Tyttö ja poika

Pepe katsoo nuorukaista hieman surumielisesti, kun poika kertoi olevansa iloinen vanhempiensa erosta. Chadin perheelle oli varmasti tapahtunut jotain ikävää. Sen enempää tyttö ei halunnut pohtia asiaa, sillä ei halunnut vahingossakaan lipsauttaa jotakin arkaa suustaan.
"Joskus on hyvä, jos vanhemmat eroavat. Ei kukaan jaksa turhanpäiväistä huutoa ja riehumista.." tyttö mumisi ja kohautti sitten kevyesti olkiaan.
"Mutta en toki toivo eroa. Haluaisin, että riidat ja erimielisyydet yrittettäisiin solmia, edes jotenkin", neiti lisäsi vielä ja päätti mielessään, että tämä avioero aihe loppuisi tähän. Se oli liian masentava.

Pepe alkoi nauraa hervottomasti, kun poika mainitsi Guinness World ennätyskirjan.
"Ehkä minä en nyt ihan noin pitkälle mene", tyttö sanoi naurunsa välissä ja pyyhki naurunkyyneleitä silmistään.
"Tai no, jos jotkut kykyjenetsijät löytäisivät minut joskus, niin mikäs siinä", Pepe sanoi huvittuneena ja huomasi Ree'sen pizzerian näkyvän heidän edessä.
"Oih, olemmekin pian perillä", neiti totesi ihmeissään. Menipä tämä kävelyreissu nopeasti.

Astuessaan sisälle pizzeriaan tyttö nuuhkaisi ilmaa. Pizzeriassa tuoksui tuore pizza ja se tuoksu tuoksui taivaalliselle.
Vilkuillessaan vapaata pöytää hän löysi yhden nurkasta. Pepe kiirehti varamaan sen pöydän heille ja asettui aloilleen. Nyt hän loi vasta kunnollisen katseen pizzeriaan. Pizzeriassa oli paljon nuoria pareja, jotka kyhnäsivät toisiaan vasten varsin kiihkeästi. Pepelle nousi hieman kiusallinen oli, kun hän katseli noita ihmisiä ja vilkaisi sitten nopeasti Chadiin. Toivottavasti poika ei ajatellut tämän olleen jonkinlainen suunniteltu juttu.

Hymyilee hieman vaisusti tytön sanoille avioerosta. Ei viitsi enää jatkaa aiheesta, sillä poikaa ei kiinnostanut pätkän vertaakaan muistella menneisyyttä. Tai eihän vika menneisyydessä ollut, vaan isässä. "Aina se ei ole mahdollista", toteaa viitaten tytön sanoihin erimielisyyksien ratkomisesta.

Chad kuunteli hymyillen tytön naurua pizzerian valojen kajastaessa hieman kauempaa. Kävelymatka oli joutunut suhteellisen nopeasti, tai ainakin tuntunut siltä, vaikka he eivät pitäneet yllä kovinkaan joutuisaa vauhtia.

Astuu tytön perässä pizzeriaan. Chad osasi jo erotella ilmasta esimerkiksi oreganon tuoksun, joka sai pojan vatsan kurnimaan. Vasta nyt hän oikeastaan tajusi, miten nälkäinen hän olikaan. Viimeksi syöty aamupala ei enää vatsassa lämmittänyt ja koulussa ei ollut vaihteeksi kovinkaan hyvää ruokaa, joten Chad oli skipannut sen suosiolla. Ketään ei ollut kaveriksi lähteä mihinkään, joten Chad oli tyytynyt aulan herkkuautomaateista saataviin suklaapatukoihin, jotka tunnetusti ovat oikein ravitsevia ja pitävät nälän kauan poissa.

Poika katseli pizzeriaa hetken ovelta, ennen kuin asteli Pepen perässä nurkkapöytään. Totta puhuen se olikin Chadin lempipöytä, aina kun hän tuli tänne, hän istui lähes aina siellä. Vetäessään tuolin pöydän alta ja asettuen istumaan, tutkii Pepen osaksi kiusaantuneiksi menneitä kasvoja, jotka vilkaisivat häneen nopeasti. Hymyilee levollisesti laittaen reppunsa nurkkaan. Asettuu parempaan asentoon, nojaten tuolin selkänojaan ja tutkien seuralaisensa kasvoja pienen, vain hieman kiusaantuneen, hymyn väreillessä hänen huulillaan. Oli normaalia, että tähän aikaan illasta, tai oikeastaan iltapäivästä, pizzerian olisivat valloittaneet parit, jotka tuskin huomaisivat erottua toisistaan, vaikka karjuisi megafonin kanssa heidän korvaansa.

"Mitä otat?" kysyy heilauttaen kättään tarjoilijan suuntaan, merkiksi siitä, että tulisi ottamaan tilaukset. "Mitäs juomaa teille saisi olla?" rennon näköinen naistarjoilija kysyi muistilehtiökädessään. "Iso cokis", Chad sanoo ja vilkaisee kysyvästi Pepen suuntaan.

( sovitaan nyt, että tämä on tällainen pizzeria, jossa on tarjoilija. sitä voi molemmat roolia.. :--D )

[[ Haha, illalla ei enää oikein tahtonut silmät pysyä päässä xD sen takia eilisestä viestistä tuli aika kökkö :,D pahoittelen ]]

Pepe päätyi sitten hymyilemään pojalle suloisesti, kun pojan katse kohtasi hänen katseensa. Tyttö katsahti viereen tullutta tarjoilijaa ja mietti hetken aikaa, mitä haluaisi juoda.
"Hmm... Minulle pieni cokis", Pepe tilasi ja alkoi sitten selailla pizzavaihtoehtoja. Tarjoilija kirjoitti heidän juomatilauksensa ylös.
"Mitähän minun tekisi mieli..." tyttö mietiskeli itsekseen pieni hymy kasvoillaan. Hän siirteli sormeaan erilaisten pizzavaihtoehtojen päällä. Sitten hänen sormensa pysähtyi.
"Ottaisin tavallisen pizzan. Täytteinä kinkku, jauhelija ja juusto", neiti sanoi viimein ja hymyili tarjoilijalle ystävällisesti.

"Käytkö sinä usein täällä syömässä?" Pepe kysyi kiinnostuneena ja alkoi nojata kyynärpäillään pöytään. Sitten tyttö alkoi nauraa hiljaa itsekseen.
"Meidän cheerleadereiden pitäisi kyllä välttää lihottavia ruokia. Jos nyt joku ryhmästäni näkisi minut täällä, hän tulisi viivana luokseni ja alkaisi saarnaa laihana olemisen tärkeydestä", Pepe sanoi huvittuneena ja kyllästyneenä. Häntä ärsytti nykyajan laihuuden ihannointi ja sitä, kun nykyään ei saanut syödä, mitä halusi.
"Minä vähät välitän siitä, mitä syön. Syön mitä haluan. Eihän siinä ole mitään väärää", neiti totesi ja hymyili herttaisesti.
"Entäs millainen ruokavalio teillä urheilijapojilla on?" Pepe kysyi leikkisästi ja naurahti kevyesti.

( eipä mitään, ei tuo minullakaan kovin loisteliasta tekstiä ollut... :--D )

Chad aukaisi pizzalistan, selaillen sitä ohikiitävän hetken, ennen kuin tilasi. "Hmm.. Minulle myös tavallinen pizza, täytteeksi kinkku, ananas ja tonnikala", sanoo hymyillen pienesti tarjoilijalle, joka kirjasi tilaukset ylös, kiitti ja lähti, palaten melkein saman tien mukanaan kaksi lasillista cokista, iso ja pieni. "Näin olkaapa hyvä, pizzat tulevat kohta", tarjoilija totesi, hymyili leveästi ja lähti saman tien pois.

"Minusta sinä olet ihan tarpeeksi hoikka", toteaa hymyillen hieman epävarmasti. Oliko asiallista sanoa noin? Nojaillen rennosti taaksepäin naurahtaa tytön kysymyksellä siitä, käykö hän usein täällä syömässä. "Toisinaan", toteaa melko ympäripyöreästi. Ehkä hän kävi vähän liian usein, kuin olisi suotavaa, mutta mitäpä sen väliä – treenit olivat lähes tulkoon joka päivä, ja tarpeeksi rankat joka kerta, joten eipä ainakaan pääse linjoistaan lihomaan.

"Eiköhän se ole ihan sama, mitä syö, kunhan tasapainottaa sen liikunnalla", toteaa huvittuneena ja iloisena myös siitä, ettei neiti ottanut vain kraanavettä ja ties mitä kevyttä ja vähäkalorista ruokaa. Chad oli muutaman kerran käynyt cheerleader-porukassa olevien kanssa ulkona, lähinnä sen takia, ettei pojalla ollut kanttia kieltäytyä. Ja joka ikinen kerta hän oli joutunut kuuntelemaan ympäripyöreitä valituksia siitä, miten ei voi syödä mitään kun lihoo ja ties mitä muuta. Se oli varsin puuduttavaa kuunneltavaa.

"Mikä ihmeen ruokavalio?" kysyy virnuillen leikkisästi. "Meidän joukkueen jätkät syö sitä mitä niitä huvittaa. Ei me olla niin tarkkoja, kuin tytöt. Treenit on aina joka tapauksessa niin rankat, ettei ainakaan pääse lihomaan. Tai pitää ainakin syödä paljon ja usein", sanoo virnuillen.

Tutkii hämyisää pizzeriaa hiljaisuuden vallitessa. Chad, kuten tiedetty, ei ollut mitenkään järin hyvä keksimään puheenaiheita, varsinkaan ollessaan tyttöjen kanssa. Yleensä nämä papattivat minkä kerkesivät huutosakista, tai siitä, ettei voi syödä mitään, tai vaatteita, tai treeneistä, tai koulusta… Yleensäkin kaikesta, jolloin Chadin ei oikeastaan tarvinnut kuin nyökkäillä ja myötäillä sopivissa kohdissa. Muuten ilmapiirin valloitti hiljaisuus, joka ei yleisesti ottaen ainakaan Chadia häirinnyt, mutta hänen seuralaisensa saattaisi vaivaantua.

"Onko huutosakki kovinkin tiivis porukka?"

Pepen yllättyi iloisesti, kun Chad sanoi hänen olevan tarpeeksi hoikka.
"Aaw, kiitti", tyttö totesi hieman hämmentyneenä, mutta suloinen hymy kohosi hänen huulilleen. Olipa mukavaa kuulla tuollaista, varsinkin pojan suusta. Itse kun tyttö ei tuskaillut painonsa ja ulkonäkönsä kanssa, niin oli kiva tietää, että joku toinenkin oli samaa mieltä. Chadin kerrottua, kävi täällä toisinaan, tyttö nyökkäsi ja hörppäsi cokiksestaan.
"Ah, ihanaa. Tämä on niin kylmää", tyttö sanoi ihastuneena ja hörppäsi vielä uudelleen juomastaan. Hänelle oli tullut todella jano harjoitustensa jälkeen. (*käy itse hakemassa cokista* :D)

"Voi kuule. Tule sanomaan se muille cheerleadereille! Kerran avasin suuni kertoakseni, että ei sitä liho, jos osaa myös liikkua, mutta ei. Kaikkien suut loksahtivat auki ja he ahdistivat minut nurkkaan. Se oli... Pelottavaa..." Pepe vastasi pojan toteamukselle ja tytön loppulause meni itsekseen puheluksi, mutta sitten Pepe huokaisi luovuttaneena.
"He luulevat, että yhdestä munkistakin lihoo pysyvästi...", neiti alkoi pudistaa päätäänsä ja hörppäsi jälleen juomastaan.
"Ja cokiskin on niin lihottavaaa ja plaa plaa plaa", Pepe mumisi ja alkoi nauraa hiljaa.
"Välillä minun tekisi vain mieli löydä hanskat tiskiin... En tajua sitä laihuuden ihannointia.."tyttö mutisi ja kohautti pienesti olkiaan.

"Ole onnellinen, että saat syödä paljon ja usein! Haha, sellaista harvoin näkee tyttöjen joukossa", Pepe naureskeli ja katseli Chadin kasvoja. Heidän välilleen syntyi hetkeksi hiljaisuus, mikä sai neidin ajattelemaan hetkeksi omia asioitaan. Hänen pitäisi tehdä valmiiksi äidinkielen essee, jossa tyttö kritisoi laihuuden ihannointia. Pepe oli tosissaan saanut tarpeekseen niistä puheista. Kun yläasteella Pepen ystävä sairastui anoreksiaan, se avasi myös tytön omat silmät. Kukaan ei saisi olla niin laiha, että se vaikeuttaisi hauskanpitoa.
Kuullessaan Chadin kysyvän häneltä jotain, tyttö havahtui nykyisyyteen ja hymyili hieman.
"Noh, joka päivä koulussa vietän suurimman osan ajastani joidenkin cheerleadereisen kanssa. Sehän olisi väärin, jos juttelisin jollekin tavikselle tai nörtille. Hah, klikit on myös yksi asia, jota en ymmärrä. Me cheerleaderit saisimme vain kommunikoida toistemme kanssa ja lisäksi myös teidän urheilijapoikien kanssa. Välillä minä kyllä haluaisin mennä juttelemaan jonkun toisen kanssa, joka ei kuulu klikkiimme. Haluaisin niin nähdä muiden suiden loksahtavan auki", Pepe tajusi innostuneensa kritisoimaan asioita ja naurahti sitten hennosti. Hän raapi hieman poskeaan.
"Heh, anteeksi. Olen aika kova kritisoimaan vääryyksiä", Pepe mumisi pahoittelevasti ja hymyili myös pahoittelevasti.
"Onko jotain asiaa, mitä vastaan sinä olet? Siis, että sinun tekisi välillä vain yrittää korjata jokin vääryys?" Pepe uteli.

Chad kohotti lasin huulilleen ja antoi kylmän cokiksen valua kurkusta alas, samalla kun hän kuunteli tytön juttelua. Virnistää vinosti kuullessaan tytön puhuvan muiden cheerleadereiden ruokailutottumuksista – tai siis pikemminkin syömättömyydestä. "He kaipaavat jonkin sortin ruokavalistusta. Munkki päivässä pitää terveenä", nauraa. "Jaa-a, tuskinpa sinun kannattaa huutosakista lähteä vain sen takia, mitä muut ovat mieltä. On ihan sama, jos se syövät päivässä kaksi salaatinlehteä, porkkanan ja lasillisen, ei, vaan puoli lasillista vettä. Sinä saat syödä mitä huvittaa, koska olet järkevämpi ja ymmärrät asian oikean laidan." Apua. Se oli jo erittäin pitkä puheenvuoro Chadilta. Poika tuskin oli kertaakaan parin tunnin aikana selittänyt noin pitkästi.
"Tytöt tuppaavat olemaan kriittisempiä syömisistään ja vartaloistaan kuin jätkät", toteaa nyt hieman vakavammalla äänen sävyllä.

Kuuntelee tytön paasausta klikeistä ja siitä, miten hän haluaisi mennä puhumaan joskus jollekin mullekin, kuin cheerleadereille tai urheilijoille. "Sehän on yksi lysti kenelle sinä puhut, vai? Eiväthän muut voi sinua siitä millään tavalla rangaista, vaikka puhuisitkin jollekin muulle kuin huutosakkilaiselle tai urheilijalle?" kysyy kulmat koholla katsellen tyttö ruskeilla silmillään. "Eikä mitään, vääryyksien kritisoiminen on paikallaan. Aina joskus."

Poika oli juuri vastaamassa Pepen kysymykseen asioista, joita hän haluaisi muuttaa, kun tarjoilija kiikutti heidän eteensä pizzat. Pojan huulille kohosi pieni hymy, kun taivaallinen tuoksu leijaili hänen nenäänsä. Poika leikkasi pizzasta itselleen palasen, haukkasi sitä ja pureskeli hetken, antaen tytön kysymyksen leijua ilmassa. Pureskelee palasen loppuun, kulauttaa kurkkuunsa hieman juomaa ennen kuin vastaa. "Maailmahan on täynnä vääryyksiä, ja tietenkin niitä tekisi mieli korjailla, mutta on oikeastaan turha yrittää leikkiä mitään supersankaria. Jos nyt pitäisi lähiympäristöstä keksiä jotakin parantamisen varaa, niin minä …." Chad sanoi ja sulki suunsa. 'Mitä hittoa olin sanomassa? Poistaisin silmäsi, joita unohdun tuijottamaan? Auttakaa nyt helvetti joku', ärisee itselleen mielessään, ennen kuin jatkaa. "… varmaan poistaisin Astonista klikit. Se helpottaisi kaikkien elämää, eikä ihmisten tarvitsisi aina miettiä, kuinka paljon lokaa heidän niskaansa kaadetaan, jos hän puhuu jonkun ei-suosiossa olevan klikin jäsenen kanssa." Lopettaa puheensa ja kohottaa lasin jälleen huulilleen, kaataen lisää juomaa kurkkuunsa.

[[ Ärrh! Mun kannettava sammui ja koko ropeviesti katosi tuhkatuuleen! Sitten kannettava päätti sammua vielä uudemman kerran ja taas ropeviesti katosi! ;_____; nyt vaihdoin pöytäkoneelle, tämä sentään yhä toimii... -___- ]]

"Ruokavalistusta tosiaan!" tyttö naureskeli ja nyökkäili.
"Minä tosiaankin olen järkevämpi ja ymmärrän asioiden oikean laidan. Niin juuri", Pepe vitsaili ja pudisti sitten päätään.
"Paitsi että välillä minäkin käyttäydyn aivan samalla tavalla kuin he muut... Joukossa tyhmyys tiivistyy", Pepe sanoi ja kohautti pienesti olkiaan.
"Jos olen tähänkin asti kestänyt heidän kanssaan, ehkä minä kestän vielä loppuun asti", Pepe sanoi ja väläytti valloittavan hymyn, mikä kuitenkin haihtui melko nopeasti hänen huuliltaan.

Pepe katsoi poikaa ihmeissään, kun Chad puhui hänelle klikeistä.
"Sinä et... Sinä et taida tietää, mitä muut ajattelevat klikeistä?", Pepe kysyi kummastuneena.
"Klikkihän on elämäsi tärkein asia, jota sinun tulisi vaalia. Jos minut, cheerleaderi, nähtäisiin puhumassa taviksen kanssa, siitä tulisi suuri haloo. Olisin aivan varma, että muut cheerleaderit pitäisivät minulle pitkän saarnan siitä, keiden kanssa meidän olisi hyvä liikkua. He luultavasti kertoisivat minulle, että 'urheilijapojat ovat ainoa oikea valinta'. Huoh, välillä en vain ymmärrä maailman menoa", tyttö avatui ja tajusi hetken kuluttua sanoissaan väärinymmärryksen perustan.
"Siis en minä sinun seurassasi ole sen takia, koska minun muka pitäisi! Vaikutit niin mukavalta ja kivalta, niin minä vain ajattelin... Ajattelin, että sinuun tutustuminen olisi uusi kokemus..." tyttö mumisi ja tunsi jälleen kuumotusta poskissaan. Hänen katseensa nauliintui pöytäliinaan.
"Ei sillä olisi ollut väliä, olisitko sinä ollut tavis tai urheilijapoika..." Pepe lisäsi vielä ja katsoi ujosti poikaa silmiin.

Pepe kuunteli kiinnostuneena Chadin mielestä väärin olevia asioita. Hän ei ollut vielä ehtinyt koskea pizzaansa, sillä halusi näin osoittaa kiinnostusta ja arvostusta pojan omia mielipiteitä kohtaan. Chadin mainitessa, että on turha yrittää leikkiä supersankaria, kohosi tytön huulille kuitenkin innostunut hymy.
"Mitä, vai ei tartte supersankaria leikkiä? No mutta jonkunhan täytyy pelastaa maailma! Hei, tehdään itsestämme ne supersankarit ja poistetaan Astonista klikit!" tyttö totesi huvittuneena ja ehkä liian kovaan ääneen, sillä lähellä istuvat ihmiset kääntyivät katsomaan heitä kulmat kurtussa.
Nyt Pepe ryhtyi leikkaamaan pizzaansa osiin ja sai syötyä ensimmäinen palan todella hyvästä pizzastaan.

( oh noes, ne ei tykkää sinusta ;o
Vaihdoin tässä samalla nuo ajatuksen kursiiviin :-D )

Chad katselee ehkä hieman liiankin tiivisti tytön kasvonpiirteitä ja liikkuvia huulia, ennen kuin havahtui avaamaan korvansa ja kuuntelemaan samalla tytön puhetta. "Etköhän sinä kestä", toteaa ykskantaan, jatkamatta enää sillä 'olet vahva' lisäyksellä, jonka hän oli jo melkein livauttanut suustaan. Vai olisikohan se sittenkin pitänyt sanoa....?

"Ai ettenkö tiedä? Voi, kyllä minä tiedän. Mutta silti se on yksi lysti, kenelle puhuu. Puhuu kenelle haluaa", sanoo tuijottaen tuimasti Pepeä. Ehkei tyttö ollutkaan niin fiksu, miltä oli ensi alkuun vaikuttanut. Ainakaan tuosta äskeisestä päätellen. Vai pitikö neiti sittenkin häntä ihan typeränä? Ota nyt noistakin selvää, mumisi itselleen päänsä sisällä. Tai ainakin tyttönen välitti muiden mielipiteistä, toisin kuin Chad. Okei, ehkä hän oli sittenkin se tyhmä. Siis hän itse. Tai sitten ei. Molemmat tyhmiä?

Kuunteli huvittuneena tytön selitystä siitä, että 'urheilija pojat ovat ainoa oikea valinta muiden mielestä' ja että 'ei hän sen takia pojan kanssa ollut' ja viimeisenä 'ettei sen ole väliä, onko hän tavis vai mikä'. Nauraa sisäänpäin, mutta tytölle hän suo vain pienen naurahduksen, joka kuitenkin tukahtui nopeasti, kun tyttö katsoi häntä. Silmiin. Voi, kuinka hän vihasikaan tätä. Chad käänsi katseensa pikaisesti pizzerian seinään ja tuijotti sitä kiinnostuneena.

Naurahtaa tytön sanoille supersankareista, ja uudemman kerran vielä sille, kun paikalla olijat loivat heihin äkäisiä silmäyksiä. "Supersankariko siihen tarvitaan?" kysyy huvittuneena, palauttaen katseensa pizzerian seinästä tyttöön ja sitä kautta pizzaansa, josta leikkasi palasen haukaten sitä. Pala katosi nopeasti hänen suuhunsa, joten Chad leikkasi vielä uuden palasen, haukkasi sitä ja loi sivusilmällään vilkaisuja tyttöön.

Tytön ajatukset alkoivat muuttua yhä vain oudoimmiksi. Pepe mietti, että uskaltaisiko hän kysyä pojan numeroa? Miksi hän halusi pojan numeron? Nuorukainen oli jotenkin osannut lumota neidin aivan perusteellisesti. Pepe oli salaa ihastellut Chadia jo aikaisemminkin, mutta nyt, kun hän oli hieman selvitellyt pojan luonnetta, poika oli osoittanut yhä vain kiinnostavammaksi persoonaksi.
Penelope vilkaisi taas nopeasti Chadiin ja huokaisi huomaamattomasti. Chadilla oli suloiset suklaanruskeat silmät, pojalla oli sopivasti pituutta ja lihasta. Nuorukainen oli hieman ujo, mutta se teki pojasta yhä vain suloisemman Pepen silmissä.
"Noniin Pepe, herää!" Pepe käski itseään ja havahtui oudoista ajatuksistaan. Hän päätti syödä hetken aikaa pizzaansa.

Pepen huulille kohosi taas naurava hymy, kun poika mainitsi taas supersankarit. Tyttö laski haarukkansa lautaselle ja ja kohotti käsiään ylemmäs.
"Joo, supersankari siihen tarvitaan! Pukeudutaan joihinkin siisteihin trikoopukuihin ja mennään hyppimään koulun katolle. Hehe, se olisi varmaan huomiota herättävää!" Pepe naureskeli ja katseli poikaa hymyillen.
"Kaikki ovat varmasti lapsena leikkineet supersankareita. Ketä supersankaria sinä olet leikkinyt? Minä leikin Wonder Womania!" Pepe hihkaisi ja nauroi soinnukkaasti.

Mietiskelee syntyjä syviä, kunnes tytön soinnukas nauru havahduttaa nuorukaisen ajatuksistaan. Pepe oli oikeastaan melko mielenkiintoinen persoona, eikä vaikuttanut yhtä aivottomalta, kuin useimmat huutosakkilaiset joiden kanssa Chad oli aiemmin käynyt ulkona. Okei, voiko näitä laskea treffeiksi? Ehkei, mutta joka tapauksessa Pepe onnistui tekemään poikaan paremman vaikutuksen kuin kukaan huutosakkilainen tähän asti.

Katsoo hetken tyttöä kuin pimahtanutta, kun tyttö alkoi puhua supersankareista, trikoopuvuista ja koulun katolla pomppimisesta samassa lauseessa. Kuulostaa varsin epäilyttävältä, Chad ajattelee kulmat koholla, ennen kuin purskahtaa nauruun. "Se varmaan herättäisi huomiota jos ei muuta!"

Hymyilee tytön nauruäänelle, ei sillä, että se oli huvittava tai typerän kuuloinen. Tytön nauru oli soinnukas, vähän kuin musiikkia. "Vai että ihan Wonder Woman", sanoo nauraen. "Lasketaanko James Bond supersankariksi?" kysyy virnistellen. "Minusta piti tulla isona salainen agentti 007."

Haukkailee pizzan rippeet ja jää pyörittelemään cokislasia käsissään hieman poissaolevasti, tosiasiassa pojan ajatukset kulkivat varsin vauhdikkaasti. Chad mietti, pitäisikö pyytää tytön numeroa tai jotakin, mutta työnsi loppujen lopuksi asian kaukaisimpaan nurkkaan aivoissaan, hän kun tiesi vain vaivaantuvansa kauheasti, mikäli edes yrittäisi.

"Uu, James Bond! Aika coolia", Pepe totesi ja nauroi edelleen huvittuneena.
"Sitten kun saapuisit paikalle, esittelisit itsesi 'Nimeni on Wheeler. Chad Wheeler.'", tyttö tirskui ja ajatteli, että nyt meni ehkä hieman yli.
"Hehe, ehkä nyt jo menin liian pitkälle", Pepe sopersi ja kurtisti huvittuneena kulmiaan.
"... Olisit kuitenkin hurmannut aina kaikki naiset", Pepen oli pakko vielä lisätä ja yritti pidätellä nauruaan. Jos Chad olisi ilmestynyt paikalle jonakin 007 agenttina, olisi poika ainakin hänet hurmannut.

Pepe tajusi, että oli jäänyt pizzan syömisessä hieman jälkeen ja ryhtyi oitis syömään.
"Äh, innostuin vain pälättämään ja nyt ruokani on kylmää", tyttö voivotteli, kuitenkin hymyilevin suin.
"Mutta ainakin minulla on ollut hauskaa. Toivottavasti myös sinullakin. Ja toivottavasti et pidä minua minään kamalana pälättäjänä tai kikattelevana teinityttönä", Pepe totesi ja naurahti hennosti.
"No okei, ansaitsisin kyllä pälättäjäpokaalin", tyttö myönsi ja hymyili hurmaavasti.

"Mitä aiot tehdä viikonloppuna?" tyttö yritti kysyä kysymyksensä kuin ohimennen. Pepe kuitenkin ajatteli epäonnistuneensa siinä. Nyt Chad kuitenkin jo ajatteli, että tyttö haluaisi viettää enemmän aikaa pojan kanssa. Kyllä tyttö halusikin, mutta ei olisi halunnut ilmaista sitä niin suoraan.

Purskahtaa koko illan aikana ensimmäiseen täysin avoimeen nauruun, kun tyttö esittelee hänet James Bondina. Yhtäkkiä nauru kuitenkin tyssää kuin seinään ja poika kohottaa kulmiaan. "Mistä sinä minun sukunimeni tiedät?" kysyy vinoillen. Katsoo tyttöä silmät selällään ja muka pöyristyneenä tytön mainitessa, että hän olisi hurmannut kaikki naiset agenttina. "Enkö muka muuten hurmaa?" naurahtaa leikkisästi pilke silmäkulmassaan.

"Et sinä minusta mitään pälättäjän pokaalia ansaitse, sori vaan", toteaa hieman poissaolevista tuijotellen tytön hymyä. "Sinä olet ehkä enemmänkin naurava, kuin kikatteleva", toteaa nojaten päänsä kyynärpäänsä varaan pöytää vasten. "Teinityttö kylläkin." Hurmaava hymy tarttui väkisinkin Chadiin, ja pojan huulilla kareili pieni hymy, kun hän pyörittele hetken cokislasiaan, ennen kuin kaatoi loput juomasta kurkkuunsa.

"Viikonloppuna? Jaa-a…" toteaa ja yrittää peitellä hämmennystään. Mitähän tähän nyt kuuluisi sitten vastata? 'Olen sinun kanssasi' niin kuin kaikissa elokuvissa? Meinaa purskahtaa nauruun, kun edes ajattelee päästävänsä mitään sellaista suustaan. "En tiedä, tuskimpa mitään erikoista", tyytyy toteamaan. Pyörittelee edelleen lasia käsissään, tällä kertaa hieman levottomana.

Tyttöä hymyilytti yhä enemmän, kun kuuli Chadin nauravan ensimmäisen kerran aivan esteettä. Nuorukaisen nauru kuulosti puhtaalta ja vilpittömältä ja se sai Pepen sydämen huokaamaan. Pojan kysyttyä, mistä tyttö tiesi hänen nimensä, virnistää Pepe viattomasti takaisin.
"No siis, kaikkihan nyt Chad Wheelersin tietää!" Pepe huudahti ja nauroi soinnukkaasti. Pepe vinkkasi sitten silmäänsä leikkisästi.
"Hurmaat ainakin kaikki cheerleaderit", tyttö totesi kevyesti, naurahti heleästi ja söi jälleen yhden palan pizzaansa.

"Eli ansaitsisin 'naurava teinityttö' -pokaalin. Kyllä se kelpaisi", Pepe totesi ongelmitta ja hymyili hurmaavasti.
"Olen aina ollut tällainen. Nauran usein. Minusta nauraminen on kivaa, siitä tulee aina kiva mieli jälkikäteen. Ehkä olen hieman naiivi, mutta.. Jokaisella vikansa", Pepe sanoi sitten mietiskelevästi ja hymyili taas.

Pepe nyökkäsi, kun Chad kertoi, ettei hänellä ole viikonloppuna mitään erikoisempaa tekemistä.
"Mmm", tyttö päätyi mumisemaan ja söi jälleen yhden palan jo viilentynyttä pizzaansa.
"Mitähän minulla olikaan viikonloppuna.." tyttö pohti ajatuksissaan. Hän tiesi, että jotakin hänellä oli lauantaina, mutta juuri sillä hetkellä tyttö ei saanut päähänsä mitä.

"Huh, sainpas syötyä", Pepe totesi helpotuksesta ja työnsi edessä olevaa pizzalautasta syrjemmäs.
"Luulin, että en saisi koskaan syötyä tätä loppuun. Oih, olen niin täynnä", neiti voihki ja hymyili valloittavasti.
"Pitäisikö jo pyytää lasku?" tyttö kysyi sitten.

Katsoo kulmat koholla leikkisästi virnuillen Pepeä. "Jaaha, vai että tietää", sanoo naurahtaen leikillisesti. Haroo vaaleita, kurittomia hiuksiaan ja naurahti tytön kommentille siitä, että hän hurmaa kaikki cheerleaderit. Just joo, varmasti.
"Ei nauramisessa mitään vikaa ole. Positiivista vain. Tosin, jos alkaa olla niin, että koko ajan räkättää niin... Elämä menee varmaan aika yksitoikkoiseksi. Ei enää edes tiedä mille nauraa", toteaa huvittuneena.

Katselee tyttöä, kun tämä syö viimeisiä pizzapalojaan. Oliko tuokin nyt jotenkin vihjaileva toteamus? Huoh, naiset. Kaikki on aina niin vaikeaa. Pyörittelee päätään itsekseen virnistellen. Kohottaa katseensa tytön syötyä pizzansa loppuun. "Ja minulle kun ehti jo tulla nälkä", letkauttaa pienesti virnistäen, viitaten sitten tarjoilijan luokseen. "Saisimmeko laskun?" kysyy hymyillen pienesti, tarjoilijan nyökätessä ja viilettäessä pois paikalta.

Pepe kuunteli Chadia ja alkoi miettiä, nauroiko hän liikaa. Tyttö nauroi aina silloin, kun hänellä oli hauskaa ja hän viihtyi. Mutta osasi hän olla myös nauramatta, jos tilanne vaati. Osasi Pepe kuitenkin aika hyvin käyttäytyä tilanteen mukaan. Pepe sattui nyt vain viihtymään nuorukaisen seurassa ja.. Noh, nauraminen saattoi karata hieman käsistä. Toivottavasti ei kuitenkaan siihen pisteeseen, että Chad ei kestäisi sitä.
"Niin.." Pepe vastasi ajatuksissaan Chadin toteamukselle.
"Nauraminen pidentää ikää", Pepen oli pakko sanoa ja hymyili leikkisästi.

Pepe ryhdistäytyi hieman aloillaan, kun Chad pyysi tarjoilijaa heidän pöytään. Hän siirsi etuhiuksensa korvansa taakse ja alkoi kaivaa laukustaan lompakkoa esille. Neiti asetti lompakkonsa pöydälle ja laski laukkunsa taas takaisin maahan. Pepe katsahti taas Chadia, ihasteli hetken aikaa pojan suklaanruskeita silmiä, kunnes laski katseensa pöytään.
"Niin... Mitäs sitten..." Pepe mutisi hiljaa ja yritti kuumeisesti keksiä jotain puheenaihetta. Hiljaisuus oli välillä ihan mukavaa, mutta sitten tuli välillä hetkiä, joihin hiljaisuus ei sopinut.
"Seurusteletko sinä?" tyttö lipsautti uteliaana, mutta katui heti sanojaan. Miksi hänen pitikään kysyä moista? Tuo asia oli kuitenkin myös melko henkilökohtainen ja tyttö mietti, että Chad ei ehkä edes kertoisi hänelle.
Pepe toivoi salaa, että nuorukaisella ei olisi jo jotakuta mielitiettyä.
Miksi Pepe toivoikaan niin?
"Äh!" tyttö kivahti mielessään.

"Totta", vastaa hymyillen tytön kommenttiin siitä, että nauru pidentää ikää. "Hymyynhän tarvittiin vain paria kasvonlihasta ja vihaiseen ilmeeseen päälle neljäkymmentä, joten rypyiltäkin vältytään nauraessa. Tai jotakin siihen suuntaan?" juttelee hiljaisella äänensävyllään naurahtaen.
Vilkaisee tyttöä, kun tämä alkoi kaivaa lompakkoaan. Kurtistaa kulmiaan, ennen kuin rentouttaan kasvonsa ja toteaa tyynesti: "Älä suotta, minä tarjoan." Nappaa reppunsa lattialta ja etsii lompakkonsa, josta kaivaa kaksi parinkymmenen dollarin seteliä pöydälle odottamaan tarjoilijaa.

Tuijottaa hetken äimistyneenä tyttöä, kun tämä kysyy hänen seurustelustaan. Tajuaa kuitenkin nopeasti tasata ilmeensä, päätyen hämmentyneeseen hymyyn. Minkä hemmetin takia Pepeä kiinnosti hänen seurustelunsa? Tällaisina hetkinä toivoisin olevani ajatusten lukija, puhisee mielessään, ennen kuin kohottaa katseensa pöydän pinnasta ja katsoo, tai pikemminkin tuijottaa neitokaista suoraan silmiin. "En seurustele."

Jotenkin ei tuntunut sopivalta udella tytöltä, seurusteliko hän, joten Chad jätti sen suosiolla väliin. Vai olisikohan se sittenkin kannattanut kysyä? Kiinnostiko tyttöä? Odottiko Pepe hänen kysyvän tältä tytön seurustelusta? Jotenkin elämä tuntui olevan kauhean vaikeaa hameväen kanssa. Erittäin hankalaa.

( ja pienenä juttuna, minä en tiedä kuinka paljon dollarit on euroissa, joten ajattelin nyt näin, että joku viitisentoista dollaria per pizza? :-D Ja kait Amerikassa on dollarit…? :-D )

[[Hmmm... Yksi dollari tais olla vähän alle yhden euron... En muista, ihan sama xD]]

Tyttö peitti tällä kertaa suunsa kämmenellä, kun alkoi nauraa pojan sanoille.
"En tiedä, en ole asiaa ihan niin tarkasti pohtinut", Pepe myöntää ja pudistaa huvittuneena päätään.
"Mutta kaipa se niinkin on, että rypyiltä vältytään", tyttö hymisi huvittuneesti ja hymyili taas valloittavasti.
Pepe katsahti suurin silmin Chadiin, joka herrasmiesmäisesti tarjoutui maksamaan hänenkin pizzansa ja juomansa. Pepe häkeltyi hetkeksi aikaa tästä teosta, mutta hymyili sitten kiitollisena.
"Kiitos paljon. Oletpas herrasmies", neiti kiitti ja väläytti hymyillessään vaaleat hampaansa.

Pepen vihreänsinertävät silmät tutkivat taas Chadin suklaanruskeita silmiä. Ei kai Chad vain suutahtanut hänelle siitä, kun tyttö oli kysynyt pojalta, seurusteleeko poika. Chad vastasi kuitenkin, että ei seurustele ja katsoi tyttöä suoraan silmiin. Pepe tuntee olonsa silloin hieman alastomaksi ja hän laskee katseensa nopeasti pöytään.
"Ah, okei. Selvä juttu", tyttö yritti sanoa kuin ohimennen, mutta pelkäsi hänen äänensä kuulostavan liian tukahtuneelta ja käheältä.

Miksi tämä tilanne muuttuikin näin ahtaaksi ja kiusalliseksi? Pepe luuli olleensa fiksu, kun keksi puhuttavaa, mutta nyt hän tunsi olonsa niin typeräksi blondiksi.
Tarjoilija tuli heidän pöytänsä luo, otti pöydällä olleet Chadin rahat ja antoi niistä tarvittavat vaihtorahat takaisin.
"Noin, olkaa hyvä. Hyvää päivänjatkoa ja tervetuloa uudelleen", tarjoilija sanoi heille ystävällisesti ja poistui paikalta. Pepe nousi ylös tuolilta vaitonaisesti ja otti laukkunsa olalleen.

"Eipä mitään", toteaa rauhallisesti nyökäyttäen hieman päätään. Tarjoaminen ei ollut Chadin mielestä kovinkaan suuri juttu, mutta kaipa sen herrasmiesmäisyyden voi ottaa kohteliaisuutena, tai ainakin niin nuorukainen oletti. Ota nyt taas siitäkin selvää.
Pieni hymy levisi pojan huulille, kun tyttö käänsi katseensa pöytään. Ehkei hän ollutkaan ainut, joka oli välillä hämmentynyt tässä tilanteessa, tai ainakin siitä tytön katse ja elekieli kielivät.

Kiittää tarjoilijaa vaatimattomalla hymyllä nyökkäyksen kera, esittäen samalla suulliset kiitokset. Työntää tuolinsa taaksepäin, kerää vaihtorahat talteen ja työntää tuolin takaisin paikalleen. Nostaa reppunsa maasta, tunkien rahapussinsa sinne ja kääntäen katseensa takaisin Pepeen. "Missä päin asut?" kysyy hiljaa, odotellen, että tyttö olisi valmis poistumaan.

( tuli vähän lyhyt. Valitan, hahmoni on hieman tumpelo eikä oikein osaa sanoa mitään , kuten hahmoesittelystäkin ilmenee jos sen olet lukenut :--D )

[[Juu, olen kyllä lukenut xD]]

Pepe katsahtaa taas silmät suurina ihmetyksestä, kun Chad kysyi, missä hän asui. Ensiksi tyttö meni aivan lukkoon, seuraavaksi hän yritti änkyttää jotain.
"Öh, äh.. Asun parin kilometrin päässä. Tuolla omakotitaloalueella, tiedäthän", Pepe yritti selittää, mutta tunsi olonsa entistä typerämmäksi. Hän meinasi sanoa 'hienostoalueella, missä rikkaat ihmiset asuvat', mutta ei halunnut. Hän ei halunnut kertoa muille ihmisille olevansa rikkaasta perheestä. Pepestä omista varoista puhuminen oli aina jotenkin halveksittavaa ja epäsovinnaista.

Tyttö lähti sitten kävelemään pois pizzeriasta ja ulos astuttuaan viileä tuuli puhalsi hänen kasvoilleen ja sai hänen hiuksensa lentämään kasvojensa eteen. Tyttö värähti hieman äkillisestä viileydestä ja harmitteli, kun ei ollut ottanut mitään pitkähihaista mukaansa. Hänellä oli päällään vain ohut cheerleadereiden asu.
"Missä itse asut?" tyttö kysyi sitten saman kysymyksen Chadilta.

Katselee hieman huvittuneena tytön ilmeiden vaihtelua. "Samalla suunnalla minäkin", toteaa pienen hymyn kera pizzeriasta ulos astuttaessa. He olivat selvittäneet tiensä rikkaiden ihmisten hienostoalueelle äitinsä perinnön kautta, vaikkeivät he aivan varakkaimpien ihmisten naapurissa asuneetkaan, vaan hieman kauempana, alueen laitamilla. Viileä iltatuuli puhalsi pojan jo ennestään kurittomat hiukset sotkuun silmien eteen.

Laittaa merkille tytön sävähdyksen, kun tämä astui ulos. Jaahas, pääsen taas leikkimään ritaria, naurahtaa itselleen mielessään. Luo hieman ujon katseen Pepeen kaivaessaan repustaan tumman hupparin. "Kylmä?" kysyy hiljaa ojentaen puseroaan tytölle.

[[ Mites, jatketaanko vielä toiseen paikkaan vai onko tämä peli kohta tässä? Jos nämä kaksi tapaavat vielä joskus uudemman kerran? :,D]]

Pepe hämmästyi kuullessaan, että Chadin asui samalla suunnalla hänen kanssaan.
"Ai niinkö? Miksi en ole sinua aikaisemmin siellä nähnyt?" tyttö kysyi suurimmaksi osaksi itseltään ja hymyili hurmaavasti. Olihan tyttö asunut siellä koko ikänsä ja oli outoa, jos tyttö ei kertaakaan ollut nähnyt Chadia siellä päin. Mutta sitten yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti eräs muisto.
"Hetkonen.." neiti pohti hetken aikaa itsekseen.
"Oliko sinulla tapana leikkiä yksin hiekkalaatikolla siellä isossa leikkipuistossa?" tyttö kysyi ja naurahti heleästi omalle kysymykselleen. Hänellä oli jokin muistikuva lapsuudestaan. Hän muisti, että yksi hänen ikäisensä poika leikki aina itsekseen hiekkalaatikolla ja kerran tai pari Pepe oli uskaltautunut mennä leikkiin mukaan.

Ihastunut hymy kohosi Pepen huulille, kun Chad tarjosi hänelle huppariaan. Hän otti hupparin jo käsiinsä, mutta katsahti Chadin asustusta.
"Mutta eikö sinulla ole kylmä?" Pepe kysyi, hieman huolta äänessään. Pojallahan oli sentään päällä vain valkoinen topinmuotoinen paita.

( ehkä tämä on nyt tämän jälkeen tässä, tai sitten ei... :--D kattoo nyt mitä tapahtuu. Mutta jos mitään ei tapahdu, niin sitten joskus toiste vielä peli pystyyn. )

"En ole ihan pienenä asunut täällä, vaan siellä San Franciscossa. Ja kun muutimme tänne, emme asuneet heti siellä suunnalla... Mutta sen jälkeen kun muutimme sinne, leikin kyllä hiekkalaatikolla. Yksin", toteaa hieman kaihoisasti. Tosiaan, hän oli lapsenakin ollut niin ujo, ja jollain tapaa hieman syrjittykin, kun hänellä aina oli vaikeuksia pitää hermonsa kurissa koulussa niin opettajien kuin oppilaidenkin suhteen. Useimmat lapset olivat pelästyneet hänen hyökkäävää asennettaan ja nyrkkejään, ja opettajilla oli vaikeuksia pitää Chad kurissa. Oi voi niitä aikoja.

Katsahtaa taivaanrantaan, jossa aurinko oli jo hyvää vauhtia katomassa kukkuloiden taa. Kääntää katseensa takaisin Pepeen virnistäen leikkisästi, kaivaen repustaan esiin tummanvihreän college-puseron, joka hänellä oli tapana laittaa treenien jälkeen päälle. "Minä kannan aina treenipäivinä kampetta enemmän mukana kuin tarpeellista", toteaa leppoisasti hymyillen.

[[ Juu, selvä 8,D ]]

"Eikun niin, tosiaan!" Pepe totesi typeränä ja ajatteli, että nyt meni hänen viimeisetkin toivenrippeet olla fiksu.
"... Unohtelen asioita", tyttö yritti mumista puolustuksekseen ja hymyili hieman.
"Mutta silti, sinä olit se poika hiekkalaatikolla!" Pepe vaihtoi nopeasti mielialansa taas iloisemmaksi.
"Minun teki monet kerrat mieli tulla leikkimään kanssasi, mutta... Niin, miksiköhän en sitten tullut?" tyttö pohti ja muisteli, että se alkoikin olla jo sitä aikaa, kun hänen vanhempiensa suhde alkoi rakoilla.

Pepe hymähtää helpottuneena, kun poika jo kaivoi toisen paitansa esille.
"No, onneksi toinen meistä on se fiksumpi", Pepe totesi iloisena. Tyttö puki päälleen pojan antaman hupparin ja tajusi vasta nyt, kuinka iso se olikaan. Sehän olisi voinut käydä kuin mekosta.
"Jes, tämähän toimii!" tyttö naureskeli, kun venytti paidan cheerleader asun päälle kokonaan.
"Nyt ei ainakaan pitäisi tulla kylmä", tyttö sanoi huvittuneena ja katsahti kiitollisena Chadiin.
"Kiitoksia taas", Pepe sanoi herttaisesti ja soi toiselle suloisen hymyn.

He olivat taas kävelleet yllättävän nopeaan tahtiin ja pian omakotitaloalue alkoi näkyillä edessäpäin.
"Minä asun tuossa talossa, joka näkyy heti tuossa oikealla", Pepe sanoi ja näytti sormellaan talonsa suuntaan. Hänen kotinsa oli kaksikerroksinen ja maalattu valkoisella maalilla. Katto oli tummanharmaa ja ikkunat olivat äärettömät suuret.

Naurahtaa leikkisästi tytön selitykselle siitä, että hän unohtaa asioita. Totta, taas. Hyviä johtopäätöksiä, ajattelee mielessään suuresti huvittuneena. Varsin persoonallista. "Enpä tiedä. Ehkä pelkäsit minua ja pahan pojan mainettani?" toteaa edelleen sama huvittunut sävy äänessään, jonka erotti tarkasti kuuntelemalla.

Virnistää tytön venyttäessä hupparin huutosakkiasun päälle. "Sehän käy mekosta", toteaa virnistäen pienesti. "Ja eipä mitään", sanoo kääntäen katseensa pois tytön tyrmäävästä hymystä. Se sai joka kerta pojan hämilleen, mikä ei ollut suoranainen ihme, sillä hän ei ollut tottunut saamaan niin avoimia ja aidosti ystävällisiä huomionosoituksia naispuolisilta henkilöiltä. Tokihan osa huutosakin porukasta oli aina hymyillyt hänelle teennäisesti, kuten he varmaan luulivat jokaiselle urheilujoukkueiden jäsenelle kuuluisi tehdä.

Tarkastelee neidin asuntoa hetken aikaa, ennen kuin toteaa, että ainakin tytön perhe oli varakas, kun tuollaisessa talossa asuivat. Mikä nyt taas ei ollut varsinainen ihme, mutta joka tapauksessa. "Minä asun tuolla vähän kauempana", toteaa viittoen kädellään eteenpäin asumuksien reunustamalla tiellä. Pysähtyy Pepen osoittaman talon eteen, aloittaen hieman takellellen, muuntaen sen yskänpuuskaksi ja aloittaen uudestaan. "Tuota... Minulla oli mukava ilta", toteaa hiljaa, ujon hymyn kera. Tutkailee Pepeä vaaleiden hiuksiensa alta, yrittäen saada selville mitä tyttö ajatteli.

"Juu, todellakin!" Pepe nauroi soinnukkaasti pojan toteamukselle.
"Kyllähän se oli se sinun pahamaineesi. Mmm, kyllä. Rikoitkin niitä hiekkakakkujasi sellaisella voimalla, että päätin jättää väliin", Pepe yhtyi leikkiin mukaan ja pudisteli huvittuneena päätään.
Olipa mukavaa, kun Chad muuttui nopeasti hiljaisesti sosiaalisemmaksi...

Pepen huulille kohosi hieman huvittuneempi, kun Chad yhtäkkiä käänsi katseensa pois tytöstä. Tyttö ajatteli, että olisko hänellä tosiaan joitakin mahdollisuuksia olla nätti ja hurmaava jollekulle.
Pepekin käänsi katseensa Chadista sitten tielle ja hymy ei millään tahtonut lähteä pois hänen huuliltaan. Neiti puristi hellästi hupparin helmaa jatkaessaan kävelyä.
Huppari tuoksui hyvälle. Olisiko tämä Chadin ominaistuoksu? Mmm...

He pysähtyivät sitten Pepen kodin eteen ja tyttö katselee hymyillen Chadia, joka kertoi, että hänellä oli mukava ilta.
"Minullakin oli hauskaa. On ihanaa tutustua uusiin ihmisiin", Pepe totesi hennosti ja hymyili suloisesti.
"Nytpähän voin moikata sinullekin koulun käytävillä", neiti sanoi ja naurahti kevyesti.
Pepe haroi punertavanruskeita hiuksiaan hetken aikaa, kunnes muisti sitten Chadin antaman hupparin ja riisui sen pois päältään.
"Kiitoksia lainasta", tyttö kiitteli viattomasti ja yritti kohdata Chadin silmät vielä viimeisen kerran sinä iltana.
"Noh... Hyvää yötä ja nähdään taas", Pepe sanoi sitten hiljaisella äänellä ja hymyili valloittavasti. Hän kääntyi jo kotiaan päin ja otti askelia taloaan kohti.
Sitten Pepellä välähti. Hän muisti, mitä hänellä oli lauantaina.
"Hei!" Pepe kääntyi nopeasti ympäri ja toivoi Chadin vielä kuuntelevan häntä.
"Tuota... Kaverini pitää lauantaina juhlat yhdessä keskustan baarissa. Hänen veljensä on siellä baarimikkona sinä iltana, joten me oppilaat pääsemme sisään. Se paikka on varattuna vain meille. Niin, sitä minä vain ajattelin, että..." Pepe sopersi ja tunsi kuumotusta poskissaan.
"Haluaisitko sinäkin tulla? Kaverini sanoi, että voin pyytää joitakin tuttujani sinne myös..." tyttö sanoi ja hänen sydämensä pamppaili kovaan ääneen rinnassa.