this party sucks

Alex murahti väistäessään keskenkasvuista (jota tuo oli myös itse, mutta tietysti näki itsensä varsin kypsempänä tapauksena), itseään varsin pari vuotta nuorempaa pellavapää poikaa joka oli lähellä kaataa kaljansa tuon päälle. Poika katsahti ympärilleen ja ravisti päätään itsekseen – nämä bileet muistuttivat limudiscoa - kännistä yläluokan väkeä juomassa sidukoita ja lonkeroita ja jotakin pahaa kaljaa ja leikkimässä humalaisia. Tuo kuitenkin vislasi jonkun tuhannen tuutelissa olevan tusinablondin paljastaessa rintansa. Virnistäen Alex jatkoi matkaansa tupaten täynnä olevassa olohuoneessa ja väisteli kännikaloja ja toisiaan kuolaavia pariskuntia. Tuo nappasi jonkun toisen, pillifarkkuisen kauniin pojan kaljan ja maistoi sitä kunnon hörppäyksen avulla. Irvistäen Alex nieli ”kaljan” ja tuuppasi tuopin takaisin päätä lyhyemmän pojan käsiin, siitä läikähtäessä nestettä tuon paidalle.
”Hyi helvetti.”, poika murisi ja rynni kännisen väen ohi yläkertaan vieville portaille. Tuo vilkaisi ylemmäs portaikkoon ja näki varsin sammumispisteessä olevia, puolialastomia naisia ja kutevia pareja. Kuinka ihanaa. Pahisteen klikkiin kuuluva harppoi portaat ylös ja väisti juuri vierelle oksentavaa likkaa. Ivaavaan sävyyn naurahtaen tuo taputti bruneten selkää, tuon sylkiessä kermanvaalealle matolle – tuo tahra ei lähtisi ikinä.

Toisessa kerroksessa meno oli hieman hillitympää toiselta kantilta ja toiselta vielä villimpää. Melu ei ollut niin kova, oikeaa viinaa oli näkyvissä ja tanssijat olivat hieman aikuisempia. ”Huono puoli” oli sohvilla päällekkäin remuavat ihmiset, eikä seinän takana olevan huoneenkaan meno kuulostanut mitenkään viattomalta – ainakin äänien ja sängyn jousien mukaan. Alex suunnisti viinapöydälle ja nappasi pullon kirkasta alkoholia. Pullo kohosi huulille hetkellisesti ja perään tuo irvisti nesteen voimakkuutta. Polttava tunne tuntui kurkussa saakka, mutta se oli tarkoituskin. Poika virnisti ja nappasi muutaman pullon mukaansa, jatkaen matkaansa. Tuo käveli kolmanteen kerroksiin vievien portaiden luo ja istahti pullot kourassaan. Ympäristöään silmäillen Alex lipitti viinaa ja tyytyi kurkkimaan ohimenevien neitojen hameiden alle, vislailemaan ja virnuilemaan kuin pikkupoika jolla oli jotain pahaa mielessään.

Pojan yllä olivat tummansiniset farkut, musta paita ja sen päälle oli vedetty musta kangastakki. Tuon olemus oli hieman renttumainen, rähjääntynyt mutta auttamattoman suloinen. Charmia tuikkivasilmäiseltä, pienen parransängen omistavalta virnuilijalta kyllä löytyi.

# Guinnevere & Aubrey. :----) hiukan kusee aloitus, mutta toivottavasti kelpaa. otsikko on yhtä laadukas kuin aina.

JA KAIKILLE TIEDOKS ETTÄ SE ON AUBREY EIKÄ AUDREY, SE OLI NICON VAHINKO JA MUN KÄNNISEKOILUJA ETTÄ SE MUUTTU VAHINGOSSA AUDREYKS KESKEN PELIN :--------D ja olemme saamattomia ihmisiä emmekä aijo korjata virhettä

Oli perjantai, ja niinkuin jo aikaa sitten oli kirjoitettu, se päivä oli pyhitetty juhlimiselle. Niin myös tälläkin kertaa. Aubrey suunnisti rappusia kohti aikeinaan tarkastaa yläkerran meininki, mutta kuten rappusilla aikaansa kuluttavat ihmiset osoittivat, oli yläkerta tupaten täynnä enemmän tai vähemmän humalaisia kakaroita ja toisiaan hipelöiviä pariskuntia. Halveksuva ilme kohosi naisenalun kasvoille tuon tehdessä täyskäännöksen puolivälissä matkaa, suunnistaen takaisin alakertaan jossa ihmiset ainakin olivat edelleen hengissä. Mustaan, varsin väljään mekkoon ja huomiotaherättävän kokoiseen kaulakoruun sonnustautunut Aubrey löysi tiensä takaisin keittiöön hakemaan lisää juotavaa. Muutama tuttu naama sattui vastaan ja kun pakolliset tervehdykset oli hoidettu, tyttö kauhoi neonvihreän muovimukinsa täyteen boolia ja lähti olohuoneen puolelle. Musiikki pauhasi varmasti niin lujalla, että koko San Diego pysyisi yön hereillä, tai ainakin melkein.

Muutama yli-innokas miehenalku koitti herättää huomiota varsin ahdistelevalla käytöksellä, ja Aubrey menetti hermonsa etenkin yhden toiveitaelättelevän suklaasilmän kohdalla tyytyen kuitenkin vain kaatamaan tämän kaljat suoraan toisen syliin. Tyttö ei todellakaan kaivannut yhtäkään ylihumalaista sähläriä roikkumaan kannoilleen, "Vahinko", tämä totesi teennäiseen äänensävyyn naurahtaen kuitenkin perään ja näyttämällä kansainvälistä käsimerkkiä sohvalle ihmettelemään jääneelle jätkälle. Bileissä oli aivan liikaa väkeä, liian vähän kermaa ja liikaa niitä joiden seuraan Aubrey ei ainakaan vapaaehtoisesti hakeutunut. Ja tälläkin hetkellä hän istui kahden alemman kastin edustajan kanssa olohuoneen lipaston päällä ennenkuin bongasi tanssivan ihmismassan keskeltä kaverinsa.

Tyttö tyhjensi boolimukinsa kerralla jättäen sen sitten odottamaan lipaston reunalle, tämä irvisti viinan vahvasta mausta ja nyökkäsi muutamalle ohikulkevalle tutulleen. Oli harvinaisen tylsää olla tähän aikaan selvinpäin, sen tiesivät kaikki. Kauaa tuskin tarvitsisi odottaa sillä Aubrey passitti jonkun täysin ventovieraan boolinhakureissulle ja sai pian täyden mukin käteensä siemaillen sitä sitten itsekseen tutkien talon varsin kosteaa menoa. Aubrey teki tylyn toteamuksen, että alakerroksessa meno oli aivan liian sekavaa hänelle, ainakin toistaiseksi. Matka jatkui boolimukin kanssa rappusia pitkin ylös, ilmeisesti kolmanteen kerrokseen, tyttö pysähtyi tutkaillakseen paikallaolijoita ennenkuin jatkoi matkaansa ja istahti ainoaan vapaaseen nojatuoliin. Ilmeisesti käynnissä oli pullonpyöritys, ja Aubrey nautti siitä riemun tunteesta kun kerman edustajia passitettiin vehtaamaan parin onnekkaan nörtin kanssa, pieni virne kohosi tytön kasvoille ja naurahdus karkasi huulilta ennenkuin muki kohotettiin ja kaadettiin lisää humalluttavaa litkua kurkusta alas.

Alex tylsistyi varsin nopeasti istuessaan, vaikka paikka olikin varsin eloisa. Ilman varsinaista juttelukaveria koko homma oli tylsää. Poika pyyhkäisi kasvojaan ja jatkoi haromaan hiuksiaan, lopulta ponnistaen pystyyn. Ehkä kolmas kerros tarjoaisi jonkinlaista viihdettä? Pahisten klikkiin kuuluva käveli portaat ylös ja kiinnitti heti katseensa pullonpyöritykseen. Virnistellen tuo käveli pelaajien luo ja kyyristyi hieman, tarraten kahta kermalaista kanaa olkapäistä.
"Mites menee, lykästääkö herpesjahdissa?", Alex vittuili ja iski silmäänsä, poistuen suosiolla kauemmas. Kanat motkottivat jotain ja jatkoivat peluuta kera nörttiprinssiensä. Poika katsahti ringissä istuvia pelaajia olkansa yli vielä, todistaakseen finninaamaisen nörtin ja jonkun kanan kuuman kielisuudelman. Hyi helvetti.

Pahis katseli ympärilleen ja kiinnitti katseensa erääseen nojatuolissa istuskelevaan, yksinäisen näköiseen naikkoseen. Charmikkaan virneen huulilleen tuoden tuo käveli Aubreyn luo ja istuutui tuon viereiselle nojatuolille, joka kummallisesti vapautui heti kun edellinen istuja näki Alexin lähestyvän. Kummallista, vaiih?
"Miten tollanen.. neiti, tekee tälläsessä paikassa ja yksin, vieläpä?", poika uteli ja virnisti leveästi, ottaen mukavan asennon tuolissaan. Tuo silmäili huonetta, jossa oli pullonpyörityksen lisäksi myös pikku baaritiski ja tanssilattia. Ja porukkaakin riitti ihan mukavasti. Lois-ta-vaa.

Audrey pani merkille että kerman edustajat taisivat oikeasti nauttia nöyryytyksestään, osa nörteistä pääsivät osingoille pullonpyörityksen ohellakin ja ihan muutenvaan. Musiikki pauhasi korvissa ja tummaverikkö litki ahnaasti booliaan siinä toivossa ettei tässä sirkusapinoiden karnevaalissa tarvisi kestää kovinkaan kauaa selvinpäin, pari humalaista teiniä olivat viilliintyneet tanssilattialla sen verran että päälimmäiset vaatekappaleet päätyivät muiden juhlijoiden tallottaviksi lattialle. Audrey tyhjensi loputkin mukistaan ja totesi että humalassa oltiin, ei paljoa mutta sen verran että selvittäisiin aamuun asti ilman turhia sanaharkkoja muiden narttujen kanssa. Tyttö siirsi katseensa kohti kävelevään miehenalkuun, pieni kulmienkohotus ilmaisi toiselle ettei Audrey aivan välttämättä olisi tarvinnut seuraa ollenkaan. Alex sai nopeasti suunsa auki, ja Audrey naurahti vuorostaan vaisusti "Vedän hillityt perseet ja toivon saavani sukupuolitaudin, kuulemma kovaa huutoo sellaset nykyään", hän totesi hillitysti ja siirsi boolimukinsa jätkän käsiin. "Käys täyttään toi, luotan siihen ettet ujuta sinne mitään törmäystippoja" tummaverikkö virnisti ja iski toiselle silmää, ja aivan vinoilun vuoksi.

Kyllähän Audrey tiesi mikä Alex oli miehiään, tuo kuului käyvän kermalaisten sängyssä useammin kuin omassaan ja turhaan ketään tuskin pahiksiin luokiteltaisiin, joten kaikkeen pitäisi varautua. Hän katsoi miehenalkuun hoputtelevasti ja heilautti kättään ilmaistaakseen että uudella viinasatsilla olisi kiire, eikä Audrey aikonut odotella koko iltaa. Pullonpyöritykseen oli liittynyt kermalaisia, niin jätkiä kuin törttöileviä narttujakin joten tummaverikkö näki kohteliaaksi ja liittyi muiden seuraan toivoen ettei tehtäväpariksi osuisi yhtäkään aknenaamaista nörttiä. Muutaman kierroksen jälkeen pullo osui Audreyn kohdalle, "Totuus vai tehtävä?" silmälasipäinen kikatteleva nörttityttö mongersi minkä humalaltaan kykeni ja vältti selvästi suoraa katsekontaktia vähintäänkin arvostelevasti tutkailevaan tummaverikköön. "Totuus", tyttö vastasi lyhyesti ja piti katseensa tiukasti alempikastisessa toivoen tuon puolesta ettei toinen laukoisi mitään sellaista mikä vaarantaisi Audreyn maineen. "Okei... no... menisitkö sä sänkyyn ton kanssa?" rillipää kikatteli ja osoitti hiustensa taakse piiloutunutta ruutupaitaista poikaa joka näytti siltä että pakenisi mieluusti paikalta samantein. Audrey naurahti teennäisesti ja siirsi katseensa takaisin kysymyksen keksijään "En, koska mun mielestä se sopis paremmin sun kaltaselle... kyllä sä tiedät", tummaverikkö totesi vinoilevaan äänensävyyn ja tarttui pulloon saaden sen pyörähtämään muutamaan kertaan.

Alex oli juuri heittämässä likalle jotain takaisin, kun sai boolimukin käteensä. Mitähän helvettiä? Aubreyn käskiessä tuon täyttämään muki, poika tuijotti tuota kuin hullua. Kukaan ei tekisi tai saisi Alexia juoksemaan noin vain pillinsä mukaan. Siispä tuo vain viskasi tyynesti mukin menemään ja iski varsin kovakouraisesti viinapullon neitosen käsiin.
"Neiti on hyvä juo.", poika virnisti yhä hurmaavasti, mutta tällä kertaa aivan selvästi lisäten mukaan sarkastista sävyä.

Aubreyn siirtyessä pullonpyöritykseen, lähti pahis ihan mielenkiinnosta perään ja istuutui kahden täyskännissä olevan kermalaisneidin väliin. Ylimielisesti virnistäen, lähes kätensä kaksikon olkapäille tuoden tuo katsahti melkein vastapäätään olevaa Aubreytä. Tytön vastattua kysymykseen ja pyöräytettyä pulloa, ei Alex oikeastaan kiinnittänyt siihen huomiota (siis pulloon), ennen kuin joku mainitsi sen pysähtyneen tuon kohdalla.

"Ai mä? Vau, oon otettu.", tuo mutisi ja siirsi katseensa kermalaiseen.
"Heitäs yks totuus, muru.", jätkä jatkoi ja iski silmäänsä Aubreylle.

Audrey kohotti kulmaansa kiinnostuneena Alexin suuntaan ja piteli edelleen toisen ojentamaa viinapulloa käsissään koittaen näyttää mietteliäältä, "Ai ei poikaparalla riitä uskallusta tehtävään?", tyttö totesi uhmakkaan provosoivasti ja kieritti viinapullon korkkia auki pitäen katseensa Alexin silmissä. "Noh, ketäköhän kaikkia sä oot tästä porukasta höylännyt?" Audrey totesi naurahtamattakaan ja kohotti pullon huulilleen antaen polttelevan alkoholin valua nielusta alas. Pieni irvistys nousi tummaverikön kasvoille tuon nielaistessa viimeisetkin viinat alas, hän laski pullon takaisin syliinsä ja kieritti korkin kiinni. Porukasta kuului parin tytön hihitystä ja muutama painoi päänsä alas, Audrey tulkitsi tämän ilmiselväksi merkiksi siitä että Alex oli tosiaan maineensa veroinen, laulattanut lakanoita kermalaisten sängyissä mennentullen. "Oho, täällähän on varsin monta, tosin suurinosa sellasia Y-tyypin tyttöjä jotka aukasee haaransa kun sormiaan napsauttaa", Audrey totesi ivallisesti ja hymyili vittumaisinta hymyään suoraan Alexille.

"Noh? Miten on... tuleeko sitä vastausta?" tummaverikkö jatkoi haasteelliseen sävyynsä. Pienen leikin jälkeen illasta saattaisi tulla varsin rattoisa ja Audreylla oli muutama varsin mehevä ja toteutusta kaipaava juoni joidenkin päänmenoksi eikä idea Alexin parittamisesta jollekkin vastenmieliselle isoperseiselle nörttitytölle kuulostanut alkujaankaan huonolta.

"Mistäs sitä tietäis jos neiti saisi mieleensä pistää mut nuolemaan herpespesäkettä.", Alex täräytti ja vilkaisi ringissä istuvaa porukkaa, katsahtaen muutamaa varsin pistävästi. Kysymyksen kuuluessa ilmoille pahis virnisti leveästi ja kohotti kulmiaan. Toinen huomautus Y-luokasta sai tuon vain puhahtamaan.
"Kyllä huora, huoran tuntee - näköjään. Mutta sanotaanko, että huora kelpaa paremman puutteessa.", Alex totesi ja naurahti ivaavaan sävyyn, saaden muutaman hoitelemansa paikalla olevan kanan kohottamaan loukkaantuneesti nenänsä kohti kattoa.
"Ja vastauksen saat nyt - kolmea.", tuo lisäsi ja iski silmäänsä muutamalle punastelevalle leidille, jotka eivät kuuluneet nörttien "hurmaavaan" sakkiin.

"Ja mun vuoro.", pahis varmisti vielä ja tarrasi pulloon, pyöräyttäen sitä. Pullo pysähtyi erääseen finninaamaiseen nörttipoikaan, jolla oli kellertävät hampaatkin ja hammasraudat.
"Totuus vai tehtävä?", Alex kysäisi ja poika yritti sössöttää jotain, joka kuullosti tehtävältä. Hyvä, hyvä.
"Mene ja anna tälle hurmaavalle leidille vastapäätäni suudelma. Ranskalainen sellainen, jos tajuat yhtään.", tuo piikitteli ja hymähti, siirtäen nyt siristyneiden silmiensä katseen Aubreyhyn. Mites nyt suu pannaan?

Nörtti lähti lähestymään kohdettaa ja yritti panna jo huuliaa pussausasentoon, mikä näytti oikein.. houkuttavalta.

Audreyn kasvoille nousi epäuskoinen ilme, ja tyttö ilmiselvästi kihisi raivosta. Hän kuitenkin onnistui hillitsemään itsensä ja tyytyi hymyilemään Alexille kostonhalua puhkuen, ja että huora huoran tunnisti? Seuraavaksi Audrey tajusi olevansa kasvokkain kunnon kraaterinaamaisen pojan kanssa, joka ilmeisesti oli oikein otettu saamastaan tehtävästä. Tummaverikkö vilkaisi murhaavasti Alexiin ja tyytyi tönäisemään Prinssi Ei-Niin-Uljaan pois edestään ja hymyili "Alex tarkoitti itseään" hän totesi lyhyesti ja tönäisi poikaa uudestaan pahista kohti. "Vai että sä koitat muuttaa menon homo-orgioita muistuttavaksi sirkukseksi?" Audrey tuhahti teennäisen paheksuvasti ja avasi pullon uudestaan tyhjentäen sitä kunniamaininnan arvoisen huikan verran. Irvistys nousi väkevän maun vuoksi jälleen kasvoille ja tyttö kiinnitti huomionsa takaisin pulloon joka näytti pysähtyvän jälleen Audreyn kohdalle mutta liikkui kuitenkin sen verran että tyttö säästyi mahdolliselta nöyryytykseltä.

Humala sai Audreyn olon vapautuneeksi eikä hän pahemmin jaksanut välittää kastijaosta, ainakin sen verran ettei jaksanut laukoa minkäänsortin ilkeyksiä kenellekkään. Asia tosin olisi täysin eri, jos siihen tulisi hyvä syy. Tummaverikkö tyytyi seuraamaan pullonpyöritystä parin kierroksen ajan keskittyen tyhjentämään Alexin viinapulloa siihen tyyliin ettei koskaan olisi mitään vastaavanlaista nestettä saanutkaan. Silloin, kun pullo pysähtyi itseään ilmiselvästi jokaiselle tyrkyttävän cheerleaderin kohdalle, pulloa viimeksi pyydystänyt tyytyi kohtaloonsa ja siirtyi oksentamaan vessan puolelle Audrey otti tehtäväkseen määrätä tulevan tehtävän tai totuuden. "Totuus vai tehtävä" tummaverikkö kysyi humalaisella äänensävyllä, melkein huutaen koska musiikin pauhun vuoksi ei kuullut mitään, ainakaan näissä sielun ja ruumiinvoimissa. Paidaton blondi mongersi niin epäselvästi ettei Audrey meinannut aluksi saada mitään selvää, "Tarjoos tolle Alexille jotain mitä oot oletettavasti tarjonnut kaikille tänään... mä tarkoitan siis että itseäs" Audrey naurahti ja vilkaisi ohimennen Alexin reaktiota. Tyttö ei tosiaan ollut kaikista himoittavin, ylimääräistä painoa löytyi selvästi paistavien jenkkakahvojen muodossa ja oksennuksen värjäämä paita paljasti että tyttö oli ilmeisesti aloitellut varsin aikaisin.

Audrey hymyili voitonriemuinen ilme kasvoillaan ja seurasi katseellaan tusinablondin huteraa matkaa Alexin luo.

Alex nauroi rämeästi Aubreylle. Eikö tuo muuta keksinyt? Mutta oli tuollainen vastus parempi, kuin inisevä nörtti. Nörttipoikaa pahis katsoi murhaavasti ja finnilätty tajusi kadota tuon näköpiiristä hyvin nopeasti. Pian pullo pyöri taas ja osui ällöttävään ihrakasaiseen tyttöön, joka oli myös umpikännissä. Tuollaista ei panisi edes viimeisenä tekonaan. Tilannetta pahensi vielä se, että Aubrey otti kunnian määrätä tehtävän! Alex mulkaisi kermalaista ja sotanorsun alkaessa lähestyä, tuo kaivoi takkinsa taskusta avaamattoman viinapullon. Pahiksiin kuuluva avasi sen ja joi muutaman, pitkän kulauksen kuin rohkaisuryyppynä. Pullo jäi tuon käteen, kun humalainen tyttöääni mongersi jotain naimisesta.
"Mä en sekaannu eläimiin sori. Joten voit painua takaisin sinne mereen, valas.", tuo sihahti ja tuijotti paidatonta likkaa tuimasti. Pian sotanorsu kaikkosikin, huutaen perässään vielä jotain loukkaamisesta ja elämänsä päättämisestä. No se ei olisi suuri menetys.

Alex pyöräytti pulloa ja peli pääsi jatkumaan. Tuli ällöttäviä suudelmia, jotakin rumia totuuksia ja kaikkea, mikä oikeastaan vain kyllästytti pahista. Sitten pullo pysähtyi tuohon taas.
"Totuus vai tehtävä?", sanat kuuluivat erään kermalaisen blondin suusta, joka kikatteli julmetusti.
"Tehtävä.", jätkä vastasi ja katsoi blondia suhteellisen haastavasti, toivoen tuon käskevän jonkin haastavamman muttei iljettävämmän tehtävän.
"Suutele tota! Aubreytä!", kermalainen kiljui ja osoitti poikaa vastapäätä olevaa tyttöä.
"Vai Aubrey?", Alex kysyi ylimielinen sävy äänessään ja virnisti.

Pahis ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan, vaan kumosi taas viinapullonsa sisältöä. Tuo pyyhkäisi suunsa ja tuijotti Aubreytä.
"Kai se on pakko.", Alex virnisti ja konttasi tytön luo. Suudelmaan ei kysytty lupaa vaan se oli jopa julkea ja nopea, juuri sellainen "ha-haa, voitin sut luuseri ämmä". Heti toimituksen jälkeen poika palasi paikalleen ja pyöräytti pulloa normaalisti.

Audrey seurasi Alexin ja tuon uuden hoidon dramaattista tappelua hyvin mielin, eipä tässä ihan luuserifiilis ollut. Edes miehenalun kuittailut eivät saaneet tummaverikköä hätkähtämäänkään, päinvastoin. Tilanne tosin kääntyi päälaelleen Alexin saatua tehtävän, Audrey mulkaisi varoittavasti pojanretaletta ja teki olemuksellaan varmasti sokeallekkin selväksi että koko tilanteesta oli huumori kaukana. No, ehkä nopea suudelma ei kuitenkaan ollut ihan niin vastenmielinen ja häpäisevä kuin tummaverikkö oletti, eikä hän voinut valehtelematta sanoa että ei olisi missään nimessä pitänyt siitä muttei se kovinkaan paljoa positiivisia tunteitakan herättänyt. Audrey katsoi vastapäätä istuvaa blondia ja piti suunsa hetken aikaa kiinni tuijottaen tyttöä niin kylmästi kuin osasi, "Hei ämmä, muistaksä että mä satuin oleen siinä porukassa joka yllätti sut naimasta Rupert Kennedyä viimevuonna? Se kyl nautti siitä kun oli rillitkin niin huurussa" tummaverikkö piti äänensävynsä niin vittumaisena kuin vain kykeni ja koitti pitää pokkansa niellen puskevat naurunpärskähdykset samalla kun avasi viinapullon korkkia jälleen.

Parin pitkän huikan jälkeen pullo oli tyhjä, ja Audrey oli humalassa. Ei niin änkyröissä vaan sellaisissa yllytyshullu-fiilareissa ja tummaverikkö tunsi itsensä voittamattomaksi. Alex oli pyöräyttänyt pulloa, ja Audrey ummisti hetkeksi silmänsä toivoen ettei se pysähtyisi hänen kohdalleen. Tässä pelissä oli vittumaista se, ettei siinä voinut huijata ainakaan totuus-vai-tehtävä-vaiheessa. Audrey aikoisi kostaa pahispojalle varmasti uudestaan, eihän sellaista tilaisuutta voinut jättää käyttämättä ja ihmisten nöyryyttäminen oli sitäpaitsi mukavaa.

Alex nauroi taas räkäisesti, kun Aubrey vittuili sille blondille. Rupert Kennedyä naimassa. Huhhuhu. Tuo onnistui myös vetämään viinapullonsa sisältämän nesteen sisuksiinsa kuin pesusieni. Pullo lensi jonnekin ja poika keskittyi taas peliin. Pullo pyöri ja pyöri, muttei se osunut kohdalle. Tylsää siitä tuli. Eikä kukaan oikeastaan uskaltanut ketään määrätä Alexin luokaan, koska kaikki tuntuivat katselevan pahista kermalaisten ja nörttien joukossa oudolta ja lisäksi tuota ei tuntenut kukaan. Paitsi Audrey näytti tuntevan jotenkin.

"Hei pahisnamuh? Tt-totuus vai teht-teht-tehtävä?", känninen cheerleader lirkutteli ja hiplasi jätkän leukaa, tuijottaen tuota tyhjästi kuin Barbienukke.
"Tehtävä.", Alex sanoi ja siirsi katseensa Audreyyn. Cheerleader seurasi katsetta, kiljaisi riemukkaasti ja nousi äkkiä jaloilleen.
"Nyt, nyt mä tiedän loistavan! Tytöt, onks tää hyvä?", tyttö sössötti ja pian kolme muuta kännistä likkaa nousi supattelemaan ja kikattelemaan ensimmäisen kanssa.
"Joo, ihan täydellinen!", joku sanoi. Pahiksiin kuuluva tuijotti kanoja ja pyöräytti silmiään.

Lopulta känniteini käänsi katseensa Alexiin ja kiljaisi;
"Pane Audreytä! Tuol komeros! Jos et hyväksy tätä, joudut panee tota Marianne-merilehmää!" Poika vilkaisi vastapäätä istuvaa kermalaista ja sitten ylipainoista nörttityttöä, joka kikatti pelottavan miesmäisesti. Niskojaan naksauttaen ja voitokkaasti virnistäen Alex nousi paikaltaan ja käveli Audreyn luo. Tuo nappasi kermalaisen mukaansa melko tylysti; tarrasi vain kiinni tuon käsivarteen ja veti mukanaan. Tytön jätkä myös tönäisi ensin komeroon, virnisti vielä "yleisölleen" ennen kuin astui itsekin sisään ja sulki oven.

Alex lukitsi oven ja kävi nojaamaan sitä vasten selällään, etsien samalla valokatkaisimen seinästä saadakseen valoa pikkuhuoneeseen. Valo, joka oli iänikuinen kattolamppu ei paljoa mitään valaissut mutta kyllä se oli parempi kuin säkkipimeässä oleminen. Poika katseli ympärilleen, ennen kuin siirsi katseensa Aubreyyn.
"Joten, onks sulla ehdotuksia?", tuo virnisti ja iski silmäänsä.

# anteeksi hitit, jos haittaa voin muokata. :-----D

// hittaile perkule niii paljon ku huvittaa:-----D

Audrey seurasi Alexin ja humalaisen blondin herkkää hetkeä inhoava ilme kasvoillaan, "Saatanan suloista", tuo kommentoi ivallisesti ja jäi epäilevänä seuraamaan narttujen kuiskuttelua. Ja tehtävä, se oli varmasti pahin mahdollinen jos ei halunnut sekaantua kerman ulkopuolisiin. Audrey tunsi Alexin röyhkeän otteen käsivarressaan ja vilkaisi takseen enemmän kuin suuttuneena, muutaman askeleen jälkeen tyttö avasi suunsa ja tarttui lattialla lojuvaan tyhjään kaljapulloon. "Mitä vittua lehmä?!" tummaverikkö huusi selvästi raivoissaan ja viskaisi lasisen pullon tehtävän julistanutta blondia kohden todeten että sihti ainakin pelasi, yllättynyt ja osumasta yllättynyt blondi kiljahti äänekkäästi ja Audrey sai osakseen suuttuneen ja murhanhimoisen katseen ennekuin tuo tajusi olevansa hämärässä ja ahtaassa komerossa. Tummaverikkö naurahti epäuskoisena ja ivallisesti Alexille, "Mä olen kännissä mutta en niin kännissä kuin sä toivoisit, sori vaan mä en ole niin helppo kun sä kuvittelet", hän kivahti suuttuneena ja siirtyi kauemmas miehenalusta.

"Sä voit mennä naimaan noita lumppuja tuolla tai tyytyä vetämään kätees pimeessä komerossa" Audrey jatkoi ivalliseen sävyynsä ja painoi kätensä ovenkahvalle valmistautuen painamaan sen alas ja kohtaamaan suuttuneen lehmäjengin oven toisella puolella. "Tälläkertaa mä uhraudun ja pelastan sun mainettas edes jonkunverran", tummaverikkö ärähti ja laski ovenkahvasta irti siirtyen seisomaan Alexin eteen. "Mut älä kuvittelekkaan että mä uhraurtuisin niin paljoo että sä oikeasti saisit multa yhtään mitään", tyttö tarkensi ja siirtyi aivan miehenalkuun kiinni. "Ja nyt me tehään perinteiset, tuolla oventakana on porukkaa ja sä tiedät kyllä miltä naiminen kuulostaa ja miltä sen jälkeen näytetään joten koita nyt kuvitella olevas näyttelijä" Audrey selosti ja katsoi Alexiin.

"Kuule, mä en haluais sua vaikka saisin sut tarjottimella omena suus.", Alex sähähti. Ei tuo oikeastaan edes halunnut Aubreyta juuri nyt ja tässä.
"Ja noihin, sun surukses en myöskään ajatellu koskevani.", ainakaan tänään. Pienoinen, pakollinen virne karkasi pojan huulille ja tuo sipaisi hiuksiaan, kuunnellen oven takaa kuuluvia ääniä. Selvästi porukka oli tullut kuuntelemaan mitä komerossa tapahtuisi tai paremminkin tulisiko tehtävä tehtyä.

Pahis seurasi Aubreyn tuloa ovelle ja sitten tuon selitystä jotain Alexin maineen pelastamisesta.
"Olet sä kyllä aikamoinen, mut voin sanoo et sun maine tässä on menossa.", tuo totesi ja virnisti tuttuun, hieman ylimieliseen sävyyn. Kermalaisen tunkiessa lähemmäs, oikeastaan aivan kiinni jätkään tuon virne levisi. Oikeastaan tämä näyttelyosa kuullostikin melko hauskalta, vaikkei mikään kyllä voittanutkaan.. aitoa touhua. Tytön hiljennettyä Alex painoi sormensa tuon huulille, todeten tylysti;
"Kulta, sun ei tarvitse selittää."

Pahis hiveli varsin vapaasti kermalaisen olkapäitä, kaulaa ja niskaa, myös sormillaan sotkien tuon kampausta. Tuo painoi huulensa Aubreyn huulille ja suuteli tuota varsin ahnean oloisesti, samalla kaiken maiskutuksen seassa potkaisi toisella jalallaan pari kertaa kaapin ovea. Suudelman jälkeen Alex virnisti omahyväisesti ja haraisi hiuksiaan sekä mietti seuraavaa liikettään. Maiskuttelu ja epämääräinen paukutus varmaan pistivät luulemaan, että käynnissä olisi ollut pahemmatkin kaappipaneskelut. Vaikka tässä vain näyteltäisiinkin, ei Alex epäröinyt suudella "paria" kertaa kermalaista. Tuo tarrasi Aubreytä kiinni lantiosta ja käännähti niin, että nyt tuo jäi vasten kaapinovea. Poika laski toisen käsistään vasten ovea tytön pään viereen ja lähes näin nalkitti toisen eteensä.

"Haluatsä näytellä vielä?", kysymyksessä oli huvittunut sävy ja pahiksen naamataulu kieli vain ilkikurisuudesta.

Aubrey halusi oikeasti lyödä Alexia, lyödä kunnolla ja niin että varmasti sattuisi. Hän ei taatusti antautuisi pahikselle yhtään helpommin, vaikka toinen ilmeisesti yrittikin taas jälleen jotain aivan kummastuttavia keinoja saada Aubrey pauloihinsa. "Älä väitä vastaan, haluat kumminkin... rakas", tummaverikkö kuiskasi käheästi vaikka pistävä ivallinen vivahde kuulsikin äänensävystä. Hän halusi tönäistä Alexin heti kauemmas, kun miehenalku uskaltautui edes hipaisemaan tummaverikön ihoa. Silti Aubrey jätti sen tekemättä, ja pysyi paikallaan hengittäen humalaisen tavoin. Toinen käsi hakeutui valokatkaisijalle ja komero täyttyi pimeydestä antaen oven takana kuuntelijoille varmasti käsityksen siitä ettei sisällä tapahtunut vain pelkkää syvällistä keskustelua maailmanmenosta.

Tummaverikkö peruutti askeleen tai pari pahiksen painaessa huulensa tytön omia vasten, ei kuitenkaan niin paljoa että Alex olisi ollut mitenkään "liian" kaukana Aubreysta. Tyttö oli jälleen rikkonut aiemmin tekemänsä päätöksen siitä ettei lankeaisi suinpäin toisen leikkikaveriksi, vaan pidättäytyisi tarpeeksi etäällä, ja tässä sitä oltiin. Tummaverikkö kuitenkin vastasi Alexin suudelmaan, vaisusti ja kokeilevasti sen turhempia ahnehtimatta. "Mitä vittua sä oikeen meinaat?" Aubrey ärähti pahiksen päätettyä siirtää tyttö seinän puolelle, hän tunsi toisen vartalon melkein omaansa vasten ja tilanne oli enemmänkin kutkuttava kuin ällöttävä. Tummaverikön ilme oli tivaava, vaikka sitä hämärässä kopperossa tuskin erottikaan.

"Mä en ryhdy sun yhenillan leikkikaveriks, sori nyt vaan" Aubrey lisäsi toisen kysymykseen ja yritti humalaisen voimin saada Alexin siirtymään tieltään. Pieni ääni jossain alitajunnan hämärässä käski tummaverikköä jäämään ja muu järki käski lähtemään ennenkuin koko tilanne karkaisi käsistä ja Alex saisi haluamansa. Aubrey ei niin helpolla luovuttanutkaan.

Pimeätä? Vielä mukavampaa. Alex virnisti ja räpytteli silmiään hetken, toivoen pian tottuvansa yllättävään valon muutokseen.
"Mitä mä meinaan? Mehän näytellään, älä nyt suutu.", tuo totesi rennosti ja suukotti Aubreytä, pitäen toisen samalla yhä nalkissa. Iisisti kissa, eihän tässä oltu vielä tehty mitään väärää. Pelkkää näyttelyä, right?

Tytön alkaessa vielä selittää jotain yhdenyönjutuista ja sitten alkaessa työntämäänkin jätkää, päätti tuo ottaa tilanteen hallintaansa. Alex iski ensin helposti Aubreyn kädet pois tieltään ja viskasi takkinsa pois päältään. Tuo tarrasi tytön niskaan ja suuteli tuota pitkään, samalla vieden toisen käsistään valmiiksi ovenkahvalle. Tästä tulisi oikein mukava pikkushow. Poika vetäisi nopeasti nyt myös paitansa pois, nappasi molemmat vaatekappaleet käsiinsä ja painautui nyt aivan lähelle Aubreytä. Tuo toi kätensä tytön olkapäille ja toiselta puolelta veti tuon mekkoa alemmas, kädellä vielä tahallisesti sotkien kermalaisen hiuspehkoa. Alex avasi kaapin oven ja kaappasi tytön vielä tahallisen pitkään suudelmaan, samalla kietoen toisen käsistään tuon lantion ympärille, vetäen näin Aubreyn mukanaan "ihmisten ilmoille".
"Kiitti, kulta, sä olit ihana.", poika ivasi ja laski irti tytöstä, lähtien rennosti kävelemään poispäin. Muiden juhlijoiden ja varsinkin niiden, jotka olivat seisoneet oven takana ilmeet olivat korvaamattomat.

Pahiksiin kuuluvan päästessä portaiden luo, tuo vetäisi paitansa ja takkinsa päälleen. Alex kääntyi vielä huoneen suuntaan ja lähetti lentosuukon Audreylle dramaattiseen sävyyn, että viimeisetkin varmasti huomaisivat. Sitten nuorukainen lähti kiivaasti virnuillen pomppimaan portaita alas ja etsimään viinapulloa takkinsa taskusta.

# kjihhihi. alex on kauhee pahiz. >:-----D ja ei se vielä lähde, vaii?

Alex oli kusipää, totaalinen idiootti ja saisi todellakin katua jokaista sanaansa ja tekoansa jos se vain Aubreysta olisi kiinni. Tyttö ei kerennyt siinä tilanteessa edes vastustelemaan saatika sanallisesti protestoimaan toisen tekoja yhtään mitenkään, siinä hän vain seisoi paidattoman pahiksenretaleen nöyryytettävänä ja seuraavaksi hän seisoi koulutovereidensa edessä. Mekko oli valahtanut selvästi alemmas, hiukset olivat sekaisin ja Alexin oma olemus ei jättänyt sitten kenellekkään arvailtavaa. Poika kuitenkin pakeni paikalta nopeasti ja sai Aubreyn näyttämään entistä typerämmältä, tyttö tuijotti pistävästi toista tuon pinkoessa rappusia kohti. "Samaa ei voi sanoa susta, ota ens kerralla viagraa niin vois sujua paremmin!" Tummaverikkö huusi niin lujaa kuin äänihuulista lähti ja kiskoi mekkoaan aggressiivisesti ylös. Huomio kiinnittyi ympärillä möllistelevään ja tirskuvaan ihmislaumaan, "Ja mitä vittua te katotte?", Aubrey tiuskaisi ja lähti ottamaan huteria mutta ripeitä askeleita Alexin perään. Muutama ihminen kohotteli kulmiaan ja osa supisi kavereidensa kanssa muutaman hengen porukoissa, Aubrey käveli rappuset alas ja piti pokkansa vaikka tunsi useat katseet jotka kohdistuivat häneen.

Koska ihmisiä oli paljon, reilusti yli sadan hengen verran, Aubrey ei meinannut ensin löytää miehenalkua mistään. Sitten tummaverikkö äkkäsi Alexin väkijoukon keskeltä, ilmeisesti tuo oli menossa jonnekkin mutta sillähetkellä tyttö ei ollut kiinnostunut toisen päämäärästä ollenkaan. Alex ei varmasti nähnyt häntä, Aubrey käveli aivan toisen taakse ja riuhtaisi miehenalun käsivarresta niin että sai toisen käännettyä kasvot itseensä päin. Tummaverikkö sen kummempia tarjosi Alexin poskelle mojovan avarin, pari ihmistä todistivat tapahtumaa ja muutama jätkä hurrasi ilmeisesti Alexille, kenelleppä muullekkaan? "Vitun kusipää" Aubrey tiuskaisi ja tönäisi poikaa taaksepäin koittaen johdatella toista sellaiseen paikkaan jossa kuulisi edes omat ajatuksensa ja jossa ei olisi niin paljoa ihmisiä kuin alakerrassa.

Tummaverikkö nappasi Alexia tyynesti kädestä kiinni ja lähti raahaamaan toista kodinhoitohuonetta ohti vähät välittämättä, halusiko miehenalku seurata vai ei. Tyttö sulki oven perässään ja tönäisi Alexin pois oven luota hämärän kodinhoitohuoneen sisuksiin, kuin varmistaakseen ettei toinen tälläkertaa karkaisi mihinkään. "Mitä helvettiä sä ajattelit?!" Aubrey lähes huusi ja hillitsi itsensä juuri ja juuri sen verran ettei olisi läimäissyt Alexia uudestaan. "Sä menet kohta tonne, ja kerrot kaikille että sielä ei tapahtunut yhtään mitään!" tyttö jatkoi vaativasti ja tuijotti toista uhmakkaasti suoraan silmiin. Puhe sammalsi sen verran, että kanssajuhlijat huomaisivat tuon olevan humalassa, tyttö huojui vaikka hän seisoi vain paikoillaan. "Sä et pönkitä omaa egoas mun kustannuksella" Aubrey totesi kylmästi ja otti pari huteraa askelta Alexia kohti. Tyttö jäi katsomaan miehenalkua silmiin eikä siirtänyt katsettaan vaikka oven takaa kuului melua, jälleen joku valopää oli päättänyt tulla salakuuntelemaan.

// ei vissii, anteeks hitit voin muokkaa kyl jos sulle ei sovi tämmöne <:

Alex käveli rennosti rappuset alas aina alimpaan kerrokseen. Tuo oli aikeissa jo lähteä kotiin, vaikka olikin viettänyt kotibileissä aikaa vasta muutaman tunnin. Kuitenkin komeron esitys oli vie nyt aikaa ihan tarpeeksi ja huomenna olisi taas kaksoisvuoro autokorjaamolla. Poika etsi toisella kädellään taskustaan autonsa avaimia, kun joku riuhtaisikin tuon aivan ympäri. Ja vastassa olikin kukas muu kuin Aubrey! Ja seuraavaksi tulikin helvetinmoinen litsari, joka ei saanut kuitenkaan pahista liikahtamaankaan. Tuo vain käänsi katseensa tyynesti kiroilevaan neitoon, sillä posken voivottelu olisi vain aiheuttanut mammarin leiman. Kuka nyt halusi saada turpaan naiselta? Vaikkei litsaria nyt turpaanvedoksi voinut sanoakaan. Pian pahis huomasikin olevansa vedetty jonkinlaiseen yksityisempään ja hämärämpään huoneeseen.

Alex siirsi katseensa Aubreyhyn ja kohotti kulmiaan tuon huutaessa lähes kurkku suorana. Neidon vaatiessa poikaa palaamaan, tuo nauroi suorastaan päin toisen naamaa.
"Make me.", poika sähähti ja siristi silmiään, katsoen selvästi hieman humaltunutta tyttöä huvittuneena sekä samalla myös vihaisena. Eihän sitä litsaria voinut noin vain jättää huomioimatta. Tuo otti kaksi askelta lähemmäs ja toisella kädellään tarrasi kiinni tuon niskasta, ujuttaen sormensa lopulta tuon hiuksiin. Pahis taivutti kermalaisen päätä taaemmas ja osotti tuon naamaa toisen käden sormellaan, pitäen kasvonsa jopa uhkaavan näköisinä.
"Anna olla ämmä viimenen kerta, kun tuut lyömään mua. Seuraavan kerran en jätä tätä näin vaan lyön sun pepsodent-hymys kurkkuun. Onko selvä, kulta?", tuo sihisi ja heilautti Aubreyn päätä yhä pitäen kiinni tuon hiuksista.
"Asia selvä?", Alex kysyi ja kallisti päätään, hymyillen ivaavasti.

Tilanne oli molemminpuoleisesti hyvinkin koominen, Aubrey ei voinut olla naurahtamatta vaikka Alex vaikkutti olevan hyvinkin tosissaan. Tummaverikkö ei pistänyt ollenkaan pahakseen toisen röyhkeää käytöstä, omahyvää tursuava ja voitonriemuinen hymy kohosi tytön kasvoille tuon riuhtaistessa itsensä miehenalun otteesta irti. "En itseasiassa ymmärtänyt ollenkaan", Aubrey totesi lähes yhtä ivallisesti kuin Alex aiemmin. Tummaverikkö otti yhden askeleen lähemmäs pahista kuin uhmatakseen toista, ja sitä hän parhaillaan tekikin. Uhmasi ja tiesi sen varsin hyvin itsekkin, tyttö katsoi Alexia haastavasti ja hymyili jälleen, "Voitko selittää uudelleen, rakas?", Aubrey tuhahti arvostelevasti ja jäi seisomaan paikalleen. Hän oli niin lähellä pahista että toinen varmasti tunsi tytön hengityksen ihollaan, pituuserosta johtuen. Vaikka musiikki kuului vaisusti huoneeseen asti, ulkopuolelle ei kuulunut varmasti sanaakaan siitä mitä sisäpuolella puhuttiin. Oven takana kytänneet ihmiset olivat ilmeisesti kyllästyneet odottamaan mahdollista draamaa ja häipyneet kukin omille tahoilleen, hyvä niin.

Aubrey kohensi ohimennen mekkoaan pitäen katseensa tiukasti Alexissa, hän ei taatusti päästäisi toista näin vähällä. Pahis saisi tuntea aiemmin tapahtuneen nahoissaan. Tottapuhuen, tyttö oli yllättynyt siitä ettei tuo kusipäinen ilmestys ollut langennut hänen määräysvaltansa alle niinkuin hän oli odottanut. Alex oli ilmeisesti yhtä kovapäinen ja omahyväinen tapaus kuin Aubrey itsekkin, eikä hän pistänyt ollenkaan pahakseen vaikka toinen toi iltaan hiuka haastetta. Silti hän oli raivoissaan siitä aiemmasta, eikä ihan helposti unohtaisi muiden katseita kun Alex oli repäissyt hänet komerosta pihalle. Lisäksi seuraavana kostolistalla oli ne kusipäiset cheerleaderit. "Lyö mua sitten" Aubrey käski ja tönäisi Alexia kauemmas jääden seisomaan paikalleen odottavan näköisenä. Tyttö kohotti kulmiaan ja naurahti, "Anna tulla".

Nyt Alex alkoi menettää hermojaan kunnolla. Totisesti. Tuo puristi käsiään nyrkkiin, seuraten katseellaan Aubreyn liikkeitä. Rauhoitu, iisisti nyt. Ethän sä naisia hakkaa? Poika puri huultaan ja siristi silmiään, seisoen täysin paikallaan. Sitten tyttö käskikin jo lyömään. Tönäisy horjautti tuon ehkä askeleen verran kauemmas, mutta sisäisesti sai pahiksen jo ylittämään rajansa. Muuta ei sitten tarvittukaan, kuin kermalaisen yllyttävät sanat. Alex iski nopeasti ja vahvasti; huitaisi oikealla nyrkillään tyttöä päin naamataulua. Isku oli varmasti tarpeeksi vahva kaatamaan tytön, ainakin Aubreyn mitoissa olevan. Heti lyötyään pojan mieliala alkoi rauhoittua ja tuo hieraisi mietteliään oloisena oikean nyrkkinsä rystysiään. Tuo siirsi katseensa kermalaiseen, joka oli päätynyt lattialle. Alex virnisti ja otti askeleen lähemmäs.
"Sä kerjäsit. Älä ala itkemään naisten lyömisestä.", tuo sanoi. Varmaan toinen alkai nyt inisemään, että ei naisia saanut hakata ja muuta paskaa. Tosin pahis ei jäisi kuuntelemaan tuon ärsyttävän ämmän piipitystä. Ehkä Aubreystä voisi tehdä kerralla selvää? Poika vilkaisi tyttöä ja olisi mieluusti voinut upottaa tuohon vielä muutaman potkun tai nyrkin iskun. Mutta toisaalta, tuo ei olisi sen arvoinen. Ei ollenkaan. Yksikin isku oli ollut liikaa. Aivan liikaa tuollaiselle. Alex rypisti kulmiaan ja harppasi sitten Aubreyn ohi, suoraan ovelle.
"Au revoir.", tuo totesi ja virnisti - nauti akka. Ja sitten yhdellä oven avauksella poika oli kadonnut kodinhoitohuoneesta.

Alex suunnisti suoraan talon ulko-ovelle ja varmistettuaan, että autonavaimet olivat tallessa tuo pujahti ulos. Viileä yöilma tervehti pahista, tähtitaivaineen kun tuo suuntasi Chevylleen. Poika sujahti autoonsa, työnsi avaimet virtalukkoon ja pisti autonsa kehräämään. Niskojaan naksauttaen, tuo jäi hetkeksi paikalleen miettimään iltaa ja huomista aamua. Oliko huomenna sitä vuoroakaan, vai..?

# tuohon loppuun laitoin vielä tollasen, et Aubrey voi halutessaan nyt vaikka tunkeutua tonne autoonkin. :----D

Osui ja upposi, niinkuin niistä iskuista sanotaan. Aubrey tunsi pistävää ja kuumottavaa kipua poskessaan, ja löysi itsensä lattialta kumossa. Tyttö painoi käden poskelleen ja puri huultaan keskittyäkseen johonkin muuhun kuin siihen kipuun joka tuntui ylitsepääsemättömältä, Aubrey vilkaisi ovelle pakenevaan Alexiin ja naurahti. "Haista vittu", hän sihahti kylmästi ja antoi pahiksen kadota oven toiselle puolen ennenkuin nousi huojuvasti ylös. Tummaverikkö siirtyi hetkeksi peilin eteen ja siisti hassahtanutta olemustaan ennenkuin ryhtyi ottamaan määrätietoisia askeleita ovea kohti, ja näki ohimennen ikkunasta että Alex oli tekemässä lähtöä. Sillä hetkellä tyttö pääti toteuttaa jonkun katalan suunnitelmansa toisen päänmenon suhteen, vaikka se hankalaa näiltä pohjilta olikin, hän kyllä keksisi ja käyttäisi kaikki mahdolliset keinot Alexin lepyttelyyn. Siinä varmasti menisi aikaa ja Aubrey joutuisi varmasti anelemaan toisen anteeksiantoa, mutta silti tummaverikkö jatkoi matkaansa ulos pahiksen autoa kohden. Hän mietti kuumeisesti kaikkia niitä mahtavia anteeksipyyntötapoja ja rauhanehdotuskeinoja, mutta tuntui ettei yksikään selkeästi pompannut mieleen.

Tyttö pysähtyi kuskinpuoleiselle ovelle ja avasi sen koittaen näyttää mahdollisimman rauhalliselta, tässä vaiheessa ei voinut enään perääntyä kasvojaan menettämättä vaikka ne olivat luultavasti menetetty jo silloin kun Aubrey löysi itsensä keräilemästä luitaan kodinhoitohuoneen lattialta. Tummaverikkö otti lyhyen katsekontaktin Alexiin ennenkuin tutkaili lyhesti katseellaan auton, omahyväinen virne nousi kasvoille ja hän kyykistyi pahiksen viereen nojaten autoon. "Sä voit unohtaa ton äskösen" tyttö aloitti, yrittäen samalla kuulostaa siltä, ettei välikohtaus ollut juttu eikä mitään. Hän oli säikähtänyt, ja pahasti, tietäen että ensikerralla hän ei provosoisi pojanretaletta ainakaan käyttämään väkivaltaa.

"Ja sitten tuut takasin tonne, turha tollasen takia on iltaa kesken jättää", Aubrey hymähti vaikka hän oli alitajuntaansa myöten jännittynyt. Katse eksyi jälleen Alexin silmiin ja pysyi niissä tälläkertaa pidempään. Tyttö nousi seisomaan ja kumartui hieman, "Lisäks voisit harkita jonkinlaista revanssia sen komeroepisodin suhteen, tosin ilman sitä viimeistä osaa", Aubrey kuiskasi ja laski tarkoituksella kätensä pahiksen reidelle. Hän pysyi hetkenaikaa paikallaan ennenkuin suoristautui ja katsoi miehenalkua pitkään, "Tule", tyttö enemmänkin käski kuin pyysi ja huokui jälleen sitä tuttua itsevarmuutta. Hän oli totta puhuen niin humalassa ettei edes muistanut aiempaa yhteenottoa.

Alex oli juuri alkamassa peruuttaa autoa parkista, kun joku avasikin jo kuskin oven. Poika nosti katseensa Aubreyhyn, siristäen silmiään. Mitä nyt taas? Halusiko akka uudestaan turpaansa? Se kyllä onnistuisi! Tytön sanat kuitenkin yllättivät hieman ja pahis kohotti kulmiaan, katsoen tuota hyvin epäuskoisena. Voit unohtaa? Mikähän helvetin juoni tämä oli.
"Mitä sä yrität?", tuo sihahti ja paransi asentoaan.

Aubreyn jatkaessa puhumistaan. Iltaa olisi turhaa jättää kesken tuollaisen takia? Hmm. Poika katsoi yhä kermalaista nenän varttaan pitkin, hyvin epäilevästi. Tytön kuiskaillessa komerosta ja hipelöidessä tuon reittä, pahiksiin kuuluva saattoi hieman heltyäkin. Illan jatkaminen kuullosti melko hyvältä, mutta toisaalta Aubrey vaikutti hiukan liian innokkaalta.. Alex virnisti ja lipaisi huuliaan, katsoen tyttöä pitkään.
"Mulla on parempi ajatus - hyppää kyytiin, niin lähdetään pikkuajelulle.", tuo ehdotti ja jäi odottamaan kermalaisen vastausta yllättävään pyyntöön. Tässä eroteltaisiin jyvät akanoista.
"Mentäisiin vaikka rannalle.", pahis jatkoi maanittelua, mutta lopuksi kohotti olkiaan ja veti kuljettajan oven kiinni.
"Tosin ei mikään pakko.", tuo lisäsi, kuin asia olisi ollut yhdentekevä. Se olikin, lähes tulkoon mutta kyllä seura olisi iltaa piristänyt.

Aubrey koitti pitää pokkansa, sillä Alex oli harvinaisen tuittupäinen eikä tyttö ollut hetkeen tavannut moista tapausta joka jaksoi silti kiinnostaa vaikka osumaa oltiinkin otettu. Tosin omasta syystä, mutta eikän Aubrey sitä itselleen myöntäisi, ei todellakaan. Jälleen omahyväinen ilme voitonriemuisella hymyllä koristettuna kohosi kermaperseen kasvoille, Alex taitaisi sittenkin leppyä pikkuhiljaa. Ajeluehdotuksen jälkeen tyttö katsoi pahista epäilevästi, ja naurahti värittömästi, "Joo ja sä jättäisit mut jonnekkin perätien varteen oottamaan pelastajaa? Ei kauheesti houkuta", tyttö kohotti kulmiaan ja piti katseensa edelleen toisessa. Aubrey astui epävarman askeleen taaksepäi Alexin lyödessä oven kiinni, ehkä hän nyt kuitenkin lähtisi toisen matkaan ja lepyttelisi tätä sen verran että saisi keploteltua tuon takasin juhliin. Pahis oli hänen muistikuviensa mukaan nauttinut alkoholia reilummanpuoleisesti, joten ei pieni huviajelu kuulostanut yhtään turvallisemmalta saatika houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Tummaverikkö kuitenkin otti muutaman askeleen ja avasi apukuljettajan oven istahtaen penkille. Katse hakeutui jälleen vieressä istuvaan miehenalkuun ja ovi lyötiin perässä kiinni, "Sä oot juonut", Aubrey tuhahti huuliensa välistä kuulustelevaan sävyyn ja käänsi katseensa eteenpäin. Muutama mielenkiintoa uhkuva juorukello katseli pihassa parivaljakon mahdollista lähtöä ja tummaverikkö kohotti keskisormensa pystyyn tehden selväksi, että tällähetkellä ei tarvittu ylimääräistä seuraa ollenkaan. "Mehän voitas jäädä vaan tänne?" Aubrey yritti ehdottaa vielä kerran ja siirtyi istumaan penkille sivuttain, kasvot Alexiin päin. Hän liikahti pahista kohti epäilevästi ja vähän kerrallaan ennenkuin ylettyi painamaan huulensa toisen kaulalle, "Turhaa vaan sellaset ajelut", Aubrey mumisi ja siirsi hiuksiaan pois kasvojensa edestä.

Käsi hakeutui pahiksen niskaan kermalaisen suudellessa toisen kaulaa, ja kaiken tämän hän kieltäisi jos tapahtumalle sattuisi olemaan yksikin todistaja. Toinen käsi vaelteli aluksi Alexin rintakehällä jatkaen sitten matkaansa ja pysähtyen tuon reidelle, "Ja mä tiedän just tasan tarkkaan mitä sä haluat", tummaverikkö kuiskasi toisen ihoa vasten ja painoi nopean suudelman jälleen tuon kaulalle. "Sun on turha edes yrittää kieltää sitä... rakas", viimeisen sanan Aubrey lausui niin ivallisesti kuin osasi ja jäi odottamaan Alexin reaktiota.

Alex seurasi katseellaan Aubreytä, joka kuitenkin päätti nousta autoon. Juomiskommenttia tuo ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan tuijotti hetken autonsa kuskin puoleista ovea. Poika nosti katseensa kermalaiseen ja osoitti tuota hetkellisesti sormellaan.
"Älä paisko ovea.", tuo sihahti ja kääntyi sitten ajosuuntaan päin. Pahis iski pakin päälle ja peruutti taaksepäin. Sitten pakki pois ja pian tuo oli saanut autonsa ulos kahden muun auton välistä parkista sekä oli valmis kaahaamaan jonnekin. Aubrey kuitenkin esti taas tullessaan lääppimään. Alex tarrasi kiinni kullattelevan tytön leuasta ja käänsi katseensa tuohon hitaasti. Poika virnisti ja suuteli kermalaista, ennen kuin tuuppasi tuon ei-niin-hellästi omalle "puolelleen".
"Ota iisisti, kissa.", tuo sanoi ja painoi tämän jälkeen kaasua, jättäen kotibileet taakseen.

Alex ajoi muutaman minuutin aivan hiljaisena, mitäänsanomattomana ja kurvaili vain pitkin kaupunginkatuja. Tuo pysähtyi liikennenvaloihin, kun toinen nuoriso autollaan pysähtyi viereen. Toisen auton kuski alkoi huudattaa autoaan, selvästi kerjäten kisaa. Pahis siirsi katseensa Aubreyhyn ja nyökäytti päällään kohti toista autoa.
"Annetaanpas tuolle idiootille pieni opetus.", tuo virnuili ja siirsi katseensa eteenpäin, jälleen. Valo vaihtui vihreäksi ja poika kaasutti äkisti, Chevyn hyristessä lujempaa. Alex kaahasi toisen auton vierellä niin pitkään, kunnes porukka kääntyi äkisti erääseen mutkaan. Poika käänsi perässä, mutta auton perä lähti liian pitkälle ja nopealla käännöksellä tuo tekikin sulavan U-käännöksen.
"Hauskaa eikös?", pahis kysyi ja katsahti Aubreytä.

Alex ajoi kuin tuli perseen alla, ilmeisesti auton huudattaminen oli tuon pahisten kastin edustajalle pakkomielle ja kilpailu muiden egoilevien kuskien kanssa mahtavaa ajantappoviihdettä. Aubrey ei tuntenut oloaan yhtään turvallisesti ja mulkaisi miehenalkua äkäisesti tuon tönäistyä tummaverikkö takaisin omalle puolelleen. Liikennevaloissa tyttö kuitenkin keskittyi meneillään olevan tilanteeseen ja hymyili omahyväisesti hiustensa takaa Alexin lähdettyä kilpasille nuorisoporukan kanssa. Hymy tosin hyytyisi jos toinen jäisi näinkin hienolla autolla toiseksi, ja häviäminen ei kuulostanut Aubreynkään korvaan mukavalta joten hän luotti siihen että pahis osaisi ajaa - ja lujaa. Ilmeisesti toinen oli luottamuksen arvoinen, sillä autot pysyivät tiukasti rintarinnan ennenkuin kilpasille lähtenyt auto kääntyi äkkinäisesti pois suoralta.

Aubrey naurahti ääneen, "Joo helvetin hauskaa", tottahan tuo oli. Ei pieni kisa iltaa pilannut mutta mielummin hän olisi jäänyt nauttimaan ilmaisia viinaksia, kuin istuisi auton etupenkillä odottamassa pään selkiytymistä. "Onko sulla yhtään viinaa? Mua janottais vähän..." tummaverikkö kysyi ja vilkaisi sivusilmällä ajamiseen keskittyneeseen Alexiin avaten sitten lupia kyselemättä hansikaslokeron yllättyen löydöstään. Lokero oli ahdettu täyteen toisiaan vahvempia alkoholijuomia ja Aubrey ei voinut olla naurahtamatta uudestaan, "Ja mitäs vitun viinakauppaa sä oikeen pidät?", tuo totesi vähemmän ystävälliseen sävyyn ja tarttui ensimmäiseen pulloon jonka käsiinsä sai.

Gallianoa? Ei yhtään pahempi vaihtoehto, Aubrey joisi kyllä mitä vaan ja ihan mielellään. Hän sulki hansikaslokeron ja tarttui syliin siirrettyyn pulloon kierittäen korkin pikaisesti auki ennenkuin kohotti pullon huulilleen alkaen ahnaasti tyhjentämään sitä. Pitkän kulauksen jälkeen tummaverikkö laski pullon alas ja tutkaili Alexia, "Koita nyt päästä niiden ohi", Aubrey ärähti mielestään kannustavasti katsahtaen edessä näkyviä auton perävaloja melkein pettyneenä. Hän taatusti palkitsisi pahiksen omin keinoin jos tuo voittaisi koko touhun, eihän tämä mitään totista kisaa ollut ainakaan vielä mutta silti häviö ja häviäjä olivat vastenmielisimmät sanat mitä kuvitella saattoi.

Alex mulkoili tyttöä, joka oli löytänyt pojan viinapiilon. Mokomakin pesusieni, tulisi lopulta känniin ja pilaisi Chevyn sisustuksen. Sen jälkeen tosin muut saisivat kaapia Aubreyn rippeitä irti asvaltista, sillä Chevy jos mikään muu oli pahiksen tärkein ja kallein aarre. Tai aarre ja aarre.
”Älä sit ime niit kaikkia, mua ei yhtään kiinnosta kuskata kännisiä teinejä.”, tuo ärähti, vaikkei Aubrey mikään teini ollutkaan, mutta känninen kylläkin. Alex käänsi autonsa nopeasti oikeaan suuntaan ja kaasu pohjassa kiri toisen nuorisojoukkion auton rinnalle. Joku älypää toisessa autossa sai idea yrittää kiilata Alex tieltä ja nuo iskivät autonsa päin Chevyn kylkeä.
”VOI VITTUJEN SAATANAN PERKELE!”, poika ärjäisi ja suoristi nopeasti autonsa. Tuosta nuo helvetin huligaanit maksaisivat. Tuo otti vauhtia ja iski rakkaan autonsa päin toista autoa, juuri sopivassa kulmassa saadakseen sen kännisen ajajan suistumaan tieltä. Auto heitteli holtittomasti ja törmäsi lopulta roskapönttöihin. Ylimielisesti virnistäen, mutta silti autonsa puolesta sureva Alex kaahasi törmänneen auton ohi ja näytti sen kyydissä olijoille pitkää nenää; tulkaa haastamaan sitten kun osaatte ajaa.

Pahis ajeli rauhassa ympäriinsä, kunnes sitten pysähtyi uudelleen tuttujen kotibileiden eteen.
”Siinä oli tämän päivän ajelut.”, tuo selosti ja kurottautui avaamaan apukuskin puoleisen oven.
”Neiti on hyvä ja poistuu, pullon voit viedä mukanasi.”, poika totesi jopa tylysti ja tuijotti Aubreytä poraavaan sävyyn, odottaen tuon poistavan olemuksen autostaan. Ei siksi, ettei Alex olisi tuon seurasta pitänyt mutta poika piti autolleen koitunutta vauriota todella harmillisena ja sitä paitsi Chevy tarvitsisi korjausta. Ja tämä johti siihen, että Alexin pitäisi herätä aikaisemmin töihin, että kerkeisi korjaamaan myös omaa autoaan. Tosin ei poika myöskään rakastanut kermalaisen seuraa, vaikkei tuo mikään hirvittävin tapaus ollutkaan