it's a domino effect, like a storm bout to hit, and it rolls downhill

//sijoittuu suurimmilta osin you're the queen of superficiality-pelin jälkeen.
niin, ja tuossa tosiaan kuvat talosta. pahoittelen kaameaa selitystä sekä tässä että aloituksessa itsessään. gemma herättää räpätädin minussa!

Aurinko heijastui valkoisen Bentleyn konepellistä, kun Gemma Fleming parkkeerasi tuon loistoauton kotitalonsa pihatielle. Oli nätti päivä, ja Gem oli iloinen, että oli päässyt pois kahdelta viimeiseltä tunnilta; opettaja oli sairastunut eikä sijaista löytynyt, joten ensimmäisen vuosiluokan englanninkurssilaiset olivat saaneet pitää hyppyä. Gemman onneksi kyseiset tunnit olisivat olleet hänen viimeisensä tänään, joten tyttö oli tosiaankin ottanut autonsa ja hurauttanut kotiin.

"Kuka tuli?" kuului Song Flemingin, Gemman äidin, ääni keittiöstä kun tyttö pamautti ulko-oven kiinni, ja heitti korkkarinsa jalastaan. Eteisen marmorilattia tuntui ihanan viileältä paljaita varpaita vasten, ja oli muutenkin helpottavaa päästä paahtavaa aurinkoa pakoon sisätiloihin. Laukkunsa tyttö vippasi johonkin kenkien lähettyville ennenkuin suuntasi keittiöön sanomaan heipat äidilleen.
"Mä tulin", Gemma totesi, nojautuen keittiön ovesta sisään. Äiti oli näköjään taas ostanut jonkun uuden ruoanlaittovälineen Ostos-tv:stä. Kerrassaan jännittävää. Tai sitten ei niinkään.
"Nyt jo? No itseasiassa ihan hyvä, haluan kokeilla tätä laitetta joten teen sinulle vaikka pirtelöä", Song Fleming vastasi, tosin tämän huomio oli lähinnä siinä uudessa härvelissä.
"Ookei, mä olen takapihalla", Gemma totesi tuumittuaan äitinsä tarjousta hetken. Tyttö perääntyi sitten takaisin eteishalliin saatuaan äidiltä kuittauksen nyökkäyksen muodossa.
Äidin läsnäolo oli hiukan harmittava takaisku; Gem oli tuuminut että olisi voinut käyttää tämän ylimääräisen ajan johonkin hyödylliseen (esimerkiksi Giselen tavaroiden penkomiseen), mutta ei sitä kehdannut nyt tehdä kun talossa oli joku kotona... ilmeisesti pitäisi tyytyä vaihtoehto kakkoseen: eli hän joutuisi menemään ulos nauttimaan auringosta. Kerrassaan hirveää. Tai sitten ei.
Niinpä Gemma kävi nappaamassa laukkunsa eteisen lattialta, kipitti portaat ylös huoneeseensa ja vaihtoi pois ärsyttävän mustan mekkonsa, joka hänellä oli koulussa ollut. Hetken tuuminnan (ja ulkoilman kuumuuden arvioinnin) jälkeen tyttö valitsi päälleen jotain sellaista, mitä ei hänen yllään usein nähty; valkoiset mikroshortsit ja eräiden punaisten, valkoisin palloin kuvioitujen bikinien yläosan. Hän ei ollut uintituulella; sen takia vain yläosa. Rehellisesti sanoen hän ei myöskään tuntenut oloaan ikinä erityisen mukavaksi pelkissä bikineissä, joten ehkäpä silläkin oli jotain tekemistä tämänkertaisen vaatetuksen kanssa.

Enempiä jahkailematta Gemma suunnisti takaisin alakertaan (napaten ensin puhelimensa laukustaan mukaan), ja olohuoneen kautta lasiovista takapihalle. Hän oli aina pitänyt kodistaan; se ei ollut liian makeileva kuten joillakin hänen ystävillään, mutta tarpeeksi hieno tehdäkseen selväksi minkätasoista porukkaa siellä asui. Gemma istahti uima-altaan reunalle, antaen jalkojensa laskeutua altaan viielään veteen ja suuntasi katseensa merelle. Toinen syy rakastaa tätä taloa: merimaisema, ja tulevaisuudessa jopa oma rantakaistale aivan meren rannasta jos äiti saisi tahtonsa läpi. Ja äidistä puheenollen, tuo ilmestyikin juuri tarjotin kädessä pihalle.
"Suklaapirtelöä", äiti ilmoitti hymyillen, laskien tarjottimen (jolta löytyi pirtelökannun lisäksi muutama lasi sekä voileipä) hiukan kauemmas pöydälle, aurinkovarjon alle.
"Kiitti äiti", Gemma vastasi, mutta ei ehtinyt vielä nousemaan. Hänen luurinsa oli piipannut, tekstarin merkiksi. Tyttö napsautti kännykkänsä auki, lukien hymy huulilla lähettäjän nimen. M.A McAllister. Tekstiviesti antoi ymmärtää, että blondilla oli jotain todella kutkuttavaa kerrottavaa - ja harvemmin tuo sentään suorastaan kutsui itse itseään kyläilemään...
"Äiti?" Gemma huikkasi.
"Niin?" kuului vastaus talon nurkalta, kukkapuskan suunnilta.
"Mary-Ann tulee käymään, ei kai haittaa?" Gem tiedusteli, vaikka hän olikin aika varma että äidillä ei olisi mitään sitä vastaan, että pääsisi tarjoamaan mahdollisesti vähän enemmänkin syötävää tai juotavaa.
"Arvelinkin vähän että joku saattaisi tulla... en ihan huvikseni tuonut useampaa lasia... Mary-Annea on aina mukava nähdä", äiti jatkoi, Gemman seuratessa katseellaan tämän matkaa kukkapuskalta pöydän luo ja sitten takaisin sisälle. "Eli ei, se ei haittaa", äiti huusi sisältä, ja Gemma hymähti huomaamattaan hyväntuulisesti. Äidit.

Gemma vastasi tekstiviestiin lyhytsanaisesti. "Äiti on kotona, toivottavasti se on ok. Tule suoraan takapihalle." Kun hän oli saanut viestin matkaan, kääntyivät hänen ajatuksensa M.A:n asian puoleen. Valitettavasti Gemma ei osannut yhtään arvata, mitä asiaa hänen bestiksellään olisi. Tyttö toivoi, että juttu koskisi jotain uutta ja järkyttävää... vaateongelmia hän ei olisi jaksanut ratkaista juuri nyt, ja Liz, Lizbeth siis, olisi muutenkin varmaan parempi ne hoitamaan. Gemma kaipasi iltapäiväänsä häväistysjuttua tai juorua. Sitten päivä olisi täydellinen.

Jos Gem olisi tiennyt mitä oli tulossa, hän olisi ehkä saattanut varoa toiveitaan.

Tämä päivä oli ollut se päivä, jota tämä blondi neiti oli odottanut. Tämän päivän tapahtumat tulisivat muuttamaan vielä kaiken, aivan kaiken. Tämän päivän jälkeen eräs ihminen ei enää olisi se eräs ihminen, jona muut olivat tämän ihmisen tunteneet!

Mary-Ann McAllister nousi valkoisen limusiinin kyydistä ja kipitti vaaleanpunaisine korkokenkineen Flemingien pihan poikki kohti takapihalle johtavaa polkua. Hänen vaaleat hiuksensa hulmusivat tytön rientäessä Gemman luokse, jonka oli sopinut tapaavansa tämän takapihalla. Gemma ei tulisi ikimaailmassa uskomaan, mitä M.A tulisi tälle pian näyttämään!
Oi, miten Mary-Ann tahtoikaan tuhota Gisele Kimin maineen suosittuna! Milloin Mary-Annesta oli tullut näin murhanhimoinen, sitä hän ei itsekään tiennyt. Mutta pirun hyvältä olo kyllä tuntui, se oli myönnettävä.

"Gemma!" cheerleader huudahti jo kärsimättömän kuuloisena, vaikkei hän ollutkaan ystäväänsä vielä nähnyt. Pian hän kuitenkin saapui takapihalle ja etsi tummatukkaisen ystävänsä käsiinsä. Mary-Ann kiljaisi riemuissaan ja riensi Gemman luokse, joka istui parhaillaan uima-altaan reunalla. "Sulla ei oo käsitystäkään siitä, mitä mä tuun sulle kohta kertomaan! Tai siis näyttämään!" Mary-Ann hihkaisi liian innoissaan ja istuutui Gemman vierelle uima-altaan reunalle. Hänellä oli jo kännykkä käsissä ja videopätkä odottamassa 'play'-nappulan painamista.

Blondi veti sitten kunnolla henkeä ja pudisteli päätään epäuskoisesti. "Huhhuh, et oikeesti voi uskoa, millanen päivä mulla on ollut tänään. Mä ehdin jo ajatella, että tänäänkä en saa kuulla mitää mielenkiintosta. Mutta sitten... Oikeesti, sä et voi uskoo tätä! Mun täytyy näyttää tää sulle, että sä uskot mua", M.A pälätti ja heilutteli vapaata kättään villisti sivullaan. Hän nosti kännykkänsä sopivasti molempien väliin ja painoi 'play'-nappulaa.
Ja nyt molemmat kuulivat ja näkivät Gisele Kimin ehdottelemassa Brandon Moorelle. Mary-Annen huulille nousi pahaenteinen virne, kun hän katseli kuvaamaansa videopätkää ylpeänä.

//haha, kirjotin nyt jotain aika sekavaa :,D

Gemma kuuli tutun äänen huutavan nimeään. Tyttö odotti perinteisiä halirutistustervehdyksiä, kun Mary-Ann ilmestyi näkyviin ja istahti uima-altaan reunalle bruneten viereen. Kumma kyllä, halirtuttauksia ei tullut, pelkästään innostunutta selitystä. Gemma katsoi bestistään toinen kulma moittivasti koholla; mahtoi olla tärkeää asiaa kun ei edes tervehditty.

Mary-Ann veti henkeä, ja Gem oli sanomassa että menehän jo asiaan nainen, mutta hänen ei onneksi tarvinnut tuhlata kurkkuaan sellaisiin typeriin hoputuksiin, sillä M.A tajusi sitten tosiaankin siirtyä asiaan. Onneksi. Gemma ei yhtään pitänyt siitä kun ihmiset selittivät innoissaan jostain jutusta, mistä hän ei tajunnut yhtään mitään.
Gem hokasi ystävänsä kännykän vasta nyt, kun toinen nosti sen heidän väliinsä ja iski jonkin videon pyörimään. Brunetella meni hetki tajuta, keitä videossa oli. Ja mitä siinä tapahtui. Äänet yhdistettyinä videokuvaan kertoivat kyllä jo paljon. Kukaan Astonin oppilas ei voisi olla tunnistamatta ainakaan toista videon henkilöistä. Se oli Gisele. Ja se toinen oli Brandon Moore. Kun Gemma kässäsi kuvion, pääsi tytöltä terävä henkäys, toinen käsi nousi suulle ja silmät suurenivat järkytyksestä. Tämä oli jotain niin isoa, että Gemmalta meni vielä toinen hetki senkin tajuamiseen kunnolla.

Kun M.A:n epämääräinen kiljahtelu alkoi videolla, kurottautui Gemma pysäyttämään sen. Sitten tyttö veti henkeä, pohtien näkemäänsä. Tuo oli sellaista materiaalia, jolla siirreltiin vuoria ja tehdään isoja muutoksia. Kiltti, isosiskoaan rakastava pikkusisko olisi tuhonnut videopätkän heti, mutta onneksi Gemmassa ei ollut sellaista puolta.
"Muutama kysymys, M.A kulta", tyttö totesi kääntäen ruskeat silmänsä mainittuun cheerleaderiin, yrittäen peittää uteliaisuutensa ja järkytyksensä. Uskoakseen Gemma onnistui siinä suhteellisen hyvin. Ainakaan hänen äänensä ei kohonnut hysteeriseksi kimitykseksi. "Yksi: mitä ihmettä tää on? Mistä sä repäisit tän?

Mary-Ann oli katsonut videon jo moneen kertaan limusiinissaan, mutta hän ei ollut vieläkään siihen kyllästynyt. Häntä kuitenkin kiinnosti nähdä, miten Gemma reagoi videoon, joten vilkuili ystäväänsä harva se sekunti. Hän odotti jotain suurta reaktiota, ja sen Mary-Ann myös sai.
Gemman terävä henkäisy ja se, kun tummatukka asetti kätensä suun eteen ja katsoi silmät suurina järkytyksestä videota, saivat Mary-Annen hymisemään erittäin tyytyväisenä. Hän oli siis onnistunut kuvaamaan hyvin herkkää materiaalia, jos kerran Gemmakin tähän tuolla tavalla reagoi. Voiii, mitä kaikkea tällä lyhyellä videopätkällä pystyisikään tekemään! M.A ei pystynyt edes luettelemaan niitä eri mahdollisuuksia, koska niitä oli niin monia.

Kun tummatukka sitten esitti kysymyksiä videoon liittyen, päätti Mary-Ann tähän väliin antaa ystävälleen kunnon halauksen. Hän levitti kätensä ja halasi Gemmaa oikein tiukasi samalla, kun hän hymyili liian leveästi. "Eiks tää olluki ihan napakymppi! Mä niin tiesin, että joku tuolla yläkerrassa rakastaa mua ja haluaa, että mä pääsen suosittuihin!" Mary-Ann hihkui riemusta ja vapautti ystävänsä sitten viimein tiukasta halauksesta. Hänen silmänsä kimalsivat innosta ja toivosta, kun tyttö asetti kätensä ristiin. "Mä jo nään itteni Giselen tilalla!" tyttö hihkui vielä, kunnes hän palasi takaisin maan pinnalle. Blondi naurahti sydämellisesti ja heilutteli kännykkää kädessään. "Ai mitäkö tää on? Tää on oikotie onneen", cheerleader vastasi ensiksi ja vinkkasi ystävättärelleen silmää. "Satuinpahan vaa olla matkalla historian tunnille ja sitten bongasin nää kaks kulman takaa. Siis mieti, Brandon Moore ja Gisele! Oisit oikeesti nähny mun ilmeen sillä hetkellä", Mary-Ann puhui ja pudisteli mietteissään päätään. Giselen jos kenen olisi pitänyt suojella tarkoin yksityiselämäänsä muilta, koska olivathan suositut suurennuslasin alla tarkkailtavissa koko ajan. Heidän oli määrä näyttää esimerkkiä muille. Mutta nyt Gisele oli mokannut, ja pahasti. Ja M.A itse oli päässyt tätä todistamaan kännykän kanssa, jossa oli kamera.

"Oliks sulla mitää aavistusta tästä? Siis Giselestä ja Brandonista?" blondi kysyi sitten ja katsahti Gemmaan ihmettelevästi. "Mä en ollu ainakaa kuullu mitää, että niillä kahella ois ollu jotain... Koska niillä on ollu jotain, niin ne sano!" Mary-Ann henkäisi ja mutristi suutaan, kun ei ollut tietoinen Giselen ja Brandonin aikaisemmista kohtaamisista.

//"Mä jo nään itteni Gemman tilalla!" tyttö hihkui vielä - siu edellisestä vuorosta, ajatusvirhe oisko?

Järkyttynyt Gemma vastasi M.A:n halaukseen, kieltämättä hieman yllättyen kun hali tuli tässä vaiheessa.
"Napakymppi", Gem myönteli päästyään halauksesta, hymähtäen lyhyesti. Napakymppi. Hitto, tämä tosiaan oli napakymppi, mutta ehkä Mary-Ann kuitenkin iloitsi ennenaikaisesti. Ei saanut nuolaista ennen kuin tipahti. Cherie Hayes oli tunnettu oikuistaan, ja oli hyvin mahdollista että tuolla diivalla oli joku muu, kuin Mary-Ann mielessä täyttämään suosittujen tyhjää paikkaa mikäli vapaa spotti ikinä avautuisi. M.A:lle olisi kuitenkin hankala sanoa sitä; itsevarmuus on pahe...

Mary-Annen kertoessa mistä oli videopätkänsä hankkinut, ei Gemma enää edes viitsinyt yrittää peitellä hämmästystään.
"Sä vain satuit kävelemään ohi?!" tyttö totesi äimänä, ja kieltämättä harmistuneena. "Toisilla on niin epäreilu tuuri!" Gemmakin olisi halunnut päästä näkemään jotain tälläistä livenä.
"Mulla ei ollut hajuakaan noista kahdesta. Olisin kyllä kertonut", mimmi vastasi kulmiaan kurtistaen. "Gisele ei oo kyllä sitä tyyppiä... siis että se kiinnittyisi johonkin..."
Häiritsevä ajatus. Ei tuo Brandonin ja Giselen juttu voinut olla mikään oikea juttu, ei ikimaailmassa. Oli jo tarpeeksi kamalaa kuulla siskonsa puhuvan jotain tuollaista, ja sitten kun joutui vielä kuvittelemaan sisarensa jonkun saamarin Mooren kanssa, niin... joo. Yäääk! Mielikuvia paetakseen Gemma nousi ja askelsi pöydän luo - sen samaisen, jolle äiti oli vähän aiemmin laskenut pirtelöt. Ehkä hieman lapsellinen juoma, mutta samapa tuo. Gem nappasi itselleen lasin, josta maistoi varovasti suklaista juomaa, todeten sen erinomaiseksi. Tyttö tuijotti sitten hetken tyhjään, ennen kuin käänsi katseensa Mary-Anneen. Häiritsevien mielikuvien tilalla oli vilpitön uteliaisuus. Gemma halusi tietää, milloin operaatio Giselen nöyryytys alkaisi, jotta hän muistaisi merkitä sen kalenteriinsa.

"Joten, mitä sä ajattelit?" Gem kysyi cheerleaderilta, joka oli varmaankin jo kehittänyt jonkinlaisen suunnitelman. "Näytätkö videon Cherielle yksityisesti, vai kenties koko koululle tekstarina? Ja milloin?"

//Mulla mitää ajatusvirhettä ollu!!11
:---DDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Kiitos huomautuksesta, korjasin virheeni.

Blondi nyökkäsi omahyväisesti hymyillen, kun Gemma oli niin hämmästynyt siitä, että Mary-Ann oli vain sattunut kävelemään ohi. "Mähän oon jo monia kertoja sanonut, että uudet juorut vetää mua puoleensa. Kukaan ei oo turvassa mun juorututkalta", M.A virnisti tyytyväisesti ja heilautti vaaleita hiuksiaan selälleen. Mary-Annen juorututka, sehän kuulosti oikein hyvältä sanonnalta.
Gemma sanoi, ettei tällä ollut aavistustakaan Giselen ja Brandonin 'suhteesta'. Mary-Ann huokaisi hieman pettyneemmin ja riisui kenkänsä. Tyttö laski paljaat jalkansa uima-altaaseen. Hänen aivonsa yrittivät koko ajan etsiä jotain pienen pientäkin vihjausta siitä, oliko hän joskus jotain kuullut Giselestä tai Brandonista. Eihän se nyt ollut mahdollista, että kukaan ei muka ollut nähnyt tätä paria kahdestaan. Koska aina joka ilmestyi paikalle, se oli varma. Kukaan ei saisi olla rauhassa keneltäkään, se oli oikeasti fakta!

Gemma oli noussut blondin viereltä, mutta M.A ei ollut kiinnittänyt tähän paljoakaan huomiota. Hän yritti vain avuttomasti miettiä Giseleä ja Brandonia ja sitä, miten Gisele oli oikeasti vaarantanut maineensa tuolla tavalla. Jos M.A joskus (turha luulo) kiinnostuisi kapinallisesta, hän pitäisi suhteen salassa. Hän ei näyttäytyisi jätkän kanssa koulussa, eikä julkisilla paikoilla. Hän pitäisi niin huolen siitä, että edes hänen veljensäkään ei tietäisi siskonsa suhteesta kapinalliseen.
Voisiko... Voisiko Gisele Kim oikeasti olla... Kiinnostunut Brandon Mooresta? Siis sillä tavalla, miten Mary-Ann oli kiinnostunut Dannysta eli tahtoi vain olla toisen kanssa kahdestaan?

Gemma keskeytti sitten Mary-Annen mietinnät kysymyksellään. Nyt tummansiniset silmät siirrettiin toiseen ja M.A kohautti olkiaan. "Ajattelin kyllä ekaks kiristää Giseleä. Että se luopuis suosittujen paikastaan. Oisko se sun mielestä hyvä alotus?"
Tietenkin Mary-Ann oli ehtinyt tätäkin ajatella. Hän menisi ensimmäiseksi takaisin Giselen luo ja kysyisi, miten toinen tahtoi menetellä tästä eteenpäin. Mary-Ann ei julkaisi videota missään julkisesti, jos Gisele luopuisi paikastaan suosituista. Sillä tavalla tämä saataisiin hoidettua siististi ja pahoittamatta kenenkään mieltä.
Tosin M.A ei kyllä menisi takuuseen siitä, pystyisikö hän pitämään tämän kuvaamansa videon salassa...

Kiristys! Gemma ei olisi ikinä varmaan sitä tullut ajatelleeksi. Mary-Ann oli joskus pelottavan nerokas. Vaikka ok, Gemma henkilökohtaisesti piti julkisista nöyryytyksistä enemmän, mutta tässä oli nyt kuitenkin puhe Giselestä. Ehkä olisi parempi siskon kannalta, jos asiaa ei tehtäisi niin julkiseksi. Sinällään Gemmalle oli ihan vitun sama mitä sille mimmille kävisi, mutta se saattaisi valittaa äidille että pikkusisko oli ollut ilkeänä, joten jutun siististi hoitaminen olisi ihan hyvä juttu - myös Gemman kannalta.
"Sä olet nero, tyttö!" Gemma hihkaisi virnistäen ja tuijottaen Mary-Annea ihailevasti. Tosin nyt kun vähän ajatteli tarkemmin, tyttö tajusi miksei kiristys tullut hänelle mieleen. Hän tunsi Giselen. Gisele ei ikinä suostuisi kiristettäväksi. Gemman hymy hyytyi hivenen, hän räpäytti silmiään ja mutristi huuliaan. Se oli hänen kaikki-ei-nyt-mene-suunnitelmien-mukaan -ilmeensä.
"Paitsi että ei Gisele mene siihen", Gem totesi tuimasti - mutta sitten hän taas hymyili, tajutessaan kelle puhui. "Mutta - sä olet hyvä tälläisessä... ei sitä tiedä vaikka saisit sitä kiristettyä sen verran", tyttö jatkoi imartelevasti. Hän pelasi hieman pisteitä itselleen, ihan varmuuden vuoksi. Ei saanut luottaa liikaa siihen, että M.A muistaisi Gemin vielä kun pääsisi suosittuihin. Joo, hän antoi itsensä jo ajatella, että oli hyvin mahdollista, että Mary-Ann pääsisi suosittuihin tempauksensa jälkeen. (Kamalaa, tälläinen ennenaikainen innostuminen tiesi varmasti huonoa karmaa.)

"Joooten, Mary-Ann..." Gemma sanoi venyttäen sanojaan tarkoituksellisesti. Nyt hänen vinossa hymyssään oli ripaus sitä ilkeyttä, josta hänet tunnettiin, sekoitettuna innostukseen."Mitä sä teet Astonissa ensimmäiseksi, kun oot osa suosittuja?"

Mary-Ann naurahti tyytyväisesti ja hymyili sädehtivästi. "Oi Gemma, sä saat mut ihan punastumaan", cheerleader voihkaisi ja asetti kämmensä poskelleen. "Mä en voi mun lahjakkuudelle vaan mitään", Mary-Ann sanoi nyt tuttuun tyyliinsä ja vinkkasi ystävättärelleen silmää. Tosin Gemman ilme ei luvannut hyvää, kun toisen ilme muuttui iloisesta ei niin iloiseksi.
Pian Gemma sitten jakoi huolenaiheensa ja M.A oli jo sanomassa vastaan, mutta Gemma sitten lisäilikin lauseeseensa asioita. Nyt blondi jo nyökkäsi hyväksyvästi.
"Jos Gisele ei tällä kaadu, niin ei sitte millään", tyttö heilutteli puhelinta käsissään ja sulki sen sitten nyrkkinsä sisään. Mary-Ann nousi sitten altaan reunalta ja istuutui yhdelle aurinkotuolille. "Sen on pakko kaatua.." cheerleader mumisi enemmän itsekseen kuin Gemmalle ja puri kynttäänsä. Nopeasti M.A kuitenkin tajusi mitä teki ja lopetti kyntensä puremisen. Hemmetti, M.A kun luuli pääseen tästä huonosta tavasta eroon.

Gemma sai sitten jälleen vaaleaverikön ajatukset pois niistä huolestuttavista ja nyt Mary-Ann sädehti jälleen sitä tuttua hehkua, kun hän oli jostain niin onnellinen. "Ensiks mä pudotan kermasta ne, jotka ei ansaitse olla siellä", tyttö aloitti salamyhkäisesti ja hänen ilmeensä muuttui närkästyneeksi. "Kuten sen hemmetin Nikki 'vittuilen minkä kerkiän' Steelen. Se muija ei ansaitse titteliään. Mä tuun niin tallomaan sen sellasee kuntoon, ettei se koskaan enää nouse..." Okei, nyt tytöllä oli henkilökohtaiset asiat menneet ehkä liian henkilökohtaisiksi. Mary-Ann yskähti hiljaa ja kokosi itsensä. "Ja sitten", Mary-Ann jatkoi, käänsi katseensa Gemmaan ja vinkkasi tälle silmää. "Mä pidän huolen siitä, että mua ja mun bestiksiä pidetään arvossa", blondi sanoi kulmiaan viekkäästi kohottaen ja kävi kunnolla makaamaan aurinkotuolille. Hän osasi nähdä itsensä ja ystävänsä kävelemässä koulun käytävää pitkin, M.A tietenkin joukon etualalla. Heitä katsottaisiin arvostaen ja kadehtien. He kääntäisivät jokaisen käytävällä olevan huomion ja he olisivat koulun ainoa puheenaihe. Oih, Mary-Ann ei enää jaksaisi odottaa tuon toteutumista!

"Milloinkohan mun kannattais mennä Giselen juttusille... Ja missä? Koulussa? Eiks se ois aika hyvä paikka, koska jos lähellä on ihmisiä, sillä ei ois pokkaa alkaa käyttäytyy kuin raivopää?"

Gemma oli itseensä erittäin tyytyväinen kun M.A otti kehut vastaan noin nätisti. Ihmisten imartelu ei ollut koskaan erityisen kivaa, mutta kun se oli hyödyksi (kuten nyt), sitä saattoi harrastaa. Diivat ne olivat aina yhtä helppoja miellyttää...

Gem hörppäsi pirtelönsä loppuun, ja kaatoi itselleen uuden lasin. Mary-Annen kermanpuhdistussuunnitelmat kuulostivat mainiolta, ja saivat mahtavat ilkeilyideat risteilemään Gemman terävässä päässä. Tulevaisuus tuntui oikein makoisalta ja mulkkuilutäyteiseltä. Tyttö osasi jo nimetä muutaman, jotka tosiaankin pitäisi viskata menemään. Ensinnäkin tietty ne, jotka veljeilivät alempien klikkien kanssa. Josh Fanelli, esimerkiksi. Gemmakin myönsi, että se jätkä on pirun kuuma, mutta hyvä ulkonäkö ei oikeuta nörttien kanssa hengausta. Kuuleman mukaan Céline McAdams olisi sille nörtille jotain saarnannut, mutta Gem uskoi että Fanellikin tarvitsisi pientä kannustuspuhetta...

"Ohhoh, M.A, Nikki Steele ei tosiaankaan ole sun lempi-ihmisiäsi", Gemman oli pakko heittää moittivasti, kun Mary-Annen paasaus Steelestä meni jo melkein naurettavaksi. No niin, myönnetään - ei tyttö oikeasti moittinut ystäväänsä. Oli mukava kuunnella M.A:n verenhimoisia suunnitelmia. Hih.
Onneksi blondi kuitenkin tajusi olla menemättä enää tuota pidemmälle, ja siirtyi seuraavaan aiheeseen. "Mä pidän huolen siitä, että mua ja mun bestiksiä pidetään arvossa." Tästä Gemma piti, piti oikein kovasti. Paitsi että Mary-Annen bestiksiin kuului kuitenkin ihan varmasti joitain sellaisia ihmisiä, joihin Gem ei ollut erityisen ihastunut - PAITSI jos Mary-Ann puhuikin vain Gemmasta ja Lizbethistä, eikä niistä miljoonista muista.

"Koulu on varmaan paras paikka", Gem myönsi innostuneena Mary-Annen vaihtaessa aihetta. "Ei sillä että uskoisin sen käyvän suhun käsiksi - vaikka toisaalta mä myönnän, että en taida sittenkään tuntea Ellyä niin hyvin, kuin luulin. Damn, olisi pitänyt päästä käsiksi sen päiväkirjaan aiemmin..."

Gemma oli myös sitä mieltä, että koulu olisi paras paikka tähän Giselen uhkailemiseen. Mary-Ann nyökytteli päätään ymmärtäväisesti ja mutristi miettivästi huuliaan. Missäköhän koululla olisi paras paikka kohdata Gisele? Se voisi kyllä tapahtua ihan käytävälläkin, koska siellä oli aina muita ihmisiä paikalla. Kyllä, M.A oli huolissaan siitä, että Giselel saattaisi käydä hyvinkin hänen kimppuunsa. Ei noista suosituista koskaan tiennyt, miten he kilahtaisivat, jos joku tulisi uhkailemaan paikan viemisellä.
"Ois kyllä kiva tietää, lukisko sen päiväkirjassa juttua Brandonista.." cheerleader mutisi pohtivasti ja vilkaisi Gemmaa merkitsevästi. "Onks sulla yhä mahiksia päästä käsiin siihen sen päiväkirjaan?"
Oi, jutusta tulisi entistä makoisempi, jos Giselen ja Brandonin välillä paljastuisikin olleen jotain muutakin kuin flirttailua ja ehdottelua koulun käytävällä.

Nyt M.A alkoi miettiä, keitä hän pudottelisi kermasta, kun hän pääsisi suosittuihin. Hän ainakin potkisi Josh Fanellin, Nikki Steelen, Robert Hamiltonin, Milo Barrettin... Hetkonen, oliko oikeasti totta, että kermalaisjätkät löysivät helpommin 'rakastettunsa' alemmista klikeistä? Iyh, miksei noille kermalaisjätkille muka löytynyt tyttöä kermasta? Sitä M.A ei ymmärtänyt. Olihan tyttö itsekin nyt yhdessä Danny Wilfredin kanssa ja kyllä, jätkä kuului kermaan. Ei Mary-Ann edes vilkaisi alempia klikkiläisiä. Kermassa oli paljon kauniita ja viehättäviä tyttöjä, joten miten oli mahdollista, että urheilijat eivät löytäneet ketään kermasta?
Haaskausta. Niin haaskausta.

Mutta sitten M.A:lla välähti eräs asia, josta hänen olisi pakko päästävä puhumaan Gemman kanssa.
"Gemma", blondi aloitti viekkaalla äänensävyllä ja katseli ystävätärtään toinen kulma koholla. "Nyt et valehtele. Mitä sun ja Mischa Moonin välillä oikein on? Janice kertoi, että hän näki teidät... Hmmm... Melko läheisissä väleissä?"
Pitihän cheerleaderin nyt olla ajan tasalla ystävättäriensä miesasioissa!

"Ai että onko", Gemma virnisti Mary-Annen tiedustellessa päiväkirjasta. "Jos äiti ei olisi kotona, voitaisi ihan hyvin kävellä Giselen huoneeseen etsimään se."
Gem ei ollut ihan varma, miksei ollut kaivanut kirjaa käsiinsä jo aiemmin. Ehkä hän oli ollut kiireinen? Tai sitten hänelle ei ollut tarjoutunut tilaisuutta; hän ei tosiaankaan halunnut joutua yllätetyksi kun kaiveli sisarensa salaisuuksia selville.

Sitten Gemma oli vähällä tukehtua pirtelöönsä kun kuuli Mary-Annen kysyvän jotain ihan odottamatonta. Brunette sai pienen yskänpuuskan vetäessään pirtelöt niin sanotusti väärään henkeen, ja hänellä meni hetki kun hän yritti saada hengityksensä tasattua. Ihanaa! Yrittikö M.A tappaa Gemman?

"Mitä?" viimeksi mainittu kysyi kun pystyi puhumaan, yrittäen tavoitella yllättynyttä sävyä ja koettaen pelata hieman aikaa ennen kuin joutuisi vastaamaan kunnolla. Vaikka Gemmalta löytyi nokkelat, pisteliäät ja ilkeät vastaukset lähestulkoon kaikkeen, niin tähän Mischa Moon -juttuun tyttö ei ollut vielä keksinyt mitään. Sitä paitsi hänestä aina tuntui, että hän valehteli huonosti puhuessaan siitä Moonin pojasta. Ja M.A oli itse niin pirun hyvä valehtelija, että huomasi kyllä kun muut puhuivat paskaa.

"Janice on huora", Gemma sanoi sitten, sivuuttaen ystävänsä kysymyksen suhteellisen taitavasti. Gemin huulilla oli suloinen, joskin hieman kireä hymy. Hän ei halunnut puhua Mischa Moonista. "Etkö mielummin lähtisi käymään Giselen huoneessa? Ei äiti mitään huomaa."

Mary-Annen kulma kohosi korkelle, kun Gemma oli tukehtua pirtelöönsä blodin kysymykselle siitä, oliko Gemmalla ja Mischalla jotain meneillään. Niin ilmiselvää. Miksi Gemma ei vain voinut myöntää M.A:lle, parhaalle ystävälleen, jos tällä oli jotain juttua sen rikkaan pennun kanssa? Mary-Ann ei ymmärtänyt ystäväänsä, ei sitten millään. Miksi Gemma ei hehkunut ilosta ja onnesta, jos tämä kerran oli Mischan kanssa jonkin verran tosissaan? Tai eihän M.A tiennyt noiden kahden suhteesta mitään, kun Gemma ei suostunut kertomaan!

"Janice on huora, mä kyllä tiesin sen jo. Mutta mä en tiedä sitä, mitä sä tunnet sitä Moonin poikaa kohtaan. Alapa jo laulaa tai mä en tuu kertoo sulle mitään tästä Gisele-projetkin etenemisestä", cheerleader uhkasi ja katsoi Gemmaa pistävästi. Nyt toisella ei voinut olla vaihtoehtoja, Gemman olisi nyt puhuttava suunsa puhtaaksi. Edes jonkin verran ainakin.

"Heti, kun oot kertonu susta ja Mischasta, niin voidaan luikahtaa Giselen huoneesee. Tää on susta kiinni, muruseni", Mary-Ann sanoi sitten päättäväisellä äänellä, hymyili Gemmalle oikein leveästi ja taputti toista aurinkotuolia siihen malliin, että nyt Gemman olisi istuttava alas ja kerrottava kaikki itsestään ja Mischasta. Piste. Tästä Gemma ei enää onnistuisi puhumaan itseään pois.

Gemma urahti ärtyneesti. Mary-Ann kiristi häntä! HÄNTÄ. Gemmaa! Vaihtoehdot olivat vähissä, joko hän pitäisi suunsa tukossa ja ei saisi osallistua projektiin, tai sitten kertoisi ja saisi osallistua projektiin, mutta siinä saisi samalla sanoa baibai ylpeydelle ja egolle.

Tai sitten... Gemma voisi yrittää kertoa hieman muunneltua totuutta. Mutta siitä heräisi taas kysymys - miten paljon hän haluaisi kertoa? Oikeastihan ei OIKEASTI ollut mitään kerrottavaa, sillä, no, mitään kerrottavaa ei tosiaankaan ollut! Mischa ja Gemma vihasivat toisiaan, piste, hyvää yötä ja kiitos. Tätä Gem vakuutteli itselleen raahautuessaan alistuneesti aurinkotuolille M.A:n viereen. Brunette ei ollut hyvä tässä, rehellisyydessä nimittäin, eikä varsinkaan silloin kun piti olla rehellinen jostakin tälläisestä.

Gemma istuutui aurinkotuolille ja jäi tuijottamaan tyhjään, yrittäen keksiä jotain sanottavaa. Ei mitään olisi harmillisen tyly vastaus M.A:lle, vaikka osa Gemmasta halusikin sanoa niin. Toinen osa tiesi sen valheeksi, kolmas osa ei oikein tiennyt. Blöh. Hankalaksi meni. Sitä paitsi tytössä oli sekin osa vielä, joka ei luottanut Mary-Anneen sataprosenttisesti. Hän tiesi toisen kieroksi ämmäksi, joka voisi ihan helposti ottaa ja murskata Gemman kalliin kenkänsä koron alla, jos haluaisi.
"Mary-Ann", Gem töksäytti sitten, katsoen mainittua blondia pitkään ja yllättävän vakavana. "Uskotko, jos sanon että mä en tiedä? Koska mä en oikeasti tiedä, okei?"

Mary-Ann odotti, ja kärsivällisesti muuten odottikin, että Gemma paljastaisi hänelle hieman yksityiskohtia tämän ja Mischa Moonin suhteesta. Gemma istuutui aurinkotuolille M.A:n viereen ja blondi ei voinut olla hymyilemättä leveästi; hän oli pian kuulemassa jotain mehevää, aivan varmasti!
... Tai sitten ei.
"Miten sä et voi muka tietää?" Mary-Ann kysyi hieman töykeästi, mutta rykäisi sitten näyttäen oikeasti katuvan äänensävyään. "Anteeks, se vaan.. Tuli. Mut siis... Miten sä et voi tietää? Jos te kerran jo sylkeä vaihdatte, niin kai sun pitäis jotain tietää siitä, mitä sä tunnet sitä kohtaan?" cheerleader puhui jo huomattavasti ystävällisemmällä sävyllä. Hän katsoi ystäväänsä suoraan silmiin samalla, kun letitti omaa tukkaansa suurelle letille.

"Jos mä muotoilen tän kysymyksen uudestaan. Mitä jos Mischa Moonille tapahtuis jotain ei niin kivaa, niin olisitko sä siitä huolissas? Niin huolissas, että... Että voisit tehä sen puolesta mitä vaan?" blondi kysyi sitten ja kallisti hivenen päätäänsä oikealle. Hän oikeasti tahtoi tietää, mitä tunteita Gemmalla oli sitä Moonin poikaa kohtaan. Voisi jopa sanoa, että Mary-Ann vain tahtoi varmistua siitä, että oliko Gemma kiinnostunut tästä miehenalusta. Sillä jos olisi, niin Mary-Ann pitäisi Moonia tarkoin silmällä, koska ei haluaisi tämän satuttavan ystäväänsä mitenkään. Jos Mischa paljastuisikin vain katalaksi naistenlemppaajaksi, niin toinen joutuisi kokemaan Mary-Annen vihan. Hänen ystäviäänhän ei käytettäisi hyväksi!
Kyllä, Mary-Ann osasi olla ystävä ja jopa luotettava ja suojelevainen sellainen. Ei hän nyt niin sydämetön ja typerä kana ollut. Eihän hän ollut mitään ilman ystäväkaartiaan, jotka tukivat häntä ja auttoivat häntä toteuttamaan suunnitelmiaan.

Gem kurtisti kulmiaan Mary-Annen äänensävylle, tosin hellittäen sitten hiukan kun blondi pyysi anteeksi. Se ei kyllä pahemmin helpottanut, kun M.A ei tajunnut mitä Gemma meinasi. No, eipä hän itsekään oikein tiennyt. Brunette pöyhäisi hiuksiaan hieman hermostuneenoloisena, mitään kommentoimatta. Ihan hyvä niin, sillä Mary-Ann olikin suopea ja suostui tarkentamaan kysymystään. Tuohon oli jo helpompi vastata, ainut vain että Gemma ei vieläkään uskaltanut. Kuten sanottu, hän ei tykännyt puhua tunteistaan.

Gemma kurtisti uudelleen kulmiaan, päättäen vastata kysymykseen kysymyksellä. Hän oli jo jokseenkin toipunut M.A:n kysymyksen aiheuttamasta shokista, joten Gemin äänensävy oli jo tutun haastava, kun hän tokaisi: "Tekisitkö sä Dannyn puolesta?"

Brunette ei ollut ihan varma minkälaista vastausta odotti. Hänestä oli mukava ajatella, että M.A:lla oli tunteet, ja että tyttö vastaisi 'kyllä'. Jos toinen sanoisi 'en', saisi tuo varmasti Gemmankin valehtelemaan ja sanomaan ei, en saatana sentään tekisi yhtään mitään jos Moonin jätkä hankkisi itsensä johonkin hankalaan tilanteeseen... niin. Tosiasiassa Gemma varmasti huolestuisi, niin valitettavaa kuin sen myöntäminen olikin.

M.A henkäisi hitusen turhautuneena, kun Gemma puolestaan heitti hänelle sen kysymyksen, johon blondi olisi halunnut toiselta vastauksen. Ehkä Gemma kuitenkin tarvitsi hitusen miettimisaikaa. Niin, kyllä ihmissuhteet olivat ajoittain hyvinkin epäselviä. Kuten Mary-Annen ja Dannyn suhdesotkut, voi hyvänen aika sentään. Cheerleader muisteli niitä hetkiä, milloin hän oli kironnut Dannyn pimeimpään helvettiin ja milloin hän oli tajunnut oikesti välittävänsä toisesta enemmän kuin kenestäkään muusta jätkästä. Tyttö oli pitkään yrittänyt vakuutella itselleen, että Danny oli vain pelkkä pano, mutta sitten toisesta olikin vain jotenkin tullut muukin kuin pelkkä pano.

"Seurustelisinko mä nyt Dannyn kanssa, jos vastaisin nyt 'en'?" Mary-Ann kysyi ja kohotti hitusen toruvasti toista kulmaansa Gemmaa katsellessaan. "En mä sen kanssa seurustelis, jos se ei merkitsis mulle mitään. Okei okei, mulla on ollu niitä kahden viikon poikaystäviä, mut... Ei Danny oo sellanen", M.A vahingossa lipsautti ja katui paljastustaan. Shit. Hän oli mennyt myöntämään jotain sellaista, mikä oli vielä itse Mary-Annellekin tuntematon alue.

"Mut me ei puhuttu nyt musta ja Dannysta, vaan susta ja Mischa Moonista. Sano nyt vaan, että sä oot jotenkin kiinnostunu siitä, niin tästä aiheesta päästään jo eroon. Mä suorastaan jo hingun päästä tarkkailee sen jätkän touhuja, jotta tiedän, mitä se sun kanssas aikoo!" cheerleader kannusti sitten ja katsoi Gemmaa suurin silmin anovasti. Voi, hän tahtoi jo päästä kaivelemaan Mischan menneisyyttä, Mischan kaverisuhteita ja Mischan suunnitelmia Gemman pään menoksi.

Gemma melkein virnisti kun M.A henkäisi hyvinkin ärtyneenoloisesti. Ha, in your face. Cheerleaderin "lipsahdus" oli sitten viimeinen tikki, ja omahyväinen virne nousi Gemin huulille. Hän jopa naurahti, tosin hyväntahtoisesti. Jep, oli kiva tietää että Mary-Annessakin oli ripaus ihmisyyttä jäljellä.

"Okei, tunnustetaan sitten", Gemma hymähti, päätään pudistaen. Mary-Annen lausahduksen jälkeen tämä ei edes tuntunut niin oudolta. "Mä en voi uskoa että sanon tämän, koska Mischa Moon on vittumaisin kusipää ikinä, mutta sä kiristit, joten ok, here we go: siinä jätkässä on kieltämättä jotain, joten senkun käyt nuuskimaan... pitäisiköhän munkin tutkia Danny?"

Gem nousi sitten seisomaan, osoittaen sisälle vieviä ovia.
"Giselen päiväkirja?" tyttö vihjasi.

Kun Gemma sanoi tunnustavansa, oli lähellä, ettei M.A pudonnut aurinkotuolilta maahan. Mitä, noinko helposti Gemma sitten paljastikin tunteensa Mischaa kohtaan, kun oli saanut kuulla, mitä Mary-Ann tunsi Dannya kohtaan? Reilukerho taas meneillään... No jaa, kyllä M.A periaatteessa ymmärsi, miksi Gemma vasta nyt myönsi 'tunteensa' Mischaa kohtaan. Olihan Mary-Ann äsken lipsauttanut suustaan jotain hieman henkilökohtaisempaa.
Mary-Ann hymyili oikein tyytyväisesti, kun Gemma sitten myönsi sen aivan suullisesti; tuo tunsi jotain kiinnostusta Mischaa kohtaan. Ah, ihana! Gemma oikein antoi blondille luvan nuuskia Mischan perään! Vihdoinkin tyttö pääsisi pitkästä aikaa näyttämään taitonsa tässä lajissa.
"Haha, älä huoli. Danny on jo tutkittu perusteellisesti", Mary-Ann sanoi ja vinkkasi silmää. Hänen päivänsä parantui vain entisestään.

"JOO!" Mary-Anne ei tarvinnut toiseen kertaan käskeä, hän oli nimittäin jo pompannut seisomaan ja lähti kävelemään kohti Flemingien taloa. "Tarvitaanko me harhautus tähän? Huomaako sun äitis, jos me vaa kävellää suoraa Giselen huoneeseen?"
Miten blondi nyt himoitsikaan päästä käsiksi Gisele Kimin päiväkirjaan! Mitähän salaisuuksia se oikein pitäisi sisällään, varmasti jotain oikein meheviä ja valonarkoja. Hihihihihihi.

Mary-Ann vaikutti tyytyväiseltä, eikä Gemma kyllä yhtään ihmetellyt. Hän oli myöntänyt jotain tuollaista, antanut luvan nuuskimiseen ja aiemmin päivällä M.A oli saanut tietää Giselestä jotain salaista.

"Tuskinpa se huomaa", Gemma vastasi ja kohautti olkiaan. "Jollei se siis istu Ellyn huoneen edessä tai jotain. Pitää vaan olla hiljaa. Tai no ehkä ei hiljaa, se voisi herättää epäilyksiä. En mä tiedä?"
Niin, tämä nyt riippui ihan siitä mitä äiti oli tekemässä. Paras varmaan kysyä. Tuumasta toimeen: Gem askelsi lasioville, ja työnsi päänsä taloon sisään.
"Äiti? Mitä teet?" tyttö huusi niin että talo raikui.
"Hajotin aromipesän..." kuului äidin vastaus hetken kuluttua. Vastaus oli hyvin informatiivinen: äiti teki ruokaa. Ei mikään yllätys sinällään, sillä isän, Giselen ja Reikon sekä Jiyeonin pitäisi jokaisen olla tulossa kotiin parin tunnin sisällä. Tiesi kiirettä paitsi äidille, mutta myös Gemille ja M.A:lle, jos he aikoivat löytää Ellyn päiväkirjan.
"Jääkö M.A syömään?" Song Fleming tiedusteli vielä, ennen kuin Gemma ehti vetää päänsä takaisin ulos.

"Äiti tekee ruokaa", Gemma ilmoitti Mary-Annelle. "Ei se huomaa. Ja se muuten haluaa tietää, jäätkö syömään."

Gemma olikin jo rientänyt hänen ohitseen kysymään äidiltään tämän tekemisiä. M.A jäi taka-alalle odottamaan sitä, mitä tummatukka hänelle pian kertoisi. Eihän hän tahtonut jäädä kiinni Giselen päiväkirjan urkkimisesta! Parhainta oli siis selvittää ensiksi faktat, eli tässä tapauksessa Gemman äidin tekemiset.
Ruokaa, sitä Gemman äiti kuulemma teki. M.A hymyili itsevarmasti kuullessaan tämän ystävänsä suusta. Heillä olisi siis mahdollisuus käydä pikavisiitillä Giselene huoneessa.

M.A käveli sitten pokkana sisälle ja kääntyi keittiön suuntaan. "Tietenkin jään syömään, jos siitä ei ole mitään vaivaa!" Mary-Ann vastasi suoraan Gemman äidille ja viittoi nyt katseellaan Gemmaa tulemaan jo sisälle.
"Ei tuhlata enää aikaa. Näytä sä tietä", cheerleader sanoi hiljemmalla äänellä.

Kohta he pääsisivät Giselen huoneeseen. Hmm, miltäköhän siellä edes näytti? Mary-Ann ei koskaan ollut käynyt siellä. Mitäköhän muuta likaista sieltä löytyisi päiväkirjan lisäksi...

//hittailin nuo sinne yläkertaan, ja tää nyt piteni kun innostuin kuvaileen giselen huonetta (vihdoin pääsin sen tekemään, haha). tosin tekstini aika abstraktia... tiloja on hankala kuvata.

Gem riensi Mary-Annen perään sisälle pian blondin jäljessä. Song Fleming ilahtui suunnattomasti cheerleaderin ilmoittaessa että jäisi mielellään syömään - Gemma huomasi innostuksen äitinsä ilmeestä. Äiti innostui aina, kun sai pistää hihat heilumaan ja näyttää taitonsa ruoanlaiton kanssa.
"Ollaan yläkerran puolella", Gem huikkasi äidille, nappasi Mary-Annea kädestä ja nykäisi ystävättärensä portaat ylös ja yläkerran olohuoneen läpi ovelle, joka vei Giselen huoneeseen. Ellyn huone oli varmaan toisiksi suurin koko talossa (vanhemmilla oli suurin), ja se oli sisustettu lumenvalkoisella ja hennonoranssilla, joskin kontrastia toi violetti muutamissa tekstiileissä. Verhoissa ja kankaissa oli harsomainen fiilis: itse asiassa Giselen koko huone oli sisustettu jokseenkin herkkään tyyliin. Huoneen perällä oli ovet parvekkeelle, jolta aukesi näkymä takapihalle, ja sitä kautta merelle. Läppäri - Macbook - oli avoinna eräällä matalalla, mustalla puupöydällä (sillä työpöytää Giselen huoneessa ei ollut) ja sinne tänne oli heitelty lattiatyynyjä. Suunnattoman parisängyn päässä oli ihanan pehmeänoloinen oranssi divaani, tosin eipä muhkea, kauniilla katoksella varustettu sänky jäänyt pehmeydessä paljoa divaanin varjoon. Vaatehuoneen ovi oli selällään, ja jo tästä näki, että kyseinen vaatehuone oli suunnaton. Paitoja tai hameita ei itse huoneeseen ollut heitelty yhtään, mutta vaatehuone vaikutti olevan auttamattoman sotkuinen, mistä saattoi päätellä, että Gisele sekä pukeutui että riisutui siellä. Ellyllä oli jopa oma kylppäri, hemmetti soikoon! Paskat merimaisemasta, mutta kylpyhuoneen Gemmakin haluaisi. Sitä paitsi Giselen kylpyhuonekin oli hiton iso ja ylellinen!

"Sillä ei ole mitään kirjahyllyä", Gemma totesi, hieman ärtyneenä ehkä. Häntä aina ärsytti Giselen huoneen koko. Okei, hänen omansa oli vain asteen pienempi, ja vaatehuonekin melkein yhtä iso, mutta silti. Merimaisema ja parveke puuttuivat! Sekä se kylppäri. "Jooten... tsekattavaksi jää yöpöydän laatikot, sängynalus, vaatehuone ja kylppäri ja sitten ne mielikuvituksellisemmat piilot tyyliin patjojen väli. Että joo, ei mikään pieni urakka. Mä tiedän että Ellyllä on päiväkirja, mutta en yhtään missä se pitää sitä."

Mary-Ann seurasi enemmän kuin mielissään Gemmaa yläkertaan, hänen kevyet ja nopeat askeleensa kertoivat sen varmasti. Flemingien talo oli kyllä käynyt Mary-Annelle aikojen saatossa tutuksi, mutta Giselen huone oli edelleen yksi iso mysteeri tälle blondille. No okei, olihan hän kerran uteliaisuudesta sinne kurkannut, kun oli ollut Gemman luona ja Gisele ei ollut kotona. Mutta tästä hän ei ollut edes Gemmalle kertonut, vaikkei kyllä tiennyt, että miksi. Hähnän oli vain kurkannut vaivihkaan Giselen huoneeseen.

Vaikka M.A oli huoneen jo kerran aikasemmin nähnyt, hän ei silti voinut olla huokaisematta kateellisuudesta, kun he sinne Gemman kanssa menivät. Huone oli epäreilun iso, kaunis ja hienosti kalustettu, että Mary-Annea alkoi kiukuttamaan. Miksi hänen huoneensa vaikutti niin mitättömältä ja halvata tähän verrattuna? Kyllä Mary-Annen huoneen hinta liikkuisi varmasti tuhansissa dollareissa, mutta silti! Giselen huone oli selvästikin hänen huonettaan kauniimpi. Oi, kivan näköinen sohva. Ehkä sen sopisi eri värisenä myös M.A:n huoneeseen? Kenenköhän suunnitelema tuo sohva oikein oli...

Gemma herätti Mary-Annen sitten toteamuksellaan siitä, ettei huoneessa ollut kirjahyllyä. M.A pudisteli hivenen päätään palauttaen itsensä maan pinnalle ja alkoi silmäillä huonetta etsivään malliin. Mihinköhän täällä voisi yhden pienen päiväkirjan piilottaa? Ensi silmäyksellä saattoi luulla, ettei piiloja olisi paljoakaan, mutta tarkemmin katsottuna piilopaikkoja oli todella paljon. Ja jos Gisele kuuluisi niihin fiksuihin ihmisiin, jotka tahtoivat varjella päiväkirjaansa visusti muiden uteliailta silmiltä, olisi päiväkirja luultavasti hyvin vaikeasti piilotettu.
Mutta se ei lannistanut Mary-Annea, ei sitten lainkaan. Hän piti tätä päiväkirjan etsimisoperaatiota vain haasteena.
"Noh, eiköhän sitten käydä töihin", M.A aloitti, kun Gemma oli maininnut mahdollisen piilopaikat. "Ota sä se alue, niin mä otan.. Tän alueen", tyttö itse viittoi sängyn puoleiselle alueelle. Tyttö kävi sitten heti tuumasta toimeen, hän alkoi penkoa sängyn lähettyvillä olevia hyllystöjä sun muita kaappeja ja laatikoita auki. Jossain sen päiväkirjan oli oltava, tuskin Gisele sitä koko ajan mukanaan raahasi.

Mary-Ann penkoi sängyn ympäristöä ainakin kymmenen minuutin ajan, jonka jälkeen hän siirtyi sängyn luo. Tyttö katsahti ensimmäiseksi patjan ja tyynyn alle, muttei mitään näkynyt. M.A hymähti turhautuneena ja kyykistyi sitten katsomaan sängyn alle. Ahaa, siellä oli pari ihmeellisen näköistä laatikkoa.
Cheerleader otti kaikki mahdolliset laatikot pois sängyn alta ja alkoi penkoa niitä. Kun hän pääsi toisen laatikon kimppuun ensimmäisen koluttuaan, hänen tummansinisiin silmiinsä osui jonkinmoinen kirja, jonka blondi otti käsiinsä.
"Gemma", diiva henkäisi haltioissaan. "Mä taisin löytää etsimämme."

Gemmaa tuo Mary-Annen kateellisuushuokaus ärsytti entisestään. Jep jep, piti tuonkin sitten käydä vielä ihastelemaan, sehän se tästä enää puuttui. Tosin - kukapa ei olisi tälläistä huonetta kateellisena ja ihastuneena katsellut!

Happamesti Gem nyökkäsi ystävänsä ehdottaessa "etsimisstrategiaa", siirtyen sitten omalle puolelleen huoneesta. Hän sai vaivoikseen kylppärin, jonka tutkiminen ei oikeastaan edes ollut mikään vaiva. Kaappeja ei sisaren kylpyhuoneessa oikeastaan ollut, pelkkiä tasoja, joille ei voisi mitään piilottaa edes yrittämällä. Meikkilaukut Gemma katsoi (ja niitä nyt olikin enemmän kuin tarpeeksi, tyttö laski ainakin viisi), ja kävi jopa suihkun ja kylpyammeen tsekkaamassa. Kukaan hiukan fiksumpi ei kyllä varmaan pitäisi jotain paperista tekelettä kylpyhuoneen tapaisessa kosteassa tilassa, joten sinällään Gemman tutkinta oli hiukan ehkä jopa typerää. Tyttö palaili (edelleen ärtyneenä) takaisin sisarensa huoneen puolelle, pohtien josko uskaltautuisi tutkimaan vaatehuonetta. Se nimittäin oli täysin valehtelematta aivan hitonmoisen kokoinen, ja sinne saisi piilotettua vaikka kansalliskirjaston. Gemma oli jo alistunut kohtaloonsa, ja käveli kohti vaatehuoneen avointa ovea, kun Mary-Ann pelasti hänet hirvittävältä työltä.

M.A ilmoitti mahdollisesti löytäneensä päiväkirjan ja Gemma pyörähti ystävänsä suuntaan innoissaan. (Jännää, miten hänen mielialansa heittelivät.)
"Mä en sano muuta kuin oh my god", brunette vinkaisi innokas virne kasvoillaan ja hän oli hetkessä M.A:n vieressä polvillaan lattialla. Itse asiassa hänen teki mieli repiä kirja blondin käsistä ja lukita itsensä tuonne kylpyhuoneen puolelle selailemaan sitä itsekseen, mutta ei hän ihan kehdannut sitä tehdä. Lähellä kuitenkin oli, Gem jopa kohotti toisen kätensä, mutta pysäytti sen sitten, ja sanoi kohteliaasti: "Saanko ensimmäisen vilkaisun? Kyseessä on kuitenkin mun siskoni."

Mary-Annen oli hyvin vaikea suostua Gemman pyyntöön siitä, että toinen saisi ensimmäisen vilkaisun, koska nyt blondilla oli käsissä tulenarkaa tavaraa. Tietenkin hän olisi tahtonut tsekata ensimmäisenä ne maailmaa järisyttävät päiväkirjamerkinnät, mutta Gemma taas oli Giselen sisko ja niin ...
Hemmetti.
"Tietenkin, muru", M.A sanoi hitusen teennäisellä äänellä ja ojensi paksun kirjasen Gemman käsiin. Annettuaan päiväkirjan Gemmalle tyttö itse siirtyi istumaan aivan Gemman viereen, jotta näkisi myös itse Giselen käsialala kirjoitetut merkinnät.

"Mä en malta oottaa, mitä törkyjä Gisele on toho kirjottanu..!" cheerleader hykersi innoissaan, eikä enää malttanut kauaa odottaa. Hän tahtoi niin kovasti saada selville, oliko Giselen ja Brandonin välillä todellakin ollut jotain muutakin kuin vain tuhmaa ehdottelua. Senhän takia täällä oltiin? Toisaalta Mary-Ann tahtoi myös tietää, mitä Gisele hänestä kirjoitteli. Ja mitä mieltä Gisele oli muista suosituista. Oiiiii, niin jännittävää!
"Avaa se jo!" tyttö hoputti malttamattomasti ja henkäisi jännittyneenä.

// anteeksi mutta OLI PAKKO KIRJOITTAA ihan konkreettisesti jotain sisältöä tuolleen lyhyesti... =D

Gem hihkaisi mielessään "JESS" saadessaan päiväkirjan käteensä. Edes M.A:n teennäisyys ei himmentänyt bruneten intoa, joka kuvastui hyvin tytön kasvoille nousseesta entistä leveämmästä ja omahyväisemmästä virneestä. Joku muu olisi varmaan kokenut kaameita tunnontuskia päästessään käsiksi toisen henkilön yksityisomaisuuteen, mutta Gemma ei. Hän oli utelias, hän vihasi sisartaan ja hänelle oli ihan sama loukkasiko hän yksityisyyttä vai ei. Sitä paitsi, loppujen lopuksihan kenekään ei tarvitsisi tietää, että hän ja M.A olivat käyneet päiväkirjaa selaamassa!

Gemma avasi päiväkirjan varovaisesti ja tahallisen hitaasti. (Hän teki sen vain ärsyttääkseen Mary-Annea.) Ihan ensimmäiselle sivulle oli raapustettu jotain pirun korealaisia kirjoitusmerkkejä, ja tytön sydän melkein hyppäsi kurkkuun. Mitä jos tämä paska olisikin kokonaan kirjoitettu noilla harakanvarpailla?! Enää Gemma ei ollut varovainen. Eikä hidas. Hän läväytti kirjan suoraan auki nähdäkseen olisiko siinä jotain hyödyllistä, ja sai huokaista helpotuksesta. Englantia! Thank god.
"Mä jo säikähdin", Gemma pihahti, kääntäen sitten takaisin ensimmäisille sivuille.

Giselen merkinnät eivät olleet niin monisanaisia ja yksityiskohtaisia, kuin Gemma oli toivonut. Ilmeisesti siskokulta ei halunnut vuodattaa sisimpänsä syvimpiä tuntoja edes päiväkirjalleen. Päivistä oli kerrottu jokseenkin ympäripyöreästi, ilman turhia kuvailuja - tosin jotkin kohdat antoivat selvästi sellaisen kuvan, että Gisele ei erityisemmin arvostanut kermalaisten diivailua ja ylemmyydentunnetta. Muutamiin kohtiin Gisele oli heittänyt kommenttia ja lisähuomautuksia joistakin tapaamistaan henkilöistä, tai edesottamuksistaan noiden kanssa...

"Äiti osti taas jonkun laitteen Ostostelkkarista. Isä ei pidä yhtään.
Gemma - rasittava kuten aina, ja todisti sen jälleen jäkättämällä Yasu Ikumosta (joka on muuten kiehtova).
Cherie bongasi uuden jätkän itselleen, mahd. bileet?
Kuulin juorua että Cat muhinoi Brandon Mooren kanssa. (Tosin ei todisteita -> väite helposti kiellettävissä.) Järkytyin silti.
Lehtori Hamshire heitti minut melkein ulos matikantunnilta. Järkytyin.
Keskustan Chanelin liikkeen uusi myyjä on surkea. (Muista: pyydä äitiä soittamaan Erinille ja keskustelemaan kys. myyjästä.)
Totesin että Didin seurassa on mukavampaa kuin Cherryn. Didin kanssa ei tarvitse olla niin varuillaan...
Phoebe Lynn osaa koreaa? Järkytyin.
Gemma ei jostain syystä pidä Reikosta.
Janice-mikä-olikaan istui viereeni lounastauolla ja jouduin ajamaan sen pois. Ruokala järkyttyi.
Gemma saisi lopettaa sen ainaisen vahtimisensa ja keskittyisi vaikka Mischa Mooniin kun tyhmäkin näkee että niillä on jotain.
Brandon Moore kielsi pelehtineensä Catin kanssa. (Brandon järkyttävän piristävää seuraa, tuli todistettua se tyttöjen wc:ssä.)
Mary-Ann McAllister on ärsyttävä pyrkyri. Sille sietäisi aukoa useammin. Sain sen kai järkyttymään, hah.
Harwood jäkätti lyhyestä hameestani ja myöhemmin kuulin että rehtori Brown oli ottanut Harwoodin puhutteluun. Pervoja molemmat.
Voiko kukaan olla typerämpi kuin BeeBee McIntosh? Se saisi pysyä Zipper Millerin seurueessa eikä tunkea mukaani..."

Ja niin edelleen. Gemma unohti kokonaan Mary-Annen paikallaolon selatessaan päiväkirjaa, etsien kuumeisesti kommentteja tai tarinoita itsestään. Myös se syy, minkä takia kaksikko oli edes vaivautunut tämän kirjan etsimään, oli lipsahtanut pois bruneten mielestä - niin kuumeisesti hän halusi tietää mitä sisko hänestä ajatteli. Kun Gemma pääsi vähän yli puolenvälin, loppuivat kirjasta täytetyt sivut.
"Surkeaa", tyttö mutisi, sulki päiväkirjan varovaisesti ja muisti Mary-Annen olevan paikalla myös. "Oh. Tarkoitan että harvinaisen valaisevaa, liian vähän yksityiskohtia vain." Gemma ojensi kirjaa ystävälleen (Gemillä vähän ajatteli että osa teksteistä oli saattanut mennä Mary-Annelta ohi), mietteliäs ilme kasvoillaan. Hän palautteli mieleensä muutakin, kuin siskonsa kommentteja itsestään.
"Mulle jäi sellainen fiilis, että Elly ei pidä suosittuna olemisesta, joten mehän tehdään sille vain palvelus."