It's a movie night tonight !

// Juuti sekä rakas Damon .) <3

Aidenia hymyilytti enemmän kuin pitkään aikaan oli. Veljen kanssa kaikki oli hyvin, loistavasti itse asiassa. Aiden seisoi keittiössä, tällä kertaa t-paita päällä. Hän oli ristinyt kädet rinnuksilleen, nojautui pöytään selällään ja vahti poppareita, joita oli päättänyt valmistaa leffaillan kunniaksi. Poika nousi istumaan pöydälle ja huokaisi syvään, onnellisena. Poika hymyili enemmän kuin koko viikolla oli. Perjantai ilta, oma veli, ei häiriötekijöitä, leffa ilta, kunnon hauska nyyhky disney leffa. Itse asiassa Aidenin oma lapsuuden lemppari, 3 muskettisoturia. Aiden oli aina lapsena pitänyt akusta, nauranut tuon äänelle ja käytökselle. Pienenä Aiden vielä sanonut, että hänestä tulee isona aku ankka. Poika pärskähti pienesti, ajatus nauratti ja sai hymyilemään entistä iloisemmin. Poika luki takakantta ja kolmatta kertaa, kun pieni palaneen käry vei bruneten huomion. "helvetti !" Aiden äännähti ja elokuva putosi käsistä, poika hyppäsi alas pöydältä ja sammutti mikron. Pussi hiukan mustana, poika heilutti sitä ja avasi sitten, kaataen kippoon. Osa hiukan mustia, kuitenkin suurinosa syötäviä. "heh.." aiden naurahti ja virnisti sitten kävellen jäälkaapille. Ei leffailtaa ilman siideriä ja limua. Poika otti pari siideritölkkiä sekä litran limupullon ja laski ne pöydälle.
Kysymyksiä virtasi pian pojan päähän. Saiko hän nyt halia ja pussata Damonia koska halusi ? kuiskata " minä rakastan ", nauraa, hymyillä.. Olla kuin toinen olisi muutakin kuin veli ? voisiko hän koulussakin vain mennä ja.... Ei, ei todellakaan. Aiden ei voisi tehdä sitä. Eikä hän uskonut että Damonkaan pystyisi. Poika huokaisi ja avasi siideri tölkin ja aikoi kaataa sitä suuhunsa, mutta liikaa ajatuksia, kädet ei toimineet kuten piti ja siideriä kaatuikin pojan olkapäälle ja siitä rintakehälle ja selälle. "vittujen vittu." poika ulisi ja veti paidan pois päältään. Tuskin Damonia haittaisi se. Poika viskoi paidan tuolille ja kulautti siideriä sitten sinne minne se kuului, suuhun.

Poika laski tölkin pöydälle ja etsi katseellaan veljeä. Oliko tuo yläkerrassa tai tupakilla ? tuskin tupakilla, eihän Damon nyt jok puolituntinen tarvinnut tupakkaa. Aiden otti pari popparia, yh, pitikin antaa niiden palaa ! Olikohan heillä nyt mitään hyvää syötävää ? Tietysti heillä oli toisensa, Aiden mielellään maistelisi veljeä, mutta mielummin vasta leffan jälkeen. Että olikin hyvä, että täti lähti sinne typerälle matkalle. Aiden oli niin onnellinen, ei tarvinnut koko ajan pelätä, että pusu jäisi viimeiseksi, kosketus tai sanat jäisi viimeiseksi. Nyt ei ollut sitä vaaraa, he voisivat valvoa koko yön ja leikkiä toisillaan. Aidenin pitäisi lukea yhteen kokeeseen joka olisi maanantaina, mutta häntä ei kiinnostanut. Ehkä Damon voisi kysellä jossain vaiheessa, jos sellaiselle oli aikaa. Mutta mielummin Aiden nyt nautti, kun oli saanut onnellisen, hymyilevän veljen takaisin. Aidenkin oli huomattavasti onnellisempi nyt, kuin silloin kun sai pelätä koko ajan oman veljen, maailman tärkeimmän ihmisen puolesta. Että elämä osasikin olla ihanaa..

Damon oli repinyt paitansa pois, hän tarkkaili harmissaan käsiään joissa paistoi vielä kirkkaan punaiset haavat jotka olivat jo onneksi menneet umpeen. Kaikkialla muualla, jäljet olivat parantuneet niin hyvin että niistä oli jäljellä enää huomaamattomat pojan vaalealla iholla olevar viivar. Hän päätti itseään katsellessaan, että antaisi nyt kaikkien jälkien muuttua huomaamattomiksi vaaleiksi viivoiksi ja unohtaisi koko viiltelyn, siitä hän ei tuottanut mitään iloa, enemmän surua ja kipua, ei ehkä itselleen niin paljon mutta veljelleen ilmeisesti aika helvetisti. Poika taitteli valkoisen t-paidan kauniisti ja asetti sen sitten vaatekaappiinsa. Pillifarkut jätettiin jalkaan, sukat vaihdettiin kirkkaan sinisiin ja tuo kaiveli kaapistaan uuden paidan, harmaan toppihupparin jossa oli eri sinisen sävyisiä kuvioita. Paita oli mukava päällä ja vaikka se paljastikin hivenen pojan rintakehää sekä käsiä, tuo päätti ettei ajattelisi sitä, veli oli kertaalleen nähnyt haavat jo joten tuskin melua nostettaisiin enää. Hajamielisesti emo alkoi pureskella huulikorujaan jo kovin tottuneesti, antoi peilikuvansa sitten olla, kääntäen sille selkänsä ja astellen ulos huoneestaan. Alakerrasta leijui poppareiden tuoksu ja poika suuntasi askeleensa kohti portaita. Hymy kaareili hänen suullaan leveänä ja onnellisena tuon saapuessa keittiöön nojailemaan seinää vasten.

Tuo katseli veljen toilailua hivenen huolestuneena ensin, mutta kun yhtään palohaavaa ei tullut tuo rentoutui jo huomattavasti. Dai risti kätensä rintakehälleen ja kallisti suloisesti päätään vasemmalle niin että pitkät mustat otsahiukset tulivat toisen silmän päälle. Tirskahdus, kun veljeltä meni siiderit ohi suunpielen, eikä poika vain voinut pidättää nauruaan, mikä helähti keittiöön, outona uutena ilmiönä. Nauru ei ollut tukahtunut ja teennäinen niin kuin aina ennen, vain samallainen kuin pienen pojan nauru joka oli juuri tehnyt mainion kepposen naapurin tädille joka nyt etsi ahdistuneena syyllistä likaiseen uuteen mekkoonsa. Nauru ei ollut vahingoniloinen, huvittunut ja lempeä ja nousi pojan rinnasta lämpönä. Hän ei ollut pitkään aikaan kyennyt rentoutumaan niin, että kykeni nauramaan niin kuin silloin joskus kauan sitten nauroi. Hän epäili pahasti senkin olotilan olevan vain ohimenevää, kylmä maailma tulisi vielä joskus päälle mutta ei nyt, ei tänä päivänä tai iltana. Veljelle pudistettiin päätä, toisen nakatessa kastuneen paitansa pois eikä se haitannut emoa yhtään. Hän ei ollut punastunut nauraessaan tai mennyt ujoksi, hän oli saanut lisää rohkeutta kömpiessään veljensä selän taakse ja kietoen kätensä lempeästi toisen paljaan kehon ympärille.
"saanko minäkin siiderin ?" tuo kuiskasi laskiessaan päänsä aavistuksen pitemmän veljen olkapäälle, hän joutui hiukan varvistamaan tehdessään sen, hän ei ollut vielä unohtanut että hänen piti käydä ostamassa veljelle uusi tupakki aski, eikä hän unohtaisikaan, kyllä hän aikoi sen vielä ostaa, mutta se malttoi nyt odottaa. Emon hymyillessä pienesti, hymyllä joka oli täynnä rakkautta ja onnea ja sulki hetkeksi aikaa silmänsä hengitellen vain kaksosensa niskaan.

Aiden huomasi veljensä ja hymyili. "mitäs nasu." hän virnisti ja katsoi kun toinen tuli lähelle, kietoi kätensä takaa päin veljen ympärille. Aiden huokaisi, siinä oli hyvä olla. Todella hyvä. "kiitos." hän kuiskasi, tietämättä edes mistä kiitti. Siitäkö että toinen hyvöksyi heidän rakkautensa ? Siitäkö että toinen oli siinä ? Oli, eikä ahdistunut. Toinen pyysi siideriä, brunette naurahti ja kurotti jääkaapista toisen tölkin, avasi sen valmiiksi ja ojensi veljelle. "Damon.. muistatko kun pieninä haluttiin aina olla muskettisotureita ? leikittiin aina takapihalla niitä ja katsottiin tuo leffa joka ilta. siitä on jo liian kauan.." poika naurahti ja käännähti toista kohden, antaen käsiensä olla toisen olkapäiden yli. Hän nojautui toista kohden, hymyili ja suuteli veljen pehmeitä huulia kerran. "kaipaan joskus lapsuusaikaa. vaikka isää en kaipaakkaan." Usein isästä puhuminen sai Aidenin ahdistumaan, nyt hän silti hymyili, hän oli tajunnut kuinka paljon hyvää menneisyydessä ja lapsuudessa oli ollut, vaikka se osittain huonokin oli ollut. Poika irrotti veljestään, nojautui pöytätason reunaan takanaan ja risti kätensä rinnuksilleen.
Hän katseli hetken maahan, katse nousi taas veljen sinisiin silmiin. "oisko vähän hassua jos oltais identtisiä. sit ois niin itsekästä sanoa sulle et oot söpö." Aiden virnisti. "ja sit kukaan ei erottais meitä toisistaan. Mua kutsuttais aina damoniks ja sua aideniks. ei kiva." poika naurahti viattoman suloisesti ja nousi istumaan tasolle. Hän otti vierestään siideri tölkin ja huikkasi hiukan, tällä kertaa se kaikki meni suuhun. "Damon ois kyllä kiva nimi. miks sä saat olla damon." poika valitteli. Siinä taas nähtiin, kuinka paljon Aiden puhuikaan. Yhdestä asiasta hän pystyi puhumaan vaikka kuinka kauan, tunteja. Poikaa hymyilytti koko ajan, hän ei saanut hymyä lähtemään, eikä hän halunnutkaan. "mennäänkö ?" Aiden hymyili, hyppäsi alas, otti veljeä kädestä, toiseen käteen leffan ja siiderin ja lähti kohti olkkaria. Hän ei jaksanut hakea paitaa mistään, pärjäisi hän ilmankin. Ja jos tulisi kylmä niin Damon varmasti lämmittäisi. Poika istui sohvalle, veti veljensä viereensä ja haki sitten vielä popparit, kulhon hän laittoi heidän väliinsä. Aiden meni laittamaan dvd:een soittimeen ja laittoi päälle. SItten hän palasi paikalleen Damonin vierelle.

Poika katseli kuvaruutua, vilkaisi välillä Damonia, tietämättä syytä siihen. Miksei hän voinut vain keskittyä siihen leffaan nyt ? Hän piti katseensa pakolla leffassa, haukotteli kerran, olihas perjantai ja poika oli herännyt ennen kuutta. Miksi lie oli niin aikaisin herännyt, tyhmä lapsi. Hän otti pari popparia, hitusen palaneita. Poik huikkasi siideriä, tosin oli sitten tukehtua siihen kun sai kauhean naurukohtauksen kun näki musta pekan. Aiden oli lapsenakin aina nauranut tuolle, siitä ei päässyt yli eikä ympäri, Aidenista tuo oli vain niin naurettava. "helvetti.." poika kähisi ja yski hetken. "repeän varmaan joka kohdassa ku tuo yks tulee ruutuun." Brunette valitti ja nosti jalat sohvalle, polvet kohti kattoa. Hän nojautui selkänojaan ja katsoi taas tv:tä.

Damon ei vaivautunut vastailemaan veljelleen, toinen puhui niin paljon ettei hän olisi edes kerennyt vastat tuolle joka välissä. Sitä paitsi se oli aina ollut niin, Damon oli hiljaa ja kuunteli veljen ihanaa solisevaa nopeaa ja selkää ääntä joka puhui turhuuksista ja se riitti. Kaiken lisäksi siinä oli niin rentouttavaa olla toista vasten, toisen huulet kävivät muiskauttamassa siiderinmakuisen suukon pikkuveljen huulille ja sitten ne jatkoivat taas turhanpäivästäkin puhumista. Mitä väliä sillä oli että Damon oli saanut juuri Damon nimen.. Damon, Demoni. Niinkuin Lon välillä häntä kutsui, mutta London ei mitenkään kuulunut tähän nyt, ei nyt kun tämä ilta oli hänen ja hänen veljensä. Nate piteli siideri tölkkiä kädessään ja nappasi välillä siitä pienet hörpyt.
"joo mennään kattoon" tuo virnisti ja röyhtäisi kohteliaasti veljensä kasvoille tuon lähtiessä sitten jo kohti olohuonetta ja jättäen Damonin yksin palelemaan keittiöön, toisen syleilyssä oli ollut paljon lämpimämpi.

Pian Damonkin oli päässyt leffateatterin äärelle, hän ei niinkään välittänyt koskea poppareihin, eikä se johtunut siitä että ne olivat palaneet vaan tuon teki mieli mielummin koskea Aidenia kuin poppareita. Eikä tuolla ollut omasta puolestaan edes nälkä.
"älä viiti, mä nään tosta läskistä vielä painajaisia" Dai naurahti ja katsoi kun toinen nauraa hekotteli sohvalla. Emo joi siiderinsä loppuun ja laski tyhjän tölkin pöydälle siirtäen samalla poppari kulhon veljensä syliin niin että pääsi itse kykkimään toisen kainaloon. Tuo painautui poikaa vasten kuin pelkäävä lapsi ja esitti että oikeasti pelkäsi Mustaa Pekkaa niin kamalasti että tarvi kaksoisveljen suojaa. Leffan katselu meni aivan mahdottomaksi toisen tuoksun tukkiessa pojan nenän ja toisen kehon tuntuessa jälleen lämpimänä Dain omaa kehoa vasten.
"ääh, vitsi mulla tulee muistoja mieleen ko katotaan tätä" poika myöntyi sitten yhdessä välissä toteamaan katsellessaan ohi viliseviä tuttuja kohtauksia kohtauksien perään, mistä toinen oli edes repäissyt tuon leffan juuri tälle illalle, poika ei aivan ollut varma. Hän ei muistanut että heillä oli ollut se edes, aivan kuin hän olisi koskaan muutenkaan katsellut paljon leffoja. Damon aina mielummi dataili läppärillään. Kerran jos toisenkin pojan katse eksyi katselmaan Aidenin iloisia, kauniita ja onnellisia kasvoja, ne sai pojan hymyilemään hennosti, hymy. Se tuntui hassulta emon kasvoilta, mutta todella hyvältä.