Let's get it started, in here...

Guinnevere Maddisonin kanssa :3
asukokonaisuus ja farkun alla uimapöksyt

Perjantai-ilta, villit bileet rannalla ja kaikki voi hyvin. Kuuma päivä oli siirtynyt viileämmäksi illaksi, mutta edelleenkin pystyi nauttimaan puolialastomana niin kuin nuori herra Russel Haughton tekikin farkut jalassa. Mies oli pahanmainen pahis, joka ei oikeastaan viihtynyt missään bileissä ilman naisia ja -tietenkin- olutta. Hän oli päättänyt lähteä parin kaverin kanssa mukaan, sillä yksin kotona hilluminen ei oikein kuulostanut hyvältä. Ja nyt tummahiuksinen komistus oli vaipunut musiikin pyörteeseen oluttölkki kädessä, eikä ollut selvin päin, sillä hetki sitten oli saanut jotain juomaa, jossa oli erilaisia sekoituksia. Hänellä oli yleensä kova viinapää, mutta nyt.. se taisi heikentyä.

Russel oli unohtanut kaverit ja lähtenyt muutaman tytön kanssa tanssimaan. Itse asiassa tuo 'muutaman tytön' siirtyi kymmeniksi tytöiksi, jotka näkivät miehen komeuden ja tahtoivat ottaa siitä palan itselleen. Nuorukainen ei jaksanut välittää, sillä näin monta tyttöä ympärillä tiesi todella hyvää asiaa; pian hän saisi monta panopupua kuin haluaisi. Russ naurahti feikisti tyttöjen jutulle ja oli kuin mukana, mutta viina oli tekemässä pään sekaisin, eikä hän jaksanut kunnolla keskittyä mitä hänen ympärillään tehtiin. Joku blondi tarrasi häntä takaapäin ja brunette kikatteli hänen korvaan. Russel sen kun joi ja veti tyttöjä puoleensa. Nuori herra ei tehnyt mitään viihdyttääkseen tyttöjä, vaan kylmään tapaan puski heitä pois ja kävi sitten käsiksi hieman irtsailevasti.

Vähitellen häntä vitutti kaikki tytöt. Se ei ollut lainkaan hänen tapaistaan. Ei todellakaan. Russel tönäsi bruneten pois itsestään ja otti väkivaltaisesti blondin ranteesta kiinni ja heitti tämän sivuun.
"Vitun pellet, häipykää. Ootte vitun rumia", mutisi Russ silmäillen tyttöje kylmästi. Isorintaisia, meikkipellejä, vittuun siitä. Oli poika silti selvänä siitä, keitä tahtoi nussia. Eikä nuo pellet tule kysymykseen. Rikkovat ensimmäistä sääntöä: liian isoperseisiä.
Pahis oli jo kääntynyt takaisin baaritiskin puoleen, eikä siis enää huomioinnut tyttöjen solvauksia ja uhkauksia siitä, että heidän poikaystävät tulisivat hakkaamaan hänet. Tietenkin. Russ hymähti ja tilasi itselleen jonkun ihmeen cocktailsekoituksen.

Onpa tylsä aloitus, sowy n_n

--- voi olla ajoittain vähän pashaa tekstiä :----D

Maddison oli ystävänsä kutsumana - ei sillä, etteikö hän olisi ilman kutsuakin - lähtenyt viettämään kosteaksi ja alkoholinhuuruiseksi muuttunutta iltaa Pacific Beachille. Ranta oli täynnä nuorisoa, sekavaa ja vähemmän sekavaa, kännissä olevia ja muita piristeitä nauttineita. Tapojensa mukaisesti tyttö jättäytyi kermalaisten ulkopuolelle, katseli menoa sivustaseuraajana ja keskittyi kartuttamaan verensä alkoholipitoisuutta.
Yllään tuolla oli sinisävyinen, lyhyt mekko, jonka alla puolestaan mustat bikinit ilman sen suurempia erikoisuuksia. Nahkatakkinsa tuo oli jättänyt jonkun tutun tuttunsa autoon, jonka kyydillä hän oli rannalle päässyt.
Tällä hetkellä Maddison joi kuudetta drinkkiään, muutaman tequilapaukun lisäksi. Humala alkoi tehdä nousuaan, mutta sitähän tässä oltiin takaa jahdatu viimeiset puolitoista tuntia.
Mitä Maddison sitten täällä edes teki? Ihan hyvin hän olisi voinut mennä baariin juomaan, siis siinä tapauksessa että hän edes pääsisi sisään. No, oli miten oli, hän ei ollut tullut tänne juhlimaan muiden kermalaisten kanssa, toisin kuin joku saattoi luulla. Kuten kaikki tiesivät, blondilla ei ollut muiden cheerleadereiden kanssa mitään muuta yhteistä, kuin se pelkkä cheerleaderin univormu. Häntä ei kiinnostanut paskan vertaa mitkään seurapiirijuhlat, huippusuunnittelijoiden luomat vaatteet, kallis shamppanja ja komeat miehet. Kiinnostuksen kohteita oli puolestaan vauhdikkaat ja vaaralliset tilanteet, kielletty ja adrenaliinipitoinen tekeminen, niistä vaarallisista ja ihailua ansaitsevista ihmisistä puhumattakaan.

Pienen matkan päässä hieman sivummalla varsin vittuntuneen näköinen nuorimies hakeutui baaritiskin luokse, perässään toinen toistaan suuttuneempia kanoja sisältävä kotkottava naislauma. Huvittunut ja melkeinpä voitonriemuinen tuhahdus kimposi blondin huulilta, mies tunnistettiin sanomattakin Russel Haughtoniksi.
Maddison tiesi nimeltä suurimman osan Astonin pahiksista ja onnistui lähes aina hankkiutumaan jotakin tietä pitkin huonoon seuraan ja huonon seuran kautta ongelmiin. Se oli jännittävämpää kuin rahan tuhlaaminen solariumiin ja manikyyreihin, vielä jännittävämpää se oli paljon puhutussa ja pahamaineisessa seurassa.
Tyttö nousi seisomaan rantatuolilta, jolla oli hetkeä aikasemmin istunut. Sormet haroivat muutamaan otteeseen vapaaksi jätettyjä hiuksia toisen käden kohottaessa drinkkilasia vaaleaverikön huulille. Alkoholin pistävä maku peittyi huonosti niiden lantrinkien kanssa, appelsiinimehua ja energiajuomaa... Maussa ei ollut kehumista.
Huteria askeleita ottaen Maddison lähti kävelemään baaritiskin luokse, mekkoa suoristettiin tytön kumotessa uudemman huikan lasistaan, joka alkoi tyhjentyä siihen malliin että kohta olisi uuden täytön paikka. Baaritiskin luona tuo ryhtyi kärkkymään ensitöikseen lisää viinaa, jääden sopivan kauaksi Russelista, Maddison ei halunnut joutua vitutuksenpurkamiskohteeksi. Ainakaan näin selvinpäin ollessaan. "Sä et näytä viihtyvän täällä", tyttö kuitenkin huudahti tuolle musiikin yli ja kohotti kulmiaan vinon hymyn kera.

Russel oli vain nopeasti silmäillyt ympäriinsä, eikä nähnyt ketään tuttuja. Vain idiootteja, jotka bilettivät täysillä mitään tajuamatta. Mieheltä pääsi vaisu huokaus. Hänellä olisi huomenna todella paha krapula, jos jatkaisi juomista. Tummahiuksinen pahis haroi hiuksiaan ja mutisi jotain puoliääneen, jonka takia baarimikko kohotti kulmiaan ja kysyi oliko jotain vialla. Russ loi typerälle baarimikolle ilkeämmän katseen, jonka pystyi antamaan tuossa tilassa.
"Anna vaan vitun kalja, etkä mitään vitun sateenkaaripirtelöä", mies mumisi ja joi ahneesti olutlasin puoliksi. Pääsi pitkä huokaus täynnä tyytyväisyyttä. Tätä se olla pitää; kylmä ja ihanaa. Musiikki takaäänenä ei enää haittanut pahista, joka hetki sitten kirosi huonoa musiikkimakua. Nyt se vain oli jotenkin.. hypnosoiva.

Russel kuuli kuinka joku huusi hänelle. Hänelle. Perkele. Ei kai taas joku vitun kana? Eikö ne vittu löytäneet tiensä poikaystäviensä haarojen väliin? Russ silti oli kohtelias ja kääntyi katsomaan huutajaa. Nopea silmäys; kuului mahdollisesti kermaan. Ja mitä helvettiä tuollainen tahtoi häneltä?
Russ irvisti syvän pirullisesti, häivähdys ivaa.
"Hienoa, kun säkin sen tajusit", poika huusi takaisin ja kääntyi takaisin baarimikon päin, joka kiilotteli typerä ilme kasvoillaan. Nuorukainen ei todellakaan haluaisi ketään roikkumaan kädessään, joten nopea pään kääntäminen tarkoitti sitä.

Maddison naurahti ääneen. Jos hän johonkin oli viimeisen kahden vuoden aikana tottunut, niin siihen, että häntä ei otettu tosissaan. Ne ihmiset, joiden seuraan tyttö mieluiten hakeutui, olettivat hänen käyttäytyvän kuten kermalaisen kuuluikin. Aina oli niitä, jotka puhuttelivat sarkastisella sävyllä, ivasivat ja aliarvioivat, aukoivat päätään ja testasivat kaikin mahdollisin tavoin. Tai käyttäytyivät ja esiintyivät itsekeskeisinä kusipäinä. Jos tytöltä kysyttäisiin, hän tippuisi mieluusti muutaman klikin alemmas.
Maddison ei jaksanut hätkähtää töykeää vastausta, sitä hän olikin osannut odottaa. Hieman humalainen katse kävi jätkän uudemman kerran läpi, "Mä en ole tyhmä", tuo huudahti jälleen ja käännähti baarimikon suuntaan. "Täytä tämä", käskytettiin sanat hieman mongerrellen, alkoholi oli alkanut tekemään tehtävänsä. No, olihan hän nyt joka tapauksessa kännissä, eikä sitä käynyt kieltäminen suuntaan tai toiseen. Maddison suoristi syntisen lyhyttä mekkoaan nojatessaan baaritiskiä vasten, hän sai juomansa nopeasti ottaen huomioon, millainen aivokääpiö baarimikko näytti olevan.

Miksiköhän helvetissä Haughtonien pahempi puolisko oli vaivautunut aina Pacific Beachille asti, kun silmin nähden tuo ei näyttänyt pitävän paikan menosta ja toinen toistaan kännisimmistä teineistä jotka nuoleskelivat toinen toisiaan ja vähän vierastakin. Maddison kohotti lasin huulilleen ja kumosi pistävän makuista alkoholia kurkusta alas, kasvoille levisi pieni irvistys tujun maun vuoksi.
Blondi käännähti Russelin puoleen ja virnisteli, ei suinkaan toiselle vaan näylle, joka pilkisteli muutaman askeleen päässä baaritiskiltä. "Tossa taitaa olla ne kaks muijaa, jotka lemppasit vähän vähemmän mukavasti", Maddison naurahti ja katseli kahden tytön ja ilmeisesti näiden poikaystävien kiivasta keskustelua. Tiedä sitten, mikä oli puheenaiheena, mitkä olisivat suunnitelmat ja niin edelleen, mutta luvassa olisi kunnon show jos jätkät lähtisivät kostoreissulle Haughtonin perään. Kunnon mättö, niin että hampaat lohkeilisivat ja veri lentäisi, mustia silmiä, katkenneita kylkiluita ja loppujen lopuksi kunnian menetys ja koetus ylpeydelle, kerman jätkistä kukaan ei suostuisi myöntämään tappiotaan. "Ai ai...", Maddison naurahti uudemman kerran katsellessaan vuoroin Russelia ja vuoroin kahta, ilmeisen suuttuneen näköistä jätkää, jotka puolestaan katsahtivat Russeliin niiden söpöjen ja kauttaaltaan tekorusketuksen peitossa olevien tyttöjen osoitettua tuota baaritiskin luona vitustaan purkavaa jätkää.

--- laaaatua!

"Pahempi kuin tyhmä, kun et tajua, etten haluu tollast lehmää seurakseni", mutisi Russel vastaukseksi ja hänen osaltaan asia oli loppuun käsitelty. Ihan sama, mitä tuo tyttö vielä halusi. Äänestä päätellen blondi oli hieman alkoholisoitunut juomien vaikutuksen takia. Ihan niin kuin pojan ympärillä olevat muutkin idiootit. Miksi ihmeessä he oikein joivat tuollaista paskaa lientä, kun tarjolla oli parempaakin.

Russel ei kääntänyt päätään puhuakseen tai edes kuunnellakseen tuota tyttöä, joka oli siirtynyt lähemmäksi. Hän tiesi kyllä, että takana puhuttiin hänestä. Ja että pian myös poikaystävät tahtoivat Russin omakseen. Tappelut olivat jo ennestään niin tuttu käsite, ettei poika hievahtanut lainkaan ollakseen peloissaan. Kaksi vastaan yksi. Se kyllä oli hieman epäreilua, mutta Russel oli tarpeeksi fiksu noille kahdelle urheilijoille, joten antaa tulla.
Russ katsoi sivusilmällä kikattavaa tyttöä. Pitäkööt päänsä kiinni, kun ei paremman laatuista naurua voinut tulla. Nuorukainen joi oluensa loppuun ja nousi seisomaan baarijakkaralta.
"Sun kannattais häipyy kauemmaksi, ellet halua, että sun nätti kuonos saa vahingossa iskuja", myhähti poika pilkallinen hymy kasvoillaan ja kääntyi sitten katsomaan kahta poikaa, jotka olivat niiden tyttöjen kanssa, joita Russ ei hyväksynyt itselleen. Kahden nuoren pojan pitäisi pitää tyttöystävistään hyvää huolta, eikä päästä vapaaksi, sillä erittäin komea pakkaus voi ihan hyvin napata tytöt itselleen. Mutta nyt tuo komea pakkaus ei voinut kestää lehmiä silmillään, vaan lukitsi katseensa tappeluhimoisiin poikiin ja hymähti.
"He eivät uskalla tulla."

Ai että hänkö muka lehmä?
Taisi Russel kuvitella itsestään liikoja tai omata helvetin huonon itsetunnon kun oli alusta saakka käyttäydyttävä turhankin hyökkäävästi. Maddisonilla oli vaikeuksia peitellä huvittuneisuuttaan ja halveksuntaansa pahista kohtaan, tuollaisia ihmisiä siis kiusatuista tuli? Ilmeisesti jätkä oli pumpannut egoaan punttisalilla ja ajatellut aiheuttavansa pelkkää kunnioitusta ja ihailua lihaksillaan ja suoraan sanoen vittumaisella käytöksellään, mikä ei taas puolestaan tehnyt Maddisoniin vaikutusta.
Tuskin teki kovin moneen muuhunkaan ihmiseen, miksi muuten Haughton olisi vaivautunut rannalle yksin? No, ilmeisesti nykyaikana toisen kaltaiset sosiopaatit San Diegon katukuvassa oli ihan normaali juttu, eikä sitä sopinut paheksua.

"Kuule, jos sä muhun kosket, voin vannoa että sä tuut katumaan sitä lopun ikääs", Maddison ärähti hermostuneena toisen jatkuvalle egohourailulle, joka alkoi näyttää enemmän mielialahäiriöisen skitsofreenikon käytöstä. Niin epätoivottua seuraa hän ei ollut, etteikö olisi saanut jotakin kautta kostettua jätkälle, jos tuo häneen alentuisi koskemaan. "Koira saattaa syödä koiraa, mutta luulis sun tietävän että naisia ei lyödä... Mut mikäs siinä, hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaset", lausuttiin halveksuntaa ja ivaa uhkuvasti lasin kohotessa huulille. Blondi käänsi selkänsä pahikselle ja tyytyi kävelemään paikalta itseensä enemmän kuin tyytyväisenä.