start of something new

Chaosta ja Miguelia odotellaan (Ja Romeo piipahtamaan xD)

Matt talsi kädet taskuissaan ja tupakka huulessaan skeittiparkkiin. Eipä hän olisi ikinä uskonut tulevansa sinne. Ei todellakaan. Mutta Vin oli kadonnut. Tuota ei ollut näkynyt koulussa ja koska hän itse ei omistanut puhelinta...No, yhteyttä ei saatu. Erään pojan eteen asteltiin lopulta. Hän tiesi että näytti tismalleen siltä ettei kuulunut sinne. Mustat hiukset olivat pystyssä ja sekaisin, sotkuiset kajalit varjostivat silmiä, mustat ja risat pillifarkut peittivät jalkoja ja Rancidin t-paita yläkehoa. Olemus kyllä huokui jo se, että hän oli väärässä paikassa. Toinen tosi asia olikin se seikka, että pahiksen maine oli saanut hieman lisäpotkua koulussa viime aikoina. Ainahan hänellä oli ollut sellainen maine. Mutta Vinin katoaminen oli saanut pojan entistä vittuuntuneemmaksi. Hän oli jopa ihan vain muutaman sanan takia vetänyt erästä urheilija kultapoikaa turpaan. Nätti etuhammas oli kärsinyt.

Tupakka heitettiin maahan ja rastapäistä poikaa katsottiin.
"Sanooko Nimi Vincent mitään?" Hän kysyi sitten ja kohotti toista kulmaansa. Hän ei todellisuudessa tiennyt edes Vinin sukunimeä. Ei se ollutollut oleellista. Olihan hän tuon luona käynyt, mutta ei oven nimeä oltu tajuttu edes katsoa.

Tämä päivä oli vaihteeksi pyhitetty kavereille ja laudoille. Ihmisiä parkissa ei ollut kuin muutamia, joista jokaisen Romeo Ewans tunsi ainakin ulkonäöltä. Ja heistä varmasti jokainen hänet nimeltä, olihan hänen kuninkuutensa aivan yleisessä tiedossa.
Tällä hetkellä tämä lököttäviin farkkuihin ja tyylilleen uskollisesti liian suureen valkoiseen printti T-paitaan pukeutunut rastapää dekkeineen ja skeittikenkineen nojaili puuhun ja poltteli tupakkia. Katse seurasi liioin mitään huomaamatta pipessä leikkiviin lapsiin. Tai seurasi, kunnes se riistettiin muualle äänen avulla. Poika, joka ääntä käytti ei kuulunut maisemaan. Mitä vittua? Uteli häneltä jotain Vincentiä. Kun hän muka olisi ketään noubadyjä tietänyt nimeltä.

Suklaasilmät siirtyivät sivuun tästä tyypistä, muutaman ihmisen kiinnostunut katse oli kääntynyt tähän reikään idyllissä. Romeon silmät taas jumittuivat hieman liian pitkäksi aikaa jonkin matkan päässä kävelevään Migueliin. Se poika kantoi rennosti lautaa kainalossaan, se poika sai jotain viileää käymään rastapään silmissä. Kiirehtimättä katse siirtyi takaisin tähän mustatukkaan, Romeo virnisti viehättävään tyyliinsä.
“Mä harvemmin muistan ihmiset nimiltä”, hän vastasi ihmeemmin taiteilematta.

Matt tuhahti toiselle, kun tuo kertoi ettei yleensä muistanut ihmisten nimiä.
"Sarjassamme vitun turha jätkä siis." Hän huomautti ja kaivoi tupakka-askin taskustaan ja nosti yhden huulilleen. Pitkästä aikaa hän oli ostanut tehdastupakkaa. Sitä tapahtui kerran kuukaudessa. Rastapäälle käännettiin selkä ja pari askelta asteltiin eteenpäin ja ohikulkevasta pojasta napattiin olkapäästä kiinni.
"No entäs sä? Tunnetko sä Vincentiä? Tai Vin sen lempinimi kai on?" Hän kysyi sitten ja sytytti tupakan huulilleen. Ei Matt pahemmin skeittareista välittänyt. Hän tahtoi nyt vain tietää missä Vin oli. Jos tuolle oli vaikka sattunut jotain?

"Se oli ehk sun pitunen, normipainonen, brunette ja nukahteli tahtomattaan?" Matt selvensi toiselle. Nyt jos vittu tämäkään poika ei tietäisi toisesta mitään, niin nyrkki heiluisi. Ei hän turhaan tänne ollut tullut. Seuraava vaihtoehto olisi Jamie ja siihen poikaan Matt ei todellakaan tahtonut törmätä.

Romeo oli kuulemma turha jätkä. Moinen kommentti sai pojan vain naurahtamaan, vitun sama. Kuinka turha sitä todellisuudessa oli jos sai tahtomansa? Turha toiselle, kuningas itselleen ja muille. Mustatukka ei saanut keskusteluun jatkoa, todellisuudessahan rastatukkaista skeittaria eivät muiden ongelmat kiinnostaneet vittujakaan.
Toista maata oli poika, joka sai pian tuntea kosketuksen olkapäässään, eikä se kosketus ollut vahingollinen, kun sitä seurasivat tuntemattoman pojan sanat. kaiketi Miguel oli tuon nähnyt jossain, liekö samassa lukiossa. Tutulle näytti, näin kertavilkaisulta.
Vincent, Vin. Tarkempia tunnusmerkkejä. Ruskea tukkainen ja silmäinen poika meni hetkessä hämilleen. Oliko nyt sattunut jotain? Ilman tarkempia kysymyksiä hän kuitenkin mietti. Vincent… Vincent… Walter? Vincent Walter? Hieman oudomman puoleinen poika, korkeintaan hän oli vaihtanut tuon kanssa sanan tai pari. Nukahtelua… Juu, sama henkilö.

“Vincent Walter?”, Miguel kuitenkin tarkensi vielä. “Mitä siitä?”, hän kysyi ihan vain, koska edes häntä kiinnosti. Miguel katseli tätä poikaa, yritti oikeasti miettiä kuka tuo oli. Joku pahis kaiketi?

Matt ei voinut olla naurahtamatta kun toinen tunnisti ilmeisesti Vinin ja kysyi mitä siitä.
"Ai mitä siitä? Missä vitussa se jätkä on? Se on kadonnu maan rakoon." Toiselle älähdettiin, mutta enemmänkin tympääntyneenä. Tupakasta imettiin savua keuhkojen täydeltä ja puhallettiin sitten ulos.
"Sitä ei oo koulussa pariin viikkoon näkyny." Hän tarkensi vielä hieman lisää tuolle pojalle.

Tämä tapaus vaikuttikin paljon mukavammalta kuin edeltäjä. Kyllä hän hämärästi muisti tuon rastapään olleen Astonissa, mutta siinäpä se. Yleensä Matt ei kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin.

Pahispoika tuntui oikeasti olevansa huolissaan tai ainakin järkyttynyt. Jos tuo kerran oli parempikin tuttavuus, niin miksi Miguel sitten tiesi paremmin kuin toinen?
“Sä et vielä oo tainnu kuulla, et se on muutanu pois”, Miguel totesi ja pisti hänkin nyt tupakaksi, kun huonoa esimerkkiä tässä kovasti ympärillä näytettiin. Aski kaivettiin hihattoman oranssin hupparin taskusta ja stendari taasen löysien, hieman roikkuvien farkkujen taskusta. Ne farkut oli kulutettu puhki polvista. Pojan hiukset taas sojottivat villisti miten tykkäsivät.

“Sori, ei kuulu mulle, mutta miksi sä sitä etsit?”, Mic kysyi, jälleen luontaisesta uteliaisuudesta. Hän kuuli Romeon tyrskähtävän ja mulkaisi tuota,
“Vittuako utelet, kun tiedät ettei kuulu sulle kuitenkaan.” Typerä idioottimainen ihminen, joka ei ymmärtänyt mistään mitään. Tajuaisi jo, ettei Mic halunnut edes kuulla tuon ylimielisen tunteettoman paskiaisen ääntä. Painukoon helvetin kauas hänen elämästään.
“Haluatsä paskanaama toisenkin mustansilmän?! Ei tarvi kerjätä kauaa”, hän ärähti ja vilautti kansainvälistä käsimerkkiä. Keittikeittikeitti…
Romeon nauru oli saada hänet jo tuon kimppuun, mutta kaiketi naisen vaistot pelastivat pojan tälläkin kertaa. paikalle nimittäin tupsahti odottamattomasti tumma ja sievä Alicia.
“Miguel anna olla. Romeo, älä viitsi”, tyttö ohjeisti. Sai Miguelin kiukkuiseksi itselleenkin, mutta sentään naureskelevan Romeon siirtymään kauemmas. Tyypit rampeilla näemmä vain istuskelivat, juttelivat ja söivät eväitään.

Kylmä tunne valahti läpi Mattin, kun toinen kertoi sitten Vinin muuttaneen pois.
"Mitä vittuu meinaat et muuttanu pois?! Ei se ny voi noin vaa-...Helvetti." Matt ärähti ensin takaisin kunnes kirosi hiljempaa itsekseen. Katse käännettiin pois pojasta. Miksi vitussa tuo oli lähtenyt? ei se ollut reilua. Matt oli luullut..Voi helvetti. Ei vittu voinut olla todellista koko touhu enää. Tupakkaa imettiin ja toisen kysymykseen ei edes vaivauduttu heti vastaamaan.

Hetken päästä kuitenkin samainen rastapää vittuili tälle hänen kanssaan jutelleelle pojalle ja Matt herätettiin ajatuksista.
"Kipitäppä sinä äpärä vittuun siitä, niin tosissaan saat pitää kauniin pärstäs. Mua ei hirveesti kiinnosta nyt katella sun pärstääs." Matt huomautti sitten tuolle äkäisenä, vaikka joku tyttö olikin juuri tullut toisia rauhoittelemaan. Matt istuutui sitten tylysti maahan. Miksi vitussa hänelle kävi aina näin? Ensin Jaycee ja ongelmat tuon kanssa ja sitten kun hän monen vuoden jälkeen alkoi tuntea taas jotakin muutakin kuin vihaa...
"Vittu sen jätkän kanssa...Saatana..." Matt mutisi sitten itsekseen ja kaivoi mustan farkkutakkinsa taskuja ja otti esille taskumatin. Korkkikierrettiin auki ja vodkaa juotiin suun täydeltä.
"Mä aattelin et se ois vaan kipeenä tai jotain. Et se taas etsis mut vaan käsiinsä. Mut sit sitä ei ruvenu kuuluman, nii...Vitun Vin. Mä saatana sanoin sille..." Matt aloitti lauseen, mutta keskeytti sen kiroamiseen. Taskumatista juotiin lisää.
"Vittu ihminen osaa olla tyhmä."

Tieto taisi järkyttää toista pahastikin. Miguelista tuntui pahalta, että juuri hän oli joutunut kertomaan kun toinen otti sen noin raskaasti. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä, kun toista ei edes tuntenut? Sen hän sentään tiesi, ettei hänen omatuntonsa soisi jättää toista yksikseen tuossa mielentilassa.
Tämä mustatukkainen räksytti Romeolle saaden Miguelin virnistämään pienesti rastatukan selälle tuo kun oli jo lähtenyt unohtaen heidät. Äpäräpä nimenomaan… Äiditön pentu, mutat se ei ollut mikään valttikortti käyttää rastapäätä vastaan. Ei, kun pelattiin Miguelin rehellisillä säännöillä.
Aliciakin poistui pian, kun ei saanut Miguelilta edes mitään kummoista katsetta. Latinon keskittyminen oli tässä pojassa, joka taisi nyt pitkälti alkaa hajota hänen käsiinsä…

Hän ei tahtonut kysyä mitään typerää siitä, oliko toinen ok. Näkihän sen, ettei tuo ollut. Miguel istui luvatta toisen seuraksi maahan, joskin itse lautansa päälle. Laukku laskettiin jalkoihin. Hän kuunteli, vaikkei sanoja välttämättä hänelle oltukaan tarkoitettu.
“Älä syytä sitä, ei kukaan yksikseen päätä isoja muutoksia”, Miguel sanoi imaisten tupakkiaan.

Matt tyhjensi lisää viinaa kurkkuunsa.
"No sehän se ongelma on, ku en voi syyttää sitä. Vittu ku just tän takia mä en...Ei vittu mun on pakko saada pää sekasin nyt. Tää ajatusten määrä tappaa mut." Poika puhui ja kirosi. Taas lisää viinaa kitattiin mahaan. Kohta se sitten humahtaisi päähän. Yleensä tällaisessa tilanteessa Matt räyhäisi tuolle latinolle ja käskisi painua helvettiin, mutta nyt hänelle oli yksinkertaisesti sama istuiko joku hänen kanssaan vai ei. Tupakka paloi ja poltti sormia. Sitä oli unohdettu polttaa. Se viskattiin pienen matkan päähän.

"Vittu ku mä tiesin et ei ois pitäny tutustua siihen. Mä tiesi et siitä ei seuraa hyvää. Saati sitten sen bile-episodin jälkeen. Helvetti mä yritin jopa rauhottua. Ja taas kävi näin. Heti ku mä alan kunnostautua niin kaikki menee vituiks." Matt puhui, mutta enemmänkin itselleen. Hän vain tuijotti asvalttia edessään. Hiuksia pörrötettiin hieman ja taskumatista hörpättiin lisää. Sitten katse käännettiin toiseen.
"Mä voisin kysyy sult jotain nerokasta, mut en oo semmonen ihminen. Enkä taho tietää enempää Vinistäkään. En mä sitä loppupeleis ees tuntenu nii hyvin. Mut tänks ku kerroit."

Miguelin kävi helvetisti sääliksi tätä poikaa, vaikkei hän tiennyt tilanteesta mitään. Hän ei ollut tyyppi, joka halaili huvikseen ketä vain. Sitä paitsi tämä jätkä olisi oletettavasti nirhannut hänet sen jälkeen. Tuon juomistahti oli kyllä paha… Miguel saattoi vain hahmottaa päässään tilanteen vakavuutta.
“Ei kukaan ihminen voi rakentaa ympärilleen muuria ja estää itseään tutustumasta kehenkään. Se vaan tukahduttaa, eikä siitä tasan voi seurata mitään hyvää.” Vin oli siis tyyppi, jonka tähden tämä jätkä kunnostautui? Mitä vittua… Poikakaveri..? No, ei kuulunut hänelle.
…tai kaiketi sittenkin tämä oli vain ihastunut. Siihen viittasivat seuraavaksi lausutut sanat.

“Ei sun auttas multa kysyä, siks tää tuntuukin musta niin vitun paskalta, että mä juuri ja juuri tiedän Vinin ja silti mä joudun kertoon sulle tällasta vaikka sä selvästi tunnet sen mua paremmin.”

Matt käänski katseensa tuohon poikaan jolta oli juuri saanut tietää Vinin lähdöstä.
"Ei vai? Ihan hyvin voi." Tuolle intettiin vastaan. Kai tuo oli oikeassa, mutta sitä Matt ei halunnut ajatella. Sellainen oli paljon helpompaa. Istuma-asentoa parannettiin hieman. Olipas vitun ärsyttävää kun joku randomtyyppi puhui noin. Ihan kuin toinen oli oikeasti välittänyt. Ei vittu noin kenenkään kuulunut puhua.
"Ei sil oo väliä. En vaa ois uskonu et se ei kerro et lähtee. Ehk se sit ei vaan löytäny mua. Vittu sama...En jaksa välittää siitä." Itsekseen mumistiin vielä ja katse käännettiin toiselta. Tuntui kyllä niin epäreilulta.

"Sä oot outo tapaus. Juttelet mulle noin mukavia. Ei mulle kukaan noin tee yleensä. Et mikä sus on vikana?" Pahis huomautti sitten ja siirsi katseensa takaisin latinoon.

Toinen väitti Miguelille vastaan, mutta latino ei ollut sillä tuulella että olisi jaksanut väitellä toisen kanssa moisesta. Eläköön siinä uskossa, eiköhän toinen ennemmin tai myöhemmin kuitenkin oppisi, ettei mikään vain toiminut siten.
Toinen ei olisi kuulemma uskonut Vinin lähtevän kertomatta, mutta silti se oli niin tehnyt. Ja toinen ei kuulemma jaksanut välittää, mitä Mic ei uskonut vaikka vaikenikin jälleen.
Seuraavaksi latinopoika sai kuulla, kuinka oli outo jutellessaan tuntemattomalle ihmiselle mukavia. Kukaan ei kuulemma tehnyt niin tälle jätkälle. Mikä hänessä sitten oli vikana? Siinä oli hyvä kysymys kerrassaan.

“Outo, jos niin tahtoo ajatella. Kai mä olen vaan ylisosiaalisella tavalla rasittava persoona”, hän tokaisi. Ei toinen kyllä kuulostanut mitenkään hirveän pahoillaan seurasta olevan. Tuskin välitti siitäkään.
“Mä väittäsin olevani vain inhimillinen, ei muuta.” Sanojen päätteksi Miguel pisti palamaan uutta tupakkia, vaikka ketjupolttamisen tapa ei ollutkaan kovin järkevä.

Matt käänsi katseensa toiseen. Tuo oli oikeasti outo.
"Ai juttelet nyt mulle ihan sen takia et oot sosiaalinen? Sust tulee mieleen yks piikki lihassa skeittari. Jamie joku. Levee hymy ja ärsyttävä brittiaksentti. Seki varmaan pyörii täällä. Luoja se on ärsyttävä..." Poika mutisi ja kaivoi sitten tupakka-askin uudelleen esille ja nosti kääryleen huulilleen ja sytytti.
"Mut toi on kai ihailtava taito. Mä en mene ilman kunnon syytä kellekään juttelemaan ja kukaan ei uskalla tulla mulle yleensä juttelemaan." Hän selitti ja naurahti kuivasti, kun toinen oli sanonut, että oli sillä tavalla myös rasittava persoona.

"Jos sua vertaa siihen äskeiseen rastapäiseen mulkkuun, niin oot jees. Se vaikutti ärsyttävältä."Pahis huomautti ja viittasi kommentillaan Romeoon. Matt ei voinut sieätää liian itserakkaanoloisia ihmisiä ja juuri sellaiselta se poika oli vaikuttanut.

Miguel nauroi tälle pojalle, selitti jotain jostain Jamiestä. Kyllä Miguelilla tästäkin jätkästä taisi olla mielikuva, kuulopuheiden mukaan joku Romeon hoito kaiketi sekin. No, kaikkihan ne olivat.
“Mä saatan tietää”, Mic totesi, vaikka aavistelikin tiedon olevan toiselle turha. No, sai kai sitä silti vapaassa maassa puhua turhiakin asioita.
Tä,ä mustatukkainen punkkari avautui itsestäänkin Miguelille, mikä toisaalta oli aika omituista. No, avoihan tuo oli hänelle tähänkin asti ollut, mutta kovasti antoi ymmärtää ettei se ollut kovin yleistä toiselle.
“No, se on mulle luontaista… Kaikille ei, mut en mä ymmärrä miksi tuntemattomia ihmisiä pitäisi pelätä. Kyllä mä voin kenelle tahansa sanoa jotain, yleensä annetaan kyllä ymmärtää selkeästi jos seura ei kelpaa.” Niin, tämä poika ei vielä ollut sitä hänelle osoittanut, joten mikäpä tässä istuessa.

“Älä edes vertaa, se jätkä on yks kävelevä kyrpä”, Miguel tokaisi. Romeosta puhuttaessa hänen äänensä kiristyi huomattavasti, kuten ilmeensäkin. Hän oli vielä hyvin kärmeissään aiemmista välikohtauksista kyseisen idiootin kanssa.
“Mä en yksinkertaisesti siedä sitä enää sitäkään vähää, mitä ennen.”

Matt naurahti sarkastisesti.
"Ai tietää? Sen suu käy ku papupata ja ku kerran erehyin sen kanssa jäädä juttelemaan, nii se kuvittelee et ollaan ylimpiä ystävyksiä." Poika tuhisi ja poltteli tupakkaansa.Laudoilla pomppivia ja temppuilevia nuoria katsottiin. Olihan tuokin harrastus. Tunsi Matt itseasiassa pari muutakin skeittaria, mutta he eivät sopineet tähän joukkoon kyllä. Heille lauta oli vain kulkuväline. Näille tyypeille se tuntui olevan koko elämän suurin tarkoitus. Katse kääntyi kuitenkin virne huulilla takaisin tuohon poikaan.
"Sä saat tol asenteel viel joskus turpaas, tiiätkö? Eiks sulle vanhemmat opettanu, ettei vieraille saa mennä puhumaan?" Hän huomautti. Ei hän tällä hetkellä itseään tarkoittanut. Vaikka kyllähän hän teki sitä silloin tällöin. Joku erehtyi koulussa vain kysymään missä vessat olivat ja Mattin päässä kilahti.

Selvästikään tuo latino ei myöskään pitänyt Romeosta.
"Katoppas. Meistä löyty jotain samaa. Mä en vaan tunne sitä, mut silti sen naama alko yllättävän nopeesti vituttamaan." Hän naurahti sitten ja etsi katseellaan kyseistä rastapäätä. Tuota ei kuitenkaan nähty. Ehkä tuo oli laudan kanssa liikenteessä. Katse kääntyi takaisin latinoon.
"Mikä sun nimi on?"

Miguel virnisti mustatukan kommentille Jamiesta. No, Miguel ei ollut huomioinut, mille ei tasan voinut mitään. Miguel nappasi tupakin natsan mäkeen ja kaivoi jalkoihinsa lasketusta laukustaan fanta pullon, jolta hän riisti avattuaan neitsyyden. Se päätyi pian takaisin laukkuun, kunhan nestetasapainosta oli huolehdittu riittämiin.
“No sitten saan”, Miguel nauroi toisen kommentille siitä, että hän ottaisi vielä turpaan asenteensa tähden. “Kyllä mä osaan lyödä takasin, jos tarve vaatii.”

Heissä oli kuulemma tämän punkkarin kanssa edes jotain samaa siinä, että heistä kumpikaan ei pitänyt Romeosta. Sillä erolla tosin, että Miguel oli vuosien aikana oppinut tuntemaan pojan jokaisen puolen tasan tarkkaan ja tätä toista tuo vitutti hetkessä. Säästyi paljolta.
“Romeo jakaa mielipiteet aika nopeasti. Suurin osa ihmisistä vaan valitettavasti sortuu sen nättiin hymyyn ja käärmeenkieleen.” Sanomattakin selvää, että Miguelin katkerassa mielessä oli kuva varmasti yhdestä maailman suloisimmasta pojasta. Ja hän oli luullut, että siitä olisi voinut tullakin jotain… Hänet kuitenkin herätettiin ajatuksistaan kysymyksellä, poika haraisi hiuksiaan ja virnisti sisäistettyään mitä kysyttiin.
“Miguel, mutta sopii sanoa Mic tai Micky tai mitä ikinä tykkää… Entäpä sun?”

Matt kohautti hieman harteitaan, kun toinen kertoi usean sortuvan Romeoon.
"Kaikenlaisia tyyppejä sitä onkin. Toivottavasti ei mun eteen ihan äkkiä talsi." Hän huomautti sitten neutraalina ja siirsi katseensa rampista takaisin juuri Migueliksi esittäytyneeseen poikaan. Tuo oli kuulostanut jotenkin...hmmm...katkeralta? Olikohan tuo Romeo sitten vienyt tuolta jonkun? Olipas koko nimi ivallinen. Romeo. Ei helvetti. Matt hymyili vinosti pojalle, muttei ojentanut kättään esittäytymisen merkeissä.
"Matt Mirisch. Eikä lempinimiä oo. Ei ainakaan mun omia hyväksymiä." Hän huomautti ja katsoi toista nyt tarkemmin.
"Ite asiassa me taidetaan olla samassa koulussa. Mul on hämärä muistikuva susta."

Punkkari yritti muistaa oliko se ollut sittenkään koulu missä oli Micin nähnyt, mutta hyvinkin todennäköistähän se oli. Ei hän kaupungilla kiinnittänyt huomiota muihin kuin itsensä tyylisiin ihmisiin.
"Ei kun joo! Sä oot se kenen ohtaan meinasin eilen läimästi rehtorin kanslian oven, kun tulin sieltä vähän äkäsenä. Olenko väärässä?" Matt hymyili nyt leveämmin, kun muisti mistä toinen oli tuttu. Tosiaan. Hän oli saanut marinaa vaihteeksi vessoissa tupakoinnista ja käynyt sitten taas puheilla. Rehtori oli sitten marissut siihen malliin, että pinna oli kiristynyt ja hieman vauhdilla hän oli sitten tönäissyt ulospäin aukeavan rehtorin kanslian oven auki.

Miguel virnisti toisen kommentille ja pisti jälleen palamaan uutta tupakkaa. Hän oli polttelemisen kanssa välillä jopa hyvin holtiton,
“Et sä välttämättä sen tyyppiä ole, vaikka sille näyttää kaikki käyvän. Varsinkin, jos se saa sillä lisää huomiota”, Miguel tuhahti. Häntä sapetti se jätkä entistäkin enemmän. Andrew… Voi vittu, mitähän siitäkin pitäisi nyt ajatella? Miguelille se poika olisi voinut olla paljon enemmänkin, mutta…
Toinen oli Matt Mirisch, kuulemma. Nimi oli tuttu, usein sai kuulla kuinka se oli jälleen kerran onnistunut hankkiutumaan ongelmiin. Kuulopuheiden mukaan jätkää olisi voinut pitää hirviönä, mutta onni ettei Miguelia kiinnostanut mitä toiset ihmisistä ajattelivat. Vasta silloin sopi olla mielipide, kun tunsi henkilökohtaisesti.

Toinen oli kuulemma eilen meinannut läimäistä häntä kanslian ovella, Miguelin silmät laajenivat vähän ja tupakka oli tippua. Hän muisti tilanteen ja nyt kun mainittiin niin myös kasvot.
“Voi saatana, niinpä onkin!”, hän naurahti. Mieli kiristyi jälleen, kun hän muisti miksi siellä oli. Joskin pieni kiero virne siitä, että Romeon naama näytti miltä näytti… No, oppisi ainakin sitten pidemmän kaavan kautta mitä hänelle sopi tehdä ja mitä todellakaan ei.
“Mulla meni eilen vähän hermo… Ja nyt mä oon ainakin muutaman viikon lomautuksessa lukiolta…”
No, Mattiksi esittäytyneen pojan ei välttämättä tarvinnut sitä tietää, mutta tulipa sanotuksi ainakin.

MAtt katsoi hetken typeränä, kunnes purskahti nauruun.
"En mä ny helvetti meinannukaan et se mun eteen siinä mieles ilmestys." Hän nauroi hetken ajatukselle, kunnes imi savut tupakastaan.
"Ihan yleensä ottaen. Mul on vähän lyhyt pinna." Punkkari tarkensi ja virnisti hieman, kun toinen muisti hänet. Miguel kertoi miksi oli ollut siellä ja saaneensa lomautuksen. Virne syveni Mattin kasvoilla. Tuo oli huvittavaa. Lomauttaminen oli hänelle tuttua, mutta siinä hommassa jäivät opettajatkin itse häviölle. Siinäs olivat sitten kun oppilas oli jäljessä. Luuliko ne tosissaan, että lomautetut oppilaat opiskelivat? Vitut.

"Ja sä sit vaan skeittailet täällä ku sut on lomautettu? Aika pahis oot." Matt naurahti sitten ja heitti tupakan pois. Huomasi että vodka oli humahtanut päähän. Toinen vaikutti ihan jees tyypiltä ja pahiskin sai hieman rentouduttua jo.
"Mulla ne viimeaikoina on tupannu olemaan sen verran nerokkaita, et jos saan lomat koulust, niin sit joudun tekemään ne päivät yhdyskuntapalvelussa. Eli sama se oonko koulus vai lomal, silti joutuu raatamaan." Hän kertoi ja suoristi sitten jalkansa. Farkut olivat muutenkin paskaset, joten mitäpä niistä enää huolehtimaan. Katse kääntyi Migueliin ja siitä tuon lautaan.
"Kerroppa, Mici. Ootko kauankin rullaillu tolla laudallas?"

Toinen nauroi, eikä Miguel tajunnut ennen Mattin sanoja mille. Ne saivat latinonkin nauramaan räkäisesti.
“Sori, mut ei Romeosta osaa muuta ajatella. Se on hyvin nimensä veroinen kusipää”, Miguel tokaisi naurunsa keskeltä karistaen tupakkiaan. Matt virnuili hänen lomautukselleen, kysyi aikoiko hän skeittailla koko lomautuksen ajan täälle. Hymyillen latino pudisti vain päätään, vaikka suuren osan ajastaan hän oletettavasti kyllä tulisi viettämään skeittipuistoissa.
“Skeitata jonkin verran, ehkä ottaa vähän irti luvallisesta lomasta ja lähteä pussikaljalla”, hän ilmoitti yhä virnuillen. Pahiksen koulu kuulemma pisti lomauttaessaan yhdyskuntapalveluun, mikä sai irvistyksen Miguelilta. Sadismia.
“Paskaa, mut sä taidatkin saada niitä lomautuksia hieman useammin. Ottaen nyt kuitenkin huomioon, että tää on mun eka koko kolmen vuoden aikana.”

Toinen uteli hänen skeittailustaan, Miguel tuijotteli toista vinkeä ilme kasvoillaan poltellen vielä sen tupakkinsa loppuun.
“Huonosti muotoiltu kysymys. Tällä laudalla ei oo tullu rullailluksi mitä nyt joku puoli vuotta. Mutta puolet elämästäni mä olen skeitannut enempi vähempi”, vastattiin toisen kysymykseen.
“Mut hei, sä oot ton ryyppäämisen jo näemmä alottanut, niin miten ois et lähet mun kanssa vetämään vähän enemmänkin alkoholia. Vaikkapa mun ekan lomapäivän kunniaksi?”, poika kysäisi hetken mielijohteesta. Mikäs sen parempi tapa tutustua ihmiseen paremmin, Matt kuintenkin vaikutti hyvältä tyypiltä.

Miguel kertoi, että kyseessä oli hänen ensimmäinen lomautuksensa ja Matt nyökkäsi.
"Ihailtava suoritus. Sä oot käytännössä siis kilttipoika." Hän virnisti ja kohotti sitten kulmaansa neutraali ilme kasvoillaan, kun toinen ikäänkuin näsäviisasteli hänen kysymykselleen. Jonkinlainen vastaus siihen kuitenkin saatiin. Latinopoikaa katsottiin. Jos hänen skeittiharrastus olisi penskana pysynyt, niin olisiko hän tällainen rampeilla pomppiva teini? No sitä saattoi epäillä. Loppupeleissä melanööli olisi kumminkin vienyt hänet mukanaan ja harrastus unohtunut. Ja kai siihen jonkinlaista kuntoakin tarvittiin. Se ei ollut Mattin parhaita puolia. Hänelle riitti liikunta jota sai seksistä. Ja sekin oli viimeaikoina jäänyt turhan vähälle.

Seuraava Miguelin kysymys kuitenkin yllätti pahispojan täysin. Toista katsottiinkin ihmetykselt suurentuneilla silmillä. Hetken hän vain toisti päässään toisen kysymystä. Oliko hän tajunnut oikein.
"Sä siis kysyt mua ryyppäämis-seuraks? Oot sä joku syrjitty ja maahanpoljettu teini vai onks sul joku sylkitartuntasairaus?" Punkkari kysyi hivenen epäuskoisena ja kaivoi sitten taskumatin taskustaan. Se ojennettiin toiselle.
"Toivottavasti ei oo, nimittäin lähen mielelläni mukaan. Kunhan et oo viemässä mua mihinkään skeittiorgioihin."

Käytännössä kiltiltä pojalta hyvä suoritus. Mitä mitä mitä? Käytännössäkö kiltti? Paskat oli, periaatteessa ehkä, käytännössä ei.
“Niinkö luulet?”, Miguelin äänessä oli pieni haastava sävy, huulille majoittui hymy, jälleen kerran. Esitetty kysymys näytti hämmentävän Mattia. Oli kerrassaan harvinaista nähdä tuollainen ilme pahispojalla. Ja Mic nautti siitä, että oli saanut tunteen aikaan. Veikeää.
“Kyllä, toki. Helvetin syrjitty ja ties mitä sairauksia. Pitää pelätä. Mikset juokse jo?”, Miguel vinoili toisen laukomisille. Sellainen elämä tästä kurjuudesta puuttuisikin. “Sanotaanko, et mä saan synkistellä nyt kun mulla on siihen syy… Ja voin luvata, ei skeittiorgioita. Vaikka pussikaljaa ja lähin puska, eli tuo”, Miguel puheli osoittaen viimeisen lauseensa aikana ruusupuskaa, joka tosiaan oli ihan vieressä.
“Mutta mieluummin mä kuitenkin lähtisin ihan bileisiin, joita kyllä löytyy kun ollaan tällä puolen kaupunkia. Paitsi, että mä rajaan ärsyttävät reivit pois ja lista pienenee huomattavasti… Mut mietitään sitten, kun juomat on hallussa. Mennään meille, mun sängyn alta löytyy muutama pullo..”

Pussikalja heitoista huolimatta mieli teki vahvempaa vettä. Hän ei edes miettinyt sitä, että oli vasta tavannut pojan ja nyt jo pyytänyt tuon käymään. Kyse oli kuitenkin vain parista pullosta ja hän ei asunut kaukana täältä.
Poika nousi ylös, heitti laukun olalleen ja nappasi laudan kainaloon. Nyt ei rullailtaisi, kun oli seuraa.

Vino hymy nousi pojan kasvoille. Tämä Miguel vaikuttikin hyvältä tyypiltä, vaikka ulkonäönperusteella Matt olisi aivan toisin luullut. Onneksi toinen lupasi ettei kyseessä olisi orgiat, vaan ihan perus pussikalja. Tai bileet. Kulmaa kohotettini hieman.
"Minkäslaisiin bileisiin sä meinasit? Mä oon omien bileideni jälkeen alkanu vältellä niitä. Yks mulkku rikko meidän ikkunan nimittäin." Hän huomautti ja tuhahti. Hän oli tajunnut asian vasta aamulla, mennessään viattomana keittiöön. Onneksi paikallaolijat olivat juorunneet asiat hänelle kuin pienet linnut. Valitettavasti rikkoja oli ollut sitä sorttia, ettei asiasta kannattanut nostaa rähinää, mikäli oma henki oli kallis. Niinpä pahvi sai korvata puuttuvan ikkunan. Kyllä se karulta näytti lähiön ikkunassa, jossa asui lapsiperheitäkin samalla kadulla.

Seuraavaksi Miguel ehdotti tuon luokse menoa. Juomaa kuulemma löytyisi.
"Nyt mut kotias jo kutut? Tämä on aika epäilyttävää." HÄn huomautti mutta nousi itsekin seisomaan. Tuntui mukavalta, kun pitkään istuttua ja hörppyjä viinaa nautittua nousi seisomaan. ALkoholi humahti päähän.
"Mul on kyl kotona kotipolttostaki helvetisti, ettei mun tartte sun juomia ryövätä." Matt huomautti ja laittoi jälleen uuden tupakan tulille huulilleen.
"Mutta jos kerta tosissaan oot valmis mun kanssa hengaamaan...Niin kai se perkele on suostuttava. Kokemushan se tämäkin on. Mihin mennään?"

Miguel katsoi toista kummeksuen tuon kertoessa, että vältteli bileitä erään fiaskon tähden. Mitä toinen hänestä oikein luuli? Tai mitä hän itsestään… Toinenhan oli aivan erimaailmasta kuin hän. Ja sama taisi päteä myös Mattin kavereihin.
“Tuskin hirveesti valinnanvaraa on, mutta en usko että mitään tollasta riehumista”, virnistettiin.
Mustatukka myös vinoili hänelle siitä, että pörröpää pyysi toista kotiinsa jo nyt. Epäilyttävää kuulemma, Mic kääntyi katsomaan Mattiin ja virnisti oikein viattomasti. Hänenkö muka edes osaisi juonia mitään? Osasi, mutta nyt kyse ei ollut mistään sellaisesta. Pelkästään viinasta.

“Alkoholia se vaan on, sitä paitsi mä voin veikata et sä asut paljon kauempana kun mä. Meille melkeen näkee jo”, Miguel ilmoitti pyörtämättä tarjoustaan. “Jep, sä olet nyt mun tossun alla ja juot mun viinat kun mä käsken. Mennään tonne ja sitten kattotaan mikä on suunta siittä…”

Miguel harppoi lauta kainalossaan eteenpäin luottaen siihen, että toinen seurasi. Pitkä matka ei tosiaan ollut, sillä pian he olivat jo Chavezejen kotiovella, jonka Mic avaimellaan avasi. Kotona ei ollut ketään, mikä oli oikeastaan itsestään selvää tähän aikaan päivästä.

Matt uskoi, ettei bileet tai missä mestoissa Miguel hengasikaan, eivät olleet samaa tyyliä kuin hänet omansa. Se oli hyvä. Punkkari ei olisi jaksanut mitään liian vakavaa sillä hetkellä. Teki mieli vain dokata ja siihenhän oltiin hyvää tahtia jo menossa. Homma oli aloitettukin! Enään piti päästä hyvään humalaan. Miguel asui kuulemma niin lähellä, että toisen luo näkyi. Katseella haettiin tuntematonta rakennusta. No ei kai sinne sitten voinut tosissaan olla pitkä matka. Niinpä matka toisen kotiin alkoi. Matt löntysteli skeittarin perässä ja loi vielä katseen rampille. Helvetin Vincent...

Pian he olivatkin jo toisen kotiovella. Todennäköisesti tuo asui vanhempiensa kanssa. Se oli normaalia vielä tässä iässä. Sisälle astuttiin ja hiuksia pörrötettiin hieman. Mitäköhän helvettiä tästäkin tulisi? Hän oli noin vain lähtenyt skeittarin matkaan aikeina ryypätä tuon kanssa? Ei jumalauta kun maailma oli sekaisin.
"Nyt sitten kunnon känni päälle. Kai sulla on oma huone? En jaksa aikuisia." Matt ilmoitti sitten, heittäen farkkutakin päältään.