She's losing her faith.

// Yuki come here, style

Koulu oli ollut jo ohi tältä päivältä ja Pearl tallusti ulos ostarilla sijaitsevasta kaupasta. Kumpikin tytön toinen käsi oli varattu yhdelle suurehkolla vaateita täynnä olevalle kassille. Tänäänkin shoppailuun oli mennyt rahaa, enemmän kuin piti tai oli vanhempien kanssa sovittu. Kuitenkin oli onni, että perheen äiti piti aina Pearlin puolia isän raivotessa raha-asioista. Minkä Pearl oikeastaan sille mahtoi, että innostuttuaan hän saattoi tuhlata tavallista enemmän aikaa ja rahaa. Shoppailu oli joka tytön harrastus, se rentoutti rankan koulu päivän jälkeen. Tai no rankka ja rankka, luokittele mikä on rankka tälle tytölle.

Pearl käveli ostoskassi kädessään ostarin käytäviä tajutessaan, että ostarilla kuhisi enemmän ihmisiä kuin muurahaispesässä muurahaisia. No, olihan kello jo jotain neljä, milloin ihmiset pääsivät töistä ja koulusta, yleensä. Huomattuaan lähellä olevan ympyrämuotoisen penkirivin yhdessä - tai parissakin kohtaa - vapaata tilaa, Pearl otti reippaita askelia ja yritti keretä penkille. Niin kuin kerkesikin. Pearl laittoi laukkunsa jalkojen väliin ja nojasi selkänojaan, kaivaen taskustaan kännykkänsä. Hän alkoi näpyttää vastausta kaverilleen, joka kysyi läksyjä tunneilta, miltä oli poissa. Ystävällisenä Pearl tietenkin kertoi sivut ja kielistä tulleen kuuntelukappaleen, sekä samalla juorusi kuulemiaan juoruja eteenpäin kaverilleen. Eihän se ollut Pearlin tapaista, mutta minkäs sille voi, että jotkut tahallaan kuiskaavat kovaäänisesti juorut eteenpäin. Tyhmäkin kuulisi ne. Viesti toisensa jälkeen sai Pearlin hymyilemään huvittuneesti ja jatkamaan näppäilyä.

// tyyli

Rodney oli eksynyt itsekkin kauppakeskukseen. Poika käveli käytävällä, uusin Naruto pokkari kädessään, lukien sitä. Hän huokaisi hiljaa, miten Naruto olikin mennyt parin luvun aikana tylsäksi. Poika otti laukkunsa ja viskasi pokkarin kirjan, sen voisi lukea vaikka illalla. Brunette otti kännykkänsä esille ja huomasi ystävänsä soittavan. Poika vastasi ja ystävä kyseli missä hän oli ja kun Rodney kertoi olinpaikkansa, hänen ystävänsä ilmestyi pian hänen luokseen, mukanaan pari muutakin kaveria. "mennäänkö yhdessä syömään ?" yksi ehdotti ja Rodney suostui, ei hänellä ollut muutakaan, tylsä päivä, huoh. He lähtivät kävelemään kohti ruokapaikkaa, kunnes Rodney pongasi penkillä istuvan bruneten. "Rodney ?" yksi hänen ystävänsä tökki häntä. "ajattelitko pyytää nörttiä tekemään läksyt ?" toinen naureskeli ja Rodney katsoi noista. 'nörttiä ?' hän ajatteli. Kaverit lähtivät vetämään häntä eteenpäin. Rodney katsoi tarkasti kohti Pearlia.. tuo näytti niin tutulta, liian tutulta. "hei menkää te edeltä. mä unohdin mun.. lompakon yhteen kauppaan." Rodney valehteli ja kaverit nyökkäsivät lähtien.

Mutta Rodneyllä ei ollut aikomustakaan mennä kauppaan. Vaan Pearlin luokse. Poika käveli varman oloisesti toista lähemmäs. Poika meni istumaan viereiselle penkille, vilkaisten välillä Pearlia. Miten hän voisi aloittaa juttelun ? Jos toinen oli nötti niion koulu asiat olisi yksi vaihtoehto. Mutta Rodney ei koulusta tiennyt juuri yhtään, hän oli aina ollut toivoton. Ehkä oli paras kysyä suoraan. "hei kuule. sä näytät hirveen tutulle. Ollaanko me tavattu joskus ?" Poika kysyi, italialaisen aksentin kuuli vielä pojan äänestä, vaikka hän puhuikin hyvin englantia.

Pearl ei oikeastaan kiinnittänyt ostoskeskuksessa huomiota mihinkään muuhun, kuin lähettämään yhä uudelleen ja uudelleen vastauksia ystävälleen. Ei, hän ei edes huomannut kauempana ollutta tuttua poikaa, Rodneytä. Eikä Pearl edes silloin kiinnittänyt toiseen huomiota, vaikka toinen istahtikin viereen penkille. Kuitenkin sitten, kun Rodney alkoi puhumaan ja kysyi, olivatko he tavanneet joskus aikeisemmin - Pearl käänsi salamana katseensa toiseen. Tuo aksentti, nuo kasvot, tuo ääni muutenkin, Rodney! Pearlin ajatukset katkesivat ja tuon tytön silmät laajentuivat suuriksi - nähdessään Rodneyn vieressään. Se kysyi olivatko he tavanneet joskus, eikö poika muka muistanut Pearlia? Pearl ainakin muisti toisen, vaikka olisi jo halunnut unohtaa. "Mä.. ..mä..." Pearl mumisi, katsoen edelleen silmät suurina toista ja huomaamattaan pudotti kännykkänsä lattialle. Vasta kolahdus sai tytön huomion ja silloin Pearl katsoi lattialla makaavaa kännykkäänsä.

Brunette kumartui nostamaan sen, samalla yrittäen koota ajatuksiaan. Tuo jatkoi edelleen ajatuksen kokoamisen jälkeen tuijottamaan hämmästyneenä poikaa. Tajutessaan tuijottavansa ja kuinka tyhmältä se saattoi näyttää, tyttö käänsi päänsä eteenpäin ja katseensa tuo antoi kierrellä ailahtelevasti muualla. Kuitenkin pian Pearl sai sanotuksi edes jotain. "Mmm, sä taidat sekoittaa mut johonkin toiseen", tyttö sanoi sillä hennolla äänellään. Pearl siirsi ostoskassia paremmin jalkojensa väliin ja siirsi jalkansakin enemmän koukkuun, pitäen käsillä kiinni ostoskassista. Mutta ajatuksiaan Pearl ei saanut täysin kasaan. Edelleenkin tuo mietti mitä toinen täällä teki, tulisiko hän Astoniin - paitsi ehkä Rodney oli jossain rikkaassa ja kuuluisassa koulussa. Niin, saihan sitä toivoa, vaikkei Pearl sitä oikeasti toivonut. Hän oli jännittynyt ja samalla jännitti koko kehonsakin, varma siitä, että jos alkaisi puhua, tulisi suusta muutakin kuin mitään-tarkoittavia-sanoja. Oli siis parempi pysytellä hiljaa.

Rodney kallisti hiukan päätään ja katsoi toista. Toinen katsoi myös häntä, silmät suurina. Niin suurina, että Rodneytä alkoi naurattaa, mutta hän ei nauranut. Rodneystä tuntui koko ajan voimakkaammin, että hän tunsi toisen jostain. Toinen änkytti jotain, brunetteä hymyilytti, toinen oli suloinen. "hmm. oletko varma ?" Rodney kysyi ja katsoi toista tarkasti. Ehkä hän sekoitti toisen johonkin toiseen. "hmm. Mä sit meen." hän totesi ja nousi seisomaan. "sori et häiritsin." hän väläytti hymyn mukana täydellisen valkoiset hampaansa. Hän oli jo lähtemässä, kunnes hän alkoi kerrata toisen ääntä päässään. Vuosien takaiset muistot ilmestyi päähän. "Pearl ?" hän kysyi ja kääntyi katsomaan toista. Ihan varmana toinen oli yksi niistä Rodneyn teini-iän ihastuksista, tyttö, jonka Rodney oli tavannut lomaillessaan yhtenä kesänä kotimaassaan ja kaupungissaa, Milanossa.
"ähh. Olen Rodney, tavattiin yksi kesä vuosia sitten Italiassa. Muistatko ?" Poika sönkötti omiaan ja kääntyi kokonaan toista kohden, katsoen tyttöä. Tuo näytti aikalailla samalta, hiukset oli ehkä pidemmät ja muotoja tytölle oli tullut. Toisesta oli kasvanut kaunis naisen alku.

"aika jännä sattuma että molemmat asuu San Diegossa. en ole ennen nähnyt sinua täällä." Rodney hymyili ja istui toisen viereen. "mitä koulua käyt ? Mä käyn astonissa. Inhottavat ne klikkijutut. Olen rikkaissa pennuissa, koska perheeni on rikas. Muuten varmaan tavis tai jotain." Poika taas selitti enemmän kuin oli aikonut. Hän nosti katseensa ja huomasi ystäviensä tuijottamassa häntä ihmeissään. Rodneytä ärsytti, toiset voisi vain nyt lähteä. Jos Pearl nyt oli nörtti, ketä se haittaisi, ei Rodneytä ainakaan. Ihan älytöntä klikittää ihmisiä. "mitä luokkaa käyt ?" Rodney kysyi jälleen kysymyksen, katseen siirtyen tyttöön.

Toinen oli jo tarkastamassa oliko Pearl varma siitä, että hän ei tuntenut toista. No eihän hän ollut, koska hän tunsi toisen aivan hyvin. Rodney Ricci, vuosin takainen ihastus - hän muisti hyvin myös ne tapahtumat Italiassa. Pearl jäi tuijottamaan toisen loittonevaa selkää ja oli jo aikeissaan huutaa perään, mutta toinen kerkesikin ensin. Poika lausui Pearlin nimen, milloin brunette käänsi automaattisesti katseensa takaisin poikaan ja kuunteli, kun tuo pysähtyi kertomaan kuka oli. "Muistan paremmin kuin hyvin", Pearl sanoi ja oli mahdoton tietää oliko äänessä helpotusta vai ei. Hän ei oikeastaan olisi halunnut muistaa, mutta nyt oli myöhäistä enää perääntyä. Ja sitä paitsi, ehkä he voisivat aloittaa uudestaan kavereina. Jos toinen edes haluaisi, sattuneesta syystä ja se liittyi koulun klikkijakoon.

Pearl siirsi katseensa ylöspäin toiseen, kun Rodney alkoi selittää jotain sattumasta ja siitä, ettei ollut nähnyt tyttöä ennen täällä. "On joo, huvittava sattuma", enempää brunette ei kerennyt suustaan päästää, kun toinen jo kertoi käyvänsä Astonia. No niin, siinä menivät nekin toiveet siitä - ettei hän luultavasti joutuisi törmäämään enää poikaan. "Astonissa mäkin opiskelen. Ja älykkyyteni puolesta ne klikittivät mut nörtiksi, joten jos haluat pitää maineesi yllä - ei kannattaisi olla mun seurassa", Pearl sanoi katsoen toista silmiin ja leveä hymy nousi tytön kasvoille. Sitten Rodney iskikin luokka kysymyksen ilmeen ja katse yhä pysyi toisessa, tosin ilme vakavoituna. "Ensimmäistä, entä sä?" Pearl katsoi edelleen poikaa, innostusta säihkyvillä silmillään pienen hymyn kaartuessa huulille. "Miten sulla nykyisin menee?" brunette kysyi hetken päästä, viattomasti.

"mitä väliä jollain maineella enää ku nään sut pitkästä aikaa." Rodney virnisti. "hmm. astonin tokaa luokkaa. veli kolmannella luokalla." Poika kertoi. Brunette oli todella yllättynyt siitä että näki toisen San Diegossa. "onko tää unta.." Poika naurahti ja hymyili toiselle. "hmm. paljon on tapahtunut Italian matkan jälkeen. Mutta nykyään asiat on hyvin." Brunette hymysi. "Miten itselläsi ?" hän kysyi sittel ja vilkaisi ympärilleen, mutta silmät halusi taas päästä katselemaan Pearlia. Rodney myönsi itselleen olevansa vielä hiukan ihastunut, mutta toisella saattaisi hyvinkin olla poikaystävä. Tai stten.. Tuo tykkäisikin tytöistä. Siinä tapauksessa Rodney alkaisi syödä e-pillereitä, jotta muuttuisi naisellisemmaksi. Tuskin niistä pillereistä naiseksi muuttuisi, ei mistään pillereistä muuttuisi, paitsi jostain ihmepillereistä, joita oli vain leffoissa ja sarjakuvissa. Tai sitten Rodney menisi sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Siitä isoveli saisi naurun aiheen. Brunette koitti kuvitella itseään naisena, hän punehtui hiukan ja halusi löydä päänsä seinään. Ei Rodney, ei näin. Ei, Rodney tahtoi pysyä miehenä.
"Olin jo miltein unohtanut koko italian matkan, kunnes löysin yksi ilta laatikostani valokuvia susta ja musta ja italiasta. kotimaasta.." Poika huokaisi syvään.

"Varmaan olisin muistanut sen kaiken viimeistään kun olisin nähnyt sinut. Ihme etten koulussa ole nähnyt sua.." Rodney puhui liikaa. Saattoi kyllä olla että Rodney oli nähnyt Pearlin, mutta vaikkei hän klikeistä välittänyt, kaverit välittivät, joten Rodney ei vain voinut seisoa kuolaamassa nörttien perään keskellä koulun käytävää, täynnä ihmisiä jotka klikittäisivät Rodneyn luuseriksi, vaikka hänellä rikas perhe olikin. "miksi sanoit ettei me olla tavattu ?" Poika sitten kysyi, hän halusi tietää vastauksen, eikö Pearl halunnut jutella Rodneylle, vihasiko tuo tyttö Rodneytä ? Jos vihasi, Rodney halusi tietää miksi.

No ainakin Pearl sai selville, että toisen ei välttämättä välittänyt klikeistä. Se oli siis yksi askel. Tyttö hymähti toisen uni toteamukselle, ja kuunteli kiinnostuneena kun Rodney kertoi kuulumisiaan. Brunette hymyili jo hiukan enemmän ja katsoi sitten hetken toista, tuon kysyttyä saman kysymyksen tytöltä. "Nääh, ei tässä paljon mitään erikoista", Pearl vastasi vähättelevästi. "Koulu vie aika paljon aikaa", lisättiin vielä katsoen hiukan alaviistoon. Jees, hyvä Pearl. Oikeasti Pearl oli melko tyytyväinen, että Rodney oli täällä, mutta silti jokin tässä asiassa mätti ja pahasti. Kuin salama kirkkaalta taivaalta tuo poika, italian aikainen ihastuksensa, oli saanut pahastikin paljon muistoja tytön päähän. Pearl siirsi katseensa poikaan, kun tuo alkoi kertoa löytäneensä valokuvia. Pearl, Rodney ja Italia. Kivat. "Voi jessus, toivottavasti olin edustava niis kuvis", tyttö sanoi toisen lopetettua ja naurahti pienesti perään. Melkein heti perään tuo tajusi lauseensa typeryyden ja katse tipahti melkein heti alas, pienen punan noustessa poskille.

Olihan se ihme, siis kun nämä kaksi eivät olleet nähneet toisiaan ennen koulussa. Vaikka pikku hiljaa Pearl alkoi tajuta miksi. "Njoo, eihän sitä aina kaikkia huomaa", tai sitten, että kumpikin olivat tienneet toisensa olemassa olon, mutta tahallaan välttelivät toisiaan? Joo ehkä ei, harhakuvitelmia. Tämäkin tilanne oli melko kiusallinen, saada nyt ne tunteet pintaan – mitkä tapahtuivat kauan sitten italiassa ja ovat nyt vain muistoja. Kai – toivottavasti, ehkä ei sittenkään. Pearl jo kerkesi toivoa, ettei toinen kysyisi enää mitään tai mitään siitä, miksi tyttö oli aluksi kieltänyt tuntevansa poikaa. Mutta tietenkin.. toisen piti kysyä. "Ööh.. mmhm.. tota kun siis.. tai siis mä en aluks tunnistanu sua", Pearl soipersi jotain omaansa. Se oli kuitenkin väärin. Hän tunnisti pojan. Pearlhan tunnistaisi Rodneyn vaikka sokeana. Brunette huomasi kauempana jotain Rodneyn ikäluokkaa olevia poikia, tajuten, että ne saattoivatkin olla Rodneyn kavereita jotka odottivat. Pearlin katse harhaili kauempana norkoilevissa pojissa, jotka kai yrittivät elein ja huudoin saada Rodneyn lähtemään tytön luota. Ei, ei hän päästäisi poikaa enää. "Sun kaverit varmaan oottaa sua", Pearl totesi ja siirsi katseensa kaveriporukasta Rodneyhyn, tapittaen tuota varovaisesti ruskeilla silmillään.

"no problemo, olit niissä kuvissa kauniimpi kuin kukaan muu." Rodney virnisti toiselle, punastuen sitten kun tajusi sanansa.
"antaa niiden odottaa." Rodney sitte virnisti kun sai punastumisen laskemaan. Hän kääntyi katsomaan noita ja huusi noille ettei olisi tulossa. Kaverit olivat ihmeissään, mutta lähtivät. Brunette kääntyi katsomaan Pearlia. "mitä sulla on suunnitelmissa tänään ?" hän kysyi. "ajattelin vaan et jos.. haluisit lähtee mun kans kahville tai jotain. Tai siis enhän mä kahvia juo mutta.." hän takkuili sanoissaan ja se sai pojan punastumaan. Päässy pyöri heti ajatus ettei Pearl todellakaan Rodneyn kanssa enää minnekkään lähtisi, miksi pojan piti sillä tavalla mennä solmuun. Tuntui vaan niin epäaidolta. Nähdä toinen samassa kaupungissa, samassa koulussa..
"tai tuskin sun poikaystäväs tykkäis, että liikut toisen jätkän kanssa." Se oli vain testi, Rodney testasi toisen reaktion, toisen vastauksen. Toinen varmasti nyt vastaisi ettei hänen poikaystäväänsä haittaa, jos tuolla olisi poikaystävä. Rodney puri pienesti huultaan.

"mun tyttöystävää tuskin haittaa jos olisin sun kans. koska mulla on vaan mielikuvitus tyttöystäviä. ja niitä tuskin haittaa." poika totesi, rodney, niin lapsellista. Mutta minkä Rodney luonteelleen pystyi.

Pearl hymyili pienesti, kun toinen sanoi kavereidensa voivan odottaa. Oikeastaan tyttö ei tiennyt kuinka iloinen hän oli, ehkä todella iloinen tai vähemmän iloinen. Jaa-a, että tunteet osasivatkin vetää täysiä edes takaisin tällä hetkellä. Sitten Rodney kysyi oliko tytöllä suunnitelmia, jaa eihän hänellä ollut ainakaa vielä, Pearl kerkesi ajatella muttei sanoa mitään kun poika sitten ehdotti jo kahvittelua. "Kahv-?", oikeastaan Pearl ei kerennyt sanoa edes tavuakaan, kun hän naurahti pienesti toisen seuraaville sanoille. Haha, huvittavaa, olisiko Pearlilla poikaystävää? Kuka haluaisi tyttöystävän, joka olisi poikaa itseään fiksumpi - useilla jätkillä kun oli tapana aina viisastella. Toivottavasti Rodney ei kuuluisi niihin, viime tapaamisen perusteella italiassa ei kuulunut, mutta ihmisillä oli tapana muuttua. "Aih, niin mun poikaystävä ei todellakaan tykkäisi siitä", Pearl vaihtoi sävyä äänessään valittavaksi, ja omasta mielestäänkin näytteli melko hyvin.

Toisen mielikuvitus tyttöystävälle Pearl vain naurahti leikillisesti. "Sama vanha Rodney sä olet", Pearl totesi iloisesti ja päätti sitten kertoa lopulta totuuden. Tai siis, eihän Rodney saanut olla siinä uskossa, että Pearlilla tosiaan oli joku. "Mutta joo, ei mulla mitään poikaystävää ole, joten lähden mielelläni kanssas kahville", Pearl sanoi virnistäen ja katsoi hetken alaviistoon, mutta siirsi katseensa vähän ajan päästä takaisin toiseen.

Molempien pelaajien yhteisestä päätöksestä tämä peli on loppus. Eli voipi laittaa lukkoon. X>