It's time to party - are you ready?

(( Wrai kera Jamien tännepäin! ;> Ja jätkän kuteet. ))

Ilta ei ollut edes vielä siirtynyt yöhön, kun jo eräällä, ennen niin rauhallisella kadulla, vilisi hyvin paljon nuorisoa, jotka suuntasivat askeleensa kohti punaista tiilitaloa mekastaen ihan suhteellisen paljon. Joku älypää oli taas keksinyt järjestää kotibileet talon ollessa vanhemmista ja muista porukoista tyhjänä, ja tieto siitä oli levinnyt nuorten piireissä varsin nopeasti. Ainakin Astonissa oli saanut tänään kuulla useiden oppilaiden supisevan 'vuoden mahtavimmista bileistä', jolloin alkoholi tulisi virtaamaan, tupakka käryämään ja muut sopimattomat aineet vaihtamaan omistajaa. Tällaiset bileethän olivat niille huumediilereille varsinainen paratiisi, sillä eivät nämä nuoret välittäneet hinnasta, kunhan vain saisivat päänsä mahdollisimman sekaisin. Ja sekös sitten aiheutti niitä ojaan sammumisia, ryöstelyä ja pahimmassa tapauksessa myös seksuaalista hyväksikäyttöä. Harva tosin oli kuollut tällaisissa nuorten bailuissa, mutta useampi oli joutunut vatsahuuhteluun tai tiputukseen. Se oli tätä nuorten hauskanpitoa se.

Harvinaista oli sekin, että Elroy oli löytänyt tiensä näihin samoihin bileisiin, vaikka yleensä emopoika tyytyi istuskelemaan kotona ja kuuntelevan sitten maanantaina koulussa, että mitä muut olivat sillä kerralla hajottaneet ja kuka oli sammunut heti alkuillasta. Se sopi hänelle täydellisesti, sillä olihan Elroy melko ujo poika, mutta nyt hän oli päättänyt lähteä kerrankin mukaan. Kyllhän se vähän jännitti seisoa sen kyseisen biletalon portilla ja katsella, miten porukka riehui puolipukeissa ulkona ja huutelivat törkeyksiä satunnaisille ohikulkijoille. Ei Elroy ollut tottunut sellaiseen - ei todellakaan -, mutta siksi se tuntui jotenkin niin... Jännältä ja kielletyltä.
Se jännitys oli kuitenkin loppunut siihen ja kerrankin poika oli päättänyt olla rohkea menemällä mukaan. Ja tässä hän sitten oli. Istui erään olohuoneen ruskean sohvan nurkassa, olutpullo kourassa ja pienehkö hymy huulillaan. Oli kovin harvinainen näky nähdä Elroy siinä ja vieläpä tuollaisessa tilassa, mutta nytpä ihmiset pääsisivät moisenkin todistamaan. Vaikkakin, tuskin kukaan häneen kauheasti jaksaisi kiinnittää huomiota, sillä ihmiset olivat joko liian sekaisin tai sitten Elroy oli muuten vain aika huomaamaton persoona. Ja sellainen hän olikin. Poika ei kuulunut eikä näkynyt koulun käytävilläkään, joka hänelle oli ihan okei. Paremmin poika vain pysyisi poissa hankaluuksista, jos pitäisi suunsa kiinni turhista mutinoista. Okei, oli hän kerran jopa saanut eräältä koripalloilijalta turpaansa, mutta sen tapauksen suututtamiseen ei nyt paljoakaan tarvinnut.
Ruskeatukkainen emopoika otti uuden kulauksen pullostaan ja katseli hetken ympärillään olevia ihmisiä. Jossain huoneessa stereot pauhasivat täysillä ja bassot saivat ikkunat helisemään. Elroy oli kyllä kieltämättä vetänyt tämän illan aikana muutakin epämääräistä kuin vain alkoholia, joka mitä luultavimmin näkyi hänestä ihan päällepäin. Tämä siis ei todellakaan ollut hänen tapaistaan käytöstä...

Jamie asteli tyytyväisenä sisälle taloon. Jo pihalla oli ollut paljon väkeä, mtta samoin oli sisälläkin. brittipoika oli päättänyt lähteä bilettämään, nyt kun vanhemmatkin olivat poissa kotoa. Olihan Amberkin lähtenyt johonkin kermanbileisiin. Sinnehän Jamietä ei huolittu. Ei sillä että hän sinne olisi mennytkään. Mielummin hän oli siellä missä oli nyt. Hieman pohjia kotona oli otettu, mutta omia juomia ei mukana edes ollut. Ei hänellä ollut tarkoituksena perskännejä vetää. Hän oli tullut vaan parin kaverinsa kutsumana. Ketään kavereista ei tosin näkynyt. Hiuksia sipaistiin hieman ja reppu otettiin selästä. Skeittilauta laitettiin naruihin kiinni ja reppu nostettiin toiselle olalle. Muutami tuttuja naamoja koulusta näkyi. Tosin Jamiestä tuntui, ettei juuri kukaan häntä tuntenut. Olihan hän vain yksi skeittareista. Mutta hän itse oli utelias. Koulussa hän tuijottel salaa usein ihmisiä.

Poika asettautui nojailemaan seinään ja bongaili ihmisiä. Jamie hymyili itsekseen. Ne kuuluisat pienet pohjat saivat hänet kyllä hymyilemään entistä enemmän. No, kolme olutta oli ihan jees alkuun. Hetken aikaa poika tuijotti maata, kunnes nosti katseensa oikein. Sitten hän bongasikin erään tutun. Olisiko poika ollut hänen kemian tai fysiikan ryhmässään. Hymy leveni ja toista kohti lähdettiin astelemaan.
"Moi? Oliks sun nimi Elroy? Mitäs sä?" Jamie totesi sitten taputtaen toista pienesti olkapäähän. Eri asia tietenkin olisi muistiko toinen häntä. No, ainakin tuo näytti olevan humalassa jos ei muuta. Silloinhan ihmiset olivat yleensä sosiaalisia! Tai tappelulinjalla...

//Jamien Look//

Mikäli Elroy olisi päivää aiemmin nähnyt itsensä tässä tilassa, niin olisi hän mitä luultavimmin vain nauranut räkäisesti koko hommalle. Oli tämä kuitenkin sen verran aburdi tilanne kaikkien vähänkin emopoikaa tuntevien silmistä katsottuna, mutta kerrankos sitä vain eletään? Eikä Elroy nyt kauhean usein ollut vetänyt perseitä - tuskin kertaakaan -, joten kerta se oli ensimmäinenkin. Se vain, että Elroy ei edes tarvinnut paljon alkoholipitoisia juomia tullakseen humalaan. Niin huono viinapää hänellä oli, johon vielä yhdistettynä ne pillerit, joita hän oli kokeillut muutaman kaverinsa kanssa aiemmin. Nyt nuo hameväkeen kuuluvat ystävät olivat hävinneet joidenkin tuntemattomien poikien käsipuolessa jonnekin ja jättäneet päissään olevan Elroyn yksin. No, ei se mitään. Kyllä hän moiseen toimintaan oli tottunut aina kun sattui lähtemään kaveriensa kanssa jonnekin. Poika itse oli niin ujo, ettei hän uskaltanut pistää tikkuakaan ristiin kenenkään suhteen. Ei pojan, eikä varsinkaan miehen. Muutamien vuosien jälkeiset tapahtumat kummittelivat edelleen pojan mielessä, joten alkoholi oli oikeastaan ainoa apu siihen, että hän pääsisi niistä edes hetkeksi eroon. Tai ehkä pikemminkin vain pieni humalatila, että Elroy rentoutuisi. Tämä ei todellakaan ollut vain pientä humalatilaa, mutta eivät negatiiviset ajatukset olleet vielä vallanneet hänen mieltään.

Nopeasti Elroy havahtui siihen, että joku käveli hänen viereensä, taputtaen häntä hivenen olkapäähän ja sanovan jotain. Ainakin poika oman nimensä kuuli ja äänikin kuulosti - mitä nyt poika täällä metelissä mitään pystyi kuulemaankaan - etäisesti tutulta. Ruskeatukkainen emopoika kohotti katseensa nopeasti puhujaan ja sen seurauksena hänen sydämensä melkein hyppäsi kurkkuun, kun hän tunnisti nuo kasvot. Voi helvetin helvetti. Oliko hänen pakko törmätä juuri Jamieen kun hän sattui olemaan hivenen humalassa? Tuohan pitäisi poikaa ihan dorkana varmaan heti silloin, kun hän avaisi suunsa. Toisaalta... Elroysta tuntui, että alkoholi oli vienyt pojalta joitain estoja, jotka estivät häntä puhumasta tietyille ihmisille normaalisti. Oli se vain kummallinen juoma se Kuningas alkoholi...
"Joo oli. Moi vaan", Elroy tajusi viimein vastata tuolle ja hymyili jopa hivenen. "Enkä mä oikeestaan mitään erikoista. Kunhan vaan istuskelen ja öööh... Niin. Kaverit nyt päätti ilmeisesti lähteä joidenkin jätkien kanssa jonnekin, joten... Tässä ollaan", Elroy selitti hivenen sammaltaen ja hymyili. Hän yritti parhaansa mukaan olla tuijottamatta toista liian tarkkaan, sillä se olisi jo liian epäilyttävää. Mutta minkäs hän sille mahtoi, että Jamie oli tuollainen... Aivan tajuttoman suloinen ja komea miehenalku. Ja mukavakin ja... Äh. Ei Elroy ollut varma. Olihan tuo ystävällinen häntä kohtaan ollut, joka oikeastaan oli miessukupuolelta aika harvinaista hänen tapauksessaan.
"Ja sä olit Jamie, etkö niin? Kuinkas sä tällaisiin pirskeisiin olet eksynyt?" Elroy päätti sitten kysyä ja katsoi toista hivenen ujommin.

Jamie virnisti Elroylle. Toinen oli tosiaan juonut jo. Toinen tuijotti jotenkin hassusti, mutta kai se oli osa humalaa. Joillakin ihmisillähän oli tapana jäädä vähän jumittamaan. Kuitenkin, kurssikaveri muisti hänen nimensä ja hymy suotiin takaisin.
"Tulin parin kaverin kutsumana. Niit ei vaan näy missään. Mut kato, jos sulla ei oo seuraa ja ei mulla, niin mehän hengataan keskenään. Eiks ni?" Jamie seltti ja irvisti sitten hieman. Hän väänsi taas niin brittiaksentilla, ettei mitään rajaa. Kaiken lisäksi hän puhui Bostonin aksentilla, joka oli vielä hassumman kuuloista kuin normaali brittiaksentti. Se särähti jopa brittien korvaan, saati sitten jenkien...
"Sori. Mä oon yrittäny amerikkalaistua puheeni kanssa, mut kuulostan edelleen ihan maalaiselta täällä." Skeittari huomauttikin sitten toiselle, sipaisten hieman hiuksiaan.

Omia juomia Jamiellä ei tosissaan mukana ollut, mutta kun toisten tenuamista katsoi, alkoi kurkkua kuivaa. Olisi sittenkin pitänyt ottaa jotain mukaan. No, voisihan hän sitten kotona jatkaa bileitä itsekseen. Kitara, suuritalo ja hän. Tosin, palvelijat olivat kotona. Se oli typerää. Mutta ajatus siitä, ettei vanhemmat olleet paikalla. Varmasti sisäköt ja hovimestari pitivät parhaillaan tequilakemuja kotona. Se olisi kyllä hauska nähdä. Limboa ja muuta...
"Ootko pitkääki ollu tääl?" Jamie kysyi sitten, herättäen itsensä ajatuksistaan. Kat siirtyi takaisin Elroyhin. Toinen oli kyllä söötti. Sitä Jamie ei ollutkaan ennen huomannut. Tosin saattoi se söpöys tulla ELroyn humalatilastakin. Jos ihminen ei ollut örvellyskunnossa, niin se oli usein sitten vain söpöä. Ainakin Jamien mielestä.

Elroy olisi ehkä muussa tilanteessa hävennyt tätä melko kovaa humalatilaansa, mutta nyt hän ei vain osannut. Vaikka hänen päiväuniensa kohde seisoi tuossa hänen edessään, joten pojalla olisi melko hyvä tilaisuus mokata jotenkin ja nolata itsensä ihan totaalisesti. Silti poika ei vain osannut hävetä vaan hänestä oli oikeastaan ihan mukavaa, että juuri Jamie oli ilmestynyt hänen luokseen juuri nyt. Olihan pojan omat kaverit hävinneet jonnekin, joten ei seura tullut todellakaan pahitteeksi. Ja nyt Jamiekin ilmoitti, että oli tullut tänne muutaman kaverinsa kutsumana, mutta ilmeisesti nämäkin olivat jättäneet hänet yksin. Eli tuo oli samassa veneessä hänen kanssaan.
"Joo. Kyllä tuollainen käy. Onhan se ihan mukavaa saada seuraa", Elroy tokaisi hymähtäen ja tajusi itsekin Jamien aika voimakkaan brittiaksentin. "Ja musta toi aksentti on aika söpö... Eikun siis! Meinasin, että ei se haittaa yhtään. Kiva kuunnella jotain erilaista aksenttia kuin pelkästään tätä amerikkalaista." Elroy melkein jo puhui sivu suunsa, mutta onnistui pelastamaan tilanteen. Ainakin toivottavasti, sillä Elroy ei missään nimessä halunnut paljastua. Sillä olihan tämä kaikki melko kummallista hänellekin... Ihastua nyt johonkin toiseen poikaan, joka oli ehkä muutaman kerran sanonut hänelle todella ystävällisen sanan ja muutenkin ollut melko hymyilevä tyyppi hänelle. Elroy oli kyllä outo. Sen hän tiesi, mutta ei poika todellakaan halunnut paljastua toiselle. Ei ainakaan ihan vielä.

"Oon mä täällä roikkunu jo vähän aikaa. Ainakin olen pari bisseä ehtinyt vetää, jotka sain niiltä mun kavereilta", Elroy vastasi tuolle ja viittasi sitten kädessään olevaan, noin puolillaan olevaan kaljapulloon. Ei hän todellakaan ollut omia juomia tuonut mukanaan, mutta hyvä, että hänen kavereillaan sitten oli ollut. Eipä Elroy edes olisi tullut moista ajatelleeksi, joten parempi näin. Jamie tosin näytti olevan ihan kuivin suin tuossa, joka sai ruskeatukkaisen hivenen puraisemaan huultaan.
"Istu toki alas", hän kehotti sitten ja viittasi sitten vieressään olevaa tyhjää tilaa sohvalla. "Onko sulla mitään juomista?" Elroy kysäisi sitten ja vilkaisi ympärilleen. Kavereita ei näkynyt missään, joka sai pojan kääntämään katseensa toiseen ruskeatukkaiseen. Sitten hän enempiä ajattelematta ojensi puolillaan olevan pullon toiselle ja hymyili hivenen humaltuneesti.
"Voit juoda tosta. Mä kun oon varmaan tän illan osalta juonu ihan tarpeeksi. Ja älä huoli: ei mulla ole mitään aidsia tai mitään", Elroy hymähti ja katsoi toista arasti silmiin.

Ensin Jamie kohotti kulmaansa kysyvänä, kunnes virne kohosi hänen huulilleen.
"Vai että mun aksentti on söpö?" Hän toisti kierosti virnuillen. Taisi poika puhua hieman ohi suunsa. Ainakin siltä tuo vaikutti. Oli se kyllä imartelevaa että joku piti hänen puhetyyliään söpönä. Omasta mielestä se tosin oli kaukana siitä. Latinot puhuivat englantia söpösti ja venäläiset...Vielä enemmän venäläiset. Se oli nam. Aksentti asia kuitenkin unohdettiin tai reiluuden nimissä annettiin sen olla. Elroy kertoi olleensa paikalla jo pienen hetkisen ja juonutkin hieman. Toiselle nyökkäiltiin. Ehkä hänenkin olisi pitänyt tulla jo aiemmin paikalle, mutta kun ramppi oli näyttänyt niin houkuttelevalta aiemmin päivällä ja sinne oli jumituttu. Eikä se kyllä harmittanut.

Toinen brunette kehotti Jamietä istumaan ja kehotusta toteltiin. Hän istuutui toisen vierelle ja pyöritti ensin päätään, kunnes otti Elroyn ojentaman pullon ja hörppäsi siitä. Jamie naurahti.
"No, ihan hyvä. Enpä mä sellasta epäillytkään, kun join jo ennen ku ilmotit sen." Skeittari naurahti ja joi hieman lisää. Ylikohtelias tai martyyripersoona olisi varmasti kieltäytynyt ottamasta pulloa, mutta Jamie ei sellainen pahemmin ollut. Jos jotain tarjottiin, sitä piti oikeasti tarkoittaa. Ainakin sen verran ettei äkämystyttäisi, jos toinen ottaisikin vastaan.
"Mut kiitti. Etkä sä nyt viel niin humalassa oo, et tähän pitäs lopettaa." Jamie naurahti ja pörrötti kevyesti toisen hiuksia. Oli mukavaa että seuraa oli saatu. Varsinkin kun juuri muita ei edes tunnettu.
"Meinasiks pitkäänki tääl olla? Et jos mun kaverit ei tule, nii pitääkö mun lukita sut mun kaa komeroon, et saan pitää sut seurana?" Jamie kysyi virnistäen ja hörppäsi pullon sen perään tyhjäksi. Olut oli hänen mieleensä. Olihan hän britti.

(( Sori tää _ihan_älyttömän_pitkä kesto! On ollut inspiraatio vähän hukassa ja tolleen : > ))

Elroy punasteli ihan kiitettävästi. Miksi hänen oli pitänyt mennä edes lipsauttamaan siitä toisen aksentista. Että se oli söpö. Ei tuollaista todellakaan sanottu ääneen jollekin toiselle pojalle. Varsinkaan, jos se toinen osapuoli ei ollut mikään paras ystävä, sillä niidenhän seurassa saattoi höpötellä vaikka mitä typerää ilman nolostumisia. Ja nyt Elroy oli mennyt höpöttämään sivu suunsa Jamien seurassa. Ei helvetti, että osasi hävettää.
"No siis mä meinasin, että..." Elroy aloitti, mutta ei saanut sanottua yhtään sen enempää.

Mutta sitten tulikin tämä hänen aids-höpötykset... Oliko edes typerämpää letkautusta kuultu? No, kaikkihan niin sanoivat, jos tarjosivat juomista omasta pullostaan, mutta kuitenkin. Se oli niin klisee ja... typerä? Poika puri huultaan, jotta ei vain olisi päästänyt suustaan epätoivoisen ja nolon sekaista ulvahdusta, sillä se nyt tästä olisi vielä puuttunutkin. Punakin yritti puskea parhaansa mukaan nuorukaisen kasvoille, mutta onneksi hän pystyi pitämään päänsä sen verran kylmänä, ettei se ollut kauhean näkyvää. Ainakaan toivottavasti... Elroylle nyt ei muutenkaan ollut järin epätavallista punastella ihan kaikesta, joten hän oli oikeastaan tottunut niihin ihmisten naureskeluille ja sellaisille.

Elroy puri edelleen huultaan ja pyöritteli niitä pieniä mokiaan päässään, vaikka Jamie vaikutti menneen jo asioissa eteenpäin. Hänessä oli huono puoli punastelemisen lisäksi myös se, että jäi aivan liiaksi miettimään joitain tekemiään asioita, vaikka ne eivät oikeastaan olleet mitään. Ehkä se johtui siitä huonosta itsetunnosta tai jotain...
Elroy värähti erittäin voimakkaasti kun Jamie ihan varoittamatta pörrötti hänen hiuksiaan, joka ehkä myös näkyi pari sekuntia hänen kasvoiltaan. Okei, ei tässä mitään... Ihan rauhassa vain... Et sinä kuole, vaikka Jamie koskikin sinua... Elroy rauhoitteli itseään ja yritti luoda kasvoilleen rennon hymyn. Ihan vain sen takia, ettei Jamie luulisi hänestä mitään tyhmää. Että muka olisi joku arkajalka, joka kammoksui toisten ihmisten kosketuksia... Joka hän kyllä oikeastikin oli, mutta ei toisen tarvinnut sitä tietää. Kai tuo tiesi sen, että Elroy oli arka, ujo ja hiljainen, mutta kuitenkin...
"No en mä nyt tiiä. Kun ei mulla oikeen oo tapana ikinä vetää mitään isoja kännejä tai mitään... Paitsi ehkä.. öö.. Nyt?" Elroy selitti eikä edes itse tajunnut kuinka typerältä tuo selitys edes kuulosti. Sitä se alkoholi teetti.

Sitten Jamie sanoi taas jotain, joka sai Elroyn säpsähtämään aavistuksen ja kääntämään katseensa tuohon. Siis jos Elroyta yhtään tunsi, niin ei tuollaisia saanut sanoa edes vitsillä, sillä poika saisi sätkyt. No, ei tuollaista voinut vähän tuntemattomampi ihminen tietää, mutta ihan sama. Ehkä poika yrittäisi käyttäytyä normaalisti.
"Tota, joo. En mä usko, että mä olen tästä lähdössä mihinkään ainakaan vähään aikaan", poika tokaisi aavistuksen hymähtäen ja jäi vain katselemaan toista. Oli todella kummallista, että tuo istui siinä. Ihan hänen vieressään ja jutteli hänelle. Ei tällaista tapahtunut kuin jonkun omissa fantasioissa. Ehkä se oli kohtalo? Ja paskat oli.

Toinen oli hassu. Jotenkin sekava, mutta herttainen. Ehkä tuo oli vetänyt jotain? Ei sitä kyllä nähnyt, muuta kuin käytöksen johdosta. Sitten toinen jo hätkähti, kun Jamie heitti vitsin komeroon lukitsemisesta.
"Sori? Sanoiks mä jotain häröö? En mä tosissaan oo lukitsemas sua mihinkään?" Poika huomautti pahoittelevaan sävyyn. Ei hän nyt tahtonut ahdistuttaa ketään. Olihan Elroy todennut ettei ollut lähdössä mihinkään, eli hän voisi hengata tuon kanssa? Alkoholia olisi kyllä kiva saada lisää, mutta Jamie ei tahtonut pölliä mitään keneltäkään. Hän oli saanut juosta sellaisten ideoiden takia ihmisiä pakoon turhan usein ja löysillä housuilla se oli yllättävän vaikeaa. Kerran häneltä oli jopa tippuneet kaprit matkalle. Oli ollut hauskaa kulkea sitten boksereisillaan ympäri Lontoota.

Toista katseltiin hieman sivusilmällä ja otsahiuksia tökättiin sivuun. Elroy oli söötti. Ei liian naisellinen, toisin kuin monet pojat. Tai no, monet ja monet. Sellaiset jotka iskivät Jamien silmään koulussa ja kaduilla. Toinen oli poikamaisensöpö. Tosin nyt kun mietti, eti britti ollut varma mihin klikkiin toinen koulussa oli luokiteltu. Ei sillä että asialla olisi väliä ollut, mutta kyllähän sellainen kiinnosti. No, sisko varmasti tietäisi jos asiasta vain kysyttäisiin. Tuolla oli tapana tietää kaikki oppilaat ja noiden klikit. Jopa yksityisseikat kuinka arvostettuja kukakin oli omassa klikissään. Ihme menoa. Nyt Elroytä katsottiin kunnolla ja tuolle hymyiltiin.
"Outo olla bileis ku kavereita ei oo. Lähetään kahestaa jonnekin?" Jamie ehdotti sitteen melko suoraan. Ei hänellä juurikaan taka-ajatuksia ollut, mutta toinen vaikutti kiinnostavalta ja kiinnostaviin ihmisiin hän aina tutustui.