Take me away

Suihku, se oli ehkä yksi maailman nerokkaimmista keksinnöistä ikinä. Veden lämpötilaa sai helposti muutettua ja sai jopa säädeltyä vedentulon voimakkuuttakin.
Rin oli sulkenut silmänsä ja otti kaiken irti lämpöisesti suihkusta. Vesi norui pitkin hänen ihoaan ja lämmitti Rinin jokaista vartalon osaa. Välillä hän avasi suunsa ja antoi veden kostuttaa sitäkin. Hän voisi viettää suihkussa aikaa vaikka monia tunteja, mutta Rin ei halunnut tuhlata vettä. Vaikka hän nyt olikin hotellissa ja hotellissa sai käyttää vesivaroja vaikka yllin kyllin, ei pikkuneiti tahtonut tuhlata vettä ihan loputtomiin.
Joten brunette tyytyi parin minuutin lyhyeen suihkuun, kunnes sitten sulki se. Hiukset olivat liimaantuneena hänen kasvoilleen, niskalleen ja solisluiden ylle. Rin asetti kätensä kasvoilleen ja pyyhkäisi kasvoilla olevat hiukset pois tieltä.

Suklaasilmät hapuilivat nyt pyyhettä ja se löytyikin naulakosta. Pyyhe oli iso ja valkoinen, ja melkein osui jopa maahan asti, kun Rin kietoi sen ympärilleen ja alkoi kuivata hiuksiaan. Hän oli jättänyt vaatteensa vessanpöntön päälle, mutta nyt hän vasta keksi, että hänhän voisi pistää sen uuden mekon ylleen. Niin, ei Rin mielellään pistäisi noita paksuja ja jo hiostavia vaatteita ylleen, jos kerran uusi ja puhdas mekko olisi vaihtoehtona.
Mekko täytyi siis hakea huoneen puolelta. Rin ei ollut kuullut suihkuhetkensä aikana yhtään minkäänlaisia ääniä, joten hän ei osannut edes varautua siihen, että Josh olisi palannut takaisin hotellihuoneeseen.

Jotenka. Rin avasi kylpyhuoneen oven rohkeasti ja marssi kevein huoneeseen etsimään sitä vaatekassia, jossa hänen valkoinen mekko odottaisi häntä.
Jokin kuvassa ei kuitenkaan ollut aivan kohdillaan ja Rin raasu huomasi sen sitten itsekin. Hänen suklaasilmänsä kääntyivät katsomaan yhdellä sohvatuolilla istuvaa Josh Fanellia ja... No, kaikki varmasti tietää, miten pieni nörttityttömme siihen reagoi. Eihän Rinillä ollut yllään kuin pelkkä pyyhe.
Brunette oikeasti kiljaisi säikähdyksestä ja pinkaisi takaisin kylpyhuoneen puolelle. Tai no, pinkaisi ja pinkaisi, hänen oli koko ajan pitänyt varoa liukastumista. Sydän jyskytti siihen malliin rinnassa kuin se voisi pompata ulos minä hetkenä hyvänsä. Rinin kasvot olivat punaisemmat kuin ne olivat ikinä olleet.
Josh Fanelli oli nähnyt hänet liian paljaana! Iaaak!

Sen enempää ei ehditty ajatella, kun urheilijan ajatukset keskeytti suihkun hiljentyminen, joka merkitsi sitä, että kohta olisi hänen vuoronsa. Pieneksi yllätykseksi kylpyhuoneen ovi avattiin ja sieltä asteli Rin pyyhe yllään.
Siis... Mitä..?
Josh ei voinut muuta kuin toljottaa toista hiljaa, pieni hämmentyneisyys paistaen kasvoilta. Rin ei ikinä pitänyt t-paitaa paljastavampaa yläosaa yllä, joten kyllä tämä nyt vähän hämmästytti.
Seuraava ajatus olikin, miksei pitänyt? Ei toisella nyt näyttänyt olevan mitään hävettää vartalon kanssa. Sehän oli solakka ja sievä. Ja- Joo, eiköhän tämä ollut taas tässä.

Rinin kiljaisu ei kuitenkaan tullut kovinkaan suurena yllätyksenä brasilialaiselle, joka oli melko tottunut siihen sukulaistyttöjen keskuudessa, varsinkin Célinen. Sitten keijukaistyttö kipittikin jo takaisin kylpyhuoneeseen.
".... Rin...? Jos haluut tulla jotain hakemaan täältä niin voin siksi aikaa kääntää katseen muualle tai jotain vastaavaa... Tai sitten voin tuoda sen, mitä tarvitset", herra tarjoutui auttamaan neitoa ja laittoi vesipullonsa sivummalle.

Kun Rin oli päässyt turvallisesti takaisin kylpyhuoneen puolelle ja onnistunut tärisevin käsin sulkemaan oven perässään, hän haukkoi äänekkäästi henkeään. Mutta tyttö asetti nopeasti kätensä suunsa eteen, jottei Josh kuvittelisi tytön saaneen mitään sydänkohtausta tai vastaavaa.
JOSH NÄKI TYTÖN VAIN PELKÄSSÄ PYYHKEESSÄ! OH MY GOD, OH MY GOD, OH MY GOD!
Okei, okei! Nyt olisi vain rauhoituttava. Muista Rin, miten hengitetään. Sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Hyvä, anna ilman kulkea hitaasti sisään ja hitaasti ulos. Noi, hyvä. Kyllä tämä tästä, pikku hiljaa.

Rin onnistui rauhoittamaan itsensä melko nopeasti, ja nyt hän vain tuijotti kylpyhuoneen ovea suurin silmin. Pikkuneiti ei ollut koskaan näyttäytynyt kenellekään olkapäät paljaana saatika pelkästään pyyhe päällä! Nyt ei laskettu sitten niitä liikuntatuntien loppuja, jolloin piti käydä peseytymässä hikisen liikuntatunnin jälkeen. Rin ei siis ollut ikinä näyttäytynyt vastakkaiselle sukupuolelle näin vähissä vaatteissa! Eikä pyyhettä voinut edes vaatteeksi sanoa!
Voi ei, yhtäkkiä maailma alkoi pyöriä vimmatusti Rinin ympärillä. Olo tuntui oikeasti siltä kuin Rin olisi näyttäytynyt Joshille aivan alasti.

Joshin aivan liian ihana ääni kantautui sitten oven takaa pikkuneidin korviin ja tyttö punastui entisestään. Hänen ajatuksensa todellakin poukkoilivat ajatuksesta toiseen; milloin Rin ajatteli Joshin tulevan kylpyhuoneeseen ja käyvän häneen ahnaasti käsiksi, milloin Rin ajatteli Joshin lähtevän pois tytön typerän käyttäytymisen takia ja milloin Rin ajatteli Joshin riisuutuvan alasti.
Päätä pudistettiin nopeasti ja Rin yritti palauttaa itsensä nykyhetkeen. Hän hakkasi päätään käsillään ja rutisti silmiään tiukasti kiinni. Hänellä ei olisi mitään hätää, Josh ei tekisi hänelle mitään sellaista, mitä Rin ei haluaisi. Aivan, tuo piti totta. Josh Fanelli oli herrasmies isolla H:lla.

"S-s-se v-v-valkoinen m-m-mekko..." Rin sai sitten soperrettua, kun oli kerännyt kaiken rohkeutensa pystyäkseen puhumaan. "V-v-voisitko a-a-antaa s-s-sen m-m-minulle?" Hienoa, tuon epäselvemmin yksinkertaista pyyntöä ei voisikaan kysyä.

Josh sai käyttää aikamoista aprikointia ja ennen kaikkea yrittää keskittyä vain ja ainoastaan oven takaa kuuluvaan ääneen, että sai selvää keijukaistytön puheesta ja ymmärsi, että toinen halusi sen juuri ostetun, valkoisen mekon.
"Selvä", herra sanoi ja nousi tuolilta suunnaten katseensa Rinin laukun luokse, jonka päällä mekko kököttikin. Se käytiin kahmaisemassa kouraan, jonka jälkeen urheilija meni kylpyhuoneen ovelle.
"Mulla on nyt se mekko. Jätänkö sen tähän ja menen pois vai käännänkö vain katseen pois ja otat sen multa?" Rin sai täysin päättää asiasta, sillä se ei häntä haitannut, kuinka hän joutuisi toimimaan. Minkä tyttö koki parhaaksi vaihtoehdoksi, olisi se myös hänen mielestään paras ratkaisu.

Miehenalku mietti hetken, raaskisiko kysyä, miksi toinen oikein lähti ripeään tahtiin takaisin kylpyhuoneeseen kiljaistuaan, sillä niin kuin oltiin huomattu, hän ei ollut nähnyt sitten yhtään mitään epäsopivaa. Tai niin ainakin hän ajatteli.

Rin kuuli Joshin äänen sitten aivan oven toiselta puolelta, jolloin pikkuneiti vaistomaisesti astui pari nopeaa askelta pois oven läheltä. Rinin kasvoilla oli edelleen syvä puna, kun hän tuijotti ovea suurin silmin. Hänellä ei ollut edes lasejaan päässä, kun tyttö oli jättänyt ne sängyn vierellä olevalle yöpöydälle! Voi ei, lasit olivat hänen tuki ja turva...
Nörtti kuitenkin kokosi päähänsä uusia ajatuksia. Noniin Rin, ryhdistäydy. Tämä ei ole lainkaan niin paha tilanne kuin kuvittelet. Avaat vain ovea sen verran, että saat mekon otettua Joshin käsistä. Se olisi siinä, ei mitään muuta. Eikä Josh ehtisi enää näkemään Riniä vain pyyhe yllä.
... Johan alkoi taas nolottaa, kun Rin vain ajatteli näyttäytyneensä Joshin edessä pelkkä pyyhe yllä. Joshille oli varmasti selvinnyt se, ettei Rin ollut mitään verrattuna niihin kerman kaunottariin, joilla oli pidemmät sääret ja suurempi rintavarustus. Ja aina he näyttivät niin kauniilta kestävine meikkeineen. Rinin taas oli nyt niin luonnollinen kuin vain ihminen voisi olla, hänellä ei ollut lainkaan meikkiä yllään, vaikka joskus sitä tulikin käytettyä.

Nörtti avasi sitten hetken kuluttua oven ja otti mekon nopeasti Joshin käsistä. Hän mutisi jotain kiitoksen tyyppistä oven takaa, kun oli sulkenut oven perässään. Rin käänteli mekkoa jonkin aikaa, sillä hän ei aluksi hahmottanut miten päin se pitäisi päälle pistää.

Sitten Rin astui viimein pois kylpyhuoneesta ja kyllä, hänen poskensa olivat jälleen punaiset. Nyt hänen yllään ei ollut pyyhettä, vaan valkoinen mekko, jota piti yllä niskan takana oleva solmu. Rin tunsi olonsa erittäin paljaaksi, sillä hänen polvensa ja olkapäät näkyivät. Hän sipsutti nopeasti oman laukkunsa luo ja tunki sinne muut vaatteensa.

Maltillisesti herra jaksoi odottaa paikoillaan oven luona, kunnes Rin raotti nopeasti ovea, nappasi mekon häneltä ja mumisi jotain. Varmaankin kiitti, sitä ei voi tietää, koska hän ei saanut toisen muminoista mitään selvää. Ennen kuin hän ehti edes harkita heittävänsä kysymyksen, joka oli jo pyörinyt hänen päässään pari minuuttia, sulki keijukaistyttö oven.
Nopeaa ajattelua tänään, juuri näin.
Aluksi meinattiin mennä takaisin istumaan, mutta Josh koki parhaimmaksi vaihtoehdoksi siirtyä nojailemaan seinään, mahdollisimman lähelle kylpyhuoneen ovea, sillä hän halusi päästä pikimmiten pesemään ihoon liimautuneet hiet pois.

Kun Rin sitten vihdoin ja viimein pujahti pois kylpyhuoneesta, ei urheilija muuta ehtinyt kuin nopeasti vilkaista toista, sillä jo itse rynnisti suihkua kohden sulkien oven perässään.
Josh tarkisti vielä ennen riisuutumista, että hänellekin oli pyyhe, sillä muussa tapauksessa hän käväisisi vielä hakemassa laukustaan oman, puhtaan pyyhkeen. Pyyhe kuitekin kökötti turvallisesti naulakossa, joten hänen ei tarvinnut muuta kuin heittää hikiset vaatteet yltään ja käydä pikasuihkussa.
Parin minuutin kuluttua hän tulikin jo pois ja otti naulakosta pyyhkeensä, jolla kuivasi huolimattomasti itseään ja kietaisi sen sitten lanteilleen.
Hikiset vaatteet kainalossaan Josh tuli kylpyhuoneesta suunnistaen treenikassinsa luokse, josta kaivaisi esiin puhtaat vaatteet.

Rin istuutui huojentuneena sängylle, kun Josh oli vuorostaan mennyt kylpyhuoneeseen. Tyttö vetäisi syvään henkeä ja päästi ilmat sitten pitkän huokauksen aikana ulos. Hän päätti sulkea silmänsä hetkeksi aikaa, jotta pystyisi rauhoittumaan nopeammin. Rinin kiihtynyt hengitys rauhoittuikin sitten hiljalleen ja tyttö uskalsi avata taas silmänsä. Hän silmäili mekkoa yllään ja asetteli sitä paremmin ylleen. Oli pakko myöntää, että mekko oli todella kaunis. Mutta sopiko se kuitenkaan pikkuneidin ylle? Siellä kaupassa olleelle ruskettuneelle blondille tämä mekko olisi varmasti sopinut paljon paremmin. Olihan myyjä omistanut rintavamman varustuksen kuin Rin.
Nörtti tajusi taas vajonneensa itsesääliin, joten hän pudisti päätään saadakseen ne ajatukset pois mielestään. Hänen pitäisi vain olla onnellinen, kun sai viettää aikaansa ihastuksensa kanssa! Niin, ei tässä pitäisi nyt surkutella.

Joshin suihkuhetki oli huomattavasti lyhyempi kuin Rinin, sillä Rin oli kuullut suihkun sammuvan. Pikkuneiti ajatteli automaattisesti, että Josh pukeutuisi valmiiksi kylpyhuoneessa ja he lähtisivät sitten tästä suoraan kaupungille tuhlaamaan aikaansa. Rin haroi märkiä hiuksiaan, eikä ollut lainkaan varautunut seuraavaan.
Josh tuli ulos suihkusta ja näky... No, sanotaanko ettei Rin ollut tottunut moiseen näkyyn. Äh, sanotaan suoraan! Rin oli hyvin harvoin nähnyt paidattomia poikia, joilla oli NOIN upeat lihakset.
Hetken aikaa suklaasilmät tuijottivat häkeltyneen suurina Joshin paljasta, lihaksikasta ylävartaloa, kunnes Rin viimein tajusi peittää silmänsä. Hän lätkäisi kädet kovalla voimalla silmilleen ja päästi hiljaisen 'au' -äänen suustaan. Hän kurtisti kulmiaan hienoisesta kivusta, mutta piti silmänsä tiukasti kiinni, jottei vahingossakaan katsoisi Joshia uudestaan.

Johan Rinin sydän oli tehnyt voltteja, samoin kuin vatsa. Rinissä virtasi outoja tunteita, jotka aiheuttivat kuumia väristyksiä hänessä. Pikkuneidin hengitys oli salpaantunut ja hän oli liikkumattomana sängyllä. Hän ei uskaltanut edes liikkua, koska hän pelkäsi jotain tapahtuvan. Oih, Joshilla oli niin upeat lihakset ja ne vatsalihakset... Miten kukaan pystyi omistamaan tuollaisia? Oliko Josh vain pelkkää lihasta? Siltä se oli näyttänyt. Riniin verrattuna Josh oli niin paljon isompi. Rinissä ei ollut lainkaan lihaksia, hän vain oli siro ja.. Pieni. Raaka tosiasia.
Rin hairahtui vilkaisemaan Joshia kerran sormiensa läpi ja hetken aikaa hänen suklaasilmänsä ihailivat Joshin paljasta ylävartaloa. Sydän läähätti oudosti ja nyt Rin tajusi viimein nolostua. Ei, ei hän saisi käyttäytyä näin! Nyt Rin, sulje silmäsi ja anna Joshin pukeutua rauhassa!
Nörttityttö kääntyi sitten selälleen Joshiin päin, jottei kokisi enempää houkutusta katsoa Joshia.

Kävellessään huoneen poikki Joshin päässä pyöri vain ja ainoastaan yksi lause: Tahdon syödä kalaa. Hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta, että mistä moinen ajatus oli saanut tulta alleen. Oliko hänellä taas sellainen kausi, jolloin hän haluaisi syödä koko ajan jotain tiettyä? Viime kuussa oli ollut kanan syönti-kausi. Jonka jälkeen herra ei ollut suostunut vilkaisemaankaan kanaan, saati sitten lapannut sitä suuhunsa.
Urheilija kummasteli itsekseen oudolle mielihalulleen samalla kun kaivoi treenikassistaan puhdasta vaatetusta. Mutta silloin kuului kunnon läps-ääni ja Rinin hento ääni, joka sanoi "au". Katse käännettiin automaattisesti tyttöön, joka piteli käsiä silmillään, ikään kuin estääkseen itseään näkemästä jotain. Hetken aikaa herra vain seistä möllötti ja katsoi epäröivästi neitoa, joka vielä vähän ajan päästä kääntyi selkä häneen päin. Pienen miettimistuokion jälkeen hän tuli siihen tulokseen, että oli taas tehnyt jotain.
"Okei, mitä mä tein?" Josh kysyi ja heitti hikiset vaatteet treenikassiin, jonka jälkeen puki ylleen ja istahti keijukaistytön viereen sängylle.

Katseen annettiin harhailla Rinin asukokonaisuudessa samalla kun vastausta odotettiin ja hän joutui toteamaan, että mekko tosiaankin sopi tälle.
"Valitsit muuten hyvän mekon. Sopii sulle."
Kyllä, se sopi toiselle kuin nakutettu ja varmasti Rinillä olisi ulkona kävellessä huomattavasti kevyempi ja viileämpi olo, vaikkakin kuumuus tuntui siltikin yhtä tapolta kuin eilen. Ja oli piristävää nähdä kerrankin suloinen tyttö kauniissa vaatteissa, sitä kun harvoin pääsi näkemään. Yleensä hän vain näki tyrkkyjä, jotka hilluivat julkisilla paikoilla melkein alusvaatteisillaan, eiväthän nykymuodin vaatteet enää mitään peittäneet.
Sitä paitsi, hän piti enemmän luonnollisen näköisistä naisista, jotka eivät joka aamu maalanneet kasvoilleen suurta naamiota, joka peitti kaikki "virheet". Yh, oliko se nyt mukavaa suukottaa pakkelinaamaista naista poskelle kun sai kiitoksena itselleen puuteriset huulet?

Ja taas hänen ajatuksensa karkailivat.. Terästäydy, Josh!

Ei oikeastaan ollut ihme, että Josh oli huomannut Rinin oudon käyttäytymisen. Jos Josh ei olisi sitä muka huomannut, niin toinen olisi ollut äärimmäisen sokea. Tosin nyt pikkuneiti toivoi, että Josh olisi ollut sokea, koska nyt hän joutuisi keksimään nopeasti jotain vastattavaa Joshille ja tämän kysymykseen!
Rin tunsi sängyn patjan kallistuvan enemmän Joshin puolelle, kun tämä oli istuutunut sängylle tytön viereen. Rin, jonka naama oli kuin paloauton värinen, ei uskaltanut katsahtaa Joshiin. Hänen suklaanruskeat silmänsä harhailivat lattialla ympäriinsä, kun hän yritti keksiä nopeasti jotain sanottavaa.
Totuus vain yksinkertaisesti oli se, ettei Rin tosiaankaan keksinyt mitään tekosyytä sille miksi hän oli käyttäytynyt niin.
"N-no t-tuota.." Rin aloitti änkyttäen ja siirsi katseensa hetkellisesti vieressä istuvaan miehenalkuun. "P-perheeni on hyvin uskonnollinen... J-ja... M-minut on kasvatettu uskonnollisin p-perustein.." nörtti selitti hermostuneena ja sipaisi kosteita hiuksiaan korvansa taakse. "M-meillä on ollut tiukka kasvatus.. Esimerkiksi ä-äiti ei anna minun käyttää mitä tahansa vaatteita... Hän olisi aivan kauhuissaan tästä", Rin sai sitten naurahdettua surkeasti, kun kosketti valkoista mekkoa yllään. "E-en ole nähnyt kovinkaan paljon... T-tuota... P-paljasta pintaa..." Noin, nyt se oltiin sanottu ääneen. Voi miten nololta tuo jälkeen päin kuulostikaan! Josh pitäisi Riniä aivan säälittävänä tapauksena, aivan varmasti. Rin oli varmaan ainoa Aston Highssa, joka ei ollut tähän päivään mennessä nähnyt noin paljon paljasta pintaa vastakkaiselta sukupuolelta. Noloa...

Joshin kohteliaisuus sai Rinin hymyilemään hivenen. Oli niin outoa kuulla ihastukselta jotain tuollaista. Voi, jos Josh vain tietäisi, mitä Rin tätä kohtaan tunsi. Rinin tunteet olivat kasvaneet niin paljon urheilijaa kohtaan, kun he olivat ensimmäisen kerran kunnolla jutelleet.

Rin ja Josh lähtivät sitten viettämään päivää jossain muualla kuin pienessä hotellihuoneessaan. Joshin johdolla he tutkailivat Mexicalia, kävivät välillä liikkeissä katselemassa tavaroita, välillä he pysähtyivät syömään ja juomaan. Suurimmaksi osaksi he vain kävelivät kaupungin katuja pitkin ja katselivat maisemia. Rin oli puolilta päivin päässyt yli ujoudestaan ja pystyi puhumaan huoletta Joshin kanssa ilman ylimääräisiä änkytyksiä tai punastuksia.
Nämähän olivat kuin treffit. Ja Rin oli kuin onnensa kukkuloilla. Parhaimmat ja ensimmäiset treffit ikinä.

Illan suussa, kun aurinko oli jo laskenut, he palasivat takaisin hotellihuoneeseen. Tällä kertaa Joshin ei ollut tarvinnut kantaa Riniä reppuselässään. He olivat käyneet kaupan kautta hakemassa hieman iltapalaa, jotta ei tarvitsisi nälässä olla.
Rin oli vallannut yhden niistä sohvatuoleista, joita huoneessa oli ja katseli televisiosta tulevaa elokuvaa. Mikä oli subattu espanjaksi, joten Rin ei ymmärtänyt siitä mitään. Mutta se ei hänen katselemistaan estänyt.
Sitten yksi kysymys juolahti hänen mieleensä ja Rinin katse hakeutui Joshiin. Hetken aikaa Rin epäröi kysymistä, mutta lopulta ei voinut uteliaisuudelleen mitään.
"Josh, oletko.. T-tai siis... Onko sinulla ollut tyttöystäviä?"
Typerä kysymys, näin jälkeenpäin ajatellen. Tietenkin Joshilla oli ollut tyttöystäviä! Eihän urheilijan kaltaisella komistuksella varmastikaan ollut kysyntää...

Ensimmäinen sana, joka tuli Joshille mieleen oli "hullua". Seuraava sana oli "sairasta". Ja kolmas "idiotiaa". Tällä hetkellä hän keksi varmasti kymmeniä eri sanoja kuvaamaan kuulemaansa, joka kuulosti hänen korvissaan kaikelta muulta, kuin normaalilta. Nyt hän ainakin tiesi, miksi Rin oli käyttäytynyt oudosti hänen lähellään tietyissä tilanteissa. Se vain tässä ihmetytti, ettei hän ollut koskaan törmännyt keneenkään, joka oli kasvatettu niin kireässä lieassa.
Miksei toinen saanut pitää toppeja tai mitään vähemmän peittävää? Heti ensimmäisenä urheilijalle tuli mieleen se, että keijukaistytön äiti oli sitä mieltä, että se oli huorailua.
Voi kuulehan nyt nainen, sinut pitäisi viedä oikeita huoria tapaamaan niin eiköhän silloin vääränlainen käsityksesti korjaannu.
Mutta eihän Josh voinut ymmärtää Rinin äidin aatetta, sillä hänen perheensä ei ollut kovinkaan uskovaista sakkia ja Riniin verrattuna Josh oli suorastaan kasvanut pellossa; ilman sen suurempia rajoitteita ja sai mennä oman päänsä mukaan sinne minne halusi.
"Sun äitis on kyllä aika-" aloitti urheilija, mutta hiljensi sitten itsensä. Hänellä ei ollut oikeutta haukkua Rinin äitiä "sekopääksi" tai muuta vastaavaa, joten hänen oli nopeasti keksittävä jokin lievempi sana, ".... erikoinen."
Erikoinen...? Mitä helvettiä? Et sitten yhtään voinut keksiä järkevämpää sanaa, idiootti?

Onneksi tilannetta kuitenkin pääsi pelastamaan Rinin pieni hymy, joka ilmeisesti merkitsi sitä, että hänen kohteliaisuudeksi tarkoitettu kohteliaisuutensa oli ymmärretty sellaisenaan, eikä jonain säälittävänä flirttailuyrityksenä. Sellaisiakin tapauksia oli tullut eteen, naisia, jotka kuvittelivat, että kaikki flirttailivat heille.

Tällä kertaa kaupunkikierroksella Joshin ei tarvinnut olla se, joka piti enimmäkseen keskustelua yllä, sillä Rin oli jostain syystä karaistunut sen verran, että pystyi puhumaan hänen kanssaan ilman änkyttämistä ja joissain kohdissa kun toisen kasvojen olisi pitänyt lehahtaa punaiseksi, eivät ne tehneetkään niin. Mutta hyvä vain hänelle, keskustelun ylläpitäminen tuntui pakkopullalta. Ja aivan varmasti näinä parina päivänä hän oli puhunut kokonaisen viikon edestä!

Jossain vaiheessa iltaa he päättivät palata takaisin hotellihuoneelle, kunhan olivat käyneet ensin ostamassa jotain pientä evästä mukaansa. Hotellihuoneeseen päästyään Josh laittoi heti ensimmäiseksi television auki ja melkeinpä rojahti yhdelle sohvatuolille.
Hän oli jälleen kerran aivan poikki.
Televisiosta tuli jatkuvasti saippuasarjoja, joiden juoni oli niin kertakaikkisen älytön, että hän jo meinasi pari kertaa sammuttaa koko television, muttei raaskinut tehdä sitä, sillä hän ei ollut ainoa, joka katsoi sitä. Ja vasta nyt urheilija huomasi, että enemmänkin norkoili kuin istui sohvatuolissa, ryhti oli mitä huonoin ja ilman jalkojen kannattelua hän olisi jo rojahtanut perseelleen lattialle.
"Pari. Kaikki olivat aluksi ihania, mutta alkuhuuman jälkeen he muuttuivat tyranneiksi ja silloin en halunnut muuta kuin päästä heistä eroon", vastasi Josh Rinin kysymykseen siirtämättä katsettaan tähän televisiosta, "Tai eivät oikeastaan kaikki. Kun asuin vielä Brasiliassa ja kävin eskaria niin oli yksi tyttö, Ana Luiza-.... Mutta sitä ei taideta laskea seurustelusuhteeksi."
Vasta nyt katse käännettiin lähellä istuvaan tyttöön.
"Kuinka niin?"

Rin nosti jalkansa sohvatuolille ja koukisti ne kietoakseen kätensä niiden ympärille. Hän katsoi Joshia, kun tämä kertoili edellisistä tyttöystävistään. Kaikki olivat olleet aluksi ihania. Sitten he olivat muuttuneet tyranneiksi. Ja sitten Josh halusi heistä aina eroon.
Nörtti ei mahtanut mitään sille epämiellyttävälle tunteelle, mikä näkyi tytössä lievänä värähdyksenä. Mitä jos pikkuneiti päätyisi myös Joshin 'pitäisi päästä nopeasti eroon' -listaan? Mitä jos Josh ei pitäisi jostain Rinin luonteenpiirteestä, vaan pitäisi sitä ärsyttävänä ja tahtoisi vain päästä eroon tytöstä?
Brunette voisi lyödä vaikka vetoa siitä, että kaikki Joshin entiset tyttöystävät olivat olleet kauniita ja joukosta erottuvia. Niin, tuskin Josh tyytyisi keheenkään tavalliseen tallaajaan, koska omistihan miehenalku itsekin aika näyttävän ulkomuodon.

Trinity tunsi itsensä jälleen vähäpätöiseksi ja mitättömäksi, ja oli juuri vajoamaisillaan tyyppilliseen masennukseensa, kunnes Josh esitti kysymyksen. Rinin posket lehahtivat pitkästä aikaa taas punaisiksi ja tyttö siirteli katsettaa hermostuneesti pitkin huonetta. Miten hän tunsikin olonsa niin otetuksi, kun Josh katsoi vain ja ainoastaan häntä. No, eihän huoneessa ketään muutakaan ollut, mutta silti. Oli ihme, että Josh ylipäätään pystyi edes katsomaan nörttityttöä..

"E-ei kun mietin vain... Minulla kun ei ole koskaan ollut ketään.. Tai siis..!" Rin vahingossa lipsautti jotain sellaista, mitä ei olisi välttämättä halunnut paljastaa. Miksi hän oli ylipäätään mennyt möläyttämään jotain tuollaista? Ei Rin olisi halunnut paljastaa Joshille olevansa täysin koskematon!
"O-olet varmasti suosittu vastakkaisen sukupuolen k-keskuudessa", nörtti yritti sitten vaihtaa aihetta ja oli kasvoiltaan aivan punainen. "Onko se sinusta mukavaa vai.. Rasittavaa?"

Odottaessaan vastausta Rinin kysymykseen huomasi Josh jälleen punan ilmestyneen toisen kasvoille. Sitä suorastaan olikin jo kaivattu. Tai ainakin jokin hänen pääkoppansa sisällä sanoi niin.
Vastaukseksi tyttö viittasi siihen suuntaan, ettei tällä ole koskaan ollut poikaystävää, joka oli urheilijasta suorastaan sääli, koska Rin oli kuitenkin mukava ja sellainen, jonka kanssa voisi puhua melkeinpä mistä tahansa. Mutta niin kuin hän oli itsekin huomannut, keijukaistyttö yritti jostain syystä pysyä täysin näkymättömissä ja olla mahdollisimman huomiota herättämätön. Ehkä se johtui siitä, että koulussa kermalaisilla oli tapana teetättää nörteillä esseensä ja kotitehtävänsä, ja tuskin kukaan sitä olisi halunnut tehdä, mutta näiden rikkaiden piireissä liikkuvana Josh tiesi tarkalleen, kuinka pelottavia nuo osasivat halutessaan olla, joten vaihtoehtoja ei varmasti jäänyt nörteille.
Haha, nyt hän vasta muistikin, että oli lähtenyt tälle matkalle nörtin kanssa. Célinelle ei pitäisi puhua mitään ja jos tämä jostain kuulisi niin ärsyttävä sukulainen tulisi hiljentää mahdollisimman nopeasti...

Josh korjasi asentoaan sohvatuolissa ja rykäisi pienesti kääntäen katseensa takaisin televisioon.
"Rasittavaa. Et voi edes käydä rauhassa lenkillä, kun puskasta aina hyppää joku enemmän tai vähemmän tuttu tyttö ja tyrkyttää seuraansa. Ja rasittavinta on se, että ne kaikki on kimpussa vaan ja ainoastaan ulkonäön takia. Onneks kotona on "turvallista", tosin niin kauan kunnes sukulaiset tulevat Céline mukanaan.." kertoili Josh ärsyyntyneeksi muuttuneella äänellään ja tokaisi vielä, "Olis niin mahtavaa pystyä muuttumaan näkymättömäksi."
Niinpä niin, se olisi hienoa se, tosin täysin mahdotonta, varsinkin hänelle. Ei olisi koskaan pitänyt kiinnostua urheilusta, mutta se ei voinut olla mahdollista, koska hänen isänsä on hyvin urheilullinen mies, joka olisi jos ei muuten niin pakottamalla pakottanut hänet jonkin lajin pariin.

Joshin sanoessa, että suosittuna olo oli rasittavaa, ei Rin osannut muuta kuin tuijottaa miehenalkua hiljaa paikoillaan. Niin, eihän Rinillä ollut kokemusta siitä, mitä oli olla suosittu. Mutta näkymättömyydestä hänellä oli kokemusta toisin kuin Joshilla, joka toivoi pystyvänsä muuttumaan näkymättömäksi. Rin ei mahtanut mitään sille alakuloisuudelle, mikä täytti hänet yllättäen. Tyttö painoi päänsä sohvalle koukistettuihin polviinsa ja hänen ruskeat hiukset valahtivat kasvojen eteen.
"Näkymättämänä oleminen on kaikkea muuta kuin kivaa.." nörtti kuiskasi hiljaa polviinsa, eikä hän nostanut katsettaan ylös. Hän oli ollut näkymättömissä jo niin monia vuosia, että tyttö oli jo tottunut siihen, mutta samalla yksinäisyyden tunne oli kasvanut kasvamistaan. "Sinulla ei ole ketään kelle puhua.. Eikä kukaan välitä sinusta.. Sekö olisi sinusta hienoa..?"

Rin oli taas vaihteeksi paljastanut jotain sellaista, mikä ei ollut tarkoitus. Hän ei tosin jaksanut reagoida asian tiedostamiseen oikein millään lailla, koska tyttö oli alkanut miettiä niitä pitkiltä tuntuvia päiviä, jolloin hän oli ollut vain yksin ja katsonut, kun muut viettivät aikaa ystäviensä tai poikaystäviensä seurassa. Miten Rin olisikaan tahtonut kuulua johonkin porukkaan, jotta hänkin pystyisi nauramaan ja iloitsemaan pienistäkin asioista.
Jos Josh tahtoi olla näkymätön, olla huomaamaton ja yksinäinen, niin Rin pettyisi urheilijaan.

Pikkuneiti nousi sitten ylös sohvatuoliltaan ja laahusti sängylle katsomatta Joshiin. Hän siirsi peittoa niin, että pääsi pujahtamaan sen alle. Peitto vedettiin pään yli ja pimeys oli laskeutunut hänen ylleen. Rin käpertyi pieneksi sykkyräksi peiton alla ja rutisti silmiään tiukasti yhteen.
Miten ihminen pystyikään olemaan niin yksinäinen ja läheisyydenkipeä näinkin paljon?

Urheilija katsoi vain hiljaa nörttityttöä ja korviaan uskomatta. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa, ettei hän nyt koko aikaa halunnut olla näkymätön, vain silloin tällöin, muttei saanut edes sitä ulos suustaan. Hän vain jäi katsomaan toista vaiti. Rinin nopea mielialan muutos oli pistänyt hänen pasmansa täydelliseen kaaokseen.
Toinen näytti niin kovin yksinäiseltä ja kärsivältä hänen silmissään. Liian yksinäiseltä.
Auts... Auts!
Taas ikävä pistos sydämessä. Hänen ei olisi pitänyt sanoa tuota näkymättömyys juttua. Välillä hänestä tuntui, että hän oli vaa'an kanssa tekemisissä, joka saattoi hetkellä millä hyvänsä, pienimmästäkin asiasta, kallistua postiivisen tai negatiivisen puolelle. Ja ikävä kyllä vaaka oli kallistunut huonompaan.

Sitten keijukaistyttö menikin jo sänkyyn ja vetäisi peiton ylleen. Josh katsoi tuota näkyä hetken aikaa ja punnitsi mielessään mahdollisuuksia selvitä tästä tilanteesta olemalla hiljaa tai yrittämällä sanoa jotain lohduttavaa. Noh, syteen tai saveen. Jos hän epäonnistuisi niin kiroisi itsensä maan rakoon. Kaukosäädin otettiin pöydältä ja televisio suljettiin, tuskin sitä kukaan oli enää katsomassa, ja se vietiin television päälle kököttämään. Urheilija hieraisi niskaansa ja huokaisi seistessään paikoillaan.
Nyt olisi vielä viimeinen mahdollisuus päättää, mitä hän tekisi.

Josh käveli sängyn luokse ja istahti omalle puolelleen mennen makoilemaan kyljelleen sängylle. Vielä pienen hetken hän käytti aprikointiin, kunnes veti peiton pois Rinin pään päältä ja nosti hellästi toisen leukaa saadakseen kunnon katsekontaktin tämän kanssa.
"Mä ainakin välitän susta", sanoi herra kasvot vakavina ja antoi pienen hymyn kumpuilla huulilleen.

Rin ehti siinä peiton alla ollessaan rauhoitella itseään hieman. Ei hänellä enää ollut niin paha olo kuin äsken, mutta edelleen hänen ajatuksensa eivät olleet sitä positiivisinta luokkaa.
Yllättäen peitto poistettiin hänen yltään ja suklaasilmät pakotettiin katsomaan toisia ruskeita silmiä. Rinin katsoi Joshia nyt liikuttuneena, kun tämä sanoi välittävänsä tytöstä. Josh Fanelli sanoi välittävänsä Trinity Hudsonista, nörtistä joka oli mitätön ja näkymätön.

Tytön alahuuli oli alkanut väpättää hitusen, kun hän tuijotti yhä Joshia silmiin. Miten tämä muka oikeasti oli totta? Siis se, että Josh Fanelli oli oikeasti tässä nörttitytön vieressä ja sanoi välittävänsä tytöstä? Tämä oli taas kuin kohtaus Rinin yhdestä unesta. Mutta nyt Rin ei heräisi kesken kaiken, koska tämä kaikki sattui olemaan totta. Hyvinkin totta. Ja Joshista suorastaan hehkui lämpöä, mikä ei voinut olla kuvitelmaa.

Sitten pikkuneiti teki jotain, mitä ei koskaan kuvitellut pystyvänsä tekemään. Hän nimittäin käpertyi kiinni Joshiin ja toisen lämpö oli unettava. Rin sulki väsyneet silmänsä ja antoi itsensä vajoa unimaailmaan. Kyllä se uni aika nopeasti tuli, koska oltiihan sitä kävelty tänään melkein koko päivä kuumottavan auringon alla. Eikä Riniä oltu moiseen oikein luotu. Nyt Rin tuhisi hiljaa siinä Joshin vierellä ja huokaisi tyytyväisesti.

Tästä oli tullut taas yksi Rinin parhaimmista päivistä ikinä.

Hetken he vain jaksoivat katsella toisiaan silmiin, kunnes Rin painautui uupuneena Joshia vasten ja nukahti. Josh ei voinut muuta kuin hymähtää huvittuneesti tälle tilanteelle. Miten taas tähänkin oli päädytty?
Hän käännähti selälleen ja otti nukahtaneen tytön kainaloonsa varmistaen vielä, että tällä varmasti oli hyvin peitto yllä. Itselleen hän ei raaskinut repiä omaa peittoaan, koska olisi joutunut nousemaan sängyltä, mutta koska siinä ollessa oli niin hyvä olla, päätti hän jättää peiton sikseen. Hän kuitenkin potkisi sen yöllä pois, joten mitä turhia sitä ottamaan. Niinpä hänkin päätti alkaa nukkumaan, sillä huomenna olisi paluu San Diegoon. Paluu arkeen.
Sääli.

Aamuvirkkuna Josh oli totta kai herännyt ensin ja käynyt sillä perinteisellä lenkillään, jonka jälkeen oli käynyt suihkussa ja aloittanut pakkaamisen. Tosin hänellä ei ollut paljoa pakattavaa, joten loppu aika kului televisiota katsellessa.
Kun sitten molemmat nuoret olivat valmiit pakkaamisen ja lähtemisen jälkeen, kävivät he luovuttamassa avainkortin hotellinaulassa ja hyppäsivät taksiin, joka vei heidät Mexicalin juna-asemalle. Siihen aikaan oli jostain syystä tavallista enemmän ihmisiä liikkeellä, joten urheilija sai koko ajan olla valppaana, ettei pienikokoisempi tyttö vain eksyisi hänestä eikä hän tästä. Lippujen jonotuksessa meni kuitenkin odotettua vähemmän aikaa, joten he saivat nopeasti lippunsa. Ikävä kyllä San Diegoon lähtevä juna lähtisi vasta vähän päälle tunnin päästä, joten heidän oli jäätävä odottelemaan asemalle junan saapumista.
Odotusaika kului niissä samoissa merkeissä; jutteleminen oli mahtavaa ajanvietettä, sekä Josh halusi välttämättä käydä ostamasa matkaevästä, sillä oli jättänyt aamiaisen välistä nälän puuttumisen takia ja oli aivan varma, että se iskisi junassa, jolloin hän ei muuta tekisi kuin vain kiukuttelisi kuin mikäkin kakara.

Juna oli päässyt tulemaan hieman aikaisemmin raiteelle, joten nuorikko pääsi istumaan paikoilleen ja odottamaan junan lähtöä. Ja Josh pääsi syömään aamiaistaan, joka ei ollut kovinkaan hääppöinen; kuutioleipiä ja vettä, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Heidän onnekseen lipuntarkastaja oli sama, kuin heidän toisella matkallaan, ja ihme kyllä tämä muisti nuoret, joten vain tarkasti näiden liput ja toivotti hyvää päivänjatkoa.

Aamu tuli nopeasti ja Rin oli jälleen nukkunut yönsä todella hyvin. Hän ei tosin aamulla herätessään muistanut, että oli nukkunut koko yön urheilijassa kiinni, eikä tilannetta ehditty edes punastella, koska Josh ei ollut aamulla enää nukkumassa. Miehenalku oli lähtenyt taas juoksulenkille, ainakin niin Rin muisti Joshin niin edellispäivänä kertoneen. Nörtti oli ehtinyt käydä suihkussa taas ennen Joshia ja sitten kun Josh palasi takaisin, oli Rin jo puhtaan raikkaana katsomassa televisiota. Hänellä oli jälleen yllä se valkoinen mekko, jonka Josh oli pikkuneidille tällä reissulla ostanut.

Aamupäivä meni vähäisten tavaroiden pakkaamisessa ja television tuijottelemisessa. No, eipä siinä oikein muutakaan tekemistä ollut. Kyllähän he kaksi välillä juttelivat milloin mistäkin, mutta oli ihan hyvä että heillä oli jotain viihdyttävää tekemistä juttelemisen ohella. Rinkään ei ahdistunut enää niin paljoa kuin aikaisemmin ja juttelunaiheita tuntui tulleen paljon enemmän.
He olivat sitten lähteneet kohti rautatieasemaa ja Rin ei voinut mitään murheelle, joka alkoi vallata hänen mieltäänsä mitä lähemmäs he juna-asemaa tulivat. Tämä viikonloppu oli ollut Rinin elämän parhain viikonloppu ikinä ja pian se loppuisi. Hän saisi vanhemmiltaan taatusti kunnon huudot, kuukausitolkulla arestia ja tuplasti kotitöitä. No, se oli pientä. Olihan pikkuneiti juuri saanut viettää viikonlopun yhdessä ihastuksensa kanssa....

Kun he saapuivat asemalle paljastui, että heidän junansa lähtisi vasta tunnin päästä. Kaksikko päätyi istumaan autiolle penkille ja heidän aikansa kului juttelemalla. Miten paljon Rin olikaan saanut tietää Joshista ja miten paljon enemmän Rin olisikaan tahtonut viettää aikaansa tuon miehenalun kanssa. Mutta nörtti aavisti- tai pikemminkin tiesi, että tämä tulisi luultavasti olemaan tässä. Tuskin Josh aikoisi tuhlata kallisarvoista aikaansa pikkuneitiin, vaikka Josh olikin edellisiltana sanonut välittävänsä tytöstä. Tietenkin Josh oli sanonut niin vain paranteekseen tytön oloa.
Eivät urheilijat ja nörtit kuuluneet yhteen.

Juna saapui sitten raitelleen ja kaksikko astui sisään. He etsivät heille vapaat paikat ja asettuivat aloilleen. Josh aloitti heti eväidensä syömisen ja Rin päätti tehdä samoin. Hän oli ostanut (tai siis Josh oli ostanut, eihän Rinillä ollut penniäkään rahaa..) katkarapusalaatin. Sen lisäksi tytöllä oli vettä mukana, jota hän välillä hörppi.
Onneksi lippujen tarkastaja oli se sama suurisuinen mies, joka oli tarkastanut heidän lippunsa myös menomatkalla. Mies oli taas hyvällä tuulella ja toivotti sitten hyvät jatkot. Rin ei voinut muuta kuin hymyillä miehelle, toinen vaikutti olevan juuri oikeassa ammatissa.
Tuntien junamatka kului sitten välillä hiljaisissa merkeissä ja välillä juttelumerkeissä. Ei koko aikaa jaksanut puhua, mutta aina kun jompi kumpi keksi jotain puhuttavaa, niin he puhuivat. Rinistä oli mukavaa, ettei heidän välillään ollut enää sitä samanlaista painostavaa ilmaa kuten aikaisemmin oli ollut.

Kello lähestyi puolta kolmea päivällä ja matkaa San Diegon juna-asemalle olisi enää puolen tunnin verran. Rinin sydän alkoi hakata nopeampaa rinnassa. Hän joutuisi pian kohtaamaan vihaiset vanhempansa, jotka eivät varmasti sanojaan säästelisi.
Pikkuneidin katse hakeutui sitten poliisiin, joka astui heidän vaunuunsa. Poliisilla oli kädellä jokin paperinpala, jota mies tuijotti tarkastellen. Sitten poliisin katse hakeutui vaunussa oleviin matkustajiin ja lopulta tämän katse hakeutui kaksikkoon. Ja poliisi käveli heidän luokseen ja katsoi vain pikkuneitiä. Rin nielaisi kuuluvasti ja hänen toinen kätensä tarrasti Joshia paidan helmasta. Miksi tuo poliisi tuli heidän luokseen?
"Trinity Hudson?" miespoliisi kysyi ja silmäili tuolilla istuvaa pikkuneitiä kasvot vakavina. Rin ei aluksi liikkunut lainkaan, mutta nyökkäsi sitten hatarasti tajuten melko nopeasti sen olleen virhe. Poliisi nimittäin otti esille puhelimensa ja asetti sen korvalleen.
"Se kadonnut tyttö löytyi. Tulossa puolen tunnin kuluttua juna-asemalle", poliisi puhui puhelimeen. Tässä vaiheessa Rinin olemus näytti haihtuvan kokonaan.
Hän oli jäänyt kiinni.

Junassa istuskelu oli mukavaa, mutta hyvin puuduttavaa, Josh kun ei pitänyt liiallisesta istumisesta, jonka seurauksena raajat olivat usein enemmän kuin jumissa. Sen vuoksi hän kävi pari kertaa verryttelemässä raajojaan pienellä kävelykierroksella, tosin sanoen mukana matkustavalle tytölle menevänsä vessaan, sillä ei halunnut aloittaa sen suurempia selittelyitä. Puhuminen ja pienet hiljaisuustauot olivat virkistäviä, kukapa nyt haluaisi puhella jo niin kulutetusta puheenaiheesta ja yrittää väenväkisin löytää siitä jotain löpisemistä?
Urheilijan ja nörttitytön luoma ilmapiiri oli muuttunut huimasti viikonlopun aikana; se ei enää onnistunut olemaan millään tavalla kireä tai ahdistava, ikään kuin siitä olisi tullut päivänselvä asia. Josh oli jo omaksunut sen suorastaan arkipäiväiseksi asiaksi jutella Rinin kanssa, mutta joutui kuitenkin aina muistuttamaan itseään, ettei koulussa ollut samanlaista mahdollisuutta puhella toisen kanssa. Tai no olihan siellä, mutta monien valvovien katseiden alla.

Miehenalku oli syventynyt lukemaan jotain espanjalaista naistenlehteä, jonka kaupan nainen oli tyrkyttänyt ilmaiseksi keijukaistytölle heidän ostaessa eväitä junamatkaa varten. Kuulemma jokin ilmaisnäyte, joten he olivat ottaneet sen mukaansa. Rin vain ei ollut oikein voinut lukea sitä, sillä tällä ei espanjankieli ollut oikein hallussa, eikä Joshilla tällä hetkellä ollut parempaakaan tekemistä, joten hän oli päättänyt katsoa, mitä roskaa naiset oikein lukivat.
Ja hän oli osannut aprikoida oikein; lehti oli täynnä muotivinkkejä, erilaisia meikkausoppaita, kuinka tiedät miehen olevan kiinnostunut -neuvonta-artikkeli ja muuta turhaa. Ja tällä hetkellä hän oli päässyt lukemaan neuvonta-artikkelia, jolle hänen olisi tehnyt mieli nauraa ja mennä kertomaan kirjoittajalle, että kaikki miehet eivät osoittaneet tällaisia merkkejä, kuin siinä väitettiin.
Voi, voi. Kyllä naiset sitten jaksoivat lukea tällaista roskaa päivästä toiseen ja uskoa kaiken, mitä lehti sanoi. Jopa hänen äitinsä oli alkanut uskoa horoskooppien ennustuksiin, joka oli huvittanut häntä, Davista ja isää niin paljon, että he olivat saaneet siitä viikon naurut.
Pieni hymy käväisi herran kasvoilla.
Ehkä he olivat olleet vähän liian julmia äidille, mutta tämä oli silti sinnikkäästi jaksanut puhua papattaa horoskoopeista, joten tämän päättäväisyys ei ollut kärsinyt, onneksi.

Sitten, kesken lukemisen, Josh tunsi kuinka hänen paidan helmaansa tarrattiin, jolloin katse siirrettiin vieressä istuvaan Riniin, joka näytti säikähtäneeltä. Automaattisesti herra siirsi katseensa heidän kohdalleen tulleeseen poliisiin, jota tyttö katsoi.
Lehti ängettiin jonnekin sivummalle ja huokaus pääsi karkaamaan hänen huuliltaan.
Vai että ihan poliisin olivat vanhemmat hälyttäneet. Hienoa, kerrassaan hienoa. Ja poliisin puheesta päätellen Rinin vanhemmat olisivat juna-asemalla vastassa.
Voi helvetti...
Urheilija laski kätensä paidastaan pitelevän tytön käden päälle viestiäkseen, että hätä ei ollut tämän näköinen, kyllä tämä selviäisi tästä. Toisella taas hän kaivoi taskustaan puhelimensa ja näppäili viestin äidilleen, joka oli luvannut tulla hakemaan häntä juna-asemalta.

Niin, mikäs hätä tässä tosiaan oli. Rinin vanhemmat olisivat vain poissa tolaltaan, kun heidän tyttärensä oli jättänyt vain keittiönpöydälle pelkän lapun, jossa hän sanoi palaavansa sunnuntaina. Niin, tämähän oli nykypäivää Hudsonien perheelle... Not.
Joshin käsi Rinin käden päällä toi ajoittain turvaa, mutta eipä se juuri auttanut. Rin oli mennyt aivan paniikkiin ja sen pystyi näkemään hyvinkin helposti hänen kasvoiltaan. Poliisi istuutui sitten nuoria vastapäätä ja tuijotteli turhautuneena ulos ikkunasta. Ilmeisesti mies ei ollut kovin iloinen saadessaan tällaisen työn.

Puolen tunnin kuluttua.
Juna saapui San Diegon asemalle ja poliisimies johdatti heidät ulos junasta. Kaikki junassa olleet matkustajat kääntyivät katsomaan heitä luultavasti ajatellen, että nuoripari oli tehnyt jonkin sortin rikoksen. Rinin kasvot helottivat punaisina ja hänen katseensa oli liimaantuneena edellä kävelevän poliisin jalkoihin. Tämä oli todella noloa ja nyt ihmiset vielä kuvittelivat tytön olevan joku pikkurikollinen, jolla oli huonot suhteet vanhempiinsa.
Mutta tästä teki vielä kamalamman se, että nyt muut kuvittelivat Joshistakin jotain sellaista. Niin, tässä välissä olisi varmaan hyvä mainita, että Rin piti yhä tiukasti kiinni Joshin kädestä kuin turvaa hakien.
Tämä oli Rinin syytä, miksi hän olikaan päättänyt paeta ja hyväksyä Josh mukaansa. Rinin olisi pitänyt vain sanoa silloin Joshille suorat sanat siitä, ettei hän kaivannut toisen seuraa. Mutta ei, ei Rin ollut mitään sanonut, vaan antanut Joshin olla seurassaan. Ja nyt Joshin maine oli vaarassa tällaisen takia.
Rin käänsi päätään Joshin suuntaan ja katsoi tätä suklaasilmillään suoraa silmiin. "Olen pahoillani..." tyttö mutisi pahoittelevasti ja hänen katseensakin oli täynnä anteeksipyyntöä.
Oli epäreilua, että Josh joutui samaan tilanteeseen kuin Rin.

Hyvä kun Rin edes ehti astua ulos junasta tukevalle maaperälle, kun hän jo kuuli kauempaa epämääräistä huutoa. Rin nielaisi kauhun vallassa, kun hänen katseensa kohtasi vihaisen äidin kasvot. Marie juoksi etualalla kohti tytärtään, kun taas Ben tuli perässä jonkin matkan päässä. Rin tajusi irrottaa nopeasti otteensa Joshin kädestä, kun äiti oli huomannut tämän ja katsonut kauhistuneena nuorinta lastaan.
"TRINITY TRISHA HUDSON, KUINKA SINÄ KEHTASIT?" oli ensimmäinen rääkäisy, jonka äiti päästi suustaan. Rinin korvissa alkoi heti soida ja ympärillä olevat ihmiset kiinnittivät heihin huomionsa. "HALUATKO TAPATTAA ITSESI? SAMALLA TAVALLA KUIN JULIA?" äiti rääkyi järkyttyneenä ja ravisti tytärtään olkapäistä. Rin teki kaikkensa, jotta kestäisi äidin päättömät syytökset. Hän ei ollut odottanut äidin vertaavan Rinin karkumatkaa Juliaan. Olihan Juliakin silloin eräänä päivänä vain kadonnut ja aloittanut elämänsä Walesissa. Ja joutunut sitten vahingossa mukaan erääseen välikohtaukseen saaden kuolettavan osuman.
Äiti itki hysteerisesti, mutta hänestä huokui enemmän viha kuin helpottunut tunne siitä, että hänen tyttärensä oli palannut ehjänä takaisin.
"Trinity", isä henkäisi hitusen hengästyneenä, kun oli saapunut heidän lähelleen. Rin vilkaisi isäänsä nopeasti, mutta katse löysi pian taas paikkansa maasta. "Olen hyvin, hyvin pettynyt sinuun. Kuinka saatoit tehdä niin minulle ja äidillesi?" Ben syytteli turhan raskaasti ja Rinille nousi ikävä pala kurkkuun. Hän tiesi, ettei hänen vanhempansa unohtaisi tätä hänen pakomatkaansa kovin nopeasti.

Sitten äiti kiinnitti huomionsa Rinin vierellä seisovaan pitkään nuorukaiseen, joka oli naista melkein 30 senttiä pidempi. Marie katsoi nuorukaista syvästi järkyttyneenä ja oli lähellä, ettei hän käynyt tämän kimppuun.
"Kuka sinä olet? Mitä sinä teit tyttärelleni? Oletko tämän pakomatkan takana? Minä vannon, että et selviä tästä helpolla, poika. Sinä tulet maksamaan teoistasi", Marie aloitti tiukasti ja osoitti syyttävällä sormella Joshia. Tässä vaiheessa Rin havahtui horroksestaan ja kääntyi äitiä päin vihaisena. Rin laski äidin syyttävän sormen alas ja astui tämän ja Joshin väliin.
"Hänen nimensä on Josh Fanelli, eikä hän oli syypää tähän. Äiti, minä itse päätin karata. Sinun pitäisi olla iloinen, että Josh lyöttäytyi mukaani. En olisi muuten luultavasti pärjännyt", Rin puolusti vankasti ja katsoi äitiään tiukasti silmiin. Maria hymähti pöyristyneenä ja pudisteli epäuskoisesti päätään. Hän ei vain voinut uskoa, että hänen tyttärensä oli ollut pakomatkalla vastakkaisen sukupuolen kanssa!
"Minä tiedän, mitä kaltaisesi nuoret pojat ajattelevat. Te ajattelette vain... Sillä yhdellä jutulla! (Marie ei voinut lausua miehen sukuelintä ääneen) Kuinka sinä kehtasit sekaantua tyttäreeni! Olisi parempi, jos vain olisit jättänyt hänet rauh-"
"Äiti, TURPA KIINNI!"
Huuto kaikui hetken aikaa hiljentyneellä juna-asemalle. Marie katsoi tytärtään silmät suurina ja oli nostanut kätensä suunsa eteen. Rin haukkoi henkeään kiivaasti ja tuijotti äitiään vihaisesti. Ben oli myös äimistynyt tyttärensä äskeisestä huudosta. Hudsonien perheessä vanhempia arvostettiin ja kunnioitettiin, eikä heille koskaan huudettu. Mutta nyt Rin oli huutanut ja huutanut erittäin rumasti. Rin ei sillä hetkellä piitannut tippaakaan sanomisistaan. Joshille ei puhuttaisi sillä tavalla, ei, vaikka se olisi Rinin viimeinen teko.

"Me lähdemme nyt.." äiti piipitti sitten hiljaisuuden jälkeen, tarttui tytärtään ehkä turhankin kovakouraisesti käsivarresta ja lähti vetämään tytärtään pois Joshin luota. Ben mulkaisi happamesti Joshia, ennen kuin lähti seuraamaan vaimoaan. Rin käänsi päätään Joshin suuntaan ja katsoi tätä nyt lasittunein silmin. Hän kuitenkin nyökkäsi tälle tarkoittaen, että hän kyllä selviäisi.
"Katse eteenpäin, kulta", Marie sanoi tiukasti ja käänsi tyttärensä pään pois Joshista.

Koko loppumatka kului hitaasti, liian hitaasti. Josh ei tiennyt, miten päin sitä olisi, sillä tunsi olonsa hyvin epämukavaksi poliisin terävän katseen alla ja näin ollen yritti näyttää mahdollisimman tyyneltä leikkiessään mukamas yhtäkkiä niin kiinnostavalla puhelimellaan.
Kun he sitten saapuivat juna-asemalle, otti urheilija tapansa mukaisesti myös Rinin kantamukset kantaakseen ja lähti seuraamaan tämän kanssa heitä ulos johdattelevaa poliisia. Hän oli jo antanut otteensa hellittää keijukaistytön kädestä sen verran, että toinen voisi helposti päästää irti, mutta niin ei kuitenkaan käynyt, joten Josh koki parhaimmaksi vaihtoehdoksi ottaa jälleen kunnolla kiinni toisen kädestä.
Sitten tyttö jo pyyteli häneltä anteeksi, johon hän vastasi huolettoman kuuloisesti, ettei tällä ole mitään syytä siihen. Ja eihän toisella ollutkaan. Hän itse oli lähtenyt tämän mukaan varautuen siihen, että seuraukset eivät olisi siitä mukavimmasta päästä.

Urheilija katsoi vain vaiti Rinin äidin raivoamista tyttärelleen, sillä ei voinut yksinkertaisesti puuttua asiaan. Samalla hän kuitenkin katseli ympärilleen ja huomasi äitinsä saapuneen veljen kanssa, joille hän heilautti pienesti kättään, jotta nämä tajuaisivat tulla mukaan tähän sekasortoon. Heti ensimmäiseksi äiti tuli totta kai halaamaan ja pörräämään ympärille. Seuraavaksi tämä tajusikin kysyä, mitä kuopuksen päässä oli oikein liikkunut, kun tämä oli niin yhtäkkiä vain ottanut ja kadonnut veljen valvovan silmän alta. Josh kertoi äidilleen koko jutun, tosin HYVIN tiivistetysti, ja vielä muistutti, että oli jo täysi-ikäinen joten voi lähteä minne ikinä haluaakaan omalla vastuullaan. Velipoika ei muuta voinut kuin seistä vieressä ja katsella epäröivänä yleisöä, jota he olivat saaneet.
Äiti oli juuri avaamaisillaan suunsa, kun yhtäkkiä Rinin äiti käänsi syyllistävän sormensa Joshiin, joka katsoi toista kasvot vakavina ja kuunteli tämän sättimistä, joka meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta se ei totta kai näkynyt hänen ilmeestään.
Urheilijan äidin reaktio oli kuitenkin hyvin odotettu; tämän silmät suorastaan syttyivät tuleen ja huulet kurtistuivat siihen malliin, että kohta saisi akka kuulla kunniansa kun haukkui hänen poikaansa, mutta Davis ehti pistämään tilaneen poikki (ennen kuin se edes ehti alkaa).

Josh oli enemmän kuin yllättynyt, kun Rin yhtäkkiä alkoi puolustaa häntä. Nuorukainen ei voinut uskoa olevansa hereillä, sillä tilanne tuntui niin oudolta ja... epätodelliselta. Ajatelkaapa nyt, Trinity, ujo ja vanhempiaan kunnioittava tyttö nousi näitä vastaan. Ehkä hän vain oli nukahtanut junaan ja näki nyt parhaillaan epätavallisen värikästä päiväunta?
Nuorukaisen olisi tehnyt mieli murahtaa lyhyemmälle naiselle, että jos hän kerta olisi ajatellut vain ja ainoastaan tämän tyttären sänkyyn kaatamista, niin hän todennäköisesti olisi jo tehnyt sen, mutta piti suunsa visusti kiinni.
Sitten Rin karjaisikin äidilleen ja kaikki katsoivat hämmästyneinä kiukusta pihisevää, pientä tyttöä. Pienoinen hiljaisuuskin oli päässyt laskeutumaan juna-aseman ylle. Tässä tilanteessa herran olisi tehnyt mieli hymähtää tai jotain muuta vastaavaa, mutta pysytteli kuitenkin hiljaa, sillä ei halunnut saada yhtään enempää epäsuosiota tytön äidiltä, joka oli vakaasti sitä mieltä, että koko homma olisi hänen vikansa.

Ennen kuin keijukaistytön äiti lähti raahaamaan tytärtään pois, ojensi Josh tälle tämän laukun ja jäi katsomaan tämän perään. Vielä kun tyttö loi viimeisen katsahduksen häneen, loihti herra kasvoilleen pienen hymyn ja nosti hivenen päätään viestiäkseen, että uskoisi tämän selviytyvän.
Pienen selvittelyn jälkeen poliisit päättivät lähteä paikalta ja niin myös tekivät äiti ja tämän kaksi poikaa, joista toinen oli loppujen lopuksi niin uupunut matkasta, että ajautui höyhensaarille melkein heti päästyään istumaan autoon.

//The end ♥