I've never had a date like this

Stefan Gustavsson asteli rantahiekalla ihmetellen mitä oikein oli tekemässä. Hän ei usein rannalla käynyt, koska yritti kaikin keinoin välttää liikaa auringonpaistetta, se kun käristi hänen skandinaavisen ihonsa hetkessä. Ruotsissa oli totisesti paljon viileämpi ilmasto kuin San Diegossa, sielläkin iho oli palanut herkästi, joten täällä palamisvaara oli paljon suurempi.
Koska poika nyt kuitenkin oli rannalla, hän oli varustautunut kunnon suojakertoimilla, aurinkolaseilla, hatulla ja pitkähihaisella valkoisella paidalla. Hänellä oli melko kireät farkut ja t-paita, sekä jaloissaan mustat tennarit. Hiukset olivat yhtä sekaisin kuin aina, koska poika tiesi näyttävänsä silloin paremmalta. Stefan oli kyllä katsonut peilistä useamman kerran ennen kuin oli lähtenyt. Hän oli kuitenkin menossa sokkotreffeille, joihin joku oli hänet ilmoittanut joko kiusallaan tai sitten siinä toivossa, että hän oikeasti löytäisi jonkun. Pojalla ei ollut mitään aavistusta siitä, kuka ilmoittaja oli, eikä hän ollut varma halusiko edes tietää.

Aurinko paistoi vielä, muttei enää liian kuumasti. Stefan arveli, että voisi ehkä myöhemmin luopua pitkähihaisesta, sillä tuskin ilta-aurinko kuumottaisi liikaa, eihän rannallakaan ollut enää juuri ketään.
Hermostuneena poika katseli ympärilleen. Hänellä ja hänen seuralaisellaan olisi tiedossa piknik. Mieluummin Stefan olisi mennyt vaikka elokuviin, koska silloin tilanne ei ehkä olisi ollut niin jännittävä. No, Stefan olisi ujostellut missä tahansa, kun kerran oli kyseessä treffit jonkun tuntemattoman kanssa. Poika toivoi, että hänen deittinsä olisi joku mukava, ei mikään pelottava tyyppi. Jos niin ikävästi kävisi, niin Stefan ei tosiaan tiennyt mitä sitten tekisi. Pakenisiko paikalta, vai yrittäisikö sinnitellä ja esittää niin rohkeaa ja rämäpäistä kuin vain osasi.
Stefan yritti etsiä katseellaan tyttöä, joka ehkä olisi hänen seurakseen tulossa. Rannalla kun ei näkynyt paljon ketään, ei ainakaan treffiseuran näköistä ihmistä, Stefan istahti maahan odottamaan, jos treffiseura paikalle ilmestyisi, niin toki tämä tulisi tiedustelemaan oliko Stefan paikalla samoissa merkeissä. Poika oli levoton. Hän pelkäsi pahinta, sitä että paikalle sattuisi joku cheerleader tai muu ilkeä neiti. Pahinta ehkä olisi jos paikalle tulisi joku pahistyttö. Miksi ihmeessä hän oli edes tullut koko treffeille? Hänhän olisi voinut jättää ne väliin, jos olisi uskaltanut vielä astelle kouluun sen jälkeen. Hän kun oli varma, että mikäli järjestetyille treffeilleen ei ilmestynyt, siitä seuraisi jotain kamalaa, kuten yleistä pilkkaa. Sitä ei Stefan kestäisi, joten hän oli valinnut kahdesta kamalasta vaihtoehdosta sen vähemmän kamalan.

+ Mimin look :---) +

"Joojoo turpa kiinni kusipää, mä häivyn vittuun täältä!" Mimosa huusi viimeisiksi sanoikseen ennen kuin paiskasi kotinsa ulko-oven kiinni. Tyttö juoksi autolleen silmät salamoiden, hyppäsi Chevyn kyytiin - siitä oli katto alhaalla - ja heitettyään reissussa rähjääntyneen olkalaukkunsa pelkääjän paikalle käynnisti auton. Chevrolet ärjähti lähes yhtä aggressiivisena kuin omistajansa oli, rauhoittuen sitten kehräämään kovalla, matalalla äänellä joka voimistui kun kapinallinen painoi kaasun pohjaan ja käänsi punaisen, mustalla raidoitetun keulan kohti Pacific Beachia. Volyymit kaakkoon ja kun karhea miesääni ja ärhäkkä kitara täytti auton, pystyin Mimikin rauhoittumaan.
Hän oli taas riidellyt adoptioperheensä kanssa, kaikesta mahdollisesta. Viidestä edellisestä vuorokaudesta kun hän oli taas ollut uusien tuttavuuksiensa lakanoissa, hän oli saanut kuulla olevansa halpa, likainen huora. Kouluarvosanojen laskemisesta häntä oli nimitetty laiskaksi, tyhmäksi ja luuseriksi josta ei ole mihinkään. Mimi sen sijaan oli paiskonut huonekaluja taas pitkin poikin asuntoa, rikkonut astioita ja saanut adoptioäitinsä itkemään - pelosta, pettymyksestä, surusta, vihasta, varmaan kaikesta noista, ei rokkari siitä välittänyt.

Viimeinen pisara oli kun Harry ja muu perhe oli tullut haukkumaan häntä lutkaksi Mimosan sokkotreffi-ulkoasun takia. Helvettiäkö sitten, hän oli menossa rannalle, pitäisikö se lähteä toppatakissa ja villahousuissa?! Toppatakin ja villahousujen sijaan pörröpää oli pukeutunut minimaalisiin harmaisiin farkkushortseihin, ja yläosan peitoksi hän oli kietaissut fuksianpinkin, kuviollisen huivin. Jaloissaan hänellä oli mustat, kiiltävät keinonahkaiset ballerinat. Ihoa - eli monia tatuointeja - näkyi paljon, mutta niin saikin rannalle mennessä näkyä. Ja jotta kasvotkin saisivat hieman aurinkoa, hänen uudelleen leikatut ja värjätyt hiuksensa oli nostettu muhkeaksi, tupeeratuksi irokeesiksi pään päälle. Jep, rastat hän oli hyvästellyt ja värjännyt osan pörröstään mustaksi, vaaleat osiot oli leikattu lyhyeksi.

Ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia ja kapinallinen kaahasi Chevyn perä heittelehtien parkkiin Pacific Beachin viereen, ja lukitessaan autoa Mimosa huomasi tyytyväisenä ettei paikalla ollut enää kuin muutama pariskunta, pari teinilaumaa ja joitakin tyttöjä. Se sai tatuoidun siristämään erivärisiä silmiään - jotka oli meikattu voimakkaasti pinkillä ja mustalla - sekä etsimään katseellaan jotakin yksinäistä ihmistä. Paikalla oli pari tyttöä joilla ei ollut seuraa, mutta sitten oli vielä joku poika jonka vaaleisiin hiuksiin punertava auringonvalo kävi. Hmm, ehkä siinä oli hänen deittiseuransa.
Kävellessään kauempana olevaa poikaa kohti, Mimon mielessä kävi ajatus että miksi helvetissä hän oli oikein lähtenyt jonnekin treffeille tuntemattoman kanssa. Kuultuaan kavereiltaan että nuo olivat ilmoittaneet hänet sokkotreffeille, tyttö oli aluksi suuttunut silmittömästi ja huutanut, ja kaverit olivat vain piikitelleet ja kiusanneet ettei hän uskaltaisi ja hän oli pelkuri. Pörröpää otti tietysti nokkiinsa, mutta alkoi sitten ajatella että helvetti kerranhan tässä eletään, kai sitäkin voisi kokeilla. Jos löytyisikin joku kiinnostavampi tapaus.

Toiveet kiinnostavasta seurasta latistuivat, kun hän saapui pojan luo joka rannalla istui. Voi hemmetti jos tuo olisi hänen deittinsä, ei helvetti. Poika oli tyttöimäsen näköinen, sieväkasvoinen, sinisilmät ja vaalea tukka. Söpö, suloinen, mutta ei ihan Mimosan tyyppiä. Joku pitkä, lihaksikas, hyvännäköisellä tapaa renttu, ehkä sängen kera, olisi ollut täydellinen hänelle. Hitto.
"Ootko sä mun tämän illan deitti?" tatuoitu kysyi poraten katseensa toisen silmiin. No, ei ulkonäkö kaikkea sanonut, voisihan toisesta paljastua vaikka minkälainen kiinnostava luonne... Optimistiset ajatukset eivät olleet koskaan olleet Mimin juttu.

Stefan oli totisesti hermostunut. Hän näperteli kengännauhojaan, jotka olivat ihan kunnolla kiinni. Tehtyään sitä muutaman sekunnin verran, hän alkoi taputella polviaan sormenpäillä. Sekään ei ollut mukavaa tekemistä. Mikään ei nyt tuntunut hyvältä siinä hiekalla istuskellessa. Koska istuminen ei luonnistunut, poika nousi seisomaan ja käveli vähän matkan päähän, mutta kääntyi sitten takaisin tajuttuaan kuinka hölmöltä näyttäisi, jos vain kävelisi ympärilleen vilkuillen pitkin rantaa. Jokuhan voisi vaikka luulla että hän pakoili jotain, kun pälyili levottomana parkkipaikan suuntaan.
Poika käveli samaan paikkaan josta oli noussut seisomaan ja istuutui taas hiekalle. Se ei tuntunut yhtään sen mukavammalta kuin edellisellä kerralla. Stefan huokaisi ja kaivoi kännykän taskustaan. Hän vilkaisi vain kelloa tajuamatta kuinka paljon se edes oli. Sitten Stefan vain tuijotti merta ja yritti saada jotain mukavaa ajateltavaa. Se ei oikein meinannut luonnistua, joten poika luovutti ja tuijotteli sitten kenkiään.

Jonkin ajan kuluttua Stefan kuuli äänen, jota oli odottanut koko ajan pelonsekaisin tuntein. Hän ei tiennyt oliko edes halunnut toisen saapuvan paikalle, mutta nyt oli jo aivan liian myöhäistä tehdä katoamistemppu.
Heti äänen kuultuaan poika kääntyi katsomaan kuka puhuja oli, tai no senhän nyt tiesi, että kyseessä oli hänen treffiseuransa, mutta olihan se nyt nähtävä kuka kyseinen henkilö sitten oli.
Apua! Oli ensimmäinen ajatus, joka Stefanin mieleen putkahti. Tyttö oli kaikkea muuta kuin sellainen, jonka kanssa hän olisi voinut kuvitella viettävänsä aikaa. Toinen oli lähestulkoon pelottava kaikkine meikkeineen, tatuointeineen ja lävistyksineen. Jos Stefan oli hetki sitten katunut paikalle saapumistaan, niin nyt hän katui sitäkin enemmän sitä, ettei ollut lähtenyt pois kun vielä olisi ehtinyt.

"T-Tota... Taidan mä olla," Stefan sai soperrettua ruotsalaiskorosteisella englannillaan. Ehkä toinen sai sanoista selvää, ehkä ei. Enempää poika ei kuitenkaan uskaltanut sanoa ja kaiken lisäksi hän oli taas kerran punastunut. Hän ei sitten osannut kuulostaa fiksulta sanoessaan niinkin yksinkertaisen lauseen! Ja oli sitäpaitsi äärettömän noloa olla niin pelästyneen kuuloinen, kun toinen varmasti nauraisi hänet heti maanrakoon.
Stefan yritti rauhoittaa itseään ja onnistuikin sen verran, että punastus alkoi hälvetä melko nopeasti. Nyt vain täytyi toivoa, että kasvot pysyisivät normaalin sävyisinä, eikä hän helottaisi kuin mikäkin tomaatti. Se ei olisi helppoa, mutta ainahan sitä sai toivoa onnistuvansa yrityksessä.

//Että mä tykkään pelata Stefanilla näitä ujostelupelejä <3//

Mimosa oli lähellä purskahtaa nauruun kun näki vaaleatukkaisen pojan ilmeen, sillä ainakin hänen silmissään toinen näytti pelästyneen kun näki treffiseuransa. Eipä ollut ensimmäinen poika joka tuntui säikähtävän nähdessään rokkaritytön, joka olisi sopinut vallan mainiosti myös friikkeihin jos olisi ollut yhtään omituisempi. Pahiksiinkin hänet pystyisi klikittämään, mutta musiikki ja soittaminen oli kuitenkin hänelle tärkeää joten kai hänet siksi oli lokeroitu rokkareihin.
Mimi odotti eriväriset silmät kiiluen että juoksisiko reppanan näköinen poika karkuun tai lähtisikö tuo pelokkaasti soperrellen paikalta, eikä kasvoilla häivähtänyt minkäänlaista hymyä, lähinnä hän tuijotti toista jäätävästi. Mielessään tyttö kuitenkin nauroi vahingoniloisena, hän aikoisi ottaa koko sokkotreffihomman lähinnä itsensä huvittamisena niin selviäisi kuolematta tylsyyteen.

Tatuoitu neitokainen kohotti kulmaansa kun kuunteli epämääräisellä, ehkäpä aksentin sävyttämällä äänellä tullutta vastausta. Niin että mitä että?
"Mä oletan että toi oli myöntävä vastaus", pienikokoinen kapinallinen sanoi huokaisten, toivottavasti toinen ei jatkaisi tuota linjaa sillä oli todella rasittavaa yrittää keskustella tai hengailla sellaisten ihmisten kanssa joista ei saisi ensimmäistäkään kokonaista lausetta irti.
"Oliko sulla jotain suunnitelmia miten me joudutaan viettämään aikaa keskenämme?" Mimo kysyi kuivasti ja painottaen sitä että hän ei tosiaankaan ollut vapaaehtoinen.

Mimosa istahti kuitenkin jonkinlaisen välimatkan päähän tytönkasvoisesta pojasta, eikä tullut ajatelleeksi että voisi toki esitelläkin itsensä. Vitut, jos toista kiinnostaisi niin kysykööt, ja kertokoot omankin nimensä samalla jos haluaisi. Vahvasti rajatut silmät kuitenkin silmäilivät suhteellisen pistävään tapaansa tuntemattoman pojan kasvoja joilla oleva punastus hälveni hiljalleen.
Irokeesipää kaiveli hetken laukkuaan, kunnes tavoitti kovia kärsineen tupakka-askin, kaivaen siitä itse käärityn sätkän jonka tyttö sytytti. Ensimmäisten savujen jälkeen olo tuntui jo paljon paremmalta, niinkin hyvältä että pörröpää ojensi askiaan seuralaiselleen.
"Palaako?"

Stefanin olo ei helpottunut hiukkaakaan, vaikka hän ei enää helottanutkaan kuin tomaatti. Häntä jännitti ja pelotti nyt vielä enemmän kuin ennen treffiseuran saapumista. Minkä hän sille mahtoi, että tyttö näytti siltä että voisi minä hetkenä vaan tehdä hänelle jotain kamalaa? Hän saattoi vaan olla arkana aloillaan, kun ei muuhun kuitenkaan sellaisessa tilanteessa pystyisi. Ehkä hän juoksisi karkuun, jos tulisi liian kamala tilanne? Ja kai rannalla nyt oli vielä joku, joka näkisi jos hän joutuisi pulaan. Silti, vaikka poika yritti keksiä itsensäsuojelukeinoja, olo pysyi kamalana. Milloin hän edes oli viimeksi ollut niin pahuksen hermostunut? Olikin pitänyt lähteä treffeille. Toista kertaa hän ei kyllä suostuisi moiseen, ei edes vaikka saisi siitä rahaa.

Tuntui suorastaan kamalalta, kun toinen oli selvästi itsekin sitä mieltä, ettei treffeillä olo ollutkaan mikään mukava asia. Nyt heitä oli sitten kaksi, jotka halusivat olla jossain ihan muualla. Stefanin mieleen juolahti, saattoiko toinen pelätä joutuvansa Wall of Shamelle ja jäi sen takia paikalleen noinkin pitkäksi aikaa. Ei tyttö nimittäin tosiaankaan näyttänyt siltä, että olisi välittänyt siitä joutuisiko johonkin kermalaisten häpeälistaan ja näiden mollaamaksi. Sitähän kerman ulkopuoliset olivat jo valmiiksi.
Ruotsalaispoikaa itseään ainakin haittaisi suuresti, jos hän joutuisi Wall of Shamelle. Hän ei halunnut yhtään lisää huomiota osakseen, varsinkaan kermalaisten osalta. Hän halusi olla mieluummin rauhassa ja kuvata omissa oloissaan kaikkea mahdollista.
"E-eikö meillä p-pitänyt olla joku piknik?" poika kysyi. Hän ainakin oli saanut sellaista tietoa, mutta ilmeisesti tyttö ei. "Niin mulle sanottiin."

Stefan ei ollut nyt ollenkaan turvallisin mielin. Hän ei tiennyt miten päin olisi ollut, sillä hän oli aivan liian hermostunut. Se varmasti näkyi kauas ja pelottava treffikumppani ilman muuta naureskelisi salaa mielessään hänen pelkuruudelleen. Stefanin olo kävi entistä tukalammaksi, kun toinen alkoi polttaa. Hän ei pitänyt tupakan savun hajusta, mutta ei sentään alkanut sen takia yskimään ja pärskimään niin kuin jotkut herkimmät.
"En mä polta," poika sanoi yhtä ujon kuuloisella äänellä kuin oli koko ajan puhunutkin. Hän ei tosiaan osannut keskustella nyt mitään. Hänen kaikki ajatuksensa olivat menneet sekaisin treffikumppanin tapaamisen jälkeen. Eihän treffien nyt niin pitänyt alkaa!