The Beast

Siinä oli hemmetti vie kulunut pari kuukautta (enemmänkin!), ennen kuin tämä blondi oli pystynyt kävelemään niin, ettei häntä sattunut johonkin paikkaan. Pitkästä aikaa hänellä oli yllään cheerleadereiden asu ja monet katsoivat häntä uteliaasti tytön kävellessä pihan poikki parin muun cheerleaderin kanssa. Moni kuiskutteli sillä hetkellä juuri tästä blondista cheerleaderista, joka oli pari kuukautta sitten hakattu melko pahaan kuntoon. Mutta siinä hän nyt sitten oli ja käveli ja näytti siltä kuin kaikki olisi niin kuin ennenkin. Niinhän asiat olivatkin.

Mary-Annen nenä oltiin korjattu, hänen vammansa olivat parantuneet, eivätkä ne kauheat mustelmat enää rumentaneet hänen kehoaan. Hänen paikkaamisensa oli maksanut (well of course), mutta ilman niitä Mary-Ann ei luultavasti olisi koulussa näytillä. Hän oli pysynyt seinien sisällä monia viikkoja sairaalasta kotiutumisensa jälkeen, sillä hän ei olisi kestänyt juoruja omasta kauheasta ulkonäöstään. Hänelle oltiin palkattu yksityisopettaja, joka piti huolen siitä, että Mary-Annen palatessa kouluun tyttö ei olisi aivan kokonaan pudonnut kärryiltä. Isikulta oli soittanut koululle uhkaavan puhelun, jossa hän käski rehtori Brownia pitämään tyttärestään huolta tai muuten ei hyvää seuraisi. Tässä tapauksessa puhuttiin myös eräästä rahasummasta, josta ei kuitenkaan puhuta sen enempää..

Mutta nyt tosiaan M.A oli valmis palaamaan takaisin normaaliin elämäänsä. Hänen suunnitelmansa ja aikeensa olivat vain saaneet lisäsiemauksen omien tapahtumiensa takia; cheerleader aikoisi tehdä kaikkensa pitäkseen järjestyksen koulussaan ja hän aikoisi pitää huolen siitä, että kukaan ei tulisi enää IKINÄ hyppimään hänen silmilleen. Ne, jotka olivat hänet hakanneet (tyttö ei muistanut hakkaajiensa kasvoja tai ääniä, mutta sen hän tiesi, että nämä olivat samassa koulussa ja kuuluivat kapinallisiin), olivat saaneet Mary-Annen tosiaankin muuttumaan. Muuttumaan vain entistä hirmuisemmaksi tyranniksi. Heh. Jos tytön olisi muka pitänyt ottaa opikseen hakkauksestaan, niin tässä tapauksessa se ei ollut toteutunut. Mary-Ann aikoisi tästedes puuttua jokaiseen sellaiseen asiaan, mikä vain koskisi klikkiasioita. Hän esimerkiksi aikoisi vahtia kermalaisten ja myös muiden klikkiläisten tekemisiä kuin haukka konsanaan, hän pitäisi kermat omassa porukassaan ja muut luuserit omassa porukassaan. Kukaan ei pääsisi koskaan nousemaan enää kermaan, jos se oli Mary-Annesta kiinni. Kerma oli oma porukkansa ja siihen synnyttiin. Ja kerma oli se, joka hallitsi koulussa. Niin se meni, joten muiden oli parasta tottua siihen. Niin se oli aina ollut! Joten turha luulla, että friikit tai kapinalliset aikoisivat kohentaa asemaansa koulussa. Tässä vaiheessa Mary-Ann sanoisi tiukan 'ei' ja asettuisi tätä hanketta vastaan.
Kerma oli hänen! Eikun siis heidän, kermalaisten!

Cheerleader hakeutui erään pöydän luokse, jossa istui pari tavista. Pelkällä katseella Mary-Ann sai nämä häädettyä pöydän ääreltä ja istuutui siihen kahden ystävättärensä kanssa. Mary-Annen tummansiniset silmät katsahtivat koulun pihan läpi todeten, että asiat olivat kunnossa, jonka jälkeen hän keskittyi syömään salaattiaan.

//Célinen asukokonaisuus tällä kertaa :-)))

Äsh! Miksi ihmeessä serkun syntymäpäiväjuhlien piti olla heti hänen koulupäivänsä jälkeen? No, olihan siinä hyvätkin puolensa; hän saisi kulkea kalliissa mekossaan ympäri koulua ja kerätä ihailevia katseita itseensä, sekä herättää tavallista enemmän huomiota oppilaiden keskuudessa. Ah, se vasta olikin ihanaa!
Mutta sitten ne huonot puolet; aivan varmasti joku onnistuisi sotkemaan hänen rakkaan mekkonsa käyttökelvottomaksi, eikä hän sen vuoksi kehtaisi mennä serkkunsa luokse. Olisihan se noloa mennä pilalle mennyt mekko yllään vähänkään julkiselle paikalle! Ja vielä kamalampi puoli oli se, ettei hän tänään voisi harjoittaa iki-ihanaa cheerleadingia M.A:n kanssa, joka oli täysin toipunut siitä kamalasta tragediasta.

Vaaleahiuksinen cheerleader asteli itsevarmuutta uhkuen pihalle mustat korkokengät jalassaan ja alkoi sitten etsiä katseellaan tuttua blondia, jolle voisi kertoa, kuinka syvältä tämä päivä tulisi olemaan. Nopeasti harmahtavan vihreät silmät löysivät löysivät etsimänsä ja ennen kuin neito ehti sen enempiä ajatella, lähti hän jo suunnistamaan tuon suuntaan.
Valkoisesta laukusta kaivettiin omatekoiset eväät, jotka hän olin tarkoin suunnitellut ennen kouluun lähtöä sen perusteella, ettei mikään niistä voisi vahingossakaan jättää melkoisen näkyviä jälkiä hänen mekkoonsa.
Neidon tuuriksi kuitenkin vain vesipullo onnistui osumaan hänen käteensä, mikä ihmetytti häntä suuresti. Ei kai hän nyt ollut voinut jättää eväitään kotiin? Aivan varmasti hän oli muistanut ottaa ne mukaansa! Hänellä oli vielä kaiken lisäksi tarkka mielikuva siitä, että hän olisi laittanut ne pari voileipää ja kotitekoisen salaatin laukkuunsa. Ehkä ne vain olivat hautautuneet koulukirjojen sun muiden alle?
"M.A!" hihkaisi Céline sitten nostettuaan katseensa takaisin eteensä ja huomattuaan, että oli päässyt tarpeeksi lähelle ystävätärtään. Ystävällinen hymy kohosi neidon huulille ja silmät tuikkivat kuin iltatähdet konsanaan.
Oli niin helpottavaa nähdä toinen hyvässä kunnossa. Aivan kuin mitään hakkausta ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Sen enempiä lupia kyselemättä cheerleader istahti kuningatartaan vastapäätä ja laski laukun vierelleen, jota alkoi taas kaivaa hyvin kiivaasti. Niiden eväiden oli aivan pakko olla hänen mukanaan! Muuten hän voisi hakeutua lääkäriin ja pyytää dementialääkitystä, kun kerta oli onnistunut muistamaan aivan väärin aam-
Ah, siinähän ne.
Céline nosti salaattinsa ja vesipullon pöydälle jättäen voileivät laukkuunsa, sillä oli päättänyt syödä ne vasta kun koulupäivä oli päässyt päätökseen. Salaattikulho avattiin ja haarukka otettiin käteen, jolla seivästettiin yksi kauniin vihreä lehti.

"Tää on ihan kamalaa!" aloitti neito kertomisensa, "Mun serkulla on tänään synttärit ja ihan typerään aikaan, jonka takia joudun lähtemään ajamaan sinne suoraan koulusta. Oikeasti, kuka idiootti luulee, että opiskelijat pääsee aikasin koulusta?".
Pientä kikatusta sattui kuulumaan hieman kauempaa ja automaattisesti utelias naisenalku siirsi katseensa sen suuntaan huomatakseen jonkun cheerleaderin ja urheilijan kuherteluhetken. Silloin hänen mieleensä ponnahti vain ja ainoastaan yksi asia: Rin ja Josh. Hänen rakas serkkunsa, joka oli aivan varmasti noiduttu tai jotain, seurusteli nörttitytön kanssa. Siis nörtin! Hei haloo! Ja pahinta tässä oli vielä se, että hän ei saanut kertoa siitä kenellekään. Ei edes M.A:lle, josta tulisi hyvin vaikeaa.. Hänen elämänsä kun koostui juoruista ja tässä olisi todellakin mehukasta mehukkain juoru, mutta samalla se turmelisi Joshin mainetta, joten... Niin...
Ärsyyntynyt katse käännettiin takaisin edessä istuvaan blondiin ja jalalla poljettiin hermostuneesti maata. Ei hän mitenkään voisi pitää suutaan kiinni tämän asian suhteen!

Mary-Ann oli juuri parhaillaan keskustelemassa ystävättäriensä kanssa pöydän epäsiististä kunnosta, kun hän kuulikin jo jonkun huutelevan peräänsä. Päätä käännettiin huudon suuntaan ja pian tytön silmiin osui tuttu kukkakeppi (tänään M.A oli tavallistakin äreämmällä ja halveksivalla tuulella), jolla oli yllään aivan liian sopimaton asu koulupäivään. Mary-Ann muisti nähneensä tuon mekon erään suunnittelijan lehdessä ja lehdessä mekko oli ollut aivan upea. Célinen päällä mekko ei tosin ollutkaan enää niin upea, joten tyttö päätti inhota sitä, tietenkin salaa.
"Cél, hei muru", blondi kuitenkin tervehti tuttuun tyyliinsä ja katsoi, kun tyttö istuutui häntä vastapäätä. "Kiva mekko. Tosin aika juhlava kouluvaatteeks", Mary-Ann kuitenkin livautti huuliensa välistä totuuden, mutta yritti peittää kalskeaa sävyään hymyilemällä rohkaisevasti.

Mary-Ann sai kuitenkin vastauksen pohdintoihinsa, kun Céline kertoi joutuvansa lähtemään serkkunsa synttäreille.
"Siis daa, serkkujen synttärit on niin vanha juttu", vaaleaverikkö päätyi tokaisemaan pingottuneesti ja sipaisi nopeasti hiuksiaan pois kasvoiltaan. "Mä oon ollut mun serkkujen synttäreillä viimeks... Kuus vuotta sitten? Enkä oo kyllä enää niihin menossa tylsistyttämään itteeni."
Cheerleader tunki haarukkansa salaattiastiaan ja laittoi sitten haarukallisen salaattia suuhunsa. Niin raikasta ja virkistävää.
"Mä oon pahoillani sun puolesta, että joudut uuvuttaviin sukulaisjuhliin", Mary-Ann totesi sitten ja katsahti Célineä hitusen säälivällä katseella. Se säälivä katse kuitenkin päättyi melko nopeasti ja jälleen se kylmäkiskoisuus täytti Mary-Annen. Hän oli ollut viime päivinä melko kiukkuinen, mutta olihan hänellä syynsä. Olihan hänet hakattu ja ihmiset kohtelivat häntä erilailla. Se ei sopinut Mary-Annelle yhtään, ei sitten lainkaan. Hän tahtoi osoittaa kaikille olevansa yhä sama itsensä, ehkä jopa vielä parempi versio itsestään kuin aikaisemmin.

"Céline, piristä mun päivää", Mary-Ann pyysi sitten turhautuneena ja suorastaan viskoi haarukkansa salaattikulhoonsa. "Ihan ku kaikki pyöris mun hakkausjutun ympärillä, enkä mä halua, että sitä enää jauhetaan. Seki on jo niiiin vanha juttu."

Huh... M.A vaikutti olevan pahalla päällä, jonka Céline totta kai laittoi merkille. Senhän huomasi jo toisen ilmeistä ja äänensävystä, jopa sanavalinnoista. Jotenkin vaaleatukkaisesta tytöstä tuntui, että hänen asukokonaisuutensa oli jostain syystä aivan vääränlainen tähän päivään. Ei sillä, etteikö se olisi jo muutenkin vääränlainen kouluun, mutta tunne kertoi aivan muuta... Céline ei vain osannut pukea sitä sanoiksi.
"No niin onkin! Mutta kun meidän suku on niin läheinen ja jäkä jäkä jää, ainakin vanhempien mukaan. Jopa Monique joutuu lähtemään, joka kertoo jo jotain." Céline voihkaisi ja laittoi salaatinlehden suuhunsa, "Se kun ei melkein koskaan joudu lähtemään mihinkään tällasiin."

Ja taas cheerelader päästi jotain kikatusta suustaan, mutta tällä kertaa Céline ei kääntänyt katsettaan tähän vaan manasi mielessään tätä ja tämän poikaystävää maan rakoon. Jos hänellä olisi ollut omena tai jotain, olisi hän heittänyt sen näiden niskaan. Mutta sitten siinä olisi tullut se ongelma vastaan, että hän olisi saanut niskaansa urheilijakundin vihat, eikä olisi voinut lähteä pakoon Monan selän taa, sillä toinen ei ollut koulussa..
"Onhan se. Musta siitä on ihan turhaa jauhaa", myötäili neito ystävättärensä sanoja ja näytti pohtivalta. Mitäköhän hän voisi kertoa kuningattarelleen?
Haarukalla seivästettiin sitten kunnolla salaattiannosta ja saalis ängettiin suuhun, joka pureskeltiin huolellisesti, ennen kuin nielaistiin. Voih, hän niin halusi kertoa M.A:lle, mutta ei saanut! Mikä neuvoksi? Aivan varmasti tämä oli jo kuullut kaikki mahdolliset juorut, paitsi tämän! Ja hänelle vielä annettiin tehtäväksi piristää tätä blondia. Mitä jos hän epäonnistuu? Saako hän huonon maineen jaja-
"Mulla on yks tosi mielenkiintonen uutinen-" hoikka tyttö aloitti, mutta mutristi sitten suunsa kiinni ja vilkaisi M.A:n vieressä istuvia tyttöjä, "mutta mä en saa kertoa sitä..."

Mary-Ann oli jo valmiina kuulemaan Célinen suusta jotain sen tapaista, ettei toisella ollut mitään kerrottavaa Mary-Annelle. No miten muka Célinellä pystyi edes olemaan jotain sellaista tietoa, mikä ei olisi jo Mary-Annen korviin jostain kantautunut. Tottahan se oli, että M.A:lla oli olemassa vaikka minkälaisia lähteitä, joilta hän kuuli ensimmäisten joukossa kaikki mehevimmät juorut. Ja yleensä tämä cheerleader sai olla se, joka niitä tietoja jakoi koulussa ympäriinsä.
Eli Célinellä ei varmastikaan olisi mitään kerrottavaa tylsistyneelle ja turhautuneelle Mary-Annelle. Pitäisikö tässä oikeasti jo alkaa keksiä niitä juoruja ilmasta? Kyllähän sekin onnistuisi. Ainakin saisi jotain toimintaa tähän tylsään arkeen.

Mutta kaikkien (Mary-Annen) yllätykseksi Céline avasikin suunsa ja oli aikeissa kertoa jostain mielenkiintoisesta uutisesta - jota toinen ei muka saisi kertoa. Tummansiniset silmät kääntyivät katsomaan Célineä tutkivasti. Oliko toisella muka oikeasti jotain sellaista tietoa, mitä M.A ei muka tiennyt? Tästä täytyisi ottaa selvää. Cheerleder kun ei mielellään jäänyt asioiden ulkopuolelle tietämättömäksi.
"Kate, Marilyn. Menkää kiusaa jotakuta", Mary-Ann käskytti ja nopeasti tämä kaksikko oli jättänyt Célinen ja Mary-Annen kahdestaan. M.A nojautui pöydälle kyynärpäidensä varaan ja katsoi Célineä nyt enemmänkin painostavasti. "Sä tiedät, että mulle voit kertoo ihan kaikesta.." vaaleaverikkö sanoi houkuttelevalla äänellä ja loihti huulilleen nyt vilpittömän hymyn.
"Kyllä sä voit mulle kertoo sen uutisen. En mä kerro kenellekään."
Haha, sen kun näkisi.

Céline katsoi hyvin epäilevästi kun kaksi muuta tyttöä lähti heidän seurastaan ja käänsi katseensa suoraan salaattiinsa, jota sorkki nyt ruokahaluttoman näköisesti haarukallaan.
Voih... Miksi hänen suunsa ei ollut pysynyt kiinni? Nyt totta kai M.A halusi tietää, mitä asiaa hän ei saanut kertoa.. Häntä ei ollut luotu tätä varten. Häntä ei ollut luotu pitämään salaisuuksia. Salaisuuksia, joista vielä kaiken lisäksi sai niin helvetin mehukkaita juoruja.
Harmaat silmät siirrettiin vastapäätä istuvaan cheerleaderiin, jotka viestivät enemmän kuin selvästi sitä, että jos hän nyt kertoisi asian, ei huomista tulisi. Ainakin näin oli Monique asiansa esittänyt. Josh nyt oli ollut hieman hienovaraisempi, mutta ei hän niin tyhmä ollut, etteikö osannut tulkita tämän ei niin vaarallista uhkausta vaaralliseksi.
"Sun pitää luvata, että suojelet mua tän asian paljastamisen seuraamuksilta", kukkakeppi sanoi hyvin vakavalla äänellä kuningattarelleen, "Tää on niin iso juttu, että en todennäkösesti selviä ilman apua huomiseen."

Pah! Ei hän enää voinut lopettaa. Myöhäistä. Kun hän kerran oli jotain aloittanut niin se oli vietävä kunnialla loppuun. Vaikka henki menisi.
Vaaleaverikön katse käväisi vielä haarukkaa pitelevässä kädessään, jonka jälkeen huokaisi sitten luovuttaneena. Tyttö vilkaisi olkansa ylitse varmistaakseen, että he varmasti olisivat kahdestaan ilman kuuntelevia lisäkorvia ja nojautui lähemmäs Mary-Annea päästettyään irti haarukastaan.
"Sähän tiedät ne juorut siitä kun yllätin Joshin ja Trinityn sieltä terveydenhoitajan huoneelta ja sanoin, että se likka oli vaan yrittäny johtaa Joshia harhaan?" aloitti Céline astetta hiljaisemmalla äänellä, "No, se ei ihan ollutkaan niin. Josh oli oikeasti tarjoutunu auttamaan sitä, herrasmies kun on, kun se oli kaatunu. Mutta se nyt ei ole se asia, mitä aion kertoa... Ja sitten jotain kuukaus sitten ne oli menny Meksikoon viikonlopuks. Vahingossa totta kai. Mulle ei oikein kerrottu tarpeeks tarkasti, että mitä siinä oikeasti oli tapahtunu. Ja nyt... Ne... Seurustelee."

Mary-Ann nyökytteli päätään malttamattomasti. "Joo joo, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon. Anna tulla jo; mitä mehukasta kerrottavaa sulla mulle on?" Kyllä M.A Célineä tukisi ja 'suojelisi', jos toisen paljastama juttu olisi todellakin mehuisa. Mutta jos Célinen paljastama juttu paljastuisikin aivan turhaksi ja mitättömäksi, niin eihän M.A jaksaisi sitten Célineä siitä hyvästä paasata.

Viimeinkin toinen alkoi puhua ja tyttö syventyi kuuntelemaan. Hän nyökytteli aina tilaisuuden tullen päätään, jotta Céline ymmärtäisi, että Mary-Ann kuunteli ja ymmärsi toisen kertomat asiat. Niin, se Josh Fanelli ja Trinity mikä lie Hudsonin juttu... Se oli oikeasti säikäyttänyt melkein koko kerman. Siis nörtti ja urheilija olivat ehkä maailman ällöttävin pari ikinä! Josh Fanellihan saisi kenet tahansa naispuolisen, kunhan vain hymyilisi ja näyttäisi hyvältä. Joten miksi Josh muka olisi päätynyt ottamaan jonkun mitättömän nörtin rinnalleen, sitä M.A ei tosiaankaan ymmärtänyt.
Ja hän oli ymmärtänyt, että puheet Joshista ja Trinitysta olisivat jo unohtuneet, sillä ainakaan Mary-Ann ei ollut näistä mitään kuullut. Joten miksi Céline oli ottanut asian puheeksi...

M.A tajusi asian juuri ennen kuin Céline sanoi sen sitten suoraan. Ei kai.. EI KAI?
"MITÄ", cheerleader parkaisi järkyttyneenä ja hänen suunsa oli avautunut suureksi. Hän toljotti Célineä sillä hetkellä kuin mikäkin tolvana ja vaaleaverikköä katsottiin kummastuneena. Olihan tämä päästänyt varsin kovaäänisen huudahduksen suustaan. "Sä et voi olla tosissas. Ne kaks... Yhdessä?" Mary-Ann maisteli noita sanoja suussaan ja nyt häntä oksetti. Josh Fanelli ja Trinity Hudson, yhdessä. Pitäisikö tässä ruveta itkemään? Sellainen hetki tämä oikeasti oli.
"Voi jumalauta. Eikö se Josh muka tajua, että se haaskaa aikaansa sen... Sen... Sen pahuksen nörtin kanssa, joka ei edes näytä hyvältä? Siis voi vittu", Mary-Ann puhui aivan sekavia ja pyöritteli päätään. Tämä tieto, se... Se oli todellakin tullut aivan puun takaa. Ja tämä tieto tosiaan oli suuri, vaikkei ehkä mehukas. Tässähän olisi vaarana se, että nörtit alkaisivat kuvitella itsestään liikoja ja alkaisivat tyrkyttää itseään kermalaisille. Hyi! Ne finninaamat saisivat pysyä kyllä siellä omiensa parissa, kiitos vaan.

"Meidän täytyy tehdä jotain", cheerleader sanoi päättäväisesti ja nousi salamana ylös penkiltä. Hänen tummansiniset silmänsä alkoivat heti metsästää erästä ihmistä. "Ekaks me puhutaan sen nörtin kanssa..."
Minne ihmeeseen se nörtti oli muka kadonnut? Viettikö tämä ruokatunnin sisällä?

M.A:n reaktiota Céline oli jo osannutkin odottaa ja pelätä. Olihan se kamalaa, että urheilija ja nörtti olivat yhdessä, mutta minkäs sille voi? Näille oli jo varmaan ehtinyt punoutua vahva side, johon edes itse Mary-Annella ei olisi osaa eikä arpaa. Koska jo hänen yrittämisensä olivat olleet turhia. Eivät ne ikinä eroaisi, oikeasti. Täytyi nyt sen verran selväjärkinen olla, että jos kaksi aivan toisesta maailmasta olevaa ihmistä rakastuu niin sen täytyy olla jo jonkin korkeimman voiman aikaansaannos.
Josh tiesi säännöt, samoin Trinity, mutta silti näin oli päässyt käymään.
"Ehkä se on Joshista viehättävä.." sanoi Céline hyvin hiljaa ja huomasi ystävättärensä nousevan ylös penkiltä, jonka seurauksena totesi, että ruokailut taisivat jäädä tähän. Ja kaiken kukkuraksi hänen ruokahalunsa oli mennyttä.
Neito laittoi salaattikulhonsa kannen kiinni ja siirsi sen laukkuun. Haarukan hän laittoi yhteen muovipussiin, jottei sen kastikkeet vain turmelisi hänen kallista laukkuaan. Vesipullosta tyttö otti vielä nopean kulauksen, jonka jälkeen laittoi senkin takaisin laukkuun.

"Jos ei nyt kuitenkaan.." Céline aneli kuningatartaan, "En halua saada päätäni pölkylle."
Niin, tässä vaiheessa hän vasta tajusi ajatella tilanteen vakavuutta. Ja ei voinut muuta todeta kuin että auts, nyt hän oli pettänyt siskonsa ja serkkunsa luottamuksen, eikä tulisi sitä helpolla saamaan takaisin.
Inhottava omatunto! Nytkö sinä vasta tajusit herätä?
"Tai no okei, etsitään se", tyttö sanoi hetken pohdittuaan. Olisi hyvä, että hän saisi kaikki "iskut" samalla kertaa, eikä erissä, sillä se sattuisi vähemmän. Ainakin niin hän luuli.

Kun Céline sanoi, että ehkä se nörtti oli Joshista viehättävä, ei Mary-Ann voinut olla nauraa pöyristyneesti ja halveksivasti tälle väitteelle. "Milloin muka nörteistä on tullut viehättäviä? Ja sitä paitsi, se Trinity on ihan yhtä samanlainen luuseripaska kuin ne muutkin. Miten se muka erois muista nörteistä", M.A tosiaan puhui rumasti, muttei katunut lainkaan sanojaan. Hän vain sattui vahvasti olemaan juuri sitä mieltä nörteistä. Hänestä nörttejä ei saanut lainkaan kannustaa tai rohkaista, he kuuluivat vain ihmiskunnan pohjalle. Ja saisivat Mary-Annen puolesta siellä pysyäkin. Turhaan se Trinity Hudson kuvitteli nousevansa asemassa ylemmäs. Mary-Ann kyllä tekisi kaikkensa pitääkseen sen nörtin siellä alhaalla, vaikka mikä olisi.

"No jos nyt kuitenkin", cheerleader intti vastaan Célinelle ja tarttui tämän kädestä. Hän jätti eväänsä ja laukkunsa pöydän ääreen ja lähti Célinen kanssa metsästämään sitä ruskeahiuksista, silmälasipäistä nörttityttöä koulun pihalta. Eihän nyt sellaista olisi vaikea löytää. "Sanotaan sille nörtille suorat sanat siitä, mitä tapahtuu, jos se yrittää nousta asemassaan... Mähän en kato vierestä, kun se käyttää Joshia hyväkseen ja teeskentelee jotain viatonta tapausta. Ei kukaan oo viaton, ei koskaan. Mä niin tallon sen pikkupaskan ja näytän sille, kuka on pomo..." Kyllä, nyt meni henkilökohtaisuuksien puolelle. Mary-Ann ei tosiaankaan ollut vieläkään toennut hakkauksestaan, vaan tahtoi näyttää kaikille yhä, että hän oli se, jota koulussa ja sen ulkopuolella piti pelätä!

---

Toisaalla.

Trinity Hudson seisoi urheilukentän stadionin sivulla ja odotteli Joshia saapuvaksi. He olivat sopineet tapaavansa toisensa salaa ja vaivihkaan, jottei kukaan näkisi heitä yhdessä. Suhteen salassapito se vasta vaikeaa oli, sillä koko ajan sai olla varuillaan, missä he kahdestaan liikkuivat ja ketkä näkivät heidät yhdessä. Se oikeasti oli vaikeaa, mutta Rin teki ainakin parhaansa selvitäkseen. Eikä siinä nyt ollutkaan mitään kestämistä, hän sai olla yhdessä pitkäaikaisen ihastuksensa kanssa, johon pikkuneiti oli vain entistä enemmän ihastunut. Olikohan tämä jo sitä kuuluisaa 'rakastumisen' tunnetta? Sillä Rinin tunteet Joshia kohtaan olivat oikeasti todella vahvat, eikä Rin enää kyennyt ajattelemaan elämää ilman Joshia sekä tämän uskomattoman kauniita silmiä...

Nörtti huokaisi onnesta ja nojautui stadionin seinämää vasten rutistaessaan laukkunsa olkaa käsissään. Joshin pitäisi pian ilmaantua paikalle ja Rin pääsisi ainakin hetkeksi aikaa tuntemaan miehenalun lämpöisen vartalon omaansa vasten. He olivat olleet yhdessä vasta pari viikkoa, mutta vieläkin Trinityn sydän se tahtoi lepattaa jännityksestä. He olivat sinänsä pääseen jo sen suhteen alkujännityksen yli, mutta yhä tässä molemmat olivat aivan eksyksissä. Rinistä oli mukavaa vain olla painautuneena vasten Joshin lihaksikasta vartaloa ja tunnustella urheilijan selkää käsillään. Hän piti myös suukoista ja sun muista hellyydenosoituksista oikein paljon. Aaaah, Jumalan valo oli tosiaankin kohdistunut sillä hetkellä Riniin! Mikään ei voinut mennä pieleen, hän oli onnensa kukkuloilla, eikä häntä saisi helposti sieltä alas.
Paitsi, jos jotain oikein pahaa tapahtuisi. Rinillä ei ollut aavistustakaan siitä, ketkä kaksi häntä sillä hetkellä oikein etsivät.

Ja sitten Mary-Ann alkoikin jo raahata häntä mukanaan. Mahtoi olla huvittava näky kun parikymmentä senttiä lyhyempi tyttö raahasi sitä pidempää osapuolta ympäriinsä. Sillä hetkellä Céline tunsi olevansa räsynukke, jota vain virta vei eikä tämä itse mahtanut sille mitään.
"Joo, sanotaan", myötäiltiin blondia tyttöä, sillä Céline ei todellakaan halunnut saada yhtään enempää tämän kiukkua niskaansa. Olihan hänellä jo kaksi ihmistä, jotka suuttuisivat hänelle, joten hän ei missään nimessä kaivannut sitä kolmatta. Kyllä kahdessa oli jo ihan tarpeeksi kestämistä.

Mutta, nyt hänen olisi suunnattava tarkkaavaisuutensa nörttitytön etsimiseen. Ei tuo varmastikaan kauaksi ole voinut pötkiä, sillä nörtit olivat hyvin uskollisia lukiolle ja sen tunneille, eivätkä missään nimessä ottaneet myöhästymisiä.
Sitten heräsikin toinen kysmys; minne nörtti voi mennä?

---

Josh Fanelli istuskeli ystäviensä kanssa pöydässä kuunnellen jälleen näiden älyvapaita juttuja, joissa ei kyllä tällä hetkellä ollut mitään järkeä. Jos joku vähänkin järkevä ihminen kävelisi tästä nyt ohitse, voisi tämä aivan helposti sanoa, että urheilijoilla viirasi päässä ja pahasti. Edes Josh ei ollut vähään aikaan päässyt kuulemaan näin idiootteja repliikkejä, vaikka pyöri näiden daijujen kanssa joka päivä koulussa ja usein myös vapaa-ajallaan.
Tosin nyt se vapaa-ajalla hengailu oli jäänyt vähemmälle, sillä hän oli jakanut aikaansa myös kolmannellekin osapuolelle, Rinille nimittäin. Joka näin by the way odotteli häntä urheilukentän stadionin luona.
"Hei, mun pitää nyt ihan oikeasti käydä hoitamassa yks juttu. Ei mee kauaa", sanoi Josh lopulta ystävilleen, jotka tuntuivat vähät välittävän siitä, minne hänellä oli asiaa. Niinpä urheilija nousi pöydän äärestä ja lähti suuntaamaan aivan muina miehinä tapaamispaikkaa kohti.

Onneksi kukaan ei näyttänyt seuraavan, eikä myöskään katsovan häntä, kun hän käveli urheilukentälle, joka oli aivan autioitunut. Noh, ruokatunti, mitä voikaan olettaa?
Josh huomasi Rinin jo saapuneen paikalle ja suorastaan harppoi viimeiset askeleet tämän luokse.
"Hei", oli ainut asia, mitä urheilija sai sanottua kun jo kietoi kätensä Rinin ympärille ja nosti tämän ilmaan pyörähtäen tämän kanssa pari kertaa, jonka jälkeen painoi suudelman neidon huulille.
"Minulla oli ihan tajuton ikävä", Josh myönsi ja laski keijukaistytön alas siirtäen pari hiussortuvaa tämän kasvoilta.
Tänään hänen elämänsä tuntui ihanalta ja kirkkaalta. Tai no, sehän oli tuntunut sellaiselta jo jonkin aikaa, kiitos Rinin, hänen tyttöystävänsä.

Rin seisoi vain enää lyhyen hetken ajan yksin, kunnes kuuli sitten tutun äänen tervehtivän. Pikkuneidin katse nousi salamana ylös maasta ja ilme kirkastui huomattavasti. Hän ehti vain loihtia huulilleen leveän hymyn, kun Josh jo ehti kietoa kätensä tytön ympärille ja pyörähti Rinin kanssa pariin kertaan ympäri. Nörtti purskahti heleään nauruun ja oli kirjaimellisesti yhtä hymyä sillä hetkellä. Bruneten päivä oli nyt täydellinen, kun siihen kuului mukaan Joshin näkeminen.
Ja Joshin huulten tunteminen omilla huulilla. Mmmm... Rin tykkää.

"Hei", Rin tervehti pehmeällä ja puhtaalla äänellään, kun oli saanut mahdollisuuden puhua. Josh mainitsi ikävästä, eikä Rin voinut muuta kuin olla samaa mieltä. "Minullakin sinua", pikkuneiti myönsi ja katseli Joshia lumoutuneena tämän suklaanruskeisiin silmiin. Ah, tyttö voisi oikeasti tuijottaa Joshia tuntikausia kyllästymättä. Ja tämä komistus oli nyt ollut jo parin viikon ajan Rinin omaisuutta. Vain ja ainoastaan Rinin omaisuutta. Miten ylionnellinen Rin olikaan ja miten hän yhä pelkäsi heräävänsä unesta.

Tyttö kohosi varpailleen ja painoi nyt omat huulensa Joshin huulia vasten. Ajatella, Rin sai tosiaan suukotella Joshia milloin vain ja miten paljon halusi. Hihi. Tyttö oli leijunut viimeiset kaksi viikkoa jossain pilvilinnoissa. Hän oli niiiiiiin tajuttoman onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä nyt, kun Josh oli siinä myös mukana tietoisesti. Josh oli todistanut sen, etteivät kaikki urheilijat vain ajatelleet vastapuolen kauneutta ja hyviä muotoja, vaan jotkut (kuten Josh) arvostivat luonnetta ja toisen arvoja. Ja Josh oli myös todistanut sen, etteivät kaikki urheilijat olleet välttämättä tyhmiä tapauksia.
"Nähdäänkö vielä tänään illemmalla?" silmälasipäinen tyttö kysyi sitten viattomalla äänellä ja silmäili Joshia hivenen anovalla katseella. Hän niin tahtoi viettää enemmän aikaa oman urheilijansa kanssa, sillä koulussa heidän yhteinen aika tosiaan oli aika vähäinen.

---

Mary-Ann kiskoi Célineä mukanaan pitkin koulun pihaa. Eikä siitä pahuksen nörttitytöstä näkynyt vilahdustakaan! Eihän kukaan voinut kadota sillä tavalla ilmaan. Tosin oli kyllä mahdollista, että se nörtti voisi olla kipeä ja pois koulusta. Mutta tuskin, se nörtti olisi vain aivan varmasti piiloutunut jonnekin. Mary-Ann kyllä löytäisi tämän, hän vaikka kääntäisi jokaisen kiven ja kannon, kunnes se tyttö löytyisi.

Kyllä se vei jonkin aikaa, kunnes tyttö oli Célinen kanssa kolunnut koko pihan läpi. Ei vilahdustakaan siitä nörttitytöstä, jota Mary-Ann nyt etsi. Toisen olisi oltava joko sisällä tai...
Katse hakeutui epäilevästi urheilukentälle päin. Mitä nörtti muka siellä tekisi? Ellei tämä nyt sattunut stalkkailemaan urheilijoita stadionin nurkalta. Hei, sehän voisi olla aivan mahdollista. Mistäs sitä koskaan tiesi, kuka stalkkasi ja ketä. Varmasti tuo nörttityttö oli harrastanut Joshin stalkkaamista.
Sitten tyttö alkoi vetää Célineä stadionia kohti, katse pyörien tarkkaavasti ympärille. "Nyt silmät tarkkana, se rotta voi olla jossain täällä..."

Juuri, kun Josh oli jälleen sanomaisillaan jotain, painoikin nyt Rin puolestaan huulensa hänen huulilleen, joka oli tullut pienenä yllätyksenä. Ei sillä, etteikö hän pitänyt siitä, vaan neidon ele ei vain ollut tällä hetkellä aivan odotettavissa.
Kohteliaisuuden nimissä urheilija vastasi toisen suudelmaan ja veti tämän hieman lähemmäs itseään.
Aika uskomatonta. Pari viikkoa sitten Rin oli ollut niin itseensä vetäytynyt ja arka, ja nyt... Niin, keijukaistyttö oli kuin toinen ihminen. Paljon rohkeampi, puheliaampi ja avoimempi sellainen.

Kuultuaan tyttöystävänsä kysymyksen Josh tunsi suupieltensä nytkähtävän pois hymyilemisestä ja kulmat menivät kurttuun. Hänellä oli jo illaksi sovittuna muuta menoa, nimittäin treenit, eikä niitä voinut lykätä myöhemmäksi ellei hän halunnut raivostunutta valmentajaansa kimppuunsa. Mutta entä treenien jälkeen? Jaksaisiko hän antaa jakamattoman huomionsa neidolle, joka niin kovasti halusi olla hänen lähellään?
Taas näitä mietteitä. Hän ei vain kertakaikkiaan osannut pistää tyttöystäväänsä nyrkkeilemisen yläpuolelle, eikä toisinpäin, josta seurasi juuri tällaisia ongelmia. Hän ei taaskaan tiennyt, miten voisi asian järjestää. Kahteen paikkaan samanaikaisesti repeäminen kun ei ollut mahdollista.

Urheilija katseli hetken Rinin ruskeita silmiä, jotka napittivat suoraan hänen omiinsa. Ne olivat niin anovan näköiset, ettei hän voisi sanoa ei.
"Mulla on kyllä treenit tänään", hän aloitti sitten ja siirsi katseensa suoraan eteensä, "mutta ei ne koko iltaa vie. Käykö, että nähdään niiden jälkeen? Tai jos ihan välttämättä haluat niin voit tulla seuraamaan niitä."
Toivottavasti edes jompikumpi hänen ehdotuksistaan kävisi Rinille.

------

Minne ihmeeseen yksi pieni nörttityttö voi noin vain kadota? Se ei vain ollut mahdollista, että toinen olisi kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Céline haravoi katseellaan pihaa, mutta näköpiiriin ei osunut tuttua, ruskeahiuksista, lyhyttä tyttöä. Aivan toivotonta touhua.. Ja M.A ei olisi tyytyväinen heidän tulokseensa, ehei, edes sen verran hyvin hän blondin tunsi, ettei häviö kelvannut tälle.

Pitäisikö hänen yrittää etsiä Josh käsiinsä ja varoittaa, että hän oli päässyt lipsauttamaan tämän ja nörttitytön pienen salaisuuden koulun pahimmalle juorukellolle? Ehkä hän-
Mutta sitten kukkakeppi tunsi, kuinka häntä taas alettiin vetää perässä, eikä hän voinut muuta kuin antaa toisen määrätä kulkusuunnan. Neiti huomasi katsoa eteensä ja oivalsi nopeasti, että Mary-Ann oli vetämässä häntä stadionia kohti, jolloin pieni epäilyksen poikanen pääsi käväisemään hänen mielessään. Mitä nörtti nyt muka siellä tekisi yksin?
"Miks se täällä olisi? Ehkä se vain on mennyt sisälle?" kysyi Céline hyvin epäuskoisella äänellään, mutta kaikesta huolimatta antoi kuningattarensa vetää tätä mukanaan.

Rin huomasi Joshin huulilla olleen hymyn haihtuvan, kun pikkuneiti oli ehdottanut illalla näkemistä. Miksi Joshin hymy hyytyi, eikö näkeminen ollutkaan hyvä idea?
Ennen kuin nörtti ehti sanaakaan sanoa, oli Josh jo sanonut illan ohjelmansa. Siihen sisältyi tietenkin nyrkkeilyä. Äh, miksei pikkuneiti ollut Joshin harrastusta muistanut ollenkaan. Sehän oli se yksi verottava tekijä heidän vähän aikaa sitten alkaneessa suhteessa. Suhteesta, joka tosin ehkä vielä varsin epämääräinen, mutta suhde kuitenkin. Niin, eikä suhde ollut sellainen, johon sisältyi kaksi ihmistä, jotka jakoivat toisilleen enemmän huomiota kuin toisille ihmisille ja kumpikin oli uskoutunut toiselle?

Josh kuitenkin ehdotti, että he voisivat harjoitusten jälkeen nähdä tai että Rin tulisi katsomaan Joshin treenejä. Silloin pikkuneidin silmät laajenivat hivenen. Oliko Josh juuri pyytänyt Riniä katsomaan nyrkkeilyharjoituksia? ... Vau. Tämä oli varmasti jälleen edistävä askel heidän suhteessaan.
"Voisinko?" Rin varmisti ja sitten hänen kasvoilleen kohosi kuitenkin hivenen epämukava hymy. "En tiedä uskallanko.. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt nyrkkeileviä ihmisiä muuta kuin vilahduksen televisiossa", nörttityttö paljasti, mutta hän tosiaan tahtoi viettää niin paljon aikaa Joshin kanssa kuin mahdollista, joten..
"Monelta sinulla on harjoitukset?"
Niin, Rin olisi kyllä menossa kannustamaan Joshia. Vaikka ne olivatkin vain harjoitukset.

---

"Jos se kerran Joshiin on ihastunut, niin mietihän; se voi ihan hyvin olla stadionilla stalkkaamassa muita urheilijapoikia", Mary-Ann kertoi myös Célinelle ajatuksensa ääneen ja jatkoi toisen kiskomista perässään. "Emmehän me tiedä mitään näiden nörttien likaisesta mielikuvituksesta.."
Blondi saapui urheilukentän laidalle ja vilkuili stadionin istumapaikkoja päin. Siellä istui joku pari muhinoimassa, mutta kumpikaan näistä kyyhkyläisistä ei ollut se, jota Mary-Ann sillä hetkellä etsi. Katse siis jatkoi tutkimistaan, mutta minuutin kuluttua oli cheerleaderin pakko huokaista luovuttamisen merkiksi. Ei se nörtin pentele täällä ollut. Ehkä tämä tosiaankin oli sisätiloissa.

"Vittu", M.A kirosi turhautuneena ja lähti kiskomaan Célineä taas perässään. Jos hän vielä nopeasti vilkaisi lähempää stadionia ja sitten menisi takaisin kouluun etsimään sitä nörttiä. M.A ei todellakaan aikoisi päästää tyttöä helpolla, kunhan hän nyt ensiksi tämän löytäisi!

"Totta kai", Josh vastasi keijukaistytön varmistukseen ja kuunteli tämän pientä pohdintatuokiota. Ei oikeastaan ollut mikään yllätys, ettei Rin ollut koskaan nähnyt nyrkkeilyä kuin vain pienen vilauksen televisiosta, sillä eiväthän tämän vanhemmat varmastikaan antaneet tyttärensä katsella moisia, väkivaltaisia ohjelmia. Okei, ehkä meni vähän yli, mutta pointti tuli kuitenkin selväksi.

Miehenalku meinasi jo jopa ehdottaa treeniensä perumista, sillä tytöltä ei kuulunut hetkeen vastausta, mutta sitten tämä kysyikin, monelta ne olivat.
"Viideltä. Ei niissä mene kuin korkeintaan puolitoista tuntia, riippuen ihan siitä, kuinka paljon Davis oikein haluaa rääkätä mua", miehenalku kertoi tyttöystävälleen ja päätti vielä huomauttaa sitten eräästä asiasta, "Niin tota... Kun sä sillon Meksikossa olit aika kauhistunut siitä... suihkujutusta, niin ethän sitten pelästy jos saatan heittää paidan ulos kehästä?"
Pitihän tämäkin vielä sanoa ja varmistaa, jottei myöhemmin sitten tulisi mitään odottamattomia ongelmia. Oli kyllä varsin outoa, että Rin halusi tulla katsomaan hänen harjoituksiaan, sillä hänen entiset tyttöystävänsä jättivät mieluiten sen vaihtoehdon käyttämättä, koska heitä ei kuulemma kiinnosta katsella hikisiä miehiä hakkaamassa toisiaan. Mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Niin tehtiin turnauksissa, mutta ei harjoituksissa.

----

Edelleenkään Céline ei voinut muuta kuin myötäillä kuningattarensa ajatuksia ja olla samaa mieltä tämän kanssa. Eikä hän teeskennellyt sitä, ei, hän oli täsmälleen samaa mieltä melkein jokaisessa asiassa tämän kauniin blondin kanssa, eikä mahtanut sille yhtään mitään.
Urheilukentän laidalle päästyään alkoi myös kukkakeppi tähyillä ympärilleen, mutta päätyi aivan samaan tulokseen kuin M.A; nörttityttöä ei näkynyt.
"Ehkä se tosiaanki on sisällä?" oli neidon ajatus, joka kuitenkin jätettiin sanomatta ääneen.

Ja taas sitä mentiin. Jälleen hän oli toisen vedettävänä. Aivan kuin hän ei itse olisi kykenevä kulkemaan oikeaan suuntaan, joten häntä täytyi vetää perässä, ettei hän vain erehtyisi menemään omille teilleen eikä löytäisi enää takaisin. Aika naurettavaa.
"Kyllä se löytyy. Kuka järkevä ihminen nyt olisi sisällä näin kauniilla ilmalla?" yritti Céline löyhytellä tilannetta ja antoi toisen vetää itseään mukanaan.

Rin nyökkäsi syvään, kun Josh kertoi nyrkkeilyharjoituksiensa alkavan viideltä. Nyt tietenkin eräs este nousi pikkuneidin mieleen; miten hän selittäisi vanhemmilleen poissaolonsa? Tietenkin keijukaistyttö voisi valehdella ja kertoa menneensä tekemään läksyjä ystävänsä luokse. Ennen Rin ei ollut moista tekosyytä mihinkään käyttänyt, mutta... Kerta se olisi ensimmäinenkin? Rin kun oikeasti tahtoi viettää aikaansa Joshin kanssa, niin paljon kuin vain suinkin olisi mahdollista. Selvä, Rin kävisi kotona koulun jälkeen, kertoisi vanhemmilleen lähtevänsä viideltä ystävänsä luo tekemään erästä koulun projektia ja sanoisi saapuvansa vasta myöhään.
"Toivottavasti ei paljoa", Rin hymyili suloisesti, kun Josh sanoi treenien pituuden riippuvan siitä, kuinka paljon tämä veli tahtoi Joshia harjoittaa. "En halua, että olet aivan näännyksissä harjoituksiesi jälkeen." Tietenkin Trinity huolehti Joshin jaksamisesta, eikä pikkuneiti tahtonut toista mitenkään seurallaan vaivata, jos Josh olisi todella uupunut.
"Tuota.. Olisitko voinut tulla hakemaan minua ennen viittä? M-minä kun en tiedä, missä harjoituksesi pidetään. Ja sitten sinun pitäisi pysäköidä auto jonnekin sinne, mistä varsinkaan äitini ei sinua näe", Rin puhui ja harmitteli jälleen mielessään ylidramaattista äitiään, joka ei voinut sietääkään Joshia. Miten kukaan muka ei voisi sietää tänä miehenalkua? Rin ei ymmärtänyt, ei sitten alkuunkaan.

Brunette punastui rajusti, kun Josh muistutti Meksikon tapahtumasta. Miksi Joshin täytyi edes muistaa se hetki? Se oli ollut Rinin heikko hetki, aivan oikeasti oli! Aaa, tämä oli niin noloa... Joshilla kun vielä oli mitä kuolattavin ylävartalo...
Sitä Rin ei muuten sitten äsken todennut mielessään. Ei, pois se Rinistä.
"... S-s-sinä vain onnistuit hämmentämään minut! S-siinä kaikki", nörttityttö sai takellettua ääneen ja avasi kurkkuaan. Hänen poskiaan koristi yhä syvä puna. Rinin katse harhaili hetken aikaa maassa, kunnes hän uskalsi vilkuilla välillä Joshinkin suuntaan. "Lupaan, etten säikähdä, jos sinä heität paitasi pois.." tyttö mutisi vielä häpeissään ääneen.

---

Mary-Annen posket alkoivat punottaa kiukusta, jota hän sillä hetkellä tunsi. Kävisikö tässä muka niin, etteivät he muka löytäisi sitä nörttityttöä saatika Joshia? Olisivatko he kaksi voineet livistää kahdestaan jonnekin koulun alueelta? Mutta jos he kuvittelisivat, että Mary-Ann luovuttaisi heidän suhteen, niin ehei. M.A ei koskaan luovuttanut! Hän oli aina se, joka voitti erän kuin erän. Vaikka välillä niitä takaiskuja oli tullut, myönnetään... Mutta Mary-Ann oli sitkeä sissi. Häntä ei niin vain tallattaisi maahan ja unohdettaisiin.
Cheerleader tulisi tekemään Joshin ja Rinin elämästä vielä hyvin vaikeaa, jos nämä eivät tajuaisi pitää näppejään erossa toisistaan.

Blondi saapui Célinen kanssa stadionin nurkalle ja oli jo astumassa nurkan taakse, mutta tajusi nopeasti perääntyä. Napakymmpi! Siellä ne kaksi petturia olivat, toisilleen juttelemassa! Mary-Ann vilkuili näitä kahta nurkan takaa, mutta nämä kaksi olivat sen verran kaukana, ettei M.A kuullut heidän puheitaan.
"Siellä se pikku narttu on Joshin kanssa.." cheerleader nurisi happamesti ja mulkoili nörttiä halveksuvasti. Josh oli liian komea tuhlattavaksi tuolle rääpäleelle.

Josh osasikin jo aavistella, että Rin pyytäisi seuraavaksi häntä hakemaan tämän, sillä eihän toinen tiennyt, missä hänen treeninsä oikein pidettiin. Eikä Josh ollut sitä olettanutkaan, ei, hän vain oli aivan tahallaan jättänyt kyyditsemisehdotuksensa kokonaan pois ja odotti, että Rin otti sen esille.
Ja syy tähän oli; Jaa-a, se oli hyvä kysymys se. Ehkä hetken mielijohde?
Urheilija vain päätyi nyökkäämään tyttöystävälleen, koska ei viitsinyt kommentoida sen enempää ongelmaan, jonka nimi oli Rinin äiti. Jos hän nimittäin olisi sanonut jotain, olisi hän todennäköisesti vahingossa haukkunut koko muijan helvettiin ja sitähän hän ei halunnut, olihan tuo kamala tyranninainen silti keijukaistytön äiti, joten hänen oli hyväksyttävä ja kunnioitettava asiaa, halusi tai ei. Eikä hän halunnut aiheuttaa Rinille pahaa mieltä, vaikka tämä ehkä saattaisikin olla samaa mieltä hänen kanssaan. Ja hän ei kovin mielellään haluaisi muistella sitä päivää, kun hän ja nörttityttö tulivat takaisin San Diegoon ja vastassa oli kokonainen poliisipartio ja neidon vihaiset vanhemmat. Hän eikä hänen äitinsä ollut saanut kovinkaan hyvää vaikutelmaa Hudsonien rouvasta, joka tuntui vainoharhaiselta, tiukkapipolta ja hullulta, jonka alistaminen tuhosi koko ajan ehkä tämän tietämättään tämän ja tyttären välejä.
Mutta ei siitä sen enempää.

"Tulen vaikka.... Puoli viiden aikoihin?" miehenalku ehdotti brunetelle neidolle, "Davis kun vaatii, että paikalla pitäisi olla vähän ennen viittä."
Ja tuokin oli totta. Vaikka valmentajana olikin hänen rakas isoveljensä, heidän verisukulaisuutensa ei kuitenkaan päässyt millään tavalla vaikuttamaan harjoituksissa. Ainakaan paljoa.
"Mitä sulla muuten on nyt seuraavaksi?" päätti vielä urheilija kysellä vähän niitä näitä, kun vielä ei oikein kiinnostanut mennä takaisin kavereiden pariin, jotka olivat todennäköisesti jo unohtaneet hänet jonkin pervoilujutun ohella.

----

Juuri kun Céline oli sanomaisillaan jotain, perääntyi Mary-Ann pari askelta taaemmas, joka sai cheerleaderin hengityksen lamaantumaan. Toisen perääntyminen tarkoitti joko sitä, että parivaljakko oli löytynyt tai sitten blondi kuningatar oli löytänyt jotain muuta, mielenkiintoisempaa stalkattavaa. Ikävä kyllä tällä hetkellä kukkakeppi ei uskaltanut uskoa toista vaihtoehtoa, sillä M.A oli ollut niin raivoissaan kuulemastaan, että tuskinpa tämä jättäisi asiaa sikseen jonkin toisen asian takia.
Kun blondi cheerleader sitten nurisi sitten jotain Joshista, heräsi Célinen mielenkiinto samaan aikaan kuin pakokauhukin. Varovaisesti neito hivuttautui ystävättärensä vierelle ja hivuttautui kurkistamaan vain nähdäkseen serkkupoikansa sen pienen nörttitytön seurassa.

Tässä vaiheessa kukkakepin olisi vain tehnyt mieli ottaa ja huutaa jotain varoituksen tapaista, mutta mitä se enää tässä vaiheessa hyödytti? Hän oli jo mokannut ja sillä siisti. Sille ei enää voinut mitään ja hän saisi kaikkien vihat niskoilleen.
"Pitäskö meidän mennä keskeyttämään niiden juttelutuokio tai hivuttautua lähemmäs, että kuultaisiin ne?" Céline ehdotti hiljaa, etteivät varmasti kauempana olevat ihmiset kuulisi häntä.
Hän ei oikeastaan edes tiennyt, miksi oli ehdottanut moista. Sanat olivat vain hypähtäneet ulos hänen suustaan, siinä kaikki!

Josh suostui tulemaan hakemaan Riniä ja nyt tyttö hymyili toiselle niin valloittavasti kuin vain osasi. Ainakaan urheilija ei halunnut päästä hänestä eroon, sillä eihän toinen muuten olisi ehdottanut tytölle, että tämä voisi tulla katsomaan harjoituksia. Se oli hyvä tietää.
"Sopii", pikkuneiti vastasi hymyillen kellonajasta ja katseli Joshia suklaanruskeilla silmillään ihaillen. "Saan ainakin nähdä tänään kuuluisan treenaajaveljesi", Rin nauroi heleästi. Hän oli kuullut Joshilta Davisista aikaisemminkin, muttei ollut koskaan nähnyt Joshin veljeä. Kuin brunette pääsisi vain entistä lähemmäs Joshia, kun hän tutustuisi tämän perheeseen.

"Filosofiaa", nörtti vastasi haikeasti ja pyöräytti silmiään. "Grant osaa opettaa, mutta minusta filosofia on melko turha oppiaine.. Hän vain yrittää saada meidät miettimään asioita syvällisemmin ja huolellisemmin." Rinin silmät kohtasivat taas Joshin silmät, joita pikkuneiti uppoutui taas hetkeksi katselemaan.
"Mitä sinulla on seuraavaksi?"
Rin olisi niin kovasti halunnut olla entistä lähempänä Joshia, mutta hän epäröi vieläkin. Eiväthän he olleet kauaa olleet yhdessä ja Rinin oli vieläkin vaikea uskoa sitä, että he olivat oikeasti yhdessä. Tuoreet parit yleensä olivat kuin liimauttuina toisiinsa ja heidät sai vain vaivalla irti toisistaan.
Nörtti kuitenkin rohkaistui ja kohosi varpailleen. Hän painoi pehmeän suudelman Joshin huulia vasten ja antoi käsiensä sivellä hennosti Joshin kaulaa.

---

Mary-Annen päässä kuhisi, kuhisi oikein urakalla. Hän yritti samaan aikana hillitä sitä suunnatonta katkeruutta ja vihaa, jota hän tunsi tuota pahaista nörttityttöä kohtaan sekä samaan aikaan miettiä toimintasuunnitelmaa mahdollisimman huolellisesti. Joshille ja Rinille pitäisi tehdä selväksi se, etteivät he saisi enää olla yhdessä, koska se oli yksinkertaisesti väärin. Mary-Ann usuttaisi kaikki heitä vastaan ja lopulta ryhmän painostus saisi nuo kaksi kyyhkyläistä eroamaan. Niin olisi oikein, niin olisi parasta. Josh ei saisi saastuttaa mieltään enempää tuon nörtin seurassa, eikä saada urheilijoita ajattelemaan! Hitto vie, jos muut urheilijat ryhtyisivät samanlaiseksi kuin Josh, niin arvatkaa vain, hengailisivatko he enää cheerleadereiden kanssa. Ajatus siitä, että urheilijat alkaisivat viettää aikaansa yhdessä nörttien kanssa sai M.A:n kasvoille kohoamaan irvistyksen.

Mutta sitten kun hän näki nörtin suutelevan Joshia, kaikki pimeni. Mary-Ann vetäisi äänekkäästi happea keuhkoihinsa ja jäykistyi kauttaaltaan. HYI! Nörtti suutelemassa urheilijaa! Nyt oli tehtävä jotain, ja pian!

"Voi kun söpöä", blondi totesi suureen ääneen, kun oli astunut esiin nurkan takaa. Hän hymyili ivallisesti sekä Joshille että tuolle nörtille. "Paitsi ettei tuo ollut söpöä laisinkaan."
Cheerleader kiskaisi Célinen myös esille ja katseli nyt Joshia erittäin tuimasti.
"Onneks sun sukulaistytöllä on järkeä, kun sulla sitä ei näytä olevan yhtään. Haluutko sä oikeesti, että kaikki sais tietää sun nauttivan nörttiseurasta? I don't think so", Mary-Ann puhui ja pudisteli tyrmistyneenä päätään.
"Jos sä jatkat tota ton nörtin kanssa, niin toivottavasti oot varautunut tulevaan. Teidän kahden tulevaisuus ei nimittäin näytä kovin valoiselta."

Urheilija vastasi tytön heleään nauruun hymyllä, sillä oli enemmän kuin tyytyväinen, että saisi kuunnella tämän kaunista naurua, jota hän ei tule koskaan kuulemaan liian vähän. Oli hienoa nähdä Rin iloisena, säteilevänä kuin aurinko, joka oli ristiriidassa sen ensivaikutelman kanssa, jonka hän oli toisesta aluksi saanut. Oikeastaan se ensivaikutelma oli pysytellyt hänellä niin kauan, kunnes he olivat aloittaneet seurustelun. Silloin Rin suorastaan puhkesi kukkaan.
"Älä vain sano tota sille, koska sillä nousee kehut aina päähän ja sitten sitä ollaankin niin kovaa miestä, että meitä muita oikein hävettää", Josh varoitti tyttöystäväänsä ja sipaisi tämän tummia, silkkisiä hiuksia.

"Espanjaa", vastasi miehenalku virnistäen, "Helppoa kuin mikä."
Jep, tottahan se oli. Espanja oli hänelle melkein yhtä helppoa kuin portugali ja ero oli vain se, että kotona puhuttiin portugalia. Ja syy, miksi hän oli valinnut espanjan oli se, että hän halusi näyttää isälleen, että kyllä espanjan kielessä ja portugalissa oli eroja ja huomattavia sellaisia. Oli aivan mahtavaa nähdä isän ilme, kun hän oli ensimmäisen kerran puhunut tälle espanjaa ja tämä ei ollut ymmärtänyt kuin pari hassua sanaa.
Ja ennen kuin hän ehti sanoa yhtään mitään, olikin jo Rin painanut huulensa hänen huuliaan vasten, johon hän olisi kernaasti vastannut, mutta kuuli pelottavan tutun äänen ja automaattisesti siirsi katseensa paikalle tulijaan.
Voi helvetti! Mitä mehiläiskuningatar täällä teki...? Ja Céline?
Sillä hetkellä, kun Josh tajusi, että Céline oli mennyt kertomaan hänestä ja Rinistä tuolle typerälle blondille, muuttuivat hänen iloiset kasvonsa vihaisiksi. Silmät viestittivät serkkutytölle sitä, että tämä olisi pulassa ja pahassa sellaisessa, eikä tämä tulisi milloinkaan selviytymään siitä.
"Kiitos, Céline. Meidän ystävyyssuhde kylmeni kummasti." Josh ilmoitti jäätävällä äänellä kukkakepille, joka inahti kuin pieni koiranpentu.
"Mu-mut... Tää on väärin..! Te ootte ihan eri maailmoista!" yritti Céline puolestaan puolustella itseään, mutta sai vain vihaisen murahduksen toiselta puolelta ja päätti pitää suunsa kiinni... Ainakin hetken aikaa.

Céline tiesi, että se, mitä hän oli juuri tehnyt, oli varmasti yksi hänen elämänsä pahin virhe. Hän tiesi, että näin tulisi käymään. Hän tiesi, että Josh ei enää tämän jälkeen tulisi pitämään hänestä yhtään sen enempää kuin ennen. Hän tiesi, ettei voisi enää korvata tätä mitenkään toiselle.
Neito katsoi apuapyytävästi kuningatartaan, sillä ei vain yksinkertaisesti pystynyt pitämään enää puoliaan jos sanoisi vielä yhdenkin sanan. M.A voisi hoitaa puhumisen, aivan varmasti, tuohan oli kovin terävä suustaan ja varmasti piti klikkijärjestelmää vielä tärkeämpänä kuin hän itse, joten tämä varmasti keksisi lisää perusteluita, mikseivät Josh ja Rin voineet olla yhdessä.

Eipä Rin ehtinyt kuin sekunnin nauttia Joshin huulista, kun hän kuuli ulkopuolisen äänen. Suklaasilmät revähtivät auki ja pikkuneiti perääntyi Josh huulilta kääntyen säikähtäneenä katsomaan heille puhunutta tyttöä.
Ja silloin nörtti toivoi, ettei olisi tehnyt niin.
Mary-Ann McAlliserin viirusilmät kohdatessaan Rin inahti aivan hiiren hiljaa ja perääntyi Joshin selän taakse kuin turvaa hakien. Vielä tähän päivään mennessä pikkuneiti oli onnistunut välttämään tuon hirviön kynsistä, mutta nyt... Nyt kaikki tulisi muuttumaan. Rin oli 'onnistunut' saamaan itse paholaisen kiinnostumaan itsestään. Heti ensimmäisenä Rin kysyi mielessään, että oliko tämä kaikki tosiaan tämän arvoista, mutta pikkuneiti tiesi siihen jo heti vastauksen; oli. Tämä kaikki oli tämän arvoista. Hän välitti Joshista niin suunnattoman paljon, että tämä tosiaan olisi kaiken tämän arvoista.

Mutta... Tuo Mary-Annen vieressä seisova tyttö... Se oli Joshin serkku, joka oli kerran aikaisemmin uhkaillut pikkuneitiä. Brunette tunsi olevansa entistä enemmän pulassa. Hänhän ei ollut noudattanut Célinen ehtoja. Tai periaatteessa oli, mutta Josh itse änkeytyi hänen mukaansa junaan. Kaikki oli sitten sen jälkeen käynyt niin nopeasti, ettei Rinkään ollut tahtoa pysyä mukana.
Célinen sanottua, että he kaksi olivat täysin eri maailmoista, nörttitytön kasvoille syntyi mitä surumielisin ilme. Se piti paikkansa. He olivat ulkoisesti eri maailmoista, mutta sisäisesti heillä synkkasi. Mary-Ann tai Céline eivät sitä ehkä nähneet, mutta ei heidän oikeastaan tarvinnut. Rinille riitti se, että Josh tiesi hänen tunteistaan ja ajatuksistaan.

He olisivat pulassa. Sen Rin oli tiennyt heti, kun Mary-Ann oli saanut heidät kiinni. He tulisivat olemaan hyvin pahassa pulassa.

"Älä nyt ala sitä syyttelee, vaan syytä pikemminkin ittees", M.A melkein sylki, kun puhui Joshille. Hän piti tässä asiassa tosiaankin Célinen puolia, sillä tämä tyttö oli hänelle tästä kertonutkin. "Mitäs oot ajanu ittes tällasee tilanteesee. Tiiätkö sä oikeesti, mitä oot mennyt tekemään, Josh Fanelli? Ensiksikin... Toi on luuseri. Eikö jo se oo sellanen tekijä, minkä takia sun pitäis pysytellä kaukana siitä?" cheerleader puhui hyvin närkästyneeseen sävyyn ja päätyi mulkaisemaan Joshin taakse siirtynyttä nörttiä katseessaan vain pelkkää vihaa ja katkeruutta.
"Ja tiiätkö sä, pikku hyväksikäyttäjä, mitä tästä koituu sulle? Voi kuule, moni muukin kuin minä tulee olemaan sulle hyvin, hyvin vihainen tästä tempusta", Mary-Ann puhui vuorostaan nörtille, joka näytti niin säälittävältä ja mitättömältä pikku paskalta blondin silmiin. Kuinka tuollaisesta rääpäleestä pystyi muka kukaan kiinnostumaan?

"Kaikista Astonin nörteistä sä menit sitten valitsemaan tollasen rääpäleen? Anna mun kaikki kestää! Mitä sulta puuttuu, Josh? Älykkyyttäkö? Senkö takia sä ton kanssa hengaat, jotta se voi tehä sun kotiläksys?" Mary-Ann puhui nyt todella ilkeästi, mutta vain sellaista kohtelua Josh ja tuo nörtti vain ansaitsivat.

Jos Rin ei olisi perääntynyt Joshin selän taakse, olisi hän pakottanut tämän tekemään niin, sillä hän halusi varmistaa, että toinen oli varmasti turvassa ainakin siltä osin, ettei kukaan pääsisi satuttamaan tätä fyysisesti. Vaikka eiväthän naiset sellaista harrastaneet. Fyysinen tappelu oli enemmänkin miesten heiniä kun taas naiset tyytyivät haukkumiseen ja selkäänpuukottamiseen.
Urheilijan olisi tehnyt mieli naurahtaa ivallisesti Mary-Annen kommentille siitä, että hänen tulisi syyttää itseään, eikä Célineä. Niin missä määrin hänen muka itseään täytyisi syyttää? Eihän hän ollut se joka kertoi tuolle blondille hänen ja Rinin suhteesta vaan Céline. Mutta kyllä hän nyt tajusi, mitä mehiläiskuningatar ajoi takaa.
Ikävä kyllä hän ei vain ollut samaa mieltä tämän kanssa asiasta.

"Vou, odottakaas nyt hetkinen!" sai Josh sanottua ja katsoi haastavasti bimboa blondia, joka oli juuri äskettäin sanonut Riniä rääpäleeksi, mikä ikävä kyllä veti Mary-Annen pisteitä vielä vain enemmän pakkasen puolelle herran mielessä. Oli todella alhaista haukkua muita ja vielä aivan älyttömän asian takia.
"Ensinnäkin, Rin ei ole rääpäle, ettekä te ole mitään järjen jättiläisiä vaikka luulette olevanne. Ja toiseksi, pidän itteeni aivan tarpeeks älykkäänä, että huomaan kuinka typeriä kanoja te ootte. Suurin osa teistä cheereladereista ajattelee vaan ulkonäköään ja sitä kuinka vastuttamattomia te olette ja kuinka teidän kauneus on vertaansa vailla. Mutta te ette ole mun mielestä muuta kuin pinnallisia, säälittäviä akkoja, jotka huorailee sen minkä kerkeää. Ja kolmanneksi, mä en vajoa niin alas että pakotan muut tekemään mun omat kotiläksyt." oli urheilijan vastaus neiti bimbon kysymyksiin. Nytpähän hän ainakin oli hyvin antanut ilmi, mitä ajatteli suurimmasta osasta kerman tytöistä.
Ja tuon muijan oli nyt aivan turha yrittää saada häntä "järkiinsä", sillä hän oli tällä hetkellä enemmän järjissään kuin koskaan ennen.
"Ja ei millään pahalla, mutta harva mies pitää sua edes ihmisenä kun hypit kukasta toiseen", herra sanoi vielä Mary-Annelle ja siirsi sitten katseensa Célineen, joka näytti kaikkea muulta kuin siltä, että haluaisi osallistua mukaan keskusteluun. Ja se olikin aivan totta. Céline pelkäsi tällä hetkellä kuollakseen, ettei selviäisi tästä yhteenotosta hengissä.

Kukkakeppi cheerleader harkitsi jo kahteen kertaan, että ottaisi vain jalat alleen ja lähtisi lipettiin, mutta tiesi sen olevan lähes mahdotonta; millaisena ihmisenä M.A ja Josh häntä silloin pitäisivät? Pelkurina, joka ei kestänyt minkäänlaisia vastoinkäymisiä ja aina kulkisi sieltä, mistä aita on matalin?
Eli johtopäätös; hän jäisi täsmälleen niille sijoilleen ja toimisi sivustakatsojana, jolle oltiin myös osoitettu haukut, jotka tuntuivat täysin kohtuuttomilta ja liioitelluilta. Vai tuntuivatko sittenkään?

Oli ehkä kaikista parhainta, että nörttityttö oli siirtynyt Joshin taakse turvaan, sillä tällä hetkellä Mary-Ann oli enemmänkin vaarallinen naarasleijona kuin suosittuihin haluava järkevä ja maltillinen juonittelija. Hän voisi vallan hyvin, ainakin kasvoilla olevansa ilmeen perusteella, hyökätä nörtin kimppuun minä hetkenä hyvänsä.
No eihän M.A nyt oikeesti kenenkään kimppuun hyökkäisi. Ainakaan vielä. Sanallisesti hän kyllä hyökkäisi vaikka kuinka pahasti nörtin että Joshin kimppuun.
"Ja teidän urheilijoiden pitäis olla steroideja päänsä täyteen syöviä aivottomia lihaskimppuja. Joo joo, tiedetään, sterotypiat on kiva juttu", Mary-Ann selitti turhautuneena ja heilautti hiuksiaan selälleen. "Vaikka meistä cheerleadereista liikkuukin vaikka minkälaisia kuvitelmia, ei me olla sellasia kuin sä kuvittelet. Etkä säkää oikeesti oo mikää aivoton lihaskimppu, mut nyt sun aivoissas taitaa vaa olla jokin kramppi, koska vietät aikaa ton kanssa." Blondi ei todellakaan aikonut alistua Joshin haukuttavaksi, vaan hänen oli sanottava takaisin samalla mitalla ellei jopa pahemmin.
"Ja tiedoks sulle, mä oon nykyään ihan varattu. Yhdelle henkilölle. Enkä mä hypi kukasta toiseen."

Rinistä tuntui hirmu pahalta. Hän kyllä tiesi, että Mary-Annen kaltaiset ihmiset (joita oikeastaan oli aika vähän koulussa, nyt kun alkoi tarkemmin miettiä...) katsoivat häntä pahemmin kuin nenänvarttaan pitkin, mutta silti tullessa rääpäleeksi haukutuksi pikkuneiti ei voinut olla tuntematta pudotusta maan tasalle. Kyllä, hän tiesi olevansa rääpäle Mary-Annen kaltaisiin, kauniisiin cheerleadereihin verrattuna, mutta Rin oli kuitenkin oppinut pitämään itsestään ja ulkonäöstään. Hän ei haluaisi tästä muuttua, mutta... Jos muuttuminen ulkonäöllisesti saisi muut arvostamaan häntä hivenen enemmän, niin Rinin oli todella paha vastustaa tätä kiusausta. Mutta kuitenkin hän aina onnistui vastustamaan sitä suurta kiusausta. Hän ei muuttuisi Mary-Annen kaltaisten ihmisten takia, vaikka mikä olisi. Hän tulisi aina pysymään tällaisenä.
Vaikka Rin kyllä toivoi olevansa rohkeampi ja suorasanaisempi, mutta... Kaikki ei vain ollut mahdollista.

"Céline", Mary-Ann huokaisi ja asetti kätensä puuskaan. "Kerrohan serkkupojallesi, mitä mieltä sä oot tästä sen suhteesta tohon nörttiin."
Rinin suklaasilmät siirtyivät Mary-Annesta tämän vieressä seisovaan Célineen, eikä Rin voinut olla muistelematta toisen uhkauksia.

Aivan pakosta Josh naurahti ivallisesti Mary-Annen tekemälle pienelle analyysille, jonka mukaan hänen aivoissaan oli jonkinlainen kramppi, kun hän vietti aikaansa Rinin kanssa. Tai sitten hänen aivoissaan ollut kramppi oli kadonnut, kun hän oli alkanut oleilemaan nörttitytön kanssa, eikä bimbo blondi pitänyt siitä, joka oli aivan ilmiselvää.
"Oooho.." urheilija sanoi liioitellun yllättyneenä neidon kertomalle uutiselle, joka ei kuitenkaan ollut mikään yllätys hänelle. Totta kai hän tiesi, että toinen seurusteli. Kaikkihan sen tiesivät ja hän jos kuka aivan varmasti tiesi, kiitos Célinen, joka oli järjestänyt hänet tällaiseen tilanteeseen.
"Mä veikkaan, että se 'suhde' ei kauaa kestä", ilmoitti Josh aivan pokkana mielipiteensä. Ei todellakaan. Tuon muijan suhteet eivät olleet edes suhteita. Aivan varmasti tämä vain sanoi seurustelevansa sen kundin kanssa, koska ei halunnut, että kukaan muu tyttö saisi koittaa onneaan tämän kanssa sängyssä. Kyllä se kiinnostus jossain vaiheessa kaikkoaisi, kun blondi löytäisi vieläkin paremman.

Kun Mary-Ann sitten käski Célineä kertomaan mielipiteensä urheilijan ja Rinin suhteesta, siirsi herra automaattisesti katseensa melko heiveröisen näköiseen serkkutyttöönsä, jonka itsevarmuus oli muuttunut jättiläisestä muurahaisen kokoiseksi.
"T-tota..." änkytti kukkakeppi hermostuneena vilkuillessaan M.A:n ja Joshin välillä. Mitä ihmettä hän voisi sanoa? Hän ei haluaisi saada halveksuntaa kummaltakaan, mutta se ei ollut mahdollista tällä hetkellä. Aivan varmasti jompikumpi tympääntyisi häneen.
"Mun mielestä on pääasia, että... Josh on onnellinen... mutta.. olis enemmän ku suositeltavaa, että se joku joka tuo onnen ei olis nörtti.." sai cheerleader lopulta sanottua ja katsoi varovaisesti kuningatartaan ja vain toivoi, ettei toinen ollut saanut sellaista käsistystä, että hän hyväksyisi näiden kahden suhteen.
Ei hän varsinaisesti sitä hyväksynytkään. Mutta ei hänellä ole valtaa muuttaa sitä, eikä kyllä pitäisi olla kenelläkään muulla. MUTTA tuota hän ei ikinä sanoisi!
"Eli en hyväksy tätä", kukkakeppi lisäsi vielä varmistukseksi, johon kuuli vain Joshin murahtavan vihaisesti.

"Katotaanko", Mary-Ann murisi vaarallisesti kuin vihainen karhu Joshille, joka oli juuri kyseenalaistanut tytön suhteen kestämisen. "Katotaan, kumman suhde se päättyy aikasemmin." Sen jälkeen vaaleaverikkö siirsi katseensa Joshista yhä tämän takana piilottelevaan nörttiin, joka näytti siltä, ettei tiennyt minne kuului. Eikä tuo tosiaan tiennyt. Oli Mary-Annen mielestä suorastaan vain eksynyt Joshin luokse.
"Viikon päästä", blondi aloitti ja siirsi katseensa Joshiin. "Mä veikkaan, että viikon päästä te kaksi ette oo enää yhdessä."
Mary-Annella oli siis viikko aikaa yrittää erottaa nämä kaksi toisistaan. Okei, viikko oli kyllä melko pitkä aika, eikä noiden kahden erottamiseen nyt niin kauaa menisi Mary-Annen tuntien! Ehkä cheerleader oli tahtonut suoda näille kahdelle vielä viimeiset hetket toistensa kanssa. Tai sitten ei. Mary-Ann vain tahtoi tuoda molemmille selville sen, ettei kukaan arvostanut näiden kahden suhdetta, ja että kaikki olivat valmiina erottamaan nämä toisistaan. Siitä jälkimmäisestä M.A oli pitämässä huolen.

Oli Célinen onni, ettei Mary-Ann ollut oikein kunnolla keskittynyt kuuntelemaan toisen mielipidettä asiasta. Cheerleader kuuli vain Célinen viimeisimmän lauseen; "Eli en hyväksy tätä."
"Siinäs kuulit", Mary-Ann tiukkasi ja nyrpisti nenäänsä. "Jos jotkut on teidän puolella, niin ne ei todellakaan kuulu koulun kermaan."
Mary-Annelle koulun kerma oli melkeinpä yhtä tärkeä kuin korkein oikeus - Kermalla oli oikeus päättää, mikä oli oikein ja mikä väärin, sekä heillä oli oikeus puuttua epäkohtiin, jos sellaisia ilmeni. Tämä oli hyvin suuri epäkohta heidän silmissään ja asia oli jo äänettömästi tuomittu; Urheilija ja nörtti eivät saisi olla yhdessä, heidät on erotettava toisistaan.

"Céline, lähdetään", blondi käskytti tomeraan sävyyn ja vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaan katsoen vielä Joshia ja nörttiä halveksuen. "Kyllä noi kaks vielä tajuu, millasen tilanteen ne on menny toisilleen aiheuttaa", Mary-Ann supisi tahallaan kovaan ääneen, jotta Josh ja nörtti varmasti kuulisivat. Pian tyttö olikin jo kääntänyt selkänsä parille ja suunnisti kiivain askelin kohti koulua. Tietenkin kännykkä oli kaivettu esille ja tyttö näpytteli sitä jo hyvin ripeään tahtiin.
Hän oli heti aloittamassa toimenpiteen, joka tulisi lopulta erottamaan nuo kaksi 'väärää' kyyhkyläistä toisistaan.

Rin astui Joshin eteen heti, kun Mary-Ann oli jättänyt heidät rauhaan epätoivotulta seuraltaan. Ruskeat silmät tapittivat Joshia epätoivoisina, mutta pian pikkuneiti jo lähtikin kipittämään aivan toiseen suuntaan kuin Mary-Ann. Hänen tarkoituksenaan oli lähteä pois, päästä pois tästä epäreilusta maailmasta jonnekin turvaan. Mutta nopeasti brunette kuitenkin tajusi sen, ettei lähteminen mitään auttaisi. Hän oli ehtinyt ottaa vain kolmisen askelta, kunnes jo käveli takaisin Joshin vierelle ja kietoi kätensä tiukasti tämän ympärille painaen päänsä Joshin rintakehään.
"He yrittävät manipuloida meitä.." Rin supisi hiljaa Joshin rintakehää vasten. Tuskinpa Joshille tarvitsisi sen suuremmin kertoa, keistä Rin oikein puhui. "Se kana aikoo tehdä jotain hirveää.."

Josh tyytyi hymähtämään Mary-Annen vihaiselle murinalle, joka ei kyllä tehonnut häneen. Hän ei tuota kääpiö-blondia pelännyt, ei sitten yhtään. Aivan sama, vaikka tuo onnistuisi hänen maineensa pilaamaan, koska eihän lukiossa koko loppuelämää vietetä ja hän kun sattui vielä olemaan siellä viimeistä vuotta, joten ei mitään ongelmaa.
Mutta sitten taas herra muisti Rinin, joka ei arvatenkaan ottaisi asiaa yhtä kevyesti kuin hän. Olihan neiti bimbo kuitenkin kermassa hyvin vaikutusvaltainen henkilö, joka onnistui erityisesti pilaamaan alemmassa kastissa olevien tyttöjen elämän...
"Senkus veikkaat", herra totesi huolettomasti.
Veikatkoon vaikka päivää, aivan sama hänelle. Mary-Annen suhde kuitenkin kariutuisi ennen edes hänen ja Rinin suhteen ensimmäistä kunnon riitaa, siitä hän voisi jopa lyödä päänsä pantiksi. Kaikki nyt tiesivät, ettei neiti draamakuningatar kyennyt sitoutumaan mihinkään seksiä vakavampaan asiaan.

Urheilijan olisi tehnyt mieli sanoa hui kauhistus tai jotain vastaavaa, mutta jätti sen kuitenkin sanomatta, sillä kaikki näkyi hänen kasvoiltaan. Kyllä, hänen elämänsä kaatuisi, jos heidän suhdettaan eivät kermalaiset tukisi. Juu juu, ilman muuta. Blondi kuitenkin taisi unohtaa sen, että kermalaisetkin olivat loppujen lopuksi vain ihmisiä, jotka eivät olleet yhtään sen korkea-arvoisempia kuin muutkaan. Aivan kuin toinen olisi jopa pitänyt näitä jumalina muihin tavallisiin taatelintallaajiin verrattuna. Jos näin oli, niin hän ei todellakaan haluaisi kuulua siihen harhakuvan puoliskoon, jossa kaikki kermalaiset olivat.

Kukkakeppi suorastaan vavahti kun hänen kuningattarensa antoi lähtömääräyksensä. Huh, hyvä niin. Ei tämä nyt niiiin kamalaa ollut ollut. Hyvinhän hän selvisi tästä. Kukaan ei ollut tappanut ketään, joten asiat olivat vielä hyvin, ainakin hänen kannaltaan. Mutta serkkupojan ja hänen suhteensa taisi nyt joutua aitioon ja hyvin pitkäksi aikaa, jota ei sieltä kyllä aivan helpolla saadakaan takaisin.
"Jep", vastasi Céline M.A:lle ja lähti sitten seuraamaan tätä kuin pieni koiranpentu konsanaan, vilkaisten kuitenkin vielä taakseen nähdäkseen vain Joshin kiukkuisen ilmeen ja tämän takana piilottelevan nörttitytön.

Kun draamakuningatar ja tämän palvelijatar olivat lähteneet, päästi Josh syvän huokaisun ilmoille, jonka seurauksena hänen vihainen naamataulunsa palasi peruslukemille. Mikä soppa tästäkin oli kehkeytymässä..
Herra napitti takaisin Riniä silmiin, kunnes tämä sitten otti ja lähti jo ottamaan askelia pois hänen luotaan, joka sai hänet enemmän kuin hämmentyneeksi. Tällä hetkellä Josh ei ymmärtänyt sitten ollenkaan keijukaistytön ajatuksenjuoksua ja sitä logiikkaa, jonka mukaan tämän kannattaisi vain kävellä pois ja jättää hänet seisomaan paikoilleen kuin nallin kalliolle. Mutta tyttö tulikin sitten takaisin ja hautasi kasvonsa hänen rintakehäänsä, johon miehenalku vastasi kietomalla toisen kätensä tämän ympärille ja toisella silitteli neidon kauniita, ruskeita hiuksia katsoen eteensä mietteliäänä.
"Ehkä meidän tosiaankin kannattais lopettaa tämä hölmöily", Josh sanoi hetken päästä harkitsemattomasti ajatuksensa, mutta oikaisi nopeasti, "No ei nyt sentään."

Herranen aika sentään, kun Josh onnistui pelästyttämään Rinin aivan totaalisesti toteamuksellansa! Nimittäin Rinin suklaanruskeat silmät olivat revähtäneet suuriksi ja hän oli nostanut katseensa tyrmistyneenä Joshin silmiin. Joka kuitenkin korjasi silloin sanansa. Ne sanat olivat kuitenkin saaneet pikkuneidin hyvin järkytytneeksi, eikä nörtti osannut ajatella muuta kuin sitä, että he joutuisivat kuitenkin vielä jossain vaiheessa eroamaan toisistaan. Se tulisi tapahtumaan joko muiden painostuksesta tai heidän omasta päätöksestään. Tietenkään Rin ei toivonut kumpaakaan, mutta...
Elämällä oli tapana näyttää terävät kyntensä, tavalla tai toisella.

"Olisiko se... Parasta.." brunette mutisi hiljaa itsekseen ja oli laskenut katseensa alas Joshin silmistä. "Se, että me... Eroaisimme.." Tietenkin elämä muuttuisi heti helpommaksi, kun ei koko ajan tarvitsisi vahtia selustaansa tai joutua piikittelyn kohteeksi. Rinin ei tarvitsisi pelätä Mary-Annen kaltaisten ilkeiden kermalaistyttöjen hyökkäystä, eikä hänen tarvitsisi salata tätä perheeltään. Mutta keijukaistyttö ei halunnut mitään näistä tapahtuvan. Hän ei halunnut, että elämä muuttuisi helpommaksi. Ei hän siis tietenkään halunnut, että katkerat kermalaistytöt hyökkäisivät hänen kimppuunsa, mutta hän oli kuitenkin valmis kestämään sen kaiken. Joshin tähden. Ensirakkauden tähden.

Valintoja ja päätöksiä. Jos valitset väärin, se tulee kostautumaan ajan kuluessa. Oliko pakko olla valintoja ja päätöksiä? Miksei voinut olla olemassa vain pelkkiä haluja ja tuntemuksia, joiden perusteella ihmiset toimisivat?
"Minä haluan olla kanssasi.." Rin sopersi hiljaa Joshin rintakehää vasten. Hän ei halunnut heidän joutuvan eroamaan, mutta jos Josh niin haluaisi, niin... Asialla ei voisi tehdä mitään. Olihan tämä muutenkin ollut jo niin epätodellista, että ehkä oikean elämän oli viimein parasta astua kuvioihin ja kertoa Rinille, ettei hän ansainnut Joshin kaltaisen ihmisen kiinnostusta.