Ollakko vai eikö Olla?

//Wrai ja Katie tänne ja valitsin et ne sittenki vois tehdä Äidinkielen ryhmätyön, ja siinä Runo analyysin xD ja sori otsikko xD//

Andy istui lopen kyllästyneenä äidinkirivissä tilla omalla paikallaan, kolmantena ikkunarivissä tuijotellen silläkin hetkellä ajatuksiinsa vaipuneena ikkunasta ulos opettajan selittäessä ryhmätyöstä josta hän kuunteli lähinnä puolella korvalla. Lopulta opettaja ilmoitti, että oli jakanut parit jo valmiiksi, mikä sai Andyn mielenkiinnon kääntymään opettajaan tuon alkaessa luetella pareja jolloin oppilaat alkoivat siirtyillä pariensa viereen. Lopulta tuo ilmoitti hänen parikseen Katie Adamsin jolloin Andy huokaisi syvään ja tuijotteli kyllästyneenä ympärilleen. Hienoa, tyttö ei ollut edes paikalla, loistavasti alkoi tämäkin jälleen. Opettajan sitten ilmoittaessa, että he tekisivät runoanalyysin tuijotti Andy opettajaa lähes järkyttyneenä, jonkin helvetin runo analyysin? Sitten opettaja kuitenkin sanoi, että he voisivat valita jonkun laulun sanat jotka analysoisivat mikä sai Andyn huokaisemaan rennommin. No nyt kuulosti paremmalta ei sentään tarvisi jotakin opettajan valitsemaa tylsää runoa tulkita, vaan voisi tulkita jonkin biisin sanat. No kerran sitä tyttöä ei näkynyt, voisi hän varmasti tehdä sen vallan hyvin itsekseenkin ilman tuota. Ja niin hän alkoikin jo käydä biisien sanoja mielessään läpi miettien mikä voisi olla mielenkiintoinen analysoida.

Katie asteli rivakasti käytävää pitkin. Moottoripyöräkypärä kiskottiin päästä ja pitkien hiusten annettiin valua osittain silmillekin. Ei sillä nyt ollut väliä. Hän oli myöhässä ja sitä ei todellakaan tapahtuntu usein. Vain pari kertaa hän oli myöhästynyt koulusta aiemmin, mutta silloinkin syynä oli ollut Alexei. Eikä nytkään syy ollut oma, vaan sen ihme piripään, joka oli päättänyt autonrattiin lähteä. Kypärä väkerrettiin tottuneesti kiinni laukun hihnaan ja kipeytynyttä kättä painettiin hieman. Ranne oli kosketusarka, eikä hanskaa uskallettu edes ottaa kädestä pois. Kipu olisi varmasti vietävä jos sitä yritettäisiin. Nahkatakin hihakin oli järkyttävän näköinen kulumisen takia. Ja farkkuihin oli tullut komea kulimareikä. Ilmeisesti asfaltti-ihottumakin oli iskenyt jälleen näkyviin. Harvemmin sitä sai muualle kuin käsiin tai polviin. Katiellä oli sitä nyt hoikassa reidessään. No, eivät housut järkyttävän paljon tuhoutuneet olleet. Parin sentin kuluma vain.

Äidinkielenluokan oveen koputettiin ja sisälle asteltiin. Tietenkin tunti oli jo menossa. Olihan hän vartin myöhässä. Opettaja katsoi brunettea kysyvästi ja niin teki varmasti jokainen muukin luokassa.
"Anteeksi että olen myöhässä. Jouduin pieneen onnettomuuteen." Katie selitti ja opettajan suu aukeni yllätyksestä.
"Oletko kunnossa? Mitä oikein tapahtui?" Tuo kysyi ja nousi hädissään oman pöytänsä takaa Katien eteen.
"Ei tässä mitään. Vaatteet lähinnä ottivat osumaa. Pyöräänkin tuli vain pari naarmua. Vähemmän selvä mies törmäsi minuun risteyksessä." Rokkari selitti ja nyökkäili vakuudeksi opettajalle, että oli oikeasti kunnossa. Eihän hän nyt valittaisi.

Nopeasti opettaja selitti mikä tunninaiheena oli ja kertoi Katielle parin. Tyttö asteli pojan vierelle, ketä ei rehellisesti sanottuna edes muistanut. Hyvännäköinen tuo oli, mutta jotenkin negatiivisen ilmapiirin ympäröimä. Varovasti Katie työnsi pulpetin tuon pulpetin vierelle ja nosti laukun pois olaltaan.
"Oletko päättänyt jo lyriikan? Varmaan teet mielummin laulusta." Brunette hymyili vinosti ja otti nahkahanskan toisesta kädestään, mutta kipeään käteen se jätettiin.

Andy tuijotteli yhä ikkunasta miettien yhä sopivaa biisiä josta tekisi analyysin, kun yllättäen oveen koputettin jolloin hän ihan uteliaisuuttaan käänsi katseensa ovelle tarkkaillen tyttöä nahkatakissa ja moottoripyörä kypärän kanssa. Tytön toinen ranne oli selvästi kipeä, tuo varoi sitä. Lisäksi tuo mainitsi onnettomuudesta. Pian tyttö astelikin hänen luokseen ja työnsi pulpetin kiinni hänen pulpettiinsa. Eli moottoripyörä tyttö oli siis Katie, no se selitti miten toinen oli myöhässä. Tuon sitten kysyttyä oliko hän jo valinnut lyriikat ojensi hän varovasti kätensä ja tarttui käteen johon toinen oli jättänyt hanskan alkaen hyvin hellin ja varovaisin ottein poistaa hanskaa toisen kädestä, ja saatuaan sen pois toisen kädestä napasi hän huivin joka roikkui hänen laukustaan kietoen sen varovasti ja hellästi tukemaan toisen kipeää kättä. "En oo valinnu vielä, mikä lienee parempi, kerran me ollaan pari niin valitaan yhdessä se biisi, onko sulla ehdotuksia? ja vieläks sun ranetta särkee?" Andy tiedusteli, "Pidä tätä huivia siinä ainaki tää päivä, ja jos ei ala helpottaan näytä sit lääkärille tai terkkarille, mut se vaikuttais vaa nyrjähtäneen." Andy totesi katsoen toista silmiin.


//Päätin täs jo jonkuaikaa sitte, et Andyn unelma ammatti on lääkäri xD ja se on tosi hyvä ensiavussa ja haavojen yms hoidossa x3 ja anteeks autohiiiiittti ku se hoitaa sitä voin muokkaa sen pois jos se häiritsee tms ^^//

Katie katsoi hämillään poikaa, joka tarrasi sitten hänen käteensä. Normaalisti tyttö olisi varmasti alkanut huutamaan ja vetäissyt kätensä pois, mutta sillä hetkellä hän oli niin yllättynyt vieraan reaktiosta, ettei hän tajunnut reakoida niin kuin piti. Toinen sitoi käden huivilla ja edelleen tyttö tuijotti tuota suu auki.
"Tota...Kiitti kai." Hän mutisi sitten ja katsoi kättään. Se näytti oudolta. Huivi napattiin kuitenkin pois ja hanska työnnettiin varovasti käteen. Rannehihna laitettiin tiukimmalle.
"Mut tämä tukee enemmän sitä." Katie totesi sitten. Ei hän kenenkään vieraan huivia voinut pitää kädessään? Ei yksinkertaisesti voinut. Eikä kenenkään kuulunut hänestä huolehtia. Se oli vasten sääntöjä.

Hiuksia sipaistiin hieman korvan taa ja toiselle nyökättiin, kun tuo kertoi ettei ollut päättänyt mitään.
"Ei minulla mitään oikeastaan ole mielessä. Mikään kappale ei soi edes päässä." Tyttö selitti sitten ja hymyili pienesti toiselle.
"Kyllä siihen koskee, mutta minulla ei ole tapana valittaa tai ottaa apua vastaan. Sitä paitsi, todennäköisesti veljeni säntää tänne pian, kun on kuullut tapahtumasta, tai nähnyt pyöräni." Rokkari selitti ja vilkaisi sitten liitutaululle, minne opettaja kirjoitti juuri ohjeita muistiin.
"Musiikki mitä minä kuuntelen, ei ole lyriikoiltaan mitään nerokasta. Millaista musiikkia sinä kuuntelet?"

//Pakko oli noin tehä, ku Katie ei oikeesti ois antanut sen koskee ihteensä, mut en jaksanu ootella et sen muoksisit toisenlaiseks xD//

Andy tuijotti toista yllättyneenä siitä, että toinen veti huivin pois ranteestaan ja hanskan takaisin paikalleen kiristäen ranne hihnaa. Kieltään naksauttaen Andy kohautti hartioitaan. "Anteeksi, että koitin olla avuksi." Sitten toinen totesi hanskansa tukevan rannetta paremmin. "Okei jos sä oot sitämieltä." Andy totesi sitten hartioitaan kohauttaen. Sitten tuo puolestaan ilmoitti, ettei tuolle tullut mieleen mitään biisiä josta tehdä. Sitten tuo mainitsikin, että kylkkä kärkeä särki, mutta ettei tuolla ollut tapana valittaa. Ja, että tuon veli kuitenkin ilmestyisi luokkaan todennäköisesti hyvin nopeasti kunhan kuulisi onnettomuudesta, tai näkisi moottoripyörän. "Paljon kaiken laista, jos sopii voisimme ottaa Alucardin - Cold kappaleen analysoitavaksemme." Andy totesi sitten alkaen kirjoittaa niitä lapulle pyyhkäisten sitten mustia hiuksiaan korvansa taakse selvittäen hieman kurkkuaan tuijottaen sitten lappua johon oli laulun sanat kirjoittanut. "Jos sä haluat tehdä tän projektin yksin niin sekin sopii mulle, mä voin tehdä yksin, ei mulla haittaa." Andy ilmoitti vilkaisten toista lähes kylmästi ojentaen sitten lapun toiselle.


"looking for a meaning
to this deep craving
I thought you could be the one
for me

reflecting my feelings
kissing all this pain way
outside of me

and every time, your body's next to time
then I know why
I'm so cold inside

your pretty eyes, can't read into mine
your pretty smile, won't understand why
I die inside

You don't wanna see more
what are you living for?
you seem just like a pawn in chess
to me

don't be so blind
to all those things you could find
if only you'd mind"

Katie pyöräytti pienesti silmiään, muttei kommentoinut toisen sarkastiseen anteeksipyyntöön mitään. Sitten toinen kertoikin kappale ehdotuksen ja kulmaa kohotettiin. Nimi ei sanonut hänelle mitään, mutta onneksi Andy kirjoittikin sanat ylös paperille. Toisen viereltä lyriikat luettiin. Sitten tuo ehdotti että he tekisivät itsekseen tehtävät ja ojensi paperin hänelle. Brunette otti sen vastaan, vaikka olikin sen jo lukenut.
"Tämä on parityö." Hän painotti toiselle ja luki sitten vielä uudelleen lyriikat. Katie oli sutkot tarkka säännöistä, mutta niistä luistaminen onnistui häneltäkin, kunhan sääntöjä ei rikottu. Aina löytyi jokin kikka miten muuntaa sääntöä niin, että luistaminen onnistui.

"Aika masentavat lyriikat, mutta niin kai suurinosa lyriikoista on, jos tahtoo niistä jotain syvällisempää löytää." KAtie huomautti ja ajatteli sitten oman levyhyllynsä sisältöä. Tosiaan. Sex Pistolsin lyriikat eivät ainakaan järkeä hiponeet. Syvällisempään sisältöön ylettyi jopa Alexein levyhylly. No, ei sille voinut mitään, jos sattui pitämään vähemmän-älykkäistä lyriikoista.

Andy tuhahti itsekseen tytön painottaessa hänelle projektin olevan parityö, kylläkai hän sen tiesi! Hän oli sentään ollut tunnilla alusta saakka ja kuullut kyllä ohjeet hyvin tarkasti. Mutta mitä väliä sillä olisi jos he tekisivät tehtävän yksikseen? Ei todennäköseti mitään, tämä oli vain jälleen näitä opettajien keksintojä, opettaa oppilaat tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja sosialisoitumaan muiden kanssa. Täysin turhaa, useimmiten tällaiset tehtävät jossa opettaja valitsi, eivät olleet kovin menestykseikkäitä siitäkään syystä, etteivät vastahakoiset parit saaneet kunnon tulosta aikaiseksi koska eivät tulleet toimeen keskenään.

Lyriikat luettuaan, Katie ilmoitti niiden olevan aika masentavat miettien sitten, että niinkai kaikki lyriikat olivat joista halusi etsiä jotakin syvällisempää tarkoitusta. "Mun mielestä tää on hyvä, ja näille on mahdollista löytää useita eri tulkintoja, mutta jos sä tosiaan haluat toiset lyriikat niin vaihdetaan vaikka pareja, tuo yksi tyttö näyttää tekevän yksin koska hänen parinsa lintsaa, minä voin olla lintsaajan pari ole sinä tuon tyttön." Andy ehdotti vilkaisten viileästi Katieta napaten paperin tuola alkaen lukea lyyriikoita uudestaan naputtaen samalla keskittyneenä kynää hiljaa pöytää vasten vilkaisten hetken kuluttua jälleen Katien suuntaan. "No, mikset sä menny jo?" Andy tiedusteli sitten tuijottaen toista silmiin.

Katie kohotti hieman kulmaansa. Eikö hän kelvannut tuolle pojalle pariksi? Mitä ihmettä? Yleensä häntä ei tahdottu pariksi sen takia, koska hän oli rokkari, tai sitten sen takia, että Katie oli usein perfektionisti koulunsuhteen. Hän oli luonnostaan hyvä, mutta tahtoi olla parempi. Niinpä heti brunette ei edes vastannut Andyn kehotukseen.
"Ai miksi? Koska en tahdo päästää sinua nyt helpolla." Katie ilmoitti neutraalina takaisin. Jos toinen ei osaisi käyttäytyä tuon paremmin, niin ei hänkään ystävä olisi. Kyllähän tyttö oli tottunut negatiiviseen asenteeseen, mutta harvemmin toiselta kapinalliselta.
"Minä en edes sanonut etteikö tuo olisi hyvä. Sanoin vain mielipiteeni, että se on masentava." Katie lisäsi vielä ja kaivoi sitten laukkuaan ja otti esille vihkon ja muutamia kapeakärkisiä tusseja.

"Jos tehdään tämä kunnolla nyt, niin pääset eroon minusta nopeammin." Hän huomautti sitten perään ja katsoi toista uhmakkaasti takaisin silmiin. Katie ei pakenisi, vaikka toinen olikin yhtä jäätä.

Katien ilmoittaessa, ettei halunnut päästää häntä nyt helpolla huokaisi Andy syvään ja tuhahti sitten tylsistyneenä. "Miten vaan" Andy totesi sitten silmiään pyöräyttäen. Sitten Katie puolestaan mainitsi, ettei ollut sanonut biisiä huonoksi vaan ainoastaan sanonut sen olevan masentava. Andy hukaisi turhautuneena ja katsoi toista odottavasti odotellen tuon vain lähtevän mutta ei. Katie selkeästi tahtoi olla vaikea, eikä lähtenyt, vaan päin vastoin kaivoi aukustaan tusseja ja vihon. Ja sen jälkeen tuo puolestaan ehdotti, että he vain nyt nopeati tekisivät tehtävän jotta hän pääsisi toisesta nopeammin eroon. Voi miksi heidän täytyi tehdä typeriä paritöitä. hän saisi tästä täydet yksinkin. "Minkä ihmeen takia sä haluat tehdä tän välttämättä mun kanssa.?" Andy tuhahti ärsyyntyneenä miksi tuon tytön piti tehdä tästäkin tunnista hänelle hankala?


Raskaasti huokaisten hän kaivoi vihon ja ohuen mustan tussin laukustaa kirjoittaen iisin nimen keskelle sivua alkaen tehdä ajatuskarttaa sen ympärille mutisten itsekseen vilkuillen silloin tällöin Katien suuntaan, tyttö oli kyllä hyvin sievä..

Poika oli selvästi jo nyt ärsyyntynyt siihen, että Katie oli päättäväinen, eikä suostunut menemään suoraan toisen pillin mukaan. Pian tuo kysyikin miksi hän tahtoi välttämättä tehdä työn hänen kanssaan.
"Koska meidät määrättiin pareiksi ja tästähän oppii kasvattamaan pinnaa." Rokkari huomautti ja virnisti sarkastisesti. Sitähän toinen teki, vaikkei tosin pahasti. Oli toiselle sääli, että Katie oli tavannut elämänsä aikana useita samankaltaisia ihmisiä. Tahallaan hankalia tai muuten vaan negatiivisia ihmisiä. Harmillista vain oli, että usein tuollaiset ihmiset olivat hyvännäköisiä. Niin kuin tämä Andykin. Katiestä tuntui siltä että hyvät ulkonäöt menivät niin hukkaan. Tai ehkä he vain esittivät.

Tyttö katsoi miten toinen oli alkanut tehdä ajatuskartaa.
"Jos teemme niin, että teet oman versiosi ja minä oman. Sitten voidaan vertailla ja etsiä yhdessä löytyykö siitä joitain muitakin näkemyksiä vielä?" Katie ehdotti sitten ja sipaisi hiuksiaan sivuun. Yleensä hän piti hiuksensa tunnilla kiinni, koska se sai koko olemuksen näyttämään hieman siistimmältä ja huolitellulta, mutta ponnari tuntui niin nihkeältä kypärän alla ja nyt toinen käsi oli niin kipeä, ettei sen avulla kyllä hiuksia sidottaisi.

Andy huokaisi syvään ja lievästi ärsyyntyneenäkin Katien ilmoittaessa haluavansa tehdä ryhmätyön juuri hänen kanssaan, koska heidät oli määrätty pariksi, ja koska tällainen tehtävänanto kasvatti huomattavasti pinnaa. "Okei, sopii sit." Andy totesi huokaisten syvään, ekai sille sitten mitään voisin. Lisäksi katie vaikutti vastaustensa ja käytöksensä perusteella ihan fiksulta tapaukselta joten ehkä hyvä numero projektista ei ollutkaan uhattuna. Lisäksi tuo ei tehnyt niinkuin hän halusi vaikka hän kuinka vaati, se nosti toisen pisteitä hänen silmissään ja lisäksi se sai hänet kiinnotumaan toisesta entisestään. Ja niin hän katselikin toista nyt lähinnä uteliaasti enemmänkin kuin kylmästi.


Sitten Katie ilmoittikin, että he tekisivät molemmat omat versionsa ja lukisivat sitten toistensa jonka jälkeen miettisivät olisiko lyriikoista löytää vielä muita mahdollisia näkökantoja. "Hyväon, kuulostaa hyvältä." Andy totesi sitten nyökäten toiselle hyväksyvästi jatkaen sitten ajatuskarttansa tekoa vilkuillen välillä Katieta toisen keskityttyä omaan työhönsä. Tyttö oli erittäin mielenkiintoinen.. ja hyvin sievä. Ja yllättävän voimakastahtoinen hän piti siitä.

Brunette nyökkäsi hieman toiselle ja avasi puhtaan sivun vihkostaan. Lyriikoita vilkuiltiin välillä ja omaa ajatuskarttaa tehtiin. Siitä tulikin todella siisti. Kaikki oli syngmetriassa keskenään ja otsikoiden ympäri piirrettiin tasaiset ympyrät. Harvemmin hän oli tällä tavalla miettinyt kappaleiden sanoituksia. Lähinnä vain silloin, kun veli oli jonkun kappaleen tehnyt ja lyriikoista löytyi selvästi jotain veljen omaa. Ajatusmaailmaa tai kokemuksia. Juuri kun tyttö alkoi miettimään mitä muuta kappaleesta löytyi, hän hätkähti, kun opettajan kädet ilmestyivät hänen pulpetilleen. Katse nostettiin tuohon.
"Anteeksi kun häiritsen. Minä vain jäin miettimään. Että kai sinä teit rikosilmoituksen siitä kuskista? Vai pysähtyikö hän selvittämään asian?" Nainen kysyi ja virne meinasi nykiä väkisin Katien kasvoille. Pienesti Andyä vilkaistiin ja katse käännettiin takaisi opettajaan.

"Itse asiassa isäni on nykyään Satama-alueen poliisipäälikkö. Tietenkin minä otin talteen hänen rekisterinumeronsa ja kerkesin napata kännykällä kuvankin autosta." Brunette selitti ja opettaja katsoi hetken tyttöä ihmeissään kunnes naurahti kevyesti.
"Hienoa Hienoa. Minä vain mietin, kun moni nuori ei tajua mitä sellaisessa tilanteessa pitäisi tehdä." Tuo selvensi ja jatkoi sitten matkaansa. Pieni hymy kasvoillaan rokkari pyöritti päätään ja siirsi katseensa sitten takaisin paperilla olevaan tekstiin.

Andy irjoitti kokoajan siististi ohuella mustalla tussilla kirjoittaen kaiken selkiästi kirjoittaen aiheet siististi tehde sen alle siistit muistiinpanot ranskalaisin viivoin. Yllättäen heidän työnsä keskeytyi opettajan ilmestyessä Katien pulpetin luo tiedustellen, että kai tyttö tekisi rikosilmoituksen kuskista. Jolloin Andy käänsi katseensa tyttöön joka lähes samalla hetkellä vilkaisi häntä ennenkuin käänsi katseensa takaisin opettajaan ilmoittaen isänsä olevan satama-alueen poliisipäällikkönä sekä ottaneensa kuvan autosta, ja painaneensa rekkarin muistiin. Sitten opettaja kertoikin kuinka hienoa se oli, sillä monet nuoret eivät siinä tilanteessa tienneet mitä tehdä. Ja sitten opettaja hävisikin takaisin pöytänsä taakse. "viisaasti toimittu niinki yllättävässä tilanteessa" Andy totesi sitten Katielle nyökäten pienesti tuollee jatkaen sitten ajatuskartan tekemistä kunnes oli mielestään tulkinnut sen mahdollisimman laajalti yhdeltä kannalta. "Mun ajatuskartta alkais oleen valmis, miten on sun ajatuskarttas laita?" Andy tiedusteli uteliaana katsoen tuota kiinnostuneena, hän oli utelias lukemaan mitä toinen oli kirjoittanut. Hänellä oli jo toisen sanojen ja tekojen ansiosta suurehkot odotukset toisen paperia kohtaan. Katie vaikutti kovin mielenkiintoiselta toinen oli kaunis ja selkeästi myös älykäs. Eikä mikään bimbo.

Katie oli kirjoittanut asioita kaunolla oman pienen ajatuskarttansa perään. Rehellisesti äidinkieli ei kiinnostanut häntä sillä hetkellä ollenkaan, mutta eipä sille mitään voinut. Tietenkin hän oli vastannut tehtävän antoon tyylillä ja tiesi vastauksen miellyttävän opettajaa, vaikka siihen ei oltu pahemmin edes panostettu. Hän oli vain luonnostaan hyvä. Joillekin ihmisille oli se lahja suotu. Katie oli vienyt sen veljensä nenän edestä.

Katse kohotettiin poikaan vierellä ja vihko käännettiin tuohon päin ja toisen paperia katsottiin. Aikalailla samoilla linjoilla. Ei se kai yllätys ollutkaan.
"Minä voin yhdistää nämä sulavasti yhdeksi tekstiksi?" Brunette ehdotti sitten ja käänsi uuden sivun. Hän muisti ulkoa mitä oli äsken kirjoittanut, joten ensin hän alkoi kirjoittaa niitä huomioita mitä hänellä oli ollut, mutta parilla ei. Sitten samatoistettiin toisinpäin ja lopuksi yhteiset asiatkin. Kelloa vilkaistiin. No, eipä hänelle kamalasti tuntia ollut jäänyt. Tästähän pääsisi pian syömäänkin. Katse siirtyi kellosta opettajaan. Tuo teki jotain ihan omiaan opettamisen sijaan. No, itsenäistätyöskentelyähän tämä oli.
"Kyllä tämä riittää jo. Opettaja ei ole kamalan tarkka itsekään."

//En keksi tohon mitään syvällistä, mut Katie on olevinaan keksiny xD Se on viisas ja minä en >< //

Andy otti toisen ojentaman ajatuskartan vastaan tutkiskellen sitä uteliaana hetkenaikaa, heillä oli paljon samoja ajatuksia. Pian hän olikin lukenut toisen ajatuskartan sitten Katie ehdottikin, että voisi yhdistää heidän ajatuskarttansa sulavaksi tekstiksi. "Sopii minulle." Andy totesi toiselle lähes huomaamattomasti hymyillen tarkkaillen Katieta tuon kirjoitellessa tekstiä heidän ajatuskarttojensa pohjalta valmiiksi. Katie oli kyllä kaunis, hetken kuluttua Katie ilmoittikin, että kyllä se riittäisi ja, ettei opettaja ollut niin tarkka itsekkään. "Okei, minä voin viedä sen laita oma nimesi sinne ylänurkkaan vielä," Ja toisen kirjoitettua nimensä lappuun kirjoitti Andy siististi omansa toisen nimen viereen vieden sitten tehtävän opettajalle joka lupasi, että he voisivat jo mennä syömään. Ja niin Andy astelikin Katien luokse. "Me voidaan mennä jo syömään." Andy totesi napaten laukkunsa astellen ulos ovesta suunnaten ruokalaan.

Saavuttuaan ruokalaan Andy huomasi ensimmäisenä, ettei ruokalassa ollut ketään muita. No kello olikin yllättävän vähän joten ihmekkö tuo, niimpä hän suuntasi kuitenkin hakemaan itselleen ruokaa astellen sitten yhteen ikkunan vieressä olevisa pöydistä istuutuen siihen alkaen syödä.

KAtie nyökkäsi pienesti toiselle ja nousi pulpetistaan, kun poika kertoi, että poistumislupa oli myönnetty. No, hänen osaltaan tunti ei sitten ollutkaan ollut kovin pitkä. Laukku nostettiin varovasti olalle ja kelloa vilkaistiin. Kai se ruoka aika jo olisi. Opettajalle nyökättiin hieman ja Anfyn perässä asteltiin ruokalaan. Se olikin tyhjä. No, olivahan he käytännössä puolituntia etuajassa. Katie pyysi saada kasvisversion ruuasta ja saikin sen hymyn saattelemana keittäjältä. Äidinkielen työpari oli istuutunut yksikseen pöytään ja pienesti olkiaan kohauttaen brunette neito asteli tuon vierelle seisomaan.
"Saanko istua seuraan? Ainakin siksi aikaa että joku tuttu tulee? Typerää syödä yksin, jos seuraakin on saatavilla." Tuo huomautti, muttei odottanut pahemmin vastausta, vaan istuutui toista vastapäätä.

Ruokaa katsottiin hivenen epäilevästi. Ilmeisesti se oli kasvislasagnea, mutta ulkonäköä ei voinut vaihteeksi sanoa houkuttelevaksi. Ilmeisesti keittäjille oli vaikeaa saada kasviksista aikaan mitään hyvännäköistä. Ruokaa kuitenkin maistettiin. Ei se pahaa ollut. Vaikka ruoka ei juuri miltään maistunutkaan. Hiuksia sipaistiin hieman korvan taa ja katse kohosi ruokalan oveen, kun se kävi. Vain muutama nörtti tuli sisään.
"Odotatko sinä joitain kavereitasi? Vai syötkö tottuneesti yksin?"

Andy oli jo hyvin vaipunut ajatuksiinsa syöden hieman hajamielisen näköisenä ruokaansa tuijotellen ulos ikkunasta. Siksi Katien ilmestyessä pöytään hätkähti hän pienesti vilkaisten toista nopeasti. Sitten tyttö kysyikin saiko istua seuraan ainakin siksi aikaa kun tuon joku kaveri tulisi, koska yksin oli kuulema typerää syödä jos seuraakin oli tarjolla jolloin Andy kohautti hartioitaan ja jatkoi syömistä. "Istu vain, ei se minua haittaa jos istut siinä." Andy vastasi hieman välinpitämättömän kuuloisesti hörpäten cokiksestaan pitkän kulauksen jatkaen sitten syömistä. Ehkä se oli typerää, ei hän ollut koskaan tullut ajatelleeksi sitä. Hän kun söi useinkin, itseasiassa lähes aina yksin.

Tytön alettua syödä laskeutui heidän ylleen jälleen hetkeksi jonkin aikaa kestävä hiljaisuus jona aikana tyttö vilkaisi ovelle sen käydessä mikä sai Andynkin vilkaisemaan ovea nopeasti Katien tiedustellessa odottiko hän ystäviään vai söikö tottuneesti yksin. "Syön tottuneesti yksin." Andy vastasi jatkaen syömistä, oli jopa hieman outoa syödä jonkun kanssa ja keskustella samalla kun söi kun oli uudessa koulussa aloittamisestaan asti tottunut syömään yksikseen. Ei siinä mitää, Katien seurassa oli kai omalla tavallaan ihan mukavaa ja tyttö vaikutti fiksulta eikä miltään tyhjäpäältä niinkuin useimmat.

Katie kohotti hieman kulmaansa. Toinen taisi olla tosissaan, kun sanoi tottuneesti syövänsä yksin. Tuohon ei kuitenkaan keretty kommentoida mitään, kun ruokalan ovi kävi uudelleen ja irvistys nousi tytön huulille. Alexei asteli kitara selässään ruokalaan ja bongattuaan hänet, suunta vaihtui heihin päin. Nyt saataisiin sitten kuulla...
"Katie!!" Alexei älähtikin hieman ennen kun tuli toisten luo. Pienesti huokaisten Katie nousi seisomaan vain huomatakseen olevansa samantien veljensä halauksessa.
"Vittu minä tapan sen saatanan runkkarin joka ei perkele osaa ajaa..." Alexei mutisi siskoaan halaten.
"Minä olen ihan kunnossa. Vähän vain käteen sattui. Voit irrottaa jo...Alexei? Irti.." Katie huomautti hieman kärkkäänä ja työnsi veljensä irti. Veli tuhahti ja istahti sitten pöytään siskonsa vierelle. Vasta nyt tuo kiinnitti huomionsa Adrianiin.
"Moi. Mä oon Alexei."

Tatuoidut sormet nappasivat Katien lautaselta hieman ruokaa ja iski suuhunsa.
"Eiks sun pitäs olla jo siivoomassa? Eihän täs oo bileiden alkuun enää ku...kaheksan tuntia." Alexei virnisti sitten siskolleen, jonka silmät suurenivat ja katse siirtyi nopeasti seinällä olevaan kelloon.
"Ei hemmetti...Oot oikeessa...Mä lähen kyl nyt!" Tyttö älähti ja lähti samantien astelemaan ruokalan poikki.
"Kat! Se oli vit-...Nooh, sä menit jo. Mitäs sulle kuuluu?" Poika naurahti ja katsoi nyt tuota tummahiuksista poikaa kysyvänä.