it's a domino effect, like a storm bout to hit, and it rolls downhill

Kun Giselen päiväkirja oli kokonaan Gemman käsissä, tunsi M.A olonsa harmillisen paljaaksi. Kuin osa hänestä olisi irronnut päiväkirjan mukana. No, olihan se totta, että Mary-Ann rakasti tällaisiä suuria paljastusjuttuja yli kaiken ja juuri nämä tekivät hänen elämästään sellaisen kuin se oli; täydellisen. Sekä hänellä olisi valtaa tuhota toisten täydellisiä elämiä tällaisten juttujen perusteella.
Mutta tytön silmät eivät kertaakaan irronneet päiväkirjasta, ehei. Hänen katseensa oli suorastaan naulittu siihen ja silmät odottivat jo malttamattomia pääsemään lukemaan päiväkirjan sivuilta jotain oikein mehevää.

Gemma avasi näytellyn hitaasti ja sai Mary-Annen puremaan huultaan. Gemma kiusasi häntä aivan tahallaan! Blondin sydän pomppi rinnassa jännittyneeseen tahtiin, kun M.A luki kirjan ensimmäisiä sivuja. Joista hän ei ymmärtänyt mitään.
"Noi on noita helvetin harakanvarpaita!" cheerleder parahti paniikinomaisesti ja oli juuri repimässä hiuksiaan päästään, kunnes Gemma avasi kirjan keskeltä auki. Silloin Mary-Annen huulilta karkasi helpottunut huokaisu, kun hän luki englantia. Ah, englanti, miten Mary-Ann rakastikaan kyseistä kieltä juuri sillä hetkellä. "Mä jo ehdin säikähtää pahinta", tyttö haukkoi huojentuneena henkeään ja tuli entistä lähemmäs Gemmaa ja Giselen päiväkirjaa.

Gemma luki päiväkirjaa ensiksi, eikä blondille ehtinyt juuri aikaa jäädä sitä itse tutkimaan. Kun toinen viimein lopetti päiväkirjan lukemisen hitusen pettyneenä, otti Mary-Ann enemmän kuin mielissään päiväkirjan Gemman käsistä vastaan.
Plaa. Plaa, plaa, plaa ja plaa. Tätä Mary-Annen silmät näkivät suurimmaksi osaksi Giselen merkinnöissä. Hänen tummansiniset silmänsä bongasivat ainoastaan niitä asioita, mitä ne etsivätkin; juttuja Brandon Mooresta, muista suosituista ja tietenkin hänestä itsestään.
Giselen merkinnät Mary-Annesta eivät kohauttaneet tyttöä juuri lainkaan. Tuo oli jo ennestään kuultu juttu. Olihan se päivänselvää, ettei Gisele koskaan ollut Mary-Annesta pitänyt. Varmaankin juuri sen takia, kun Gisele pelkäsi menettävänsä paikkansa Mary-Annelle.
Ja niinhän oli aikeissa pian käydä. Nimittäin nyt Mary-Ann luki erään merkinnät päiväkirjasta, mikä sai tytön hymyilemään pirullisesti.

"Brandon Moore kielsi pelehtineensä Catin kanssa. (Brandon järkyttävän piristävää seuraa, tuli todistettua se tyttöjen wc:ssä.). Hmmmm, mitähän tämä merkintä tarkoittaa", Mary-Ann esitti Gemmalle kysymyksen livertelevällä äänellä ja siirsi katseensa pitkästä aikaan vieressä olevaan ystäväänsä. M.A toinen kulma oli kohonnut hivenen ylemmäs ja hänen huulillaan komeili ilkikurinen virne. "Mitähän Gisele ja Brandon ovat puuhailleet tyttöjen wc:ssä? Ehdotuksia, oi rakas Gem?" Sanojensa jälkeen cheerleader puhkesi nauruun ja pisti päiväkirjan kiinni, kun oli vielä hetken aikaa sitä tutkiskellut.
"Tiivistettynä; Gisele ei oikein tunnu pitävän suosittuna olemisesta, se ei pidä Cherien seurasta kovinkaan paljoa, se ei pidä musta, mikä ei tosin oo yllätys, se näyttää viihtyvän alempien sakkien seurasta päiväkirjamerkintöjensä perusteella ja..." Mary-Ann jäi kiusallaan paljastamatta sitä viimeistä tosiseikkaa, jonka Gemma jo varmaankin tiesi. "Ja sillä on ollut jotain juttua Brandon Mooren kanssa aikaisemminkin. Meillä on tosiaankin hyvät ainekset Giselen tuhoamista varten."

Ah, kiitos Jumala! Kiitos, kun olet tänään niin suopealla tuulella!

//... Taisin kirjottaa aivan puuta heinää... :--D

Gemma nosti kätensä pystyyn torjuvasti Mary-Annen pohtiessa erään Brandon Mooreen liittyvän merkinnän tarkoitusta.
"Mä en edelleenkään tahdo kuvitella siskoani tekemässä jotain!" Gem urahti dramaattisesti. "Se on vähän kuin näkisi isänsä suutelemassa äitiä... no nyt ainakin oksennan..." Tyttö ei voinut kuitenkaan kieltää etteikö tuo merkintä olisi pistänyt mielikuvitusta liikkeelle, mutta harmillisesti hän ei vain osannut tarkastella asiaa objektiiviselta kannalta. Gemma kiitti omia jumaliaan, kun M.A ilmoitti johtopäätelmänsä asiasta, pelastaen näin bruneten mielikuvilta jotka saattoivat viedä yöunet...

"Osa musta haluaa tietää lisää tuosta Brandon Mooren jutusta - osa taas ei", Gemma totesi nyökättyään ensin hyväksyvästi Mary-Annen päätelmille. Tyttö jatkoi sitten miettivästi: "Se jätkä ei varmaan puhu sanaakaan..?"
Voi mitä mahdollisuuksia avautuisikaan, jos Mooren saisi jotenkin valottamaan aiempia tapahtumia. Se vain saattaisi olla vaikeaa, vaikka Gemma ei nähnytkään syytä miksi Moore muka olisi Giselelle lojaali. Toisaalta herra saattaisi pitää suunsa tukossa ihan vain ollakseen vittumainen (olihan tuo kuitenkin kapinallisia), eikä suinkaan lojaaliudesta Giseleä kohtaan. Vaikka Gem olikin mestari ottamaan asioista selvää, ei hänkään saanut kaikkia aina puhumaan.

Sitten Gemma sattui vilkaisemaan ympärilleen siskonsa huoneessa. Sängyn ympärys oli nimittäin hieman sotkuisen oloinen. M.A:n sängyn alta vetämät laatikot olivat olleet aika pölyisiä, ja sitä paitsi yksi niistä oli pengottu ihan sekaiseksi. Olivatkohan Mary-Annen tarkastamat kaapitkin yhtä huonossa kunnossa? No jaa, ehkä cheerleader ei sentään ihan amatööri ollut... siivoamiseen kun olisi mennyt rutkasti aikaa, ja aikaa kun tässä ei oikein ollut. Gemma päätti kuitenkin varmistua asiasta.
"Ööö, M.A, pitäisikö meidän siistiä nämä..?" tyttö kysyi varovasti. Hän ei halunnut kuulostaa ilonpilaajalta. "Gisele kun saattaisi hiukan kilahtaa jos se tajuaisi että sen huonetta on tutkittu."

Gemma tahtoi tietää lisää tästä Brandon Moore jutusta, kuten myös M.A. Kun toinen sanoi, että Brandon ei varmaan puhuisi sanaakaan, kohautti Mary-Ann muka huolimattomasti olkiaan.
"Se vähän riippuu, kuka sille puhuu.." tyttö vihjasi ja kohautti merkitsevästi kulmiaan. Hänen aivonsa alkoivat miettiä sopivaa syöttiä Mooren pojalla. Olihan se aika varma juttu, ettei Brandon paljastaisi Mary-Annelle mitään tämän ja Giselen suhteesta, kun Mary-Ann oli onnistunut kuvaamaan näiden kahden flirttituokion.
"Me ei voida pistää ketään kermalaista asialle, koska se ois liian ilmeistä. Me tarvitaan joku sellainen syötti, ketä Brandon ei vois epäillä.." Mary-Ann pohti ääneen ja asetti yhden sormensa huulilleen. Kukakohan olisi sopiva syötti. Kenelle voisi maksaa siitä, että tämä yrittäisi urkkia tietoa Mooren pojalta?

Mary-Ann havahtui ajatuksistaan, kun Gemma puhui jotain siistimisestä. Tyttö katsahti sitten ensimmäisen kerran ympärilleen ja hänen kasvoilleen ilmestyi 'sä sen sanoit' -irvistys.
"Joo, se vois olla aika hyvä idea", blondi totesi ja alkoi siivota laatikkoihin takaisin sieltä ottamia tavaroita. Hän nousi ylös maasta ja alkoi laitella sitä puolta huoneesta, jota hän oli tutkinut, niin sellaiseen kuntoon, ettei Gisele epäilisi jonkin nuuskineen siellä.

Kun tyttö oli oman siivouksensa tehnyt, hänen mieleensä juolahti eräs nimi. Mutta M.A epäröi hetken aikaa sen nimen kanssa, koska kyseisen nimen omistaja kuitenkin kuului alempaan klikkiin. Ei cheerleaderille kuitenkaan tullut ketään muuta mieleen, joka tekisi rahasta mitä vain. Niin, Mary-Ann oli kuullut tämän kyseisen tytön tekevän rahasta mitä vain. Kuulemma tämä tyttö oli myös mukana jonkinlaisessa huumekaupassa, mutta siihen Mary-Ann ei nyt kuitenkaan tarttunut.
"Sä tiedät... Abigail Baileyn?" M.A varmisti ystävältään ja loi tähän vihjailevan katseen. "Jos se on onnistunut huhujen mukaan kaupittelemaan huumeita meidän urheilijapojuille, niin onnistuisko se saamaan Brandon Mooren paljastamaan suhteensa Giseleen? Rahaa vasten tietenkin."
Yrittänyttä ei laiteta. Mary-Ann tahtoi oikeasti- siis palavasti saada tietää Giselen ja Brandonin suhteesta, jotta asiaan tulisi täysi varmuus! Nimittäin jos suosituista alkaisi levittää päättömiä huhuja, niin silloin liikuttiin heikoilla jäillä.

Gemman ajatukset pyörivät samoilla laduilla, kuin Mary-Annen. Kellekään kermalaiselle Moore ei varmasti sanoisi sanaakaan. Totta puhuen tytölle ei tullut mieleen ketään sellaista, jolle Brandon olisi voinut jotain kertoakin - ei kermalaista, kapinallista saatika luuseria. Ja hän kun ajatteli tuntevansa kaikki ja tietävänsä kaiken kaikista Astonissa!

Gemma avustetti hieman alueen siistimisessä, työnsi parit laatikot takaisin sängyn alle ja niin pois päin. Mary-Ann keksi sitten jonkun joka voisi kaksikkoa ehkäpä auttaa. Gemma alkoi taas innostua, ja hän soikin ystävätärelleen hyväksyvän katseen. Että Abigail Bailey. Yep, nimi oli tuttu, ja hetken Gem pohti miksei itse ollut kyseistä likkaa keksinyt. Kyseessä oli se huumekauppias - tai no, okei, huhuttu huumekauppias. Mutta hei! Huhut = totuus Gemmalle. Mutta anyway, ehkä Gemmalle ei Bailey mieleen tullut, koska tuo ainut juorunpoikanen kyseisestä tytöstä ei ollut hänen liikkeelle pistämänsä...

"Kuulostaa hyvältä", Gem totesi sitten hymyillen. "Tosin jos se Bailey suostuu ja saa jotain selville, niin voidaanko me olla varmoja että se myös kertoo meille tietonsa, eikä yritä itse hyötyä jotenkin erityisemmin?"
Ei sillä että Gemma olisi epäillyt sen Abigailin suostumista hommaan. Raha kun oli hieno keino saada tahtonsa läpi. Häntä vain mietitytti miten paljon tässä jouduttaisi dollareita kokoon haalimaan, että mahdolliset tiedonjyväset päätyisivät Gemille ja M.A:lle ensin.

Gemma kysyi juuri sen kysymyksen, joka sai M.A:n irvistämään hienoisesti. Niin, siinä että saisivatko he tiedon koskemattomana alemmalta klikkiläiseltä heille, oli aina ongelmana. Eihän sitä koskaan tietäisi, jos tämä joku päättäisi tosiaankin hyötyä tästä tiedosta ja tarjota tätä tietoa jollekulle, kenelle sitä ei saisi kertoa. Esimerkiksi Baileyn tyttö voisi käyttää tilannettaan sillä tavalla hyödyksi, että imisi tiedot ensiksi Mooren jätkältä ja etsisi käsiinsä sitten Kimin (eeeei, Gisele ei saisi tietää tästä suunnitelmasta mitään!) ja yrittäisi uhkailla tältä rahaa, jottei kertoisi tietojaan eteenpäin. Gisele olisi takuuvarmasti valmis maksamaan vaikka mitä, jotta saisi Baileyn hiljenemään. Ja silloin Gisele myös saisi tietää Mary-Annen ja Gemman suunnitelmista..
"Ainahan tällasissä on vaaransa", blondi totesi mietteliäästi ja yritti kiivaasti miettiä jotain suunnitelmaa, jossa tätä vaaraa ei olisi. "Mutta en mä keksi ainakaan mitään parempaa... Täytyy vain toivoa, että Bailey ei etsis itse Giseleä käsiinsä sen jälkeen, kun on, toivottavasti, saanut tiedot imettyä Brandonista", Mary-Ann sanoi ja näytti epäileväiseltä. Olikohan Abigail Bailey tähän nuuskimisoperaatioon sittenkään se oikea ratkaisu. Tosin luulisi, ettei koko tyttöä edes kiinnostaisi se, mitä kermassa tapahtuisi...

"Oisko sulle tullu mielee jotain luotettavampaa syöttiä?" cheerleader kysyi sitten ystävältään ja asetti kätensä lantiolleen. "Myönnettävä on kuitenkin se, että tässä tulee menemään jonkin verran rahaa.." Mary-Ann nurisi sitten ja alkoi miettiä päässään sopivaa summaa. Niin, kuinka paljon hän olisi valmis maksamaan siitä tiedosta, että olisiko Brandon Moorella ja Gisele Kimillä aikaisemmin ollut jotain juttua keskenään?
"Korkeintaan 500 dollaria", blondi sanoi sitten mietteensä ääneen ja loi uteliaan katseen Gemmaan. "Se on kyllä viiminen raja, minkä oon valmis maksamaan."
Olihan Mary-Annella rahaa kuin roskaa, mutta 500 dollaria tuollaisesta tiedosta oli ehkä jonkun muun mielestä vähän liian paljon, mutta M.A tahtoi oikeasti tietää totuuden! Niin ahne hän tässä asiassa oli.

Mary-Annen sanat esittelivät ehdottoman worst case scenarion. Kaksikon suunnitelmien kannalta olisi kauheaa, jos Gisele saisi tietää asiasta ennen aikojaan. Vaikka sisko oli pohjimmiltaan aika kiltti tapaus, mutta vuosien varrella vietetyt tunnit pääbiatchien seurassa olivat jättäneet tuohon jälkensä: Gisele tekisi kaikkensa, jotta The Suunnitelma epäonnistuisi, ja sekä Gem että Mary-Ann tippuisivat kermasta niin alas, että edes pahimmat nörtit eivät haluaisi puhua heille. No, ainakin Mary-Annelle kävisi niin. Gemma uskoi saavansa osakseen vain pahan saarnan. Ei pikkusiskolleen kukaan voisi haluta pahaa, eihän?

"En mä kyllä keksi ketään", Gemma sanoi päätään pudistaen. Häntä hieman harmitti, kun ei osannut nimetä yhtäkään luotettavampaa urkkijaa. Pitäisi tuntea Mooren poika paremmin, niin tietäisi mikä siihen tyyppiin puri. Rehellisesti sanoen Gemma oli kyllä urkkimisoperaatiota vastaan, jos he eivät saisi sataprosenttisen varmaa tiedustelijaa hoitamaan hommaa. Pelissä oli nimittäin aika paljon - ja Gemma ei koskaan pelannut, ellei ollut varma voitostaan.

"Jos se Bailey osoittautuukin epäluotettavaksi... no, siinä kävisi meille aivan hemmetin huonosti", Gem totesi, tuoden näin ajatuksensa julki. "Gisele osaa pelata tätä peliä myös. Vaikka se onkin ihan uskomattoman typerä joskus, niin se on kuitenkin paremmassa asemassa kuin me kaks yhteensä."

Taas Gemma puhui aivan totta; Gisele olisi kuitenkin paremmassa asemassa kuin M.A ja Gemma yhteensä, ja jos heidän kahden suunnitelma epäonnistuisi niin, että Gisele saisi siitä tietää, niin... No, se luultavasti tietäisi vain huonoa. Heille molemmille. Mutta Mary-Ann tosiaan tahtoi tietää, oliko Brandonilla ja Giselellä ollut jotain aikaisemmin ja mitä! Mary-Ann ei ollut aikaisemmin sen Baileyn tytön kanssa puhunut (no hei, kuuluihan toinen roskasakkiin!), niin blondi ei tiennyt, pystyisikö tähän rokkariin luottamaan sen verran, etteikö toinen menisi suoraan Giselen puheille.
"Meillä on nyt hyvin hankala tilanne.." Mary-Ann mumisi ja oli edelleen mietteissään. Hän vielä keksisin jonkin suunnitelman, jonka vaarana ei olisi se, että Gisele saisi Mary-Annen ja Gemman suunnitelmista tietää.

"Mut mennää pois täältä, ties jos se Gisele pamahtaakin kohta kotiin", cheerleader ehdotti ensimmäisenä ja työnsi vielä yhtä sängyn alla olevaa laatikkoa syvemmälle. Se jälkeen hän suuntasi kohti ovea, mutta ennen kuin astui yhtään pidemmälle, hän vilkaisi ulos huoneesta. Eihän hän tahtonut jäädä Gemman äidille kiinni siitä, että he olisivat olleet Giselen huoneessa.
Kun reitti näytti selvältä, M.A pujahti ulos huoneesta ja suuntasi välittömästi Gemman huoneeseen mitään turhia kiertelyjä. Gemman huoneeseen päästyään tyttö istuutui tämän sängylle ja hänen kasvoillee kohosi heti pohtiva ilme. Mitä hän oikein keksisi Giselen pään menoksi, miten he saisivat varmuudella tietää, että oliko Brandonin ja Giselen välillä ollut aikaisemminkin jotain, hmm..

"Brandonin pitää ainakin olla kännissä", Mary-Ann totesi kuin se olisi ollut tärkeäkin tiedonjyvänen. "Koska silloin se ei ainakaa tajuu epäillä sitä, miks siltä kysellää Giselen perään." tyttö tarkensi ja katsoi yhä mietteissään Gemman huoneen lattiaa. "Meidän pitäis kyllä koko ajan olla näköetäisyydellä, jotta me nähdään, ettei meijän syötti lähde sitten lurittelemaan tietojaan kenellekään ulkopuoliselle sen jälkeen, kun on saanut ne Brandonista imettyä.." M.A jatkoi pohtimistaan ja nyt hänen kulmansakin kurtistuivat. Sitten hänen kasvonsa kirkastuivat ja katse siirrettiin Gemmaan. Mary-Annen huulille kohosi pirteä hymy.
"Noh, kukas järjestää pienet kemut?" Aivan. Tähän tarvittaisiin bileet. Ei tosin olisi välillä, missä ne bileet olisivat. Kunhan Gisele ei olisi paikalla, niin kaikki olisi hyvin. Eikö niin?

Nyt oli Mary-Annen vuoro puhua totta. Edes nämä Astonin loistokkaimmat paskanpuhujat eivät pystyisi uskottavasti selittämään majailuaan Giselen huoneessa. Niinpä Gemma seurasikin ystäväänsä huoneesta (tosin pysähtyen varmuudeksi vielä ovelta vilkaisemaan, että kaikki oli kuten kuuluikin), ja sitten omaan valtakuntaansa. Gemman huonekaan ei ollut säästynyt lattiatyynyiltä, joten M.A:n viedessä ehdottomasti paras istumapaikka, tyytyi Gem laskemaan takamuksensa eräälle tyynykasalle sängyn lähettyvillä. Tyynyröykkiö oli niin massiivinen että se lähenteli jo laiskanlinnaa.

Keskustelu kääntyi sitten takaisin Suunnitelmaan. Gem oli ehdottomasti samaa mieltä siitä, että Brandonin tulisi olla kännissä (sillä ihmiset ovat tavallisesti avoimempia päissään ja niin edespäin) kun tiedustelu suoritettaisiin. Erityisen mukavaa olisi, jos herran saisi juotettua niin sekaisin ettei tuo edes muistaisi tapahtumia. M.A jopa keksi suorituspaikan, mutta Gemma keksi tästäkin pienen ongelmakohdan. Kermalaiset järjestämässä kapinallisille pirskeitä?

"Ihan hyvä muuten, mutta miten me muka voidaan pistää roskasakille pirskeet pystyyn?" Gem tiedusteli kuivasti. Ja jos he yrittäisivät roskasakin kekkereihin, saisivat he palkaksi pysyvän kasvohoidon. Anteeksi mutta ei kiitos.
"Jos yrittäisi saada Baileyn yhyttämään Mooren jostain klubilta tai baarista tai missä se sitten käykään", brunette heitti. Ei mainittavasti parempi ratkaisu, mutta siinä ei ollut fyysisen loukkaantumisen riskiä, joten tietenkin se oli Gemmasta parempi idea. "Ja sähän pääset klubeille sisäänkin, etkö?"
Tuo viimeinen lause lausuttiin katkeraan sävyyn. Oli joskus ärsyttävää olla pieni. Gemma tuskin pääsisi mihinkään sisälle vaikka antaisi koko pankkitilinsä portsarille...

// Ja Lady Gagat soimaan <3

"Ainahan roskasakki kuokkii meidän kermojen pirskeisiin, onhan meillä paremmat pirskeet kuin niillä", Mary-Ann totesi, mutta alkoi nyt tosissaan miettiä heidän suunnitelmaansa. Niin, Gemman ehdottaessa operaation järjestämistä jonnekin klubille tai baariin Mary-Ann nyökkäsi hyväksyvästi. Se ei ainakaan herättäisi mitään huomiota tai ei ainakaan pitäisi. Kaikkihan kävivät baareissa sun muissa menomestoissa.
"Joo, tossa on kyllä perää", tyttö totesi enemmän itsekseen kuin Gemmalle. Niin, M.A kyllä pääsisi hyvinkin helposti sisään minne tahansa, koska hänellä oli väärennetyt henkkarit. "Harmi, ettet sä pääsis mun mukaa", blondi totesi sitten harmissaan, mutta ei jaksanut kauaa harmissaan olla. Hän alkoi oikeasti olla innostunut heidän suunnitelmastaan saada Brandon livauttamaan jotain hyvin valonarkaa.

"Kumpi jututtaa Baileyta?" cheerleader kysäisi sitten innostuneemmalla äänensävyllä ja katsahti pitkästä aikaan ystäväänsä. "Vois eka kysellä, onks se rahan tarpeessa ja sillee.. Sitte vois alkaa vihjata hiljalleen tästä pienestä keikasta tienata rahaa?"

No mutta, M.A, tietystihän Gemman sanoissa oli perää. Pienikokoinen brunette ei voinut estää omahyväisen hymyn nousemista huulilleen ystävättärensä sanat kuullessaan; tunnustusta oli aina mukava saada. Pitkään ei Gem ehtinyt mahtavuudessaan paistatella, sillä jokin ääni alakerrasta vei hänen huomionsa. Ihan kuin etuovi olisi sulkeutunut... ja äiti puhui kirkkaalla äänellään jollekin. Jos Gemin huoneen ovi olisi ollut auki, hän olisi kuullut äitinsä sanat ja mahdollisesti senkin, jolle äiti puhui. Tyhmä ovi. Miksi sen piti mennä itsestään kiinni...

"Ai mitä?" Gemma kysyi kun M.A sanoi jotain, ja keskeytti tytön yritykset kuulla alakerran keskustelua. Kahden eri keskustelun kuunteleminen samaan aikaan oli hyvin haastavaa, etenkin kun toinen keskusteluista oli vain epämääräistä muminaa... mutta Mary-Ann oli kai sanonut jotain siitä Baileystä. "Ai siis joo, en mä tiedä kumpi. Sä?"
Gemiä ei nyt jaksanut muu kiinnostaa, kuin se puhuiko äiti jonkun kanssa, vai oliko hän kuvitellut etuoven sulkeutumisen ja äiti puhuikin puhelimessa. Kumpikin oli hyvin paljon mahdollista. (Gemma ei vain kestänyt jos ei saanut tietää jotakin asiaa melkein heti, etenkin kun kyse oli hänen kodissaan tapahtuvista asioista; on se vallan hirveää olla utelias ihminen!)
Huomaavaisuuden nimissä tyttö soi kuitenkin hieman huomiota rakkaalle ystävättärelleen, sillä hän oli sanonut äskeisen hieman tylysti. Gem totesikin sitten vallan sovittelevaan sävyyn: "Ja Bailey saa sitten puolet rahoista sitten alkuun, ja loput kun me saadaan tieto itsellemme?"

Mary-Ann ei edes ollut tajunnut Gemman puhuvan hänelle jotekin epätavalliseen tapaan, koska tyttö oli itsekin uppoutunut omien ajatuksiensa pariin. Hän yritti etsiä vielä jotain aukkoja heidän suunnitelmassaan. Hän ei tosiaankaan tahtoisi, että se Baileyn tyttö (johon he nyt sitten aikoisivat luottaa?) pettäisi heidät jollakin tapaa. Cheerleader oikeasti tahtoi saada selville Giselestä jotain valonarkaa, jonka avulla he sitten pystyisivät tämän aseman koulussa tuhoamaan!

"Joo, eiköhän se niin menis.." blondi totesi sitten Gemmalle raha-asiasta ja havahtui sitten yhtäkkiä. "Tuliks teille joku?" Mary-Ann kysyi viiveellä ja keskittyi kuuntelemaan Gemman huoneen ulkopuolelta kantautuvia ääniä. Tyttö muisti nimittäin kuulleensa jonkin epämääräisen kolahdusäänen, muttei ollut ehtinyt kiinnittää siihen mitenkään erityisesti huomiota, koska oli ajatellut jotain muuta tärkeää sillä hetkellä.

"Oisko se Gisele?" M.A kysyi hiljaisemmalla ja jännittyneellä äänellä.

Pieni urahdus pääsi Gemmalta Mary-Annen kysyessä jotain niinkin typerää kuin "oisko se Gisele". Jessus, miksiköhän tässä istuttiin jännittyneenä ja korvat höröllä?
"En mä tiedä, en kuule", Gem totesi neutraaliin äänensävyyn vedettyään ensin syvään henkeä ja suljettuaan silmänsä hetkeksi rauhoittuakseen. Hän ei halunnut ärähtää jotain tuota töykeämpää ystävättärelleen. M.A osasi joskus olla kyllä tyhmä - kuten vaikka nyt!

"Se saattaa olla Gisele", tyttö jatkoi alakerran äänien vaimetessa. Toisaalta, mitäpä väliä vaikka kyseessä siskokulta olisikin... Mary-Ann kun oli jo lupautunut jäämään syömään ja kaikkea semmoista. Ehkä blondilla oli jo jotain suunnitelmia Ellyn varalle.
Gem laski mielessään sekunteja siihen, kunnes portaat alkoivat kolista sen merkiksi, että joku oli tulossa ylös. Vaimeat, kevyet askeleet - eli ei kenkiä, tosin Flemingeillä oli muutenkin tapana ottaa kengät sisällä pois. Gemma osasi heti sanoa että se ei voinut missään tapauksessa olla isä.

Ja ei se ollutkaan; se oli Gisele. Tyttö oli vaihtanut alakerrassa pari sanaa äitinsä kanssa. Song Fleming oli ilmoittanut että ei ehtisikään tekemään ruokaa, sillä isä oli juuri soittanut ja ilmoittanut "kaapanneensa" serkut kaupunkiin syömään ja sanonut että äidin tulisi liittyä seuraan blaa blaa blaa ja että kyllä Gisele ja Gemma pärjäisivät illan yksinään ilman kotiruokaa blaa blaa blaa ja sitä rataa. Gisele ei oikein jaksanut kuunnella, hänen piti päästä puhumaan sisarensa kanssa... valitettavasti tytöltä oli täysin mennyt ohi se, kun äiti oli sanonut Mary-Ann McAllisterin olevan kylässä.

Korkkareitaan kädestään roikottaen Gisele oli askeltanut yläkertaan, ja pamautti nyt kämmenellään sisarensa ovea. (Heillä oli tapana aina koputtaa. Tai no, "koputtaa".)
"Gem? Pitää puhua", Elly totesi oven läpi kuuluvasti.
Tämän kuullessaan Gemma käänsi katseensa Mary-Anneen kysyvästi.

//blööh

Mary-Ann oli sitten aivan hiljaa ja alkoi Gemman kanssa kuunnella alakerrasta kantautuneita ääniä tarkemmin. Gemman todetessa, että tulija saattoi olla Gisele, sai M.A:n ihon menemään kananlihalle. Se tästä kyllä vielä puuttuisikin, että Gisele näkisi Mary-Annen Gemman luona. Silloinhan suositulle selviäisi, että blondi oli juuri kertonut päivän juorut. Eli sen, kun oli bongannut Brandonin ja Giselen yhdessä sekä saanut videokuvattua näiden kahden flirttailua.
Eihän cheerleaderilla pitäisi sinänsä olla mitään pelättävää, Giselenhän sen pitäisi pelätä Mary-Annea. Tytöllä kun oli valonarkaa todistusaineistoa puhelimensa muistikortilla. Mutta he olivat nyt Gemman ja Giselen kotona, jossa kukaan ei varmasti puuttuisi väliin, jos Mary-Ann ja Gisele päätyisivät toistensa kaulaan kiinni.

"Eli mä en jää syömään?" M.A kysyi hiljaisella äänellä, kun hän ei enää kuullut ääniä. Hän oli kuunnellut keskustelua ja kuullut, että Gemman äidin täytyisi lähteä jonnekin (se osa oli mennyt Mary-Annelta ohi). Korkokenkien ääni kantautui blondin korviin, jolloin cheerleader ponnahti nopeasti seisomaan. Hän katsahti säikähtäneenä ympärilleen tajutessaan sen, että Gisele oli tulossa Gemman huoneen suuntaan.
Kun oveen hakattiin kerran, oli Mary-Ann melkein päästänyt suustaan kovaäänisen inahduksen. Hänen tummansiniset silmänsä kohtasivat silloin Gemman katseen ja nopeasti blondi tajusi, että hänen olisi kadottava. Hän ei antaisi Giselen nähdä häntä, käydä hänen kimppuunsa ja poistaa sen kallisarvoisen videon hänen puhelimestaan!

Cheerleaderin katse pyöri ympäriinsä Gemman huoneessa turvaa hakien. Ikkuna olisi tietenkin yksi vaihtoehto, mutta katolla keikistely ei kuulostanut kovin hyvältä Mary-Annen korviin. Joten katse haki uutta turvapaikkaa ja nyt se pysähtyi alapuolelle Gemman sängylle. Ensiksi M.A katsoi sänkyä vain ihmeissään, mutta tajusi sitten voivansa puikahtaa piiloon sen alle. Tuumasta toimeen.
Tyttö laskeutui sängyltä polvilleen ja meni maate, jonka jälkeen hän ryömi sängyn alle. Okei, tämä idea oli kuulostanut paremmalta mielessä, sillä nyt Mary-Ann ei osannut ajatella kuin kaikenmaailman pölypalloja (joita hän ei onnekseen vielä nähnyt...), kun hän pääsi kokonaan piiloon sängyn alle.
Kaikkea sitä joutuikin kestämään...

Gemman huulet muodostivat äänettömästi sanan "eww" kun hän katsoi M.A:n sängyn alle luikahtamista. Gem ei yhtään muistanut milloin hänen sänkynsä alunen oli viimeksi imuroitu pölyltä - tyttö nimittäin ajoi Flemingeillä käyvän siivoojan hyvin usein pois huoneestaan tonkimasta. Mary-Annea kävi siis hieman sääliksi. Piti vain toivoa että blondi ei saisi päähänsä kehittää vuosisadan aivastelukohtausta. Itse asiassa olisi hyvä idea pitää tämä keskustelu siskon kanssa mahdollisimman lyhyenä jotta M.A ei ottaisi ja rupeaisi räkimään lattianrajassa.

"Joo, sisään vain", Gemma kuullutti vastaukseksi sisarelleen oven taakse, istuen lattialla ihan muina naisina. Siskotyttö noudatti pyyntöä, avasi oven ja astui sisään huoneeseen. Gem odotti että toinen olisi näyttänyt yllättyneeltä nähdessään huoneessa vain yhden henkilön, mutta ei. Giselen kasvoilla oli vain ehkä hieman huolestunut ilme, ja tuo vaikutti olemuksensa puolesta muutenkin vähän epävarmalta vaihtaessaan painoa jalalta toiselle, huultaan purren ja Gemman huonetta silmäillen. Isosisko ei kuitenkaan silmäillyt tilaa siihen 'tiedän kyllä että tänne on joku piiloutunut!' -tapaan. Enemmänkin toinen vaikutti siltä kuin olisi miettinyt miten sanottava pitäisi muotoilla.
"Et vastannut puhelimeen", Gisele ilmoitti sitten töykeästi ja kohdisti katseensa Gemmaan. Viimeksi mainittu kohautti olkiaan ja kohotti kysyvästi kulmaansa. (Ja nopeasti hän mietti missä kännykkä mahtoi tosiaankin olla. Hitto, ehkä se oli vielä uima-altaalla?) Kulman kohotus kehotti hienotunteisesti siskoa menemään asiaan, ja kumma kyllä toinen ymmärsi.
"Oletko kuullut Mary-Annesta?" Elly tiedusteli jokseenkin mukavampaan sävyyn kuin äsken. Ahaa, asiaa. Gemma älysi heti kaksi asiaa. Asia yksi: tämä keskustelu ei voisi olla pitkä. Asia kaksi: hän pääsisi (ei kun siis joutuisi!) valehtelemaan. Joo, se cheerleader piileskelee tuolla sängyn alla. Ihan varmasti hän noin vastaisi!
"En ole. Pitäisikö mun muka kuulla siitä jotain?", Gemma heitti vastaan ja hymyili vallan suloisesti. Giseleä oli niin naurettavan helppo huijata ja johdattaa harhaan, johtuen lähinnä siitä että Elly ei ikimaailmassa ymmärtäisi miten kovasti Gemma häntä vihasi. Giselelle ei oikeasti tullut mieleenkään että tämä pieni, lattiatyynyjen seassa istuva brunette lasketteli mitä mainiointa valhetta täydellä pokerinaamalla. Itse asiassa Giseleä huoletti niin kovasti pikkusisarensa heittämä vastakysymys, että hän ei täysin onnistunut salaamaan hämmennystään ja säikähdystä jonka tuo pieni, viaton lause oli aiheuttanut. Hän näytti niin säikähtäneeltä että tuskin olisi tajunnut vaikka sängyn alla lymyilevä cheerleader olisikin aivastanut! Gemma oli vähällä virnistää ilkeästi katsellessaan Giseleä, mutta hän hillitsi itsensä vaivoin.
"Ei tietenkään", Elly vastasi ehkäpä liian nopeasti. "Tai siis no, ajattelin että se olisi ehkä soittanut sulle tai jotain koska... joo, siis ei mitään. Kerrotko jos kuulet siitä?"
Ja sitten isosisko poistui, eikä tarvinnut olla ihmisten elekielen asiantuntija tajutakseen että Gisele Kim oli pahasti hermostunut. Gemma kuuli toisen askeltavan omaan huoneeseensa ja ovikin kuului sulkeutuvan. Sitten vasta nuorineiti Fleming antoi itsensä nojautua tyynykasaan kunnolla, miettivä, mutta omahyväinen ilme kasvoillaan. Hänen huulilleen nousseessa hymyssään oli jotain vaarallista; vasta nyt hän oikein tajusi miten herkullisen jutun kanssa hän ja M.A ahersivat. Gisele oli jo nyt noin hermorauniona! Ehkä Mary-Annen kiristyssuunnitelma voisi sittenkin toimia.

"Mary-Ann", Gemma sanoi hetken tyytyväisenä mietiskeltyään. Hän piti äänensä tavallista matalampana. Se oli varotoimi, eihän sitä ikinä tiennyt miten ääni kuuluisi tästä siskotytön huoneeseen, huolimatta välissä olevasta kylpyhuoneesta ja kaikesta semmoisesta. "Tämä on niin jännää!! Siskotyttö oli niin hermona, tajuatko!!" Gemin äänestä kuului selvä lapsellinen innostus ja se sama innostus paistoi katseesta, kätensäkin tyttö läimäytti innolla yhteen - hänen oli vain ihan pakko purkaa intoutumista. Volyymi nousi, luonnollisesti, aavistuksen.
"Mutta sun olisi varmaan parasta poistua ettet jää kiinni", tyttö jatkoi palaten takaisiin hiljaisempaan äänentasoon, mutta vain vaivoin! Hänen olisi tehnyt mieli hyppiä ympäri huonetta kuin mikäkin kumipallo ja hihkua 'jesjesjesjes!' sillä ihan pian hän pääsisi Giselen hirmuvallasta eroon...

Mary-Ann oli nähnyt jonkin karvaisen sivusilmällään, mutta teki parhaansa, jottei katsoisi muualle kuin suoraan eteensä. Hän aavisti, että Gemman sängynalusta olisi kaikkea muuta kuin siisti sillä hetkellä, mutta enää hän ei voinut piilopaikkaansa vaihtaa, sillä juuri silloin Gemma antoi siskolleen luvan tulla sisään ja M.A nipisti suunsa tiukaksi viivaksi, jottei vain vahingossakaan päästäisi äänähdystäkään.

Blondi kuunteli tarkasti Giselen ääntä ja yritti kuulemansa perusteella muodostaa Giselen sen hetkistä ilmettä mieleensä. Kun Gisele kysyi oudon mukavaan, oliko Gemma nähnyt Mary-Annea, oli M.A vähällä hihkaisi voitonriemuisesti Gemman sängyn alla. Gisele oli aivan pakko olla kauhusta kankeana Mary-Annen takia, koska tämän äänensävy ja yleensäkään Mary-Annesta puhuminen Gemmalle viestivät tätä liiankin selvästi. Gisele tiesi olevansa pahassa pulassa, vaikka yrittikin sitä peitellä sanoessa Gemmalle, että jos tämä kuulisi tytöstä, niin kertoisi heti hänelle. Hei daa, Gemmako kertoisi Mary-Annesta jotain Giselelle? Silloin M.A tajusi sen, kuinka tärkeä Gemma hänelle olikaan. Gemma oli luonut aivan erilaisen imagon Giselelle, ja juuri se imago oli myös erittäin tärkeä Mary-Annelle. Nimittäin ilman tätä Gemman imagoa hän olisi tuskin saanut mitään selville Giselestä ja tämän ns. suunnitelmista. Ah, Gemma ansaitsisi nyt kunnon joululahjan tästä hyvästä. Giselellä ei nimittäin tuntunut olevan käsitystäkään siitä, millainen hirviö tämän sisko olikaan.

Gisele oli juuri ehtinyt sulkea oven perässään, kunnes se sitten tuli; aivastus. Mary-Annen aivastus oli ollut kimeä sihahdus, jonka seurauksena hän oli sattunut vahingossa vilkaisemaan ympärilleen. Ja se näky sai tytön palaamaan takaisin maan pinnalle ja ryömimään nopeasti esille sängyn alta.
"Iyiyiyiyiyiyiyiyiyiiyiyiy...!" cheerleader inisi inhosta ja putsasi kiivaasti vaatteitaan päästessään viimein seisomaan. "Eikö teillä oo muka siivoojaa, joka siivoo myös sängynaluset..!"
Saatuaan vaatteensa jotenkuten puhtaaksi ja Gemman innostuneen äänensävyn kuullessaan tajusi Mary-Annkin, että peli oli melkein voitettu. Nyt nimittäin hänenkin kasvoilleen ilmestyi sellainen hymy, mikä ei kertonut mistään muusta kuin suuresta tyytyväisyydestä ja varmuudesta.
"Ou mai gaad.." totesi blondi ymmärtämättömästi, mutta sitten hänen huulensa vääntyivät leveään virneeseen. "Tää on niin varma voitto..! Gisele pelkää mua! Se tietää, että mä oon sille vaaraksi!" ääntä oli vaikea pitää hiljaisena, mutta Mary-Ann oli onnistunut pitämään äänensä edes jotenkuten hiljaisena. "Oikeesti, mä varmaan voin oikeesti saada sen paikan suosituissa!"

Cheerleader oli onnensa kukkuloilla. Ehkä hänen onnensa olisi viimeinkin kääntynyt valoisempaan suuntaan. Ehkä hän viimeinkin onnistuisi pääsemään sinne, minne hän kuului. Hän kuului suosittuihin, kuului, kuului ja kuului! Mutta ikinä hän ei sinne ollut päässyt. Mutta nyt, kaikki oli toisin. Mary-Ann oli tehnyt niin paljon töitä päästäkseen mukaan niihin, joista voisi tulla seuraavia suosittuja. Pian, kun Gisele olisi poissa pelistä, niin suositut etsisivät uutta jäsentä joukkoonsa. Ja Mary-Ann olisi ensimmäisenä jonossa, aivan muuten varmana olisi. Hän tekisi kaikkensa, jotta juuri hänestä tulisi seuraava suosittu heidän koulussaan!
"Oot ehkä oikeassa", tyttö totesi nyt jo tasaisemmalla äänellä ystävättärelleen, joka oli juuri kehoittanut häntä poistumaan. Nyt pitäisi vain pitää pää kylmänä ja olla avoin uusille ajatuksille. Mary-Annen täytyisi jatkossa olla todella tarkkana siitä, kenen seurassa hän voisi mitäkin puhua. Gisele ei onnistuisi häntä enää murskaamaan, se olisi varmaa. "Onks Gisele yhä talossa?"

//Voi elämä mitä hepreaa.. XD Toivottavasti saat edes jotekuten selvää :,,D

Gemman hymyyn tuli aavistuksen nolo sävy Mary-Annen kommentoidessa toruvasti (toruvalta se Gemille kuulosti!) sängynalusen kuntoa. Hei, ei kukaan ollut blondia sinne käskenyt menemään! Ähh... ehkä pitäisi joskus antaa sen siivoojan tulla tähän huoneeseen asti...

Ystävättären siirtyessä hillittyyn hihkumiseen Gemma nyökkäili yhtä innoissaan. Tosin - hänen piti tunnustaa että Mary-Annen näkeminen suosituissa ei ollut hänen unelmansa numero yksi, mutta näytti hyvinkin todennäköiseltä että tuo blondi kuuluisi seuraaviin suosittuihin. Gem ei silti olisi tosiaankaan halunnut alistua M.A:n komenneltavaksi, alempiarvoisemmaksi kuin tuo, mutta se näytti aika pakolliselta. Mutta olihan siinä yksi hyvä puoli; jos Mary-Ann kohoaisi suosittuihin, ei Gemma tippuisi alas Giselen kanssa. Gem tiesi että monet - siis oikeasti MONET - kermalaiset tekisivät kaikkensa saadakseen vedettyä hänet pois ensimmäisen kastin joukosta, joten sinällään Mary-Annen aseman paraneminen tekisi hyvää.
"Mm, niinpä... sun ainut uhkasi on ehkä Tessa Frayer", Gemma totesi, nyökytellen jälleen. Suurin osa cheerleadereista oli liian typeriä, tai sitten täysin kunnianhimottomia tai luuserikansaa suosivia, eivätkä nuo missään tapauksessa sopisi legendaaristen suosittujen rivistöön. Suosittuihin kuuluvalla piti olla tyyliä ja asennetta, sellaiset tyhmät ja kikattelevat vetyperoksidiblondit eivät olleet sen tittelin arvoisia. Rikkaista pennuistakaan kukaan ei oikein tuntunut vakuuttavalta ehdokkaalta - ja voisiko joku muka oikeasti nousta jostain pohjasakasta ja päästä suosittuihin? Ha-loo, ei ikinä! Mutta ah, Tessa... Tessa Frayer. Yksi Cherie Hayesin läheisimmistä ystävistä. Siitä Frayerista voisi tulla ongelmaa - ehkä se yhtäkkiä päättäisikin että hei, mähän haluan itselleni spotin suosituista. Se mimmi oli vieläpä liian läheinen Cherien kanssa että siitä olisi jotain paskaa voinut keksiä maineen mustaamiseksi. Harmillista, vallan harmillista tosiaan...

"Omaan huoneeseensa se meni, niin olin kuulevinani", Gemma sanoi M.A:n tiedustellessa Giselen whereabouts. "Soitatko limusiinin vai miten? Voin varmaan mennä viihdyttämään rakasta siskokultaani kun auto saapuu ettei Elly päätä putkahtaa etupihalle seuraamaan lähtöäsi." Gem painotti ilmaisua 'rakas siskokulta' erityisen ironisesti. Ahihi! Gisele olisi kohta ihan säpäleinä, rikkipoikki ja pinossa, ja Gemma pääsisi sisarestaan eroon ja saisi vittuilla tuolle avoimesti. Jotenkin Gem ei pystynyt nyt muuta sen tarkemmin ajattelemaan, edes tuo Tessa Frayer-ongelma ei harmittanut häntä niin paljoa. Kyllä hän selviäisi vaikka Mary-Annen paikka menisikin jollekin muulle! (Ei kyllä pitäisi sanoa tuota M.A:lle.)

Tessa Frayer. Senpä Gemma meni tosiaan ääneen sanomaan. Se muija jos kuka oli piikki lihassa. Miten ihmeessä Mary-Ann nyt onnistuisi pääsemään siitä Cherien hännystelijästä eroon! Kamalaa, hän oli ollut sokea ja typerä, kun ei ollut muistanut Tessa Frayerin olemassaoloa. Mary-Ann oli jotenkin mennyt kuvittelemaan itsensä number one:ksi, vaikka tosiasiassa hänellä taisi ollakin aika kovia kilpailijoita pian vapautuvasta suositun tittelistä (jep, M.A tosiaankin oli varma, että Gisele tulisi putoamaan suosituista ja yksi paikka vapautuisi). M.A:n pitäisi nyt hakeutua aivan kunnolla Cherien suosioon, jos blondi tahtoi oikeasti päästä suosittuihin Giselen sieltä pudottua.
Eli seuraava missio olisi etsiä jotain törkyyksiä Tessa Frayerista. Tuoda Tessa Frayer huonoon maineeseen Cherien silmissä. Hienoa, mistäs pitäisi siis aloittaa?
"Meidän täytyy ottaa enemmän selvää siitä Frayerista..." cheerleader totesi matalasti ja uskoi Gemman heti tietävän, mitä hän ajoi takaa. Niin, heidän täytyisi saada Tessasta selville jotain ei niin kivaa, mikä taas olisi Mary-Annesta oikein kivaa.

"Mä käskin Henryä pysymään lähettyvillä", vaaleaverikkö vastasi Gemmalle tämän soittokysymykseen. M.A otti kännykkänsä esille ja painoi pikanäppäintä, jolloin kännykkä alkoi soittaa Mary-Annen kuskille.
"Tuu hakemaan", oli nopea ja vaativa käsky, jonka jälkeen luuri lyötiin ehkä hieman törkeästi korvaan, mutta ne, jotka tunsivat Mary-Annen, tiesivät tämän olevan juuri hänen tapaistaan.

"Menepä viihdyttämään Gisele kultaa, niin mä pääsen livahtamaan ulos", Mary-Ann heläytti ja hymyili hyvin itsevarmasti ja tyytyväisesti sipaisten samalla hiuksiaan pois kasvojensa edestä. Tänään Mary-Annen kotitehtäviin kuuluisi siis hautoa sitä Giselen kiristämissuunnitelmaa ja ottaa selvää Tessa Frayerista. Siinä vasta tekemistä illaksi. Mutta hyvin mieluista tekemistä se tosiaan oli.
Mary-Ann käveli Gemman luokse ja kaappasi ystävättärensä tiukkaan halaukseen. "Me onnistutaan tässä, mä oon niin varma!" tyttö hihkui innosta ja antoi vielä nopean poskisuukon Gemmalle. "Soitellaa ja tekstaillaan vielä illasta, okei? Kiva, mä meen nyt, ennen kuin mä jään kiinni."
Sen jälkeen Mary-Ann poistui hiljaa Gemman huoneesta ja hiipi käytävää pitkin kohti portaita. Gemma menisi luultavasti harhauttamaan Giseleä, jotta Mary-Annen olemassaolo ei paljastuisi tälle.

//Joo, sä varmaan lopetat tän pelin? :,,D KIITOS PELISTÄ <33

//jaaap, kiiitoos 8D tulipa vammanen lopetusvuoro mutta väliäkö tuolla.

Frayerin tekemisien sorkkiminen ei tuntunut yhtään niin jännältä kuin Giselen tutkiminen. Tessa Frayer nyt kuitenkin oli sen verran läheisempi olio Cherielle, tai sellaista Gemma oli vähän niinkuin ymmärtänyt kuulostelujensa perusteella. Kaikilla oli kuitenkin luurankonsa kaapeissa, ja ehkä hienovaraisella tunnustelulla ja tutkinnalla Tessastakin saisi jotain selville... salaisuudet on tehty paljastettavaksi!

Ah mutta, sitä ehtisi tosiaan miettiä myöhemminkin. Nyt Gem vain nyökkäili ystävälleen ja virnistipä brunette vinosti M.A:n tavalle puhua kuskilleen. Kuinka erityisen kohteliasta...
Cheerleaderin halaus hiukan yllätti Gemman, mistä johtuen hän ei haliin heti tajunnut edes vastata. Gemin päässä pyöri kai liikaa asioita juuri nyt kun tälläiset normaalit jutut yllättivät. Ajatusten setviminen olisi tosiaankin seuraavaksi prioriteetti numero yksi, heti sitten kun M.A olisi turvallisesti kotimatkalla.
"Joo, soitellaan", Gemma älysi todeta. "Kunhan löydän sen mun puhelimeni."
Hyppäsipä hänkin sitten ylös, ja poistui ystävättärensä perässä. Nopeasti Gem vilkaisi cheerleaderin jälkeen, varmistaakseen että tuo oli päässyt alakertaan, ennen kuin brunette meni ja koputtamatta pöllähti sisarensa huoneistoon, taiteiltuaan ensin tietty huulilleen sen leveimmän ja ystävällisimmän hymynsä. Neidin tummat silmät kiersivät nopeasti siskon huoneen, spotaten Giselen siron hahmon istumasta läppärin edestä, selkä ovelle päin.

"HEI SISKOKULTA", Gem kajautti niin vittumaisen ärsyttävästi kuin vain pystyi, saaden mainitun siskokultansa hätkähtämään ja kääntymään. Ilmeisesti toinen oli ollut pahasti ajatuksiinsa syventynyt kun ei oven käymistä tajunnut - mutta hyvä niin.
"Kuinka hurisee?" Gemma jatkoi välittämättä ärtyneestä katseesta, jonka oli osakseen saanut. Ärsyyntynyt silmäys vain ilmaisi, että Giselellä alkaisi hetken härnäämisen jälkeen keittää ihan kunnolla. Ajatus puolisiskon ajamisesta raivon partaalle oli kyllä kieltämättä kutkuttava, mutta Gem muistutti itselleen että ei ollut huvittamassa itseään.
"Mene pois", Gisele mutisi vastaukseksi, antaen ryhtinsä lysähtää täysin. Epätoivoinen olemus ei Gemman sydäntä paljoa hetkauttanut.
"Mä ajattelin vain tulla pitämään sulle seuraa kun vaikutit niin oudolta äsken", pienikokoinen brunette virnisti. Siskoksista molemmat tiesivät että he eivät ikinä eivätkä koskaan pitäneet toisille seuraa.
"Vinkki: ovi on sun takansi", Gisele kuittasi, kurottautui nappaamaan yhden lattiatyynyistä. Gemman silmät levisivät Giselen tähdätessä ja heittäessä isokokoisen tyynyn matkaan. Vingahtaen nuorempi siskoista maastoutui, ja tyyny läsähti oveen.
"Okei, point taken", Gem ähkäisi näennäisen nujerrettuna, ponnistautuen takaisin seisomaan. Salaa hän oli kuitenkin tyytyväinen itseensä, vaikka ei osannut itsekään sanoa miksi. Mitään sanomatta tyttö pujahti huoneesta ulos, jättäen Giselen pureksimaan hermostuneesti kynsiään lattialle. Ehkä se oli se Giselen selvä hermostuneisuus. Selvästikään isosisko ei yhtään tiennyt mitä tehdä tilanteelle... mutta onneksi Gemmalla (ja Mary-Annella, tietysti) oli suunnitelmia Giselenkin edestä.