start of something new

Matt kysyi Miguelin vanhempien paikalla olosta. Ainakaan pojan uskon mukaan nuo olisivat vielä töissä, kuten jokainen muukin päivä. Oma firma oli aina tupladuuni.
“Estoy en casa!”, Miguel kokeili saamatta vastausta ilmoitukseensa. Poika virnisti. “Jep, reitti selvä, aikuisvapaa vyöhyke. Korkeintaan Dante sammunu johonkin sohvan alle, mut se nyt on se ja sama”, poika puheli. “Ja joo, on oma huone, tuu vaan perässä, älä vaivaudu luopuun kengistäs”, Miguel jatkoi siirtyen eteisestä yläkertaan vieviä portaita pitkin kohti huonettaan, joka löytyi yläkerrasta. Ovi riuhtaistiin auki ja Miguel paineli samantien sängyn työ tutkien sen alustaa. Huone ei ollut järin suuri, mutta kyllä sinne mahtui tietokone, kaiuttimet, sänky ja… paljon kaikkea, jota lattia lainehti. Pääasiassa vaatteita, joita kyllä kaapeissakin oli reilusti.

“Löytyi”, Miguel virnisti nakaten pari pulloa kirkasta sängylleen ja perään vielä pullon konjakkia.

Matt kohotti hivenen kulmaansa, kun toinen huusi jotain heidän sisälle päästyään. Toinen taisi siis todella olla lattari. Ainakin siltä tuon puhe oli kuulostanut. Ilmeisesti ketään ei kuitenkaan ollut kotona, mikä kävi Mattille paremmin kuin hyvin. Kenkiäkään ei kuulemma tarvitsisi heittää, joten mesta alkoi todella sopia pahiksen tapoihin. Miguelin perässä asteltiin ja seuraavana saavuttiin toisen huoneeseen. Matt istui lupia kyselemättä tuon sängylle ja seurasi tuon kaivuu operaatiota. Hymy levisi hänen kasvoilleen, kun pulloja alkoi sataa sängylle hänen eteensä.
"No nyt alkaa suunnitelmat näyttämään paljon paremmilta." Matt naurahti ja vilkaisi hieman toiseen. Kyllä Miguel oli saanut jo vakuutettua hänet. Tuo oli jees, vaikka ihan erilainen olikin tyyliltään kuin hän. Mutta niinhän Vincentkin oli ollut...Mutta sillähän ei ollut mitään väliä?! Eihän Miguelista mitään Vinin seuraajaa ollut tulossa. Homoilu ei selvästi ollut Mattin juttu, jos samantien kumppani karkasi käsistä.

Pahis nappasi konjakkipullon käsiinsä ja katseli sitä hieman. Lupia kyselemättä hän kiersi korkin auki ja haistoi sitä hieman. Se tuoksui hyvälle. Yleensä kun Matt oli vodka ja bisse pohjalla. Joskus kavereilta pöllittiin viskiä, mutta harvemmin hän konjakkia joi. Pullosta hörpättiin ja sitä ojennetiin sen omistajalle.
"Ei yhtään paha. Jäädäänkö me tähän juomaan muutamat vai jatketaanko me samantien matkaa?"

Kun Mic nousi istumaan mustatukan viereen sängylleen ja silmäili tuon konjakin maistelua virnuillen. Suunnitelmat tosiaan näyttivät juuri nyt varsin hyviltä. Kyllä he näillä humalan tavoittaisivat ihan kevyesti. Ellei toinen sitten ollut iha deegu.
“Ei kai se pahaa voi ollakaan, kun on jotain ihan luksusta… Mut vitut siitä, en mä siitä mitään maksanut”, skeittari virnisti napaten itselleen toisen sängyllä olevista viinapulloista. “Ja mulle on ihan sama. Voidaanhan me tässä muutamat ottaa…” Pullon korkki kierrettiin auki ja kurkkua polttelevaa nestettä kaadettiin sinne muutaman kulauksen verran. Miguelilla ei ollut ongelmaa raa’an aineen kanssa, mutta ei lantrinkikaan haitannut. Nyt hän voisi kuitenkin käyttää ilman.

“Mä en oo kyllä ees vielä varma onko missään mitään menoa, joka olis vaivautumisen arvosta”, tummatukka tunnusti kaivaen taskustaan kännykkää ja selaten numeroita. Hän pisti muutaman uteluviestin menemään ja jäi odottamaan vastauksia, joissa saattaisi toki kestääkin hetki.

Matt naurahti hieman toiselle ja joi lisää konjakkia.
"Ollaan vaan täällä. Turha lähtee pyörimään minnekään. Rehellisesti sanottuna mua ei huvita nähä ketään nyt. Tai ainakaan omia kavereita. Vituttaa kaikkien pärstät. Saati sitten se mikä vitun kysely buumi niille on iskeny yhen vitun juorun takia. Ei yhtään kiinnosta niiden seura. Mulkut..." Poika puheli osittain toiselle ja osittain itselleen. Tietenkinhän siitä oli pari viikkoa sitten lähtenyt huhut liikkeelle. Olihan hänet ja Vin keskeytetty aika ikävästi kesken suutelun ja juorut liikkuivat huonommissakin piireissä nopeammin kuin paremmissa piireissä. Nyt sitten kaikkien huulilla oli kuuma sana. Oliko Matt Mirich homo? No ei vittu ollut!!!!

Poika katseli hieman huonetta ja bongasi kajarit.
"Laita jotain musiikkia soimaan." Hän komensi sitten toista, juoden lisää konjakkia. Jos juoma tahti oli tämä, eivät he pitkälle tästä huoneesta pötkisi. Olivathan he kuitenkin vähän naukkailleet jo hänen taskumattiaankin puistossa. Hetken pulloa käsissä vain tuijotettiin, kunnes Matt naurahti ivallisesti itsekseen.
"Seurusteleks sä, Migu?" Hän totesi sitten ja käänsi hitaasti katseensa latinoon.

He voisivat toisen puolesta kuulemma olla täälläkin, kun ihmiset eivät Mattia inspanneet. Kyselivät kuulemma liikaa, jonkun juorun tähden. Miguel vain nyökkäsi sen suurempia utelematta.
“Juorut on ihan perseestä, vittuako tuntemattomat ihmiset mitään puhuu. Kyllä sitä ihminen yleensä itse tietää mitä on tullut tehtyä ja mitä ei. Ja muille se ei sitten kyllä kuulukaan.” Se oli hänen ja monen muunkin mielipide. Toisia vaan tuntui kiinnostavan mitä muut tekivät… Heidän ongelmansa se, tehkööt mitä tykkäsivät.

“Joo, en sitte tiedä onko mulla mitään, mistä sä pidät”, Miguel myöntyi toisen pyytäessä, ellei jopa käskiess’, latinoa laittamaan musiikkia. Kaikki lattari sai jäädä hyllyyn, niitä kuunneltiin vain yksin ja salaa. Olihan oma kieli kuitenkin oma kieli. Ja Miguelille se äidinkieli nyt vain sattui olemaan englannin sijasta espanja.
Stereoihin päätyi Nickelbackin Dark Horse, joka aloitti sumeilematta Somethin In Your Mouthilla. Miguel kerkisi juuri painaa playta, kun Mattin kysymys yllätti hänet saaden pojan kääntymään tuohon päin ja sipaisemaan pehkoaan.
“Jaa tällä naamalla?”. Miguel heitti vitsillä. Olihan hän joka saatanan ryyppykerralla saanut kuulla kuinka oli hyvännäköinen. Ja aina seksinvonkauksen yhteydessä… “Ei, en mä seurustele… Oli mulla tässä taannoin säätöä mutta sitten… No, Romeo vei…” Lause päätettiin katkeralla sävyllä.

Matt nyökkäili toiselle. Miguel ei arvostanut juoruja ja se oli hyvä. Se oli heissä samaa. Omat asiat eivät todellakaan kuuluneet kenellekään muulle.
"Toivottavasti mun ulkonäkö kertoo lähinnä sen, mitä en voi sietää." Pahis naurahti toivoen, että toinen ei todellakaan laittaisi kuulumaan mitään Espanjalaista iskelmämusiikkia. Onneksi musiikki valinta oli kaukana iskelmästä. Ei Matt muistanut yhtyeen nimeä, mutta käheä ääni oli tutun kuuloinen. Jotenkin Miguel näytti yllättyneeltä hänen kysymyksestään, mutta vastaus yllätti hänet ehkä enemmän. Vino hymy nousi Mattin huulille.
"Vai että se kusipää Romeo? No mä voin sanoo kliseisesti sulle, et jos kyseinen muija...tai jätkä lähti jonkun Romeon mukaan, nii ei se sun arvonen ollu. Kliseistä, mut usein se osuu nappiin."

Pahis joi lisää pullosta ja virnisti hieman perään.
"Ja luulis et just tommosella lattaripärställä irtois. Et sä kumminkaan mikään sepelimyllyssä käyny oo." Pojan oli pakko huomauttaa vielä perään. Hän ei ollut hyvä kehumaan. Ei ollut koskaan ollut. Koska itse ei kehuja oltu kuultu, niin miten niitä osattaisi jakaa? Ennemmin hän sanoi tosiasioita. Hän piti kovasti Miguelin silmistä. Mutta sitä asiaa ei ihan niin suoraan kehdattaisi kyllä sanoa.

“Joo, kyllä mulla jonkinlainen ihmistuntemus on”, Miguel naurahti toisen huomauttaessa, että ulkomuodosta saattoi päätellä mitä tuo ei sietänyt. “Ja hiphoppia ja sellasta mä taas en pahemmin kuuntele, vaikka monet tekee sellaisen luulovirheen… No, klikit.”
Toinen hymyili vinosti, eikä Mic voinut olla siihen vastaamatta omalla hymyllään. Toinen ilmoitti, että siitä huolimatta että lausahdus oli klisee, niin se piti paikkaansa. Siis se, ettei Andrew ollut Miguelin arvoinen. Poika pudisti hieman päätään.
“No se on joku söpöin ja hellyyttävin jätkä ikinä, enkä ois todellakaan uskonut, että se lähtis jonkun kiertopalkinnon matkaan”, Miguel puheli. “Mut ehkei mun vaan pidä luottaa niin paljon siihen, mitä ihmiset antaa itsestään ymmärtää. Harmittavaahan se silti on. Mä en toivois sellasta kohtaloa edes pahimmalle viholliselleni, että ne menis kiinnostumaan Romeosta. Se vaan käyttää ja heittää menevään, tuskin edes muistaa naamaa tai nimeä enää seuraavana päivänä.”

Toinen kehui häntä aika omintakeisella tavalla, eikä Miguel voinut kuin naureskella. “Kai se onkin mun ongelma, ihmiset ettii musta jotain tummaa ja tulista latinorakastajaa. Ja mä olen vaan toivoton romantikko.” Poika tarttui taas viinapulloon, joi kulauksen ja istui toisen vierelle omalle sängylleen.
“Mites sä? Vois uskoa, että riittää rakastajaa joka sormelle”, Miguel virnisti.

Toinen valotti hieman suhdekiemuroitaan ja Matt tuhahti hieman. Ei hänkään ymmärtänyt miten joku lähti sellaisen pojan matkaan kuin Romeo. Ei mitään järkeä. Eihän hän ollut toista tavannut kuin äsken, mutta maine kiiri edellä. Hän tiesi ettei sietänyt toista.
"Ihmisiin ei kannata luottaa. Se on yks tärkeistä säännöistä jos tahtoo selvitä hengissä." Poika huomautti toiselle ja hörppäsi jälleen. Alkoholi alkoi jo nousta päähän. Kulmaa saatiinkin sitten kohottaa hieman, un toinen kertoi kaikkien odottavan tulista latinorakastajaa. Matt ei voinut itselleen mitään, vaan nauroi.
"Noi oli mulle kyllä nyt molemmat niin vieraita käsityksiä. Tumma ja tulinen latinorajastaja ja romantikko." Hän naureksi ja hiljeni sitten, kun aihe siirtyi häneen.

Katse laskeutui takaisin pulloon.
"No mus on kyl joku eukko magneetti. Kaikki yli 3 promillen humalan omaavat pirihorot tulee vikittelemään, ku oon niin pahapoika. Mut arvaa lämpenenkö? aivan varmasti. Et eipä ole rakastajia ja viimesimpien kokemusteni perusteella. Taidan mielummin elää loppu elämäni yksin kun suhteessa yhtään kehenkään tai mihinkään. Ihminen on siitä typerä rotu, ettei se opi virheistään millään. Olen elävä esimerkki." Matt kertoi ja naurahti kuivasti päälle.
"Mä en oo rakastaja tai romantikko. En oo kyllä unelmavävy tai mitään muutakaan tollasta. Mä oon vaan Matt ja se on semmonen kirosana, ettei siitä pääse eroon."

“No mä oon kyllä huono noudattamaan tollasta sääntöä. Mulla ei ole ikinä mitään ennakkoluuloja ja mä tajuan vasta sitten, kun saan nenilleni. Eikä edes mitään toivoa, että oppisin tehdyistä virheistä.” Jep, alkoihan se viina päähän nousta, kun nyt jo avauduttiin aika reippaaseen tahtiin.
Toinen nauroi sille, mitä Miguel oli juuri sanonut. latino taas virnuili toiselle.
“Miltä planeetalta sä oikein olet?”, Mic nauroi toiselle tuon todetessa romantikon ja tumman ja tulisen olevan täysin vieraita käsitteitä.

Pulloa tuijotellen Matt ilmoitti olevansa eukkomagneetti, keräävänsä luokseen pirihuoria. Miguel vain virnuili. No, kai niissä pahoissa pojissa tosiaan oli jotakin. Hän itse vaan ei ymmärtänyt, minkä takia joka toisen ihmisen sydän lepatti pahiksille ja muille rentuille. Kai se oli se vaarantuntu tai joku…
“Olipa itsekriittistä tekstiä”, Miguel naurahti ja kulautti jälleen viinaa kurkkuun. “Mut kai sitä pitäs itsekin ruveta selibaattiin ja muuttaa vuorille. Parisuhteista ei ikinä tule mitään muuta, kun turpaan. Mä oon pikkuhiljaa alkanu tottua siihen, ettei mitään Sitä Oikeaa ole eikä tule.”

Päässä alkoi jo pikkuhiljaa heittää mukavasti ja pullokin tyhjeni tasaiseen tahtiin. Oli oikeastaan aikalailla huvittavaa, kuinka erilaisia he Mattin kanssa loppujen lopuksi olivatkaan. Hän itse taisi olla se joka äidin unelmavävy ja ainakin luotettava rakastaja… Hänen vikansa oli siinä, että hän oli liian kiltti, mukava ja helposti tossutettava.
“Mut joo, maailma on paska ja kusipäät vie ja silleen. Mut onhan sitä nyt muutakin olemassa kun parisuhteet.”

Matt naurahti hieman. Ehkä hän puhui itsekriittisesti, mutta se oli vain totta. sitä mieltä hän asioista oli.
"Mulle riittäs se et pääsisin vittuun San Diegosta. En tartte vuoria, enkä varsinkaan selibaattia." Hän tuhahti toiselle, mutta hymyili päälle. Selvästikään synkistely ei kiinnostanut enää Miguelia ja se oli hyvä. Saisipa hänkin jotain muuta ajateltavaa.
"Mitäs muuta sulla on olemas? Skeittaaminen?" Pahis virnisti ja hörppäsi lisää. aine alkoi tosissaan vaikuttaa päässä. Konjakki ei selvästi ollut mitään ihan turhaa kamaa.

Matt kävi sängylle makaamaan selälleen ja sulki pullon korkin. Kädet vietiin niskan taa.
"Tuu tähä viereen makaamaan, niin voidaan leikkiä syvällisiä ihmisiä." Poika tahtomattaan hivenen komensi jälleen, vaikka äänensävy ei ollutkaan painostava tai ilkeä.
"Mä tykkään piirtää ja ottaa kuvia. Tosin mun kamera varmaan hajos pari päivää sitten. se on semmonen...Vitut tiiän mikä se on nimeltään. Tiiät semmosen mil otetaan kuva ja se tulee sit samantien valkoreunasena siitä kamerasta? Se on vanha vekotin, mutta sillä on kiva räpsiä kuvia." Matt puheli ja tajusi todellakin olevansa jo humalassa. Ei hänen äänensä sammaltanut tai mitään, mutta omituista juttua tuli senkin edestä.

Toinen ilmoitti, että San Diegosta pois pääsykin riittäisi. Miguel hymyili. Oli hänelläkin toisinaan ikävä Mexicoon. Toinen uteli mitä muuta Miguelilla sitten esimerkiksi oli parisuhteiden lisäksi. Mainitsi tuo skeittaamisenkin niin, että se kuulosti jo melkein vittuilulta.
“En mä oikein mitään harrasta, mut onhan mulla nyt kuitenkin kavereita ja porukat”, Miguel vastasi. Toinen heitti sängylle selälleen ja pyysi Miguelia seuraamaan esimerkkiä. Latino sulkikin viinapullon korkin ja asetti sen maahan mennen makoilemaan Mattin viereen.
Toinen kertoi piirtävänsä ja valokuvaavansa. Molemmat olivat aika odottamattomia, mutta sitä Miguelin humalainen mieli ei juuri tiedostanut.
“Vähän siistiä”, Miguel tokaisi tuijotellen kattoa. “Äh vittu, mun keuhkot painaa selkärankaan”, poika mutisi tajuamatta itsekään kuinka järjettömän kuuloista se oli. Miguel korjasi asentonsa niin, että siirsi päänsä kursailematta Mattin mahan päälle ja täten ei ollut aivan vaakatasossa. Hengittäminen ainakin oli helpompaa. Moista hän tuskin olisi selvänä kehdannut tehdä.

“Mitä kaikkee sä sitte valokuvasit sillä sun kameralla? Ihmisiä?” Miguelia kiinnosti ihan oikeasti, hänestä oli kiva kuunnella, kun ihmiset puhuivat. Ainakin jos nuo kertoivat juttuja itsestään, sellaisia, joita ihan jokainen ei saanut kuulla.

Matt ei aivan tajunnut mitä toinen tarkoitti sillä että keuhkot painoivat selkärankaa. Eihän se ollut edes loogista? Asian annettiin kuitenkin olla. Osittain siksi, että tuskin asia oli oleellinen ja suurimmaksi osaksi siksi, että toinen oli siirtynyt nojaamaan hänen vatsansa päälle. Itsekseen Matt hymyili hieman.
"Ihmisiä. Lähinnä räpsin sillä aina kuvia jos hengattiin kavereiden kanssa. Muistoiksi hyvistä hetkistä. En oikein käyttänyt koko vekotinta pariin vuoteen, kun siitä tuli exä mieleen, mutta nyt kun löysin sen taas, niin paska hajosi." Hän selitti ja katseli huoneen kattoa.
"En mä osaa mitään syvällisiä kuvia ottaa jostain lumpeista tai maisemista yleensäkään. Tykkään ottaa muistoja talteen kuville. Etten vaan unoha niitä koskaan." Matt jatkoi puhumistaan. Hänen teki mieli katsoa Migueliin, mutta heidän asentonsa huomioon ottaen, se oli vaikeaa.

Pullo noukittiin sängyltä ja sen korkki avattiin. Varovasti siitä juotiin. Sen taidon Matt oli oppinut jo nuorena. Selällään juomisen.
"Mul ei oikeestaan oo kamalasti ees kavereita. Pari hyvää kaveria kenet oon tuntenut koko lapsuuden, ku asuttiin samas lähiös ja sit pari johon oon tutustunut jossain dokaamassa. Mut sä vaikutat semmoselta et sulla on paljon kavereita? Ja jos tyyppi kuvaa itseään romantikoks, ei voi olla sosiaalisestirajoittunut."

Toinen ei töytinyt Miguelia pois vatsansa päältä, mikä oli kai ihan hyvä merkki. Moinen asento ei siis tainnut haitata. Joskin ei Miguel sitä olisi humalatilaltaan varmaan edes tajunnut.
“Mä en oo koskaan osannu kuvata, mut mä tykkään kyllä valokuvista. Mun ottamina ne vaan tapaa heilahtaa epäselkeiksi pikselimyrskyiksi…” Se osa, mitä toinen exästään puhui, jäi analysoimatta, Mic ei halunnut tarttua siihen, koska existä ei ollut koskaan mukava puhua. Tai ainakaan ei tummakutrisen latinon mielestä. Kai jotkut sitäkin sitten harrastivat…
“Mäkään en ymmärrä, miten kukaan vaivautuu kuvaamaan mitään maisemia, vaikka onhan ne kuvat joskus ihan kivoja… Ne on vaan jotenkin tylsiä.” Toinen joi lisää konjakkia, nielemisen ääni oli aika hauska, kun sattui makaamaan sen nielevän ihmisen vatsalla. Miguel virnuili itsekseen.

“No kyllä mullakin paljon kavereita on, mutta ei hirveästi ketään ystäviä… Noi meidän piirit on aika pieniä ja mulla on paljon yhteisiä kavereita sen Romeon kanssa… Olin mä senkin kanssa ihan hyvää pataa aikanaan, mutta sitten se paska meni panemaan mun pikkuveljeä. Ione on vittu neljätoista. Mut mä hakkasin sen idiootin sillon, eikä mulle ees tullu huonoo omatuntoa, vaikka yleensä mulle tulee aina ihan kaikesta. Vaikka mä vaan sanosin jotakin väärin… Olis kiva olla ees jotenki tunnevammanen, niin ei tarvittis aina ajatella liikaa, et loukkaantuko joku nyt jostain tai silleen. Mä tajuan jopa itse välittäväni liikaa kaikista pikkujutuista… Ja se on kieltämättä aika perseestä.”

Miguel kertoi sitten omista ystävistään ja Romeon tekosista. Miten kusipää se jätkä pystyi olemaan?
"Miten kukaan meidän ikänen voi panna niin nuorta? Tai no...Jos miettii omaa lapsuutta, niin ei ehkä passais mitään sanoa, mutta kumminkin. Se on kyl todistanu olevansa kusipää se mulkku jo." Matt totesi toiselle. Ei hänelle tulisi edes mieleensä panna ketään ystävänsä sisarusta. Jotenkin tuollaiset asiat olivat kirjaamaton sääntö. Ei kavereiden exiin tai sisaruksiin. Jälleen pahis kuunteli latinon puheita ja ne saivat hänet hymyilemään. Hetkeen hän ei edes osannut kommentoida mitään.

"Tiedätkö, minusta tuo on herttaista. Ja sitä sanaa en käytä todellakaan usein mistään. Sinä vaikutat herttaiselta, jos ajattelet noin ja sinulla on noin vahva omatunto. Sinun pitäisi pitää sitä hyvänä asiana eikä paha." Matt huomautti toiselle ja pörrötti todella kevyesti toisen hiuksia. Enemmänkin se oli pörrötyksen ja nopean silityksen sekoitus.
"Me ollaan tosi erilaisia. Harvoin viihdyn sinunlaisten seurassa. Minua rupeaa usein vituttamaan se seikka miten kilttejä toiset ovat tai miten hyvin heillä menee. Olen loppupeleissä vitun katkera ihminen...Mutta minä viihdyn sinun kanssasi, Miguel. Se on hyvä asia. Ainakin uskon niin."

Matt totesi Romeon todistaneen kusipäisyytensä jo, Miguel olisi nyökännyt mikäli asento olisi periksi antanut. Sen sijaan hän sitten hymisi myöntelevästi. Miguelkin oli monesti miettinyt, mitä niiden rastojen alla oikein oli. Varmaan koko pääkoppa täynnä niitä saakelin rastoja. Mitään järkevää tai aivoihin viittaavaakaan oli ihan täysin turha odottaakaan. Romeo oli todellakin niitä, jotka tekivät ajattelemisen sijasta, eivätkä edes osanneet katua. Latino olisi mielellään ampunut koko jätkän.

Matt kuulemma ajatteli sen omantunnon olevan hyvä juttu, Miguel vain hymähti. Hän oli kuulemma herttainen… Ja sitä sanaa oli tosiaan aika vaikea suhteuttaa toisen suuhun. Kuten tuo sanoi, ei se sitä usein käyttänytkään. Ja se oli enemmän kuin helppo uskoa. Matt kaikenlisäksi vielä pörrötti latinon hiuksia, mikä tuntui kieltämättä kivalle. Ja sekin oli jotenkin vaikea ajatella toiselle… No, Miguel antoi sen olla. Humalan piikkiin kaikki. Toinen kertoi harvoin viihtyvän Micin kaltaisten ihmisten seurassa, koska tuota vitutti että joillakin meni niin hyvin. Matt kertoi olevansa katkera ihminen, mutta sanoipa kuitenkin viihtyvänsä Miguelin seurassa. Koko tummatukkainen pörröpää oli yhtä hymyä. Okei, ehkä oli totaalisen väärin ajatella Mattin olevan hirveän suloinen. Mutta se oli.
“Kyllä se mun mielestä on hyvä asia, jos sä kerta oikeasti viihdyt”, Miguel virnuili. Okei, se ääni oli jo miltei kehräävä. Matt ei olisi saatana saanut lopettaa hiusten paijaamista… Niin, romantikonlisäksi vielä hellyydenkipeäkin? No, ei sentään ainakaan läheisriippuvainen. Kai..
“Mäkin viihdyn sun kanssa, vaikka me ihan tosi ollaan ihan erilaisia…”

Matt naurahti kevyesti, muttei kommentoinut mitään Miguelille. Se oli hyvä asia. Hänellä ei ollut paljon tyyppejä kenen kanssa jutella mitään henkeviä tai vakavia. Oikeastaan vain HaNa oli sellainen. Kuulemma tuokin viihtyi hänen kanssaan ja se sai hymyn pahiksen kasvoille. Tuota kuuli harvoin. Tai no, kyllä sitä kuuli juuri niiden känniteinien suusta useinkin, muttei tällaisessa tilaisuudessa. Latinon hiuksia pörrötettiin uudelleen.
"Kuules, Mig? Vedetäänkö perseet ihan kahestaan? Mikä on parempi tapa tutustua toiseen?" Pörröpää virnuili ja tajusi vasta nyt silittelevänsä edelleen toisen hiuksia.

Ehkä Matt sitä hivenen sitten säikähtikin. Sitä että oli silitellyt toista. Pahis nimittäin nousi nopeasti istumaan, saaden Miguelin pään siirtymään omalta vatsaltaan syliinsä.
"Sori hei. Lagasin vähä. Mä taidan ainki juua nyt lisää."

Eihän Miguel toisen hymyä tässä asennossa voinut nähdä tai muutenkaan juuri huomata. Oman pienen hymynsä hän osasi silti tiedostaa. Oli mukava vain makoilla tässä ja olla antaen pään humaltua kuin itsekseen. Pian mustatukkaisen pojan käsi taas palasi pörröttämään Miguelin hiuksia. Ja helvetti sitä olikin muutamassa hetkessä keritty kaivata, oli kiva saada huomiota. Ainakin näin pienessä sievässä, täysin selvänä poika olisi voinutkin olla hieman ulalla. Matt kysyi, voisivatko he vetää perseet ihan vain kahdestaan, koska tuon mielestä se oli paras tapa tutustua. Eikä Mic voinut sitä kiistää, kuulosti suunnitelmalle.
”Sopii mulle, ei oikeestaan ole mikään hirvee riehumisolo”, latino totesi. Sopivasti seuraa, ettei ihan yksin tarvitsisi juoda. Täydellistä.

Miguelin ajatukset katkaistiin hetkeksi, kun toinen hänen allaan pongahti nopeasti istumaan ja latinon pää tippui tuon syliin. Tummin silmin hieman hämmentyneenä jätkä katsoi ylös Mattin kasvoihin ja naurahti pienesti tuon todetessa laganneensa. Tai pahoitellessaan. Ja ilmoittaessa myös, että tuo voisi nyt juoda lisää.
”Ei se mitään”, poika tyrskähti, eikä tehnyt elettäkään noustakseen tästä. Ei hän tajunnut tehdä, vaikka se olisi voinutkin olla ihan fiksu veto. ”Ja joo, juo vaan.” Tarkemmin ajateltuna, hänkin voisi kyllä ottaa vielä reippaammin. Latino nousi hieman viiveellä itsekin istumaan ja metsästi pullon käteensä avaten sen ja kumoten juomaa kurkkuunsa. Muutaman suullisen jälkeen pullo pistettiin taas kiinni ja lattialle, pää painettiin takaisin Mattin syliin.
”Sori, sä saat nyt toimittaa tyynynvirkaa”, naureskeltiin pienesti virnuillen.

Miguel myöntyi kahdestaan perseiden vetämiseen ja kai se oli hyväkin asia. Kuitenkin äskeisen silittämisen tiedostaminen oli tullut hivenen shokkina pörröpäälle. Tuo puri huultaan. Ehkä latino tajusi sen, sillä pian tuokin istui. Ei enää nojaillut häneen. Tai sitten se oli vain kuvitelmaa. Tuo kun vain joi ja painoi päänsä siihen takaisin. Pahoittelikin. Vastaukseksi Matt kohautti hieman harteitaan ja ehkä hivenen epäkohteliaastikin nousi seisomaan. Mitä vittua hän nyt ajatteli? Ensin oli ollut Jaycee ja sitten Vin ja nyt hän silitteli jotain latinoa?!

Hieman hämillään pahis seisoi siinä ja haroi hiuksiaan.
"Mun pitää mennä. Muistin just jotain mikä pitää tänään viel hoitaa ja näin." Poika selitti ja puraisi huultaan uudelleen. Aika tylysti hän sitten painelikin vain eteiseen. Päässä heitti nyt sellaista hyrrää ettei mitään rajaa. Pitäisi saada mietittyä asioita ihan rauhassa. Kaukana kaikesta. Ihan vain hetken aikaa.

Melko nopeasti Matt olikin jo jaloillaan ja selitteli jotain jostain mitä oli muistanut ja piti mennä. Katosi. Ehkä maailman kulutetuin ja läpinäkyvin tekosyy kadota paikalta, eikä Mic aivan tajunnut miksi näin. Ei hän peräänkään juossut, korpintukkaisella oli täysi oikeus lähteä niin päättäessään. Mikäs hän tuota olisi estämään.
Käsittänyt poika tosiaan ei nyt mistään mitään, joten hän jäi makoilemaan sängylleen, johon oli retkahtanutkin makaamaan Mattin nopean nousun tähden. Käden painettiin kasvoille ja hetki hengiteltiin ihan rauhassa, kunnes Miguel vain naurahti. Ehkä parempi olla yrittämättäkään tajuta… Kaikkea sitä…

Sängyltä noustiin ja pullot pistettiin takaisin sängyn alle, poika etsi käsiinsä pyyhkeen ja riisuutui lähteäkseen suihkuun. Kai tässä nyt olisi sitten ihan sama selvitellä päänsä, kun yksin humalassa oleminen oli melkoisen tylsää ajanvietettä.. Päivää oli vielä tiima jäljellä, joten jotain fiksuakin voisi kai tehdä.