... Krhm.. Hänen ei tosiaankaan olisi kannattanut sanoa päätöntä ajatustaan, varsinkaan Rinin kuullen. Näkihän sen jo neidon silmistä, että tämä oli järkyttynyt Joshin sanoista, joka ei ollut tarkoittanut niitä. Silti, vaikka hän olikin sanonut, ettei nyt sentään, oli Rin ollut muuttunut hyvin vaiteliaaksi sen jälkeen.
Hemmetti.. Miten hän aina onnistui sinkauttelemaan sammakoita suustaan täysin väärinä hetkinä ja vielä tarkoittamattaan? Sen täytyi olla taitolaji, jonka hän harmikseen osasi harvinaisen hyvin. Hänen olisi pitänyt miettiä ennen kuin sanoi yhtään mitään, eikä vain sanoa sen mitä sylki suuhun tuo. Jos hän olisi miettinyt, ei Rinin olisi tarvinnut kuulla niitä sanoja ja näin ollen järkyttyä niistä.
Josh kuuli jotain muminaa, muttei saanut siitä mitään tolkkua, jonka tiedosti että Rin taisi puhua itsekseen, joten hän ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota.
"Hei, kyllä minäkin haluan olla sun kanssa", miehenalku sanoi lempeällä äänellään nörttitytölle ja tajusi sitten vilkaista puhelimensa kelloa, joka oli sitä mieltä, että tunti alkaisi aivan näillä minuuteilla, joten olisi parasta lähteä valumaan takaisin sisälle koulurakennukseen, ettei tule turhia myöhästymisiä ja poissaoloja.
"Meillä alkaa ihan just tunti, joten eiköhän mennä?" ehdotettiin samalla kun päästettiin irti vastentahtoisesti neidosta ja hienovaraisesti työnnettiin tämä hiukan kauemmas. "Nähdään myöhemmin."
Niinpä urheilija painoi nopean suudelman tytön huulille siirtäen hiussortuvan tämän korvan taa ja lähti sitten muina miehinä kohti koulurakennusta odottaen jo innolla iltaa.
//The end~