"Onko sulla pokkaa, onko sulla pokkaa?"

//... Ja otsikosta ei tarvitsekaan puhua sen enempää XD

Aasialaispiirteinen tyttö vääntelehti epämukavan näköisesti seisoessaan paikoillaan erään patsaan luona. Hänen sormensa olivat takertuneet kiinni kimaltelevan mekon alahelmaan, jota tyttö yritti venyttää pidemmäksi. Hänellä ei ollut mukava olo, ei todellakaan mukava olo, sillä tytön mielestä hänen mekkonsa oli aivan liian lyhyet helmainen. Hemmetin jätkät, olivat aivan piruuttain valinneet tällaisen mekon! Ne saisivat vielä kuulla kunniansa, siitä tämä tummahiuksinen neitokainen olisi aivan varma.

Akemi Rayworth oli osallistunut mukaan sokkotreffeille kavereidensa painostuksen alaisena. Akin kaverithan olivat kaikki miespuolisia, joten tiedettiinhän se, että Aki ei paljoa nälvimistä kestänyt. "Ei sulla oo pokkaa!" "Ei meijän Aki pystyis olee ujo ja viaton nainen ees yhtä tuntia." "Aki ei sais ees poskipusua, kun se pelottelis miehet tiehensä!" Tietenkin tuollaisten sanomisten jälkeen tytön oli ollut pakko ilmoittautua mukaan sokkotreffeille, sillä hän ei todellakaan pitänyt siitä, että hänen kaverinsa voittaisivat tämän erän. He saisivat vielä nähdä, mihin Akemi oikeasti pystyisi. Hän pystyisi pitämään lyhyttä mekkoa, hän pystyisi olemaan kiroilematta treffien aikana, hän esittäisi ujoa ja viatonta tytön tylleröä, jotta saisi edes pienen poskipusun treffien loppuessa, jotta hän voittaisi vedon.
Helvetti. Tämä ei tulisi sujumaan mutkitta.

157 senttimetriä pituutta omistava tyttö oli laittanut jalkoihinsa seitsemän sentin korkokengät, jotta hän ei näyttäisi aivan niin lyhyeltä. Eli nyt pituutta oli 164 senttimetriä. Olihan sekin vielä aika vähän, mutta muuhun ei nyt kyettäisi. Korkeimmilla kengillä jalat tulisivat liian kipeiksi, eikä tyttö kykenisi skeittaamaan pariin päivään. Hiuksiin hän oli laittanut leopardikuvioisen pannan, koska leopardikuviota piti vain olla esillä. Aki rakasti sitä kuviota yli kaiken ja halusi esitellä kuviota myös muille. Tietenkin tytöllä oli olkapäiden peittona valkoinen huivi. Ai niin, täytyisi varmaan mainita, että hänen jätkäkaverinsa olivat käyneet ostamassa Akille tämän mekon. Niinpä niin, ja nyt Akemi joutuisi käyttämään tätä treffien aikana.

Tytöllä ei edes ollut aavistustakaan siitä, kenet hänen olisi määrä tavata. Toivottavasti hänen deittinsä olisi ihan siedettävä, sillä muuten Aki kantaisi kaunaa kavereilleen tästä lopun ikänsä. Tämäkin oli jo nöyryyttävää, seisoa minimekossa jonkin epämääräisen patsaan edessä ja odottaa sitä jotakuta tulevaksi! Perkele, heti treffien jälkeen Akin olisi päästävä vaihtamaan mekko housuihin. Olo tuntui liian vieraalta.

//Plaaplaaplaa :--)

+ oletan nyt että pelissä on suunnilleen ilta, jos ei sovi niin muoksin toki :---) ja anteeksi kesto ♥ Hyden look +

Auringonpaisteen aiheuttama kuumuus herätti Dyonin. Hän siristeli silmiään kun lämpimät valonsäteet osuivat kasvoille, ja hän ei hetkeen ymmärtänyt missä oli, paljonko kello oli ja pitäisikö hänen nousta. Mutta sitten hänen tummanruskeiden silmiensä katse osui herätyskellon punaisiin digitaalinumeroihin, ja hän pomppasi ylös kiharat sikinsokin pitkin päätä. Kello näytti jo puolta neljää iltapäivällä, ja hän oli todellakin skipannut koko koulupäivän, vaikka oli hän omasta mielestään kyllä laittanut herätyskellon soimaan... Jaa, no mitäpä siitä, oli hän kuitenkin suunnilleen kunnollinen oppilas niin ei kai hän tästä pikkuisesta vahingosta mitään haittaa saisi. Sitäpaitsi, edellinen yö oli venähtänyt pitkäksi mutta oli se ollut sen arvoistakin! Hän oli päässyt upean, kauniin naisen makuuhuoneeseen mutta valitettavasti oli joutunut lähtemään joskus ennen kuutta aamulla kun hänen daaminsa kertoi tuon poikaystävän saapuvan yötöistä niihin aikoihin. Niinpä herra Hyde oli kurvaillut kattohuoneistonsa eteen ja tyytyväisenä kaatunut sänkyynsä ajatuksenaan että menisi kyllä muutaman tunnin unien jälkeen koulunpenkille. Sinne oli jäänyt sekin ajatus, mutta ei koulunkäynti voinut aina olla niin tärkeää, ainakaan tärkeämpää kuin hyvät unet.

Dyon otti virkistävän, viileän suihkun jotta heräisi kunnolla, ja kuivauduttuaan pukeutui laiskasti. Jonkun aikaa nuorimies tuijotti laajakuvatelevisiotaan, todeten kuitenkin ettei sieltä tullut mitään niin kiinnostavaa että olisi jaksanut kuluttaa siinä pari tuntia, ja sutaistuaan hiuksiaan hiukan parempaan ojennukseen hän otti suunnaksi kahvilan joka oli aivan hänen huoneistonsa lähellä.
'Aamupalalla' hän viihtyi jonkun aikaa, sillä kyllähän hänen kokoisensa urheileva miehenalku tarvitsee kahvia ja ruokaa kasapäin, ja kahvilan terassilla oli mukava istuskella ja tsekata ohikulkevien neitokaisten pepputilaston. Eikä ollut mitään vikaa, ei aamiaisessa eikä takapuolissakaan sen puoleen, ja saatuaan sen osion päivästään hoidettua hän päätti että pyörisi pari tuntia kaupungilla ennen kuin menisi tapaamaan tätä mysteerinaista jonka tapaisi. Niin, mysteerinaisella hän tarkoitti sokkotreffiseuraa, sillä hänet oli ilmoitettu sokkotreffeille. Kyllä lihaskimppu oli tiennyt asiasta, sillä eräs kerman tyttö oli ihastunut Dyon Hydeen, kolmosluokkalaiseen jalkapalloilijaan, ja kyseinen neitokainen oli ilmoittanut ihastuksensa treffeille siinä toivossa että he sattuman kaupalla pääsisivät deittailemaan. Ja kyseinen neitokainen oli vieläpä kertonut asiasta kaapinkokoiselle urheilijalle, joka oli ottanut asian vallan hyvin; saisi tavata uusia naisia sillä tuskin hänellä niin huono tuuri kävisi että joutuisi sen ärsyttävän paidanhelmassa roikkuvan, sydämensä menettäneen tyttösen seuralaiseksi.

Lopulta Hyde otti suunnakseen tapaamispaikan, erään tietyn patsaan, jossa hän viimeinkin näkisi seuralaisensa. Yllään hänellä oli rennot, siistit vaatteet kuten aina ennenkin, ja niihin kuului sinimusta nahkatakki jonka alla ihoa kevyesti myötäili yksinkertainen T-paita. Jaloissaan nuorukaisella oli valmiiksi kulutetut farkut ja Burberryn kengät, ja hän oli itseasiassa erittäin tyytyväinen ulkonäköönsä.
Miettiessään oliko hän nyt tarpeeksi edustavan näköinen, katse tavoitti kaunottaren joka seisoskeli hivenen vaivaantuneen oloisena patsaan vieressä kimalteleva mekko yllään. Voisi sanoa että urheilijan mieli piristyi entisestään, ja se näkyikin hänen olemuksessaan kun itsevarmuus tihkui läpi. Nimenomaan itsevarmuus, tällä hetkellä hän ei tuntenut vielä minkäänlaisia ylemmyydentunteita sillä tuo kaunokainen oli takuulla yhtä rikas ja vaikutusvaltainen kuin hänkin eli todennäköisimmin kermassa. Mutta astellessaan lähemmäs tyttöä, aasialaispiirteisiä kasvoja - ja kaunista vartaloa - tarkastellessaan häntä kävi mietityttämään että miksei hän ollut koskaan nähnyt tätä nuorta naista koulussaan? Sillä eihän tällaista tapausta voisi olla huomaamatta, miten siinä oli näin käynyt? Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

"Ciao, belle", livahti charmikkaan herrasmiehen suusta matalalla äänellä kuin automaattisesti, ja niin se tulikin; kauniita naisia ei voinut olla kehumatta, ja ranska pääsi puheeseen yhtä helposti.
"Mä oletan että sä olet mun seuralainen tänään?" Hyde sanoi hymyillen ystävällisesti, tummien silmien tuikkiessa mielenkiinnosta. Hänestä oli jännittävää tavata tällä tavoin uusia ihmisiä, vaikka saihan hän seuraa muutenkin.

+ tööt. venähti ja laatu on sen mukaista XD +

// Jooo, ilta on ihan hyvä :--DDD

Aki jatkoi mekkonsa helman näpräämistä siinää toivossa, että helma tosiaankin venyisi. Mekon helma todellakin oli aivan liian lyhyt, varsinkin, kun jaloissa oli ihonväriset sukkahousut. Sentään sukkahousut, ilman niitä tyttö ei olisi edes pistänyt tällaistä mekkoa ylleensä!
Tyttö pisti merkille, että useimmat miespuoliset, jotka kävelivät hänen ohitseen, soivat Akille tavallistakin pidemman katseen. Hienoa, tyttö mahtoi näyttää melko mielenkiintoiselta, kun yhtäkkiä noin monet hänet huomasivat. Voi helvetin helvetti, miksi tytön olikaan oltava suostuttava tällaiseen... Ties mitä deitti ajattelisi hänen ulkonäöstään. Toivottavasti treffit olisivat sellaiset, että seuraavia deittejä ei tulisi. Aki ei todellakaan harrastanut treffailua. Yähhk. Yh. Hän ei todellakaan deittailisi, jos hänen olisi joka kerta pukeuttava ylleen samanlainen minimekko, joka ei todellakaan jättänyt kenellekään epäselväksi hänen muotojaan.

Kun joku mitä oletettavemmin tervehti Akemia, värähti tyttö näyttävästi ja käänsi katseensa lähelle tulleeseen... Kaapin kokoiseen miehenalkuun. Akin tummansuklaan väriset silmät revähtivät auki, kun hänen katseensa kohosi pitkän nuorukaisen rintakehää pitkin kohti tämän kasvoja. Voihan...
Oliko Akemin deitti todellakin tuollainen... Tuollainen... Tuollainen joka naisen kaatava kaapin kokoinen miehenalku, joka selvästi pukeutumisensa ja ulkonäkönsä perusteella kuului kermaan? OLIKO AKIN DEITTI JOKU KERMASTA? Urheilija? Tätä eivät kaverit saisi koskaan anteeksi, ehei, ei koskaan. Skeittari ja urheilija. Hehehehehehe? Ei mitään naurunalaista todellakaan. Ehkä Akin pitäisi uskotella toiselle kuuluvansa kermaan. Vai pitäisikö? Voi perkele. Olikohan Aki joskus kuullut toisen nimen, sillä miehenalku näytti kuitenkin sen verran tutulta.
Voi helvetin helvetti... Ja pituuserokin oli melko huomattava. Pitäisikö Akin tuon kaapin seurassa muka teeskennellä viatonta ja ujoa tyttöä, joka nauraisi miehenalun jokaisella lauseelle? Ehehe... Saatana.

"Öyäyäää", pääsi ensimmäinen epäselvä mutina tytön suusta, kun hän yritti peittää kirosanatulvan, joka oli karata suusta. "Joo, kai", tyttö vastasi selkeämmin miehenalun kysymykselle ja yritti vääntää huulilleen hymyä. Se tosin epäonnistui aika hienosti, mutta mitäpä väliä moisella.
"Mä olen Akemi, mutta tutut kutsuu Akiks. Mikäs jätk- tai siis mikäs on herrasmiehen nimi?" joo, jos Aki meinasi jo tässä vaiheessa paljastaa oikean luonteensa, niin mitä näistä treffeistä olikaan tulossa?
Tyttö yritti peittää äskeisen lipsahduksensa silmiään räpyttelemällä. Eikös sellainen yleensä tepsinyt? Helvetti, mekon helma oli edelleenkin liian lyhyt.

Dyon tutkaili mielenkiinnolla sokkotreffinsä kasvoja, ja tuo oli kyllä hänen kauniiksi kutsuttavan kriteerit täyttävä. Suklaasilmät kuitenkin laajenivat kun toinen näki hänet. No kyllähän hän tiesi olevansa komea, mutta näyttävästi hän olikin kerta kaikkiaan huikaiseva... Heheh, ehkä hän saattoi olla hieman itsevarma, mutta niin hänet oli pienestä asti opetettu: luota itseesi. Ja vanhemmiten sitä oli tullut opeteltua ihan omin nokkineen, ja etenkin hänen menestyksensä naisten parissa oli kasvattanut itseluottamuksen ja egon päätähuimaaviin mittoihin. No, ei hän pitänyt itseään täydellisenä, eikä useimmiten käyttäytynyt röyhkeästi kuten jotkut muut ikäisensä rikkaat.

Hyde hymyili hivenen huvittuneena aasialaisen kaunottaren ensimmäisille sanoille jotka olivat lähinnä epäselvää mutinaa jossa ei luultavasti ollut mitään tolkkua. Ja saatuaan sitten epävarman, myöntyvän vastauksen brunetelta lihaskimppu virnisti, olipa käynyt onni kun hän sai deitikseen näin hyvännäköisen tapauksen. Toinen esitteli sitten itsensä ja meinasi sitten ilmeisesti muotoilla kysymyksensä jotenkin muuten, sillä takelteli sanoissaan. Silmienräpyttely sai Dyonin hämmentymään, mistä oikein oli kyse? Ehkä toiselle meni vain roska silmään, tai jotain...
"Mä olen Dyon Hyde, ja saa kutsua kummallakin nimellä miten tykkää", urheilija sanoi naurahtaen, mutta hivenen epäröivään sävyyn toisen räpyttelyn takia joka näytti vähän koomiselta.

"Suunnitelmissa oli leffa, eikö niin?" naissankari varmisti ja lainkaan arastelematta vei kätensä tytön selän taakse ohjaillakseen tuota kohti elokuvateatteria.
"Miten sä päädyit sokkotreffeille?" kaapinkokoinen komistus kysyi rennosti, laskien sitten hieman väliä itsensä ja daaminsa välille; eihän hän halunnut toisen säikähtävän tai pitävän häntä tungettelevana.

Kai silmänräpsyttely oli tehonnyt, kun tuo kaapinkokoinen urheilija ei mitään Akin ihmeellisestä käytöksestä huomauttanut? Hyvä, ehkä skeittari ei sittenkään kusisi tätä vetoa.
"Okei, Dyon", tyttö painotti toisen nimeä ja vinkkasi tälle silmää. Ei kun hetkinen.. Vinkkailivatko ujot ja kikattavat tytöt silmäänsä pojille? No, Aki ainakin vinkkailisi... Helvetti. "Oho, meni roska silmään", Akemi totesi ja pyyhkäisi sormellaan sitä silmää, jota oli äsken vinkannut. Ehkä toinen ei nyt kuvitellut Akemin äsken vinkanneen silmäänsä.
Ai niin, sitä kai voisi vähän kikattaakin.
Kun tyttö oli saanut 'roskan' pois silmästään, Aki naurahti heleästi ja yritti näyttää suloiselta. Se jälkimmäinen onnistui ihan hyvin, mutta naurahdus oli kuulostanut aika... Väkinäiseltä.

Elokuva, eikös se tosiaan ollut näiden treffien päätarkoitus. Niin tyttö oli ainakin ymmärtänyt, joten hän nyökkäsi. Kun Aki tunsi sitten käden selässään, oli tyttö jo kääntyä ja lyödä käden pois sieltä minne se oli asettunut, mutta nopeasti tyttö kuitenkin muisti roolinsa. Tai no, siinä vaiheessa, kun hän oli jo melkein tarttunut Dyonin käsivarteen vääntääkseen kivuliaasti pois. Aki ei antanut yleensä kenenkään jätkäkaverin koskea häntä tuolla tavalla ja jos joku koski, niin sai varautua tytön rajuun iskuun. Skeittarin pitäisi vain yrittää rauhoitella itseään ja kuvitella, että hän oikesti oli ujo ja kikattava teinityttö, joka olisi tässä vaiheessa aivan taivaissa, kun tuollainen järkäle häntä koski...
Akin kädet valahtivat sitte viimein rennoiksi sivuille ja viimeisetkin jäykkyyden rippeet huokaistiin pois. Dyon esitti sitten jo uuden kysymyksen.
"Mun ääliökave- eeeeeei kun siis... Mun ihanat ystävät ilmotti mut tähän. Oon tosi kiitollinen niille", Aki meinasi jälleen munata koko jutun, mutta oli ehtinyt pelastaa tilanteen. Ehkä? "En ois uskonu, että saisin sunkaltaisen komistuksen pariksi. Heti kun mä nään mun ystävät seuraavan kerran, mä osotan niille mun kiitollisuuteni määrän." "... Vitun jätkät saatana, mä naulaan teijän munat vittu lipputankoon koulun pihalle..."
"Entäs sä?" Aki tajusi sitten kysyä ja kääntyi jälleen silmiään räpsytellen miehenalun puoleen. Jopas heillä tosiaan oli pituuseroa, sillä Akin oli katsottava reilusti ylemmäs nähdäkseen toisen kasvot.