Put your faith in a miracle

Otsikko ja koko alotus vähän kökkö, mut alotin kumminkin ><

Matt istuskeli Damyanin kämpän sängyllä ja katseli uutisia ikivanhasta televisiosta. Alunperin yksiössä oli ollut enemmänkin porukkaa, mutta muut olivat lähteneet hakemaan lisää juomista. Ehkä nuo tulisivat takaisin, tai sitten olisivat tulematta. Mattille se oli ihan sama. Kyllä hän Damyanin kanssa viihtyi kahdestaankin. Oli kuitenkin sunnuntai ilta. Vihreäsilmäinen Damyan istuskeli lattialla sähkökitaraansa rämpytellen. Tosin virtoja siinä ei ollut. Vahvistin kuulemma oli mennyt pari viikkoa sitten rikki. Tarkempaa syytä punkkari ei ollut kysellyt. Harmi vain, että Damyn vahvistin oli ollut ainoa toimiva yksilö kaveripiirissä.
"Sullako ei vieläkään näy mikään muu ku tämä uutiskanava?" Matt kysyi sitten tuijotettuaan hetken saksankielisiäuutisia. Amerikassa oli mahdollista katsoa tuhansia eri kanavia ja Damyanilla näkyi se ainoa, joka pyöritti pelkästään erimaiden uutislähetyksiä? Mikä idea siinä oli?
"Noup. Tuttu kävi katsomassa sitä, muttei löytänyt vikaa. Kai se on vaan sekasin." Damyan naurahti lattialta käsin ja nousi sitten ylös, kun ovikello soi. Ainakin osa väestä tulisi siis takaisin.

Damyanin asunto oli todella rähjäinen. Tosin eipä asunnon sijaintikaan mikään loistelias ollut. Vuokra oli kuitenkin halpa. Tapetin repeilivät ja hilseilivät jo seiniltä. Huonekalut olivat likaisia ja risaisia ja eräässä nurkassa asusteli hiiriperhe.Keittiö oli samassa tilassa kuin kaikki muukin. Pieni jääkaappi oli heti sängyn jalkopäässä ja samoin liesi. Tiskiallaskin löytyi, mutta sitä ei oltu puhdistettu vuosiin. Pieneen wc;sen pääsi heti ulko-oven vierestä.

Damyanin yksiö

Jaycee ei edelleenkään tiennyt, mikä idea oli tupsahtaa Damyanin kämpille, vaikka hän ei ollut ollut jätkän kanssa tekemisissä sen jälkeen, kun he erosivat Mattin kanssa. Ehkä pahiksella oli omantunnontuskia ja hän halusi parannella välejään Damyaniin, olivathan he kuitenkin olleet aikoinaan varsin läheisiä. Omalla tavallaan.
Jaycee painoi ovikelloa, joka toden totta näytti siltä, että oli ihme että se edes toimi. Kerrostalo oli ränsistynyt, mutta mikä naisenalku oli arvostelemaan. Hän itse oli ollut kodittomana pidemmän aikaa, sitten Erica oli tupsahtanut kuvioihin ja Jaycee oli muuttanut tämän kanssa saman katon alle. Mescalineen liittyminen tarkoitti myös toista kotia, sillä ajoittain vaaleaverikkö heräsi Shaynen - pomonsa - kämpiltä, syystä tai toisesta.
Siniharmaat silmät tutkailivat oven rapistunutta maalipintaa. Damyan saisi oppia avaamaan ovia hivenen nopeammin, tai sitten Jaycee saisi oppia maltillisemmaksi.

Ovi aukesi hetken odottelun jälkeen ja asunnon isäntä sai osakseen olevinaan-vihaisen mulkaisun vaaleaverikön suunnalta. "Kohteletko sä kaikkia vieraitasi näin?", Jaycee kysyi virnistäen ja pörrötti toisen hiuksia.

// eksuse mua toi hitti :---D

Ovikello soi ja Damyan vilkaisi hieman Mattiin. Tuo ei selvästikään aikoisi nousta sängyltä. Mikä ei sinänsä ollut ihme. Ainakin omien sanojensa mukaan pahis oli viettänyt koko päivän puistossa roskia keräten. Yhteiskuntapalvelua nääs. Hitaasti Damyn sitten itse nousi ja laski kitaran Mattin vierelle sängylle ja tuo nappasi sen samantien syliinsä. Pahis rämpäytti paria kieltä, kunnes alkoi soittamaan jotain omaa kappalettaan. Tai sitten vain sointuja sointujen perään.
"Voitas joskus pitkästä aikaa jammailla yhes. Heti ku saan ton vahvarin korjattua...Ja samoin ton vanhan." Friikki poika naurahti ja asteli sitten paljainvarpain ovelle. Lattialla olevat hiekat ja muut epämääräiset murut takertuivat inhottavasti jalkapohjiin, mutta siihen Damyan oli omassa lukaalissaan jo tottunut. Mikään ei hänen maailmassaan ollut täydellistä.

Ovi vetäistiin sitten hitaasti auki ja kun tulija nähtiin leveä hymy nousi pojan kasvoille ja suuria vihreitä silmiä hieraistiin hieman.
"Ootko se tosissaan sinä? Sua ei ookkaa näkyny aikoihin. Aika hassua ku just-" Damyan aloitti selittämään, kunnes tajusi Mattin tosiaan olevan paikalla ja sen tosi asian, että Jaycee seisoi ovella. Tyttö kuitenkin huomautti huonosta palvelusta ja pörröpää virnisti toiselle.
"On. Kylhän sä tiiät. En oo maailman nopein ihminen, mut hei, Jaycee." Poika puheli ensin normaalisti ja hiljensi sitten toisen nimen kohdalla. Matt tuskin olisi vielä kiinnittänyt mitään huomiota ovelle. Sen verran keskittyneenä tuo oli kitaraa alkanut rämpyttämään.
"Matt on täällä. Mut ois aika jees jos tahtosit käymään tulla ihan sisällä, neitonen? Mut jos ette kauheesti tappelis, kun pari muutaki on tänne viel tänään takas tulossa, murunen?"

Damyan vaikutti olevan yhtä sekaisin kuin ennenkin. Onneksi toinen ei ollut muuttunut ainakaan huononpaan suuntaan, siitä Jaycee oli enemmän kuin kiitollinen. Miehenalku oli lukeutunut hänen tärkeisiin ystäviinsä ennen Mescalineen liittymistä, jonka jälkeen yhteydenpito oli vaaleaverikön osalta jäänyt vähemmälle.
Matt oli Damyanin luona myös. Ei helvetti. Jälleennäkemisen riemusta johtuva hymy valui kasvoilta, jättäen jälkeensä tuskastuneen irvistyksen. Ehkä Jaycee tulisi joku toinen päivä uudelleen käymään. Hän ei tahtonut nähdä Mattia, ei sen jälkeen, mitä tuon kotibileissä kävi ilmi. Lisäksi naisenalku oli vetänyt samana iltana aika näyttävät överit, yliannostus ja niin edelleen. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä.
"Mä- Mun ei kannata tulla", Jaycee intti hivenen närkästyneenä. Samaan aikaan hän kuitenkin tunsi huonoa omaatuntoa siitä, että oli tyystin lempannut entiset piirinsä Mescalinen vuoksi. Mutta sellaista se oli, kaikkea ei voinut saada ja kaikesta joutui maksamaan.
Ehkä hänen kuitenkin pitäisi edes käydä sisällä? Hän voisi istua hiljaa paikallaan edes muutaman minuutin ajan.

Lantion seudulla vihlaisi. Satamakeikalta saatu ampumahaava oli edelleen paranemisvaiheessa ja sen päälle sidotut teipit ja sideharsot olivat tarttuneet tuoreeseen rupeen kiinni. Jaycee ärähti turhautuneena.
"Mä en aio puhua sille sitten mitään", hän lausui ikäänkuin luovuttaen ja astui Damyanin ohi peremmäs asuntoon. Kitaraa soittelevaan nuorukaiseen ei luotu silmäystäkään, Jaycee katseli ympärilleen vältellen Mattia. Keskittykööt kitaraan.
"Sä et edelleenkään nauti siivoomisesta?", naurahdettiin vaivautuneena katseen lopetellessa tutkimusmatkansa kämpän isäntään.

Damyan on poistunut kirjoista, eli tämä peli päättyy ^^ Kiitti kuitenkin<3