A simple celebration

// rani kutsuttu!

Illalla oli juhlat, joihin oli tulossa miespuolisia Los Angelesista asti. Belindan valmistelut kyseistä varten saattoivat kuulostaa liioittelulta, mutta eivät ne olleet. Jokainen senttimetri oli tarkasti huolehdittu kuntoon. Kulmista ei löytynyt yhtäkään hajakarvaa, aamulla oli treenattu, kynnet olivat leikattu samanpituisiksi, jopa kaksihaaraisia oli tutkittu tunnin, samalla kuin oli rentouduttu ammeessa. Mutta tyttö ei ollut pitänyt mitään toimistaan erityisen raskaina. Hänestä oli hauska tehdtä koko päivän kestäviä valmisteluja, perinteinen tyttö kuin oli. Aika oli mennyt tehtävien takia paljon nopeammin ja nyt illan odotus tuntui olevan jo huipuissaan. Oli toinenkin asia jota odotettiin, soittoa äidiltä. He puhuivat päivittäin ja Belinda oli sanonut, että soittaisi ajoissa, koska hänellä olisi tekemistä illalla! Pyyntöä ei oltu näköjään otettu huomioon, sillä lähtö oli lähellä.

Viimeiseksi oli jätetty asun valinta. Sängylle oli laitettu kaksi samanlaista mekkoa, eri väreissä vain. Vaaleahiuksinen vaihtoi painoa jalaltaan toiselle yhä uudelleen, samalla kun parin sekuntin silmäilyn jälkeen katse käännettiin toiseen vaihtoehtoon. Ongelmana oli, että kummatkin olivat yhtä hyviä, yhtä loistavia vaihtoehtoja. Huokaisten omaa päättämättömyyttään tyttö heittäytyi hetken mielijohteestaan sängylle mekkojen sekaan. Tyttö ravisteli jalkojaan kuin pikkulapsi ja pääsevän huudon tukahdutti tyyny, johon naama oli haudattu. Yhtäkkiä jäykistyttiin ja kasvot nostettiin ylös. Mitä ihmettä hän oli tekemässä? Meikki oli tehny jo aikoja sitten ja nyt hän hankasi sen pois! Tyttö kohottautui polvilleen ja katsoi alle jääneitä mekkoja. Ne olivat rypyssä! Hänen järkensä oli hetkessä karannut teille tuntemattomille. Ensin hypättiin sängyltä peilin eteen. Käsiin etsittiin nenäliina jolla pyyhittiin levinnyt huulipuna, puuterikerros oli jo itsepyyhkiytynyt pois. Puhelin alkoi soida siinä samassa kun puuterihuisku oli löydetty käteen.

"Äiti sä soitat ihan väärään aikaan!" huudahtettiin puhelimeen korkealla falsetilla. Belinda ei olisi kerinnyt juuri nyt puhua. "Sanoinpas! Sanoin että soita--Kumpi, vaaleansininen vai vaaleanpunainen?" Puhelin kourassa oli marssittu mekkojen luo ja nyt niitä katseltiin samalla epätoivon ilmeellä. Väittely sai riittää, siitä ei olisi nyt mitään hyötyä. Tytön käsi nappasi punaisen, vaikka kysymykseensä oli vastattu sininen. Nyt hän antoi äitinsä puhua vapaasti, hoituisivatpa asiat nopeammin. Kännykkää pideltiin olkapään avulla paikoillaa ja kädet oli vapautettu mekon päälle pukemiseen. Hän sai mekon päälle, kengät jalkaan, asunsa ja meikkinsä tarkastettua, kun puhelimen toisessa päässä oli puhuttu puolitärkeistä asioista. "Nyt mun täytyy mennä. Mäkin sua ja isälle terveisiä, puss." Kännykkä enää laukkuun ja sitten menoksi.

Vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut oli tyytyväinen käyttämästään käänteispsykologiasta. Sinisiä näkyi enemmän kuin punaisia, tytön astuessa suureen asuntoon sisään. Ensi vilkaisulta bileet noudatti hyvää makua, ne eivät olleet mitkään toisen luokan juhlat. Suuri hotellin kattohuoneisto oli kaiken lisäksi loistava paikka. Kaikesta näki, että losilaisille haluttiin hieman näyttää että San Diegossakin osattiin. Huomatessaan tuttujaan kerääntyneen yhteen, suuntasi Belinda kahdeksan sentin askeleensa sinne.

// täältä tullaan :--)

”No se vastustaja oli mua ainakin puolet isompi, mutta mä harhautin sitä ja tein uuden maalin”
”Aha, tosi kiva”, Caitlin mutisi ja loi tuskaisen katseen kattoa kohti.
Hän oli kuukauden parhaissa bileissä ympärillään toinen toistaankin kuumempia losilaisia, mutta totta kai tyttö oli valinnut heistä vähiten kiinnostavimman hyypiön juttuseurakseen, josta hän ei edes päässyt eroon.
”No sitten seuraavassa pelissä…”, edessä seisova poika aloitti taas uuden kertomuksen lukuisista urotöistään pelikentällä ja Caitlin yritti parhaansa mukaan hukuttaa pojan äänen taustalla soivaan musiikkiin.

Ilta oli alkanut niin hyvin kuin vain voi jo pari tuntia sitten, joten jumittuminen keskusteluun kyseisen pojan kanssa oli suuri takapakki. Hän oli aloittanut valmistautumisen juhliin ajoissa ja käynyt jopa kampaajalla laittamassa hiuksensa. Meikkiin oli kulutettu vähintään puolituntia ja hän oli käyttänyt siinä tummempia värejä kuin yleensä. Päälleen hän oli pukenut juhlia varten ostetun valkoisen mekon, joka kieltämättä imarteli hänen vartaloaan. Ja nyt se kaikki tuntui täysin turhaan tehdyltä.

”Hei? Kuunteletko sä?”
Caitlin havahtui ajatuksistaan ja vilkaisi poikaa hajamielisesti.
”Kyllä mä-”, tyttö aloitti, mutta huomasi samassa tutun vaaleatukkaisen tytön astuvan huoneistoon.
Belinda! Tyttö oli oikea pelastava enkeli! Caitlin kumosi nopeasti käsissä pitelemänsä drinkin sisäänsä ja kääntyi taas pojan puoleen.
”Sori, mun on mentävä. Mun kaveri viittoi mua juuri luoksensa ja sillä taitaa olla jotain tärkeetä asiaa”, brunette selitti pojalle tekaistun valheen ja lähti sitten vastausta odottamatta kävelemään Belindaa kohti.
”Belinda!” Caitlin huusi innoissaan, välittämättä musertavista katseista, joita äskeinen poika häneen loi.
Toinen näytti suunnistavan ryhmäksi kokoontuneiden oppilaiden luokse, mutta sai nyt luvan muuttaa suunnitelmiaan. Hän ei halunnut enää joutua kenenkään tylsimyksen armoille, hän tarvitsi jotain kunnon toimintaa ja Belinda saisi luvan auttaa häntä!

”Moi! Sä et arvaakaan kuinka tuskaiselta kuolemalta pelastit mut”, Caitlin höpötti Belindalle ja sipaisi hiuksiaan sivuun.
Hän ei ollut vaivautunut madaltamaan ääntään puhuessaan, mutta ei silti uskonut pojan kuulleen häntä musiikin yli ja mitä väliä sillä sitä paitsi enää oli? Hän oli pelastunut!
”Mun täytyy saada lisää juotavaa”, tyttö ilmoitti ja heilutti kädessään tyhjää cocktail-lasia.

Caitlin pomppasi kuin tyhjästä hänen eteensä, melkein säikähdyksen arvoisesti. "Tuskaiselta kuolemalta" sanottiin naurahtaen lainaten kuultuja sanoja. Mistä ihmeestä oikein puhuttiin? Ei kai tyttö tarkoittanut että juhlat olivat täysi katastrofi? Kasvot jotka hän näki, näyttivät kuitenkin iloisilta. Belinda ei siis heti päässyt kärryille, sitä paitsi hän ei ollut tehnyt yhtään mitään, jotta hän olisi pelastanut toisen. Vaaleahiuksinen siirsi katseensa poika, joka näytti tuijottavan heidän suuntaansa. Mukavan näköinen ja pitkä, todennäköisesti urheilija. Nopeasti kuitenkin tuo häipyi toiseen suuntaan. Seuraavan kerran katsoessaan tummahiuksiseen puhui tuo jo juomista. "Mennään vaan." Ehkä hän ei menisikään tervehtimään tuttuja ja kysymään tietoja juhlista. Caitlin pystyisi samaan eli kertomaan jotain, kun oli näköjään tullut aikaisemmin. "Millaista täällä on ollut?" Tyttö ei malttanut kuitenkaan pitää katsettaan ystävässään ja vaan tutki katsellaan ympäristöä. Uusia naamoja riitti, hän näki jo muutaman tapauksen joihin voisi tutustua. He näyttivät juttelevan erittäin tiiviisti eri ihmisten kanssa, mutta tyttö uskoi hänenkin pääsevän juttusille jossain vaiheessa. Oli paljon muutakin mitä haluttiin tehdä. Parvekkeelle oli pakko päästä ihailemaan yöllistä kaupunkia.

Belinda huomasi pöydällä olevan jotain suolaista purtavaa ja nakkasi suuhunsa muutaman. Sitten hän nosteli tasolla olevia pulloja lukien etikettejä. Näköjään oli menossa itsepalvelu tytön harmiksi, hän olisi mieluusti nauttinut erikoisista sekoituksista. Sellainen ei luonnistunut häneltä. Hän kaatoi vihreästä lasipullosta korkeaan lasiin juomaa ja otti vielä pillin matkaan. Vaikka paikka ei ollut vielä täynnä, meno näytti enteilevän hyvää loppuillalle. Belinda joi juomaansa pillillä ja heilui pienesti taustalla soivan musiikin tahdissa, kappale oli etäisesti tuttu. Tällaista hän ei ollut kokenut viime vuonna. Kenelläkään ei olisi tullut mieleen kutsua häntä juhliin kuten tämä. Silloinen Belinda ei olisi edes sopinut, liian värikäs ja erilainen. Omasta mielestä oli tuskin edes muututtu, mutta oli hän oikeastaan eri ihminen nyt kuin silloin. "Sä muuten näytät tosi hyvältä. Ei ihme että se yks tyyppi katto sun perään", rikkaan pennun oli pakko kommentoida tytön asua. Hän tosiaankin piti siitä, eikä sanonut sitä vain kohteliaisuudeksi. Linda näki samassa kaksi vaaleanpunaista mekkoa, joissa oli myös rusetti! Toisen tytön mekko näytti pahaenteisesti samalta, joka löytyi Belindan päältä.

Caitlin seurasi Belindaa pöydän äärelle, jossa tyttö kaatoi itselleen juomaa. Brunette otti itselleen uuden isomman lasin ja tottuneesti sekoitti itselleen juomaa.
”Ei mitenkään erikoista, porukka on vasta aloittelemassa”, Caitlin vastasi kohauttaen olkiaan.
Hän olisi voinut kertoa toiselle enemmän omasta huonosta onnestaan, mutta ei jaksanut enää murehtia asiaa. Kaikki oli päättynyt hyvin ja hän pääsisi jatkamaan juhlimistaan.
”Katsoiko?” Brunette kysyi kiinnostuneena ja vilkaisi taaksensa kohdaten Belindan puhuman pojan katseen.
Poika ei näyttänyt hullummalta, eikä yrittänyt peittää kiinnostustaan, mutta Caitlin tyytyi väläyttämään tälle vain pikaisen hymyn ennen kuin kääntyi taas Belindan puoleen.
”Mä pidän enemmän tummemmista pojista”, tyttö ilmoitti Belindalle, ”toihan ei oo aurinkoa nähnytkään”
Auringonpalvojana hänen miesmakuunsa kuuluivat ruskettuneet kundit, jotka näyttivät hyvältä myös ilman paitaa. Äskeinen poika ei ollut täyttänyt edes toista hänen kriteereistään, joten sai jäädä ilman hänen huomiotaan. Pikku hiljaa Caitlinista alkoi tuntua, että bileiden miestarjonta ei ollutkaan niin hyvä, mitä hän oli odottanut.

”Sunkin mekko on-”, brunette oli aikeissa kehua Belindan mekkoa kunnes huomasi tytön harmistuneen katseen.
Vilkaistuaan samaan suuntaan hän huomasi jollakin tuntemattomalla tytöllä mekon, joka kaukaa katsottuna näytti täysin samanlaiselta kuin Belindan. Caitlin huokaisi harmistuneena. Oliko olemassa pahempaa kuin saapua juhliin asussa, joka oli myös jollain toisella? Hänen kävi sääliksi ystäväänsä, mutta ottaessaan kulauksen juomastaan hän keksi tavan auttaa tätä. Belinda oli pelastanut hänet, nyt oli hänen vuoronsa tehdä vastapalvelus.
”Tule”, Caitlin kehotti toista ja lähti juoma kädessään kävelemään kohti tuntematonta tyttöä.

Itsevarmasti hymyillen ja korot kopisten brunette lähestyi toista tyttöä. Päästessään parin metrin päähän hän huudahti tervehdyksen selkäpäin olleelle tytölle, joka hänet kuullessaan kääntyi ympäri kysyvästi hymyillen. Sillä hetkellä Caitlin esitti kompastuvansa korkeiden korkojensa ansiosta ja lasi hänen kädessään heilahti uhkaavasti kohti toista tyttöä. Lasissa ollut juoma lensi kaaressa tytön vaaleanpunaisen mekon päälle ja voitonriemuisena Caitlin katsoi tytön hymyn hyytyvän.
”Hupsista! Mites mä nyt noin kompastuin, mä oon tosi pahoillani”, Caitlin huudahti liioitellun kauhistuneella äänellä.

Tietenkin oltiin mielissään ettei vielä ollut tapahtunut mitään, mistä olisi ollut ärsyttävää jäädä paitsi. Ajatuksena oli olla missaamatta mitään tai ketään. Caitlinilla nousi heti kriteerimuuri pystyyn, hänen kertoessa mukavasta ilmestystyksestä. "Ai, no kerron sitten kun joku oikein karrelle palanut katselee", todettiin nauraen.

Hän oli ollut varomaton ja hankkinut mekkonsa melko yleisestä kaupasta. Kyllä hän samanvärisiä mekkoja hän sieti, mutta täysin saman mekon kanssa oli ongelmia. Belinda ei olisi halunnut kilpailla siitä kumpi näyttää paremmalta, mutta pakko kai se oli kun oli huonosti käynyt. Mitä? Vaaleahiuksinen oli lähtenyt Caitlinin käskystä seuraamaan, määränpää näytti huolestuttavasti osuvan huoneen toiselle laidalle. Hän olisi mieluummin pysytellyt äskeisellä paikallaan ja kaukana saman asun pukijasta, jolloin niin moni ei olisi ehkä huomannut tätä yhtäläisyyttä. Jos järkyttynyt oli ollut tyttö, jonka mekko oli juuri liattu, oli myös Belinda, joka seisoi Caitlinin takana katsellen tapahtunutta kuin hidastettuna. Ympärillä olevat näyttivät katselevan sen verran pahasti "kompastunutta", tietäen ettei se mikään vahinko ollut. "Mitä ihmettä sä oikein teit?" kuului tytön ääni jonka etumus märkänä seisoi suunniltaan porukan keskellä. Tytön lasia pitelevä käsi tärisi ja tämä suuttumuksen vallassa heilautti sitä Caitlinia kohti. Valitettavasti tuolta oli unohtunut että lasi oli täysin tyhjä. Rikkaan pennun suu ei naurahtanut tilanteesta kuten muutaman muun. "Mitä mä nyt teen?" äänensävy oli säälittävä. Belinda, joka oli kokoajan ollut toisen tytön takana avasi suunsa. "Kannattaa äkkiä mennä yrittää pesemään sitä ettei siihen jää tahraa..." ehdittiin sanoa, kunnes tyttö muutaman muun saattelemana lähti nopeasti paikalta.

Pukukilpailu oli jo lopppunut kun se tuskin oli ehtinyt alkaa. "Vaikka tolla oli sama puku ei sun ois tarvinnu ihan noin menetellä", todettiin hieman noloissaan tapahtuneesta. Tummahiuksinen oli kuitenkin tehnyt palveluksen, jos niin pystyttiin sanomaan. "Mutta kiitos, oot ihana. Sä saat tän." Lindan oli siksi pakko kiittää eikä vain moittia, ja antoi toiselle täyden lasinsa ja otti itselleen tyhjän. Hän arvosti tekoa, ja olisi ehkä itsekin toiminut noin. Tyttö toivoi että Caitlin ei tuhlaisi enää juomia toisen mekkojen sotkemiseen. "Toivottavasti nää ihmiset ei pidä sua nyt ihan hulluna", naurahdettin ja vilkaistiin ympärille. Se olisi silloin osaksi hänen syynsä.

Tyytyväinen virne huulillaan Caitlin katsoi juoman päällensä saanutta tyttöä. Jokaiselle huoneessa olijalle oli sanomattakin selvää, että hän ei todellakaan ollut kompastunut vahingossa.
”Niin mä ainakin tekisin”, Caitlin neuvoi avuliaana Belindan ehdottaessa tahran pesemistä.
Yhä hymyillen brunette käännähti Belindan puoleen. Hän ei olisi voinut onnistua suunnitelmassaan yhtään paremmin.
”No mitä muuta mä olisin voinut tehdä? Enhän mä voinut jättää sua pulaan”, tyttö ilmoitti omahyväisenä, varsin tietoisena katseista jotka kohdistuivat häneen.
”Kiitos vaan”, Caitlin kiitti saatuaan toisen juoman itselleen.
Ainakin Belinda osasi olla kiitollinen hänen pikku tempustaan, niin kuin aikaisemmin ympärille kertynyt yleisökin. Millaiset juhlat nämäkin olisivat olleet ilman pientä draamaa? Jonkun oli pakko pitää huolta siitäkin osiosta.

Caitlin kaatoi kurkkuunsa Belindan tarjoamaa juomaa. Ainoa asia, mitä hän katui äskeisessä tempussa, oli se, miten hän oli tuhlannut lasillisen alkoholia. Totta puhuen hänen olisi ehkä parempi alkaa jo lopetella juomisiensa suhteen, olihan hän ottanut ensimmäisensä jo kotona. Mutta ilta oli vasta nuori, joten tuskin muutamalla lasillisella lisää olisi mitään haittaa?
”Ne pitää jo ennestään”, tyttö ilmoitti heilauttaen kättään välinpitämättömänä.
Oli totta, että hän menetti usein kontrollin juodessaan ja silloin yleensä sattui toinen toistaan hävettävimpiä asioita, mutta hän oli jo oppinut elämään niiden kanssa. Jos joskus ei tehnyt jotain tyhmää, elämästä tulisi tylsää. Tärkeintä oli, että hän saisi pidettyä sellaiset asiat salassa isältään, mikä ei koskaan ollut tuottanut suurta ongelmaa isän matkustelujen takia.
”Musta tuntuu, että nyt meidän täytyy vain löytää hyvää seuraa”, Caitlin ilmoitti määrätietoisena ja vilkaisi ympärilleen.
Hän kaipasi kipeästi päästä räpsyttelemään silmäripsiään ja väläyttelemään hampaitaan vastakkaiselle sukupuolelle. Kuinkakohan kauan siitäkin oli kun hänellä viimeksi oli ollut jotain säpinää? Tuntui kuin hän olisi muuttunut siveäksi nunnaksi, joka vain salaisimmissa unelmissaan haaveili komeista miehistä. Ulkonäkökään ei olisi enää niin tärkeätä, varsinkaan nyt kun hän oli saanut juotavakseen pari drinkkiä. Losilaiset pojat olivat toistaiseksi tuottaneet vain pettymyksiä, joten ehkä tosiaan olisi aika laskea rimaa.

Belinda naurahti. Caitlin todellakin piti päänsä, ja oli hullu jos halusi, muista välittämättä. Tyttö mainitsi seuran, hyvän sellaisen. Siitä inspiroituneena katse alkoi bongailemaan hyvää seuraa. Vaisto kyllä sanoi milloin sellainen sattui kohdalle. Tällä tutkailukerralla niitä ei noussut niitä kuin sieniä sateella, mutta... "Miltä kuulostaa kaksi erittäin ruskettunutta, hallitusti renttu - tyylistä miestä?" kysyttiin ja katseltiin huomaamatta Caitlinin olan yli. Ei voinut sanoa poikia, koska ne näyttivät vanhemmilta, mutta ei liian vanhoilta kuitenkaan. "Sillä mä taisin paikantaa juuri sellaiset." Belinda katseli hymy korvissa, tyhjää lasia pidellen. "Meidän kannattaa olla nopeita, sillä muuten..." Vaaleahiuksisen puheen keskeytti naama, joka oli ilmestynyt kuin tyhjästä heidän viereensä.

"Hei..?" hän tervehti, katsahtaen nopeasti ystäväänsä ja sitten kohottaessa katseensa melko nuoren näköiseen poikaan. Belindan huomio kiinnittyi huonoon ryhtiin, hieman omituisiin vaatteisiin, ja hymyyn tai oikeastaan kellertäviin hampaisiin. Melkein heti tuli mieleen peli, kuka ei kuulu joukkoon. "Moi leidit, mä omistan tän paikan. Tai siis mä ja mun veli asutaan täällä... Ja vanhemmat tietysti kanssa, mutta ne me häädettiin vähän niinku pois", yhtäkkiä lievästä s-viasta kärsivä poika hiljeni ja alkoi juoda pitkiä kulauksia juomastaan niin että kuului. "Hauska kuulla", rikas pentu sanoi ja hymyili ystävällisesti pojalle. "Jooh... Haluutteks te vaikka tanssia?" kuului kysymys ilmeisen hermostuneesti ja poika alkoi joustaa polvista, tehden käsiliikkeitä niin että toisessa lasissa oleva neste meinasi kipata yli. Poika näytti typerältä, mutta tyttö hillitsi itsensä täysin, eikä antanut naurun pyrskähdyksille valtaa, taaskaan. "Tuu nyt tanssii!" tällä kertaa Caitlinia oli pojan toimesta tartuttu oikein kädestä ja näytti siltä että tyttö parka vietäisiin todellakin tanssimaan. Toisen tytön kasvoja yritettiin välttää, sillä se jos joku olisi reväyttänyt auki pokan. Sen sijaan tyttö päätti katsahtaa tilanteen hyvännäköisen seuran osalta. Mutta missä ne olivat? Eivät ainakaan siinä missä äskettäin olivat olleet. Huonetta haravoitiin, ei merkkiäkään, jokun hokkuspokkus oli saanut ne katoamaan tai muuttumaan näkymättömiksi. Hän oli juuri meinannut sanoa, ennen nimettömän pojan keskeytystä, että heidän pitäisi iskeä nopeasti kiinni ennen kuin lähtisivät tai hukkaantuisivat. "Ne katos!" Belinda huudahti ääneen kuin suurenkin hädän edessä.

”Missä?” Caitlin kysyi innoissaan ja yritti vaivihkaa vilkaista samaan suuntaan minne Belindakin.
Tytön ruskeat silmät tavoittivat toisen kuvailemat pojat ja hänen iltansa tuntui parantuneen kertaheitolla. Paremmin ei olisi voinut käydä! Kummatkin näyttivät syötävän hyviltä, vaikkakin tyttö tunsi enemmän vetoa vasemmanpuoleiseen miehenalkuun, jonka hieman tavallista kireämpi paita teki selväksi millaiset lihakset tällä oli sen alla.
Caitlinin unelmoinnin keskeytti Belindan epävarma tervehdys. Hämmästyneenä tyttö käännähti ystävänsä puoleen ja kohtasi tämän vierellä nuoren pojan kasvot, joita ei pahemmin voinut kehua. Voi helvetti! Hän tiesi tasan tarkkaan mitä pojalla oli mielessään ennen kuin tämä ehti edes suutaan avata. Pojan aloittaessa puhumisen, Caitlinin korvaan särähti s-vika, mikä sai häneltä aikaan naurun tyrskähdyksen, jonka tyttö nopeasti naamio yskänpuuskaksi. Mitä ihmettä poika luuli tekevänsä tullessaan puhumaan heille? Eikö ollut aivan selvää, että he painivat täysin eri liigoissa?
Pojan alkaessa tanssia Caitlin loi tuskaisen katseen vieressä seisovaan ystäväänsä, joka varoi katsomatta häneen. Ilmeisesti Belindalla oli pokassa pitämistä, kun taas Caitlin ei nähnyt enää mitään hauskaa tilanteessa, ei edes pojan kummallisissa tanssiliikkeissä. Hän toivoa pojan katoavan, jotta hän pääsisi saalistamaan oikeita komistuksia. Vikatikki oli kun poika tarttui häntä kädestä ja yritti vetää mukaan tanssimaan.
”Mitä vittua sä teet?” Caitlin ärähti ja vetäisi kätensä pois.
Luuseripojan ilme muuttui innostuneesta pelästyneeksi, mutta jostain syystä nytkähtely (jota poika ilmeisesti kutsui tanssimiseksi) jatkui. Poika taisi olla liian järkyttynyt lopettamaan tanssimisen, vaikka hänestä tuntui, ettei ollut ensimmäinen joka antoi pakit pojalle.
”Ja varokin, jos läikytät tota juomaa mun päälle!” Tyttö kivahti mulkaisten toisen kädessä heiluvaa lasia.
”Äläs nyt”, poika sanoi hieman epävarmasti, mutta muuttui sitten päättäväisemmän näköiseksi.
”Ehkä mä voin tarjota leideille drinksut jos ei tanssiminen kiinnosta, meillä on täällä alkoholia!” Poika ilmoitti ylpeänä.
Eikö hänen sanoillaan ollut mitään painoa? Mikä ihme poikaa vaivasi? Ja nyt Belindakin huudahti hyvännäköisten poikien kadonneen!

”Ai! Ai!”, Caitlin huudahti yhtäkkiä ja kietoi kätensä vatsan ympärille.
Hän oli keksinyt täydellisen pakokeinon! Pojat eivät pelänneet mitään yhtään niin paljon kuin mystisiä naistenvaivoja, joita myös kuukautisiksi kutsuttiin.
”Belinda! Auta!” Tyttö vaikeroi ottaen tukea ystävästään ja käänsi sitten pahoittelevan katseen paikoilleen jähmettyneeseen poikaan, joka näytti pelästyneen hänen yhtäkkistä kohtaustaan.
”Sori, meidän on kyllä pakko lähteä vessaan. Naistenvaivat, tiedäthän?” Brunette ilmoitti, yrittäen pidätellä hymyään.
Tuodakseen sanoilleen lisää painoa hän vaikeroi vielä hieman lisää ja nojautui enemmän ystäväänsä, jotta pystyi kuiskaamaan tämän korvaan: ”Meidän täytyy lähteä niiden perään ja äkkiä!”
Kunhan Belinda vain tajuaisi mitä hän tarkoitti ja ymmärtäisi, ettei hänellä oikeasti ollut minkäänlaista hätää.

Belinda käänsi katseensa häiritsevään poikaan cheerleaderin viestittäessä selvästi mitä mieltä oli tanssimaan lähtemisestä. Hän katseli lasia joka tosiaankin näytti heiluvan erittäin epävakaasti. Ehkä hänen pitäisi vaihtaa taas laseja? Hänellä kuin oli tyhjä sellainen, joka sopi paljon paremmin tanssimiseen. Ehdotus drinkeistä ei saanut tyttöä hyppimään innoissaan. Sen jälkeen ei ainakaan pääsisi eroon, jos lupaisi toisen hakemaan heille juotavaa... Kohtelias, mutta kieltävä vastaus oli tytön kielenpäällä. Sen ilmaisemisen kuitenkin keskeytyi parahdukseen jonka Caitlin päästi. Täysin odottamaton käytös säikäytti Belindan, joka tarttui vatsaansa pitelevään. Jotain tyttö sopersi naistenvaivoista ja vapaalla kädellä tuki tyttöä, joka roikkui hänessä tuskaisen näköisenä. Caitlin oli pakko vietävä vessaan ja etsiä jotain lääkettä. Oliko hän muistanut itse ottaa sitä mukaan?

"Mennä perään?" tyttö katsahti toiseen kuiskauksen jälkeen. Suusta meinasi päästä suuri aaa-äänne, hän taisi tajusta. Poika oli siirtynyt hieman sivuun antaen tietä tai jotain. "Missä teidän vessa on?" kysyttiin nopeasti, jonka jälkeen saatiin pikainen selostus käytävästä tämän huoneen perällä. Pieni kiitos ja hän lähti Caitlin mukanaan sinne päin. Ei heidän tietenkään vessaan asti tarvinnut mennä. "Sano jos näet ne", Bel kehotti ihmisjoukossa edetessään. Ei tästä mitään hide and seek leikkiä pitänyt tulla. Toivottavasti miehet eivät olleet karanneet ulos asti. Pian jo näkyi käytävä josta poika oli puhunut. Tyttö vilkaisi taakseen. "Sitä yhtä ei enää näy eikä kyllä näy niitä yksiäkään", sanottiin ensin tyytyväisenä ja sitten pettyneenä. Toivottavasti peli ei ollut täysin menetetty. Hän seisahtui paikoilleen. "Keksit taas hienon idean päästä eroon tosta tyypistä", todettiin hymyillen.

Lasi jota oltiin kannettu huoneen toiselle puolelle asti laskettiin seinän vierellä olevalle pöydälle. Käsiin oli jäänyt jotain tahmeaa, joten mekkoa yritettiin asetella tietyin, puhtain sormin varovasti. "Mistähän meidän kannattais niitä katella?" kysyttiin sitten, katseen noustesta omasta asustaan ympärille. Belinda keksi yhden paikan, muttei sanonut sitä ääneen. Kauniiden naisten käsipuolista.

Roikkuen Belindan käsipuolessa Caitlin horjui tämän perässä pois ällöttävän luuseripojan luota. Päästyään tarpeeksi kauas hän irrotti otteensa ystävästään ja suoristi itsensä.
”Inhottavaa”, hän mutisi ja vilkaisi taaksensa kuin varmistaakseen, että poika ei seurannut heitä.
Naistenvaivat olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja vieneet pojan ahdistelemaan muita yhtä huonon onnen omaavia tyttöjä kuin he.
”Jos me ei enää löydetä niitä, niin se yks kuolee”, Caitlin uhkasi, ja kiersi katseellaan huonetta, muttei löytänyt etsimäänsä.
Harmistuneena tyttö siemaili juomaansa, joka sekin alkoi olla jo lopussa. Kieltämättä hän alkoi olla jo sellaisessa hiprakassa, että voisi hyvinkin toteuttaa uhkauksensa ja tappaa äskeisen ahdistelijan. Tai no, vähintään ainakin hyökätä pojan kimppuun.
”Hätä keinot keksii”, brunette vastasi olkiaan kohauttaen toiselle tämän kehuessa hänen ideaansa.

”Ehkä meidän pitäisi vain kuuluttaa kahta hyvännäköistä kundia”, Caitlin ehdotti laimeasti, mutta samalla hänen katseensa osui huoneen ovelle, josta oli astumassa sisälle heidän etsimänsä kundit. Valitettavasti poikien ympärillä pörräsi kaksi tyttöä kerjäämässä huomiota.
”Voi ei”, Caitlin parahti ja osoitti Belindalle poikia.
Oli ollut turha edes kuvitella, että kundit pysyisivät kauaa ilman seuraa, he olivat liian hyvännäköisiä. Niin hyvännäköisiä, että Caitlin ei ollut vielä valmis luovuttamaan.
”Belinda”, tyttö kysyi varovasti, ”kuinka pitkälle sä oot valmis menemään saadaksesi noi kundit?”
Mielessään Caitlin kehitteli jo seuraavaa sotasuunnitelmaa, vaikka uskoikin heidän päihittävän pojissa roikkuvat epätoivoiset tytöt kertaheitolla. Pari ilkeää kommenttia, ja muutamia vihaisia katseita ja tytöt pakenisivat juosten. Olisi kannattanut ajatella paremmin, ennen kuin iskivät kyntensä heille varattuihin poikiin.

Caitlinin uhkaus sai naurahtamaan, mutta tuntui että jos ei homma ei edistyisi, tyttö tosiaankin menisi tekemään jotain pojalle. Vaikka kyseisestä tyypistä ei hänen parasta ystävää tullutkaan, ei Belinda yhtä rankkoja juttuja tekisi, sillä jotain säälittävää siinä oli ollut. Hiljaa mielessään rukoiltiin jätkien ilmestymistä, ei voinut olla mahdollista että vierailu oli ollut viisi sekuntia pitkä. Toisen ehdotus kuuluttaa kahta hyvännäköistä ei ehkä olisi toiminut tässä ympäristössä. Kuvausta omaavia oli kuitenkin muutamia tässä huoneistossa, paitsi jos tietenkin mainittiin rusketus ja tiukassa kunnossa olleet vartalot... Belinda yritti saada mielikuvan tyypeistä uudestaan päähänsä, mutta hän ei tuntunut enää muistavan edes minkä värisiä vaatteita heillä oli ollut päällä. Pää pyöri kuin alussa, kun oltiin tultu ja tutustuttiin juhlapaikkaan.

Tyttö katsahti suuntaan johon tummatukkainen oli osoittanut. Silmänräpäyksessä miesten ulkonäkö iskostui verkkokalvolle, tuolta he olivat näyttäneet! Juuri noin pehmeiltä, mutta samalla kovilta. Niin hyvännäköisiä! Tilanne oli huononnäköinen. Seuraa näköjään oli hankittu sillä aikaan kun oltiin oltu poissa silmistä. Mikä ei ollut yllätys tietenkään. Toisen kysymys oli hyvä, kuinka paljon hän halusi tutustua? Ajatus muiden eli tyttöjen hoitamisesta pois tieltä oli erittäin kutkuttava. Belinda nautti enemmänkin salaa juonien tekemisestä ja niiden toteutuksesta. Tyttö uskoi että nuo pitäisivät varmasti hänestä ja Caitlinista, ja että heillä oli voisi olla hyvät mahdollisuudet. Liian kauaa ei saanut pohtia ettei jätkiä ehditty pyörittää pikkurillin ympärille. "Pitkälle", Belinda virnisti ja piti katseensa varmuuden vuoksi kohteessa. Hän oli mukana, vaikka tuskin pitkälle tarvitsisi mennä. "Voisi mennä lähemmäs katsomaan ketä meillä on oikein vastassa", tokaistiin, vilkaistiin ystävää odottaen tältä jotain mahdollista vastaväitettä tai tukea. Vihollinen oli parempi tuntea läpikotaisin ennen kuin iskisi. "Vai mikä oli suunnitelma?"

Caitlin virnisti tyytyväisenä Belindan sanoille. Periaatteessa tyttö oli antanut hänelle vapaat kädet nöyryyttää ja kiusata miehissä roikkuvaa säälittävää kaksikkoa.
”Mä tiesin, että suhun voi luottaa”, brunette ilmoitti ylpeä sävy äänessään.
Yhdessä he pääsisivät eroon vastustajista erittäin nopeasti, ja siinä samalla pääsisivät luultavasti vielä nauramaankin kunnolla. Kieltämättä Caitlinia houkutti toistaa operaatio vahingossa-kaatunut-juoma, mutta se temppu oli jo käytetty, eikä häntä huvittanut tuhlata enää yhtään enempää juomakelpoista alkoholia.
”Mennään vain, musta tuntuu, että ei tässä mitään kunnon suunnitelmaa edes tarvita”, tyttö tokaisi ja vilkaisi säälivästi huoneen toisella puolella viimeistä päivää kikattelevia ja hiuksiaan heilauttelevia tyttöjä.
”Tai siis, noista ei selvästi ole edes haastetta”, Caitlin naurahti ja tarttui sitten Belindaa käsikynkästä lähtiessään vetämään tätä kohti komistuksia.
Tytöllä alkoi selvästi olla jo hieman vaikeuksia korkeilla koroilla kävelyn kanssa, mutta pysyi silti pystyssä ilman suurempia ongelmia, mitä nyt saattoi sotkeutua askeliinsa, jos täytyi nopeasti väistää muita tai vaihtaa suuntaa.

”Ai niin!” Tyttö huudahti kesken matkan ja kääntyi Belindan eteen. ”Vasemmanpuoleinen komistus on varattu mulle”, Caitlin ilmoitti ja osoitti pikaisesti miestä, joka hänen silmissään näytti melkeinpä liian taivaalliselta ollakseen totta.
”Hetkinen! Kai se on oikeasti todella hyvännäköinen, eikä vaan sen takia, että mä olisin juonut liikaa?” Brunette päätti varmistaa ystävältään, sillä ei tullut ajatelleeksi aiemmin kuinka paljon oli ehtinyt juoda.
Ei olisi ensimmäinen kerta kun hän päätyisi tuntemattoman miehen matkaan ja seuraavana aamuna huomaisi heräävänsä jonkun kaivosta kaivetun luuserin vierestä. Häntä ei tippaakaan huvittanut joutua taas sellaiseen sotkuun. Tällä kertaa hän oli kuitenkin lähes varma, että ei ollut vielä niin kännissä, mutta hänelle tulisi parempi olo, kunhan saisi asian varmistettua.

Jatkaessaan matkaansa miehiä kohti hän jätti ohi kävelemälleen pöydälle tyhjäksi juodun lasinsa ja nappasi mukaansa uuden juoman. Kulautettuaan kurkustaan alas pienen määrän alkoholia, hän vilkaisi nopeasti Belindaa ja sitten lukitti katseensa parin askeleen päässä seisoviin miehiin.
”Hei!” Brunette huudahti miehille leveä hymy huulillaan, kun taas miehissä roikkuvia tyttöjä hän tyytyi vain mulkaisemaan. ”Onko teillä ollut hyvä ilta?” Tyttö kysyi vilkaisten kumpaakin päästä varpaisiin.
Lähempää he näyttivät entistä paremmilta.

Caitlinin johdattaessa heitä kohti missiota, tuntui Belindasta että tämä pitäisi toista enemmän pystyssä kuin toisinpäin. Tyttö pysähtyi nopeasti, mikä sai vaaleahiuksisenkin paikoilleen. Belinda mittasi katseellaan vasemmanpuolista ja nyökkäsi hyväksyvästi. "Okei, saat pitää sen." Hän antoi tässä asiassa helposti periksi, koska oikeanpuoleinen näytti yhtä hyvältä. Tietenkin toivottiin myös luonteen iskevän. Seuraavan kerran ystävänsä avatessa suunsa, Belinda huvittui sanoista että alkoi nauramaan. Ei siinä, olihan se ihan hyvä kysymys. "On, todellakin on. Ei mitään hätää." He lähtivät taas matkaan, ja toisen esimerkkiä käyttäen, löytyi hänenkin käteensä juoma.

Toinen aloitti puhumisen, mikä sopi hyvin. Miehistä näki miltä tuntui kun seuraa (valinnanvaraa) löysi tiensä juuri heidän luokseen. Belinda joi hieman ja kuunteli mitä he kertoivat. He myönsivät illan olleen hyvä tähän asti, ja uskoivat sen varmasti vielä jatkuvan yhtä hyvänä. Kun vastaus oli saatu, toinen jo paikalla olevista tytöistä työntyi lähemmäs Caitlinin miestä ja hymyili. "Niin meillä jäi juttu kesken..", tuo kertoi enemmänkin hänelle ja Caitlinille. Belinda hymähti ja avasi suunsa juuri kun tämä tyttö oli jatkamassa kyseistä juttujaan tyyppien kanssa. "Meilläkin on ollut hyvä ilta, tietysti vois olla parempikin. Mut ketä te ootte?" rikas pentu jutteli ja vaihteli katsettaan näiden kahden komistuksen välillä. Vasemmanpuoleinen oli nimeltään Rick, ja toinen ilmoitti olevansa Gerald. Vieressä olevaan cheerleaderiin vilkaistiin hymyillen onnistunutta hymyä, sillä juttu oli alkanut melko hyvin käyntiin. Samalla yritettiin välttää kahden ylimääräisen tytön melko varmasti happamia naamoja.

"Kiitos, mä oon Belinda", tyttö naurahti kun pukua oltiin kehuttu ja nimeä kysytty heiltä kummaltakin. Nyt huomio kiinnitettiin kokonaan oikealla puolella olevaan Geraldiin. Linda seisoi tätä vastapäätä ja sivulla oleva tuntematon tyttö alkoi puhua jostain kaupasta Los Angelesissa. Belinda seurasi juttua sivusta juomaansa maistellen kommentoimatta mitenkään. Näytti siltä, ettei Geraldia ainakaan näyttänyt hirveästi kiinnostavan, vaikka tuo jotain aina väliin heittikin. "Ootteko te käyneet jo parvekkeella" kysyttiin, päästen keskeyttämään juttua ja viemään huomio.