I'm up for anything tonight (k18)

Sama vanha ränsistynyt kerrostalo lähellä kaupungin köyhimpiä alueita. Sama vanha talo, jonne Romeo oli niin usein vienyt vieraitaan yöksi, eikä aina ihan yöksikään. Sama vanha talo, jonka saman vanhan kämpän niin moni oli nähnyt, sen huoneen jossa suurimman osan koko pinta-alasta valloitti sänky. Se sänky, jossa Romeo oli maannut vieraitaan niin usein ennenkin. Ei, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun poika vei sinne kaksi kerrallaan.
Romeo naputteli rattiin radiosta kuuluvan musiikin tahdissa ja vihelteli. Jupiter istuskeli takana ja katseli ulos ikkunasta tympääntyneen näköisenä. Maisema oli tylsä, mutta huomattavasti mieluummin sitä katseli kuin mitä sitä maisemaa, joka hänen ikkunoistaan näkyi. Täällä joku sentään edes kieli siitä, mitä oikea elämä on.

Rastatukkainen parkkasi auton katokseen tuon mainitun kerrostalon pihaan, siihen katokseen joka oli sille tarkoitettu. Poika hyppäsi autosta ulos sen sammutettuaan ja piruuttaankin kiersi taakse avaten leveän virneen saattelemana takaoven kahdelle seuralaiselleen. Jupiter hyppäsi ulos ja hymyili Romeolle kääntyen sitten ja ojentaen kättään Andrewille. Romeo hymyili toisellekin ja lähti auton ovet lukittuaan kohti lähimmän kerrostalon ovea vinkaten kaksikon seuraamaan itseään. Andrewhan heillä oli käynyt aiemminkin, mutta Jupiteria rastatukka ei ollut aiemmin kotiinsa vienyt. Takkutukka tervehti ulko-oven edessä istuvaa mustaa poikaa, jonka suupielestä roikkui jointti. Vastaukseksi poika sai rauhan toivotuksen, kuten normaalistikin tämän pojan tapauksessa. Ruskeat silmät katsahtivat taakse varmistaen että häntä seurattiin.
“Niin ja hissi on epäluotettava, eikä valotkaan aina toimi. Ja alakerran mummo on hajusta päätellen yrittänyt laittaa ruokaa ja polttanu taas kaiken pohjaan. En ihmettelis, vaikka olis häkää”, Romeo puheli lähtien kaksi porrasta kerrallaan kohti kerrosta, jossa asui.
Ewansien oven kohdalla avain työnnettiin lukkoon ja ovi avattiin. Romeo huhuili tottumuksesta tervehdykset. Isä ei olisi kotona, sillä tuolla oli työtä tänään. Tai siis miehen ei olisi pitänyt olla kotona, mutta ihme kyllä Romeo sai vastauksen tervehdykseensä. Mies verkkareissa ja T-paidassa tuli eteiseen nojaten seinään tupakka huulessa.
“Eikö sun pitäis olla koulussa?”, Marshall yritti, mutta sai kohdata vain poikansa silmien pistävän katseen ja pienen päänpudistuksen.
“Turha moralisoida, sä et ole töissä”, rastatukka huomautti. Isä kohautti olkiaan ja näytti tympeältä. “Ei tarvi, saatiin kaikki valmiiks aikataulun edellä”, Marshall kuittasi saaden Romeolta pienen vinon hymyn. Olihan se nyt huvittavaa, että heillä roolit menivät hieman väärin päin.

“Jupiter ja Andrew tulee tänne, eli olis tosi jees jos viitsisit”, Romeo ilmoitti osoittaen sitten ovea. “Ja et haraa vastaan, meillä on järjestely”, takkutukka ilmoitti saaden isänsä huokaamaan syvään, vetämään kengät jalkaansa ja vieraita poikia vilkaisten luikkimaan rappukäytävään.
“Joo, tulkaa sisälle”, Romeo hymyili potkaisten kengät jalastaan astellen sisemmäs vähemmän siistiin asuntoon. Tottumuksesta myös päällimmäinen paita lensi lattialle ja vinon hymyn korisamat kasvot kääntyivät poikiin päin takkutukan nojautuessa seinään.

Jupiter katseli tilannetta poissaolevana suuremmin huomiota kiinnittämättä, mitä nyt hieman kohotti kulmiaan. Romeo heitti miehen, joka selvästi oli tuon isä, noin vain ulos asunnosta. No, kävihän se noinkin.
Maiharit potkittiin jalasta ja poika venytteli ynisten. “Kotoisalta näyttää”, poika hymähti vilkaistuaan romun täyttämän lattian ja sotkuisen kämpän läpi vihreillä silmillään.

Automatka kului hitaasti ja kiusallisen hiljaisuuden vaaniten, joten Andrew ei voinut muuta kuin olla tyytyväinen Romeon pysäköidessä auton. He olivat perillä. Tuttu, mutta kuitenkin niin tuntematon maisema näkyi ikkunasta kun Andrew tiiraili auton sisältä olivatko he varmasti samassa paikassa missä Romeo edellisellä kerralla oli kertonut asuvansa. Ja sama paikkahan se tosiaan oli.
Ensimmäisenä Romeo poistui autosta ja tämän jälkeen Jupiter, joka ojensi kätensä kohti hoikinta poikaa. Andrew tarttui siihen, ei edes epäröinyt hetkeäkään. Hän tahtoi vain nopeasti sisälle, vaikka sinne pääsykin pelotti mitä eniten.
He molemmat, Andrew kuten myös Jupiter seurasivat kiltisti Romeota, joka johdatti heidät kaikki kolme sisälle kerrostalon rappukäytävälle ja sitä myöten pojan kotioven taakse.

Andrew ei osannut edes sanoin kuvailla miten järkyttävää oli törmätä Romeon isään. Ainakin tummatukka oletti tämän olevan skeittarin isä. Ujona ruipelo seurasi sivusta isän ja pojan keskustelua, vilkuili välillä Jupiteria ja seurasi mihin tämäkin johti. Sitten kylmänrauhallisesti Romeo käskytti miehen ulos ja tuo totteli. No olipa heilläkin järjestelyt.
Andrew asteli sisälle kun rastapää oli antanut luvan. Tuo oli jo riisumassa paitaansa pois ja Jupiter kenkiään. Andrew kiskoi myös omat kengät jalastaan ja katseli ympärilleen.
Sama kämppä. Viimeksi kun Andrew oli käynyt täällä, Romeo oli nainut häntä kolmesti saman illan aikana. Ensin sohvalla, sitten suihkussa ja yöllä sängyllä. Ihme ettei Romeo tänäänkin vessassa käyttänyt piirrettyjä kutsukorttina.
Andrew ei tiennyt mitä tapahtuisi, mutta sen hän tiesi, ettei missään nimessä itse alkaisi ketään naimaan. Romeo tiesi sen, ettei tämä hontelo tummatukka harrastanut seksiä niin päin. Ja se pysyisi niin, sihen liittyen Andrew osasi kieltäytyä, mutta toivoi kuitenkin ettei edes sellaista pyydettäisi.

Sydän hakkasi langan laihan pojan kropassa ja vartalo oli jännityksestä jäykkänä. Hän siirtyi oven luota peremmälle ja nojasi seinää vasten. Hän ei pystynyt katsomaan vielä kunnolla edes Romeota, koska ei osannut vielä rentoutua. Mutta pian sekin helpottuisi luultavasti kuin samoin tavoin aina kahden takkutukan kanssa.

Jupiter sipaisi hiuksiaan ja vilkaisi ensin Romeota, sitten Andrewia palauttaen taas katseensa Romeoon. Kolmisin oli se huono puoli, ettei voinut noin vain tehdä mitä huvitti. Piti osata katsoa miten järjestely muotoutui ja sitä rataa. Ei menty enää kahden ihmisen ehdoilla, ja vaikkei se kuulostanut niin paljoa enemmältä se muutti paljon pikkuseikkoja ja monimutkaisti tilannetta. Jupiter kuitenkin uskalsi olettaa Andrewin olevan se, joka kaipasi eniten rohkaisua. Jupiter vilkaisi Romeota ja kehotti tuota silmillään, eikä rastatukkainen kahta kertaa miettinyt. Hänen ei tarvinnut sellaisia, hän meni halujensa mukaan, ei tunteiden tai järjen.
Romeo otti askeleita tullen Andrewin eteen ja vetäen pojan suudelmaan. Toinen oli selvästi hermostuneen oloinen, mikä sinänsä huvitti rastapäistä. Andrew todellakin taisi olla ensikertalainen tällaisessa. Voi pientä…
Romeo kiusoitteli Andrewia huulillaan ja suudelmillaan, näykki ja leikitteli kielellään Romeo oli jälleen päässyt elementtiinsä ratin takaa, leikittelemään ja harrastamaan seksiä. Sitä tuntui olevan koko elämä täynnä, mutta sisällökästä se ainakin vielä oli. Kai siihenkin joskus maku menisi… Mutta saisi odottaa useamman kymmenen vuotta sitä ihmettä.

Jupiter katseli hetken nuoleskelua kyllästyen sitten pelkkään katseluun ottaen askeleen lähemmäs seinää vasten painautunutta Andrewia ja Romeota, joka tuota suuteli. Ter astui askelen lähemmäs nypäten Romeon paitaa merkitsevästi. Poika tuskin huomasi koko elettä, mutta Jupiter toisti sen hieman kovemmin saaden ryöstettyä huomion itselleen. Rastapäisen itsetunnossa ja ylävartalossa kun ei ollut vikaa, paita kiskaistiin lattialle hetkessä. Jupiter kehräsi tyytyväisyyttään nähdessään kankaan alta paljastetun yläkropan. Hyvä kun kuola ei valunut.
Romeo kumartui suutelemaan ahnaasti myös Jupiterin huulia saaden pojan tyytyväisyyden kasvamaan entisestään.
“Sänkyyn”, poika mumisi vaativasti saaden ratatukan naurahtamaan ja osoittamaan raollaan olevan huoneen ovea. Molempien poikien katseet kääntyivät kehottavina Andrewiin ja Jupiter lähti ensimmäisenä suurempia arastelematta Romeon huoneeseen rojahtaen sängylle tiputtaen farkkunsa lattialle.
Romeo suuteli vielä Andrewia suorastaan kiskoen tuon virneensä saattelemana huoneeseensa ja tönäisten Jupiterin uhriksi sängylle. Mustatukkainen poika ynähti ja vuorostaan hyökkäsi Andrewin kimppuun repien tuon paitaa pois voidakseen antaa huultensa vapaammin vaeltaa tuon hoikalla vartalolla.

/jatkuu taas niin hyvällä tasolle XD heräsin just >.< ja aina löytyy tekosyytä tönkölle tekstille :-----D

Välillä aika tuntui kiusallaan pysähtyneen ja jätti pienen tummatukan kärsimään niistä hiljaisista, kiusallisista hetkistä kun taas välillä tapahtui jotain ja sitten tuntui tapahtuvan todella paljon yhden sekunnin aikana, eikä Andrew meinannut pysyä mukana. Nytkin Romeo, itse täydellisyys, oli ilmestynyt yhtäkkiä hontelomman eteen ja suuteli tätä. Andrew ei voinut olla äännähtämättä puoliksi halusta, puoliksi helpotuksesta, kun sai taas olla Romeon käsien suojassa. Vähitellen tummatukka alkoi vastaamaan, hetki hetkeltä enemmän kiihkeämmin. Rastapää kiusasi ihan tahalleen häntä, sen huomasi heti. Ja kyllä tuo lurjus myös onnistuikin. Niin kamala kaipuu, suorastaan pakotus valtasi koko kropan. Andrew tahtoi vain kietoi kätensä toisen ympärille ja käydä kiinni samoin tavoin kuin viimeksi. Mutta Jupiterin läsnäolo esti tekemästä näin, jonka seurasta vartalo meinasi vain jäykistyä entisestään.

Jupiter keskeytti suudelman, voi kyllä, aivan liian aikaisin. Vastahan he olivat kerenneet tervehtimään. Jestas, Andrew ei ollut saanut nähdä Romeota pariin viikkoon, odottanut epätoivoisena, että tuo soittaisi hänelle taas. Koulussa nyt ohimennen nähty, mutta silloinkin rastapää oli ollut joka kerta melko kaukaisella etäisyydellä ja aina seuralaisia mukanaan. Totta kai Andrew oli ikävöinyt poikaa, valtavasti. Hänen ikävöimisen aikana Romeo oli vain vikitellyt uusia uhreja koulun vessassaa, mahtoikohan se olla jokin yleisin paikka vietellä muista? sieltä Andrewinkin rastapää oli mukaansa napannut ensimmäisellä kerralla. Ja nyt taas.
Romeo riisui paitansa, jota Jupiter nälkäisen näköisenä ihaili. Olivatko nuo kaksi ensimmäistä kertaa keskenään? Jupiter siis olisi myös vain pelkkä seksiriippuvainen, joka metsästi uusia hoitoja. Jestas, mikä näitä vaivasi! Ja mikä Andrewia vaivasi kun tälläiseen suostui?
Seuraavaksi Jupiter sai vuoronsa ja pääsi suutelemaan rastapään kanssa. Tummatukka katsoi kärsimättömänä vieressä. Hitto, saisiko hän jo Romeon takaisin? niin epätoivoisena odotettiin ja odotettiin, kunnes mustapehko keskeytti ja mainitsi sängyn. Sitten kumpainenkin, Romeo ja Jupiter kääntyivät katsomaan Andrewiin. Mitä nyt? Pitäisikö hänen vai sanoa jotain?

No ei nähtävästi, sillä tuo suloinen Andrewia lyhkäisempi poika marssi jo huoneeseen, kiskoi housunsakin pois. Niin helposti vain riisui ne jaloistaan.. Romeo keskeytti tapahtuman seuraamisen suudelmallaan. Andrew kehräsi innoissaan, kyllä hän vähitellen alkoi rentoutumaan. Pitäisi vain yrittää tehdä sama Jupiterin kanssa, toivottavasti hän pystyisi olemaan rento myös tuolle suloiselle uudelle tuttavuudelle.
Romeo kiskoi Andrewin huoneeseen, ehkä turhan vaativasti. Kyllähän ruipelo olisi kiltisti seurannut, ei hän yksin olisi suostunut jäämään ja vain avokäsin antaa Romeota kokonaan Jupiterille.
Andrew kaatui sängylle, kiitos Romeon, ja mustapäinen pikkukaveri kiskoi hänen paitansa pois. Toisen huulet tuntuivat yläkropalla, veltelivat vapaana ja nopeasti paikkaansa. Katse eksyi Romeoon, odottavaisena. Takaisin Jupiteriin. Andrew sulki silmänsä hetkeksi, yritti rentotua ja totutella mustapehkon kosketukseen ja huuliin. Kyllä hän tottuisi, siihen menisi vain hetki.

"Romeo?", Andrew kutsui epäröivästi, alahuulta purren pienesti. Viimeksi Romeo oli joutunut koko ajan kouluttamaan tummatukkaa, yritti opettaa tätä toimimaan oman tahdon mukaisesti ja käskyttää rastapäätä. Aika kehnoin siinä oltiin selvitty, mutta ainakin jotain opittu. Ei sen puoleen, ettei Andrew ikinö käyttäytyisi oikeasti niin. Mutta nyt kun oltiin Romeon seurassa, ehkä hän voisi yrittää olla hieman oma-aloitteisempi.
Pieni suoristi ja paransi vähän asentoaan vuoteella, vei kätensä Jupiterin niskan taakse ja veti tuon päätä lähemmäksi, jotta pystyi suutelemaan toisen huulia. Kai sekin nyt jotain oli..? ainakin toiset tietäisivät, ettei Andrew olisi täällä vasten tahtoaan, eikä häntä tarvitsisi väkisin ottaa.

Andrew tuntui rauhoittuvan edes hitusen Romeon suudellessa tuota, toinen oli hetkessä kiihkeästi mukana. Silti, toinen oli selvästi jännittynyt, mikä jäi hieman häiritsemään Romeota. Vain hieman, mutta sekin oli suuremman luokan ihme rastatukkaisen pojan kohdalla.
Hetkeksi huomio tosiaan kiinnittyi korppitukan omaavaan Jupiteriin ja tuon huuliin. Se hetki oli pian ohi, sillä ei Romeolla ollut mitään syytä pitkittää.
Romeo istui sängynlaidalle Jupiterin omiessa jälleen hetkeksi Andrewin itselleen. Eihän tämän toki näin kuulunut mennä, vaan kaikille jotakin ja mielellään samanaikaisesti.
Jupiter suuteli ja näykki Andrewin ihoa, kaulalta ja rintakehältä, jälkiä ei ollut tarkoitus jättää mutta tuskin niiltä täysin vältyttäisiinkään. Toinen kutsui Romeota nimeltä, eikä Ter antanut sen haitata toisen kroppaan tutustumistaan.
Romeo taas katsoi toiseen tuon lausuessa hänen nimensä, poika kääntyikin polvilleen kahden muun suuntaan ja katseli ujointa poikaa ruskeilla silmillään. Toinen tuntui olevan niin hukassa…. Voi pientä. Ja silti, takkutukkaa ei kaduttanut sitten lainkaan että oli noukkinut lemmikkinsä mukaan. Näkisi ja saisi taas tuotakin, kun ei ollut saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä… Ei vain ollut ikävä, kun muisti ei huutanut Andrewista, eikä tuota ollut näkynytkään. Tokihan toinen oli hetkittäin mielessä käynyt, mutta niin oli kyllä moni muukin, joten…

Yllättäen Jupiter tunsi käden niskassaan ja kohotti vihreät silmänsä avaten katseensa Andrewiin, joka veti Terin kasvoja itseensä päin ja suuteli alkuun hieman arasti huulia. Mustatukka oli oikeastaan hyvinkin tyytyväinen tähän oma-aloitteisuuteen, ei tarvinnut ajatella toisen olevan niin pihalla.
Romeo naurahti katsellen huvittunut hymy huulillaan rohkaistunutta Andrewia. Eipä sillä itseään tyytyväiseksi saanut, kun oli ulkopuolinen. Rastahiuksinen asettui Andrewin taakse nojaten leukaansa hetket tuon yläselkään hengitellen lämmintä ilmaa tuon niskaan ennen kuin suukotti sitä vieden käsiään takakautta toisen haaroihin.

Joo, joo, tilanne oli outo ja järkyttävä ja kaikkea sinne päin, sitä mieltä Andrew tosissaan vielä oli, mutta alkoi kuitenkin vähitellen hetki hetkeltä enemmän lämpenemään tapahtumalle. Kai se kaikkein inhottavin jää alkoi sulamaan yltä, vaikka jännitys ei siltikään meinannut kadota millään. Olihan se kamalaa kun ei tiennyt mitä tehdä ja missä vaihteessa, miten mikäkin jaettaisiin. Ja edelleen Romeon jakaminen tuntui hirveältä, voi mitä kaikkea Andrew olisikaan valmis tekemään sen eteen että saisi tuon komistuksen kokonaan itselleen. Mutta kun ei niin ei.

Jupiter vastasi tummatukan suudelmaan, no se nyt ei oikeastaan yllättänyt, nuo kaksi Romeon kanssa olivat kuitenkin tälläisessä paljon kokeneimpia kuin Andrew, joten tuskinpa heitä juurikaan yhtään askarrutti mikään. Onneksi Romeo löysi paikkansa ruipelon takaalta. Toisen vartalon lämpö ja läheisyys tuntui paremmalta kuin tummatukka oli muistanut. Oli vaikea murehtia mistään enää kun rastapään hengitys poltteli selässä, se todella sai omituisia tunteita hereille. Olisi varmaan pitänyt huolestua siitä, miten pelkkä tuon ihanuuden hipaisu sai aikaan. Pieni kosketus ja Andrew oli jo sulaa vahaa, heti lämpenemässä. Teki mieli vain hypätä kunnolla toisen syleilyyn ja imeä kaiken ilman keuhkoista. Ja se pakottava tarve tuntea Romeon kosketus vain yltyi ja yltyi.
Tästä syystä rastapään käsien karatessa pienemmän haarojen läheisyydelle, Andrew ei voinut olla äännähtämättä Jupiterin huulia vasten puoliksi halusta ja puoliksi helpotuksesta, että se oli Andrew jonka haaroihin täydellisyyden kädet löysivät. Vaikka vielä ei kannattanut toivota mitään, kyllä Jupiterkin saisi osansa Romeosta.

Andrew jatkoi edelleen Jupiterin suutelua, mutta takertui toisella kädellään rastapään käteen, kuin yrittäen ilmaista tahtonsa saada lisää, päästä lähemmäksi Romeota. Mutta ajatus enemmästä kauhistutti, se tässä kaikkein epäselvintä olikin, kuka sai mitä ja keneltä, kuka teki mitä ja kennelle.

- tulee kökköö tekstii DX -

Jupiter söi toisen huulia rajattomalla halulla, puski lyhytvartista ja hentoa kroppaansa vasten toista. Hän oli kyllä varsin tietoinen siitä, kuinka rastatukkaisen pojan huomio oli kiinnitetty Andrewiin. Huomasinhan sen jo pelkästään siitä äännähdyksestä, joka Andrewista lähti.
Ja silti se ei juuri nyt haitannut pätkääkään. Kolminpelissä siihen piti tottua, ettei kokoajan voinut olla huomion keskipusteenä. ja nyt muutenkin näytti siltä, ett se keskipiste oli Andrew… vaikkakin Romeo taas tuntui olevan ainut aktiivinen osapuoli. Jupiter oli vahvasti passiivinen, eikä Andrewiakaan oikein muuksi osannut kuvitella kuin alistuvaksi.
Selvää nyt oli ainakin se, ettei mustatukkainen friikkipoika pelkkiin suudelmiin tyytyisi.

Romeo tunsi Andrewin käden omallaan, mikä sai pojan hymähtämään vasten toisen niskaa. Hampaat leikittelivät kevyillä näykkäyksillä, huulet ripottelivat suudelmiaan toisen pehmeälle iholle niskaan ja yläselkää pitkin alemmas. Kevyesti Andre wtöytäistiin selälleen sängylle ja Jupiter kaatui samalla Andrewin alle. Suudelma keskeytyi vain hetkeksi kunnes sitä jälleen jatkettiin kuin häiriötekijää ei koskaan olisi ollutkaan.
Romeo jatkoi suudelmiaan pitkin hentoisen, laittoman hoikan pojan, selkää koettaen kevyesti hampaitaan toisen törröttäviin selkänikamiin. Hitaasti mutta varmasti edettiin alemmas, kohti toisen pojan housujen lantiovyötä.

Ja Andrew kun oli pelännyt, että hän joutuisi olemaan sivustalla vähän väliä häiritsemästä kahta muuta ja antaa heidän rauhassa leikitellä kahdestaan, mutta jotenkin tässä syntyi sellainen fiilis, että tummatukka oli kaiken toiminnan kohteena. Hän oli ikään kuin keskipiste, joka kuulosti niin tavattoman omituiselta. Jatkuisiko se näin vai muuttuisiko asiat toisin? Helpointahan tämä varmaan Andrewille olisi, ainahan se niin meni, että hän vain antoi ja oli niin sanottuna uhrina. Vaikka mielellään hän se uhri olikin. Kaikkea oli edelleen niin kamalan vaikea hahmottaa.
Nyt tummatukka pystyi tiedostamaan vain Jupiterin puskevat liikkeet ja halukkaat huulet omillaan, Romeon näykinnät ja suudelmat niskalla.

Pieni, lähes kuulumaton ynähdys karkasi ruipelon huulilta kun hänet tönäistiin vaakatasoon. Jupiterin huulet löytyivät vielä lähettyviltä, eikä kulunut sekuntiakaan kun ne olivat takaisin Andrewin suuta vasten, edelleen yhtä vaativina ja ahnaina. Andrewin oli hirveän vaikea keskittyä suudelmaan, vaikka Jupiter tuskinkaan sitä huomaisi. Niin häiritsevästi rastapää oli viemässä huomion kokonaan huuliensa kanssa, jotka kulkivat pitkin hoikemman selkää.
Jupiter oli saanut housunsa pois jo ennen sängylle siirtymistä. Andrew vei molemmat kätensä mustapehkon luokse hetkeksi, se tuskin haittaisi Romeota. Silloinhan tuokin saisi näprätä vaikka omat vaatteensa pois. Ruipelo painautua vartalollaan hennosti, mutta kuitenkin tarpeeksi huomattavasti ja vaativasti Jupiterin alakroppaa vasten, joka nyt sattui olemaan helpointa tuolle, kun ei housujakaan enää omistanut.

Hetken päästä tummatukka kuitenkin paransi hieman asentoaan ja ikään kuin huomaamattomasti laski toisen kätensä Romeon polven luokse, otti siitä hitusen tiukemman otteen ja hetkeksi irrotti huulensa Jupiterista. Andrew hengähti hetken, katsoi Jupiteria taas ehkä hieman hätääntyneesti, mutta peitti sen jatkamalla suudelmaa. Pian hän kuitenkin tahtoisi myös saada kauean ikävöidyn Romeon huulet, mutta kai paras oli aina hyvä jättää vikaksi. Vaikka eihän Andrew mitenkään tahtonut Romeota ja Jupiteria paremmuus järjestykseen pistää tai muutenkaan järjestellä mihinkään jonoon, asia nyt kuitenkin oli vain niin, että Andrew oli kerta kaikkiaan täysin lumoutunut rastapäähän eikä siihen mihinkään päästy. Ja jos jotain siitä sai syyttää niin ainoastaan Romeota. Ja no ehkä myös Andrewia sittenkin, niin heikko ihastelija tuo oli.

- olin pirun törkeä ja hypin XD Mutta mä en osaa/jaksa pelata kimppaa koska Jupiter tuntuu tosiaan ylimääräiseltä tässä parituksessa (; Niin, eli hittiä on tässä vuorossa nyt sitten enempi ku laki sallii .____. -

**

Oli aikamoinen saavutus yhdelle päivää saada kaksi upeaa hoikkaa poikaa sänkyynsä kerralla, saavutus jopa Romeolle. No, kaikki hyvä kuitenkin loppui aikanaan, ja lopulta sitä vaan maattiin hengästyneinä ja hikisinä, raukeina kasassa sängyllä. Niitä tilanteita, jolloin Romeon olisi tehnyt kovasti mieli tupakkaa. Eipä löytynyt, eikä se niin välttämätöntä ollutkaan kun ei sattunut polttamaan vakituisesti.
Rastatukka oli tullut tämän noin tunnin, ehkä hieman sen ylittäneen, ajan sisällä kahdesti; kerran Jupiterin suuhun, kerran Andrewin sisään. Ja nyt Romeon sormet olivat eksyneet jälkeen mainitun hiuksien lomaan leikittelemään.
Jupiter oli miltei samantien noussut ja kysynyt suihkun sijaintia. Toinen hoiti tämän liian rutiinilla, ei jäänyt nautiskelemaan olostaan jälkeenpäin. No, kävihän se niinkin, mutta Romeo ei ymmärtänyt. Seksin iloa ei ollut vain itse akti vaan myös hetki ennen ja jälkeen sen. Tai sitten Jupiterilla vain oli oikeasti muutakin elämää ja tekemistä, kuten tuo oli väittänyt. Takaisin mustatukka ei enää tullut, vaan oli vaatteensa ennen poistumistaan lattialta noukkinut ja suihkun veden valumisen jälkeen kuluikin vain hetki ennen kuin ovi kävi. Oli Romeo sentään pyyhkeen tajunnut peikkopojalle lainata.

Romeo huokaisi ja hivutti toista kättään Andrewin aivan liian hoikan ja sitäkin himottavamman vartalon ympärille vetääkseen tuota lähemmäs itseään. Toinen käsi vedettiin pois pojan tummista hiuksista ja sillä sipaistiin hiuksia hieman, katse toisen silmissä.
“No, prinsessa, oliko se niin paha?”, poika uteli leveä hymy raukeilla kasvoillaan. Tällä annoksella seksiä pärjäsi kyllä loppu päivän, mutta saattaisihan rastapää tahtoa vielä lisää. Ainakin toistaiseksi Andrew oli kuitenkin jäänyt.
“Ethän sä jätä mua nyt yksin, Andrew?”, poika kysyi. Tai eihän se mikään kysymys ollut, hän manipuloi kun kerta tiesi sanoillaan saavansa toisen jäämään. Andrew oli täysin taivuteltavissa, pelkillä sanoilla… Ja vaikka Romeota suututtikin, että joku toisen henkistä heikkoutta käytti poikaa vastaan, hyväksikäytti tuota salli takkutukka sen itseltään. Hän oli poikkeus kaikessa, etuoikeutettu, ainakin omassa mielessään.

Yllättävän nopeasti leikit oli leikitty. Tai siltä se tuntui, vaikka aikaa nyt menikin varmasti päälle tunti. Kaikki oli niin outoa, aivan uutta tuolle hontelolle tummatukalle, joka kaiken lisäksi tunsi olonsa hetkellisesti välillä ulkopuoliseksi. Samperin Jupiter, oli kauheaa katsoa tuota Romeon kimpussa, vaikka muutenhan tuo uusi tuttavuus vaikutti ihan mukavalta tapaukselta. Eihän Andrew ketään tahtonut tuomita, eikä siihen syytäkään edes löytynyt. Ainakaan kunnollista, eihän Romeo Andrewille kuulunut. Ei sitten ollenkaan, eikä koskaan tulisi kuulumaan. Mutta olisi Andrew tahtonut mielummin rastapään kanssa kahden olla, niin kiusallista tämä kolmisten oli. Varsinkaan kun toista ei tuntenut sitten lainkaan, Romeotakaan ei edes kunnolla.

Vielä kiusallisempaa oli kun touhut oli tehty päätökseen. Andrew tunsi olonsa maksulliseksi katuhuoraksi, sillä lailla kun meni taas antautumaan ja heilumaan alasti kaikkien nähden. Miten tälläinen saattoi tuoda niin ikävän fiiliksen? vaikka toisaalta, ei ruipelolla mitään valittamista ollut. Ainakaa paljoa, edelleen sitä samaa huohotusta, että Romeon kuuluisi olla vain hänen ja blaa blaa.
Jupiter lähti melkein heti, suihkua kyseli ja katosi. Tummatukan silmät etsivät rastapään komeat kasvot. Alahuulta taas purtiin hellästi ja peittoa vedettiin päälle.
Katse kuitenkin harhaili huoneen ovelle päin kun ulko-ovi kolahti. Joko Jupiter lähti? ei edes hyvästelemään tullut. Olipa omituinen tyyppi.
Romeo osasi hyvin kiinnittää huomion takaisin itseensä, vetämällä vain hontelon luokseen.
"Ei kai..", Andrew vastasi hetken mietittyään ja katsoi ujosti toisen silmiin. Senkin olisi voinut jättää välistä, seuraavat sanat esitettiin toisen huulilta ja ruipelo oli sulaa vahaa.
"Mä... kai mä voisin hetkeks jäädä". Vaikka tuskinpa sillä oikeasti oli väliä jäisikö hän vai ei. Romeo kuitenkin voisi taas vain mennä vikittelemään jotain uutta. Hyh, miten inhottavalta tuntuikaan taas muistella sitä hetkeä kun oli löytänyt rastapään toisen jätkän luota.

Andrew kumartui sängyn laidan yli ja kurkotti boksereihinsa, jotka nappasi käteensä. Ne vedettiin jalkaan vaikeuksitta. Pieni pöyhi hieman takkuisia hiuksiaan.
"Harrastatko sä useinki.. tällästä?", Andrew kysyi, vaikka tuskin edes tahtoi kuulla vastausta.

/anteeks tekstin laatu .__.

Toinen oli niin suloinen ujostellessaan ja vastatessaan empivästi. Romeo hymyili lopettamatta sormiensa leikkiä toisen kasvoilla, pientä hivelyä ja sitten leikittelyä hiusten latvoilla. Ja kuten arvattu olikin, ei Andrew vastustanut ideaa Romeon luo jäämisestä. Rastatukka oli tyytyväinen itseensä ja toisen vastaukseen. Ja vaikka Andrew olisikin kieltäytynyt, ei Romeolta olisi kauaa ylipuhumiseen kulunut. Poika oli varma siitä, vaikka se saattoi hieman ehkä ilkeältä kuulostaakin.
Toinen etsi itselleen bokserit lattialta, harmi sinänsä, ruskeat silmät seurailivat kuinka poika ne puettuaan pörrötti hiuksiaan. Kysymys sai Romeon hymähtämään hieman. Poika nosti itseään istuvampaan asentoon, ilman epävarmuuden häivääkään vaikka alaston olikin. Romeo vietti niin paljon ajastaan alasti, että saattaisi hyvinkin esiintyä pornovideolla ja sitten katsoa sen videon ilman että häpesi itseään. Hänen vartalonsahan oli täydellinen! Eikä hän ollut edes ainut joka jakoi sen mielipiteen.
“Harvemmin poikien kanssa”, Romeo vastasi. “Aina on helpompaa jos mukana on edes yksi muija”, poika jatkoi samasta aiheesta. “Jätkien kesken jako menee aika epätasaiseksi, mutta siitäkin selviää. Mä erehdyin kerran harrastamaan yhden parin kanssa ja se oli enemmän… koominen esitys.” Niin, toinen pojista oli ollut epävarma ja jopa vastahakoinen ja myös erittäin mustasukkainen poikaystävästään. Eli se meni melkeinpä niin, että kun poikaystävä koski Romeoon tai Romeo häneen niin ilme oli muuttunut happamaksi. Ei päässyt edes lähelle Romeon seksikokemusten top 50 listaa.

“Etkö sä halua suihkua?”, poika kysäisi nyökäten päällään hieman toisen haaruksiin vinkaten boksereihin. Aiheenvaihdos saattoi muutenkin olla ihan kannattava vaihtoehto. Andrew kun oli tuollainen pieni ja suloinen olento. Ja Romeo tiesi vain satuttavansa tuota, toinen poika tiesi sen myös itse. Ruskeat silmät olivat jääneet katselemaan Andrewia hävyttömällä ja häpeämättömällä tavalla. Nälkäinen rastatukka ei ollut, hän oli ihan tyytyväinen oloonsa. Mutta eipä se kieltänyt tosiasiaa siitä, että toinen omasi silmää miellyttävän, seksikkään kropan. Vaikka olikin aivan varmasti alipainoinen ruipelo. No, Romeopa oli itseriittoinen perverssi kusipää, pinnallinen sellainen. Väliä terveydestä tai muusta, kunhan miellytti hänen silmäänsä. Tosin, Andrew saisi olla kyllä suurempikin.
“Syötkö sä oikeasti ikinä, kun oot tollanen nälkälapsen näkönen?”, skeittari kysyi hetken mielijohteesta tulematta edes ajatelleeksi, että saattoi sanoillaan toista loukata.

Minkä takia Romeo leikitteli tummatukan hiuksilla? se oli jotenkin niin omituista, olla tässä taas kahden. Andrew ei tiennyt miten olla ja mitä tehdä, hän oli taas kuin pieni eksynyt lintunen, joka oli juuri vapautettu häkistä. Eihän tuollainen käytös käynyt järkeen. Romeo vikitteli kaikkia, nai varmaan kaikkea liikkuvaa ja tässä nyt piti ruipeloa läheisyydessään ja hivelöi tämän kasvoja. Vai oliko rastapää aina tällainen jokaiselle petikaverilleen? ahdistavaa. Kaikki olisi vain niin helppoa jos Andrew osaisi olla tykkäämättä liikaa tuosta komistuksesta. Minkä takia hän oli ihastunut toiseen näin vahvasti? se ei ollut reilua. Ei lainkaan. Ja typerintä oli se, että vaikka Andrew tiesi toivovansa sopimattomia, hän ei osannut olla toivomatta. Joten kai se oli vain hänen omaa syytään. Ei hän voinut pakottaa Romeota tuntemaan samoin. Tai jos Andrew vain osaisi sanoa ei ja lähteä, eikä enää palaisi. Unohtaisi tuon täydellisyyden. Sekin olisi helppo ratkaisu, joten miksei tummatukka pystynyt sellaiseen? hän vain kieltäytyisi olemasta enää toisen seksileluna.
Romeo nousi istuvampaan asentoon, ruipelo katsoi tuota toisen vastatessa hänen kysymykseensä. Aivan, oikein oli arvattu, Andrew ei tosiaankaan tahtonut kuulla. Hän antoi toisen silti rauhassa puhua puheensa loppuun, mutta oli senkin jälkeen hiljaa. Mitä siihenkin taas voisi sanoa? ’hieno juttu, jatka samaa mallia’?
”Sepä on.. vau, sähän oot kerenny tekemään vaikka mitä”. Loistava vastaus, eh?

Tässäkin kun rupesi nyt miettimään, mitä nyt Andrew teki aina ihan liikaa, Romeon kaikkia kokemuksia ja panojen määrää, alkoi ehkä kaduttamaan ettei äsken oltu käytetty kunnon ehkäisyä. Tai siis kun, näitä hoitoja kun tuntui rastapäällä olevan olleen enemmän kuin muille jakaa, eikä voinut tietää ketä kaikkia tuo oli hoidellut sen aikana kun he olivat viimeksi nähneet. Tuskinpa Romeo kuitenkaan tahallisesti keneenkään mitään tartuttaisi, mutta jos hän ei itsekään tiennyt, jos vaikka olisikin saanut jotakin.. pöpöjä.
”Voisin mä oikeastaan nopeasti käydä”, Andrew totesi tarkoittaen suihkua. Hän ei olisi jaksanut vielä liikkua, pientä kipuakin tuntui, vaikka ei todellakaan pahasti.
Andrew katsoi Romeota sanattomana. Eivätkö he olleet jo kerran jutelleet Andrewin laihuudesta? oliko se pakko ottaa uudelleen esille?
”Mm, syön”, Andrew vastasi katsellen nyt käsiään. Kyllä hän söi, Dannyhän vahtasi hänen ruokailua kuin mikäkin mielipuoli. Minkä Andrew sille mahtoi, ettei lihonut! okei, no kiitos siitä hänen pienille tempuilleen.

Ruipelon teki mieli kertoa toiselle ikävöineen tätä, mutta se vain ahdistaisi Romeota ja sitten he taas puhuisivat ankeina siinä, että mikä oikeus oli vaatia mitäkin toiselta. Ja siinä samassa taas rastapää kertoisi, ettei Andrew merkannut mitään ja hän oli pelkkää naimista varten ja blaa blaa, kaikkea sellaista mitä tummatukka ei tahtonut kuulla.
Romeo oli tehnyt Andrewista huomionkipeän. Hän tahtoi läheisyyttä enemmän kuin koskaan, olla jonkun lähelle. Ja sen takia tummatukkakin oli tehnyt typeryyksiä tämän ajan aikana, jolloin hän ei ollut tavannut Romeota. Ties kenelle antautunut. No ei tietenkään monelle, hän todella oli yrittänyt välttää kaikkea sellaista, mutta vaikeaa se oli kun korvan juurelle lirkuteltiin mukavia. Kai hänelläkin oli oikeus tahtoa läheisyyttä ja tehdä jotain sellaista, ettei joka hetki ajattelisi vain tuota julmaa Romeota, jolle ei vain yksi ihminen riittänyt. Tuskin rastapää oli kuullut mitään mitä Andrew oli tehnyt, ja vaikka olisikin kuullut, se tuskin liikuttaisi toista mitenkään. Miksi liikuttaisi?
”Joooh, jos mä kävisin siellä suihkussa nyt?”, Andrew ehdotti ja mönki vuoteelta pois. ”Ajattelitko säkin tulla vai käynkö mä yksin?”, kysyttiin, antaen kasvojen pitkän ajan jälkeen palata tarkastelemaan toisen upeita kasvoja.

Romeo kohautti rennosti olkiaan toisen sanoille. Niin, paljon oli tosiaan tullut tehtyä muutaman vuoden sisään. Ja silti, joskus maailma tuntui niin kyllästyttävältä.
Nyt Romeo oli vaihtanut leikittelemään muutamalla rastapötköllään. Ruskeat silmät tuijottelivat seinään, oli jotenkin kumma olotila. Havahtuipa poika kuitenkin toisen sanoihin, nyökkäsi. Ja vastaus syömiskysymykseen sai pojan hymähtämään. Oli se reilua tässäkin, Romeo sai omasta mielestään ahdistella toista, mutta Andrewpa ei saanut ahdistella häntä. Niin, tokihan se moraalin mukaan näin meni. Toisaalta, eipä rastatukka muutenkaan kovin moraalista välittävä ihminen ollut.

Rastapään aivoihin oli noussut totuus siitä, että Andrew taisi skeitata myös… Ainakin jos poika oikein muisti. Ja Romeo sisäisti myös ettei ollut nähnyt toista lautansa päällä koskaan. Ja sitten poika tajusi jo ajattelevansa, että Andrewiahan voisi pyytää skeittaamaan joskus heidän kanssaan. Mitä. Vittua. Nämä. Ajatukset. Oikein. Olivat. Olevinaan? Outoa. Romeon kaveriporukkaan kuului paljon ihmisiä, mutta tiiviimmin hän pyöri muutaman oman klikkinsä kolmosluokkalaisen kanssa, tietenkin niiden ketkä sulivat rampeilla ja muutenkin yhteen dekkinsä kanssa.
Onneksi Andrew puhui taas suihkusta viedäkseen kaiken kumman pois takkutukan pääkopasta.
“Enhän mä sua sinne yksin päästäisi, tuhmapoika, mitä oikein ajattelit”, Romeo huokaisi virnistäen oikein leveästi ja jalat alta -tyyliin.

Poika nousi istuman sängyn laidalle ja siitä alastomuuttaan peittelemättä seisaalleen vetäen Andrewia lähemmäs saadakseen huulensa tuon pojan huulille.
Jos hän saisi vaikka vielä vähän lisää Andrewia? Niinpä niin, tämä petoeläin ei saanut koskaan kyllikseen ravintoa. Vaikka kyllähän Romeollakin rajansa oli, ne vain sattuivat kovin harvoin vastaan.

Andrewin vastatessa syömisestä, rastapää vain hymähti. Onneksi, pienemmästä oli mukava, että he voisivat vain sivuuttaa hänen laihuutensa. Ei siinä ollut mitään mielenkiintoista. Sen sijaan tummatukkaa kiinnosti mitä Romeo ajatteli, tuo oli nimittäin hiljaa pitkän ajan, ihan niin kuin pienempikin. Oli mahdotonta edes arvata mitä toinen ajatteli, turhaan edes sellaiseen vaivattiin päätä. Turhaa pohdintaa, joihin ei saanut vastauksia. Romeo oli sellainen josta ei saanut selvää, sekin oli todettu jo moneen otteeseen.
Rastapää kuitenkin havahtui kun Andrew oli poistunut vuoteelta ja todennut nyt olevan aika lähteä suihkuun. Toisen vastaus tuntui yllättävältä, ihan vain koska Romeo oli hetki sitten vaikuttanut niin poissaolevalta. Muutenhan lause oli juuri sellainen, mitä Romeo suustaan yleensä päästi. Andrew katsoi toisen ällistyttävän ihanaa virnettä, räpytti muutaman kerran silmiään hitaasti, antaen ehkä hieman vajaan kuvan itsestään - taas vaihteeksi. Häiritsevää miten hyvin toinen sai ruipelon lankeamaan pieniin eleisiinsä. Kaikki mitä tuo täydellisyys teki, vaikutti vain entistä syvemmin tummatukan toivottomiin tunteisiin.

Nyt Romeokin sai itsensä ylös, joten he voisivat lähteä suihkuun. Andrew ei kerennyt edes kääntyä kun rastapää oli jo vetänyt tämän luokseen ja suuteli. Voi miten se pelkkä suudelma sai veren kiehumaan suonissa. Tuntui mukavalta, ettei Romeo ollut heittänyt pienempää ulos heti seksin jälkeen, ja vielä mukavempaa oli se, että nyt he olivat kaksin. Ei ketään ylimääräistä, Andrew oli kahden tuon komistuksen kanssa. Nyt aika oli varattu vain hänelle.
Pieni vastasi saman tien, aukaisi hieman enempi suutaan, jotta Romeo voisi työntää kielensäkin halutessaan mukaan, vei käden rastapään niskan luokse ja painoi päätä lähemmäksi omia huuliaan.

Hetken päästä Andrew vetäytyi kauemmaksi. "Mennäänkö?", hän kysyi jopa hieman hengästyneenä, koska oli vähällä innostua liikaa. Voi luoja, jos yksi suudelma sai jalat alta niin sehän tarkottaisi sitä, ettei Romeon tarvitsisi tehdä hirveästi töitä saadaakseen pienemmän pyörtymään. Niin liioitetulta kuin se kuulostikaan.
Andrew kääntyi ja lähti itse jo kävelemään suihkulle päin, aukaisi kylppärin oven ja tutkaili ympäriinsä. "Missä pyyhkeitä on?", hän kysyi hieman kovempaan äänensävyyn, koska ei ollut täysin tietoinen oliko Romeo seurannut häntä vai jäänyt vielä oleskelemaan huoneeseensa.

Romeo sai tilaa ja oletettavasti luvankin suudella, eikä mikään poikaa sen suorittamista estänyt. Kieltä ujutettuun toisen huulten välistä, hentoa kroppaa vedettiin vasten Romeon omaa. Poika hymähti irrottautuessaan toisenkin tehdessä niin. Kehotus, tai kaiketi kysymys, lausuttiin Andrewin osalta, rastapää ei kokenut välttämättömäksi vastata mitään.
Ei tarvinnut vastata, Andrew kun karkasi pesuhuoneeseen. Osasi sinne ilman opastusta, Romeo hymyili itsekseen. Pyyhkeitä toinen kuitenkin huusi, vanhempi pojista raapi hieman päätään.
“Malta nyt hetki niin mä tuon”, poika nauroi. Oma pyyhe napattiin oven päältä kuivumasta, Andrewille saattaisi ottaa pyyhkeen kaapista, kuten takkutukka tekikin. Vaatteitta, kahta pyyhettä mukanaan roikottaen poika asteli toisen luo ja katsahti tuohon huvittuneesti pää hivenen kallellaan. Poika naurahti tönäisten toisen vasten seinää ja vain koskettaen yllättävän kevyesti toisen poskea huulillaan.

Pyyhkeet napattiin kevyesti niille tarkoitettuihin koukkuihin. Romeo asteli suihkun alle kääntäen sen päälle antaen veden ryöpytä niskaansa jo ennen kuin oli odottanut lämmintä vettä. Kylmä oli ihan kohtuu virkistävä, mutta vielä mukavammalle tuntui saada päälleen sitä lämmintä vettä kylmän jälkeen.
Hetkeksi poika jo kerkesi unohtaa toisen olemassa olon, mutta sitä kesti vain muutamia turhia sekunteja. “Andrew”, Romeo lausui käheästi silmät suljettuina. “Mun tekee mieli jäätelöä”, poika nauroi ojentaen kättään toista kohti vetääkseen hennomman lähelleen. “Mitä meillä luultavimmin ei ole, kun en ole hakenut. Ja jos oisinkin, niin isä olis varmaan syöny ne jo”, poika puheli. Mitä helvetin väliä millään jäätelöllä muka oli? No, nyt se oli Romeon elämän tämänhetken tärkein asia.
“Pitää käydä kyläilemässä Michaelin luona”, poika puheli lähinnä itsekseen. “Se niin pitää musta, kun mä syön aina sen jääkaapit ja pakastimet tyhjiksi… Tai sitten voisi käydä kaupassa. Soijamaito on loppu ja mä olen helvetin kyllästynyt nuudeleihinkin.”
Ja miksi hän puhui ääneen? Selvittääkseen ajatuksensa helposti muistettaviksi.
“Joo, ei sen oo mitään väliä. Ja mitä helvettiä mä teen toista kertaa tänään suihkussa. Mulla on rastat, vittu”, poika tuhahti. “Andrew… Haluaisitko sä olla kilttipoika ja auttaa mua hieman mun sekavien ajatusten kanssa. haluat, etkös?”, poika virnisti käännettyään viimein suoraan huomionsa toiseen poikaan, jota jälleen painoi vasten seinää ja suuteli.

- kauhee laatu ._. -

Vain hetken myöhemmin rastapää tuli kylppäriin Andrewin jälkeen. Pieni katsoi toista kysyvästi, mutta huomasikin, että toinen oli jo hankkinut heille molemmille pyyhkeet. Ruipelo tönäistii seinää vasten, joka tietenkin heti oletti, että nyt toinen söisi hänet hengiltä, vaikkei niin sitten tapahtunutkaan. Vain pieni hipaisu huulilla tummatukan lommoposkelle, se oli hyvin huomiota herättävä, vaikka tuskinpa rastapää häntä nytten tahalleen kiusoitteli.
Romeo ripusti pyyhkeet koukkuihin, jossa kaiketi kuului olla niiden paikka. Tämän jälkeen toinen siirtyi jo suihkun alle, jolloin Andrew riisui vasta äsken puetut bokserit päältään. Silloin toinen jo kutsui pienempää nimeltä, katse kohotettiin puhujaan ja katsottiin normaalilla suloisella katseella tätä. "Mm?", mumistiin ja Andrew yllättyi kun Romeo alkoikin puhumaan jäätelöstä. Kivaa kun takkutukka puhui aina sellaisia, ettei tiennyt mitä vastata. Andrewia oikeasti pelotti, että toinen piti häntä jotenkin vähä-älyisenä tai muuten vain normaalia hitaanpana henkilönä, se ei olisi mukavaa.

Pieni tarttui ojennettuun käteen ja antoi Romeon vetäistä hänet luokseen. Vesi kasteli hänen kropastaan vain pienen osan, toinen kun oli vallannut suurimman osan valuvan veden alta. Andrew yritti väistellä päällään vettä, koska ajatteli parhaaksi olla kastelematta hiuksiaan, vaikka tuskin tulisi onnistumaan olematta niitä kastelematta.
Tummatukka antoi toisen puhua rauhassa, sillä ei tiennyt edes oliko sanat osoitettu hänelle vai puhuiko Romeo itsestään. Andrew tutkaili toisen kasvoja, ja hiveli tämän käsivarsia huomionkipeänä. Kyllä hän meinasi jotain sanoa puheisiin, mutta puheenaihe olikin vaihtunut suihkuun ja rastoihin, sitten jo esitettiin kysymys. Andrew hymyili pienesti toiselle ja aikoi vastata myöntävästi, mutta Romeo kerkesi ennen sitä työntämään ruipelon taas vasten seinää ja suutelemaan. Pienempi vastasi heti innoissaan ja painoi kätensä toisen rintakehälle, sormet päästen lepuuttelemaan solisluiden päälle.
"Haluutko sä käydä kaupassa heti suihkun jälkeen vai meetkö myöhemmin?", Andrew kysyi ja palasi maistelemaan toisen täydellisiä huulia. Harmi jos toinen lähtisi heti tämän jälkeen, koska sitten ruipelon pitäisi varmaan lähteä kotiin. Sitä hän ei tahtonut, vaan viettää aikaa Romeon kanssa.

/sryyy tuli aika kökkö

- ei saa valittaa, hyvä tuli : 3 -

Andrew ei virkkonut mitään Romeon monologiin. Eipä siihen tosin tarvettakaan ollut. Toinen uteli ajankohtaa, Romeo kohautti olkiaan. “Jossain vaiheessa, ei mulla ole kiire mihinkään. Ja sä voit kyllä tulla mukaan, jos haluat2, rastapää vielä mainitsi. Hänellä ei ollut mitään Andrewin seuraa vastaan. Ja aina mieluummin Romeo oli seurassa kuin yksinään, ja tuo tummahipiäinen kaunispoika vain sattui olemaan sopivasti paikalla. Ei tarvitsisi sitten uhrata aikaansa seuran metsästämiseen. “Ja sitten kai myöhemmin skeittipuistoon… Siellä on aina tuttuja joille pitää näyttää miten mikäkin oikeasti toimii”, takkutukka virnuili. “Ja voit kyllä tulla sinnekin mukaan, ei pojat sua syö. Korkeintaan saattaa katsoa pahasti. Ione kun ei ainakaan tunnu tottuvan siihen ajatukseen etten mä ole sen omaisuutta”, poika puheli irvistäen sitten tuttunsa nimen kohdalla. Piikki lihassa, niitä oli toki kertynyt useampikin. Eräs tapaus, jolta Romeo oli vienyt koskemattomuuden ja tehnyt kokoajan varsin selväksi ettei hän sitoutuisi. Ja silti takiainen oli jäänyt roikkumaan. Karkottaakaan poikaa ei voinut, kun tuo sattui olemaan Michaelin nuorempi veli… Niin, Romeo osasi sotkea itseään ties mihin, mutta mikään ei haitannut kun siitä ei stressannut.

“Ja sun pitää opetella sanomaan mulle ei, jos sä et oikeasti tahdo jotain”, Romeo huomautti hymy huulillaan. Niin, hyvähän siitäkin oli nyt sanoa kun oli hetki takaperin lähestulkoon pakottanut nuoremman mukaan kimppaan. Hyvin takkutukan tapaista, sitä ei voinut kiistää jos tuota skeittaripoikaa hiemankin tunsi. “En mä loukkaannu siitä.”
Poika antoi käsiensä valua veden tavoin alemmas toisen pojan vartalolla, tuota hennompaa vedettiin vasten Romeota, huulet koskettivat varkain toisen otsaa, nenää ja sitten huulia.
“Eikä sun tarvi huolia, mä saan kyllä aina jostain seuraa… Sä oot vaan mun listaykkönen, prinsessa… tällä hetkellä.”

Niin huolettomasti Romeo vain vastasi, että lähtisi kauppaan jossakin vaihteessa, ei tuolla ollut kiire minnekään. Niin ja tietenkin Andrew oli tervetullut mukaan ja mielellään ruipelo myös kutsun hyväksyisi. Taas yksi syy mistä rastapäätä kadehtia, huolettomuus ja ehkä niin sanottu välinpitämättömyys. Ei Andrew välinpitämätön tahtonut olla, mutta olisi mukavaa olla edes pari päivää ajattelematta ja pohtimatta liikaa, osata käyttäytyä yhtä huolettomasti kuin tuo komistus ja ottaa vain rennosti. Olihan Andrew melko rento, ainakin omasta mielestään, mutta toisinaan tuhlasi aikaansa liikaa pelkkään miettimisiin mitä tehdä, mitä ei, mikä oli oikein, mikä ei.
"Voisinhan mä mukaan tulla", Andrew myönsi pienin hymysuin, mutta antoi sitten katseensa laskea ihailemaan toisen yläkroppaa. Kasvoja oli turha pällistellä koko ajan, olisi turhauttavaa miettiä niitä sitten kun tummatukka heitettäisiin käytöstä pois. Niin mitä niistä ajatteluista aikaisemmin sanottiin? ei edes hetkeä voitu olla miettimättä sitä hetkeä kun Romeo kyllästyisi pienempään. Ei hetkeäkään, koko ajan samat asiat vaeltelivat päässä. Eikä ne minnekään katoaisi ennen kuin oltiin päätetty tai tietoisia milloin tämä loppuisi.
Skeittipuistoon olisi kiva mennä, Andrew ei ollut pariin päivään lautansa kanssa aikaa viettänyt, joka oli aika omituista. Yleensä hän oleskeli koko ajan uskollisen lautansa päällä ja raahasi sitä joka puolelle. Kai ruipelo oli ollut vain niin uupunut, ettei ollut jaksanut lähteä minnekään. Tunneilta lintsaaminenkin todisti jo sen. Typerää, Andrewilla oli kuitenkin oma pieni skeittipuisto heidän takapihallaan, joka häntä varten oli sinne rakennettu.
Hetken päästä rastapään mukaan lähteminen skeittipuistoon ei kuulostanutkaan enää niin houkuttelevalta. Ei Andrew tahtonut ilkeitä tuijotuksia, hän sai niitä muutenkin tarpeeksi, eikä ne tuntuneet ollenkaan kivalta. Kai oli sitten pakko vain myöntää kuinka heikko hän oli, kuinka helposti otti kaiken henkilökohtaisesti. Eikä siinä kaikki, tyyppi kenestä Romeo äsken oli maininnut.. ei, Andrew ei tahtonut olla julma ja laittaa toista katsomaan kateellisena kun tummatukka saapuisi paikalle Romeon kanssa. Andrew tiesi miten tuskallista sellaisen näkeminen oli, hän itse oli niin kiintynyt rastapäähän.
"Mmm, en mä varmaan sinne pääse.. tai siis, ehkä vaan parempi että meet yksinäs", Andrew totesi ja vilkaisi toisen uskomattoman kauniita silmiä. "Ne on kuitenki sun frendejä, en mä viiti mukaan tunkeutua. Enkä mä tahdo että muut joutuu tuskailemaa siitä, että ne luulee mun varastaneen niiden omaisuutta", hymyiltiin ystävällinen katse kasvoilla.

Miten Andrew muka oppisi sanomaan Romeolle ei, jos tuo itse manipuloi ja käyttäytyi niin, ettei kerta kaikkiaan voinut sanoi ei. Tummatukka oli taatusti maailman helpoin uhri manipuloimiselle ja kaikille, jotka osasivat käyttäytyä vähänkin ystävällisesti. Tai no, osasi Andrew tietyissä tilanteissa sanoa ei, mutta näitä tapahtui todella harvoin. Ja sitten kun oli näitä rastapään kaltaisia tyyppejä upeiden luonteidensa kanssa, ehei, sellaisille ei ikinä oppisi varmaan mihinkään kieltäytymään.
"Hnm, kyl mä osaan sanoa ei", ilme oli turhankin hento sanoille. Kaikki tiesi, ettei tuo pitänyt paikkaansa. Ei kuitenkaan olisi kovin kivaa jatkuvasti myöntää sitä kuinka heikko ihminen osasi olla.

Liikkuvat kädet vartalolla mukavasti vei huomion takaisin Romeoon ja Andrew yritti nauttia nyt taas vain siitä, että sai olla toisen luona. Pienempää vedettiin lähemmäksi toisen omaa kroppaa vasten, suudelmia sateli otsalle, nenälle ja pian huulille. Andrew vastasi tyytyväisenä, pelottavan onnellisena.
Tummatukka puraisi hennosti alahuultaan. "Mä tiedän, että on ihan hyvä ku sä muistutat mulle.. tietyistä asioista.. hyvä, etten mä ala toivomaa liikoja tai mitää.. mut kiltti, älä muistuta mulle koko ajan että menetän sut pian", Andrew sanoi kärsivänä, mutta jatkoi hentoa hymyään peittämään todelliset inhottavat pistokset. Romeolla oli iso lauma perässä juoksemassa, iso lauma odottamassa, että pääsisi Romeon peiton alle ja ehkä jopa saamaan palan tuon ihanuuden sydämestä. Andrew oli vain yksi osa sitä laumaa, joka onnekkaana oli hetkeksi päässyt rastapään listaykköseksi. Sanomattakin sen tiesi jopa Andrew, ettei Romeolla kauaa menisi seuran etsimisessä.
Kädet liukui toisen käsivarsia pitkin olkapäille, Andrew katsoi toista silmiin lumoutuneena. Ei ollut vaikea unohtaa sitä, ettei tummatukka toista saisi. Romeo oli täydellinen, ei kuka vain tuota ansainnut! "Usko pois, mä muistan muistuttamattakin. Mä en vaa haluu ajatella sitä vielä, onko se ihan okei?", kysyttiin hiljaisesti, katse pitäen toisen silmissä ja nyt toinen käsi oli siirtynyt hivelöimään toisen poskea ja vähän alahuulta.
Andrew ei toisessa roikkuisi, hän välttäisi sen tapahtumisen kaikin tavoin. Kun aika tulisi, pieni päästäisi irti ja antaisi toisen mennä. Hän ei voinut rastapään mieltä ja kiinnostuksia muokata, eikä tahtoisi. Aivan sama mikä mieli itsellä silloin olisi, kunhan Romeo vain olisi tyytyväinen.

/hups vähän veny :-----D

Romeon huulilla käväisi tyytyväinen hymy, sävynä ripaus itsetietoisuutta, joka kuitenkin häivytettiin näkymättömiin. Tiesihän hän kokoajan ettei toinen voisi kieltäytyä, vaikka kehottikin tuota sanomaan itselleen kieltävästi jos siltä tuntui. Sika mikä sika, sellaista vain sattui. Jotkut syntyivät paskiaisiksi.
Skeittipuistoon tulosta toinen kuitenkin kieltäytyi, mihin takkutukka vastasi olkiaan kohauttaen. Sieltä löytyisi kyllä Romeolle muutakin seuraa, hänhän tunsi kaikki! Tai ainakin kaikki tunsivat hänet ja hänen maineensa. Niin pelurina kuin ramppien kuninkaanakin. Tai kaikki ainakin, kenellä oli suhteita joihinkin hiemankin tasokkaampiin Astonlaisiin skeittareihin. Kuten nyt vaikka Romeoon tai tuon lähimpiin ystäviin. Suurin osa siitä porukasta oli kolmosluokkalaisia skeittareita ja ystäviä lähinnä koska takkutukka hyötyi heistä jotakin.
“Jos muutat mielesi niin tarjous on voimassa”, poika tiputti vielä vaihtokorttimahdollisuuden Andrewille. Otti tai jätti, ei Romeo mitään hävinnyt tai ehkä voittanutkaan. Tiedä siitä sitten. Eikä hän edes tiennyt oliko menossa skeittaamaan ja jos oli niin ei ainakaan kellonaikaa. Hän ei suunnitellut päiväänsä, kunhan vaan mietti mitä saattaisi tehdä. Mitään harvoin lyötiin lukkoon ja jos lyötiinkin niin rastatukka pidätti oikeutensa perua lupauksensa jos siltä sattuisi tuntumaan.
“Mun frendit on tottunut siihen, että mä teen mitä tykkään”, Romeo naurahti. “Ja ne jos ketkä tietää, ettei kukaan ole vienut keneltäkään mitään. Ei mua omisteta”, poika vielä hymisi. Tietenkin Ione oli asia erikseen. Sinnikäs ja ärsyttävä, kuten jo sanottu Michaelin nuorempi veli. Ja Michael oli siedettävä ja mukavakin tyyppi. Ione taas oli kuin ihastunut ja omistuksen haluinen teinityttö. Teini ja teini, varhaisteinihän se oli… Mutta ei Romeota hävettänyt, vaikka Michael oli asiasta suutunutkin. Ione oli neljätoista ja Romeo 18, se oli jo oikeastaan puhtaasti lapsiinsekaantumista. Mutta kuitattakoon se villasella, Romeo oli kännissä kuin käki ja tuskin silloin olisi erottanut edes isäänsä naapurin rouvasta.

Toinen väitti osaavansa sanoa ei. Romeo ei mahtanut yhtään mitään sille kyseenalaistavalle ja epäuskoiselle, huvittuneellekin, naurahdukselle jonka päästi. “Ja mä olen siveellinen ja viaton, enkä koskaan koskisi sun laittoman seksikkääseen kroppaasi, muru”, Romeo hymähti. “Puhumattakaan sitten siitä, että sanoisin mitään ajatuksiani ääneen.”
Eiköhän Romeon mielipide Andrewin väitteestä tullut harvinaisen selväksi.

Andrew vastasi suudelmaan, jonka jälkeen kielsi, siis ihan tosi kielsi, Romeota muistuttamasta siitä ettei tämä ollut pysyvää. Rastapää hymähti. “Tiedä sitten miten se pian määritellään”, Romeo tuhahti hiljaa, enemmän itsekseen. Hän ei ollut toista vieläkään hylännyt, vaikka tätä oli jatkunut jo harvinaisen pitkään. Harvinaisen pitkään ottaen huomioon, että Andrew oli napattu kepeästi koulun vessasta tyydyttämään sen hetkiset halut. Ilman minkäänlaista tarkoitusta, että tapahtumaa koskaan edes toistettaisiin. Ja tässä sitä taas oltiin, jo kolmatta kertaa. Eikä se takkutukkaa edes millään tavoin haitannut. Vaikka toisen kannalta olisi ollutkin parempi, että kaikki olisi jätetty siihen yhteen ainoaan kertaan.
Toisen kädet liukuivat Romeon olkapäille, poika puraisi toisen alahuulta naureskellen. Pikkupeto… Andrewin olisi todellakin kuulunut etsiä itselleen joku joka tahtoi vain toisen ja tyytyi vain toiseen tarvitsematta muita. Romeo ei ollut sellainen, eikä Romeo ollut omistettavissa. Hän oli kiertopalkinto, hänellä oli antaa vain seksiä. Ja seksiä hän ei ihme kyllä juuri nyt tahtonut. Se saattoi toki johtua siitä, että sitä oli hetki takaperin tullut harrastettua ihan kylliksi.
“Pystyykö sun kaltainen poika muka tyytymään vain siihen seksiin jonka saa, seksiä ilman tunteita? Sä vaikutat niin herkältä ja haavoittuvaiselta, Andrew. Sä oletkin sitä.”

Tarjous jäi voimaan, Andrew voisi halutessaan lähteä Romeon mukaan skeittipuistoon, jos tuo sinne jossakin vaihteessa tahtoisi. Sen Andrew kuitenkin oli jo päättänyt, ettei menisi. Romeo ei tiennyt tai ei tajunnut miten kamalaa se olisi sitä toista poikaa kohtaan, olipa rastapää sitten kuinka vapaa, vaikkei kukaan tuota omistanut, ei olisi oikein kohdella muita julmasti. Ei Andrew pitänyt Romeota ilkeänä, mutta tuo otti ehkä liiankin rennosti, eikä huomaamattaan osannut huomioda miltä ympärillä tapahtui ja mitä ikäviä tunteita saattoi muille aiheuttaa. Andrew ei myöskään syyttänyt komistusta mistään, hänhän suorastaan paljoi Romeota, tekisi mitä vain jos toisen itselleen voisi saada. Pointtina oli se, ettei Andrew itse vain tahtonut olla mukana aiheuttamassa toiselle pahaa mieltä. Sinne Romeo voisi jonkun muun petitovereistaan napata, tai hankkia matkalta uuden. Se kun ei näyttänyt toiselle olevan vaikeaa.

Siihen oli enää turha sanoa mitään takaisin, että osasiko Andrew sanoa ei. Romeo oli päättänyt miten itse näki asian, sitä oli turha yrittää vaihtaa. Tummatukka tiesi itsekin olevansa heikko, se siitä. Rastapään kanssa oli niin helppo vaihtaa puheenaihetta kun ei toista tuntunut tosissaan oikein mikään kiinnostavan. Tuolle tuntui kaiken olevan leikkiä, mitään ei tarvinnut miettiä tai ottaa tosissaan. Ainakin suurimman osan ajasta Romeo näin käyttäytyi, Andrewin mielestä. Oli hän kerran nähnyt skeittarin hieman vihaisena, vakavanakin. Silloin kun oli tapahtunut se turha välikohtaus Dannyn ja Romeon välissä. Hetken aikaa Andrew oli tuntenut olonsa välitetyksi, kun rastapää sitten oli karjunut pienemmän veljelle, että tämän tulisi päästää irti ruipelosta. Äh, mutta sekin tunne oli ollut vain hetkellistä, sillä Andrew oli silloin jo tiennyt, ettei hän mitään panoa kummoisampaa takkutukalle merkinnyt.

Andrewia todella pelotti, että Romeo suuttuisi tai ahdistuisi pienemmän pyynnöstä, tai voisiko sitä käskyksikin kutsua. Se oli niin inhottavaa, mitä tahansa tässä teki, koko ajan, joka hiivatin sekunnin aikana joutui pelkäämään, että nyt tehtiin virhe ja kohta Romeo käskisi Andrewin painua hevon kuuseen. Se oli pelottavaa. Pelottavaa, koska ei osannut keksiä miten voisi pitkittää aikaa rastapään seurassa, ei tiennyt miten saisi toisen unohtamaan muut. Se oli mahdottomuus, jota siitä huolimatta Andrew yritti pohtia. Eikö muka olisi mitään ratkaisua? jos joku nyt tuntisi omassa mielessään sen epätoivon mitä Andrew joutui koko ajan mukanaan kantamaan, voisi ehkä ymmärtää miten perseestä oli Romeon käyttäytymisestä huolimatta toivoa ja toivoa vain näkevän tuon täydellisyyden uudestaan.
Romeo tokaisi jotain, Andrew oli huomaamattaan antanut sen kulkea ohi korvien, niin keskittyneesti oli jäänyt ihastelemaan toisen kauniita silmiä. Lause kuitenkin oli kait ollut tarkoitettu itse Romeolle, joten se ei varmaan ollut tärkeää, vaikka olisi ruipelo tahtonut kuulla mitä toinen vastaisi hänen typeriin sepityksiin.
Andrew tunsi olonsa hieman epämukavaksi. Tälläiset puheet ajaisivat Romeon hänen luotaan. Miksi se pieni suu ei ollut pysynyt viisaana kiinni? happi tuntui ilkeältä keuhkoissa, jotenkin raskaalta. Huulet puristettiin yhteen ja katse valui toisen rintakehälle, jälleen.
"Miten nii ilman tunteita?", Andrew kysyi lähes ääneti. Voi kyllä hänellä oli Romeota kohtaan tunteita, joten ei seksi olisi heidän välillään täysin tunteetonta touhua. Tunteet olivat vain yksipuolista. "Mä tiedän, etten mä merkitse sulle.. mitään. Mut mä oikeesti oon jo onnellinen pelkästää siitä, että saan olla tässä". Andrew pudisteli ahdistuneena päätään. "Ihan totta, mä en aio sulta vaatia mitää ja tiedän, etten sais puhua mitää tällästä. Eikä meijän tarviikaan, mä vaan toivon ettet työnnä mua vielä syrjää. Ei mulla oo mitää oikeutta vaatia sulta mitää, sä saat tehdä mitä haluat. En mä oo niin typerä, että edes ajattelisin pyytäväni sulta jotain. Mä en pyydä sua näkemää mua, sä saat heittää mut ovesta ulos vaikka saman tien. Mä vaan toivon, ettei niin käy", kerrottiin toiseen katsomatta. Andrew mietti, että olisi varmaan hyvä vilkaista toisen kasvoja ja nähdä mikä ilme toisen kasvoilla koreili, muttei pieni ollut vielä ihan varma uskaltaisiko hän.

"Ja mä oon tosi pahoillani.. että oon niin kiintyny suhun. En mä tee sitä tahallania, enkä sun kiusaks.. mä oikeesti.. lopettaisin jos vaan pystyisin tai osaisin", kuiskattiin hiiren hiljaa ja siinä vaihteessa Andrew ei ainakaan enää nostaisi katsettaan toiseen. Hetki sitten olisi voinut vielä korjata tilanteen toiseen ja pitää suu kiinni, mutta ei tuo toivoton ruipelo näyttänyt osaavan toimivan missään tilanteessa oikein. Oli Romeolla tunteita ruipeloa kohtaan tai ei - eli ei - niin kyllä Andrew olisi onnellinen siitä huolimatta, kunhan vain saisi olla toisen lähellä. Tai olisihan se mukavaa, että ne typerät ja varsin naurettavat tunteet saisivat vastakaikua, mutta ei se ollut pakollista. Andrew huokaisi raskaasti ja puri sitten alahuultaan. Hän oli taatusti pilannut kaiken.

Ei, Romeo ei todellakaan tajunnut satuttavansa muita niin pahasti kuin noita satutti. Hän vain eli kuten tykkäsi ja antoi muidenkin elää tyylillään, hän ei ymmärtänyt mitään rakkauden tai parisuhteiden päälle. Hänelle kaikki oli vain seksiä, joka ikinen ihminen vain pano. Tai tietysti ystävät olivat poikkeuksia tässäkin, toisaalta.. joidenkin niidenkin kanssa saattoi satunnaista seksiä harrastaa, mutta itse asiassa hyvin harvan hyvän ystävän. Joel nyt oli täysin omaa luokkaansa, eikä tuota kategorioitu yhtä suurpiirteisesti kuin muita.
Andrewin säälittävät, hiljaiset sanat iskivät tiiliskivinä kasvoille, jäädyttivät takkutukan täysin paikoilleen, sormien liike pysähtyi kuin seinään, takkutukka vetäytyi kauemmas huokaisten hiljaa. Miten nii ilman tunteita? Andrew, voi helvetin pieni ja sievä olento. Mitä Romeo taas oikein teki? Järki käskytti poikaa heittämään toisen kylmästi käytävälle, omista haluista huolimatta. Se olisi ollut helpompi tapa toiselle. Mutta milloinkas Romeo olisi järkeään halujensa edelle asettanut? Tuskinpa koskaan. Tummatukka jatkoi puheitaan, sanoi tietävänsä ettei merkinnyt mitään Romeolle. Takkutukka ei korjannut luuloa, sillä eihän hän itse mitään mistään ymmärtänyt. Andrew sanoi, että tiesi ettei saisi sanoa niin kuin sanoi. Miksi toinen silti teki niin? Olisi vain ollut hiljaa… Toinen kertoi vielä ettei vaatinut Romeolta mitään, mutta jätti rivien välistä luettavaksi, että halusi muutakin kuin vain seksiä.
“Auts”, poika huokaisi ja käänsi suihkun pois päältä puristaen rastoistaan enimmät vedet pois samantien. “Sä saat kuulostamaan kaiken niin pahalta. Tai totuushan se on, mutta… niin”, poika huokaisi kohauttaen olkiaan.

“Andrew, älä kokoajan pyytele anteeksi”, poika tuhahti painaen kätensä toisen suulle. “Sä saat puhua, sä saat kyllä hieroo sitä mun naamaan että mä olen paska ihminen, mutta älä heti sen jälkeen pyydä anteeksi tai sanoista menee teho”, poika tuhahti. “Sä olet niin yksinkertainen, Andrew. Ja kuten sä jo itse sanoit, meidän välillä ei tule olemaan muuta kuin seksiä, ja mun puolesta se todellakin on vain seksiä. Ja kun se on puitu jo niin monta kertaa läpi, niin meidän ei tarvitse puhua siitä enää. Sä olet vapaa lähtemään mielesi mukaan, sä olet vapaa myös tulemaan mun luo kun niin haluat. Mä en silti ole sidoksissa suhun millään tapaa, vain seksiä. Ok? Noniin, kuivaa ittes ja pue päälles, lähetään kauppaan”, Romeo selitti vaihtaen sävynsä tasaiseksi ja päästäen kätensä vajoamaan toisen huulilta. Enää Andrewia ei kosketettu, rastatukka vain vetäytyi kauemmas ja nappasi pyyhkeen kuivaten ensin itsensä muutoin ja sitten hiuksensa, koska muuten koko pyyhe olisi ollut turha, rastat kun kastelivat sen täysin. Kuiva pyyhe ojennettiin harvinaisen avuliaasti ja huomaavaisesti pienikokoisemmalle pojalle, mutta kaiketi se oli vain ele, jolla yritettiin hyvittää tylyjä sanoja.

Tällä kertaa Andrew oli selvästi mennyt liian pitkälle. Okeii, hän oli tehnyt sitä useinkin Romeon seurassa, mutta nyt se oli mennyt aivan liian pitkälle. Ja vaikka kuinka paljon pieni oli mielessään kironut sitä, ettei osannut pitää suutaan kiinni, hän oli siitä huolimatta mennyt lörpöttelemään ja sanomaan ääneen kaikki typerät asiat. Romeo ei ollut sellainen ihminen, jolle näitä sanoja tulisi sanoa. Romeo ei ollut sellainen, joka edes tahtoisi kuulla tälläistä.
Miten Andrew ei ollut osannut lopettaa, vaikka rastapää oli selvästi enemmän kuin järkyttynyt? luultavasti vihainenkin. Toinenhan oli muuttunut kuin suolapatsaaksi, lopettanut liikkeensä ja näytti siltä kuin nyt olisi ollut hänen vuoro juosta tulipalokiireellä pois tämän hontelon pojan sanoilta suojaan. Romeon onni jos hän olisi ollut kuuro. Eikä, Andrewin onni jos tuo osaisi olla hiljaa. Sitä hän aina teki, hän pysyi aina vaiti. Mitä oli tapahtunut? jokin tuon toisen skeittarin seurassa sai Andrewin suun auki, vaikka ehkei rastapää itse sitä huomannut. Mutta tämäkin oli ollut niin paljon tuon pienen pojan suusta, tämän takia hän piti suunsa kiinni. Hänen ei koskaan pitäisi lähteä pois Dannyn luota, tuon seurassa osattiin käyttäytyä kunnolla.

Andrew katsoi peloissaan kun Romeo lopetti veden valumisen, puristellen sitten rastoistaan vettä. Lausahdus ja olkien kohautus. Auts, niin Romeo oli hetki sitten sanonut, mutta tummatukka uskoi, että hänellä oli enemmän tarvetta sille sanalle. Varsinkin kun hetken päästä käsi oli ilmestynyt ruipelon suun eteen ja takkutukka oli alkanut puhumaan.
Andrew ei tiennyt mitä tehdä, seisoi vain paikoillaan. Sana sanalta Romeo vain kasvatti rautanyrkkiä sisällä, joka puristi sisuskalut yhdeksi möykyksi tuottaen järjetöntä tuskaa. Joo, ihan kuin Andrew minnekään tahtoisi lähteä. Hän halusi olla Romeon kanssa, se oli ongelma. Ja kaikki mistä keskustelu oli alkanut johtui siitä, että tummatukka oli tahtonut vain kertoa toiselle, ettei odottanut saavansa enempää kuin seksiä. Hän tiesi sen, helvetti. Romeolla oli täydet oikeudet tehdä mitä tahtoi ja kenen kanssa tahtoi, mutta Andrew vain toivoi, ettei häneen heti vielä kyllästyttäisi. Ei tuo pienikokoinen poika olisi koskaan sitä mitä Romeo ansaitsi, mutta kun toinen vain ymmärtäisi sen mitä ruipelo oli sanoillaan yrittänyt kertoa. Pääasia oli se, että toinen ei tuntisi oloaan nurkkaan ajetuksi tai ahdistuneeksi millään tavalla. Ja tämä puheenaihe oli nyt mennyt siihen pisteeseen, että tilanne vaikutti nimenomaan siltä, ettei Romeo tuntenut oloaan enää kovinkaan mukavaksi. Olisikohan kenties aika vain päästää rastapää menemään? vaikka se olikin kamalaa, hirveämpää olisi jos täydellisyys joutuisi Andrewin takia kärsimään.

Käsi valahti pois huulilta, Romeo ryhtyi kuivaamaan itseään. Andrew seisoi vain paikoillaan eksyneenä, niin avuttoman näköisenä. Hän oli sanaton, valmis itkemään milloin tahansa. Eikä todellakaan Romeon sanojen takia, seksiä vain, se oli ekasta tapaamisesta asti tiedetty. Kirvellys silmäkulmissa johtui siitä, että Andrewin olisi pakko antaa toisen olla rauhassa. Hän ei olisi se ihminen, joka Romeon nurkkaan saisi ajettua. Ei, hän välitti toisesta aivan liikaa, typerä kun oli.
Andrew havahtui kun rastapää tyrkytti hänelle pyyhettä, pienempi katsoi siihen ja takaisin Romeoon, ottaen sitten pyyhkeen vastaan. Tummatukka kääntyi ja kuivasi nopeasti itsensä, vaikka tuntuikin siltä, että jokainen liike olisi kuin elokuvassa oleva hidastettu pätkä.
Kun Andrew oli saanut kuivattua itsensä, hän nappasi bokserinsa ja puki ne ylleen. Pyyhe jätettiin naulaan roikkumaan, jonka jälkeen lähdettiin ettimään vaatteita. Saapuessaan kämpille Jupiterin ja Romeon kanssa, ruipelon vaatteet oli onneksi kiskottu kaikki rastapään huoneessa, joten ne löytyivät helposti.
Vaatteet saatiin helposti ja nopeasti päälle, sitten jos vielä harjan saisi. "Onko teillä tääl yhtää harjaa?", Andrew kysyi Romeolta kun oli päässyt tämän vierelle. Katse pysyi sormissa, ihan kuin niissä olisi ollut jotakin niin hiivatin mielenkiintoista. Harja olisi tarpeen, muuten hiukset menisivät kuivuttuaan kiharalle ja muutenkin pituutta oli sen verran, että suihkun jälkeen olisi pakko saada jotakin järjestystä tuohon tummaan pehkoon.
"Onko sinne kauppaa pitkä matka?", kysyttiin melkein heti perään, yrittäen pitää ääni mahdollisimman normaalina, ikään kuin äskeistä keskustelua ei olisi koskaan ollutkaan.

Sanat vaikuttivat Andrewiin vahvasti, mutta Romeo sivuutti sen tyystin. Hän ei halunnut ajatella, kuinka toinen meni niin avuttomaksi. Hän ei tahtonut tuntea itseään syylliseksi tuohon olemukseen. Vaikka tiesihän takkutukka sitä olevansa, mutta koska hän oli paskamainen hän pakoili vastuuta.
Poika otti vaitonaisena pyyhkeen kuitenkin vastaan, jotain elonmerkkiä tummatukassa siis oli. Ja hyvä niin. Kuivattuaan itsensä poika asteli huoneeseensa, jonne Andrewkin tuli. Luonnollisesti, siellähän tuon vaatteet olivat. Romeo penkoi kaapistaan bokserit, jotka veti jalkaansa. Päälle valikoitiin myös mukavan löysä Keltainen printtipaita ja kivipestyt, löysät farkut. Sukkia poika ei kokenut tarvitsevansa, ja kun nyt oltiin Kalifornian paahtavan auringon alla, ei poika vaivautunut huppariakaan etsimään. Märät rastat sitaistiin nopealle syherölle niskaan ja poika katsoi Andrewia hievenen huvittuneena tuon kysymyksen tähden. Apaattisuus kuitenkin järsi huvittuneisuutta.
“Näytänkö mä siltä, että mä harjaisin hiuksiani?”, poika naurahti. “Ja isähän kaljuuntuu, vanha mies.” Poika pudisteli hieman päätään. “Eli tuskin löytyy”, tarkennettiin vielä. Toinen kysymys, Romeo naurahti joskin hieman väkinäisesti. “Ei”, kuului lyhyt ja ytimekäs vastaus. “Ihan tossa kulmalla, puoltoista kilsaa.”

Rastatukkaisen suklaasilmän olisi tehnyt kovasti mieli vetää hennompi tiukasti rintaansa vasten, mutta niin ei kuitenkaan tehty. Romeo tahtoi todistaa itselleen olevansa vahvatahtoinen ja itsehillinnän omaava nuorimies. Ja paskat hän mitään oli. Jos hän joskus rupeaisi selibaattiin, mikä kuulosti erittäin epätodennäköiseltä, hän olisi lakossa aina seuraavaan panoon asti. Eli parhaimmillaan muutaman päivän, tuskin sitäkään.
“Pitää soittaa isälle että reitti selvä. Se kostaa tän mulle, raahaa tänne illalla kolme naista ja heittää mut pihalle. Niin se aina tekee, pistää paremmaksi”, rastapää tokaisi ja noukki lattialla mytyssä olevien housujensa taskusta kännykän soittaen pikapuhelun, jossa ilmoitti että kotiin sopi tulla jos tarvis.
“Se on tänään kumman apaattisella tuulella”, poika huokaisi. Isä tuntui tottelevan vastaväitteittä poikansa käskyjä, mitä tapahtui erittäin harvoin. Romeo ei mahtanut mitään sille pienelle inhimilliselle huolelle, jonka isän olemus tuossa aiheutti. Isä oli ainut ihminen, kenestä Romeo tunsi olevansa vastuussa. Vaikka eiköhän sen olisi kuulunut mennä toisinpäin.
“Mulla pitäis olla tilillä vielä rahaa”, poika mietti ääneen. Hymähti ja otti muutaman askeleen lähemmäs toista sipaisten kevyesti tuon kosteita hiuksia. “Mennäänkö?”

Myös Romeo oli saanut vaatteet päälleen ja jopa sitonut rastansa jonkinlaiseen syheröön. Pienempi ei voinut ymmärtää, ei kerta kaikkiaan käsittää mitenkään sitä, että miten rastapää osasi näyttää noinkin iloiselta. Mikäs siinä, tuskin toinen edes muisti mitään mitä äsken oltiin puhuttu, mitä Andrew oli sanonut ja mitä Romeo vastannut. Kai se oli helpompaa kun ei vain välittänyt mistään. Mutta osasiko silloin muka edes oikeasti nauttiakaan?
Hiusharjaa ei ollut, Romeohan sitä ei tarvinnut, eikä kuulemma isäkään. Andrew tutkaili huonetta katseellaan, yrittäen etsiä koululaukkuaan. Kai siellä ehkä olisi harja, ainakin toivottavasti. Ja kyllähän siellä oli yksi pieni onneton, aika surkea sellainen, mutta harja kuitenkin.
Andrew istuutui vuoteelle ja rupesi selvittämään hiuspehkoaan. Hän ei pystynyt katsomaan Romeota, ei tuon täydellistä kroppaa tai täydellisiä kasvoja, ihan sama mihin, mutta kunhan katse osui johonkin muuhun kaikki oli vähän paremmin. Andrew ei tahtonut paljastaa murtuneita kasvojaan, joita ei osannut kunnolla peittää. Hän tarvitsisi hetken lisää aikaa, sitten ehkä. Ja Romeon upeat kasvot saisivat ajatukset vain entistä sekaisimmiksi, sitä tuskin halusi kumpikaan huoneessa olevista jätkistä.

Andrew oli menettää järkensä. Nyt toinen puhui jo isästään ja kolmesta muusta naisesta, oliko toinen tosissaan? kyllä Andrew ymmärsi sen, ettei merkinnyt toiselle hiusharjaa enempää, mutta olisi se kuitenkin kiva jos puheaihe olisi hieman eri. Andrewista se oli hyvin epäkohteliasta, mutta hän yritti ohittaa kaikki puheet ja keskittyä hiuksiinsa. Ruipelo ei ollut taatusti ikinä tuntenut oloaan näin surkeaksi, hän yksinäinen ja ulkopuolinen koko kämpässä. Miksi hän edes oli tullut tänne tai ylipäätä lähtenyt mihinkään tällaiseen mukaan, kun tiesi etukäteen jo tämän vain satuttavan?
Hitto, edelleenkin tuo oli tiennyt kaiken alusta asti. Se vain, että miten Romeo oli asiansa esittänyt, ja se äänensävy. Andrew ei olisi ollut ihmeissään jos toinen olisi lyönyt häntä. Ei sillä, että Romeo olisi ollut jotenkin uhkaava tai yliraivokas, ehkä hieman vihastunut muttei kuitenkaan väkivaltainen. Mutta ei se siltikään kovin suurena yllätyksenä olisi tullut.

Andrew nousi ylös ja tunki harjansa laukkuun. Kädet vetivät märkiä hiuksia pois kasvoilta ja sittenkös Romeo jo oli ilmestynyt hänen luokseen, sipaisi pienemmän hiuksia.
”Joo, mennään”, Andrew vastasi vaipuneen oloisena ja kipitti eteiseen pistämään kenkiään. Hän niin purkautuisi kohta. Kai hän sitten oli niin heikko. Ei hän kestäisikään tätä. Tummatukka tosissaan oli luullut kestävänsä, että oli vain perse rastapäälle, mutta silloin Andrew oli myös uskonut merkitsevänsä jotakin pientä toiselle skeittarille.
Andrew niin murtuisi, mutta miksi taistella kun oli jo hävinnyt?
”Mä oon valmis”, Andrew sanoi ja aukaisi oven. Kamat hän jätti sisälle, turhaan hän niitä kauppaan mukaan kantaisi. Jos Romeo tahtoisi pojan poistuvan heti kaupasta tultua, sekin kävisi.

Andrew löysi hiusharjan ihan omasta takaansa, keskittyi hiuksiinsa ja jopa Romeo vaistosi tuon olevan loukkaantunut. Ja poikaa ahdisti, koska hän itse oli sitä mieltä, ettei toisella ollut siihen mitään syytä. Rastapäähän kohteli kaikkia näin, mikä oikeus Andrewilla muka oli olettaa olevansa poikkeustapaus? Niitä poikkeuksia kuin oli hyvin harvassa, itse asiassa vain yksi ainoa monesta tuhannesta. Mikä muka olisi tehnyt Andrewista erilaisen? No, eihän Joelkaan täydellinen ollut, mutta eipä ollut Romeo itsekkään. Täydellisiä ihmisiä ei ollut, oli vain erikoisia ja kiehtovia ihmisiä, jokereita. Mutta jokeri ei koskaan ollut täydellinen, jokeri on juonitteleva, itseriittoinen ja miltei voittamaton. Jokeri vain pokeria pelattaessa ei ollut pysyvä, seuraavassa jaossa se olikin jo jonkun muun kädessä ja silloin koko kortti ei enää ollut hyvä, vaan kirottavissa alimpaan helvettiin. Jokeri oli miellyttävä vain, jos siitä hyötyi itse.

Andrew vastasi, myöntyi lähtöön. Romeota vaivasi vain hivenen toisen äänensävy, se sivuutettiin kuitenkin tyystin. Takkutukka ei tahtonut keskittyä asioihin, jotka saattaisivat vaikuttaa hänen ajatuksiinsa sekoittavalla tavalla. Romeo seurasi ruskeilla silmillään toisen menoa eteiseen, tiivis ja intensiivinen katse naulittuna Andrewin perseeseen. Pieni, nopea hymy käväisi huulilla, kun poika nappasi seinänvierustalta erään useista laudoistaan kainaloonsa. Toinen ilmoitti olevansa valmis, Romeo nyökkäsi vetäisten nopeasti lähimmät skeittarit jalkaansa.
Rastatukka sulki oven perässään ja hyppi portaat alas kolme kerrallaan. Ulko-ovi töytäistiin auki ja takkutukka meinasi kävellä päin suunnilleen itsensä kokoista poikaa.
“Älä nyt päälle käy, homo”, Romeo nauroi samantien pojan tunnistettuaan. Evan virnisti oikein leveästi. “Ei huolta, en koskis pitkällä tikullakaan. Puistoon menossa, oota hetki niin mä noukin dekin himasta ja tungen seuraks”, mustatukkainen poika saneli ja yritti ohittaa Romeon päästäkseen rappukäytävään, rastatukka pysäytti poja kädellään toisen rintakehällä.
“Kauppaan mennään, sitten puistoon, Evan”, Romeo lausui. “Ok, mä haen sen dekin”, Evaniksi kutsuttu tokaisi kärsimättömänä ja yritti uudestaan ohittaa takkutukan. “Pointti: sä et tule mukaan”, rastapää tuhahti. Vasta sitten Evan tajusi, ettei Romeo yksin ollutkaan ja kurtisti hieman kulmiaan.
“Aha, ok. Mennään sit Micken, Ion, Izzyn ja Hayen kanssa kimpassa, ilmaannu sit kun kyrpä on tyydytetty”, Evan sanoi loukkaantumasta takkutukan puheista. Niihin sai todellakin Romeon seurassa tottua.
Mustatukka katosi rappukäytävään Andrewia vilkaistuaan ja lähti pomppimaan rappusia ylös, Romeo jäi pitämään ovea auki hontelolle seuralaiselleen.