Treat you as an equal

//Daisyn asukokonaisuus onpi tässä~


"I’ve seen it all I’ve got nothing to prove
Come on baby just make your move
Follow me let's leave it all behind tonight
Like we just don’t care"

Kädellä rummutettiin pienin liikkein reittä. Päätä nyökyteltiin melkeinpä huomaamattomasti. Huulilta karkaili hiljaisia sanoja. Pähkinänruskeat silmät katselivat ulos ikkunasta edessä vilistävää maisemaa. Bussi pysähtyi ja ovet aukesivat. Katse pysytteli kuitenkin tiiviisti maisemassa, joka alkoi pian taas poukkoilla eteenpäin.

Näin pieniä, melkeinpä mitättömiä ja turhia aistihavaintoja teki tummahiuksinen scenetyttö, joka odotteli ostoskeskuksen pysäkkiä saapuvaksi. Eipä siinä kauaa mennytkään kun bussi ehti sen kohdalle ja tyttö raivasi tiensä ihmisjoukon seasta, ulos bussista.

Tänään oli siis se päivä, joka olisi kyllä kaikkea muuta kuin tavallinen. Hän nimittäin pääsisi tapaamaan sokkotreffikumppaninsa, jonka tapaamista oli jo jonkin aikaa odotellut innoissaan; Millainen tyyppi tuo oikein oli? Pitäisikö kundi tavallista enemmän musiikista? Olisiko kenties hyvän näköinen? Kelpuuttaisiko herra questionmarkman hänen ulkomuotonsa vaiko lähtisi karkuun?
Hopeisen iPodin kuulokkeet painettiin paremmin korviin, vähän niin kuin varmistukseksi, etteivät ne vain pääsisi missään vaiheessa tipahtamaan. Kikkaroita hiustenl atvoja hiplattiin hermostuneesti ja vielä varmistettiin, että hattu oli varmasti päässä.
Neito täytti keuhkonsa saasteisella ilmalla ja päästi ne sitten ulos, jonka jälkeen alkoi ottaa varmoja askeleita kohti ostoskeskuksen sisäänkäyntiä, josta pujahtaisi kahvilaan, jonne ystävät olivat neuvoneet menemään.

"Let me take you on the ride of your life
That’s what I said all right
They can say what they wanna say
Cause tonight, I just don’t even care"

Daisyn päästyä kahvilan edustalle, alkoi paniikki tehdä tuloaan tytön sisimpään.
Apuaapuaapuaapua! Mitä jos hän menee puhumaan väärälle ihmiselle? Mitä jos kundi ei olekaan vielä tullut? Minne hän uskaltaisi mennä istumaan? Mitä jos tämä ei ilmaantuisikaan paikalle? Kauanko hän jaksaisi odotella toista? Pohjoisessa kuvattiin neljän metrin päästä karhuja, minkä värisiä karhut olivat? Mikä on piin neliöjuuri?
Aaaaaargh!
Ryhdistäydy Daisy! Älä vielä tee äkkikuolemaa, ethän ole vielä ehtinyt nähdä Lumikkia 50 kertaa!
Näiden pienten puheiden kannustamana, käveli tyttö sisään kahvilaan samalla, kun kaivoi olkalaukustaan rakkaan Disney-puhelimensa tarkistaakseen kellonajan.
Kyllä, hän oli ajoissa, niin kuin oli aprikoinut. Eli vielä ei ollut syytä paniikkiin.

// Aaronin lookki ;-D

Tuota... Voitaisiinko ystävällisesti kerrata, miten tähän oltiin päädytty?

Aaron Mayer oli kävelemässä kohti kahvilaa, jossa hän tapaisi sokkotreffikumppaninsa. Aivan niin, sokkotreffikumppaninsa. Aaron kun oli ajatellut, ettei hän koskaan ilmoittautuisi moiseen, mutta kappas kummaa, joku oli ilmoittanut hänet mukaan. Ja rokkari oli ehtinyt jo kuvittelemaan, ettei hän tuntenut koulusta ketään niin hyvin, joka olisi voinut ilmoittaa hänet mukaan sokkotreffeille.
Mutta tässä sitä tosiaan oltiin, menossa treffeille tuntemattoman tytön kanssa. Täytyi myöntää, ettei olo kovin vakuuttavalta ja varmalta tuntunut. Aaron nimittäin mielellään tutustui vastakkaiseen sukupuoleen sillä tavalla, että molemmat näkivät toisensa ja alkoivat vasta jonkin hetken kestäneen juttutuokion kuluttua miettimään seuraavaa tapaamista. Nyt tapaaminen oltiin järjestetty etukäteen ja rokkari pelkäsi pahinta. Oli tyttö kuinka ärsyttävä tahansa, Aaron joutuisi viettämään aikaansa toisen seurassa ainakin pari tuntia, jotta ei antaisi tytölle huonoa kuvaa itsestään. Piti siis vain toivoa, että treffikumppani olisi ihan siedettävä ja että toinen pitäisi ainakin jostain samoista asioista kuin Aaron.

Rokkari astui sisälle ostoskeskukseen ja katsahti välittömästi ympärilleen päästyään sisälle. Noniin, kyllä tämä sujuisi. Ei mitään hätää. Ei pojan tapoihin kuulunut jännittäminen tai panikoiminen. Niin, ei tässä oikeastaan mitään hätää edes ollut. Aaron vain juttelisi tytön kanssa, joka oli hänen sokkotreffikumppaninsa. Se olisi siinä. Silloin nähtäisiin, olisiko heillä mitään yhteistä.
Toivottavasti tyttö pitäisi musiikista.
Aaron jatkoi sitten matkaansa kohti kahvilaa, jossa hänen oli määrä tavata tyttö. Kellon mukaan poika olisi juuri sopivasti kahvilassa, joten tyttö varmaankin jo odotteli häntä. Toivottavasti tyttö ei kovin kauaa olisi joutunut rokkaria odottelemaan, sillä sekös se vasta hienon ensivaikutelman Aaronista antaisi.

Kahvila paikannettiin ja poika lähti suunnistamaan sitä kohti. Hän katseli koko ajan ympärilleen, sillä hän tahtoi etsiä jo etukäteen sokkotreffikumppaninsa, jottei siinä touhussa sitten kuluisi kauaakaan aikaa. Mutta valitettavasti kyseissä kahvilassa istui yksi jos toinenkin tyttö yksin pöydän ääressä. Aaron pysähtyi kahvilan ns. eteiseen ja katseli eksyneen oloisena ympärilleen. Kukakohan heistä olisi hänen sokkotreffiparinsa?
"Mistä mä tiedän, minkä näkönen se edes on..." Aaron mutisi ajattelemattomasti, kun katseli ympärilleen. Hän oli toki tiedostanut lähellä olevan tummaverikön (Daisyn) olemassaolon, mutta kyseiseen tyttöön ei oltu vielä ehditty kohdistamaan sen enempää huomiota.

Iip. Kahvilassa oli enemmän ihmisiä kuin hän oli olettanutkaan, ja vielä kaiken lisäksi miespuolisia sellaisia. Tämä ei alkanut hyvin, ei tosiaankaan! Hän ei ikinä löytäisi sokkotreffikumppaniaan, sillä ei yksinkertaisesti kehdannut lähteä kävelemään ympäri kahvilaa ja kysymään jokaiselta yksinäisen näköiseltä kundilta, oliko tuolla kenties sokkotreffit sovittuna. Ja mistä hän tietäisi, vaikka jossain muussakin koulussa olisi sattumoisin otettu samaan aikaan käyttöön sokkotreffit?

Tyttö otti hatun pois päästään ja sipaisi otsatukkaansa varmistaakseen, että se oli pysynyt sellaisena kuin oli sen pari tuntia sitten laittanut. Samassa hän huomasi erään tutun henkilön hääräilevän kahvilan tiskillä, mutta ennen kaikkea hänen huomionsa kiinnitti vaaleanpunainen muffini, oikea sokeripommi. Hänen oli pakko saada se!
"Hei Cady", tervehdittiin tiskillä olevaa tyttöä kun oltiin saatu otettua pari askelta tiskin luokse.
"Kas, Daisy. Mitäs sä täällä?" neiti kysyi kohteliaasti Daisylta, joka päästi syvän huokauksen.
"Sokkotreffeillä. Okei, on se ihan kivaa ja tällain, mutta kun... Mä en tiedä, miltä mun sokkotreffikumppani näyttää..." Kahvilaa vilkaistiin vielä kertaalleen nopeasti, ennen kuin katse käännettiin takaisin ystävään, joka hymyili hyväntahtoisesti.
"No onko sulle annettu mitään vinkkejä?"
"On, mutta siinä on yksi pikkuinen ongelma; KAIKKI KUNDIT ON MUA PIDEMPIÄ!"

Juuri tällä hetkellä sceneneiti tosiaankin rakasti ystäviään enemmän kuin koskaan aikaisemmin, nimittäin suunnitteli näiden hautajaisia. Olisivat ruojat voineet antaa paremman vinkin, sillä tiesivät varsin hyvin, ettei hän ollut pisimmästä päästä.
Mutta sitten hän muisti vielä yhden pikkujutun, jonka ystävät olivat näin ohimennen maininneet.
"... Sen nimi alkaa A-kirjaimella", tyttö sanoi ja kaivoi lompakkonsa esiin, muffini näytti niin houkuttelevalta, että pakkohan se oli ostaa.

Aaronin korviin kantautui keskustelu sokkotreffeistä, jolloin pojan katse hakeutui äänten suuntaan. Kaksi tyttöä huomattiin tiskillä, toinen sen edessä ja toinen sen takana. Olikohan se jompikumpi noista, kenen Aaronin oli määrä tavata?
Rokkari päätti jäädä kuuntelemaa keskustelua ja samalla hän tutkaili muita kahvilassa olevia ihmisiä. Parille yksinäiselle tytölle ilmestyi nopeasti seuraa, joten Aaron ei voinut olla kenenkään heistä sokkotreffiseura.
"... Sen nimi alkaa A-kirjaimella"
Aaronin katse palautui takaisin tiskillä oleviin tyttöihin, siihen tyttöön, joka seisoi tiskin edessä. Poika käveli sitten muitta mutkitta tytön viereen ja silmäili tätä hetken aikaa saavuttuaan tytön viereen. "Mä alan a-kirjaimella. Sä taidat olla mun sokkotreffipari", Aaron totesi huolettomasti ja katsahti tytön nopeasti siinä seisoessaan. Hänellehän oli sattunut kaunis tyttö deitikseen. Ei sillä, että Aaron olisi ulkonäöstä juuri välittänyt, sillä hänelle se luonne olisi tärkeämpi. Toivottavasti tämä tyttö olisi sisältä yhtä kaunis kuin ulkonäöltään.

"Haluutko sä ostaa jotain? Mä voin maksaa", rokkari sanoi sitten, kun huomasi tytöllä olevan käsissään lompakko. Aaron kaivoi laukustaan oman lompakkonsa ja katsahti tiskin takana olevaan myyjään hennosti hymyillen. "Neiti ottaa, mä maksan", rokkari totesi ääneen, jotta myyjä tietäisi ketä maksuttaan. "Mulle yks kahvi, mustana kiitos."

Daisyn suu vääntyi melkein täydellisen o-kirjaimen muotoiseksi, kun viereen tullut komistus ilmoitti, että tämä taisi olla hänen sokkotreffikumppaninsa. Jippijaijee! Hän ei ollutkaan saanut mitään friikkiä angstiteiniä tai ylimielistä kermalaista! Ja mitä sen pystyi päättelemään? Siitä, että kundilla näytti olevan jalat maassa-tyyppiä ja vaikutti hyvin rennolta ja leppoisalta, joten ehkä hänkin pystyisi ottamaan hieman rennommin?
"Hienoa, hienoa", oli kuitenkin ainut asia, mitä scenetyttö sai sanottua tässä tilanteessa. Hän oli nimittäin vieläkin vähän pyörällä päästään. Miten niin huonolta näyttävä tilanne oli kääntynyt yhtäkkiä niin pahuksen hyväksi? Ehkei onnetar pilaillutkaan hänen kustannuksellaan.

"Eeeei, kun mä voin maksaa!" tyttö sanoi nopeasti, sillä ei halunnut tuhlata kenenkään rahoja, olihan hänellä omaakin rahaa. Lompakko avattiin ja siinä samassa muistettiinkin, että hänellä oli vain sen tietyn verran rahaa, joka menisi uusiin lävistyskoruihin, jotka pitäisi käydä jossain vaiheessa ostamassa. "Tai itse asiassa... Maksa sä vain..." Oli totta kai noloa, että ensin hän möläytti maksavansa itse, mutta asialle ei vain yksinkertaisesti voinut mitään. Mutta toisen rahoja hän ei tuhlaisi paljoa! Se oli varma se!
"Mä otan tollasen söpön vaaleenpunasen muffinin ja kaakota, kiitos", esitettiin tilaus ystävälle, joka teki työtä käskettyä ja pian heillä olikin kaikki tilattu aivan nenänsä edessä.
Tummanruskeat silmät käännettiin vieressä seisovaan, vielä toistaiseksi nimettömään miehenalkuun.

Aaron nipisti vain huulensa tiukasti yhteen ja hymyili hieman, kun tyttö sanoi kyllä maksavansa omat syötävänsä ja juotavansa. Ehei, Aaron kyllä tarjoaisi tämän kierroksen tytölle, koska nämähän olivat treffit. Hän aikoisi itse vain ottaa pelkän kahvin, koska jos totta puhuttiin, niin nuorukaisen lompakko ei kovinkaan paljon rahasta pursunut.
Yllättäen tyttö sitten mutisikin, että Aaron voisi maksaakin. Kysyvästi toinen kulma kohosi ja poika vilkaisi vieressä olevaa tyttöä, mutta päätti jättää sen utelemisen sikseen. Ehkä toisellakin oli tiukka budjetti.
"Joo, ja sitten vielä yks kahvi, kiitos."

Kun tilakset oltiin tehty, syömiset ja juotavat saatu eteen ja rahat annettu, otti Aaron tarjottimen käsiinsä ja siirtyi pois tiskin luota, jotta seuraavat asiakkaat pääsisivät tilaamaan. "Tuolla on tilaa", rokkari huomasi sitten, kun oli ehtinyt jo pohdiskella, minne he voisivat mennä istumaan. Hän vilkaisi ensin tytön suuntaan, kunnes lähti hiljakseen kävelevään vapaan pöydän luo, joka nyt sattui sijaitsemaan keskellä muita pöytiä. Kahvila vain oli sen verran täynnä, että oli ihme kun sieltä löytyi yksi vapaa paikka.

Aaron asetti tarjottimen varovaisesti pöydälle ja istuutui alas omalle tuolilleen. Hän otti kahvin käsiinsä, muttei vielä hörpännyt sitä. Nyt hänen katseensa oli kohdistettu hänen sokkotreffipariinsa, jonka nimeä rokkari ei edes tiennyt. Eikä toinenkaan tainnut tietää Aaronin nimeä. "Mä oon muuten Aaron", miehenalku esittäytyi ensiksi ja nyökkäsi kättelemisen sijaan. Ei kätteleminen kuulostanut kovin... Eh, nykyajan touhulta.

Daisy ei meinannut keksiä mitään järkevää puhuttavaa, joten pysytteli hiljaa ja seurasi sokkotreffikumppaniaan pöytään, ja istahti tätä vastapäiseen paikkaan laittaen hattunsa niin reunalle kuin vain voi pöydällä. Scene otti tarjottimelta vaaleanpunaisen sokeripommin ja laski sen eteensä pöydälle, sillä ei viitsinyt vielä aloittaa sen mussuttamista. Esittely oli parasta hoitaa ensiksi pois alta.
Juuri kun hän oli avaamassa suunsa ja esittelemäisillään itsensä, ehti vastapäätä istuva herra kuitenkin ensin, jolloin suu suljettiin hetkeksi ja hymy loihdittiin huulille.
"Hauska tutustua, Aaron. Olen Daisy", esitteli tyttö puolestaan itsensä ja oli juuri ojentamaisillaan kättään, mutta Aaron ei näyttänyt perustavan kättelystä, joten huulta purren hän laski kätensä takaisin pöydälle ja antoi katseensa tarkastella hetkellisesti molemmissa pikkurilleissään olevia sydäntatuointeja.
"Ehkä olis ihan hyvä alottaa perusasioista?" Daisy ehdotti sitten, "Eli, kuinka vanha oot? Entäs klikki?"
"... Vaikka eihän sillä mitään väliä ole.." hän lisäsi vielä päässään ja antoi tummanruskeiden silmiensä kohdata sokkotreffikumppaninsa omat.

Nyt se sitten alkoi, nimittäin treffit. Täysin vieras sana hänelle. Jos sen etsisi hänen sanavarastonsa sanakirjasta, löytyisi kohdalta tyhjää tai suuri kysymysmerkki. Joka Aaronkin oli tällä hetkellä, mutta ei varmasti kauaa.
Mr. Question mark man tai Mr. A.
"Itse oon 17 -vuotias ja klikitetty sceneihin", kertoi muffinityttö, "Aika pohjaa hipova, mutta ei se mitään. Klikit on typerä juttu, enkä näe mitään eroa sillä, mikä tekee kermalaisista parempia kuin meikäläiset."
Noin, nyt oli puolet korteista paljastettu. Toivottavasti toinen ei ollut klikkien orja ja kermalainen, koska tästähän voisi kehkeytyä jos jonkinlainen sanaharkka, mitä hän ei haluaisi.

Aaron ei onnekseen huomannut Daisyksi esittäytyneen tytön kättä, mikä oli kohonnut pöydälle kättelemään. Jos Aaron olisi se huomannut, hänelle olisi tullut todella huono omatuntoa ja typerä olo siitä, että hän oli pitänyt kättelemistä typeränä. Rokkari ei tosiaankaan ymmärtänyt tapojen perään, vaikka kohteliaaksi herrasmieheksi häntä kehuttiin. Ehkä miehenalku pyrki olemaan liian 'nykyaikainen'. No jaa, ehkä tästä asiasta ei sen enempää.
Rokkari naurahti hiljaisesti, kun tyttö kävikin suoraan asiaan. Kysymykset heitettiin ilmoille ja Aaronilla ei kestänyt kauaa vastata niihin: "Oon 18-vuotias ja tota.. Mä oon kai rokkari", Aaron vastasi ja kohautti pienesti olkiaan. Hän ei liiemmin ollut tietoinen siitä, minkälaisena muut häntä pitivät. Mutta hän kai oli sitten rokkari, koska hän kuunteli koulussa kuulokkeillaan melkein aina musiikkia. Niin, eikös silloin klikitetty rokkariksi, jos musiikki oli kaiken elämä?

Ruskeatukkainen poika ei ehtinyt esittää samaa kysymystä Daisylle, sillä Daisy paljastikin oman ikänsä ja klikkinsä ilman kysymistä. Sceneihin? Oliko koulussa tosiaan sellainenkin klikki? Minkälaisiä siihen klikitetyt ihmiset sitten oikein olivat? Ei, ei Aaron kehdannut kysyä moista, koska silloin hän vasta typerältä vaikuttaisikin.
Aaron päätyi nyökyttelemään tytön sanoille ja nyökkäsi oikein syvään, kun Daisy ilmoitti pitävänsä klikkiasiaa turhanpäiväisenä. Miehenalku nosti kahviamukiaan tyttöä päin. "Hyvin sanottu", Aaron kehaisi ja hörppäsi kahvistaan. Aaron oli kanssa näitä ihmisiä, jotka eivät juuri klikeistä ymmärtäneet yhtään mitään. Oli rokkari kuitenkin tietoinen siitä, että joillakin oli hieman enemmän rahaa kuin toisilla ja että joillain oli hieman enemmän vaikutusvaltaisempia vanhempia kuin toisilla. Mutta mikä se oli erottamaan ihmiset toisistaan, raha ja vanhempien vaikutusvaltaisuus?

"En mäkään juuri klikeistä perusta", oli Aaronin lyhyt vastaus Daisylle ja hän hörppäsi jälleen kahvistaan siemauksen. Hmm, mitäs nyt?