa kylmältä.
”Ohhoh, nytkö jo susta loppukin virta?”, Muza kuittaili ja yllätys yllätys, muzamainen virne komeili kasvoilla jälleen. Aurinkolasejensa takaa neito silmäili toista huvittuneena ja uteliaana. Hän oli varma että toisesta irtoaisi kyllä vielä jotain. Ei tämä sota tähän nyt näin vain voinut lpäättyä. Vielä oli jatkosota jäljellä. Mutta nyt luultavimmin brunette tahtoi ottaa aikalisää. Tai siltä se näytti. Siinä se nyt makoili rentona ja silmät suljettuina, mutta Muzapa ei voinut antaa tuon vain olla. Hän ei ollut vielä vastannut hänelle esitettyyn kysymykseen johon ei tosin vastausta kuulemma kaivattukaan.
”Voi että. Mä niin mielelläni vastaisin sun kysymykseen, mutta kun en oikein tiedä mitä siihen voisi edes vastata. Yritin, mutta en kyllä millään keksinyt ainnuttakaan syytä mistä olisin kateellinen sinunkaltaisillesi”, jääprinsessa puheli huolettomasti ja väläytti viattoman enkelihymyn, mitä tuo toinen ei tosin päässyt näkemään. Mitäs oli sulkenut silmänsä. Ja mitä Muzan puheisiin tulee.. Puhuukohan hän koskaan totta? Oli nimittäin ainakin yksi asia, mistä Muza oli niin mielettömän kateellinen tuolle tummaverikölle. Vapaus. Siinä ympäristössä missä albiino oli kasvanut ja eli yhä tälläkin hetkellä, se oli kovin hankalaa.

//Kingi~ ya are aliveh 8D<3 ei se mitteen:3 vastaat sitten kun ehdit~

Taas se tuli. Se pepsodent hymy. Tytöllä taisi olla aika voimakkaat leukalihakset kun ne ei vielä olleet menneet sijoiltaan. Ivallinen puheenpälätys jatkui ja jatkui, mutta ne taisivat vain mennä Erican toisesta korvasta sisään ja toisesta taas ulos. Pahis muljautti hiukan silmiään kun Muza kertoi olevansa onnellinen, ettei ollut yhtään enempää Erican kaltaisia ihmisiä. ''Kuin myös...'' Todettiin vain pikaisesti ja venyteltiin hiukan kissamaisesti, jo ryppyyn menneellä pyyhkeellä.
Lämpö oli jo hiljalleen palaamassa Erican kroppaan, se oli hyvä juttu olla kuumaverinen tyyppi, mutta hän päätti kuitenkin jäädä vielä rannalle aurinkoaan ottamaan, ihan vain Muzan kiusaksi.. Toinen kun ei tosiaankaan pitänyt hänen seurastaan, mutta valitettavasti Venäjän jääprinsessan kannalta Er piti paljonkin tämän seurasta. Eihän toki tätä jääkalikkaa voinut verrata sellaiseen hyvään seuraan joka antoi hyvän ja lämpimän olon. Tämä oli pikemminkin sellaista, hauskaa kun voi vittuilla-seuraa.

Platinatukkainen meinasi jo purskahtaa nauruun, mutta onnistui pitämään suurimmat osat mölyistään mahassaan, tiskahdus tosin lipesi noiden täyteläisten huulien takaa kun ruskeatukkainen ehti livauttaa siihen väliin jatkoa edelliselle lauseelle. Pahistytön moodi vaihtui vittuilevasta kyllästyneeseen, tässä kun poljettiin vähän paikoillaan.
Kauaa ei tosin hän saanut nauttia hiljaisuudesta ja auringon lämmöstä. Nyt tuo jääprinsessa tuntui kiinnostuvan hänen pälätyksestään tai jotain siihen suuntaan sillä tämä intti vieressä oliko häneltä loppunut virta kesken kaiken, mitäpä tuohon nyt vastaisi? Pitäisiköhän päästää loppumaisillaan olevan patterin ääniä? zzz-zz-zap?

Er aukaisi silmänsä ja käänsi päänsä lasiensa taakse piiloutuvaa albiinoa, vstaukseksi toisele hän haukotteli ja ooikein makeasti niin, että leuat olivat mennä sijoiltaan.
''Jassoo.. No sehän on hienoa se, kyllä mä vaan olisin kateellinen jos olisin sun asemassas, tuollainen häkkilintu.. Jotkut tosin pitävät siitä, mutta mua se ahdisti..'' Tällä tavoin tyttö viittasi siihen, että oli itsekin joskus ollut Muzan kaltainen häkkilintu joka pakotettiin olemaan kiltti ja kunnollinen pikkutyttö.
Kyllä neiti Haughton muisti sen varsin hyvin, äiti pakotti hänet pitkään mekkoon ja olemaan malli, seurapiiri-tytär kuten äitinsä ja hän muisti varsin hyvin, miten heidän välinsä olivat kiristyneet kun Erica päätti ottaa oman elämänsä itselleen ja alkoi tehdä kuten halusi.
Se oli mennyt jopa niin kireäksi, että tuo nainen oli lähettänyt hänet pois luotaan Englantiin sisäoppilaitokseen, se oli ollut kova paikka raisulle tytölle, mutta vielä kovempi paikka kun äiti joutui hakemaan hänet pois sieltä potkujen takia.
Onneksi kaikki oli nyt hyvin, molemmat ovat hyväksyneet toisensa, eikä Er olisi kukaan muu kuin itsensä.

// Yeap! Heräsin kuolleista 8’’D
JEESUS! Eiku.. //


Kuin myös? Muza kohotti tarkasti muotoiltua kulmaansa. Sekö oli bruneten vastaus? No, eihän siinä tosiaan olisi ollut enää mitään hupaisaa, jos maailma olisi ollut täynnä pelkkiä Muzan klooneja. Kunnon albiino armeija. Siinä tapauksessa enää kellään ei olisi ollut mukava elää tässä maailmassa. Kaikki vain mulkoilisivat kissasilmillään toisia ivallisesti ja nauraisivat julmaa ja ylimielistä naurua valtaistuimillaan. Joten ehkä kuitenkin mielellään vain yksi Muza, kiitos. Vaikkakin jo hänessä pelkästään tuntui olevan paljon kestämistä.

Noniin, aukaisihan se tummaverikkö taas sen suuren suunsa. Melkein jo ehti Muzan tulla ikävä tuon ärsyttävää ääntä ja epäkunnioittavaa äänensävyä. Niin hullulta kun se vaan kuulostikin. Mutta tuo neito oli sellainen kovapää, että sen kanssa oikeastaan oli jopa jotenkin hauska väitellä ja kuittailla joka ikisestä pienestä asiasta. Jos tummatukka olisi päässyt kurkistamaan Muzan pään sisään, olisi hän voinut ottaa nämä ajatukset jopa kohteliaisuutena. Tai siis, eihän Muza nyt jokaisen kapinallisen vastaantulijan kanssa jaksanut alkaa käydä sanasotaa ja vuoronperään virneiden väläyttelyä.
Mutta.. Häkkilintu? Albiinon huolitellut kulmat kohosivat ties kuinka monennetta kertaa. Vai olisi tuo kovapää ollut hänen asemassaan kyllä kateellinen, koska joutuisi elämään kahlittuna. Erityisesti Muzan korviin painui myös nuo sanat ”mua se ahdisti”. Se.. Siis.. Oliko sekin elänyt joskus tätä niin karehdittua kermaperseiden elämää? Ihmekkääs kun se aina osuikin niin oikeaan noissa sanoissaan. Häkkilintu vertauskuvakin oli aivan liiankin osuva. Suoraan napattu pätkä Muzan elämästä.

Tällä kertaa posliininuken kiilotetut huulet pysyivät kiinni, eikä niiden välistä päässyt lipsahtamaan pienintäkään pihausta. Päässä pyöri nyt niin monta asiaa kerralla. Millaisesta perheestä tuo neitokainen oikein loppujen lopuksi olikaan lähtöisin? Kun vähän tarkemmin alkoi asiaa ajatella, niin tuo ei tainutkaan ollu niin täysin erilaisesta maailmasta kotoisin kun Muza itse. Ehkä koko tämä sanasota ja luodin kestävä suojamuuri Muzan yllä olikin aivan turhaa. Mutta sen suojamuurin laskeminen yltään ei käynyt Muzan mielessäkään. Ei, ei, ei ja ei. Hän oli tehnyt ja nähnyt niin paljon vaivaa sen eteen, että oli päässyt taas uuteen valoon ja maine oli puhdas. Mitä nyt vähän ehkä kylmän ja julman säväyksen saanut, mikä tosin ei ollut mitään verrattuna niihin huoranpenikka ja narkkari leimauksiin, mitkä tuli koettua parisen vuotta sitten.
”Ai. Sä taidatkin olla vähän paremmista piireistä lähtöisin? Mutta kerrohan, miksi sä sitten päästit sen kaiken menemään? Eikö sua sit yhtään kaduta?”, Muzan äänensävy oli sekoitus hämmentynyttä, uteliasta ja ehkä ripauksen tuomitsevaa. Katse oli kohdistettu ilmeettömästi taivasta kohti, mutta siirtyi pian taas tuohon brunetteen neitoon, jonka nimeä hän ei edes tiennyt.
”Mä siis vaan ihmettelen, et mitä sun päässäs on oikein liikkunu silloin”, albiino totesi äänensävyllä, joka oli jälleen palannut siihen tuttuun, ivalliseen sävyyn. Jeb, Muzan jäämuuria ei niin helposti murrettukaan.

//ahahaahxD<3

Muza pysytteli hiljaa, mitään vastausta ei tullut hänen sanomisiinsa.
Hyvä. Tämä oli siis varmasti samaa mieltä hänen kanssaan, hänen olisi tehnyt mieli vastata vielä jatkoa ''hyvä kun ollaan samaa mieltä'' mutta jostain syystä se jäi sanomatta, luultavasti siksi koska hän haukotteli ja asia pääsi lipumaan pois hänen mielestään jonnekin kauas pois.

Kummallakaan ei tainnut olla mitään ymmärrystä, että he ajattelivat jurikin samaa asiaa, vähän eri tavoilla tosin, mutta kuitenkin he molemmat pitivät tästä pienestä nahistelusta yhdessä.
Er käänsi katseensa sen sanottuaan Muzaa kohden nähdäkseen miten tämä reagoisi asiaan, kovinkin valitettavasti hän ei nähnyt juurikaan mitään noiden tummien lasien takaa. Joten eipä muu auttanut kuin vain loikoilla siinä raajat levällään hiekalla.
Mutta vaikkei Erica nähnyt albiinon kasvoja hän kykeni huomaamaan sanojensa aiheuttaman reaktion tämän elekielessä, sekä hiukan raollaan olevasta suusta.
Mitä kaikkea mahtoi tuon naisen päässä tällä hetkellä liikkua? Toivottavasti hän saisi pian siitä selvää.

Molemmat olivat kauaa hiljaa, monen monta minuuttia, kaikki tuntui riippuvan siitä sanoisiko neiti jääprinsessa jotain, nyt oli hänen vuoronsa vastata, mutta hän ei sanonut mitään. Istui vain siinä ja mietti hiljaa, se kummastutti pahisneitokaista hiukkasen, olivatko hänen sanansa tosiaan osuneet noin hyvin?
Vihdoinkin yuki-onna heräsi kaamoksestaan ja ravisteli lumet yltään avaten viekkaat huulensa, kysyäkseen millaisista piireistä Erica sitten oikein olikaan.
Kovinkaan mielellään pahis ei olisi vastannut, sillä hänen pitäisi samalla mainita isänsä mikä vain aiheutti paheksuntaa tytön mielessä.
''No joo, kyllä mäkin kuulun niihin kermapärse-sukuihin.. Koska mulle ei sopinut kahlittuna oleminen, olen mielummin vapaa ja elän kuten haluan kuin astelen suihkuseurapiireistä toiseen ja esitän täydellistä.'' Muzan viimeisimpään kysymykseen hänen ei edes tarvinnut miettiä vastausta.
Se oli täysin selvä, päivän kirkas.
''Ei.''
Erica oli aikaisemmin tiiraillut pilviä taivaalla, noita valkoisia hattaroita, mutta nyt hänen kasvonsa kohdistuivat albiinotyttöön. Pilkka tosin alkoi taas, se ei Ericaa haitannut. ''Kuinka vain, mutta ainakaan en ole kuin korsettiin pakotettu elävä nukke.''

Tummaverikkö tiiraili Muzan suuntaan, mutta albiino oli kuin ei huomaisikaan. Siinäs tuijotteli. Ei se Muzaa haitannut, ihme kyllä. Eipä tuo kauaa kumminkaan jaksanut vahdata, kun jo jatkoi makoiluaan raajat levällään. Aivan kuin siinä muka jotain aurinkoa olisi saanut otettua. Hei haloo, he olivat puun alla, eikä aurinko varjoon paistanut, Muzan olisi tehnyt mieli tuolle huomauttaa. Mutta kun albiino makasi itsekin varjossa. Hänen ei tosin ollut tarkoituskaan ottaa mitään aurinkoa. Se kun vaan ei oikein sopinut hänen iholleen.

Muza aka yuki-onna sai kun saikin bruneten taas puhumaan ja oi että tuota neitokaisen vastausta taas. Muza naurahti kuivasti ja teennäinen hammasrivistöhymy väläytettiin tälle toiselle neidolle. Ei siis kermaperseiden elämä käynyt tuolle naiselle, koska tuosta ei ollut esittämään täydellistä.
”Sekö on sun kantas vähän paremmista piireistä?”, Muza tiedusteli tiiraillessaan toista tummien ampparilasejensa takaa.
”Onhan se vähän niin, että jotkut vaan ei kestä jos tulee vähänkin paineita ja ongelmatilanteita..”, Muza voivotteli enempi vain itsekseen ja pudisteli päätään muka säälivästi. Vaikkakin taashan hänen tarkoituksensa oli vain pilkata tuota brunettea, että kuinka tuo ei vain muka ollut kestänyt kultalusikka suussa syntyneiden ihmisten elämää. Kissasilmät naulittiin taas brunetteen tuon kertoessa, että häntä ei yhtään kaduttanut unohtaa entistää elämäänsä alettuaan elää villihevosen elämää.
”Hhmn.. Jahas..”, kuului mitäänsanomaton vastaus Muzan huulien välistä, samalla kun tuo asettui uudelleen seliinmakuulle ylikalliin hopeansävyisen pyyhkeensä päälle. Brunette oli vastannut täysin epäröimättä Muzan esittämään kysymykseen, ettei albiino sitten edes viitsinyt epäillä sitä valheeksi. Sen sijaan se laittoi taas posliininuken miettimän omaa rajoitettua elämäänsä. Mitähän se olisi nyt tänä päivänä, jos se hän ei olisi päässyt vieroitukseen huumeongelmistaan ja alkoholin liikakäytön vuoksi? Mitä jos hän olisi yhä se rääväsuinen pieni piru neiti?
Muzan korviin kantautui vielä yksi lause tummaverikön suunnalta. Se höpisi jostain korsettiin pakotetusta nukesta. Siihen lyhyempi neitokainen ei enää viitsinyt vastata. Eiköhän asia ollut tullut jo muurenkin selväksi.

Hetken tuli hiljaista, kun jääprinsessa vaipui horrokseen mietteisiinsä. Tuo vilkaisi hopeaa rannekelloaan. Helvetti, alle tunnin päästä pitäisi palata takaisin kotiin ja laittaa tavarat kokoon ja suunnata kohti balettistudiota. Huomenna oli näytös, jossa Muzalla oli tärkeä rooli. Ja hän ei edes pitänyt baletista! Pikemminkin alkoi vihata sitä kokoajan enemmän ja enemmän. Mutta silti hän oli siinä loistava. Niin mielettömän loistava, ettei hän voinut vaan lopettaa sitä. Se ei kävisi hänen vanhemmilleen. Eikä valmentajalle. Eikä keillekkään muille, jotka olivat hänen joskus nähneet tanssivan. Niinpä niin. Hän tanssi vain miellyttääkseen monia ihmisiä. Se oma tanssinilo oli vuosien varrella kokonaan kadonnut jonnekkin.
Muza käänsi päänsä brunetteen päin. Katseli tuota päästä varpaisiin.
”Mitä sukua sä olet? Sitä vaan, et onkohan meidän vanhemmat jotai tuttavia. Tai tuttavan tuttavia..”, Muza tiedusteli ja tällä kertaa äänensävy oli tyyni. Ei piikittelevä eikä julma.

Phuuh, hän siis ei saisi olla rauhassa. Muzan ilme oli hyvittunut ja ylimielinen, toisen valkea hammasrivistö vilkkui taas,''osta pepsodent, saat hammasharjan kaupan päälle''.
Sivuuttaen ensin toisen puheet ruskettunut pahis venytteli kissamaisesti, ennen kuin otti asiakseen vastata toisen kysymyksiin, tyttösen kanta piireihin? Hmm, voi mitäköhän hän vastaisi? Joko no vittu joo, vaiko totta munassa? Ehkäpä Muzan korvat eivät kestäisi sitä kamalaa kieltä, mietittiin pään sisällä oikein pilkkaavaan sävyyn.
''Kyllä vaan paarma, se on mun kantani niistä'' paarma-viittaus liittyi selvästi Venakon laseihin, tämän seuraava lause sai Erican nousemaan ihan istumaan. Hänkö ei kestäisi sterssi-tilanteita?
Mokoma kermaperse, zombie valkonaama.. Hän tunsi kyllä ahdistavat tilanteet jossa tunsi sekoavansa, mutta hän ei aikoisi suuttua, hän ei kyllä antaisi voittoa tästä väittelystä Muzalle, tuo tahtoi hänen suuttuvan.
Ja jos asia ei ollut niin, niin siltä se ainakin vaikutti, helvetti viekööt...
Sen kaiken sijaan Erica vain virnisti oookein leveästi ja näytti kauniisti kansainvälistä käsimerkkiä, fuck you beootch.

Erica vain muljautti silmiään tuon albiino-naisen silmille, jotka tuijottivat häntä kiinteästi, aivan kuin kissa joka seurasi lintua oksalla. Hänen vastauksensa sai ilmeisesti tuon piikikkään ruusun miettimään jotain, mitä se ikinä sitten mahtoikaan olla...

Hiljaisuus.
Siunattu hiljaisuus vallitsi taas heidän välillään joten Erica herkesi taas ottamaan makuuasennon jotta voisi lämmitellä ihan hiukkasen vielä, ennen kuin pulahtaisi taas mereen ja täten saisi myös pienen paussin tuosta rasittavasta pikkuneidistä, joka inisi kuin hyttynen hänen orvansa juuressa.
Sitten alkoi taas puheensolina, pahistyttö kääntyi katsomaan mitä asiaa hänellä oli, ''Mitä sukua sä olet? onkohan suvut tuttuja?''
Toisaalta, miksikäs ei olisi tuttuja, yläluokka tuntevat toisensa yleensä ainakin nimeltä ja kansainväliset teikijät ainakin. Tosin Muzan sukunimi oli kysymysmerkki hänelle, joten itse ei voitu suoraan siihen mitään sanoa, kumma kyllä, tämän laululinnun äänessä ei tällä kertaa ollut mitään muuta kuin hiljaista uteliaisuutta.
''Haughtonin perheeseen kuulun..'' Vastattiin lyhyesti, brunette kun ei oikein ollut ylpeä isästään.

Ennen kuin venakko siihen ehti vastata Er otti ja nousi pystyyn, koukkaisi lasit taas kouraansa ja lähti juoksemaan merta kohden, hän juoksi aaltoja vasten, sitten kun vesiraja ylsi hänen polviinsa,juoksu muuttu hankalaksi ja hän kaatui veteen ja sukelsi sen sineen.
Vesi oli ihanan viileää ja niin upean sinistä, valkea hiekka oli muuttunut aaltoilevan muotoiseksi maininkien takia jotka työnsivät merta rantaan ja taas takaisin poispäin. Muutama simpukka välähti pohjassa, pienten merilevä rihmojen takaa. Kaloja ei lähimaillakaan ollut, ne kaikki kun olivat uineet pois ihmisten takia.

//tökstöks,töks..mäkin oon elossa8D sori kun kesti ja tuli lyht;w;

// Mikä lyhyt muka? o.o
Ja ilmoitanpas nyt vielä et tämä on sitten etukäteen sovittu juttu, että Erican ja Muzan vanhemmat tuntevat toisensa >83 //


Paarma? Ja mikähän ihmeen ötökkä Muza nyt muka oli? Neiti tajusi kyllä yhdistää tuon ”lempinimen” laseihinsa, muttei siltikään tahtonut itseään nimiteltävän joksikin himputin pörriäiseksi. Albiino siristi silmiään ja nosti paarmalasinsa silmiltä otsalle ja pudisteli päätään voivottelevasti tummaverikön vastaukselle. Selvä. Se oli sitten sen kanta paremmista piireistä. Huono tekosyy sille, ettei oikeasti vain kestänyt sitä tressiä mitä väkisinkin joutui kestämään, jos halusi pintasakissa pysyä. Ei kaikki tapahtunut vain sormia napsauttamalla, niin kuin kapinnalliset tapasivat luulla. Aina ne luulivat, että kermalaisten elämä oli vain yhtä ruusulla tanssimista. Aivan kuin he asiasta jotain muka OIKEASTI tietäisivät! Muza sai vielä osakseen kauniin käsimerkin brunetelta, johon hän vastasikin vain kuivalla naurahduksella. Oi voi, eikö se parempaan pystynyt?
"Veikö kissa kielen?", albiino kehräsi kun ei brunetesta enää ääntä kuulunut.

Brunette vastasi albiinon esittämään kysymykseen sukunimestä. Vastaus oli lyhyt, mutta ytimekäs. Eipä hän muuta tahtonut kuullakkaan kuin sen sukunimen.
”Haughton..”, Muza maisteli nimeä mielessään ja sekunnin päästä jo hehkulamppu syttyi. Tietenkin, Haughton! Kyllä hän yhden Haughtoni tiesi. Jefferson Haughton oli yksi heidän läheisimmistä perhetuttavista. He olivat hyvää pataa keskenään albiinon isän kanssa ja näyttipä tuo myös hyvin tulevan toimeen äidinkin kanssa. Molempien konsertteja mies oli kumminkin järjestellyt. Paljon oli siis tuo tehnyt hänen vanhempiensa julkisuuden eteen.

Muza ei kumminkaan ehtinyt kysyä brunetelta mitään nimestä Jefferson, kun tuo jo näytti nousevan pystyyn ja suunnaten siitä kohti merta. Muza seurasi varjosta toisen veteen pulahtamista. Ihme kyllä häntä ei yhtään itseä huvittanut mennä perässä. Kaikki muut rannalla olijat kävivät vähän väliä polskuttelemassa kirkkaassa vedessä. Kaikki muut, paitsi Muza. Oli hän kanssa yksi kummajainen.
Muza vilkaisi taas kelloa laihassa ranteessaan. Lujaa vauhtia näyttivät viisarit liikkuvan. Pian hänen täytyisi jo koota tavarat kokoon ja lähteä kodin kautta harkkoihin. Mutta sitä ennen hän tahtoi esittää vielä yhden kysymyksen tuolle kapinalliselle neitokaiselle. Mutta siitä nyt ei sitten yhtään tiennyt kauanko se aikoi suolavedessä lillua. Jäi siis nähtäväksi se, että ehtisikö tuo asiaansa kysäistä ennen lähtöään. Albiino yllättyi itsekin sitä, että kuinka kovaa HÄN tahtoi jutella TUOLLE neidolle. Se oli kerrassaan järjetöntä! Siis tyyppihän oli joku random kapinallinen, jonka sukunimi nyt vain sattui olemaan Haughton. Siinä se.

//no tää nyt ainakin on lyhy D:

Paaramalasit nousivat kasvoilta pään päälle ja hän katsoi silmät sirillään Ericaa joka vastasi katseesen siihen tutuksi tulleeseen virnistyksellä. Muzan ääni kehräsi kuin tyytyväisellä kissalla kun tämä kysyi veikö kissa Erican kielen, tyttö maukaisi vastaukseksi, tai pikemminkin sähähti vittuilevaan sävyyn.

Erica vihasi sukuaan, oikeastaan isänsä sukua, mokoma halveksittava äijä, oli pettänyt äitiä heti kun tämä tuli raskaaksi ja syytti siitä äitiä. Erottuaan se mies ei ilmoittanut itsestään mitään, lähetti oikeuden määräämän rahamäärän kerran kuussa äidin tilille, mutta ei halunnut nähdä heitä, äijän käppyrällä ei ollut varmastikaan munaa kohdata kumpaakaan sen jälkeen, siitä miehestä ei ollut kohtaamaan tytärtään.

Oletuksia.

Kaikki nämä olivat tosin oletuksia, Ericalla ei ollut tietoakaan millainen mies hänen isänsä oli, hän kun ei viettänyt muuta kuin vaivaiset 2 vuotta isänsä kanssa, kun tämän pettäminen kävi ilmi, sinä samana päivänä isä lähti. Eikä tyttö ole sen päivän jälkeen miestä nähnyt, muuta kuin hymyilemässä tekohymyä lehdissä, monissa kansissa, monenlaisissa jutuissa, huhun mukaan hän oli menossa naimisiin, yh.
Hän vihaisi isäänsä, vihaisi varmasti. Eivät he tulisi toimeen, mies jota hänen tulisi kutsua isäkseen oli varmasti kusipää.

Vesi viilensi Erican kuumentuneita tunteita, happi alkoi loppua joten piti suunnata takaisin pinnalle, aallot kävivät häntä vasten ja paiskoivat vettä hänen kasvoillaan, pikainen ilman otto ja taas brunette painui pinnan alle, uiminen oli mukavaa.
Ihmiset mylläsivät lähempänä rantaa niin, ettei eteensä nähnyt, tyttö saikin potkun jos toisenkin koittaessaan uiskennella selvemmille vesille, niin sanotusti.
Lopulta hän nousi pintaan ja lähti kroolaten uimaan kohti avomerta, mutta järki sentään oli päässä, kauas ei kannattaisi uida. Taas otettiin happea keuhkoihin ja sukellettiin kohti pohjaa, niin syvälle, että korvissa alkoi kiljua.
Olisi pakko nousta ylös.

Rantaan kahlattiin ja kuiva hiekka tarttui märkiin jalan pohjiin kun tyttö käveli hiuksiaan taakse sukien kohti suihkupisteille, joita oli parisen kolme vierekkäin, ylimääräinen suola ruskettuneelta iholta suihkutettiin pois, likainen vesi valui hiekalle ja jäi hiekalle märkänä vanana kohti merta.
Suihkun hana väännettiin kiinni ja tyttö suunnisti sitten viltille, hän otti pienemmän pyyhkeen ja kuivaili hieman itseään, tytöllä ei ollut tietoakaan mitä kello oli, sen verran että pitäisi lähteä kotiin, vai jäädä vielä hetkeksi?
Er käänsi katseensa Muzan suuntaan ''No, soittiko mun sukunimi jotain kelloja?'' ääni oli välinpitämätön. Pahis katseli Muzan silmiä.

// VIHDOINKIN! Sain vastattua 8’’3 //


Tummaverikkö viihtyi vedessä kauan. Ui ja sukelteli vuoronperään ja pysyi pinnan alla välillä hyvinkin kauan, että ihme ettei rantavalvojat jo huolestuneet ja sännänneet pelastusrenkaineen tuon luo. Tosin miksi albiino olisi välittänyt siitä pätkän vertaa? Ja miksi hän edes seurasi tuon neidon puuhia puun alla rannalla? Tuo vain ihmetteli, että mikä sielä suolavedessä oli niin mahtavaa ja ihanaa. Jos sukelsi silmät auki, silmiä alkaisi kirvellä. Jos sukelsi pohjaan, tuli vastaan jotain ällöttäviä merikasveja. Jos ui liian pitkälle, aallot kävivät liian koviksi. Ja jos yritti normaalisti uida ihan vaan rannassa, sai potkuja toinen toisensa jälkeen kauhean tungoksen vuoksi. Joten mikä ihme tuossa vedessä veti niin puoleensa noita ihmisiä? Ihmiset olivat typeriä. Ainakin jos tätä asiaa kysyi arvon Muza neidiltä.

Albiino sulki silmänsä ja makasi rentoutuneena varjossa ihanan pyyhkensä päällä maaten. Mikä siunattu rauha ja hiljaisuus edes hetkeksi. Sitähän hän oli tullut hakemaankin tältä rannalta. Tuo brunette neitokainen vain sattui tulemaan paikalle ja murskasi hänen suunitelmansa totaalisesti. Mutta.. Toi tuo neito mukanaan kyllä omanlaista viihdettään. Kuten tuli jo aiemmin todettua, Muza tosiaan tykkäsi piikitellä tuota vähän väliä ja väitellä kaikesta maan ja taivaan välistä. Se oli välttämätöntä touhua päivittäin. Aina piti saada piikitellä jota kuta ja tuo tapaushan olikin oikein sopiva uhri Muzalle. Siitä oli jotain vastustakin. Monet kun vain tapasivat hiljentyä täysin tai alkoivat pyydellä hirveästi anteeksi, jos Muza vähänkin huomautti jostakin. Se oli tylsää.

Kevyet askeleet kuuluivat tulevan Muzaa kohti, eikä epäilystäkään siitä kestä tulijasta oli kyse. Jeb, jeb, neiti Haughton oli palannut. Tällä kertaa inhottavia suolavesipisaroita ei roiskunut albiinon päälle, mistä tuo olikin mielissään. Muza ojentautui kyynernojaan ja vastasi bruneten katseeseen ominainen virne kasvoillaan. Brunette kissanainen kysyi Muzalta, että soittiko hänen sukunimensä jotain kelloja. Kysymys sai jääprinsessan hymyilemään leveästi. ”Kyllä vain”, venakko vastasi viekkaasti ja kapusi sulavaliikkeisesti pystyyn pyyhkeeltään, alkaen sitten pakata tavaroitaan. Muza oli tahalteen aivan hiljaa siitä, mistä tiesi sukunimen Haughton niin hyvin. Hän nimittäin veikkasi, että se ärsyttäisi brunettea suunnattomasti.
Albiino veti bikineidensä päälle punaisen Pradan mekon, joka myötäili neidon hoikkia muotoja. Muza näytti kauniilta, joten eipä se ollut ihme, että hän sai osakseen monia katseita muilta rannalla olevilta ihmisiltä. Ja se ei tietenkään mitenkään edesauttanut Muzan jo muutenkin niin itsekeskeistä olemusta.
Albiino nosti laukun hihnan olalleen ja otti pari askelta lähtekseen pois rannalta. Askeleet kuitenkin pian pysähtyivät. ” ..Jefferson”, Muza aloitti aivan yhtäkkiä, kun ensin oli ollut täysin hiljaa. ”Jefferson Haughton on hyvä perhetuttumme. Tekee paljon yhteistyötä vanhempieni kanssa ja järjestää heille konsertteja”, albiino puheli katsahtaen olkansa yli. ”Joten nyt on minun vuoroni kysyä. Soittiko nimi Jefferson jotain kelloja?”, albiino väläytti vielä kerran valkean hammasrivistönsä ja vilkutti hyvästejä brunetelle.
”Hyvästi Haughton. Tai oikeastaan, toivottavasti vielä tapaamme”. Joku olisi voinut luulla Muzaa oikein ystävälliseksi neidoksi, joka nyt hyvästeli uuden tuttavuudensa. Mutta sitten taas jotkut, jotka vähänkin osasivat lukea Muzan ilmeitä tiesivät, että sanojen takana piili silkkaa ivaa. Sellainen Muza nyt vain oli. Ja niin hän käveli pois ylikorkeat korkkarit jaloissaan ja paarmalasit silmillään ylimielistä egoaan hehkuen. Upea auto odotti häntä tiellä. Jeb, tietenkin kaikki kyyditykset oli pitänyt sopia tarkasti etukäteen. Kuski avasi Muzalle oven ja siirtyi heti pikimmiten takaisin kuskin paikalle. Auto käynnistyi ja suristi tyylikkäästi pois Pacific Beachilta.

// Ja sä haluat varmaan vielä heittää lopetusviestin?^^ Ja mä halun sit pian uutta peliä!♥ //

//*taputtaa*mäkin haluan pian uuden pelin, tuskin maltan odottaa~ kiitos pelistä Muzan kanssa<3

Välillä pinnalla ollessaan pahisneiti Haughton oli huomaavinaan, että tuo jääkuningatar, yuki-onna, omahyväinen pentu, Muza katseli häntä? Naaa, hän oli varmasti nähnyt omiaan tai sitten toinen vain katseli häntä manaavalla katseella toivoen, että hän hukkuisi tai meduusa tulisi myrkytämään hänet, tai jotain muuta erittäin mukavaa ja aikuismaista. Hän melkein voisi kuvitella Muzan kökkimässä jossan nurkassa, karmiva woodoonukke kädessään ja tökkimässä sitä neuloilla.
Untara Kantara, Eloim Assam, Eloim Assam..
Loitsuaan manaten Er saisi kivut osakseen ja Muza naureskelisi oikein vittumaisella äänensävyllä valkeat hampaansa välkkyen.. Haha, siinä vasta olisikin jotain.
Hänen uintireissunsa katkaisi vaimea huuto, ihmetellen tyttö käänteli päätään etsien huudon lähdettä, vähän matkan päässä joku tyttö oli uimassa ja ilmeisimmin saanut krampin jalkaansa koska tuo räpiköi kuin ammeeseen tiputettu kissa. Nopeasti Erica lähti klooraamaan tuota kohden saapuen tämän tytön luokse, hän nappasi tämän hengenpelastus-otteeseen ja käski pysyä paikoillaan, kovin hankalaa se tietenkin oli kun toiseen sattui, mutta vihaisesti ärähdettyän tämä vihdoin tajusi olla häiritsemästä hänen uimistaan ja niiskutti vain lohduttomasti. Tätä pahista se vain ärsytti, mutta kaipa piti ymmärtää.
Rantaan päästyään tyttö raahasi toisen reppuselässään istumaan kuivalle maalle, sinne missä pelastettu tyttö neuvoi pyyhkeensä olevan. Oletko yksin? Oli Erican seuraava kysymys, tämä oli ja varmistettuaan että toisella oli kaikki hyvin hän lähti takaisin omaa paikkaansa, tietenkin muutamat ihmiset olivat huomanneet tämän ja keskustelivatkin siitä keskenään, mikä kyllä lähinnä häiritsi häntä kuin miellytti. Nimittäin Eriä ei pahemmin kiinnostanut olla huomion keskipisteenä kuten monia muita.

Ah aivan, hän oli jo hetkeksi unohtanut tämän platinaisen albiinon joka istuskeli hänen vieressään muina naisina.
Pian se heidän suunsoittonsa alkaisi jälleen ja puheeksi nousisi hänen sukunsa, toivon mukaan tuo ei tuntenut hänen isäänsä, toivottavasti se mies olisi jossain muualla, missä tahansa muualla kuin täällä, ei.. Ei täällä missä hän asui.
Paska.. Erican sukunimi siis oli soittanut Muzan kelloja ja perkele tuota naista, hän hiljeni... Pakkaili siinö vain tavaroitaan ja varmasti teki tuon tahallaan ärsyttäen Ericaa kun oli kerran nähnyt miten hän reagoi isäänsä.. Vastaisi nyt sitten jo mokomakin!
Mutta vihdoin kun Muza Lebedev vastasi hän toivoi ettei olisi olisikaan saanut vastausta..
Jefferson Haughton...
Hänen isänsä, Erican isä ja Réneen entinen mies...Petturi, hylkääjä...
Jefferson Haughton oli siis perhetuttu Muzan kanssa, mutta sillä ei niinkään ollut suurta merkitystä, vaan sillä, että se kusipäinen mies oli samassa kaupungissa kuin Erica. Häntä alkoi nopeasti sapettamaan ja paljon.
Sanat joiden oli tarkoitus saada Erica suuttumaan jotka Muza sanoi kaikuivat melkeimpä kuin kuuroille korville, hän oli nyt liian keskittynyt ajattelemaan.
Lopulta havahtuessaan aatteistaan tuo platinainen pentu, Muza Lebedev oli jo selkä pahistyttöä päin ja kävelemässä poispäin hänestä, mutta vielä sen verran lähellä, että tuo saattoi kuulla Erican seuraavat sanat.
''Se on mun isä... Varo vaan, se on aika kovaan naisten perään, että kannattais vahtia sun äitiä ja sitä, että kuinka läheisiä ne oikein onkaan... Hyvästi vain sinullekin Muza''
Pyh, häneltä ei enää tullut edes suoraa vittuilua joka olisi saanut tuon venakon kiehumaan, helvetti nyt häntä kyllä vitutti ja kunnolla..
Erica pakkasi nopeasti tavaransa kokoon ja lähti polkemaan nopeasti kotia kohti.

*

Kaikessa rauhassa Rénee teki pienelle perheelleen ruokaansa ja suuttui kun hänen raisu tyttärensä paiskasi oven auki, mutta se mitä tyttö juurikin sanoi sai hänet jähmettymään paikoilleen.
Hän ei ollut osannut odottaa sitä mitä oli tulossa, niimpä ei ehdittykään edes aukaista suutaan toruakseen Ericaa olemaan rikkomatta ovia tullessaan.

''Jefferson on kaupungissa...''

--lol, olipas ylidramaattinen loppuxD mutta noi kaks naista vaan vihaa Jeffersonia, the end<3

Oooooh, ihana toi loppu oli! X3
Ja kiitokset sullekki ja vaadin pian sit sitä uutta pelii♥

THE LOPPU~~