Bury all your secrets in my skin

Robertin tummansiniset silmät katselivat hänen päällä olevan Harleyn kasvoja väsyneenä, kun tyttö kosketteli hänen poskeaan kevyesti. Ehkä urheilija alkoi pikku hiljaa uskoa, ettei Harley tosiaan ollut aikeissa jättää Robertia tämän takia. Asian tiedostaminen sai miehenalun rauhoittumaan entisestään, eikä hän enää tuntunut löytävän sanoja lausuttavaksi. Hän oli tappanut miehen, se oli hänen menneisyyttä. Harley ei tahtonut juosta karkuun ja se sai nuorukaisen tuntemaan olonsa.. Todella huojentuneeksi.
Urheilijan suusta pääsi äänetön 'kiitos', kun hän oli vihdoinkin valmis vastaamaan jotain Harleyn sanoille. Robertin kädet olivat asettuneet nyt Harleyn olkapäille ja toinen käsi asetettiin sitten Harleyn korvan päälle upoten tytön vaaleisiin ja silkkisiin hiuksiin. Hän katsoi Harleyta edelleen silmiin, eikä hän ollut aikeissa katsettaan vielä vähään aikaa siirtämässä pois niistä.

Texaslainen hymyili hivenen ilkikurisesti Harleylle, joka kysyi, mitä poika halusi tehdä. Aina, kun hän kuuli tytön esittävän tuon kysymyksen, ei Rob voinut olla huvittumatta. Toinen vaikutti silloin viattomalta pikkutytöltä, joka tahtoi saada ajan kulumaan nopeasti.
"Onks sulla mitään erityistä ajatusta? Mulle on aivan sama, kunhan sä et lähe mun käsivarsia pidemmäks", urheilija vastasi ja painoi pehmeän ja pitkän suudelman Harleyn otsalle. "Sä tiedät, että tässä lattialla makoileminen sä sylissä menee jo mulla tekemisenä." Robert naurahti kuivasti ja hymyili pienesti. Hän voisi maata lattialla Harley päällään vaikka tunteja, koska hänestä oli mukavaa tuntea tytön lämpö ja nähdä toisen kasvot.

Harley tyytyi kohauttamaan tietämättömänä olkiaan, eipä hänellä mitään ideaa sen tekemisen suhteen ollut. Ehkä he olisivat voineet pitää jonkun ilmaapuhdistavan keskustelutuokion, mutta toisaalta hänestä tuntui, että sellainen oli jo pidetty. Ainakin Harleylla oli raukea ja rauhallinen olo nyt kun he olivat saaneet lyhyen, mutta varsin raivokkaan riitansa sovittua. Onneksi hän saisi nukkua yönsä Robertin vieressä sulassa sovussa, sillä olisi ollut kamalaa jos toinen olisi vallannut vaikka sohvan ja mököttänyt koko yön sielä.
Kasvonsa tyttö painoi kasvonsa nuorenmiehen paitaa vasten ja hengähti syvään. "Kai me sitten ollaan tässä", hän lausahti hiljaa, rauhallisella äänensävyllä ja sulki silmänsä. Hetken korvissa kuului vain Robertin sydämen syke ja molempien hengitys ja tunnelmanpilaajana herätyskellon tikitys.
Vaikka hän makasi lattialla, erittäin epämukavassa asennossa ja osittain nuorukaisen päällä, Harley olisi voinut nukahtaa siihen paikkaan.

Kello ei ollut vielä edes paljoa, mutta Harleyta kuitenkin väsytti. Ei paljoa, mutta kuitenkin väsytti ja jos hän olisi nyt mennyt sänkyyn, uni olisi vienyt tytön mukanaan kymmenessä minuutissa.
"Kai meidän nyt jotakin pitäisi tehdä?", vaaleaverikkö kysyi ja kohotti päätään kohdistaen katseensa Robertiin. Hehän eivät olleet tänään saaneet aikaiseksi mitään muuta kuin kunnon riidan ja tietenkin he olivat olleet kylässä nuorukaisen vanhempien luona... Mutta kuitenkin.
Tuumasta toimeen, Harley kohottautui istumaan ja katseli nuorukaista naamaansa epämääräisesti väännellen. Hän tiesi näyttävänsä idiootilta mutta se ei tuntunut häiritsevän häntä ollenkaan, "Niin, arvon herra?", tyttö kysyi teatraalisesti ja laski kätensä Robertin vatsalle piirrellen toisen paitaan näkymättömiä kuvioita sormenpäällään.

Robert makoili sangen tyytyväisenä lattialla Harley päällään. Okei, ei lattialla makoilu nyt kovin mukavaa ollut, mutta mukavaa teki siitä sen, että hänellä oli tärkeä tyttö siinä lähellään. Harley teki huomattavasti Robin olon paremmaksi. Paremmaksi kuin mikään.
Kun miehenalku oli juuri toteamassa pienen hiljaisuuden päästä, että ehkä heidän olisi syytä tehdä jotain, jotta he molemmat eivät simahtaisi siihen lattialle, nousikin Harley sitten jo ylös istumaan todetessaan, että heidän olisi kai jotain tehtävä. Miehenalku katseli Harleyta leveästi virnuillen, sillä tyttö oli juuri sattunut lukemaan pojan ajatuksia. Tuntiessaan Harleyn sormen piirtelevän näkymätöntä kuviota nuorukaisen vatsaan.
"Ehkä me voitais tehdä ruokaa... Onks sulla nälkä?" urheilija kysyi lämpimästi hymyillen ja kohottautui itsekin istumaan siihen Harleyn eteen. Hän asetti kätensä tytön takaraivolle ja upotti sormensa tämän vaaleiden hiusten sekaan, kun veti Harleyn parin sekunnin suudelmaan. "Mulla on jääkaapissa kanakastiketta ja sitten löytyis kanssa riisiä.. Ja jos oikein muistan, niin pakastimesta saattais löytyy jotain jäätelöäkin. Ellet sä nyt oo sattunut syömään sitä."
Urheilija virnisti ilkikurisesti suudellen tyttöä sitten vielä nopeasti huulille, ennen kuin nousi ylös auttaen Harleynkin ylös lattiatasosta. He tosin olivat syöneet parisen tuntia sitten jo Robertin vanhempien luona, mutta ainahan sitä ruuanlaitossa kului aikaa, jos sitä keskittyisi välillä tekemään jotain muutakin kuin ruokaa..

"Vai haluaako arvon neiti päästä helpolla ja tilataan suoraan jostain ravintolasta ruokaa?"

Harley naurahti, ruokaa? Ei kai Robert oikeasti ollut tosissaan, siis... Ruokaa? Hehän olivat syöneet itsensä ähkyyn vain muutamaa tuntia aikaisemmin ja nyt toinen halusi jo lisää syötävää.
"Rob, sä olet yks helvatun ahmatti", Harley naurahti ja siirtyi lähemmäs urheilijaa, kietoen kätensä tiukasti tämän ympärille. Hänen suupielissään kujeileva virne ei meinannut millään ottaa laantuakseen, mutta eipä se kai tarvinnutkaan. "Mä en halua ruokaa... Enkä muuten ole syönyt sun jäätelöitäs", blondi painotti lauseen viimeistä osaa, niin kuin toinen olisi esittänyt vuosisadan pahimman syytöksen.
Harley joutui katsomaan ylöspäin havitellakseen kaipaamaansa katsekontaktia, olisikohan hänen pitänyt hankkia hieman lyhyempi poikaystävä? Nähh, mitä turhia - Robert kelpasi hänelle paremmin kuin hyvin.

"Mä tiedän, mitä me tehdään", Harley vihjasi kulmaansa kohottaen ja ujutti kätensä nuorukaisen niskaan, suudellen toista ja jatkaen keimailevan vihjailevaa linjaansa.
Ehkä hänen ei pitäisi kiusaoitella Robertia tällä tavoin, mutta vaaleaverikkö ei kerta kaikkiaan mahtanut itselleen mitään. "Tiedätkö sä jo, mitä mulla on mielessä?", Harley kysyi suudelmasta hengästyneenä. "Mä... Haluaisin... Öhmm...", blondi hykerteli huvittuneena ja johdatteli nuorukaista olohuoneen sohvaa kohti.
Harley istutti Robertin sohvalle ja istahti itse hajareisin tämän syliin, suudellen toisen suupieltä pikaisesti, "Sut", hän lopetti lauseensa pienehköllä viiveellä ja vakavoitui hiljalleen. Niin. Oikeastaan hän ei sillä hetkellä olisi halunnut - saatika tarvinnut - mitään muuta, kuin Robertin.

"Mun ei tee mieli mitään muuta, kuin sua", Harley mumisi hieman ujostellen. Kuulostikohan äskeinen vähän turhan härskiltä, jopa hänen omaan korvaansa?

"Mitää", Robert totesi muka ihmeissään, kun Harley haukkui häntä ahmatiksi. "Mulla vain sattuu olemaan hyvä ruokahalu... Ei tällasta isoa vatsaa kuule niin helposti täytetä", hän nauroi puolustuksekseen. Robertin kädet kietuivat tytön vyötärön ympärille, kun Harley oli kietonut omat kätensä nuorukaisen ympärille. Harley tuntui niin pieneltä ja hennolta Robertin kaltaisen lihaksikkaan ja pitkän miehenalun rinnalla.
"Ai jaa... No ei meidän kai tarvitse sitten syödä mitään", urheilija hymisi huvittuneena Harleyn lähellä ja antoi sormiensa tunnustella Harleyn kylkiä pehmeästi.

Robert ei ehtinyt udella Harleyn ehdotusta tekemisen suhteen sen enempää, kun tyttö jo painoi huulensa nuorukaisen omia huulia vasten. Urheilija vastasi suudelmaan niin välittävästi kuin vain osasi, sillä hän tunsi yhä halua korvata tämän päiväisen tapahtuneen Harleylle. Niin, eihän Rob nyt tahtonut Harleylle suuttua, mutta niin oli vain tapahtunut, kun tyttö oli ottanut puheeksi tämän menneisyyden. Kiitos Robertin äidin, joka oli ollut liian avointa sorttia poikansa tyttöystävälle.
"Hmmm.." nuori herra vastasi mietteliäästi, kun Harley kysyi, joko Robert tiesi, mitä tytöllä oli mielessä. "Voisiks antaa vielä vähän lisää vihjeitä..?" Robert kiusasi tahallaan ja sitten Harley jo istuttikin hänet jo sohvalle istumaan. Urheilija otti tytön ilomielin syliinsä istumaan antaen käsiensä kietoutua toisen ympärille entistäkin tiukemmin.
"Ai sä haluut mut? No sepä hyvä.. Koska mä haluun sua", Robert vastasi Harleylle ja suuteli tätä tavallistakin ahnaammin ja kiihkeämmin. Miehenalku siirsi kätensä Harleyn vatsan seudulle ja ujutti kätensä tämän paidan alle enempiä miettimättä.

"Haluutko sä mut tässä vai jossain muualla..?" urheilija kysyi pieni virne huulillaan ja laski huulensa Harleyn kaulalle suudellen sitä nälkäisesti.

Harley naureskeli Robertin huulia vasten, äskeinen lausahdus toisen sanomana kuulostanut läheskään niin rivolta, kuin mitä hän olisi ajatellut sen olevan.
Tyytyväinen huokaus kaikkosi neidin huulilta nuorukaisen siirtäessä kätensä hänen paitansa alle. Hän ei todellakaan pistänyt sitä pahakseen, päinvastoin Harley nautti Robertin kosketuksesta ja joka ikisestä suudelmasta. Harley sulki silmänsä ja antoi huuliensa tunnustella Robertin omia, käsien siirtyessä hiljalleen hivelemään tuon vatsaa ja niskaa.
Sitten toinen esitti kysymyksen, mikä sai vaaleaverikön hetkeksi erkaantumaan suudelmasta ja kallistamaan hieman päätään. Mietteliäs ilme viivähti Harleyn kasvoilla, tuon sitten virnistäessä tietävän näköisenä. Ilme ja virne vaihtui maireaan ja tyytyväiseen myhäilyyn ja kutkuttavaan tunteeseen vatsanpohjassa Robertin painaessa suudelmia hänen kaulalleen.

"Vaikka tässä ja... Nyt, ellei herralla ole erityistoivomuksia?", Harley huokaisi ja upotti sormensa toisen hiusten sekaan. Se vähäinenkin välimatka, joka heidän välillään oli, tuntui tytöstä sillä hetkellä aivan liian suurelta. Aiempi riita painoi myös hänen mieltään ja ennen kaikkea ajatus siitä, miten katoavaista kaikki loppujen lopuksi oli.
Harley painautui lähemmäs Robertia, painaen samalla tuota kehollaan paremmin vasten sohvan selkänojaa. Huulet hapuilivat nuorukaisen huulia, suupieltä ja kävivät ne kaulallakin, toisen käden edelleen hivellessä tuon vatsaa. Tyttö ei jaksanut miettiä riitaa ja koko vankilajupakkaa nyt, kun pään tuntui valtaavan pelkkä hyvästä olosta ja himosta johtuva huuma, joka ei ainakaan toistaiseksi esittänyt ehtymisen merkkejä.
Luvatta ja varsin röyhkeästi Harley tarttui Robertin paidanhelmaan ja pujotti kyseisen vaatekappaleen pois verhoamasta toisen ylävartaloa. Vaaleaverikkö hengähti syvään ja tarkkaili hiljaisena näkymää, kumartuen sitten painamaan helliä suudelmia Robertin olkapäille ja solisluille.

Ai että sohvalla? Robertin oikea kulma kohosi vihjailevasti ylemmäs ja pieni virneen tapainen hymy tavoitteli hänen huuliaan, kun hän yhä jakoi suukkojaan tytön kaulalle. Harleyn sormet uppoutuivat miehenalun hiusten sekaan, eikä Rob voinut huokaista kuin tyytyväisyydestä. Päänahka oli herkkää aluetta ja nuorukainen todellakin nautti tytön kosketuksesta. Harleyn kosketukset olivat muutenkin niin mukavilta tuntuvia, jos sitä alkoi tarkemmin miettiä. Mitä Harley koskikin, tyttö sai aikaiseksi vain pelkkää hyvänolon tunnetta Robertissa.

Harleyn huulet otettiin ilomielin vastaan ja Rob vastasi tytön suudelmaan parhaansa mukaan. Harleyn sormet siirtyivät urheilijan vatsalle ja Robertin vatsa, joka oli todellakin hyvässä kunnossa (grrr<3), kovettui tuntiessaan tytön sormien kosketuksen. Hänen vatsalihaksiaan ei voinut olla tuntematta.
Ja piankos hänen ainokainen paitansa oli riisuttu. Harley ei todellakaan aikonut tuhlata aikaa, eikä miehenalulla ollut mitään sitä vastaan. Oikeastaan hänenkin teki tätä yhtä paljon mieli kuin Harleyn. Olihan siitä jo jonkin verran aikaa, kun he viimeksi olivat näin.

".. Älä vaan sano, että sä sytyt pahoista pojista..?" urheilija ei malttanut olla kysymättä ja naurahti sanojensa jälkeen jokseekin tyhjästi. Niin, olivathan he vielä äsken riidelleen Robertin menneisyydestä, siitä, että Rob oli mennyt sen salaamaan Harleylta. Nyt tosin miehenalku oli jo melko hyvin esille tulleesta menneisyydestään toipunut ja hän pystyi olemaan enemmän oma itsensä.
Robertin kädet löysivät paikkansa Harleyn kainaloiden alta ja hän nosti tyttöä niin, että pystyi vaihtamaan heidän asentojaan. Hän oli laskenut Harleyn selälleen kaksipaikkaiselle sohvalle ja asettui tytön päälle, tietenkin varoen, ettei liiskaisi Harleyta allaan. Oli Robertin vuoro toimia riisujana ja pian Harleyn paita oli saanut lähteä jonnekin. Urheilija siveli Harleyn ylävartalon muotoja hellivin ottein samalla, kun jakoi huulillaan suukkoja Harleyn rintakehän alueelle.

Harley naurahti Robertin kysymykselle. "Kyllä mä taidan vähän syttyä", hän vastasi ja painoi hennon suudelman nuorukaisen päälaelle. Pian toinen kuitenkin päätti vaihtaa sen hetkistä asetelmaa ja nopeasti Harley olikin alla olevana osapuolena - ja hetkeä myöhemmin myöskin paidattomana sellaisena.
Tällainen vähäpukeisuus Robertin edessä ei saanut Harleyta vaivaantumaan, hän pystyi olemaan täysin sataprosenttisesti oma itsensä poikaystävänsä seurassa, niin kuin kuuluikin, eikö vain? Pellavapää haroi edelleen toisen hiuksia sormillaan ja nautti jokaisesta kosketuksesta ja värähdyksestä, jotka Robert sai tytössä aikaiseksi. Aiempi riita oli jo lähes unohtunut. Harley ei normaalistikaan jäänyt vellomaan tällaisia asioita pitkäksi aikaa - etenkään, kun riidan h-hetki oli kestänyt vain muutaman vaivaisen minuutin.
Sitäpaitsi, Robert oli ainakin mitä ilmeisemmin ymmärtänyt sen, ettei tuo pääsisi Harleysta niin helpolla eroon. Tai sitten Harley oli vain helvetin typerä, kun ei jättänyt nuorukaista. Kummin vain, hän oli tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen ja sehän oli tärkeintä.

Vähän myöhemmin blondi valutti kätensä Robertin käsivarsille ja kiskoi tuota takaisin ylöspäin, painaen huulensa pikimmiten takaisin niiden omalle paikalleen, eli nuorukaisen huulille. Kätensä Harley kietoi toisen niskan taakse ja tyytyväinen huokaus kimposi hänen suustaan suudelmien lomassa. Miten hän nauttikaan Robertin läsnäolosta ja läheisyydestä.
Hiljalleen tyttö kumartui suutelemaan toisen kaulaa, näykkäsipä hän toisen korvalehteäkin. Kädet vaelsivat levottomina nuorukaisen niskalla, selällä ja hartioilla, lähes pysähtymättä hetkeksikään.

Oli Robertin vuoro naurahtaa sydämellisesti, kun Harley kertoi syttyvänsä pahoista pojista. Silloin Rob näykkäsi kevyesti Harleyn pehmeää kaulaa ja suukotti pian samaa kohtaa. "Mä sen sijaan sytyn sun kaltaisista, ymmärtäväisistä ja kilteistä tytöistä.." poika kuiskutti Harleyn korvan vierellä ja painoi vielä nopean suukon tytön hiuksiin, kun Harley jo vetikin hänen kasvoojaan omiaan vasten. Huulet tunsivat pian tytön pehmeät ja himoittavat huulet, joita Robert syventyi kunnolla suutelemaan. Hänen suudelmansa eivät takuulla jättäneet tyttöä kylmäksi.

Kun heidän huulensa jättivät taas toisensa ja tyttö oli kiireinen puuhailemaan Robertin kaulan ja selän kanssa, Robertin kädet lähtivät hiljakseen liukumaan alemmas ja alemmas Harleyn vartaloa. Pian ne olivat saavuttaneet tytön legginsien reunan ja hiljalleen hän ryhtyi niitä laskemaan. Hänen kätensä olivat tiiviisti kiinni Harleyn reisiä vasten, kun hänen kätensä riisuivat tytön legginsejä pois tämän jaloista, pois tieltä. Kun legginsit oli saatu riisuttua, alkoi Rob taas kaivata tytön huulia ja etsikin ne omien huuliensa luokse. Hän painoi huulensa tiiviisti Harleyn huulia vasten ja hänen toinen kätensä uppoutui tytön vaaleiden hiusten sekaan.

Tällainen läheisyys Harleyn kanssa, se... Se oli niin koukuttavaa. Robert, jolla ei juurikaan ole kokemuksia naispuolisista ja näiden ajatusmaailmoista, pystyi oikeasti nauttimaan tällaisista hetkistä stressaamatta. Harley varmasti sanoisi, jos Robert tekisi jotain väärin tai satuttaisi toista. Tämä tuntui oikealta, hyvältä. Oli outoa tuntea jotain tällaista, mutta ei Robertilla ollut valittamista.