I gotta feeling (that tonight's gonna be a good night)

[[aimee & Memphis (?) tänne näin : D]]

Blaise Brownlow hidasti hieman askeliaan musiikin jytinän kantautuessa hänen korviinsa. Tästä kuulohavainnosta päätellen hän alkoi lähestyä tämäniltaisten bileiden tapahtumapaikkaa; joku rikas pentu oli järjestänyt bileet perjantai-iltaa piristämään, ja kaikki urheilijat oli luonnollisesti kutsuttu. Siispä Blaisekin oli löytänyt tiensä oikealle asuinalueelle, joka oli huimasti prameampi kuin missä hänen perheensä asui. Ja bilemestakin näytti olevan jokin pienoiskartano, ja sen pihalla komeili rivi bilevieraiden loistoautoja. Blaisella ei olisi ollut mitään asiaa edes talon edessä olevalle jalkakäytävälle, mikäli hän ei olisi ollut korisjoukkueen jäsen. Kieltämättä hän oli hyvillään siitä, että oli tajunnut liittyä joukkueeseen koulun aloittaessaan.

Poika suuntasi askeleensa talon avonaiselle etuovelle ja taikoi samalla iloisen hymyn kasvoilleen. Pari tuttua cheerleaderia tuli ovella vastaan, ja poika moikkasi näitä samalla kun asteli kynnyksen yli sisälle taloon. Tuo riisui tummanruskean nahkatakin päältään ja ripusti sen naulakkoon muiden takkien seuraksi. Samalla poika vilkaisi itseään nopeasti peilistä todetakseen, että tummanruskeat hiukset olivat ojennuksessa ja vaaleansininen t-paita pysynyt sileänä takin alla. Onneksi ei ollut satanut, sillä muuten hän olisi nyt ollut melko säälittävä näky. Autottomuus saattoi olla erittäin hankalaa varsinkin silloin, kun halusi pysyä piireissä. Ulkonäkönsä tarkistettuaan Blaise lähti setvimään tietään peremmälle taloon ja etsimään tuttuja, joiden seuraan voisi ehkä löyttäytyä.

Hetken talossa harhailtuaan poika oli jo todennut sen, että juhlakansa oli ihan mukavassa tuiskeessa jo, ja että hän tarvitsisi myös juotavaa saadakseen biletunnelmasta kiinni. Koska pojalla ei ollut hajuakaan siitä, missä juotavaa tarjoiltiin (talo oli sen verran iso ja hämyinen, ettei hän oikein ollut hahmottanut sen huonejärjestystä), päätti tuo turvautua lähimmän ihmisen apuun. Tämä sattui olemaan blondi, vuotta nuorempi tyttö, jolla oli kaksoissisko. Blaisella ei tosin ollut mitään tietoa, kumpi kaksosista tämä oli, mutta väliäkös sillä! Poika vetäisi hurmaavan hymyn kasvoilleen tytön luokse astellessaan.
"Heippa! Osaisitkohan sä kertoa, mistä päin taloa löytyy jotain juotavaa?" poika tiedusteli kulmiaan kohottaen ja antoi samalla katseensa tutkia tytön kasvonpiirteitä. Jep, ei hän todellakaan tunnistanut kaksosia toisistaan.

// hehhee tullaan. mekko ja kengät.

Perjantai-ilta = bileilta.

Ainakin Memphis Austinin logiikalla, joka on tunnetusti pettämätön. Tyttö oli koulusta kotiin päästyään rentoutunut kylvyssä ja sen jälkeen laittautunut huolellisesti illan juhlia varten – tuhkanvaaleat hiukset oli suoristettu, mutta ne olivat silti pöyheät ja runsaan näköiset. Silmät oli meikattu tarkasti ja heleä iho oli luonnollisesti virheetön. Asuaan Macy oli joutunut miettimään hyvinkin kauan, päätyen lopulta sisarensa suosiollisella avustuksella pukemaan ylleen leopardikuvioisen mekon, joka ei ainakaan turhia peitellyt. Mekko oli olkaimeton ja loppui puoleen reiteen, joten ainakin vaaleaverikön sääret pääsivät oikeuksiinsa. Joku toki olisi voinut olla montaa mieltä mekon sopivuudesta 16-vuotiaalle high schoolilaiselle, mutta se ei Memphisiä liikuttanut yhtään sen enempää kuin World Trace Centerien tuho (hän oli liian tyhmä edes tajutakseen, mitä silloin oli tapahtunut.) Ja jottei merkkiuskottavuus kärsisi, jalkaan oli nykäisty Miu Miun musta korkokengät, joilla saatiin samalla kätevästi muutamia senttejä lisäpituutta.

Musta käsilaukku oli pakattu ja ilta oli jo siinä vaiheessa, että kaksoset napsauttivat sormiaan ja äidin autokuski kipitti näkyviin ja ajoi heidät bilepaikkaan isän mustalla Lamborghinilla.
Muutaman tunnin päästä Macy oli ehtinyt eksyä sisarestaan, joka viiletti ties missä – kiinnostus toisen poissaoloon oli kuitenkin olematon, sillä surkean viinapään omaava blondi oli ehtinyt jo kiskoa sisäänsä muutamia kriittisen tutkinnan jälkeen valkkaamiaan juomia. Silläkin hetkellä tyttö kekkuloi lyhyessä mekossaan, kädessään jotakin vihreää sisältävä juomalasi, jonka reunalla oli suloinen koriste. Ja tyttö hikotteli. Aina siinä välissä, kun ei hihittänyt.

Kuullessaan miehen äänen takanaan Memphis pyörähti korkokengillään ympäri ja oli lentää hiprakassaan nurin, mutta onnistui pitämään kunnialla tasapainonsa ja kohottautumaan pystyyn. Siniset, tuikkivat silmät skannasivat pojan, johon hän oli melkein törmännyt tuon ilmestyttyä kuin tyhjästä hänen taakseen. Tulos: superkomea. Iih!
"Hei", tyttö tokaisi muka viileästi, hymyillen sievästi toiselle.
"Joo, toki", Macy sanoi huulikiillolla korostettujan huulien venyessä entistä leveämpään hymyyn.
Sen enempiä ajatuksia uhraamatta millekään blondi tarttui kundin käteen ja johdatti tuon keittiöön, jonka baaritiskimäiselle pöydälle oli ladottu riviin jos jonkin näköistä juotavaa, ja ainakin pikaisella silmäyksellä tarjonta tuntui Macyn silmissä olevan lähes rajaton.
"Täällähän tätä löytyy", tyttö tiedotti edelleen hymyillen, pitäen edelleen komeaa nuorukaista kädestä tuijottaen vain tuon uskomattoman sinisiin silmiin. Hän oli päässyt selvästi taivaaseen, sillä ei maanpäällä voinut olla tuon näköisiä olentoja. Oikea Jumala.

... Hetkinen, hän oli nähnyt tuon pojan joskus ennenkin. Hetken aivojaan kaiveltuaan Macy sai toisen tiedot esiin aivoistaan: Blaise Brownlow, kakkosluokka, 17-vuotias, koripalloilija, sinkku, isä Edmund, äiti kuollut, ei sisaruksia, allerginen kalalle. Hih, Mercedes olisi varmasti ylpeä hänestä, kun hän oli päätynyt juttelemaan komean koripalloilijan kanssa.

Tyttö vaikutti olevan jo ihan reippaassa maistissa, sillä tuo meinasi horjahtaa nurin kääntyessään Blaiseen päin. Poika ehti huolehtia jo hetken, olisiko tytöstä lainkaan suunnannäyttäjäksi, mutta se huoli näytti olevan täysin turhaa. Blondi nimittäin tarttui turhia kursailematta häntä kädestä ja lähti johdattamaan kohti keittiötä. Tämän siirtymismatkan aikana Blaiselle jäi aikaa miettiä tytön nimeä; kaksosten sukunimi oli ainakin Austin, mutta etunimien muistaminen tuottikin hieman ongelmia. Blaise kun ei ollut aivan niin pinnallinen, että olisi pitänyt tarpeellisena muistaa joka ikisen kermalaisen nimen. Tämän vuoksi ensimmäisen vuosikurssin kerman nimiä hän ei vielä oikein hallinnut. Mutta ehkä hän kuulisi tytön nimen jossain vaiheessa iltaa.

Keittiöstä sitä juomaa totisesti löytyi, ja Blaisen mieliala parani heti. Hän soi tytölle kiitollisen hymyn ja nappasi ensimmäisen drinkkilasin käteensä. Hänen viinapäänsä oli onneksi (tai epäonneksi, riippuen vähän mitlä kantilta asiaa katsoi) verrattain huono, joten hänen ei tarvitsisi kovin montaa lasillista juoda humalaan tullakseen. Näin ollen biletunnelmaan pääseminen ei kestäisi liian kauaa.
"Me emme olekaan tainneet ennen jutella? Olen Blaise", urheilija päätyi esittelemään itsensä keksittyään, että esittelemällä itsensä saisi hän varmasti kuulla tytönkin nimen. Näin ollen hänen ei tarvitsisi luottaa siihen, että mahdollisesti kuulisi tuon nimen jotain muuta kautta. Ja se vasta noloa olisikin, jos hän ei illan jälkeen voisi olla varma siitä, kumman kaksosen kanssa oikeastaan oli ollut tekemisissä.
"Mikäs meno täällä on ollut tähän asti?" poika päätyi tiedustelemaan kartoittaakseen vähän, oliko missannut jotain vai olivatko bileet vasta pääsemässä kunnolla vauhtiin. Hän ei ollut aivan varma alkamisajankohdasta, joten hän oli saapunut sen verran myöhään, että bileet olivat varmasti jo alkaneet. Mutta kenties hän oli saapunut paikalle liiankin myöhään? Blaise katsahti hieman ympärilleen samalla kun siemaisi juomaansa ja totesi sen olevan mielyttävän makuista.

Blaise Brownlow hymyili hänelle. Tuo... tuo jumalallinen olento todellakin hymyili hänelle. Macyn siniset silmät varmaankin sädehtivät – jos se edes erottui sen humalaisen kiillon takaa – tytön suloisille kasvoille piirtyessä valloittava hymy. Ainakin se oli aito. Jos Austinin sisaruksien tyhmempi osapuoli olisi yrittänyt hymyillä valloittavasti selvin päin ollessaan ja tarkoituksella, hän olisi mitä luultavimmin näyttänyt siltä, kuin olisi syönyt lautasellisen erityisen happamia sitruunoita aamupalaksi. Ei erityisen viehättävää, jos minulta kysytään.

"Ei kai", Macy vastasi toisen kysymykseen mietittyään ensin ohikiitävän hetken. Tosiasiassa hän kyllä tiesi, ettei ollut koskaan puhunut toiselle, ei sellaista olisi voinut noin vain unohtaa.
"Kyllä mä muistaisin, jos me oltaisiin joskus puhuttu", tyttö hymyili räpsäyttäen pari kertaa tummia ripsiään, silmäillen samalla ohimennen arvioivasti pojan pukeutumista ja tyyliä muutenkin. Ei ainakaan vaikuttaneet noin ensimmäiselle silmäyksellä olevan Giorgio Armanin uusimmasta mallistosta.
Memphis oli jo nyrpistämässä nenäänsä, mutta kun hän kohotti katsettaan sen verran, että tavoitti urheilijan kasvot, hän unohti koko Armanin – tuo hymy ja nuo silmät… Hän oli varmasti rakastunut.
"Memphis", tyttökin esitteli itsensä, vaikka todellisuudessa olettikin Blaisen tietävän hänet nimeltä. Kunhan vielä kohteliaisuuden vuoksi kysyi. Herrasmieskin vielä! Mercedes ei takuulla uskoisi tätä, kun hän kertoisi kaksoissiskolleen huomenna.
"Kutsutaan kyllä useimmiten Macyksi", tyttö selvensi vielä hymyillen edelleen iloisesti toiselle. Koulussakin heidät varmaan tunnettiin enemmän Mileyna ja Macyna, kuin Mercedeksenä ja Memphiksenä - varsinaiset nimet olivat niin pitkät, ettei niitä jaksanut aina edes sanoa, ja sitä paitsi Macy ja Miley sointuivat kivasti yhteen.

"Hyvä!" tyttö vastasi innokkaasti tumman nuorukaisen esittämään kysymykseen, pöyhien tuhkanvaaleita hiuksiaan parempaan kuosiin, tarkastellen hetken pöydällä olevia drinkkejä, ennen kuin valitsi joukosta yhden – sama, jonka hän oli juonut hetki sitten ja hylännyt sitten tyhjän lasin jonnekin teille tietämättömille. Varoen töhrimästä huulikiiltoaan Macy siemaisi lasista, ennen kuin kohotti siniset silmänsä takaisin Blaiseen.
"Ja paranee aina vain", neitokainen lisäsi vielä siemaisten lasistaan uudemman kerran, luoden Blaiseen flirttailevan silmäyksen. Ainakin niin hän kuvitteli tekevänsä. Se varmaan kyllä näytti enemmänkin siltä, kuin tytöllä olisi ollut roska toisessa silmässään.

[[Mä kai sanoin tän jo kerran mut Memphis on ihana! xD]]

Tyttö oli ihan söpö hymyillessään, joten Blaise päätti, että voisi viettää jokusen hetken blondin kanssa. Olisi vain hänen maineelleen hyväksi, jos hänet nähtäisiin tytön kanssa. Lisäksi poika ei ollut lainkaan varma siitä, oliko hänen kavereitaan paikalla, ja jos oli, niin missä. Ympäriinsä yksin harhaileminen olisi melko säälittävää, parempi olisi pitää söötti tyttö käsipuolessa. Lisäksi tyttö kertoi nimensäkin hänelle, joten ainakana hänen ei tarvinnut enää huolehtia siitä.
"Pitäisikö minunkin kutsua sinua Macyksi?" urheilija tiedusteli jokseenkin flirttaavasti ja kohotti aavistuksen kulmiaan toiselle. Tyttöjen huomion sai yleensä parhaiten niin, että flirttaili ja imarteli. Se vetosi kehen tahansa rikkaaseen pentuun tai cheerleaderiin.
"Memphis on kyllä kiva nimi, mutta jos itse pidät Macysta enemmän...", poika jatkoi ja siemaisi sitten noin puolet lasinsa sisällöstä kurkkuunsa. Humalassa juttu luistaisi huomattavasti paremmin, joten alkoholia napaan vain.

Macy kertoi tunnelman olevan hyvä, mikä ei oikeastaan kertonut Blaiselle yhtikäs mitään. Ilmeisesti bileissä oli kuitenkin ihan viihdyttävää, sillä rikkaat bileprinsessat harvoin viihtyivät huonoissa juhlissa. Ja ilmeisesti Blaise oli saapunut paikalle ihan hyvään aikaan, mikäli tunnelma pystyi vielä parantumaankin.
"Toivottavasti en ole onnistunut missaamaan kaikkea hauskaa", poika totesi ja virnisti pienesti. Tuo kumosi loput lasillisesta suuhunsa ja laski tyhjennetyn lasin sitten pöydälle. Saman tien tuo haali toisen lasin käteensä ja kohdosti huomionsa taas Macyyn. Samalla tuo antoi katseensa käydä tytön vaatteissa; vaatteista kyllä näki, että tytön perheellä oli rahaa vaikka muille jakaa. oivon mukaan tuo ei kauheasti kiinnittäisi huomiotaan Blaisen vaateparteen, sillä se hävisi kyllä merkkistatusten suhteen tytön vaatteille kuus nolla.
"Ei kai me aiota täällä keittiössä koko iltaa seisoskella?" urheilija tiedusteli ja tapitti tyttöä odottavasti, "minä haluaisin ehkä katsella vähän ympärilleni. Tulisitko seurakseni?" Blaise hymyili toiselle mahdollisimman vetoavasti.

// hullu se on.

Macy naurahti keveästi toisen sanoille ja hymyili entistäkin leveämmin. Voi, poikahan oli ihan sulaa vahaa hänen jaloissaan! Mutta kukapa nyt voisi sanoa ei hänelle? Macy vilkaisi alaspäin tarkastaen nopeasti mekkonsa asennon ja korkokenkiensä puhtauden, ennen kuin sipaisi vaaleita hiuksiaan ja totesi, että näytti aivan kelvollisesti. Yhtä häikäisevän upealta kuin vielä lähtiessäänkin, ellei jopa vieläkin kauniimmalta.
Blondi kohotti kulmaansa ylemmäs ja nielaisi ilmoille pyrkivän hihityksen. Eihän hän halunnut vaikuttaa liian helpolta palalta, sillä sellainen hän ei missään nimessä ollut!
Tai no, tuosta edellisestä voidaan toki olla montaa mieltä, mutta Macyn itsensä mielipide oli tuo.

"Kummasta sä vain tykkäät enemmän", vaaleaverikkö sanoi hymyillen ennen kuin kohotti lasin huulilleen, ottaen lyhyen siemauksen juomastaan. Se oli ehkä ainut drinkki tällä hetkellä, jota hän pystyi tässä talossa juomaan. Memphis Austin ei juo viinaa, eikä kaljaa, eikä mitään halpaa siideri- tai lonkerokuraa. Hän juo kalliita drinkkejä, jotka ovat yökerhoissa kalleimpien juomien listoilla. Pelkkä ajatuskin siitä, että hän joutuisi kiskomaa jotakin raakaa viinaa sellaisenaan, oli saada Macyn oksentamaan, puhumattakaan siitä, että hän koskisi edes pitkällä tikulla parin dollarin halpissiideriin. Memphis nyrpisti sievää nenäänsä ajatukselle, mutta kohdatessaan Blaisen katseen hän unohti koko jutun.
Jos koripalloilija jatkaisi tuolla linjalla, Memphis luultavasti kymmenen minuutin päästä olisi sulaa vahaa nuorukaisen jaloissa ja valmis hyppäämään vaikka sillalta tuon takia. Macy nyt vain oli sellainen, ihastui alle kolmessa minuutissa tulenpalavasti ja oli aivan varma, että oli törmännyt sielunkumppaniinsa.
"Memphis tai Macy, miten sä vain haluat..."

"Ei täällä ole vielä ehtinyt tapahtua mitään kovin hauskaa", Memphis tiedotti haroen mietteliäänä vaaleita hiuksiaan.
"Missasit vaan.... ootas, yhden tappelun, kaks juomakisaa, sitten sen kakkosluokkalaisen bitchin ja sen homo-poikaystävän nuolemiskohtauksen ja erän totuutta ja tehtävää." Macy laski siroilla sormillaan, oliko pysynyt kaikissa tärkeissä tapahtumissa perässä.
"Jep, et muuta", tyttö tiedotti sitten kun oli varma, ettei ollut unohtanut mitään listastaan. Pitäisihän hänen kuitenkin maanantaina koulussa muistaa raportoida kavereille kaikista tärkeistä jutuista, mutta toistaiseksi mitään ihmeellisempää ei ollut ehtinyt tapahtua. Oikeastaan aika tylsää, ei vielä mitään, mistä saisi väännettyä edes jonkinlaista mehukasta juttua.

"Oi, toki!" kuului sitten ehkä vähän turhankin innostunut vastaus Blaisen pyyntöön, tytön ottaessa nopean huikan drinkkilasistaan, ennen kuin käänsi sädehtivät silmänsä pojan puoleen. Milloin Memphis muka kieltäytyisi komean nuorukaisen seurasta? Ei ikinä! Kunhan tytöt vain kuulisivat, nuo aivan varmasti muuttuisivat vihreiksi kateudesta.
"Mennään sitten tutkimaan", Macy sanoi ja lähti korkokengillään sipsuttamaan ulos keittiöstä, olettaen Blaisen tulevan hänen perässään. Blondi tunsi jo talon kuin omat taskunsa, sillä hän oli ehtinyt viettää tässä samaisessa rakennuksessa jo useita bileiltoja.

Macy antoi Blaiselle vapauden päättää, kummalla nimellä hän tyttöä kutsuisi. Poika pohti asiaa hetken, ja päätyi Memphikseen; oikealla nimellä kutsuminen oli korrektimpaa, koska he eivät juuri tunteneet toisiaan, mutta toisaalta sen saattoi ajatella myös astetta intiimimmäksi. Lempinimet kun olivat puhtaasti kavereiden välisiä juttuja. Ja Blaisen kannalta olisi ehdottomasti parempi, etteivät he näyttäisi muiden silmissä pelkiltä kavereilta. Se jos mikä voisi epäilyttää muita, jos hän vain kaveeraisi bileissä nätin työn kanssa. Toisaalta poika ei ollut vielä varma, kannattaisiko hänen ylipäätänsä yrittää iskeä Macya. Kai hän seuraisi tilannetta ja toimisi niin kuin olisi parasta.
"Memphis siis", poika totesi ja soi taas hymyn tytölle.

Blaise hymyili taas tytölle tuon suostuessa hänen oppaakseen talossa. Hänen poskilihaksensa olisivat taatusti kipeät huomenna, sillä yleensä hän ei hymyillyt näin paljon; tyttöjen kanssa hymyileminen vain tuntui olevan se yksinkertaisin keino saada positiivista vastakaikua. Joten jos hän pitäisi suupielensä tarpeeksi usein korvissaa, sujuisi kaikki varmasti hyvin.
"Oletpa sinä uhrautuvainen", poika kiitteli Macyn lähtiessä johdattamaan häntä ulos keittiöstä. Ehkä hänen pitäisi tuntea olonsa vähän imarrelluksi sen vuoksi, että blondi viihtyi hänen seurassaan niin helposti. Tai sitten hän vain oli niin vastustamaton. Blaise siemaisi äkkiä juomaansa tukahduttaakseen omahyväisyyden tunteen, joka oli ottamassa hänestä valtaa. Hänellä ei ollut mitään syytä imarrella itseään tällaisessa ympäristössä; pikemminkin hänen piti olla kiitollinen siitä, että ylipäätänsä sai käyskennellä näissä bileissä. Mutta voisi hän silti olla ehkä hivenen hyvillään siitä, että sulautui joukkoon suht vaivattomasti.
"Sinullahan on kaksoissisar", Blaise aloitti keskustelun lähinnä sen vuoksi, että hänen olisi ehkä ihan hyvä saada toisenkin kaksosen nimi tietoonsa, "onko hän yhtä kaunis kuin sinä?" Okei, nyt hän meni ehkä liiallisuuksiin, kun alkoi imarrella Macya näinkin pian. Toivon mukaan hän ei vain näyttäisi liian läpinäkyvältä tytön silmissä.

Memphis hymähti ohimennen toisen sanoille uhrautuvaisuudesta – tottahan se oli, että hän uhrautui mukavana ihmisenä opastamaan Blaisea. Kyse ei ainakaan ollut pojan komeasta ulkomuodosta, ehei toki. Minkäpä Macy pinnallisuudelleen mahtoi – kaikki kaunis veti häntä puoleensa, ja sitä Blaise Brownlow todellakin oli. Paitsi eihän sitä tiennyt, että sillä välin, kun hän johdatti poikaa pitkin taloa, joku vielä komeampi nuorukainen etsisi häntä ja kun ei löytäisi, pettyneenä joutuisi poistumaan... Se olisi kurjaa. Macyn huulet mutristuivat, mutta blondi tuli pian toisiin aatoksiin vilkaistuaan vierelleen ilmaantunutta koripalloilijaa. Ehkä tämä olisi sen arvoista, että hän voisi unohtaa sen mahdollisuuden entistä komeampaan kundiin.

Hetken Memphis oli uppoutunut täysin omiin ajatuksiinsa ja haavemaailmoissaan vain siemaillut juomaansa kävellen eteenpäin edes oikeastaan ajattelematta, minne oli menossa. Vasta kun Blaise esitti kysymysmuotoisen toteamuksen, neitokainen havahtui.
"Ah, juu niin on, Mercedes", Macy tiedotti hymyillen iloisesti, vaikka olettikin samalla Blaisen oikeasti tietävän heidät. Kuka nyt koulussa ei olisi tuntenut Macy ja Miley Austinia?
Suloinen hymy nauliintui vaaleaverikön kasvoille, hän todella piti siskostaan. Joskus törmäsi niihin tyyppeihin, jotka inhosivat sisaruksiaan yli kaiken, mutta Macy ei olisi voinut kuvitella elämää ilman Mileyta. He olivat lyhyesti ilmaistuna erottamattomat.

Blaisen esittämä kohteliaisuus sai Macyn kikattamaan, tytön kääntäessä päätään hieman sivuun ujohkon oloisesti. Kun vaaleaverikkö seuraavan kerran katsoi Blaisea, tuon kasvot sädehtivät tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta.
Blaise Brownlow oli sanonut häntä kauniiksi! Kaikkien unelmien täyttymys.
... Mutta miksi ihmeessä koripalloilija kyseli Mercedeksestä? Kiukku kuohahti tytössä tuon kohauttaessa epämääräisesti olkapäitään pojan kysymykseen vastaukseksi. Hän ei halunnut vastata, koska jos hän olisi sanonut ’on’ olisi Blaise varmasti hypännyt heti Mercedeksen kelkkaan. Kaksosilla oli hyvin harvoin erimielisyyksiä, mutta syvällä sydämessään Macy oli vähän katkera, että kaikki pojat tuntuivat olevan enemmän Mileyn perään kuin hänen. Se ei ollut oikeudenmukaista, sillä hänkin oli kaunis ja viisas ja ihana, joten mikseivät pojat pitäneet hänestä niin paljon kuin Mileystä?
Mutta toisaalta hän ei kyllä halunnut haukkuakaan siskoaan, sillä se olisi ollut ilkeää, eikä Macy halunnut olla siskolleen ilkeä.
"Tunnetko sä Mileyn?" Macy kysyi hiven katkeruutta äänessään, huulten mutristuessa hivenen.
"Jos sä vaan jahtaat sitä, niin unohda koko juttu. Mä en ole mikään heittopussi!"
Memphis parka, niin typerä, ettei edes tajunnut, kun häntä kehuttiin. Mutta kai se oli ihan oikeutettua, sillä hänelle oli pariin kertaan tehty juuri niin - lähestytty, kehuttu ja muka pidetty, mutta todellisuudessa jätkät olivat vain halunneet lähemmäs Mileytä. Se tosin oli selvinnyt sinisilmäiselle Macylle vasta siinä vaiheessa, kun poika jätti hänet ja heti huomenna yritti nuolla koulun käytävällä Mileytä. Onneksi Mercedes oli kunnon sisko, eikä suostunut semmoisiin höpötyksiin.

Blaise oli varsin tyytyväinen itseensä saadessaan Macyn kaksoissiskonkin nimen tietoonsa. Nyt hänen ei enää tarvinnut lainkaan pelätä joutumista tilanteeseen, jossa hän nolaisi itsensä sillä, ettei muistanut kaksosten nimiä. Tosin, poika ei ollut lainkaan varma siitä, erottaisiko kaksoset toisistaan, mutta ehkä se ei ollut nyt niin suuri huolenaihe. Tuskin nuo olivat kuitenkaan samanlaisiin vaatteisiin pukeutuneet, joten sekaantumisen vaaraa ei pitäisi olla. Pääasia joka tapauksessa oli, että hän osasi nyt nimetä tytöt. Ja ilmeisesti hänen imartelunsakin oli osunut ja uponnut, sillä Macy näytti olevan varsin hyvillään. Eli Blaisen tilanne vaikutti varsin hyvältä.

Paitsi että sitten jokin meni pieleen. Poika katsahti Macyyn selvästi hämmentyneenä tytön mielialan heittäessä yhtäkkiä kuperkeikkaa. Äsken tuo oli ollut iloinen hänen imartelustaan, mutta nyt yhtäkkiä tyttö luulikin Blaisen jahtaavan tuon siskoa. Miksi ihmeessä tyttö nyt niin luuli? Urheilijan olisi tehnyt mieli irvistää hieman; naisten kanssa sai kyllä aina näemmä olla varomassa sanojaan. Macyn kanssa ei ilmeisesti kannattaisi puhua tuon siskosta, tai ainakaan siskoon tutustumisesta. Ja se kyllä sopisi Blaiselle, sillä ei hänellä ollut mitään mielenkiintoa edes tavata toista kaksosta.
"Mä en ole ollut koskaan tekemisissä siskosi kanssa", poika yritti tyynnytellä ja mietti samalla kuumeisesti, kuinka saisi käännettyä tilanteen taas parhain päin. Imartelu ja kauniit sanat voisivat auttaa, sillä hän ei todellakaan haluaisi, että Macy järjestäisi nyt mitään kohtausta kaikkien nähden.
"Mietin vain sitä, oletko sä vienyt kaikki parhaat geenit vai jätitkö mitään siskollesikin". Jeah right, perimään vetoaminen varmasti tehoaisikin. Ehkä hänen pitäisi sanoa jotain muutakin. Jotain runollista vaikka. Tai kliseistä.
"Memphis... mulla ei ole tapana leikkiä tyttöjen tunteilla. Joten älä turhaan huolehdi", Blaise lateli varsin sujuvasti ja katsoi tyttöön kiinteästi. No, ainakin puolet oli totta; häntä ei kaksoissisko kiinnostanut. Tyttöjen tunteilla leikkiminen taasen, no ei sekään hauskaa ollut.

Memphis näytti varmaan sanoin kuvaamattoman tyytyväiseltä, kun Blaise tiedotti, ettei ollut koskaan ollut tekemisissä Mileyn kanssa. Se vaihtoehto, jonka mukaan urheilija jahtasi vain hänen kaksossiskoaan, yliviivattiin.
Seuraavien sanojen kohdalla tytön kasvoille kohosi hämmennys, huulien jäädessä aavistuksen raolleen ja kulman kohotessa ylemmäs. Mitkä hiton geenit?
Hetken aikaa Macy joutui miettimään – todella, todella ankarasti – ennen kuin hän hoksasi, että se oli jotain biologiaan liittyvää. Blondi ei ollut koskaan ollut erityisen hyvä koulussa, eikä hän nauttinutkaan opiskelusta, joten tällaiset monimutkaiset jutut eivät olleet aina päällimmäisenä hänen mielessään.
Huulille taiottiin hymy, joka kertoi, että vaaleaverikkö oli tajunnut asian – tai siis ainakin luuli tajunneensa.

Siniset silmät napittivat tiiviisti takaisin Blaisea, tytön kallistaessa päätään ennen kuin tuo hymyili ja nyökkäsi.
"Selvä se", tyttö vielä tokaisi hymyillen suloisesti pojalle. Jep, kauniit sanat, kliseisyys ja runollisuus upposi ainakin Memphis Austiniin kuin häkä. Ei tarvinnut kuin muutama kaunis sana ja pari vakuuttelua, ja Memphis ei enää edes muistanut, miksi oli vielä pari sekuntia sitten ollut hapan ja ärtynyt.
Kaksikko oli päätynyt päämäärättömän vaeltelun tuloksena lasiselle takaovelle, joka vei takapihalla olevalle terassille ja uima-altaalle.
"Mennäänkö käymään pihalla?" Macy kysyi, tosin vain muodon vuoksi, sillä hän oletti Blaisen kuitenkin suostuvan hänen pyyntöönsä. Vaaleaveriköstä tuntui, että hän halusi hieman haukata raitista ilmaa.

Päättäväisyyttä askelissaan Macy käveli ulos hämärtyvään iltaan. Muutama tyyppi hengaili altaan liepeillä ja pari oli terassilla polttamassa tupakkaa, mutta suurimmaksi osaksi porukka näytti ahtautuneet sisätiloihin.

Blaise onnitteli itseään mielessään vaaran mentyä ohi; tyttöjen tyynnyttelyhän kävi häneltä melkein kuin luonnostaan, sillä olihan hän saanut Memphiksenkin taas hyvälle tuulelle vain parilla lauseella. Tosin Blaiselle oli jäänyt vähän sellainen fiilis, ettei tyttö ollut ehkä ihan tajunnut geeni-kommenttia, sillä tuo oli näyttänyt jokseenkin hämmentyneeltä. Mutta eipä sillä väliä, koska joka tapauksessa Blaisen ei tarvinnut enää pelätä, että Macy nyt vetäisisi jonkin shown kaikkien nähden. Ja ilman muuta hyväntuulisen tytön seurassa oli mukavampi olla kuin pahantuulisen.

He olivat saapuneet talon takaoville, ja Macy ilmoitti haluavansa ulos. Blaise katsahti lasien läpi avautuvaa terassia, ja nyökkäsi hieman tämän jälkeen.
"Mennään vain", poika totesi ja seurasi blondia ulos. Terassi ja uima-allas näyttivät varsin viihtyisiltä, mutta silti kauhean moni ei aikaansa näyttänyt ulkona viettävän. Toisaalta, kun suurimmalla osalla vieraista oli uima-allas -terassit kotona ja kenties vielä hienommassa muodossa, ei jokainen vastaantuleva uima-allas enää jaksanut kiehtoa. Blaise puolestaan katseli uima-allasta varsin kiinnostuneena, sillä ei heillä ollut kotona sellaista. Sen vuoksi pojasta olikin kiehtovaa aina katsella paljon ympärilleen silloin kun bileet järjestettiin jonkun kotona. Jos hänellä vain aikuisena olisi tarpeeksi rahaa, hän kyllä hankkisi itselleen hienon talon ja uima-altaan.
"Sano sitten ajoissa, jos sinulle tulee kylmä, niin voidaan mennä takaisin sisälle", poika keskitti huomionsa taas Macyyn ja loi merkitsevän katseen tytön suhteellisen minimaaliseen mekkoon. Sää ei ollut ihan lämpimimmästä päästä, ja todennäköisesti Macy olisi heistä kahdesta se, kumpaa paleltaisi ensin. Tai no, ei Blaisekaan kylmyydestä pitänyt, mutta kyllä hänen nyt sen verran miehekäs pitäisi olla, ettei alkaisi valittaa kylmyydestä ennen seuralaistaan.

Aww, Blaise huolehti siitä, että hänelle tulisi kylmä! How sweet is that?

Macy oli kiinnittänyt siniset silmänsä urheilijaan, hymyn keikkuessa tuon vaaleanpunaisilla huulilla. Tyttö kallisti päätään, vaaleiden hiusten heilahtaessa pään liikkeen mukana.
"Okei, mä sanon", Memphis sanoi suunnaten katseensa uima-altaan pohjalle. Hänen pitäisi muistaa tiedottaa Mileylle, että Blaise Brownlow oli mukava ja herrasmiesmäinen poika ja että hän oli viettänyt iltaansa niissä bileissä Blaisen kanssa. Sisko ei varmasti uskoisi korviaan!

"Jännän väristä tuo vesi."
Memphis tuijotti uima-altaan vettä mietteliään näköisenä. Noh, avausrepliikki se tuokin oli. Ehkä typerä ja outo sellainen, mutta eipähän tyttö ainakaan seissyt täysin tuppisuuna, sehän se vasta typerää olisikin ollut. Tästä asiasta voitiin toki olla montaa mieltä.
"Tai siis, tiedäthän sä, ihan erilaista kuin meressä." Ja aina vain paranee.
Macy tuijotti arvioivasti Blaisen silmiä, kallistaen nyt päätään vuorostaan toiseen suuntaan. Päässä humahti joka kerta, kun sitä kallisti johonkin suuntaan: tämä seikka kertoi siitä, että Memphiksen auttamattoman huono viinapää ei kestäisi enää kovinkaan montaa drinkkiä ennen kuin tuo olisi yhtä sekaisin kuin seinäkello.
"Sulla on vähän niin kuin... meren väriset silmät." Toteamus oli kevyt, Macyn nauraessa sanojensa perään.
"Niihin vois melkein hukkua."
Kohtahan tässä olisi käyty kaikki hyvät iskurepliikit läpi. Tällä menolla Memphis olisi karkottanut Blaisen Tiibetiin saakka ennen kuin hän ehtisi sanoa oman nimensä. Fiksut pojat pitävät fiksuista tytöistä, ja Memphis Austin nyt sattui olemaan kaikkea muuta kuin fiksu – hän vain sattui peittelemään tyhmyytensä useimmiten hyvin. Tai oikeastaan se oli Mercedes, joka sen teki, ja nyt kun sisko ei ollut paikkailemassa Macyn typeriä sanomisia, hän vaikutti entistäkin idioottimaisemmalta.

Blaise loi hieman kummeksuvan katseen blondiin tuon ihmetellessä uima-altaan veden väriä. Urheilija käänsi katseensa itsekin allasta kohti ja tuijotti vettä jokseenkin ilmeettömänä. Niin no, ei hänestä vesi näyttänyt mitenkään ihmeellisen väriseltä. Toki mereen verrattuna vesi oli erinäköistä, mutta sehän nyt luonnollisesti johtui siitä, että meri oli meri ja uima-alla oli uima-allas. Urheilija käänsi katseensa takaisin tyttöön pohtiessaan, mihin tyttö vesivertailullaan oikeen tähtäsi. Tai ehkä tuo oli ottanut sen verran jo, että höpötti mitä sattui. Tai jotain.
"No meriveteen verrattunahan kaikki muut vedet näyttävät ihan valjuilta", poika päätyi toteamaan kun ei tiennyt, mitä häneltä oikein olisi vastaukseksi odotettu. Suoraan sanottuna vedestä puhuminen ei ollut niitä aiheita, joista keskustellessa olisi ollut helppo loistaa.

Blaise taikoi hymyn kasvoilleen Macyn kuvaillessa hänen silmiään meren väriseksi ja että niihin voisi hukkua. Melko kliseistä kieltämättä, mutta ei Blaisea haitannut kehujen saaminen. Hänen turhamainen puolensa vain iloitsi siitä, että hän ilmeisesti miellytti blondia ainakin ulkonäöllisesti. Ja muuta hyväksyntää hän ei tälle illalle tarvitsisikaan.
"Ei sunkaan silmissä mitään vikaa ole", poika kehaisi ja otti askeleen lähemmäs Macya pieni hymy huulillaan ja katse tytön silmissä pysyen. Harmi, että tyttö oli niin kännissä. Toisaalta tuon kanssa oli helpompi tulla toimeen, mutta humalaisissa ihmisissä oli aina omat ongelmansa. Asia kylläkin korjaantuisi sillä, että Blaise kasvattaisi omaa humaltumisen astettaan. Humalassa kun tuli paremmin toimeen muiden humalaisten kanssa.
"Mä voisin haluta lisää juotavaa, joten eiköhän mennä käymään sisällä", urheilija totesi ja tarjosi toista kättään tytölle johdattaakseen tuon sisälle.

Memphis ei tajunnut ollenkaan Blaisen kummeksuvaa katsetta, vaikka sattuikin vilkaisemaan poikaan juuri samaisella hetkellä. Macyn mielestä oli ainakin aivan arkipäistä puhua uima-altaan veden väristä, vaikkakaan se ei ollut se pääasia hänen sanoissaan. Pääasia oli Blaisen silmät, jotka toden totta olivat hyvin kiehtovan väriset.
Macy nyökäytti päätään pontevasti.
"Siinä oot kyllä aivan oikeassa", ja tyttö todella tarkoitti sanojaan. Meri oli hänestä siistin värinen ja hän tykkäsikin aamuisin tuijotella aamupalapöydässä merta, joka näkyi suoraan heidän ikkunastaan. Oli ihan kivaa asua sellaisessa merenrantahuvilassa.

Aivan pienestä oli kiinni, ettei Memphis alkanut pomppia paikallaan silkasta innostuksesta, kun Blaise astui häntä lähemmäs hymy huulillaan. Toinen oli niin komea, että Macy melkein tunsi polviaan heikottavan ja perhosten lentelevän vatsassaan. Tytöllä ei ollut aavistustakaan, että huojuva olo ja vatsassa möyryävä tunne johtui enemmänkin alkoholista kuin Blaise Brownlowsta.
Macy hymyili leveästi valkeiden hampaiden välkähtäessä, tuon tarttuessa koripalloilijan ojennettuun käteen.
"Mieluusti."
Kaksikko palasi takaisin sisälle, suuntanaan keittiö, josta juomat löytyivät. Macy mittaili pöytää katsellaan ja sieppasi sirojen sormiensa väliin yhden niistä parista jäljellä olevista vihreistä drinkeistä, joita hän oli aiemminkin kiskonut sisuksiinsa.

Tyttö kohotti lasin huulilleen ja otti lyhyen siemauksen, tiiraillen lasinsa reunan yli Blaisen suuntaan.