I'll taste your blood tonight

((Otsikko, älä edes kysy Oon edelleen huono näissä.))


Lex Martin

Lex istui sohvalla. Hän, kuten moni muukin, oli tullut James Griffinin järjästämiin kekkereihin, joista oli sana ehtinyt kiertämään jo viikon ajan. Ei ollut yllättävää, että paikalle oli tullut paljon porukkaa, paljon tuttuja, puoli tuttuja ja täysin tuntemattomia naamoja. Griffininllä oli laaja tuttavapiiri. Oli oikeastaan ihme, miten tuon pojan vanhemmat olivat ylipäätään päättäneet jättää poikansa koko viikonlopuksi yksin hulppeaan kattohuoneistoon, josta ehkä tämän illan jälkeen ei ollut jäljellä mitään ihmeempiä.
Suuren ihmismäärän lisäksi, huoneistossa soi musiikki. Kovimpana se soi toisessa olohuoneessa, niin lujaa että ikkunalasit melkein helisivät ja että piti huutaa jos tahtoi sanoa jollekkin jotain. Syy volyymitasoon oli selvä, näin se kuuluisi mahdollisimman laajalti ympäri asuntoa, vaikka tuskin tavoitti silti makuhuoneet, jotka sijaitsivat kattohuoneiston toisessa päässä. Lex itse oli saapunut paikalle jotain puolitoista tuntia sitten. Hän ei ollut täysin varma ajasta, se tuntui kulkevan kovin merkillisesti jos koneistoon oli kaatanut jotain mikä piti sisällään alkoholia. Ja sitä oli ehtinyt kulumaan jo jonkinverran. Lex nauroi jollekkin vitsille, jonka joku toinen siinä sohvalla oli kertonut, hetki sitten. Vitsille joka jotenkin oli liittynyt naisiin. Oikeastaan Lex ei ollut kuullut koko juttua, sillä hänen ajatuksensa tuntuivat harhailevan koko ajan jonnekkin muualle ja se taas pisti poikaa ärsyttämään.

Kuinka vaikeaa oli olla vain ajattelematta ja keskittyä olennaiseen?
Luulisi että se olisi onnistunut melko hyvin henkilöltä, joka oli ehtinyt juomaan itsensä jo mukavaan nousuhumalaan. Ja olisi totta kai luullut, että se olisi onnistunut Lexiltä, joka ylipäätään ei koskaan käyttänyt aikaansa loukkaantuneena ajatellen jonkun henkilön puuttumista. Se ikävä kyllä oli syy siihen, miksi Lex ei viihtynyt läheskään niin hyvin, kuin normaalisti olisi viihtynyt. Hän oli keksinyt sen ilmeisen syyn itse ehkä kymmenen minuuttia sitten, syyn jonka kuka tahansa muu olisi hoksannut jo paljon aikaisemmin.
Lex ei kuitenkaan tavallisen henkilön tapaan osannut tulkita sellaisia asioita, kuin omat tunteet, koska vielä viikko sitten hän oli kuvitellut olevansa täysin sellaisten tuntemuksien yläpuolella. Eivät ne olleet häntä koskettaneet aiemmin, joten miksi helvetti nyt?

Sen jälkeen, kun Lex oli keksinyt mikä häntä vaivasi, häntä oli alkanut tosissaan harmittamaan. Ja harmistuksen myötä poika oli alkanut tuntemaan itseään vihaiseksi. Vihaiseksi lähinnä sen vuoksi, että häntä ärsytti se miten hän käyttäytyi, koska hänhän ei käyttäytynyt niin.
Niinpä Lex oli ilmoittanut menevänsä tupakalle ja noussut ylös sohvalta. Hän oli suunnannut kohti melua, eli olohuonetta josta oli kulku koko asunnon levyiselle kattoterassille. Sinne johtavat lasiovet olivat auki, niin että sisälle virtasi raitista, viileää ilmaa.

Lex ei ollut ainoa, ketä oli parvekkeella. Siellä oli muutamia toisiinsa keskittyneitä pareja, jotka paremman puutteesta olivat tulleet sinne kyhnäämään. Tai jotka eivät olleet löytäneet tietään jonnekkin, missä voisi sulkea oven; kuten vessaan tai makuuhuoneeseen.
Tai ehkä edellämainitut olivat varattuja.
Se oli itseasiassa pojalle itselleen aivan sama, hän ei keskittänyt huomiotaan noihin sen enempää, vaan käveli betonisen reunuksen luokse, joka ulottui poikaa itseään rinnan puoliväliin. Toinen käsi kaivoi farkkujen taskusta tupakka-askin ja sytyttimen. Askista löytyi yksi tupakka huulten väliin ja coltilla siihen Lex sai tulta. Hetken aikaa hän vain nojasi betoniin, joka tuntui viileältä kättä vasten. Tarkemmin sanottuna käden ihoa vasten, joka oli näkyvillä kun ruudullisen kauluspaidan hihat oli rullattu ylöspäin.
Basson voimakas jytke kantautui ulos asti, vaikka se varmaan hukkuikin alhaalta kantavaan liikenteen meluun niin, ettei se häirinnyt alhaalla käveleviä. Poika tuijotti hetken eteensä oikeastaan edes tarkentamatta katsettaan mihinkään sen erityisemmin, ennen kuin työnsi itsensä irti reunuksesta ja antoi jalkansa kuljettaa itseään pidemmälle.
Yritti selvittää vähän ajatuksiaan, joista ei ollut ottanut mitään selkoa hetkeen.

Ensiksikin Lex yritti ymmärtää, miksi häntä häiritsi niin paljon se, ettei Jasey ollut sittenkään tullut paikalle. Vaikka tyttö ei oikeastaan ollut luvannutkaan, nämä kun eivät olleet ehtineet jutella aiheesta sittenkään sen tapahtuman jälkeen, joka musiikinluokassa oli sattunut.
Viimeistään se sattumus oli todistanut Lexille, että hänkin omasi jotain, jonka saattoi liittää siihen tunnepuoleen, jota hän ei ollut koskaan arvostanut. Oli ollut melko hämmentävää todeta se asia yön pikkutunneilla, kun uni ei ollut tullakseen.
Toiseksi, Lexiä tosissaan otti päähän, että hän joutui pohtimaan jotain tälläistä, kun tarkoitus oli ollut kuitenkin vain pitää hauskaa. Mitä sitten jos Jasey ei ollutkaan tullut? Miksi helvetissä sen piti vaikuttaa häneen?
Vittuun koko Jasey.
Lex otti jälleen imun tupakasta ja puhalsi savut raivoissaan ilmaan, tuuli kuljetti harmaan savupilven pois ja sitä oli turha yrittää seurata. Silti itsepäisesti Lex tuijotti pimeyteen, siihen kohtaan johon oli hetki sitten savut puhaltanut, kykenemättä näkemään mitään muuta kuin pelkkää mustaa.

Ajatus nousi nopeasti Lexin mieleen.
Syytettäköön siitä sitten alkoholia, mutta poika kaivoi iPhonensa farkkujen taskusta, tupakka roikkui suupielestä. Muutamalla sormen painalluksella poika oli saanut ruutuun tyhjän viestikentän.
Mitä hän oikein teki? Eihän hänellä ollut mitään sanottavaa koko Jaseylle. Ja olisi kaikenlisäksi naurettavaa pommittaa tuota viestillä, jonka sisältö olisi.. niin mitä? Sormet näpyttivät ruutua, mutta siitä syntynyt teksti pyyhittiin pois. Sama toistui muutaman kerran, mutta mitään järkevää Lex ei saanut kirjoitettua.
Lopulta näytölle ilmestyi sanat: Haista vittu.
Tosi kypsää.
Itseasiassa Lex ei ikinä onnistunut nolaamaan itseään lähettämällä viestiä, sillä hänet keskeytettiin. Keskeytys tuli ympärille kietoutuvien käsien muodossa, käsien jotka koskettivat pojan vatsan ja rinnanseutua.
"Mitä sä täällä yksin olet?", kysyi kujerteleva ääni.
Viestikentässä oleva teksti poistettiin, puhelin lukittiin ja se sujahti taskuun. Tupakka löytyi vielä sormien väliin, ennen kuin poika kääntyi, kohdatakseen sen ketä häntä näin ystävällisesti oli tullut tervehtimään.

Lex katsoi vaaleahiuksista tyttöä siinä edessään. Normaalisti kyseinen asetelma ei olisi harmittanut Lexiä ollenkaan ja hän saikin mielessään näpäyttää itseään. Häneenhän oli kuitenkin liimautunut ihan kivan näköinen tyttö, joka oli Lexin makuun tosin ehkä hieman liian pitkä, joka oli vetänyt vartalonsa ylle minimaalisen vähän kangasta. Niin, että ei paljoa tarvinnut arvailla mitä niiden alta löytyi. Vaikka Lex olikin kertaalleen toisen nähnyt ilman rihmankiertämää.
Niin, ei kai hänen olisi kuulunut olla pettynyt?
Mutta pettynyt hän oli.
Toisaaltaan oli ollut typerä ajatella, edes sen sekunnin ajan, että tyttö olisi ollut siskonsa.
Yolanda tuoksui siltä, kuin olisi uinut jossain parfyymissä hetki sitten. Se sai humaltuneen pojan nyrpistämään nenäänsä pienesti, mutta eipä Yolanda sitä huomannut.
"Kunhan vaan olin", Lex vastasi takaisin ja soi tytölle sitten tavaramerkikseen muodostuneen puolittaisen hymynkareen, kuin olisi ollut oikeasti muka iloinen siitä, että tyttö oli tuppautunut hänen seuraan. Tosin jotain hyvää siinäkin oli ollut, sillä olipa lapsellinen viesti ainakin jäänyt laittamatta.

Yolanda kikatti.
Lexin mielestä kikattaminen oli typerää. Hän ei ymmärtänyt miksi piti kikatella ja kiljahdella, niinkuin ikäväkyllä suurimmalla osalla tytöistä oli tapana.
"Kuule", tyttö kujerteli ja piirteli etusormellaan kiekuroita Lexin rintaan ja katseli ripsiään räpsytellen pojan silmiin, "-mä olen vähän miettiny sitä viimistä. Sä et soittanukkaan mulle aamulla. Ja mä varmaan olin vahingossa laittanu sun numeron väärin, kun se ei toiminu."
Lex hymyili Yolandalle ja mietti oliko tuo tosissaan tyhmä vai esittikö tyttö vaan.
"Joo kato, mun puhelin pöllittiin ja mä hävitin kaikki numerot niin en mä pystyny soittaa", poika sanoi ja veti kasvoilleen ilmeen, joka kuvasi harmistusta. Tarina upposi blondiin. Lex poltti tupakkaansa.


Lex mietti hetken aikaa viitsisikö hän.
Lopulta päätti, että kyllä hän viitsi.
"Et sä sattumoisin oo Jaseyta nähny?", hän kysäisi ohimennen ja tunsi sitten miten äsken lirkutelleen tytön vartalo jäykistyi. Vilkaistessa tyttöön, Lex näki miten toisen siististi nypityt kulmakarvat kurtistuivat ja tuo painoi huulensa tiukasti yhteen. Ilme käväisi tytön kasvoilla hetken aikaa, kunnes tuo onnistui vetämään sen tilalle toisen.
"En. Se varmaan on kaupungilla jakamassa toosaa rahasta", tyttö sanoi ja naurahti keposasti lauseensa päälle, "Kui?"
"Varmistin vaan, kun tuskin sitä ketään täällä kaipaakaan", Lex vastasi ja piilotti taitavasti tytön lauseesta aiheutuneen kiukunpuuskan virneensä taakse.
Niinpä, vittuun koko Jasey.

/en välttis saanu Jaseystä ihan kunnolla vielä kiinni, mutjooooo. ja sori toi puhelinhittaus, lexin kännykkään nyt ei leikisti saanu yhteyttä :---D/

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Kello oli jo paljon. Ihan liian paljon. Ja Jasey kyllä tiesi pirun hyvin olevansa myöhässä sen verran paljon että omaatunntoa kolkutti. Travisin kanssa kitaraa soitellessa oli lennähtänyt muutama liian pitkä tovi ja kello oli unohdettu kokonaan. Ja kellon myötä myös Lex jolla oli varmasti palanut viimeisetkin pinnanräppeet Jaseyhin. Jasey kirosi kelloa ja aikaa ja juuri väsättyjä uusia biisejä ja kitaraa vetäessään kuteita huoneessaan ylleen; mustan, hihattoman hupparin alle kiskottiin valkoinen toppi ja jalkoihin löydettiin revityt, mustat pillifarkut. Eteisessä jalkoihin vedettiin nopeasti converset jalkoihin. Onneksi Travis oli myös tajunnut kiireen ja puoliksi aiheuttaneensa sen, vaikkei tosin Jasey veljeään syyttänyt, ja lupasi lähteä kuskiksi heittämään Jaseytä kemupaikalle.

Koko automatkan Jasey yritti soittaa Lexin kännykkään, vaikka tiesi ettei se auttaisi asiaa yhtään, mutta joka kerta naisääni valitti toisessa päässä että puhelimeen ei saanut yhteyttä.
Jaseytä alkoi hävettää; eihän hän voinut myöhästyä ensimmäisestä tapaamisesta, jonka he olivat Lexin kanssa sopineet. Tai eiväthän he ihan tarkkaa kellonaikaa olleetkaan sopineet, mutta kyllä Jasey tiesi että Lex oli odottanut häntä varmasti paikalle jo ties miten kauan aikaa sitten. Asiaa ei myöskään auttanut se, että Travis joutui pysähtymään melkein kaikissa liikennevaloissa punaisiin. Ja se pirun Griffinin talokin sijaitsi jossain sokkelossa, ja sitä sai etsiä ihan kiitettävän kauan.
Musiikin jumputus paljasti että Travis oli juuri ajanut oikean talon eteen. Jasey hyppäsi nopeasti ulos autosta ja kiitti kyydistä. Travis huuteli perään jostakin kyydistä kotiin joskus.
”Mä en varmaan tuu yöksi kotiin”, Jasey huuteli tuolle takaisin muttei ollut varma kuuliko veli, olihan hän jo melkein kerrostalon ovilla ja heilautti nopeasti vain kättään päätään huvittuneena pudistavalle Travisille. Jasey moikkasi ripeästi muutamia rapussa vastaantulevia tuttuja.

Ihmisiä oli yllättävän paljon ja Jaseyhin iski pariksi sekunniksi epätoivo, sillä Lexin löytäminen veisi sekin melkoisen hetken. Tyttö kurottautui seisomaan varpailleen nähdäkseen paremmin, löytääkseen mustatukkaisen Lexin jostakin. Koko ajan kädessä ollut puhelin tungettiin farkkujen etutaskuun ja tummat silmät haravoivat kämppää etsiskellessään kohdettaan. Ja kyllähän se hetken kuluttua löytyikin, mutta silmät eivät voineet tai halunneet uskoa näkemäänsä todeksi. Lex ja Yolanda, mitä vittua?
Jasey oli seisahtunut niille sijoilleen. Mustatukka seisoi turvallisesti sisällä, mutta näki liiankin helposti lasisten ikkunoiden läpi parvekkeelle, jossa tuo vitun rasittava muija ja kusipää-Lex olivat yhdessä. Yhdessä yhdessä. Jokin tuntui kiehahtavan Jaseyn sisällä, mutta silti tuo pystyi kääntämään katseensa pois ja lähtemään paikalta. Ei tosin kauaskaan, jalat veivät viinojen luo. Niitä sekoitettiin ja lantrattiin vähän, ja ne olivat valmiita nautittaviksi.
Jasey ei edes ihan kokonaan ymmärtänyt, että miksi välitti. Mitä hän oli edes odottanut? Että Lex odottaisi ulkona, avaisi oven kuin herrasmies ja kaikki olisi mennyt niin kuin musiikinluokassakin? Jasey pudisti päätään, otti ison kulauksen juomastaan ja istahti olohuoneen sohvalle. Musiikki jumputti kovalla, jotkut tanssivat ja meno oli ihan perseestä. Meininki olisi ollut hyvä jos Jasey olisi osannut heittäytyä mukaan fiilikseen. Mutta kun ei. Viinamukilliset tyhjentyivät sitä mukaa mitä täyttyivätkin –melko nopeaan.

Joku tummatukkainen poika istuutui Jaseyn viereen siihen punaiselle sohvalle. Jasey antoi katseensa mittailla hymyilevää tulijaa hetken. Tuo näytti tutulta, oli varmaan samassa klikissä tai jotain. Ei Jasey jaksanut miettiä.
”Moi”, poika sitten tervehti ja istuutui parempaan asentoon sohvalla.
”Moi vaan”, Jasey vastasi, irroitti katseensa toisesta kohti olohuoneessa tanssivia ihmisiä ja otti kulauksen juomastaan. Mustatukka tunsi toisen tuijotuksen, muttei kääntynyt katsomaan.
”Miten sä voit olla yksin täällä?” pojan äänen kuultiin kysyvän musiikin seasta ja tuon sormi hipaisi Jaseyn hiuksia. Siinä samassa Jasey käänsi nopeasti katseensa tummatukkaan.
”Mistä sä tiedät, että olenko mä yksin?” heitettiin vastakysymys. Jaseytä vitutti. Poika selvitteli kurkkuaan ja otti omasta juomastaa kulauksen ja siirtyi lähemmäs Jaseytä istumaan. Pahistyttö tunsi toisen käden jossain niskansa ja hartioiden lähettyvillä sohvan selkänojalla. Jos Jasey olisi ollut yhtään enemmän selvinpäin, hän olisi jo häipynyt tästä typerästä tilanteesta, mutta tällä hetkellä mustatukka ei jaksanut välittää.

((Noo, emmäkään nyt niin saanu herrasta kiinni plus oon juonu liika vähän kahvia ja teksti on sairaan sekavaa, ja Lex on ihan törppö. Anteeks :((( ))

Lex Martin

Nyrpeä ilme viipyi hetken aikaa Yolandan kasvoilla sen jälkeen, kun Lex oli kysynyt tuolta tietoa Jaseyn olinpaikasta. Sen aikaa ilme pysyi, kunnes Lex totesi, että tuskin kukaan tulisi kaipaamaankaan koko tyttöä illan aikana. Se taisi olla kuitenkin vale. Oli vaikea yrittää vetää virnettä kasvoille sen jälkeen, vaikeampaa mitä se näytti Yolandan mielestä olevan. Itseasiassa Lex oli hyvin valmis siirtymään kotiin, jotenkin kummasti into koko iltaan oli lopahtanut, eikä blondin seura tuntunut sitä kohottavan yhtään.
Tupakasta vedettiin pari imua, ennen kuin se neppaistiin kaiteen yli. Tiputtuaan ensin koko matkan alas, se tulisi päätymään katukivetykselle. Huonolla tuurilla se osuisi jonkun päähän, mutta Lex ei ollut nyt siinä kunnossa että olisi murehtinut jonkun tupeen puolesta. Hän laski kätensä Yolandan käsivarsille ja työnsi tyttöä hieman kauemmaksi itsestään, niin että saattoi sanoa olevansa toisesta vapaa. Harmi vain, että Lex teki tämän vasta sen jälkeen, kun ikkunan toisella puolella kaksikon nähnyt Jasey oli jo lähtenyt. Ja näin jäänyt täysin huomaamatta.
"Hei", Yolanda protestoi vastaan, kun Lex työnsi tytön irti itsestään. Ja puhuessaan sai pojan kääntämään katseensa itseensä.
Miksiköhän blondi ei sykähdyttänyt yhtään? Oikeasti Lexillä ei ollut pienintäkään kiinnostusta hengata tuon kanssa yhtään tämän enempää. Yolanda ei olltu Jasey, se nyt oli totuus. Yolanda oli vanha juttu. Ja jos poika oikein muisti (silloinkin kun oli nautittu alkoholia, reippaastikkin vielä), oli tyttö ollut koko illan melkoisen tyrkky. Helppo 'saalis'. Sellainen, joka ei ollut loppujen lopuksi yhtään kiinnostava. Ei haasteellinen. Jos Lexillä olisi ollut tapana katua tekemisiään, olisi se varmasti ollut kaduttava teko. Ehkä hän nyt olisi saanut olla Yolandalta rauhassa.

Tyttö seisoi pienen matkan päässä Lexistä ja mutristi punattuja huuliaan.
"Mä varmaan oon kohta lähössä", Lex sanoi tytölle ja työnsi kätensä farkujen taskuihin. Hän oli alunperin ajatellut menevänsä kotiin yksin, soittavansa ehkä vähän kitaraa ja kumoavansa kurkkuunsa muutaman viskin, sitä kun löytyi viinakaapista enemmän kuin tarpeeksi. Itseasiassa se suunnitelma vaikutti paremmalta kuin hyvältä. Koska pojan kiinnostus juhlia kohtaan oli kadonnut, ei hän keksinyt mitään syytä miksi hänen olisi pitänyt paikalla enää väkisin olla.
Sanottuaan lauseensa ääneen se aikaansai tytössä hymyn ja kikatuksen. Tälle Lex kohotti toista kulmaansa, sillä hän ei ymmärtänyt miksi se oli niin hauskaa. Toki tytön ajatukset kävivät sitten suhtkoht selviksi, kun tuo siirtyi Lexin edestä tämän sivulle, työnsi oikean kätensä Lexin vasempaan, ollen näin käsikynkässä. Jaa, Yolanda oli kuvitellut kutsun koskeneen myös itseään. Ensiksi Lex oli sanomassa, että hän oli ajatellut menevänsä kotiin yksin. Hän ehtikin jo avata suunsa, mutta sulki sen sitten ennen kuin ehti sanomaan mitää ääneen.
Toisaaltaan oliko hänen pakko viettää ilta yksin, vaikka se ei ollut suunnitelmien mukaan mennytkään?
Yolanda nty näytti olevan kuitenkin innostunut lähtemään mukaan ja varmasti yhtä auliisti täyttelemään Lexin tarpeita. Tosin poikaa ei liiemmin innostanut viedä tyttöä kotiin. Tuo kun näytti olevan sellainen takiainen, että tuosta eroon pääseminen aamulla varmaan koituisi melko vaikeaksi. Tuskin kuitenkaan mahdottomaksi. Sen sijaan siis, että Lex olisi sanonut vastalauseen, hän soikin Yolandalla puolittaisen hymynkareen, jonka muodostaminen tuntui olevan melko vaikeaa.
Yolanda ei ollut Jasey, ei läheskään sama asia.

Hemmetti, raitis ulkoilma ei ollut auttanut ajatusten selventämisessä sitten lainkaan. Nämä kaksi kuitenkin lähtivät kävelemään sitä asunnon mittaista parveketta eteenpäin, aina niille avonaisille oville saakka, joista pääsi sisälle olohuoneeseen. Jos mahdollista, tuntui että musiikin volyymiä oli vain nostettu. Tai sitten se tuntui siltä, ulkona kun kuitenkin oli ollut kohtalaisen hiljaista, ääni kun ei ollut samalla lailla kantanut sinne asti.
Ihmiset olivat kerääntyneet tanssimaan olohuoneen keskikohdalle, josta kai ne sohvato li raahattu pois tieltä. Sinne huoneen reunoille. Tanssivien humalaisten läpi oli turha yrittää mennä, sillä niin tiiviisti nuo olivat pakkautuneet. Niinpä Lex, Yolanda käsipuolessaan roikkuen, lähti kiertämään näitä avonaisen keittiön kautta. Katse känätyi sivummalle ja porukka hajaantui edestä juuri ja juuri sen verran, että näkyville tuli sohvaryhmä. Jalat jähmettyivät paikoilleen ja Lex tuijotti sinne päin. Vierellä oleva Yolanda oli yrittänyt kävellä myöskin eteenpäin, mutta huomattuaan että poika oli jämähtänyt paikoilleen pysähtyi tuokin ja loi kummastuneen katseen Lexiin. Tyttö näki, että poika tuijotti huoneen vastapuoleiselle seinälle ja kääntyi itsekkin katsomaan siihen suuntaan, muttei kyennyt näkemään kuin humalassa tanssivia ihmisiä, jotka taas olivat peittäneet sohvilla istuvat ihmiset.
Tyttö kääntyi katsomaan Lexiin.
"No eikö me mennäkkään?", tuo kysyi.

Poika pujautti oman kätensä pois Yolandan käsikynkästä. Ei hän muutenkaan kulkenut kenenkään käsipuolessa.
Mutta Lex oli melko varma, että hän oli nähnyt sohvilla Jaseyn. Mitä vittua? Huomio piti kiinnittää hetkeksi kuitenkin Yolandaan, joka oli jäänyt Lexiä killittämääns iihen vierelle. Tyttö oli vetänyt kätensä puuskaan ja kohottanut maalattuja kulmiaan.
"Eikun jäädään sittenkin hetkeksi", Lex sanoi nopeasti ja yritti taas katsoa ihmisjoukon ohi sohville, mutta porukka oli ryhmittynyt liian tiiviisti.
"Kuule, haetaan juotavaa", Lex sanoi edelleenkään katsomatta Yolandaan. Jos hän olisi tyttöön katsonut, hän olisi nähnyt miten tuo kohotti kulmiaan, laski kätensä puuskasta ja kohautti myös olkiaan sen merkiksi, että ihan sama. Tyttö ojensi toisen kätensä ja nappasi Lexiä käsivarresta kiinni, vetääkseen tuon keittiön suuntaan jossa kaikille tarkoitetut juoma-ainekset olivat. Lex tunsi nykäisyn kädessään ja katsoi vielä viimeisen kerran suuntaan jossa oli luullut Jaseyn nähneensä, mutta kun mitään ei näkynyt poika luovutti ja seurasi Yolandaa keittiöön.
Tyttö istui alas, yhdelle korkeista baarijakkaroista ja risti jalkansa.
Lex sen sijaan ojensi toisen ktäensä eteenpäin, nappasi yhden muovimukin pinosta. Siihen hän kaatoi viinaa, lantrinkia tuli vain väriksi. Nostaessaan juomamukin huulilleen, hän sattui vilkaisemaan jakkaralle istumaan käynyttä Yolandaa, joka näytti siltä että odotti jotain. Lex kelasi hetken aikaa ja keksi sitten, että tuo oli niin avuton ettei kyennyt itselleen tekemään mitään. Pojan olisi oikeasti mieli tehnyt vain tokaista tytölle, että kai tuon kädet toimivat sen verran, että tuo olisi voinut itse itselleen jotain tehdä. Mutta ei hän jaksanut. Sen sijaan, hän ojensi itselleen tekemänsä mukin Yolandan suuntaan, ja teki toisen samanlaisen.
Yolanda otti kulauksen mukista ja näytti hetken aikaa siltä, että oli juonut jotain tosi pahaa. Tytön kasvoilel kohosi nyrpeä ilme, kun tuo nielaisi ottamansa suullisen ja sitten tuo katsoi mukin sisältöä tarkemmin. Tyttö ei kuitenkaan valittanut ääneen.

"Tule", Lex komensi, ennen kuin Yolanda ehti avata suutaan. Tuo tosiaan oli ollut sen näköinen jälleen, että tuolla olisi ollut jotain sanottavana. Henkilökohtaisesti Lexiä ei kiinnostanut Yolanda. Hän tahtoi nyt vain päästä näkemään, oliko hän nähnyt oikein vai oliko hän vain kuvitellut. Poika ei jäänyt käskynsä jälkeen odottamaan tyttöä, vaan hän lähti. Kiersi olohuoneen ympäri, kunnes pääsi paikkaan josta oli esteetön näköyhteys sohvalle.
Ja sitten tuntui siltä, kuin joku olisi lyönyt pesäpallomailalla kasvoihin. Poika seisoi paikoillaan ja vain katsoi sohvalla istuvaa Jaseyta. Joka ei istuntu yksin. Näemmä tuo oli löytänyt itselleen jotain seuraa. Suu puristui tiukaksi viivaksi ja mukia pitelemätön käsi puristui nyrkkiin. Jasey näytti olevan kovinkin läheisissä väleissä vierellään istuvan sällin kanssa, joka istui melko lähellä ja joka oli nostanut kätensä tytön niskaan.
Hetken aikaa poika näki punaista. Ja ihme kyllä hän ei edes miettinyt, minkä takia asia vaivasi ja ylipäätään sai hänet tuntemaan itsensä vihaiseksi. Se kai johtui humalatilasta, joka tosiaan oli melko kiitettävä. Pienen hetken verran Lex oli jo lähdössä. Kohti sohvaa. Vetääkseen Jaseyn siitä irti, irti tuosta sällistä. Mitä hän olisi sitten sanonut? Lexin päähän ei kuitenkaan mahtunut sellaista ajatusta tai tosiseikkaa, että itsekkin hän oli ollut Yolandan seurassa eikä näin ollen hänellä olisi ollut mitään sanottavaa Jaseylle siihen liittyen. Lex ei kuitenkaan ajatellut selkeästi. Ehei, hän oli sitä mieltä, että Jasey oli tehnyt tuon tahallaan. Odottanut ensin hyvän tovin, ennen kuin oli viitsinyt ilmaantua paikalle ja sitten hakeutunut jonkun kollin seuraan.
Jos Lex olisi jäänyt tarkemmin tutkimaan sisällään mylläävää myrskyä, hän olisi ehkä todennut olevansa mustasukkainen.
Lex ei kuitenkaan jäänyt.

Ei hän kyllä ehtinyt lähteä Jaseytakaan pois kiskomaan, sillä Yolanda oli päässyt keittiöstä pois ja liimautunut taas kiinni Lexin kylkeen. Tyttö ojensi kättään ylöspäin, niin että oli pörröttämässä pojan hiuksia. Nopeasti Lex veti päänsä pois alta. Jumalauta hänen hiuksiinsa ei koskettu.
Tapaus kuitenkin sai Lexin kiinnittämään huomionsa taas Jaseyn siskoon. Oma muki nostettiin huulille ja siitä kulautettiin reilusti alkoholia kurkkuun. Pelkkää viinaa kun Lexin paukut tosiaan olivat.
Ehkei Lex ollut kovin järkevä, mutta jos Jasey tahtoi pelata tälläistä peliä niin Lex oli mukana. Ei hän jumalauta jäänyt nurkkaan itkemään (ikäänkuin poika olisi ollut edes kykeneväinen moiseen toimintaan). Ei, hän pelaisi samoilla panoksilla. Viimeistään tässä kohtaa Lex totesi itsekseen, että hän oli kärsinyt aiemmin viikolla jostain hetkellisestä päävammasta. Kaikki ne lämpimät ajatukset olivat poissa ja niiden tilalle oli tullut vain vihaisia, rumia ajatuksia.
Mutta tosiaan, siinä hänen edessään seisoi Yolanda. Eikä Lexiä säälittänyt yhtään, että hän käytti tyttöä (toistamsieen) hyväksi. Hän hymyili blondille ja otti tuota kädestä kiinni, oli kuin vetäisi tuota syrjempään kaiken keskipisteestä, vaikka tarkoituksena olikin asettautua parempaan paikkaan. Niin, että Jasey näkisi. Ja kun paikka oli parempi, tarttui Lex kädellään Yolandan leuasta kiinni, nosti tuon kasvoja hieman ja painoi sitten huulensa tytön huulille.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Lex ei ollut huomannut Jaseytä niiden lasiovien takana, ainakin Jasey oletti niin. Se oli ihan hyvä, koska sen pidempään Jasey ei olisi jaksanutkaan jätkää katsella. Saatika sitten Yolandaa. Vittu mikä ämmä. Jasey pudisteli päätään juodessaan sitä oikeasti todella pahalta maistuvaa, sitruunamehuun lantrattua viinaa ja istuutuessaan siihen sohvalle. Olo oli oikeasti todella paska, vaikka Jasey yrittikin vaakutella itselleen, että ei tässä mitään, kaikki oli hyvin ja niin edelleen.

Pahis antoi kyynärpäänsä nojata sohvan käsinojaan ja laukansa puolestaan kämmeneensä. Olohuoneessa tanssivat ihmiset näyttivät tylsiltä, musiikki vain sattui korviin, litkut olivat pirun pahoja, kaikki oli lähinnä päin persettä, mutta silti tuo tuntematon jätkä jaksoi istua siinä Jaseyn vieressä ja selitellä omiaan. Jasey nyökkäili, välillä pudisteli päätäänkin, vaikkei edes kuullut mitä toinen sanoi.
Juoma loppui mukista. Jasey ei ollut huomannut ollenkaan, miten nopeasti se oli mennyt alas ja samalla noussut ihmisruumiin korkeimpaan kohtaan. Hymähdys karkasi mustatukan huulilta ja tuo katseli tyytymättömänä tyhjää mukiaan. Vieraan pojan sormi hipaisi tytön poskea ja hän saikin ruskeiden silmien huomion itseensä. Jasey katsoi tuota kysyvästi.
”Mä voin hakea sulle uuden”, poika totesi virnistäen. Noustessaan sohvalta ja ottaessaan vastaan Jaseyn tyhjän mukin, tuo hipaisi vielä pahistytön polvea.

Jasey antoi katseensa jäädä seuraamaan poikaa joka lähti hakemaan uusia juomia, mutta se ei ehkä olisi ollutkaan kovin kannattavaa, sillä kaikki muu hävisi Jaseyn ympäriltä ja näkökentästä sillä hetkellä, kun se saatanan Lex ja Yolanda osuivat tummien silmien tielle. Suutelemassa. Mitä? Mitä vittua? Jasey tunsi iskun jossain sisällään, lähellä jossain vasemmalla rinnalla. Ruskeiden silmien katse käännettiin pois niin nopeasti, että kaikki hetken ajan vain viivoina ja sumeana väriskaalana. Hetkeksi Jasey antoi silmiensä vain painautua kiinni ja levätä vasten kämmenen pimeyttä. Ajatukset pysyivät tyhjinä, mutta samalla ne löivät satoja salamia, ja Jasey joutui todella puremaan hammasta, ettei huutanut tunteitaan ilmoille.

Mustatukka ponkaisi ylös sohvalta, keräsi muutaman sekunnin itseään ja asteli sitten suoraan ketään väistämättä kohti, hmm, rakastuneita. Päästessään Lexin ja Yolandan luo, Jasey odotti hetken kunnes sai noiden huomion itseensä. Huulille nousi helponnäköisesti virnistys, vaikka se oikeasti vaati ihan helvetin paljon. Tummat silmät katsoivat vuoroin Lexiä ja Yolandaa, mutta katse pysähtyi Yolandaan.
”Mä kun luulin, että sä pitäisit edes jonkinlaista naamarajaa yllä”, todettiin sitten huvittuneena hymähtäen. Katse vilkaisi Lexiä, samalla kun kasvoille luotiin säälittävä ilme. Jasey naksautti kieltään kuuluvasti ja lähti sitten astelemaan pois päin. Se tuntematon jätkä alkoikin kiinostaa enemmän.

Tummatukkainen tuntematon poika löytyikin sieltä minne Jasey osasi askeleensa suunnata, sinne mistä ne viinat saatiin. Tummatukka lantrasi mehut, kääntyi ja yllättyi ilmeisesti kun näki Jaseyn edessään. Jasey otti juomat käsiinsä, asetti ne lähimmälle pöytätasolle tai jollekin sellaisella, ja vain suoraan sanottuna hyökkäsi toisen kaulaan. Pojan käsi tunnettiin jossain pakaroilla ja toinen käsi alaselällä, paidan alla. Suudelma oli pitkä ja kiihkeä, mutta kun se loppui, Jasey ei olisi halunnut myöntää sitä tosiseikkaa, ettei se ollut edes tuntunut hyvältä. Se oli vain ollut suudelma muiden joukossa, ja tuo jätkä oli peruskähmijä, muttei sillä ollut nyt väliä. Virnistyksellä ja hymyllä saatiin toinen täysin pauloihin, eikä tarvittu paljoakaan että poika saatiin mukaan lähimpään pyöreään pöytään pelaamaan korttia.
Kuteet vähenivät, pää täyttyi ja fiilis parani, mutta vain teennäisesti. Mutta mitä sitten? Vitut fiiliksestä, vitut Lexistä, pääasia että huomenna tästä illasta ei muistaisi mitään.
Tovin jos toisenkin kortteja lyötiin pöytään ja Jaseykin oli jo seonnut drinkkiensä laskuissa, ennen kuin mustatukka tunsi otteen ranteessaan. Se poika, joka oli esitellyt itsensä Jamesiksi. Oli kuulemma talon isäntänä. James nyökkäsi johonkin suuntaan ja Jasey keräsi menetyt muutamat vaatteensa mukaansa, antaen pojan johdatella itseään sinne jonnekin.

Jasey löysi itensä hetken kuluttua jostakin tyhjästä ja selvästi hiljaisemmasta huoneesta. Katse haravoi ympäristöä, se oli sinistä täynnä. Seinällä oli näköjään kitara. Lattialla oli jotain vinyylejä. Se oli varmaan jonkun makuuhuone. Jamesin nimittäin. Jasey kuuli naksahduksen takaansa ja kääntyi katsomaan. Tummatukkainen James oli sulkenut oven perässään ja lähestyi nyt Jaseytä hymyillen. Jasey oli itse asiassa juuri ollut vetämässä hihattoman hupparinsa vetoketjua ylemmäs, mutta Jamesin kädet estivät sen painautuessaan vasten Jaseyn käsiä siihen rintamukselle. Jasey napitti tummatukkaista, sinisilmäistä poikaa silmiin ja tuo katsoi takaisin. Jamesilta karkasi pieni huvittunut hymähdys ja tuon kädet hivuttautuivat Jaseyn hiuksiin ja niskaan.
Pojan isompi vartalo johdatteli Jaseyn pienempää ja heiveröisempää vasten seinää sängyn vieressä. Tummatukan kädet avasivatkin näppärästi Jaseyn hupparin vetoketjun uudelleen ja hihaton vaatekappale löysikin paikkansa jostakin lattialta. Huulet koskettivat taas toisiaan ja Jasey tunsi Jamesin kädet vasten paljasta ihoa.
Ja sillä hetkellä Jasey toivoi että siinä Jamesin tilalla olisi ollut joku ihan muu.